Miksi kosimisesta kieltäytyminen tarkoittaa eroa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei tahdo naimisiin, niin eikö se aika paljon kerro ettei suunnittele pitkäaikaista suhdetta sen toisen kanssa.

Ja jos se toinen kosii, niin sehän tarkoittaa että tahtoo nimenomaan naimisiin. Se toinen ei tahdo. Ei se suhde sen jälkeen enää onnistu.

Miksi pitäisi mennä naimisiin?? Ja juu, en halua mitään luentoa siitä, miten avioliitto eroaa avoliitosta lain osalta, niistä en ole kiinnostunut ollenkaan, sillä ne ovat vain sivuseikkoja. Rakastaa voi ilman naimisiin menoakin, yhdessä voi olla vaikka 50 vuotta ilman naimisissa olemistakin.

Kosija ei taida tuntea toista osapuolta ollenkaan, jos ei tiedä hänen ajatuksiaan tämän enempää.

Minusta tuo tunteminen ei ole se pointti. Kosimalla myös ilmaisee oman halunsa, samalla kun kysyy toiselta. Jos toinen tahtoo avioliiton ja toinen ei, halut eivät kohtaa. Miksi avioon tahtovan pitäisi tyytyä avoliittoon?

Taitaa olla lähinnä joidenkin naisten ongelma tuo "avioon tahtominen".

Olen eronnut nainen. Olin lasteni isän kanssa naimisissa lähes 20 vuotta. Jos nyt löytäisin elämääni jonkun ihanan miehen, niin en menisi naimisiin hänen kanssaan, en edes haluaisi muuttaa yhteen ainakaan vuosiin. Yhdessä oleminen olisi minulle riittävä ja jos se ei sovi miehelle, niin ehkä muissakin asioissa on kapuloita ja meitä ei ole tarkoitettukaan yhteen. Minun ei tarvitse miellyttää toista oman itseni ohitse ja en halua, että mieskään niin tekee.

Toivon etten koskaan kohtaa sinua tai kaltaistasi, koska et ole päässyt yli exästäsi ja haluat pitää takaportin auki uudessa suhteessa.

No tuskinpa kohtaamme pojuhyvä.

Ja ehei, ei se, että en muuttaisi kenenkään kanssa yhteen vuosiin tarkoita sitä, että haluaisin jättää takaportin auki, vaan sitä, että asun lasteni kanssa yhdessä ja en halua heidän elämäänsä ja kotiinsa mitään minun miesystäviäni. Sen jälkeen, kun kaikki lapset ovat muuttaneet omilleen, voisin tarkastella uudelleen tilannetta, mutta voisi olla mahdollista, että sittenkin ikioma asunto olisi minulle se paras. En tarvitse ketään jatkuvasti viereeni ja nukun parhaiten yksin. En ole läheisriippuvainen.

Ja sitten siihen aiheeseen, eli kihlautumiseen ja sitä myötä naimisiin menoon. Sitäkään en tarvitse enää viisikymppisenä. Se ei ole mitenkään välttämätöntä, ei hyvässä eikä pahassa. En ole myöskään prinsessaleikkien ystävä ja haaveilija, vaan jalat maassa seisova aikuinen ihminen. En välttämättä edes jaksaisi mitään erilaista miestä, joka haluaisi takertua, omistaa ja valvoa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde menee koko ajan joko eteen- tai taaksepäin. Naimisiin menosta on oikeus kieltäytyä, ja kannattaakin kieltäytyä jos se on oma halu, mutta silloin toinen (kosija) olisi menossa eteenpäin aika lujaa, mutta toinen (kieltäytyjä) haluaa ottaa jopa sen riskin, että saattaa menettää koko suhteen.

Aika yksinkertaistava ja konservatiivinen, jopa vanhanaikainen ajatus, että naimisiin meno olisi jotenkin suhteen eteenpäin menemistä. Jos ihan järjellä ajatellaan niin miksi muka näin on tai täytyy olla? Voihan noita rituaalisia eteenpäin menemisiä olla ihan mitä vaan muutakin, kuten yhteisen auton, asunnon, kesämökin osto, maailmanympärimatkan sopiminen vuoden tai kahden päähän yhdessä, lasten hankkiminen, lemmikin ottaminen yhdessä. Tai ihan vain yhdessä eläminen.

Juuri näin. Nykymaailmassa tämä on onneksi mahdollista ja normaalia. Nyt on vuosi 2022.

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen on valmis pysyvään liittoon, mutta toinen ei, kannattaakin erota.

Ehkä. Ehkä ajatukset eivät mene yhteen muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhde menee koko ajan joko eteen- tai taaksepäin. Naimisiin menosta on oikeus kieltäytyä, ja kannattaakin kieltäytyä jos se on oma halu, mutta silloin toinen (kosija) olisi menossa eteenpäin aika lujaa, mutta toinen (kieltäytyjä) haluaa ottaa jopa sen riskin, että saattaa menettää koko suhteen.

Aika yksinkertaistava ja konservatiivinen, jopa vanhanaikainen ajatus, että naimisiin meno olisi jotenkin suhteen eteenpäin menemistä. Jos ihan järjellä ajatellaan niin miksi muka näin on tai täytyy olla? Voihan noita rituaalisia eteenpäin menemisiä olla ihan mitä vaan muutakin, kuten yhteisen auton, asunnon, kesämökin osto, maailmanympärimatkan sopiminen vuoden tai kahden päähän yhdessä, lasten hankkiminen, lemmikin ottaminen yhdessä. Tai ihan vain yhdessä eläminen.

Vuoden seurustelun jälkeen pohdimme yhteistä joulua ja jo se tuntuu isolta askeleelta :)

 Eläkeläiset eivät halua naimisiin kun siitä seuraa  juridisia  rahanmenoa  jos toinen sairastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on loukkaus.

Millä tavoin?

Jos toinen avaa sydämensä ja kertoo kosinnalla haluavansa olla pari ja lain edessä lähiomainen ja toinen kieltäytyy niin kyllä se loukkaa. Tarkoitan paria, joka on jo kertonut tunteista toisilleen ja asuukin yhdessä. Ei siis jonkun puolen vuoden seurustelun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

 Eläkeläiset eivät halua naimisiin kun siitä seuraa  juridisia  rahanmenoa  jos toinen sairastuu.

Miten muka?

Avopuolisoiden yhteinen asunto on usein eron tullessa  iso ongelma jos ei löydy ylimääräistä rahaa jolla voi ostaa toisen puolikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Ukko39 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko39 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan kieltäytyisi kosinnasta jos todella rakastaa toista? Nykyään kun kihlautuminen ei edes tarkoita sitä että on pakko mennä naimisiin

Mä en ole koskaan ymmärtänyt kihlauksen merkitystä.

Mun mielestä kihlat on ihan teinien juttuja, osoitetaan muille että ollaan muka tosissaan. Monet keski-ikäiset, kolmannella, neljännellä kierroksella olevat myös harrastaa tätä.

Sitten tuleekin ero kuukauden päästä. Ylläripylläri.

Miksi leikkiä kihlojen kanssa, miksei mene suoraan naimisiin?

Kihlaus tarkoittaa nimenomaan päätöstä avioliiton solmimisesta. Liittoa ei voi solmia tuosta noin vain kävelemällä papin luo tai maistraattiin, vaan ensin on oltava avioliiton esteiden tutkinta. Onhan se ihan käytännöllistä kysyä kumppanilta että tahtooko tämäkin naimisiin, ja jos vastaa myöntävästi, silloin ollaan kihloissa riippumatta siitä vaihdetaanko sormuksia vai ei.

Sormus ei liity yhdessä olemiseen millään tavoin. Yhdessä voi olla ilman "kihloja" vaikka 50 vuotta.

Niin noh.. minä olin puolisoni kanssa 20v avoliitossa ilman kihloja.

Kun päätettiin mennä naimisiin, niin tehtiin.

Toki paperityötä siinä oli muutaman lapun verran, mutta emme nähneet tarpeelliseksi käydä mitään välivaihetta eli kihlausta ennen virallista toimitusta.

Mun mielestä kihlaus se vasta on enemmänkin epäilyttävää.

Luvataan naimisiin menoa, "sitten joskus tulevaisuudessa".

Epäilyttävää.

Sori että lähden tähän kihlajankkaukseen, mutta teknisesti ottaen te olitte puolisonne kanssa kihloissa ennen kuin menitte naimisiin, vaikka ette mitään erillistä kihlausta tehneetkään.

Näinhän se on. Nykyään ei vain oikein ymmärretä tätä kihlausta ja sen tarkoitusta, koska sen merkitys on nykyihmiselle vähän muuttunut. Ennen vanhaan kihlaus oli olemassa siksi, ettei naimisiin välttämättä monista syistä johtuen pystynyt heti suin päin vain juoksemaan (myötäjäiset, raha, yms. mitä näitä nyt on)  mutta oli tarve kuitenkin olla "luvattu" jo jollekin, ettei kosijoita enää tarvitse. Tuolloinhan pariutuminen aika kirjaimellisesti oli naimakauppaa eikä avoliittoakaan hyvällä katseltu.

Nykyisin tuollaista lupausta ei varsinaisesti tarvita, joten kihlaus on valjastettu (usein teinien) kiintymyksen ja sitoutumisen osoitukseksi, koska se ei oikeasti sido mihinkään. Luin muuten kerran kommentin missä väitettiin, että teinikihlat ovat vaaralliset koska jos ne eivät toteudukaan -kuten usein on tapana- voisi jätetty osapuoli haastaa toisen osapuolen oikeuteen petoksesta. Tämähän on tietysti  ihan höpöhöpöä, mutta huvitti.

Vierailija kirjoitti:

Avopuolisoiden yhteinen asunto on usein eron tullessa  iso ongelma jos ei löydy ylimääräistä rahaa jolla voi ostaa toisen puolikkaan.

Ihan sama tilanne aviopuolisoilla, jos ero tulee.

Vierailija kirjoitti:

Avopuolisoiden yhteinen asunto on usein eron tullessa  iso ongelma jos ei löydy ylimääräistä rahaa jolla voi ostaa toisen puolikkaan.

Samanlainen ongelma se aviopareillakin.

Jumala on asettanut avioliiton. Muut hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko39 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko39 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan kieltäytyisi kosinnasta jos todella rakastaa toista? Nykyään kun kihlautuminen ei edes tarkoita sitä että on pakko mennä naimisiin

Mä en ole koskaan ymmärtänyt kihlauksen merkitystä.

Mun mielestä kihlat on ihan teinien juttuja, osoitetaan muille että ollaan muka tosissaan. Monet keski-ikäiset, kolmannella, neljännellä kierroksella olevat myös harrastaa tätä.

Sitten tuleekin ero kuukauden päästä. Ylläripylläri.

Miksi leikkiä kihlojen kanssa, miksei mene suoraan naimisiin?

Kihlaus tarkoittaa nimenomaan päätöstä avioliiton solmimisesta. Liittoa ei voi solmia tuosta noin vain kävelemällä papin luo tai maistraattiin, vaan ensin on oltava avioliiton esteiden tutkinta. Onhan se ihan käytännöllistä kysyä kumppanilta että tahtooko tämäkin naimisiin, ja jos vastaa myöntävästi, silloin ollaan kihloissa riippumatta siitä vaihdetaanko sormuksia vai ei.

Sormus ei liity yhdessä olemiseen millään tavoin. Yhdessä voi olla ilman "kihloja" vaikka 50 vuotta.

Niin noh.. minä olin puolisoni kanssa 20v avoliitossa ilman kihloja.

Kun päätettiin mennä naimisiin, niin tehtiin.

Toki paperityötä siinä oli muutaman lapun verran, mutta emme nähneet tarpeelliseksi käydä mitään välivaihetta eli kihlausta ennen virallista toimitusta.

Mun mielestä kihlaus se vasta on enemmänkin epäilyttävää.

Luvataan naimisiin menoa, "sitten joskus tulevaisuudessa".

Epäilyttävää.

Sori että lähden tähän kihlajankkaukseen, mutta teknisesti ottaen te olitte puolisonne kanssa kihloissa ennen kuin menitte naimisiin, vaikka ette mitään erillistä kihlausta tehneetkään.

Näinhän se on. Nykyään ei vain oikein ymmärretä tätä kihlausta ja sen tarkoitusta, koska sen merkitys on nykyihmiselle vähän muuttunut. Ennen vanhaan kihlaus oli olemassa siksi, ettei naimisiin välttämättä monista syistä johtuen pystynyt heti suin päin vain juoksemaan (myötäjäiset, raha, yms. mitä näitä nyt on)  mutta oli tarve kuitenkin olla "luvattu" jo jollekin, ettei kosijoita enää tarvitse. Tuolloinhan pariutuminen aika kirjaimellisesti oli naimakauppaa eikä avoliittoakaan hyvällä katseltu.

Nykyisin tuollaista lupausta ei varsinaisesti tarvita, joten kihlaus on valjastettu (usein teinien) kiintymyksen ja sitoutumisen osoitukseksi, koska se ei oikeasti sido mihinkään. Luin muuten kerran kommentin missä väitettiin, että teinikihlat ovat vaaralliset koska jos ne eivät toteudukaan -kuten usein on tapana- voisi jätetty osapuoli haastaa toisen osapuolen oikeuteen petoksesta. Tämähän on tietysti  ihan höpöhöpöä, mutta huvitti.

Nykyajan kihlaus = some: parisuhde, tuntuu ainakin, että joillakin on kiire ilmoittaa suhteesta heti alkumetreillä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei tahdo naimisiin, niin eikö se aika paljon kerro ettei suunnittele pitkäaikaista suhdetta sen toisen kanssa.

Ja jos se toinen kosii, niin sehän tarkoittaa että tahtoo nimenomaan naimisiin. Se toinen ei tahdo. Ei se suhde sen jälkeen enää onnistu.

No ei ole ihan noin yksinkertaista. Mitä jos se kosiminen tulee toisesta ihan väärään aikaan, aivan liian aikaisin? Ei silloin kieltäytyessä tarkoita etteikö koskaan voisi haluta.

Tästä syystä kannattaa keskustella tulevaisuudesta ja toiveista usein. Ihan niin kuin kaikista tärkeistä asioista, yhteenmuutosta, lapsista, lemmikeistä, asuntolainasta, huonekaluista... näyttävä julkinen kosinta voi olla todella nolo tilanne, jos tulee yllätyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei tahdo naimisiin, niin eikö se aika paljon kerro ettei suunnittele pitkäaikaista suhdetta sen toisen kanssa.

Ja jos se toinen kosii, niin sehän tarkoittaa että tahtoo nimenomaan naimisiin. Se toinen ei tahdo. Ei se suhde sen jälkeen enää onnistu.

No ei ole ihan noin yksinkertaista. Mitä jos se kosiminen tulee toisesta ihan väärään aikaan, aivan liian aikaisin? Ei silloin kieltäytyessä tarkoita etteikö koskaan voisi haluta.

Tästä syystä kannattaa keskustella tulevaisuudesta ja toiveista usein. Ihan niin kuin kaikista tärkeistä asioista, yhteenmuutosta, lapsista, lemmikeistä, asuntolainasta, huonekaluista... näyttävä julkinen kosinta voi olla todella nolo tilanne, jos tulee yllätyksenä.

Minusta julkinen kosinta on aina noloa, oli yllätys tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut nuoret ja tyhmät miehet pyytää heti kihloihin tajuamatta mitään. Se on vaan tapa ripustautua ja omistaa toinen.

Jeejee, ollaan aikuisiin.

Ylläri ylläri. Palstan av mamma ei halua sitoutua vaan naida ketä huvittaa milloinkin, ja syyllistää siitä nyt nuoria miehiä. Mutta häntä täytyisi kunnioittaa, koska woke ja naisen seksin ja kokeilun halu. Mutta se nainen kuitenkin odottaa miesten olevan ei sellaisia, kuin hän itse on.

Kuka tässä nyt seksistä mitään puhui? 😂

Jos haluaa muita niin sit ollaan sinkkuja tai avoimessa suhteessa. Eikä se rinkula sormessa pettämistä estä.

Ei ihme, ettei parisuhteista tule mitään jos avioliitto käsitetään vain "rinkulaksi sormessa". Miten on päässyt käymään näin, että hyvää koulutusta saavat ihmiset ovat totaalisen sivistymättömiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei tahdo naimisiin, niin eikö se aika paljon kerro ettei suunnittele pitkäaikaista suhdetta sen toisen kanssa.

Ja jos se toinen kosii, niin sehän tarkoittaa että tahtoo nimenomaan naimisiin. Se toinen ei tahdo. Ei se suhde sen jälkeen enää onnistu.

Miksi pitäisi mennä naimisiin?? Ja juu, en halua mitään luentoa siitä, miten avioliitto eroaa avoliitosta lain osalta, niistä en ole kiinnostunut ollenkaan, sillä ne ovat vain sivuseikkoja. Rakastaa voi ilman naimisiin menoakin, yhdessä voi olla vaikka 50 vuotta ilman naimisissa olemistakin.

Kosija ei taida tuntea toista osapuolta ollenkaan, jos ei tiedä hänen ajatuksiaan tämän enempää.

Minusta tuo tunteminen ei ole se pointti. Kosimalla myös ilmaisee oman halunsa, samalla kun kysyy toiselta. Jos toinen tahtoo avioliiton ja toinen ei, halut eivät kohtaa. Miksi avioon tahtovan pitäisi tyytyä avoliittoon?

Taitaa olla lähinnä joidenkin naisten ongelma tuo "avioon tahtominen".

Olen eronnut nainen. Olin lasteni isän kanssa naimisissa lähes 20 vuotta. Jos nyt löytäisin elämääni jonkun ihanan miehen, niin en menisi naimisiin hänen kanssaan, en edes haluaisi muuttaa yhteen ainakaan vuosiin. Yhdessä oleminen olisi minulle riittävä ja jos se ei sovi miehelle, niin ehkä muissakin asioissa on kapuloita ja meitä ei ole tarkoitettukaan yhteen. Minun ei tarvitse miellyttää toista oman itseni ohitse ja en halua, että mieskään niin tekee.

Toivon etten koskaan kohtaa sinua tai kaltaistasi, koska et ole päässyt yli exästäsi ja haluat pitää takaportin auki uudessa suhteessa.

No tuskinpa kohtaamme pojuhyvä.

Ja ehei, ei se, että en muuttaisi kenenkään kanssa yhteen vuosiin tarkoita sitä, että haluaisin jättää takaportin auki, vaan sitä, että asun lasteni kanssa yhdessä ja en halua heidän elämäänsä ja kotiinsa mitään minun miesystäviäni. Sen jälkeen, kun kaikki lapset ovat muuttaneet omilleen, voisin tarkastella uudelleen tilannetta, mutta voisi olla mahdollista, että sittenkin ikioma asunto olisi minulle se paras. En tarvitse ketään jatkuvasti viereeni ja nukun parhaiten yksin. En ole läheisriippuvainen.

Ja sitten siihen aiheeseen, eli kihlautumiseen ja sitä myötä naimisiin menoon. Sitäkään en tarvitse enää viisikymppisenä. Se ei ole mitenkään välttämätöntä, ei hyvässä eikä pahassa. En ole myöskään prinsessaleikkien ystävä ja haaveilija, vaan jalat maassa seisova aikuinen ihminen. En välttämättä edes jaksaisi mitään erilaista miestä, joka haluaisi takertua, omistaa ja valvoa. :)

Meillä suurinpiirtein samoin ja olen kirjoittanut siitä ennenkin tänne, eli olen eronnut lasteni isästä ja lapset asuvat suurimman osan aikaa luonani. Nautin yksin asumisesta ja introverttinä tykkään olla rauhassa. Omat asunnot mahdollisen uuden miehen kanssa olisivat siis paras vaihtoehto. Kihlauksista en tiedä, mutta eiköhän se yksi kerta naimisissa riitä, kun lapsiakaan lisää ei ole tulossa. N46

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan kieltäytyisi kosinnasta jos todella rakastaa toista? Nykyään kun kihlautuminen ei edes tarkoita sitä että on pakko mennä naimisiin

Kosiminen on sitä, että pyydetään toista menemään naimisiin kanssaan. Kosintaan jos vastaa myöntävästi, ollaan kihloissa (koska on luvattu mennä naimisiin), kunnes mennään naimisiin.

Ei voi kosia ja mennä kihloihin eikä mennä naimisiin. Tai sitten ei pidä lupaustaan, koska kihlaus on lupaus avioliitosta.

Kyllähän se on ainakin ison keskustelun paikka, jos toinen koski ja toinen kieltäytyy. A

Kosinnasta ja avioliitosta jne pitäisi keskustella etukäteen. Ei pidä vain kosia paumauttaa sokkona, koska siltä tuntuu vaikkei yhtään tiedä toisen ajatuksista. Toinen osapuoli ei välttämättä koe suhteen olevan vielä kihla-tasolla tai ei ikinä halua naimisiin. Voi myös olla, että kosija kosii isoin elein julkisesti ja kosittavalle se on pahin painajainen. Eli jutelkaa asiasta etukäteen ja selvittäkää minkälaista kosintaa se toinen osapuoli haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on ainakin ison keskustelun paikka, jos toinen koski ja toinen kieltäytyy. A

Kosinnasta ja avioliitosta jne pitäisi keskustella etukäteen. Ei pidä vain kosia paumauttaa sokkona, koska siltä tuntuu vaikkei yhtään tiedä toisen ajatuksista. Toinen osapuoli ei välttämättä koe suhteen olevan vielä kihla-tasolla tai ei ikinä halua naimisiin. Voi myös olla, että kosija kosii isoin elein julkisesti ja kosittavalle se on pahin painajainen. Eli jutelkaa asiasta etukäteen ja selvittäkää minkälaista kosintaa se toinen osapuoli haluaa.

Näinhän se on. Jos toinen siis kosii yllättäen julkisesti tai vaikka kahdenkeskenkin ilman että asiasta ollaan edes periaatteessa keskusteltu ja sovittu, niin siinä voi olla, että metsään mennään. Minua on siis kosittu nuorena, olin silloin 19 vuotias, ja kieltäydyin. Olin sanonut miehelle, 21 vuotta, useamman kerran ennen tätä, että meinaan jatkaa opiskelua ja minulle riittää se, että hän on elämässäni, enkä halua mitään kihlasormuksia. Mies touhotti siinä kosiessaan myös kesähäitä ja lastentekoa.

Meille tuli tästä kosimisesta välirikko ja mies suuttui kunnolla, vaikka asia oli varmasti ollut hänelle hyvin selkeä jo ennen sitä. Ymmärrän, että hän ei olisi halunnut minun lähtevän muualle opiskelemaan, mutta jo yritys suitsia lähtöäni oli mielestäni tympeä. En olisi sitä paitsi lähtenyt kuin kahden tunnin ajomatkan päähän, mutta sen jälkeen huomasin, että meidän suhde ei ehkä muutenkaan ollut kovin arvostava ja mies oli vanhanaikainen ajatuksissaan monella tavoin.