Miksi kosimisesta kieltäytyminen tarkoittaa eroa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kävi niin, että mentiin kyllä kihloihin kun oltiin asuttu noin vuosi yhdessä ja sitten seitsemän vuoden kohdalla kysyin mieheltä, mentäiskö naimisiin ja alettaisiin yrittämään lasta (kysyin useamman kerran) niin sanoi että ootellaan vielä ja katellaan vuosi kerrallaan. Sen kummemmin perustelematta.

Hämmästyi sitten, kun etsin itselleni uuden asunnon ja muutin pois. 

Olitteko jutelleet tai leikitelleet koskaan asiasta ennen kysymystäsi? Minkälainen elämäntilanne teillä oli esimerkiksi töiden ja rahojen kannalta?

Tuossahan se lukee, että kihlaus tapahtui vuosi sen jälkeen kun olivat muuttaneet yhteen. Kuusi vuotta eteenpäin kirjoittaja olisi halunnut jo sopia tarkemman päivän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei tahdo naimisiin, niin eikö se aika paljon kerro ettei suunnittele pitkäaikaista suhdetta sen toisen kanssa.

Ja jos se toinen kosii, niin sehän tarkoittaa että tahtoo nimenomaan naimisiin. Se toinen ei tahdo. Ei se suhde sen jälkeen enää onnistu.

No ei ole ihan noin yksinkertaista. Mitä jos se kosiminen tulee toisesta ihan väärään aikaan, aivan liian aikaisin? Ei silloin kieltäytyessä tarkoita etteikö koskaan voisi haluta.

Tästä syystä kannattaa keskustella tulevaisuudesta ja toiveista usein. Ihan niin kuin kaikista tärkeistä asioista, yhteenmuutosta, lapsista, lemmikeistä, asuntolainasta, huonekaluista... näyttävä julkinen kosinta voi olla todella nolo tilanne, jos tulee yllätyksenä.

Minusta julkinen kosinta on aina noloa, oli yllätys tai ei.

Ehkä kosija ajattelee ttei toinen voi julkisesti kieltäytyä. Painostusta? Varoituslippu heilahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Kosiminen ei tarkoita automaattisesti avioliittoa. Tiedän useitakin, jotka ovat olleet vuosikymmeniä kihloissa.

Kyllä se vähän outoa on jos joku pyytää toista vaimokseen tai aviomiehekseen ja toinen suostuu mutta suunnitelmaa ei sitten koskaan toteutetakkaan. Miksi kukaan haluaisi vain suorittaa jonkun kosintanäytelmän ilman todellista aietta avioitumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei tahdo naimisiin, niin eikö se aika paljon kerro ettei suunnittele pitkäaikaista suhdetta sen toisen kanssa.

Ja jos se toinen kosii, niin sehän tarkoittaa että tahtoo nimenomaan naimisiin. Se toinen ei tahdo. Ei se suhde sen jälkeen enää onnistu.

Miksi pitäisi mennä naimisiin?? Ja juu, en halua mitään luentoa siitä, miten avioliitto eroaa avoliitosta lain osalta, niistä en ole kiinnostunut ollenkaan, sillä ne ovat vain sivuseikkoja. Rakastaa voi ilman naimisiin menoakin, yhdessä voi olla vaikka 50 vuotta ilman naimisissa olemistakin.

Kosija ei taida tuntea toista osapuolta ollenkaan, jos ei tiedä hänen ajatuksiaan tämän enempää.

Minusta tuo tunteminen ei ole se pointti. Kosimalla myös ilmaisee oman halunsa, samalla kun kysyy toiselta. Jos toinen tahtoo avioliiton ja toinen ei, halut eivät kohtaa. Miksi avioon tahtovan pitäisi tyytyä avoliittoon?

Minusta taas tunteminen on nimenomaan se pointti. Ennenkuin edes harkitsee kosimista, pitää olla keskusteltu siitä, onko toisen edes tarkoitus koskaan mennä naimisiin vai riittääkö tälle avoliittokin. Joillan voi olla ihan vain periaate, että yhteinen hautapaikka voidaan hankkia, mutta ei mennä naimisiin. On myös hyvä keskustella siitäkin, että jos jonain päivänä mennään naimisiin, mikä on kummankin suhtautuminen avioehtoon. Ettei tästä tarvitse alkaa vääntää enää sitten, kun naimisiinmenoa aletaan tosissaan suunnitella. Ja siitäkin on syytä keskustella - jos siis molemmille avioliitto on tulevaisuudessa ihan toivottava asia - mennäänkö kirkossa vai maistraatissa sekä millä tavalla kumpikin haluaisi häitään juhlia. Ettei tarvitse tästäkään sitten vääntää myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Avioliitosta kieltäytyjä, joka haluaa asua saman katon alla ja vannoo rakkauttaan, on yhtä uskottava kuin prostituoitu joka "rakastaa ja haluaa sinua".

Parisuhde on kuin lammastarha. Joko pidät portin kiinni, tai pidät portin auki josta pääset yöllä lähtemään ja päästät suden tulemaan.

Pappi paikalla?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minustakin kosinnasta kieltäytyminen tarkoittaa sitä, että juttu oli nyt sitten siinä.

Toinenhan on juuri ehdottanut kaikkein vakavinta yhteen sitoutumista, rakkauden tunnustamista ja perheenkin perustamista.

Ei suinkaan ole tarkoitus, että sitä kositaan puolen vuoden välein, että jos sille toiselle nyt tällä kertaa sopis mennä mun kanssa naimisiin.

Oletko lukenut muita vastauksia? Ilmeisesti et.

Jos siis kyseessä ei olekaan nuoripari, vaan vaikka kaksi 50+ ikäistä tyyppiä? Eikö kaksi ihmistä voi muka rakastaa toisiaan ilman kihlausta? Miksi joku kihlaus pitäisi sotkea parisuhteeseen? Mitä siitä on hyötyä kenellekään? Ei kaikille vanhemmalla iällä toisensa löytäneille avioliitto ole mitenkään sellainen juttu, joka olisi tärkeä, vaan päinvastoin sillä ei ole mitään merkitystä. Kaikki eivät halua edes asua yhdessä, vaan omat asunnot ovat ainakin toistaiseksi paras vaihtoehto.

Ja taas kerran, en ole kiinnostunut luennosta naimisiin menemisen juridiikasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kosiminen ei tarkoita automaattisesti avioliittoa. Tiedän useitakin, jotka ovat olleet vuosikymmeniä kihloissa.

Kyllä se vähän outoa on jos joku pyytää toista vaimokseen tai aviomiehekseen ja toinen suostuu mutta suunnitelmaa ei sitten koskaan toteutetakkaan. Miksi kukaan haluaisi vain suorittaa jonkun kosintanäytelmän ilman todellista aietta avioitumisesta.

Kosintanäytelmä?

Ehkä se kosija on todellakin vain näyttelijä? Ehkä se kosittu ei halua olla siinä näytelmässä mukana, mutta voi olla kyllä näytelmän ulkopuolella. Kaikki eivöt arvosta näyttelemistä, sillä se on feikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni sen ei tarvitse olla ero ja syyt kosimisesta kieltäytymiseen tulee aina kuunnella tarkkaan. Ehkä toinen ei vain ole ihan niin pitkällä suhteessa, että haluaisi mennä kihloihin ja hän haluaa ottaa vielä aikaa tutustumiseen. Tai sitten toinen ei halua edes kihloihin, vaan avoparina tai muuten yhdessä oleminen on täysin riittävä olotila. Luultavasti kieltäytyjä on kertonut asiasta jo ennenkin, mutta se on eri asia onko toinen kuunnellut.

Jos kosimisesta kieltäytyminen on toiselle kuitenkin varma ero, niin silloin hänessä on jo vikaa ja kieltäytyminen on ollut vain hyvä asia.

Tämä. Nuoruuden poikaystäväni kosi minua, kun olimme olleet yhdessä 1,5 vuotta. Olin hakenut opiskelupaikkaa, olimme hyvin nuoria ja tämä nuorimies tiesi, että saattaisin joutua lähtemään toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Olisin ollut erittäin valmis jatkamaan etäsuhteessa, mutta se kosinta tuntui jotenkin liian nopealta etenemiseltä ja myls siltä, että hän haluaa kahlita minut vierelleen. Mies olisi siis halunnut, että alamme leikkimään kotia ja perustaa perheen juuri silloin, mutta minä halusin opiskella ensin, matkustella yhdessä ja vasta sitten mennä naimisiin ja perustaa ehkä perheen. Emme olleet siis yhtään samalla janalla.

Kieltäytymiseni ja jarruttamiseni sai aikaan miehessä voimakkaan suuttumuksen ja tuntui, että vasta silloin mies paljasti itsensä

Yliopistonlehtorina olen nähnyt lukuisia fukseja, joilla on kihlasormus sormessa, ja ollaan 19-vuotiaina niin aikuisia, niin aikuisia. Vähintään 90% näistä on eronnut toisen opiskeluvuoden alkuun mennessä. Monilla jääkin sitten sinkkuvaihde päälle jopa vuosikymmeneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei tahdo naimisiin, niin eikö se aika paljon kerro ettei suunnittele pitkäaikaista suhdetta sen toisen kanssa.

Ja jos se toinen kosii, niin sehän tarkoittaa että tahtoo nimenomaan naimisiin. Se toinen ei tahdo. Ei se suhde sen jälkeen enää onnistu.

Miksi pitäisi mennä naimisiin?? Ja juu, en halua mitään luentoa siitä, miten avioliitto eroaa avoliitosta lain osalta, niistä en ole kiinnostunut ollenkaan, sillä ne ovat vain sivuseikkoja. Rakastaa voi ilman naimisiin menoakin, yhdessä voi olla vaikka 50 vuotta ilman naimisissa olemistakin.

Kosija ei taida tuntea toista osapuolta ollenkaan, jos ei tiedä hänen ajatuksiaan tämän enempää.

Minusta tuo tunteminen ei ole se pointti. Kosimalla myös ilmaisee oman halunsa, samalla kun kysyy toiselta. Jos toinen tahtoo avioliiton ja toinen ei, halut eivät kohtaa. Miksi avioon tahtovan pitäisi tyytyä avoliittoon?

Minusta taas tunteminen on nimenomaan se pointti. Ennenkuin edes harkitsee kosimista, pitää olla keskusteltu siitä, onko toisen edes tarkoitus koskaan mennä naimisiin vai riittääkö tälle avoliittokin. Joillan voi olla ihan vain periaate, että yhteinen hautapaikka voidaan hankkia, mutta ei mennä naimisiin. On myös hyvä keskustella siitäkin, että jos jonain päivänä mennään naimisiin, mikä on kummankin suhtautuminen avioehtoon. Ettei tästä tarvitse alkaa vääntää enää sitten, kun naimisiinmenoa aletaan tosissaan suunnitella. Ja siitäkin on syytä keskustella - jos siis molemmille avioliitto on tulevaisuudessa ihan toivottava asia - mennäänkö kirkossa vai maistraatissa sekä millä tavalla kumpikin haluaisi häitään juhlia. Ettei tarvitse tästäkään sitten vääntää myöhemmin. 

 

Tämä.

Eli jos tämä kosija ei ole välittänyt keskustella asiasta, vaan yllärinä kosii toista, niin veikkaan, että liitossa ei ole puhuttu muistakaan tärkeistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minustakin kosinnasta kieltäytyminen tarkoittaa sitä, että juttu oli nyt sitten siinä.

Toinenhan on juuri ehdottanut kaikkein vakavinta yhteen sitoutumista, rakkauden tunnustamista ja perheenkin perustamista.

Ei suinkaan ole tarkoitus, että sitä kositaan puolen vuoden välein, että jos sille toiselle nyt tällä kertaa sopis mennä mun kanssa naimisiin.

Oletko lukenut muita vastauksia? Ilmeisesti et.

Jos siis kyseessä ei olekaan nuoripari, vaan vaikka kaksi 50+ ikäistä tyyppiä? Eikö kaksi ihmistä voi muka rakastaa toisiaan ilman kihlausta? Miksi joku kihlaus pitäisi sotkea parisuhteeseen? Mitä siitä on hyötyä kenellekään? Ei kaikille vanhemmalla iällä toisensa löytäneille avioliitto ole mitenkään sellainen juttu, joka olisi tärkeä, vaan päinvastoin sillä ei ole mitään merkitystä. Kaikki eivät halua edes asua yhdessä, vaan omat asunnot ovat ainakin toistaiseksi paras vaihtoehto.

Ja taas kerran, en ole kiinnostunut luennosta naimisiin menemisen juridiikasta.

Jaa. Jos mä nyt kosisin, vaikka olen nainen 50+, miesystävääni ja hän kieltäytyisi, niin kokisin tulleeni niin pahasti torjutuksi, että suhde loppuisi kyllä saman tien.

Vaikka olemme jo iäkkäämpiä, niin kyllä mulla tunteet silti on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei tahdo naimisiin, niin eikö se aika paljon kerro ettei suunnittele pitkäaikaista suhdetta sen toisen kanssa.

Ja jos se toinen kosii, niin sehän tarkoittaa että tahtoo nimenomaan naimisiin. Se toinen ei tahdo. Ei se suhde sen jälkeen enää onnistu.

No ei ole ihan noin yksinkertaista. Mitä jos se kosiminen tulee toisesta ihan väärään aikaan, aivan liian aikaisin? Ei silloin kieltäytyessä tarkoita etteikö koskaan voisi haluta.

Tästä syystä kannattaa keskustella tulevaisuudesta ja toiveista usein. Ihan niin kuin kaikista tärkeistä asioista, yhteenmuutosta, lapsista, lemmikeistä, asuntolainasta, huonekaluista... näyttävä julkinen kosinta voi olla todella nolo tilanne, jos tulee yllätyksenä.

Minusta julkinen kosinta on aina noloa, oli yllätys tai ei.

Ehkä kosija ajattelee ttei toinen voi julkisesti kieltäytyä. Painostusta? Varoituslippu heilahtaa.

Se olisi minulle ainakin sellainen jättilippu, että suuttuisin ihan kunnolla. Voisi olla, että juttu olisi siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei tahdo naimisiin, niin eikö se aika paljon kerro ettei suunnittele pitkäaikaista suhdetta sen toisen kanssa.

Ja jos se toinen kosii, niin sehän tarkoittaa että tahtoo nimenomaan naimisiin. Se toinen ei tahdo. Ei se suhde sen jälkeen enää onnistu.

No ei ole ihan noin yksinkertaista. Mitä jos se kosiminen tulee toisesta ihan väärään aikaan, aivan liian aikaisin? Ei silloin kieltäytyessä tarkoita etteikö koskaan voisi haluta.

Mutta kun naimisiin on pakko mennä koska se on ollut ihanne joskus 1800-luvulla kun naistenlehdet ja sokkotreffit alttarilla jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minustakin kosinnasta kieltäytyminen tarkoittaa sitä, että juttu oli nyt sitten siinä.

Toinenhan on juuri ehdottanut kaikkein vakavinta yhteen sitoutumista, rakkauden tunnustamista ja perheenkin perustamista.

Ei suinkaan ole tarkoitus, että sitä kositaan puolen vuoden välein, että jos sille toiselle nyt tällä kertaa sopis mennä mun kanssa naimisiin.

Oletko lukenut muita vastauksia? Ilmeisesti et.

Jos siis kyseessä ei olekaan nuoripari, vaan vaikka kaksi 50+ ikäistä tyyppiä? Eikö kaksi ihmistä voi muka rakastaa toisiaan ilman kihlausta? Miksi joku kihlaus pitäisi sotkea parisuhteeseen? Mitä siitä on hyötyä kenellekään? Ei kaikille vanhemmalla iällä toisensa löytäneille avioliitto ole mitenkään sellainen juttu, joka olisi tärkeä, vaan päinvastoin sillä ei ole mitään merkitystä. Kaikki eivät halua edes asua yhdessä, vaan omat asunnot ovat ainakin toistaiseksi paras vaihtoehto.

Ja taas kerran, en ole kiinnostunut luennosta naimisiin menemisen juridiikasta.

Jaa. Jos mä nyt kosisin, vaikka olen nainen 50+, miesystävääni ja hän kieltäytyisi, niin kokisin tulleeni niin pahasti torjutuksi, että suhde loppuisi kyllä saman tien.

Vaikka olemme jo iäkkäämpiä, niin kyllä mulla tunteet silti on.

Ja sä olet keskustellut miesystäväsi kanssa, miten hän noin ylipäätään suhtautuu naimisiin menemiseen? Siis että onko hänen suunnitelmissaan, että jos suhteenne kehittyy oikein hyvin, avioliitto on seuraava askel? Tiedät siis, että hän varmasti haluaa vielä naimisiin? Monet tuon ikäiset eivät enää halua naimisiin. Varsinkaan, jos on lapsia ja/tai kertynyttä omaisuutta. Mutta jos olette keskustelleet asiasta ja hän on kertonut haluavansa vielä naimisiin, ymmärtäisin loukkaantumisesi, jos miesystäväsi kieltäytyisi kosinnasta. Mutta jos ette ole asiasta puhuneet, sitten olisi turha loukkaantua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minustakin kosinnasta kieltäytyminen tarkoittaa sitä, että juttu oli nyt sitten siinä.

Toinenhan on juuri ehdottanut kaikkein vakavinta yhteen sitoutumista, rakkauden tunnustamista ja perheenkin perustamista.

Ei suinkaan ole tarkoitus, että sitä kositaan puolen vuoden välein, että jos sille toiselle nyt tällä kertaa sopis mennä mun kanssa naimisiin.

Oletko lukenut muita vastauksia? Ilmeisesti et.

Jos siis kyseessä ei olekaan nuoripari, vaan vaikka kaksi 50+ ikäistä tyyppiä? Eikö kaksi ihmistä voi muka rakastaa toisiaan ilman kihlausta? Miksi joku kihlaus pitäisi sotkea parisuhteeseen? Mitä siitä on hyötyä kenellekään? Ei kaikille vanhemmalla iällä toisensa löytäneille avioliitto ole mitenkään sellainen juttu, joka olisi tärkeä, vaan päinvastoin sillä ei ole mitään merkitystä. Kaikki eivät halua edes asua yhdessä, vaan omat asunnot ovat ainakin toistaiseksi paras vaihtoehto.

Ja taas kerran, en ole kiinnostunut luennosta naimisiin menemisen juridiikasta.

Jaa. Jos mä nyt kosisin, vaikka olen nainen 50+, miesystävääni ja hän kieltäytyisi, niin kokisin tulleeni niin pahasti torjutuksi, että suhde loppuisi kyllä saman tien.

Vaikka olemme jo iäkkäämpiä, niin kyllä mulla tunteet silti on.

Hohhoijaa... olisitteko jutelleet asiasta aikaisemmin? Olisitteko samaa mieltä, että kyllä, te voisitte tässä joku nätti päivä mennä kihloihin? Silloin kosinta on ok ja toinen sitä on miettinyt positiivisesti.

Jos kuitenkaan ette ole edes jutelleet asiasta tai sitten esimerkiksi teidän tapauksessa mies olisi sanonut, että hän ei kihloja kaipaa ja ei ole menossa naimisiin enää ikinä, mutta sinäpä keksit, että kosit miestä, niin kosinnasta kieltäytyminen olisi aika selkeä asia. Siitä kieltäytymisestä ei tulisi mieltään pahoittaa, sillä sinä et olisi kunnioittanut miehen sanomisia ollenkaan.

Menikö jakeluun ollenkaan? Kunnioitus, arvostus, asioista yhdessä sopiminen, toisen kuunteleminen ja toiselle tärkeiden asioiden muistaminen ovat jokaisessa parisuhteessa tärkeitä asioita. Jos niitä ei löydy, on suhde täysin huunigolla, olivat ihmiset sitten 20 tai 80 vuotiaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko39 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan kieltäytyisi kosinnasta jos todella rakastaa toista? Nykyään kun kihlautuminen ei edes tarkoita sitä että on pakko mennä naimisiin

Mä en ole koskaan ymmärtänyt kihlauksen merkitystä.

Mun mielestä kihlat on ihan teinien juttuja, osoitetaan muille että ollaan muka tosissaan. Monet keski-ikäiset, kolmannella, neljännellä kierroksella olevat myös harrastaa tätä.

Sitten tuleekin ero kuukauden päästä. Ylläripylläri.

Miksi leikkiä kihlojen kanssa, miksei mene suoraan naimisiin?

Kihlaus tarkoittaa nimenomaan päätöstä avioliiton solmimisesta. Liittoa ei voi solmia tuosta noin vain kävelemällä papin luo tai maistraattiin, vaan ensin on oltava avioliiton esteiden tutkinta. Onhan se ihan käytännöllistä kysyä kumppanilta että tahtooko tämäkin naimisiin, ja jos vastaa myöntävästi, silloin ollaan kihloissa riippumatta siitä vaihdetaanko sormuksia vai ei.

Sormus ei liity yhdessä olemiseen millään tavoin. Yhdessä voi olla ilman "kihloja" vaikka 50 vuotta.

50 vuoden aikana on voinut kertyä omaisuutta - avioliitto tuo turvaa jälkeen jäävälle, jos suhteen toinen osapuoli vaikka kuolisi. Omaisuusasiat pitää olla hoidossa ja keskinäiset testamentit tehtynä, etteivät vainajan ahneet sukulaiset löydä tietään apajille. Jos pariskunnalla on lapsia, omaisuus toki pysyy perheessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko39 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan kieltäytyisi kosinnasta jos todella rakastaa toista? Nykyään kun kihlautuminen ei edes tarkoita sitä että on pakko mennä naimisiin

Mä en ole koskaan ymmärtänyt kihlauksen merkitystä.

Mun mielestä kihlat on ihan teinien juttuja, osoitetaan muille että ollaan muka tosissaan. Monet keski-ikäiset, kolmannella, neljännellä kierroksella olevat myös harrastaa tätä.

Sitten tuleekin ero kuukauden päästä. Ylläripylläri.

Miksi leikkiä kihlojen kanssa, miksei mene suoraan naimisiin?

Kihlaus tarkoittaa nimenomaan päätöstä avioliiton solmimisesta. Liittoa ei voi solmia tuosta noin vain kävelemällä papin luo tai maistraattiin, vaan ensin on oltava avioliiton esteiden tutkinta. Onhan se ihan käytännöllistä kysyä kumppanilta että tahtooko tämäkin naimisiin, ja jos vastaa myöntävästi, silloin ollaan kihloissa riippumatta siitä vaihdetaanko sormuksia vai ei.

Sormus ei liity yhdessä olemiseen millään tavoin. Yhdessä voi olla ilman "kihloja" vaikka 50 vuotta.

50 vuoden aikana on voinut kertyä omaisuutta - avioliitto tuo turvaa jälkeen jäävälle, jos suhteen toinen osapuoli vaikka kuolisi. Omaisuusasiat pitää olla hoidossa ja keskinäiset testamentit tehtynä, etteivät vainajan ahneet sukulaiset löydä tietään apajille. Jos pariskunnalla on lapsia, omaisuus toki pysyy perheessä.

Luonnollisesti, mutta tämä ei oikeastaan liity kosinnasta kieltäytymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minustakin kosinnasta kieltäytyminen tarkoittaa sitä, että juttu oli nyt sitten siinä.

Toinenhan on juuri ehdottanut kaikkein vakavinta yhteen sitoutumista, rakkauden tunnustamista ja perheenkin perustamista.

Ei suinkaan ole tarkoitus, että sitä kositaan puolen vuoden välein, että jos sille toiselle nyt tällä kertaa sopis mennä mun kanssa naimisiin.

Oletko lukenut muita vastauksia? Ilmeisesti et.

Jos siis kyseessä ei olekaan nuoripari, vaan vaikka kaksi 50+ ikäistä tyyppiä? Eikö kaksi ihmistä voi muka rakastaa toisiaan ilman kihlausta? Miksi joku kihlaus pitäisi sotkea parisuhteeseen? Mitä siitä on hyötyä kenellekään? Ei kaikille vanhemmalla iällä toisensa löytäneille avioliitto ole mitenkään sellainen juttu, joka olisi tärkeä, vaan päinvastoin sillä ei ole mitään merkitystä. Kaikki eivät halua edes asua yhdessä, vaan omat asunnot ovat ainakin toistaiseksi paras vaihtoehto.

Ja taas kerran, en ole kiinnostunut luennosta naimisiin menemisen juridiikasta.

Jaa. Jos mä nyt kosisin, vaikka olen nainen 50+, miesystävääni ja hän kieltäytyisi, niin kokisin tulleeni niin pahasti torjutuksi, että suhde loppuisi kyllä saman tien.

Vaikka olemme jo iäkkäämpiä, niin kyllä mulla tunteet silti on.

Hohhoijaa... olisitteko jutelleet asiasta aikaisemmin? Olisitteko samaa mieltä, että kyllä, te voisitte tässä joku nätti päivä mennä kihloihin? Silloin kosinta on ok ja toinen sitä on miettinyt positiivisesti.

Jos kuitenkaan ette ole edes jutelleet asiasta tai sitten esimerkiksi teidän tapauksessa mies olisi sanonut, että hän ei kihloja kaipaa ja ei ole menossa naimisiin enää ikinä, mutta sinäpä keksit, että kosit miestä, niin kosinnasta kieltäytyminen olisi aika selkeä asia. Siitä kieltäytymisestä ei tulisi mieltään pahoittaa, sillä sinä et olisi kunnioittanut miehen sanomisia ollenkaan.

Menikö jakeluun ollenkaan? Kunnioitus, arvostus, asioista yhdessä sopiminen, toisen kuunteleminen ja toiselle tärkeiden asioiden muistaminen ovat jokaisessa parisuhteessa tärkeitä asioita. Jos niitä ei löydy, on suhde täysin huunigolla, olivat ihmiset sitten 20 tai 80 vuotiaita.

Amen

Vierailija kirjoitti:

Hauskimpia on nämä yllätyksenä tulevat julkiset kosinnat. Tulee mieleen ettei se julkisesti kehtaa kieltäyä, eihän?!

Ne ovat aina noloja..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei tahdo naimisiin, niin eikö se aika paljon kerro ettei suunnittele pitkäaikaista suhdetta sen toisen kanssa.

Ja jos se toinen kosii, niin sehän tarkoittaa että tahtoo nimenomaan naimisiin. Se toinen ei tahdo. Ei se suhde sen jälkeen enää onnistu.

Miksi pitäisi mennä naimisiin?? Ja juu, en halua mitään luentoa siitä, miten avioliitto eroaa avoliitosta lain osalta, niistä en ole kiinnostunut ollenkaan, sillä ne ovat vain sivuseikkoja. Rakastaa voi ilman naimisiin menoakin, yhdessä voi olla vaikka 50 vuotta ilman naimisissa olemistakin.

Kosija ei taida tuntea toista osapuolta ollenkaan, jos ei tiedä hänen ajatuksiaan tämän enempää.

Pelkkä rakkaus ei riitä aina. Just katson lähipiirissäni tilannetta, jossa mies joutuu muuttamaan 30 vuoden jälkeen pois yhteisestä kodista, kun ei ole varaa ostaa puolikasta talosta ex-kumppanin veljeltä ja siskolta. Mitä rakkautta se on asettaa puoliso tuohon tilanteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko39 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan kieltäytyisi kosinnasta jos todella rakastaa toista? Nykyään kun kihlautuminen ei edes tarkoita sitä että on pakko mennä naimisiin

Mä en ole koskaan ymmärtänyt kihlauksen merkitystä.

Mun mielestä kihlat on ihan teinien juttuja, osoitetaan muille että ollaan muka tosissaan. Monet keski-ikäiset, kolmannella, neljännellä kierroksella olevat myös harrastaa tätä.

Sitten tuleekin ero kuukauden päästä. Ylläripylläri.

Miksi leikkiä kihlojen kanssa, miksei mene suoraan naimisiin?

Kihlaus tarkoittaa nimenomaan päätöstä avioliiton solmimisesta. Liittoa ei voi solmia tuosta noin vain kävelemällä papin luo tai maistraattiin, vaan ensin on oltava avioliiton esteiden tutkinta. Onhan se ihan käytännöllistä kysyä kumppanilta että tahtooko tämäkin naimisiin, ja jos vastaa myöntävästi, silloin ollaan kihloissa riippumatta siitä vaihdetaanko sormuksia vai ei.

Sormus ei liity yhdessä olemiseen millään tavoin. Yhdessä voi olla ilman "kihloja" vaikka 50 vuotta.

50 vuoden aikana on voinut kertyä omaisuutta - avioliitto tuo turvaa jälkeen jäävälle, jos suhteen toinen osapuoli vaikka kuolisi. Omaisuusasiat pitää olla hoidossa ja keskinäiset testamentit tehtynä, etteivät vainajan ahneet sukulaiset löydä tietään apajille. Jos pariskunnalla on lapsia, omaisuus toki pysyy perheessä.

Kuolema tulee joskus hyvin yllättäen. Monet miettii näiden asioiden järjestämistä, mutta sitten kuolinhetkellä ne ei ole järjestyksessä.