Mikä suomalaisen kulttuurin kirjoittamaton sääntö nyppii teitä eniten?

Vierailija kirjoitti:

KAHVItauot ja KAHVIn jatkuva tyrkytys ja siitä puhuminen:

"voikun kolottaa jo kahvihammasta, otatko kahvia, mikset juo kahvia, joko pian saa kahvia, mistä sitä ilmaista kahvia saa, onko kahvi tarjouksessa, keitetäänkö kahvit, kai sinä nyt kahville sentään tulet, joko olet juonut kahvia, kai sitä nyt aina yksi kahvikupillinen menee..."

Kahvi on suomalaisten virallinen epäjumala. Ihmettelen, ettei Jumala jo ole tuominnut suomalaisia kahvin takia.

Kahvi on hyvää, mutta olet oikeassa tuossa.

Vierailija kirjoitti:

Liika vaatimattomuus. -enhän minä mitään osaa, vähän vaan tein jotakin ruokaa. - tämä mekko nyt on jokin vanha, ei se niin hieno ole. Pitäisi olla ylpeä siitä, mitä osaa ja miltä näyttää. Ei tietenkään amerikkalaista itsekehua, vaan tervettä itsetuntoa ja kehujen vastaanottamista. Näihin kommentteihin -kiitos, hei mäkin tykkään- vastaava nähdään omahyväisenä, kun pitäisi vaan madella että enhän minä

mitään ole.

Kyllä ihminen saa kehua itseään. Tarvisi opettaa suomalaisillekin sama taito :)

Minua ainakin ärsyttävät ihmiset, jotka eivät oma-aloitteisesti ryhdy yhtään mihinkään eivätkä saa edes suutansa auki vaan odottavat muiden puhuvankin puolestaan. Olin vasta tilaisuudessa joka oli varta vasten järjestetty tietylle yksinäisten ryhmälle suhteiden luomiseksi vastaavassa tilanteessa oleviin ja yhteisten tekemisten keksimiselle ja järjestämiselle. Yli 90 % paikalle tulleista istui tässäkin tilaisuudessa taas tuppisuuna ja odotti, että joku muu tekee ja järjestää vaikka tilaisuuden tarkoitus oli, että jokainen kertoo omat mielihalunsa ja toiveensa sekä mielipiteensä esitettyihin ehdotuksiin. Tuskin ryhdyn jatkossa tämän porukan kanssa mihinkään kanssakäymisiin, tallon mieluummin vaikka yksin omia polkujani.

Se, ettei muiden asioihin sovi puuttua ja jokainen huolehtikoon vain itsestään ja välittömästä lähipiiristään. Jos Suomessa vaikka kaatuu pyörällä, niin ihmiset tuijottaa, kukaan ei kysy kävikö pahasti. Toki on onneksi poikkeuksia tähänkin sääntöön.

Huvittavaa, mutta jatkuvaa kahvittelua ja humalahakuisuutta lukuunottamatta monet suomalaisiksi erityispiirteiksi luetellut jutut on ihan tavallisia muuallakin maailmassa, ei ainoastaan Suomessa. Esimerkiksi se ettei haluta istua toisen matkustajan viereen jos muuallakin on tilaa. Tai jupina jos joku vaikuttaa ohittelevan jonossa. Tai kyselyt ammatista. Ulkomailla asuvat ovat tuota kokeneet muuallakin kuin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Se että täällä katsotaan kieroon kun työnnän huivi päässä uusia kalliita lastenvaunuja kun muut menee töihin. 

Kateus on ehtymätön luonnonvara mikä minua suomalaissa sieppaa

Vierailija kirjoitti:

Minua ainakin ärsyttävät ihmiset, jotka eivät oma-aloitteisesti ryhdy yhtään mihinkään eivätkä saa edes suutansa auki vaan odottavat muiden puhuvankin puolestaan. Olin vasta tilaisuudessa joka oli varta vasten järjestetty tietylle yksinäisten ryhmälle suhteiden luomiseksi vastaavassa tilanteessa oleviin ja yhteisten tekemisten keksimiselle ja järjestämiselle. Yli 90 % paikalle tulleista istui tässäkin tilaisuudessa taas tuppisuuna ja odotti, että joku muu tekee ja järjestää vaikka tilaisuuden tarkoitus oli, että jokainen kertoo omat mielihalunsa ja toiveensa sekä mielipiteensä esitettyihin ehdotuksiin. Tuskin ryhdyn jatkossa tämän porukan kanssa mihinkään kanssakäymisiin, tallon mieluummin vaikka yksin omia polkujani.

Olivat ujoja ja epävarmoja ja siksi yksinäisiä. Kaikkien pitäisi olla sanavalmiita ja rohkeita ja puheliaita että heistä pidetään. Tässä on just esimerkki miten ujoihin suhtaudutaan, ei heistä pidetä vaan päinvastoin ärsyynnytään. Olen itsekin ujo ja tämän huomannut ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että täällä katsotaan kieroon kun työnnän huivi päässä uusia kalliita lastenvaunuja kun muut menee töihin. 

Kateus on ehtymätön luonnonvara mikä minua suomalaissa sieppaa

Ja mua sieppaa tämä rasismi suomalaisia kohtaan, suomalaiset on muka kateellisia, ihan kuin kansalaisuus vaikuttaisi kateellisuuteen eikä muissa maissa oltais kateellisia.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, mutta jatkuvaa kahvittelua ja humalahakuisuutta lukuunottamatta monet suomalaisiksi erityispiirteiksi luetellut jutut on ihan tavallisia muuallakin maailmassa, ei ainoastaan Suomessa. Esimerkiksi se ettei haluta istua toisen matkustajan viereen jos muuallakin on tilaa. Tai jupina jos joku vaikuttaa ohittelevan jonossa. Tai kyselyt ammatista. Ulkomailla asuvat ovat tuota kokeneet muuallakin kuin Suomessa.

Tänä syksynä haastateltiin Iltiksessä Nigeriasta Suomeen muuttanutta naista, joka kertoi, että Nigeriassa nimenomaan aina istutaan bussissa toisen matkustajan viereen ja aloitetaan rupattelu. Jäin miettimään, että kokisin varmasti paljon vähemmän yksinäisyyttä, jos meilläkin olisi sama estoton tapa jutella vieraille.

Ei ole sääntö mutta tapa. Suomalainen ei osaa pyytää kauniisti tai kohteliaasti anteeksi. Luontevaa ja kohteliasta anteeksipyyntöä ei tässä maassa paljonkaan käytetä. .

Yleensä ei sanota mitään, vaikka tönäistään. Mennään kuin hyökkäysvaunu huomioimatta muita.

Jos taas pitää pyytää henkilöä vaikka siirtymään tai antamaan tilaa, sanotaan anteeksi niin ivallisella äänellä joka oikeasti tarkoittaa, että etkö nyt juntti idiootti ymmärrä siirtyä siitä tieltäni. Miksei vain yksinkertaisesti ja nätisti, hei anteeks, pääsenkö ohi tästä.

Ei sen niin vaikeaa pitäisi olla.

Jatkuva säästä valittaminen ja normaalien sääilmiöiden kauhistelu. En jaksa YHTÄÄN sitä small talkia mitä töissäkin meillä yks yrittää joka päivä käydä. Sillon kun Helsingissä oli se kovempi lumipyry niin voivotteli monta päivää et sais toi lumentulo loppua jo huhhuh. Viime viikolla tuli vettä, niin olis se lumisade nyt kuitenkin sit kivempi kun tää ankee vesisade.

Jumalauta kun Suomessa nyt sattuu säät ja vuodenajat vaihtelemaan eikä sille voi mitään!!!!!!!!!!!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, mutta jatkuvaa kahvittelua ja humalahakuisuutta lukuunottamatta monet suomalaisiksi erityispiirteiksi luetellut jutut on ihan tavallisia muuallakin maailmassa, ei ainoastaan Suomessa. Esimerkiksi se ettei haluta istua toisen matkustajan viereen jos muuallakin on tilaa. Tai jupina jos joku vaikuttaa ohittelevan jonossa. Tai kyselyt ammatista. Ulkomailla asuvat ovat tuota kokeneet muuallakin kuin Suomessa.

Tänä syksynä haastateltiin Iltiksessä Nigeriasta Suomeen muuttanutta naista, joka kertoi, että Nigeriassa nimenomaan aina istutaan bussissa toisen matkustajan viereen ja aloitetaan rupattelu. Jäin miettimään, että kokisin varmasti paljon vähemmän yksinäisyyttä, jos meilläkin olisi sama estoton tapa jutella vieraille.

Niin, varmaan Nigeriassa ja monessa muussakin maassa on tuo tapa, mutta monessa taas ei kuulu kulttuuriin ollenkaan. Pointti on se ettei viereen istumattomuus ole vain ja ainoastaan suomalaisten erityispiirre.

Ja miksi se olisi jotenkin huono juttu ettei joku istu bussissa viereen ja tee tuttavuutta? Miksi se on puolestaan ihannoitavaa ja suotavaa kun tuntematon tunkee iholle?

Ei haluta, osata tai muuten viitsitä ottaa asioihin kantaa. Siis hajuttomuus, mauttomuus, passiivisuus, hitaus ja käytöstapojen puute, eli normaali muiden huomioonottaminen uupuu.

Vierailija kirjoitti:

Se että täällä katsotaan kieroon kun työnnän huivi päässä uusia kalliita lastenvaunuja kun muut menee töihin. 

Maksajia v. .tuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Niin miesten kuin naistenkin ylpeily sillä, kuinka juoppo on. Vähättelevät kommentit tyyliin, oletko koskaan edes ollut kunnolla päissään.

.

Ja tämä vielä aikuiselle ihmiselle.

Negatiivisuus. En varmaan huomaisi ellen asuisi ulkomailla. Sellaista pientä kitinää jostain koko ajan. Osittain persoonaan, osittain kulttuuriin liittyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, mutta jatkuvaa kahvittelua ja humalahakuisuutta lukuunottamatta monet suomalaisiksi erityispiirteiksi luetellut jutut on ihan tavallisia muuallakin maailmassa, ei ainoastaan Suomessa. Esimerkiksi se ettei haluta istua toisen matkustajan viereen jos muuallakin on tilaa. Tai jupina jos joku vaikuttaa ohittelevan jonossa. Tai kyselyt ammatista. Ulkomailla asuvat ovat tuota kokeneet muuallakin kuin Suomessa.

Tänä syksynä haastateltiin Iltiksessä Nigeriasta Suomeen muuttanutta naista, joka kertoi, että Nigeriassa nimenomaan aina istutaan bussissa toisen matkustajan viereen ja aloitetaan rupattelu. Jäin miettimään, että kokisin varmasti paljon vähemmän yksinäisyyttä, jos meilläkin olisi sama estoton tapa jutella vieraille.

Niin, varmaan Nigeriassa ja monessa muussakin maassa on tuo tapa, mutta monessa taas ei kuulu kulttuuriin ollenkaan. Pointti on se ettei viereen istumattomuus ole vain ja ainoastaan suomalaisten erityispiirre.

Ja miksi se olisi jotenkin huono juttu ettei joku istu bussissa viereen ja tee tuttavuutta? Miksi se on puolestaan ihannoitavaa ja suotavaa kun tuntematon tunkee iholle?

Ja mistäpä sitä nykyään edes juttelee tuntemattoman kanssa, kun ei voi kysyä, minne toinen on menossa tai mitä tekee työkseen, onko töihin menossa jne, kun joku voi loukkaantua. Mies, varsinkaan vanhempi, ei voi kysyä nuoremmalta naiselta mitään, kun se on ahdistelua, erinäköiseltä ei voi kysyä jäistä tätä on kotoisin, kun sen voi ja joidenkin mielestä pitääkin tulkita rasistiseksi jne. Eli nykykulttuurissa suomalainen väitetty tuppisuisuus on paremminkin ihanne kuin puute.

Oman maan häpeäminen.

Oltaisiin ylpeitä siitä mitä ollaan. Meillä on upea eksoottinen maa ja ihmiset jotka pääsääntöisesti pitävät sen minkä lupaavat. Yhteiskunta on hienosti rakennettu moneen muuhun valtioon verrattuna. Ei meidän tarvitse olla mitään hölöttäviä, draamailevia italiaanoja tai hienostelevia enkkuja. Ollaan ylpeitä itsestämme!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, mutta jatkuvaa kahvittelua ja humalahakuisuutta lukuunottamatta monet suomalaisiksi erityispiirteiksi luetellut jutut on ihan tavallisia muuallakin maailmassa, ei ainoastaan Suomessa. Esimerkiksi se ettei haluta istua toisen matkustajan viereen jos muuallakin on tilaa. Tai jupina jos joku vaikuttaa ohittelevan jonossa. Tai kyselyt ammatista. Ulkomailla asuvat ovat tuota kokeneet muuallakin kuin Suomessa.

Tänä syksynä haastateltiin Iltiksessä Nigeriasta Suomeen muuttanutta naista, joka kertoi, että Nigeriassa nimenomaan aina istutaan bussissa toisen matkustajan viereen ja aloitetaan rupattelu. Jäin miettimään, että kokisin varmasti paljon vähemmän yksinäisyyttä, jos meilläkin olisi sama estoton tapa jutella vieraille.

Niin, varmaan Nigeriassa ja monessa muussakin maassa on tuo tapa, mutta monessa taas ei kuulu kulttuuriin ollenkaan. Pointti on se ettei viereen istumattomuus ole vain ja ainoastaan suomalaisten erityispiirre.

Ja miksi se olisi jotenkin huono juttu ettei joku istu bussissa viereen ja tee tuttavuutta? Miksi se on puolestaan ihannoitavaa ja suotavaa kun tuntematon tunkee iholle?

Ja mistäpä sitä nykyään edes juttelee tuntemattoman kanssa, kun ei voi kysyä, minne toinen on menossa tai mitä tekee työkseen, onko töihin menossa jne, kun joku voi loukkaantua. Mies, varsinkaan vanhempi, ei voi kysyä nuoremmalta naiselta mitään, kun se on ahdistelua, erinäköiseltä ei voi kysyä jäistä tätä on kotoisin, kun sen voi ja joidenkin mielestä pitääkin tulkita rasistiseksi jne. Eli nykykulttuurissa suomalainen väitetty tuppisuisuus on paremminkin ihanne kuin puute.

. . . siis, mistä tämä, ei jäistä tätä

Se, että surevalle "annetaan tilaa". Ts. kaikki katoavat ympäriltä silloin, kun heitä eniten tarvitsisi. Seurauksena epäluottamusta, välien rikkoutumista jne. Ihan täyttä p*skaa.