Miksi kosimisesta kieltäytyminen tarkoittaa eroa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei tahdo naimisiin, niin eikö se aika paljon kerro ettei suunnittele pitkäaikaista suhdetta sen toisen kanssa.

Ja jos se toinen kosii, niin sehän tarkoittaa että tahtoo nimenomaan naimisiin. Se toinen ei tahdo. Ei se suhde sen jälkeen enää onnistu.

Miksi pitäisi mennä naimisiin?? Ja juu, en halua mitään luentoa siitä, miten avioliitto eroaa avoliitosta lain osalta, niistä en ole kiinnostunut ollenkaan, sillä ne ovat vain sivuseikkoja. Rakastaa voi ilman naimisiin menoakin, yhdessä voi olla vaikka 50 vuotta ilman naimisissa olemistakin.

Kosija ei taida tuntea toista osapuolta ollenkaan, jos ei tiedä hänen ajatuksiaan tämän enempää.

Minusta tuo tunteminen ei ole se pointti. Kosimalla myös ilmaisee oman halunsa, samalla kun kysyy toiselta. Jos toinen tahtoo avioliiton ja toinen ei, halut eivät kohtaa. Miksi avioon tahtovan pitäisi tyytyä avoliittoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko39 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan kieltäytyisi kosinnasta jos todella rakastaa toista? Nykyään kun kihlautuminen ei edes tarkoita sitä että on pakko mennä naimisiin

Mä en ole koskaan ymmärtänyt kihlauksen merkitystä.

Mun mielestä kihlat on ihan teinien juttuja, osoitetaan muille että ollaan muka tosissaan. Monet keski-ikäiset, kolmannella, neljännellä kierroksella olevat myös harrastaa tätä.

Sitten tuleekin ero kuukauden päästä. Ylläripylläri.

Miksi leikkiä kihlojen kanssa, miksei mene suoraan naimisiin?

Kihlaus tarkoittaa nimenomaan päätöstä avioliiton solmimisesta. Liittoa ei voi solmia tuosta noin vain kävelemällä papin luo tai maistraattiin, vaan ensin on oltava avioliiton esteiden tutkinta. Onhan se ihan käytännöllistä kysyä kumppanilta että tahtooko tämäkin naimisiin, ja jos vastaa myöntävästi, silloin ollaan kihloissa riippumatta siitä vaihdetaanko sormuksia vai ei.

Sormus ei liity yhdessä olemiseen millään tavoin. Yhdessä voi olla ilman "kihloja" vaikka 50 vuotta.

Niin noh.. minä olin puolisoni kanssa 20v avoliitossa ilman kihloja.

Kun päätettiin mennä naimisiin, niin tehtiin.

Toki paperityötä siinä oli muutaman lapun verran, mutta emme nähneet tarpeelliseksi käydä mitään välivaihetta eli kihlausta ennen virallista toimitusta.

Mun mielestä kihlaus se vasta on enemmänkin epäilyttävää.

Luvataan naimisiin menoa, "sitten joskus tulevaisuudessa".

Epäilyttävää.

Jotkut nuoret ja tyhmät miehet pyytää heti kihloihin tajuamatta mitään. Se on vaan tapa ripustautua ja omistaa toinen.

Jeejee, ollaan aikuisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei tahdo naimisiin, niin eikö se aika paljon kerro ettei suunnittele pitkäaikaista suhdetta sen toisen kanssa.

Ja jos se toinen kosii, niin sehän tarkoittaa että tahtoo nimenomaan naimisiin. Se toinen ei tahdo. Ei se suhde sen jälkeen enää onnistu.

Miksi pitäisi mennä naimisiin?? Ja juu, en halua mitään luentoa siitä, miten avioliitto eroaa avoliitosta lain osalta, niistä en ole kiinnostunut ollenkaan, sillä ne ovat vain sivuseikkoja. Rakastaa voi ilman naimisiin menoakin, yhdessä voi olla vaikka 50 vuotta ilman naimisissa olemistakin.

Kosija ei taida tuntea toista osapuolta ollenkaan, jos ei tiedä hänen ajatuksiaan tämän enempää.

Minusta tuo tunteminen ei ole se pointti. Kosimalla myös ilmaisee oman halunsa, samalla kun kysyy toiselta. Jos toinen tahtoo avioliiton ja toinen ei, halut eivät kohtaa. Miksi avioon tahtovan pitäisi tyytyä avoliittoon?

Taitaa olla lähinnä joidenkin naisten ongelma tuo "avioon tahtominen".

Olen eronnut nainen. Olin lasteni isän kanssa naimisissa lähes 20 vuotta. Jos nyt löytäisin elämääni jonkun ihanan miehen, niin en menisi naimisiin hänen kanssaan, en edes haluaisi muuttaa yhteen ainakaan vuosiin. Yhdessä oleminen olisi minulle riittävä ja jos se ei sovi miehelle, niin ehkä muissakin asioissa on kapuloita ja meitä ei ole tarkoitettukaan yhteen. Minun ei tarvitse miellyttää toista oman itseni ohitse ja en halua, että mieskään niin tekee.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut nuoret ja tyhmät miehet pyytää heti kihloihin tajuamatta mitään. Se on vaan tapa ripustautua ja omistaa toinen.

Jeejee, ollaan aikuisiin.

Juuri näin. Halutaan näyttää muille, halutaan leikkiä aikuista ja halutaan kahlita toinen. Jos toinen ei olekaan samaa mieltä, niin miten edetään?

Aikuismainen tapa edetä olisi juttelu ja tutustuminen toisen ajatuksiin paremmin. Jos siihen ei tunnu olevan malttia, niin ehkä on hyvä jatkaa kasvamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei tahdo naimisiin, niin eikö se aika paljon kerro ettei suunnittele pitkäaikaista suhdetta sen toisen kanssa.

Ja jos se toinen kosii, niin sehän tarkoittaa että tahtoo nimenomaan naimisiin. Se toinen ei tahdo. Ei se suhde sen jälkeen enää onnistu.

Miksi pitäisi mennä naimisiin?? Ja juu, en halua mitään luentoa siitä, miten avioliitto eroaa avoliitosta lain osalta, niistä en ole kiinnostunut ollenkaan, sillä ne ovat vain sivuseikkoja. Rakastaa voi ilman naimisiin menoakin, yhdessä voi olla vaikka 50 vuotta ilman naimisissa olemistakin.

Kosija ei taida tuntea toista osapuolta ollenkaan, jos ei tiedä hänen ajatuksiaan tämän enempää.

Minusta tuo tunteminen ei ole se pointti. Kosimalla myös ilmaisee oman halunsa, samalla kun kysyy toiselta. Jos toinen tahtoo avioliiton ja toinen ei, halut eivät kohtaa. Miksi avioon tahtovan pitäisi tyytyä avoliittoon?

Tyytyä? Kumman pitäisi joustaa, hätähousun vai odottamista toivovan?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on loukkaus.

Millä tavoin?

Avioliitosta kieltäytyjä, joka haluaa asua saman katon alla ja vannoo rakkauttaan, on yhtä uskottava kuin prostituoitu joka "rakastaa ja haluaa sinua".

Parisuhde on kuin lammastarha. Joko pidät portin kiinni, tai pidät portin auki josta pääset yöllä lähtemään ja päästät suden tulemaan.

Jos toinen on valmis pysyvään liittoon, mutta toinen ei, kannattaakin erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei tahdo naimisiin, niin eikö se aika paljon kerro ettei suunnittele pitkäaikaista suhdetta sen toisen kanssa.

Ja jos se toinen kosii, niin sehän tarkoittaa että tahtoo nimenomaan naimisiin. Se toinen ei tahdo. Ei se suhde sen jälkeen enää onnistu.

Miksi pitäisi mennä naimisiin?? Ja juu, en halua mitään luentoa siitä, miten avioliitto eroaa avoliitosta lain osalta, niistä en ole kiinnostunut ollenkaan, sillä ne ovat vain sivuseikkoja. Rakastaa voi ilman naimisiin menoakin, yhdessä voi olla vaikka 50 vuotta ilman naimisissa olemistakin.

Kosija ei taida tuntea toista osapuolta ollenkaan, jos ei tiedä hänen ajatuksiaan tämän enempää.

Minusta tuo tunteminen ei ole se pointti. Kosimalla myös ilmaisee oman halunsa, samalla kun kysyy toiselta. Jos toinen tahtoo avioliiton ja toinen ei, halut eivät kohtaa. Miksi avioon tahtovan pitäisi tyytyä avoliittoon?

Taitaa olla lähinnä joidenkin naisten ongelma tuo "avioon tahtominen".

Olen eronnut nainen. Olin lasteni isän kanssa naimisissa lähes 20 vuotta. Jos nyt löytäisin elämääni jonkun ihanan miehen, niin en menisi naimisiin hänen kanssaan, en edes haluaisi muuttaa yhteen ainakaan vuosiin. Yhdessä oleminen olisi minulle riittävä ja jos se ei sovi miehelle, niin ehkä muissakin asioissa on kapuloita ja meitä ei ole tarkoitettukaan yhteen. Minun ei tarvitse miellyttää toista oman itseni ohitse ja en halua, että mieskään niin tekee.

Toivon etten koskaan kohtaa sinua tai kaltaistasi, koska et ole päässyt yli exästäsi ja haluat pitää takaportin auki uudessa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan kieltäytyisi kosinnasta jos todella rakastaa toista? Nykyään kun kihlautuminen ei edes tarkoita sitä että on pakko mennä naimisiin

Joillain vii olla periaatteita. Eivät tanssi tällaisten määreiden mukaan, jotka niiden kannattajienkaan mukaan tarkoita mitään.

Ukko39 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ukko39 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan kieltäytyisi kosinnasta jos todella rakastaa toista? Nykyään kun kihlautuminen ei edes tarkoita sitä että on pakko mennä naimisiin

Mä en ole koskaan ymmärtänyt kihlauksen merkitystä.

Mun mielestä kihlat on ihan teinien juttuja, osoitetaan muille että ollaan muka tosissaan. Monet keski-ikäiset, kolmannella, neljännellä kierroksella olevat myös harrastaa tätä.

Sitten tuleekin ero kuukauden päästä. Ylläripylläri.

Miksi leikkiä kihlojen kanssa, miksei mene suoraan naimisiin?

Kihlaus tarkoittaa nimenomaan päätöstä avioliiton solmimisesta. Liittoa ei voi solmia tuosta noin vain kävelemällä papin luo tai maistraattiin, vaan ensin on oltava avioliiton esteiden tutkinta. Onhan se ihan käytännöllistä kysyä kumppanilta että tahtooko tämäkin naimisiin, ja jos vastaa myöntävästi, silloin ollaan kihloissa riippumatta siitä vaihdetaanko sormuksia vai ei.

Sormus ei liity yhdessä olemiseen millään tavoin. Yhdessä voi olla ilman "kihloja" vaikka 50 vuotta.

Niin noh.. minä olin puolisoni kanssa 20v avoliitossa ilman kihloja.

Kun päätettiin mennä naimisiin, niin tehtiin.

Toki paperityötä siinä oli muutaman lapun verran, mutta emme nähneet tarpeelliseksi käydä mitään välivaihetta eli kihlausta ennen virallista toimitusta.

Mun mielestä kihlaus se vasta on enemmänkin epäilyttävää.

Luvataan naimisiin menoa, "sitten joskus tulevaisuudessa".

Epäilyttävää.

Sori että lähden tähän kihlajankkaukseen, mutta teknisesti ottaen te olitte puolisonne kanssa kihloissa ennen kuin menitte naimisiin, vaikka ette mitään erillistä kihlausta tehneetkään.

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen on valmis pysyvään liittoon, mutta toinen ei, kannattaakin erota.

Entä jos se toinen vain tarvitsee hieman enemmän aikaa? Harvoin ihmiset ovat täysin samalla viivalla ihmissuhteissa, joku tarvitsee enemmän aikaa ja joku vähemmän.

Ihmissuhteiden hukkaan heittämistä tällainen. Ironisesti, hyvin nykyaikaista.

Suhde menee koko ajan joko eteen- tai taaksepäin. Naimisiin menosta on oikeus kieltäytyä, ja kannattaakin kieltäytyä jos se on oma halu, mutta silloin toinen (kosija) olisi menossa eteenpäin aika lujaa, mutta toinen (kieltäytyjä) haluaa ottaa jopa sen riskin, että saattaa menettää koko suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut nuoret ja tyhmät miehet pyytää heti kihloihin tajuamatta mitään. Se on vaan tapa ripustautua ja omistaa toinen.

Jeejee, ollaan aikuisiin.

Aargh, tämä on niin totta. Teini-iän poikaystävä halusi kihloihin. Sanoin että liian aikaista miettiä mitään avioliittoja kun ollaan 16v ja oltu yhdessä pari kuukautta. Alkoi höyrytä, että hän ei halua naimisiin vaan kihloihin!! Mutta Mikäs helkutin kihlaus se sellainen on, jossa ei pyydetä toista vaimoksi vaan pelkäksi kihlakumppaniksi??? Naurettavaa! Ihan sama että sanoisi että tuletko avopuolisokseni, mutta eipäs koskaan muutetakaan yhteen. Tai että hankitaan yhteinen hauvavauva, mutta koira se ei saa missään nimessä olla.

Ai tarkoittaa? Enpä tiennytkään.

Miehille neuvo. Jos nainen torjuu kosintanne, jättäkää se ja menkää elämässämme eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei tahdo naimisiin, niin eikö se aika paljon kerro ettei suunnittele pitkäaikaista suhdetta sen toisen kanssa.

Ja jos se toinen kosii, niin sehän tarkoittaa että tahtoo nimenomaan naimisiin. Se toinen ei tahdo. Ei se suhde sen jälkeen enää onnistu.

No ei ole ihan noin yksinkertaista. Mitä jos se kosiminen tulee toisesta ihan väärään aikaan, aivan liian aikaisin? Ei silloin kieltäytyessä tarkoita etteikö koskaan voisi haluta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut nuoret ja tyhmät miehet pyytää heti kihloihin tajuamatta mitään. Se on vaan tapa ripustautua ja omistaa toinen.

Jeejee, ollaan aikuisiin.

Ylläri ylläri. Palstan av mamma ei halua sitoutua vaan naida ketä huvittaa milloinkin, ja syyllistää siitä nyt nuoria miehiä. Mutta häntä täytyisi kunnioittaa, koska woke ja naisen seksin ja kokeilun halu. Mutta se nainen kuitenkin odottaa miesten olevan ei sellaisia, kuin hän itse on.

Kuka tässä nyt seksistä mitään puhui? 😂

Jos haluaa muita niin sit ollaan sinkkuja tai avoimessa suhteessa. Eikä se rinkula sormessa pettämistä estä.

Vierailija kirjoitti:

Suhde menee koko ajan joko eteen- tai taaksepäin. Naimisiin menosta on oikeus kieltäytyä, ja kannattaakin kieltäytyä jos se on oma halu, mutta silloin toinen (kosija) olisi menossa eteenpäin aika lujaa, mutta toinen (kieltäytyjä) haluaa ottaa jopa sen riskin, että saattaa menettää koko suhteen.

Aika yksinkertaistava ja konservatiivinen, jopa vanhanaikainen ajatus, että naimisiin meno olisi jotenkin suhteen eteenpäin menemistä. Jos ihan järjellä ajatellaan niin miksi muka näin on tai täytyy olla? Voihan noita rituaalisia eteenpäin menemisiä olla ihan mitä vaan muutakin, kuten yhteisen auton, asunnon, kesämökin osto, maailmanympärimatkan sopiminen vuoden tai kahden päähän yhdessä, lasten hankkiminen, lemmikin ottaminen yhdessä. Tai ihan vain yhdessä eläminen.