Miksi kosimisesta kieltäytyminen tarkoittaa eroa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on loukkaus.

Millä tavoin?

Jos toinen avaa sydämensä ja kertoo kosinnalla haluavansa olla pari ja lain edessä lähiomainen ja toinen kieltäytyy niin kyllä se loukkaa. Tarkoitan paria, joka on jo kertonut tunteista toisilleen ja asuukin yhdessä. Ei siis jonkun puolen vuoden seurustelun jälkeen.

Vai että puolen vuoden seurustelun jälkeenkö pitäisi olla valmis kosinnalle? Hauskaa ja niin ihanan lapsekasta! Puoli vuotta on lyhyt aika ja ainakaan minä en ollut ollenkaan valmis menemään kihloihin puolen vuoden jälkeen eikä mieheni sitä edes ehdottanut. Asuimme ulkomaillakin vuosia yhdessä ennen kuin kihlaus tuli molemmille mieleen ja sittenkin se tuli mieleen vasta kun olin jo raskaana.

Emme olleet sopineet mistään sen enempää sitä ennen muuten kuin että olemme yhdessä. Olimme kihloissa viikon ennen häitä, sillä kihlau meinasi hieman unohtua muiden asioiden ollessa tärkeämpiä.

Vierailija kirjoitti:

Vähän samaa sarjaa kuin että kieltäytyy lähestymisestä parisuhdemielessä, en ymmärrä miten joku voi olla vielä ystävä sen jälkeen.

Hyvin voi olla ystävä vielä senkin jälkeen, jos toinen on kieltäytynyt parisuhteesta. Minä olen ainakin ihan hyvä ystävä miehen kansaa, joka olisi halunnut kanssani parisuhteeseen reilu viisi vuotta sitten.

Olimme tutustuneet jo kakaroina toisiimme ja olimme ihan hyviä kavereita teininäkin, mutta ei sen enempää. Pariinkymmeneen vuoteen emme nähneet toisiamme ollenkaan, kunnes törmäsimme taas ja molemmat olivatkin vapaita. Juttua riitti ja meillä oli tosi mukavaa yhdessä. Emme kuitenkaan tehneet mitään, vaan osuimme muutamankin kerran samaan paikkaan samaan aikaan ja aina riitti juteltavaa. Sitten sovimme ihan treffeistä ja ne menivät tosi kivasti, kävimme kävelemässä eräässä kansallispuistossa ja juttelimme.

Miehen mielestä tapaaminen meni niin kivasti, että hän ehdotti yhdessäoloa, mutta vaikka meillä olikin ollut tosi mukavaa, niin en voinut. Mies oli kuin veli minulle ja en pystynyt edes kuvittelemaan meitä pusua pitemmälle. Juttelimme asiasta ja ei mies siitä loppujen lopuksi enempää mieltään pahoittanut, sillä myös hän oli jossakin ajatustensa taka-alalla miettinyt samaa minusta. Jatkoimme siis ystävinä ja olemme yhä vieläkin ystäviä.

Mulla kävi niin, että mentiin kyllä kihloihin kun oltiin asuttu noin vuosi yhdessä ja sitten seitsemän vuoden kohdalla kysyin mieheltä, mentäiskö naimisiin ja alettaisiin yrittämään lasta (kysyin useamman kerran) niin sanoi että ootellaan vielä ja katellaan vuosi kerrallaan. Sen kummemmin perustelematta.

Hämmästyi sitten, kun etsin itselleni uuden asunnon ja muutin pois. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla kävi niin, että mentiin kyllä kihloihin kun oltiin asuttu noin vuosi yhdessä ja sitten seitsemän vuoden kohdalla kysyin mieheltä, mentäiskö naimisiin ja alettaisiin yrittämään lasta (kysyin useamman kerran) niin sanoi että ootellaan vielä ja katellaan vuosi kerrallaan. Sen kummemmin perustelematta.

Hämmästyi sitten, kun etsin itselleni uuden asunnon ja muutin pois. 

Nyt en ihan saanut selvää jankutitko tuota asiaa ja painostitko miestä naimisiin menemisellä ja lapsella vai minkälainen tilanne oli. Minkälaiset välinne olivat ennen ehdotustasi? Oliko lähipiirissänne ollut muita naimisiin menneitä ja lisääntyneitä?

Mitä miehelle kuuluu nyt, onko hän yksin vai löytyikö toinen nainen?

Vierailija kirjoitti:

Mulla kävi niin, että mentiin kyllä kihloihin kun oltiin asuttu noin vuosi yhdessä ja sitten seitsemän vuoden kohdalla kysyin mieheltä, mentäiskö naimisiin ja alettaisiin yrittämään lasta (kysyin useamman kerran) niin sanoi että ootellaan vielä ja katellaan vuosi kerrallaan. Sen kummemmin perustelematta.

Hämmästyi sitten, kun etsin itselleni uuden asunnon ja muutin pois. 

Olitteko jutelleet tai leikitelleet koskaan asiasta ennen kysymystäsi? Minkälainen elämäntilanne teillä oli esimerkiksi töiden ja rahojen kannalta?

Jos toista rakastaa oikeasti ja aidosti, on myös valmis odottamaan, että toinen on valmis tai ainakin valmis keskustelemaan asiasta. Ei siitä tarvitse tehdä yhtään isompaa numeroa, vaan se on hyvä keskustelunavaus.

Asioista pitäisi yleensäkin oppia keskustelemaan, kuunnella ja ymmärtää toista.

Ei kai se noin mene. Jokuhan voi kosia samaa henkilöä moneenkin kertaan ennen kuin saa myöntävän vastauksen.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se noin mene. Jokuhan voi kosia samaa henkilöä moneenkin kertaan ennen kuin saa myöntävän vastauksen.

ja joku kosia sata kertaa ilman myöntävää vastausta. Minulla oli tuttava/ystävä, joka kosi minua  keskimäärin kerran kuukaudessa, huvittavinta oli, että. kun menin aikoinaan naimisiin hänen ystävänsä kanssa, en olisi kelvannut

Vierailija kirjoitti:

Naapurissamme asuu ihana vanha pariskunta, jossa mies on noin 87 vuotias ja rouva 85 vuotias. He eivöt ole naimisissa tai kihloissa, mutta yhdessä he ovat olleet yli 40 vuotta. Onnellisesti.

Toivottavasti heillä on keskinäinen testamentti. Tuossa iässä avoparilla pitää sellainen olla, tai oikeastaan missä tahansa iässä. Muuten voi käydä kylmät sille eloon jääneelle osapuolellekin.

Jos suhde loppuu kosimisen jälkeen, niin asiaan liittyy varmaan jotain muutakin. Ei kai kukaan eroa vain siksi, että toinen ei halua juuri nyt mennä naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan kieltäytyisi kosinnasta jos todella rakastaa toista? Nykyään kun kihlautuminen ei edes tarkoita sitä että on pakko mennä naimisiin

Naurettavaa "mennä kihloihin" ilman aikomusta avioliitosta.

Minä olen sitten varmaan naurettavuuden huippu käyttäessäni kahta sormusta, vaikka emme ole kihloissa saati naimisissa. Itse asiassa emme edes asu yhdessä, vaikka olemme olleet yhdessä vuosikausia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei tahdo naimisiin, niin eikö se aika paljon kerro ettei suunnittele pitkäaikaista suhdetta sen toisen kanssa.

Ja jos se toinen kosii, niin sehän tarkoittaa että tahtoo nimenomaan naimisiin. Se toinen ei tahdo. Ei se suhde sen jälkeen enää onnistu.

No ei ole ihan noin yksinkertaista. Mitä jos se kosiminen tulee toisesta ihan väärään aikaan, aivan liian aikaisin? Ei silloin kieltäytyessä tarkoita etteikö koskaan voisi haluta.

Aina ei kannata jäädä odottamaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan kieltäytyisi kosinnasta jos todella rakastaa toista? Nykyään kun kihlautuminen ei edes tarkoita sitä että on pakko mennä naimisiin

Naurettavaa "mennä kihloihin" ilman aikomusta avioliitosta.

Minä olen sitten varmaan naurettavuuden huippu käyttäessäni kahta sormusta, vaikka emme ole kihloissa saati naimisissa. Itse asiassa emme edes asu yhdessä, vaikka olemme olleet yhdessä vuosikausia.

Saahan sitä käyttää vaikka viittä sormusta per sormi, jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei tahdo naimisiin, niin eikö se aika paljon kerro ettei suunnittele pitkäaikaista suhdetta sen toisen kanssa.

Ja jos se toinen kosii, niin sehän tarkoittaa että tahtoo nimenomaan naimisiin. Se toinen ei tahdo. Ei se suhde sen jälkeen enää onnistu.

No ei ole ihan noin yksinkertaista. Mitä jos se kosiminen tulee toisesta ihan väärään aikaan, aivan liian aikaisin? Ei silloin kieltäytyessä tarkoita etteikö koskaan voisi haluta.

Aina ei kannata jäädä odottamaan

Joskus toinen voi olla myös tyyppi, joka haluaa omia toisen, narzkut ovat tällaisia usein. Siihen kun toinen sanoo ei tai ei vielä, niin tulee hirveä itku ja ruikutus, kuinka toinen ei rakastakaan, vaikka kosija on antanut kaikkensa, koko elämänsä, rakkautensa ja muuta hyvin teatraalista.

Vierailija kirjoitti:

Jos suhde loppuu kosimisen jälkeen, niin asiaan liittyy varmaan jotain muutakin. Ei kai kukaan eroa vain siksi, että toinen ei halua juuri nyt mennä naimisiin.

Näinhän se on, eli silloin on muutakin vialla ja jos ero tulee, niin hyvä niin. Ehkä se kirpaisee hetken, mutta ajalla kirpaisukin paranee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurissamme asuu ihana vanha pariskunta, jossa mies on noin 87 vuotias ja rouva 85 vuotias. He eivöt ole naimisissa tai kihloissa, mutta yhdessä he ovat olleet yli 40 vuotta. Onnellisesti.

Toivottavasti heillä on keskinäinen testamentti. Tuossa iässä avoparilla pitää sellainen olla, tai oikeastaan missä tahansa iässä. Muuten voi käydä kylmät sille eloon jääneelle osapuolellekin.

Enpä tiedä, mutta luultavasti. Tosin kaikkien jälkikasvu eivät ole ahneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai se noin mene. Jokuhan voi kosia samaa henkilöä moneenkin kertaan ennen kuin saa myöntävän vastauksen.

ja joku kosia sata kertaa ilman myöntävää vastausta. Minulla oli tuttava/ystävä, joka kosi minua  keskimäärin kerran kuukaudessa, huvittavinta oli, että. kun menin aikoinaan naimisiin hänen ystävänsä kanssa, en olisi kelvannut

Jos minun miesystävä olisi kosinut ihan muuten vain kerran kuukaudessa, niin en kyllä ottaisi häntä mitenkään tosissani. Tyyppi alkaisi ärsyttää hyvin hyvin pian tuolla tavalla toimiessaan ja en katsoisi kauan ärsyttävää ihmistä.

Kyllä minustakin kosinnasta kieltäytyminen tarkoittaa sitä, että juttu oli nyt sitten siinä.

Toinenhan on juuri ehdottanut kaikkein vakavinta yhteen sitoutumista, rakkauden tunnustamista ja perheenkin perustamista.

Ei suinkaan ole tarkoitus, että sitä kositaan puolen vuoden välein, että jos sille toiselle nyt tällä kertaa sopis mennä mun kanssa naimisiin.

Kosiminen ei tarkoita automaattisesti avioliittoa. Tiedän useitakin, jotka ovat olleet vuosikymmeniä kihloissa.

Hauskimpia on nämä yllätyksenä tulevat julkiset kosinnat. Tulee mieleen ettei se julkisesti kehtaa kieltäyä, eihän?!