Mikä suomalaisen kulttuurin kirjoittamaton sääntö nyppii teitä eniten?

Kahvipoyta. Miksi jokaisella pitaa olla kakkua ja pikkuleipaa silta varalta etta joku tupsahtaa kylaan?  Ja jos ei satu olemaan niin koko kyla puhuu miten huono emanta olet.

Ainainen ryyppääminen. Alkoi viikonloppu, Alkon kautta kotiin ja pää täyteen. On synttärit, Alkon kautta kotiin ja pää täyteen. On juhlapyhä X, Alkon kautta kotiin ja pää täyteen. Pesin pyykkiä ja siivosin, Alkon kautta kotiin ja pää täyteen.

Ja uskallakkin sanoa että et käytä alkoholia niin kaikki katsovat sinua kuin ruttotautista.

Vierailija kirjoitti:

Saunomispakko. Jos et tule saunaan muiden kanssa olet outo ja epäilyttävä.

En voi juoda alkoholia kroonisen migreenin vuoksi, joka on alkanut ennen kouluikää. En voi myöskään saunoa, koska se laukaisee migreenikohtauksen. Käytän mielelläni aurinkolaseja siksi, että kaikenlainen valon välkkyminen, raitakuosi jne altistavat migreenikohtaukselle. Välillä vanhemmat ihmiset tuijottavat kun kuljen sisällä aurinkolasit päässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, mutta jatkuvaa kahvittelua ja humalahakuisuutta lukuunottamatta monet suomalaisiksi erityispiirteiksi luetellut jutut on ihan tavallisia muuallakin maailmassa, ei ainoastaan Suomessa. Esimerkiksi se ettei haluta istua toisen matkustajan viereen jos muuallakin on tilaa. Tai jupina jos joku vaikuttaa ohittelevan jonossa. Tai kyselyt ammatista. Ulkomailla asuvat ovat tuota kokeneet muuallakin kuin Suomessa.

Tänä syksynä haastateltiin Iltiksessä Nigeriasta Suomeen muuttanutta naista, joka kertoi, että Nigeriassa nimenomaan aina istutaan bussissa toisen matkustajan viereen ja aloitetaan rupattelu. Jäin miettimään, että kokisin varmasti paljon vähemmän yksinäisyyttä, jos meilläkin olisi sama estoton tapa jutella vieraille.

Niin, varmaan Nigeriassa ja monessa muussakin maassa on tuo tapa, mutta monessa taas ei kuulu kulttuuriin ollenkaan. Pointti on se ettei viereen istumattomuus ole vain ja ainoastaan suomalaisten erityispiirre.

Ja miksi se olisi jotenkin huono juttu ettei joku istu bussissa viereen ja tee tuttavuutta? Miksi se on puolestaan ihannoitavaa ja suotavaa kun tuntematon tunkee iholle?

Ja mistäpä sitä nykyään edes juttelee tuntemattoman kanssa, kun ei voi kysyä, minne toinen on menossa tai mitä tekee työkseen, onko töihin menossa jne, kun joku voi loukkaantua. Mies, varsinkaan vanhempi, ei voi kysyä nuoremmalta naiselta mitään, kun se on ahdistelua, erinäköiseltä ei voi kysyä jäistä tätä on kotoisin, kun sen voi ja joidenkin mielestä pitääkin tulkita rasistiseksi jne. Eli nykykulttuurissa suomalainen väitetty tuppisuisuus on paremminkin ihanne kuin puute.

Voihan sitä kommentoida uutisia ja kysyä kuinka vieressä istuvalta on päivä mennyt. Ei se ole mitenkään liian henkilökohtaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, mutta jatkuvaa kahvittelua ja humalahakuisuutta lukuunottamatta monet suomalaisiksi erityispiirteiksi luetellut jutut on ihan tavallisia muuallakin maailmassa, ei ainoastaan Suomessa. Esimerkiksi se ettei haluta istua toisen matkustajan viereen jos muuallakin on tilaa. Tai jupina jos joku vaikuttaa ohittelevan jonossa. Tai kyselyt ammatista. Ulkomailla asuvat ovat tuota kokeneet muuallakin kuin Suomessa.

Tänä syksynä haastateltiin Iltiksessä Nigeriasta Suomeen muuttanutta naista, joka kertoi, että Nigeriassa nimenomaan aina istutaan bussissa toisen matkustajan viereen ja aloitetaan rupattelu. Jäin miettimään, että kokisin varmasti paljon vähemmän yksinäisyyttä, jos meilläkin olisi sama estoton tapa jutella vieraille.

Niin, varmaan Nigeriassa ja monessa muussakin maassa on tuo tapa, mutta monessa taas ei kuulu kulttuuriin ollenkaan. Pointti on se ettei viereen istumattomuus ole vain ja ainoastaan suomalaisten erityispiirre.

Ja miksi se olisi jotenkin huono juttu ettei joku istu bussissa viereen ja tee tuttavuutta? Miksi se on puolestaan ihannoitavaa ja suotavaa kun tuntematon tunkee iholle?

Ja mistäpä sitä nykyään edes juttelee tuntemattoman kanssa, kun ei voi kysyä, minne toinen on menossa tai mitä tekee työkseen, onko töihin menossa jne, kun joku voi loukkaantua. Mies, varsinkaan vanhempi, ei voi kysyä nuoremmalta naiselta mitään, kun se on ahdistelua, erinäköiseltä ei voi kysyä jäistä tätä on kotoisin, kun sen voi ja joidenkin mielestä pitääkin tulkita rasistiseksi jne. Eli nykykulttuurissa suomalainen väitetty tuppisuisuus on paremminkin ihanne kuin puute.

Voihan sitä kommentoida uutisia ja kysyä kuinka vieressä istuvalta on päivä mennyt. Ei se ole mitenkään liian henkilökohtaista.

Kysyä, miten päivä mennyt on todella henkilökohtaista. Mitä se muille kuuluu?

Epäsosiaalisuus ja käytöstapojen puute. Ei oteta kontaktia eikä ainakaan hymyillä. Ei osata sanoa kiitos eikä pyytää anteeksi.

Ja se jatkuva kahvin tuputtaminen! Suomessahan juodaan pahaa, laihaa kahvia jonka vierasmaalainen sylkäisee suustaan.

Huono liikennekulttuuri, toiselle ei anneta tilaa eikä jonoon päästetä eikä jalankulkijaa väistetä.

Itse ulkomailla asuvana nämä seikat pistävät silmään aina Suomeen tullessa.

Yleisvaikutelma suomalaisista on moukkamainen, iloton ja töykeä.

Vierailija kirjoitti:

Just tuo kursailu. Ärsyttää, kun vieraita pitää pyytää ja pyytää ja käskeä pöytään. Vieraisilla ollessa eniten ärsyttää tarjottavien tuputtaminen. Otan kupin kahvia, mutta en enempää, kun siitä tulee huono olo. Syön jotain, mutta en halua ihan jokaista siitä seitsemästä sortista. Pahimmillaan siitä tehdään iso numero ja niitä syömään maanittelijoita on sitten useampi. Olen jo valmiiksi ylipainoinen, joten pidän sitä kiusantekona.

Olen jo vanha, toinen jalka haudassa. Minusta kursailu on vähentynyt huimasti siitä, mitä lapsena näin. Silloin oli hierarkia, kuka ottaa ensin. Muistan hetken, kun pappi ja kunnanjohtaja eivät osanneet päättää, kumpi on se arvokkaampi vieras.

Vierailija kirjoitti:

Epäsosiaalisuus ja käytöstapojen puute. Ei oteta kontaktia eikä ainakaan hymyillä. Ei osata sanoa kiitos eikä pyytää anteeksi.

Ja se jatkuva kahvin tuputtaminen! Suomessahan juodaan pahaa, laihaa kahvia jonka vierasmaalainen sylkäisee suustaan.

Huono liikennekulttuuri, toiselle ei anneta tilaa eikä jonoon päästetä eikä jalankulkijaa väistetä.

Itse ulkomailla asuvana nämä seikat pistävät silmään aina Suomeen tullessa.

Yleisvaikutelma suomalaisista on moukkamainen, iloton ja töykeä.

Pysy pois. En kyllä ole kenenkään nähnyt kahvia sylkevän. Sinäkö, leikit ulkomaalaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, mutta jatkuvaa kahvittelua ja humalahakuisuutta lukuunottamatta monet suomalaisiksi erityispiirteiksi luetellut jutut on ihan tavallisia muuallakin maailmassa, ei ainoastaan Suomessa. Esimerkiksi se ettei haluta istua toisen matkustajan viereen jos muuallakin on tilaa. Tai jupina jos joku vaikuttaa ohittelevan jonossa. Tai kyselyt ammatista. Ulkomailla asuvat ovat tuota kokeneet muuallakin kuin Suomessa.

Tänä syksynä haastateltiin Iltiksessä Nigeriasta Suomeen muuttanutta naista, joka kertoi, että Nigeriassa nimenomaan aina istutaan bussissa toisen matkustajan viereen ja aloitetaan rupattelu. Jäin miettimään, että kokisin varmasti paljon vähemmän yksinäisyyttä, jos meilläkin olisi sama estoton tapa jutella vieraille.

Niin, varmaan Nigeriassa ja monessa muussakin maassa on tuo tapa, mutta monessa taas ei kuulu kulttuuriin ollenkaan. Pointti on se ettei viereen istumattomuus ole vain ja ainoastaan suomalaisten erityispiirre.

Ja miksi se olisi jotenkin huono juttu ettei joku istu bussissa viereen ja tee tuttavuutta? Miksi se on puolestaan ihannoitavaa ja suotavaa kun tuntematon tunkee iholle?

 Jos sinä haluat olla yksiksesi, ole vain, mutta kyllä suurin osa haluaa olla muiden kanssa, jos heille vain suodaan se mahdollisuus.

Se, että sitä pidetään todella outona jos joku on absolutisti. Sitten sitä alkoholia tyrkytetään ja hyvä ettei kaadeta väkisin suusta sisään ja annetaan ymmärtää, että se olisi jotenkin outoa tai huonoa, jos et halua juoda sitä.

Vierailija kirjoitti:

Kun joku haluaa kaupan käytävällä ohi, mutta ei pääse, odottaja ei yleensä sano mitään, vaan parkkeeraa ihan liki, jopa kiinni. Odotetaan ja oletetaan, että se tiellä olija katselee ympärilleen ja väistää, ettei tarvitse omaa suuta avata ja sanoa, että "anteeksi, mutta pääsisinkö ohi...".  🛒🤐💭

Normaali aikuinen ihminen osaa parkkeerata liikenteessä itsensä niin, ettei ylipäätänsä ole tien tukkeena.

Vierailija kirjoitti:

Epäsosiaalisuus ja käytöstapojen puute. Ei oteta kontaktia eikä ainakaan hymyillä. Ei osata sanoa kiitos eikä pyytää anteeksi.

Ja se jatkuva kahvin tuputtaminen! Suomessahan juodaan pahaa, laihaa kahvia jonka vierasmaalainen sylkäisee suustaan.

Huono liikennekulttuuri, toiselle ei anneta tilaa eikä jonoon päästetä eikä jalankulkijaa väistetä.

Itse ulkomailla asuvana nämä seikat pistävät silmään aina Suomeen tullessa.

Yleisvaikutelma suomalaisista on moukkamainen, iloton ja töykeä.

Mikä ihme paikka on se ulkomaat, kun siellä on kaikki paremmin? Pohjois-Korea, Somalia vai kenties Afganistanistan vai peräti Ebykdi?

Moukkamaista sylkeä tarjottua kahvia suustaan. Ainakin itänaapurit kantoivat aina selkä vääränä kahvia marketeista. Tuskin se silloin niin pahaa on. Expressoahan saa, kun unohtaa kahvin muutamaksi tunniksi keittimen ja onko se nyt niin suurta herkkua?

Liikennekulttuurista olen osittain samaa mieltä, mutta vain läntisten maiden osalta + eräs Afrikan maanosaan kuuluva saari. Itä-Euroopassa ja Aasiassa saat ylittää kadun henkesi kaupalla jopa suojatiellä. Aasiassa rohkein ajaa ensin, Itä-Euroopassa röyhkein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäsosiaalisuus ja käytöstapojen puute. Ei oteta kontaktia eikä ainakaan hymyillä. Ei osata sanoa kiitos eikä pyytää anteeksi.

Ja se jatkuva kahvin tuputtaminen! Suomessahan juodaan pahaa, laihaa kahvia jonka vierasmaalainen sylkäisee suustaan.

Huono liikennekulttuuri, toiselle ei anneta tilaa eikä jonoon päästetä eikä jalankulkijaa väistetä.

Itse ulkomailla asuvana nämä seikat pistävät silmään aina Suomeen tullessa.

Yleisvaikutelma suomalaisista on moukkamainen, iloton ja töykeä.

Pysy pois. En kyllä ole kenenkään nähnyt kahvia sylkevän. Sinäkö, leikit ulkomaalaista?

Aah niin suomalaisen töykeä vastaus. Kun kirjoitin vain vastauksen ketjun aloituskysymykseen. Tiesitkö että suomalaisia asuu paljonkin ulkomailla, eihän se mitään leikkimistä ole. Aion edelleenkin vierailla kotimaassa pari kertaa vuodessa sukuani moikkaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, mutta jatkuvaa kahvittelua ja humalahakuisuutta lukuunottamatta monet suomalaisiksi erityispiirteiksi luetellut jutut on ihan tavallisia muuallakin maailmassa, ei ainoastaan Suomessa. Esimerkiksi se ettei haluta istua toisen matkustajan viereen jos muuallakin on tilaa. Tai jupina jos joku vaikuttaa ohittelevan jonossa. Tai kyselyt ammatista. Ulkomailla asuvat ovat tuota kokeneet muuallakin kuin Suomessa.

Tänä syksynä haastateltiin Iltiksessä Nigeriasta Suomeen muuttanutta naista, joka kertoi, että Nigeriassa nimenomaan aina istutaan bussissa toisen matkustajan viereen ja aloitetaan rupattelu. Jäin miettimään, että kokisin varmasti paljon vähemmän yksinäisyyttä, jos meilläkin olisi sama estoton tapa jutella vieraille.

Niin, varmaan Nigeriassa ja monessa muussakin maassa on tuo tapa, mutta monessa taas ei kuulu kulttuuriin ollenkaan. Pointti on se ettei viereen istumattomuus ole vain ja ainoastaan suomalaisten erityispiirre.

Ja miksi se olisi jotenkin huono juttu ettei joku istu bussissa viereen ja tee tuttavuutta? Miksi se on puolestaan ihannoitavaa ja suotavaa kun tuntematon tunkee iholle?

Ja mistäpä sitä nykyään edes juttelee tuntemattoman kanssa, kun ei voi kysyä, minne toinen on menossa tai mitä tekee työkseen, onko töihin menossa jne, kun joku voi loukkaantua. Mies, varsinkaan vanhempi, ei voi kysyä nuoremmalta naiselta mitään, kun se on ahdistelua, erinäköiseltä ei voi kysyä jäistä tätä on kotoisin, kun sen voi ja joidenkin mielestä pitääkin tulkita rasistiseksi jne. Eli nykykulttuurissa suomalainen väitetty tuppisuisuus on paremminkin ihanne kuin puute.

Voihan sitä kommentoida uutisia ja kysyä kuinka vieressä istuvalta on päivä mennyt. Ei se ole mitenkään liian henkilökohtaista.

Kysyä, miten päivä mennyt on todella henkilökohtaista. Mitä se muille kuuluu?

Höpö höpö, ei sitä yleensä tarkoiteta henkilökohtaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä voi johtua siitä että minulla on junttia sukua ja kaveripiiriä, mutta koen että täällä aika harvoin kokee stimuloivia älyllisiä keskusteluja. Puhe aina vaan menee sillä arjen tasolla, millaiset säät on ollut, lapsista jutellaan, tavallisesta elämästä jutellaan, ehkä jostain telkkariohjelmista jutellaan tai julkkiksista. Kun asuin briteissä, siellä pubeissa juteltiin politiikasta, maailman tilanteesta ja konflikteista, tieteen uusista saavutuksista joista oli uutisoitu päälehdisssä jne. Se oli jotenkin kiinnostavampaa kuin se ainainen esim. tiettyjen ystävien kanssa "no huh huh kun sitä ruoanlaittoakin on 20 vuotta tehnyt niin ei vaan jaksaisi mutta taas täytyy miettiä mitä perheelle tekisi (perään puoli tuntia viikon menun suunnittelua)".

Saman olen huomannut, Suomessa ei oikein ole keskustelukulttuuria, ei livenä eikä somessa.

eniten nyppii se, että näitä sääntöjä ei osata noudattaa. ei kukaan halua istua tuntemattoman vieressä ja alkaa puhumaan mistään. siksi en käytä joukkoliikennettä ja vältän toreja ja tapahtumia. aina tulee joku pöljä kyselemässä jotain turhaa, tai yksityisiä asioita. tai vielä pahempaa: aletaan puhumaan säästä. kun tämä on kaikkien tiedossa, niin mikä pistää ihmisen edes yrittämään keskustelua tuntemattoman kanssa? en voi sietää tällaisia ihmisiä. ikään ja sukupuoleen katsomatta. en pidä mielipiteitänne missään arvossa, ja tunteenne ovat kuin ilmaa. tämän aina sanon tutuille ja tuntemattomille, ja tuntuu olevan tehokas vaimentaja turhanpäiväiselle keskusteluyritykselle. joku jopa loukkaantuu, eikä se vaikuta minuun millään lailla. antakaa ihmisten olla rauhassa ja hiljaisuudessa. kiitos.

Se, että mitä enemmän pilaa elämänsä sitä enemmän saa tukia. Apua ei koskaan saa ajoissa, mutta sitten kun antaa vain olla sossu hoitaa kyllä kaiken, eikä omasta elämästä tarvitse ottaa mitään vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, mutta jatkuvaa kahvittelua ja humalahakuisuutta lukuunottamatta monet suomalaisiksi erityispiirteiksi luetellut jutut on ihan tavallisia muuallakin maailmassa, ei ainoastaan Suomessa. Esimerkiksi se ettei haluta istua toisen matkustajan viereen jos muuallakin on tilaa. Tai jupina jos joku vaikuttaa ohittelevan jonossa. Tai kyselyt ammatista. Ulkomailla asuvat ovat tuota kokeneet muuallakin kuin Suomessa.

Tänä syksynä haastateltiin Iltiksessä Nigeriasta Suomeen muuttanutta naista, joka kertoi, että Nigeriassa nimenomaan aina istutaan bussissa toisen matkustajan viereen ja aloitetaan rupattelu. Jäin miettimään, että kokisin varmasti paljon vähemmän yksinäisyyttä, jos meilläkin olisi sama estoton tapa jutella vieraille.

Niin, varmaan Nigeriassa ja monessa muussakin maassa on tuo tapa, mutta monessa taas ei kuulu kulttuuriin ollenkaan. Pointti on se ettei viereen istumattomuus ole vain ja ainoastaan suomalaisten erityispiirre.

Ja miksi se olisi jotenkin huono juttu ettei joku istu bussissa viereen ja tee tuttavuutta? Miksi se on puolestaan ihannoitavaa ja suotavaa kun tuntematon tunkee iholle?

Ja mistäpä sitä nykyään edes juttelee tuntemattoman kanssa, kun ei voi kysyä, minne toinen on menossa tai mitä tekee työkseen, onko töihin menossa jne, kun joku voi loukkaantua. Mies, varsinkaan vanhempi, ei voi kysyä nuoremmalta naiselta mitään, kun se on ahdistelua, erinäköiseltä ei voi kysyä jäistä tätä on kotoisin, kun sen voi ja joidenkin mielestä pitääkin tulkita rasistiseksi jne. Eli nykykulttuurissa suomalainen väitetty tuppisuisuus on paremminkin ihanne kuin puute.

Voihan sitä kommentoida uutisia ja kysyä kuinka vieressä istuvalta on päivä mennyt. Ei se ole mitenkään liian henkilökohtaista.

Kysyä, miten päivä mennyt on todella henkilökohtaista. Mitä se muille kuuluu?

Höpö höpö, ei sitä yleensä tarkoiteta henkilökohtaiseksi.

Ai ei? Kun alkaa kertoilemaan päivästään, tulee kertoneeksi yhtä ja toista elämästään. Muutenhan kysymyksessä ei ole mitään järkeä? Jos vastaukseksi riittää että hyvin kiitos, mikä ei todellakaan ole henkilökohtainen vastaus, on kysyjä täysin väärällä motiivilla liikenteessä jos kysyy päivän kulusta. Kun kerran tykkäät itse lärpätellä pysäkillä, julkisissa, kauppa jonossa, tee se ihan itseksesi äläkä sotke juttuihisi meitä muita. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Joulun ja kaikkien muidenkin juhlien juhliminen aattona eikä varsinaisena juhlapäivänä.

Koska suomalaisilla se aatto on tarkoitettu ryyppäämiseen ja se varsinainen pyhäpäivä ryyppäämisestä toipumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa, mutta jatkuvaa kahvittelua ja humalahakuisuutta lukuunottamatta monet suomalaisiksi erityispiirteiksi luetellut jutut on ihan tavallisia muuallakin maailmassa, ei ainoastaan Suomessa. Esimerkiksi se ettei haluta istua toisen matkustajan viereen jos muuallakin on tilaa. Tai jupina jos joku vaikuttaa ohittelevan jonossa. Tai kyselyt ammatista. Ulkomailla asuvat ovat tuota kokeneet muuallakin kuin Suomessa.

Tänä syksynä haastateltiin Iltiksessä Nigeriasta Suomeen muuttanutta naista, joka kertoi, että Nigeriassa nimenomaan aina istutaan bussissa toisen matkustajan viereen ja aloitetaan rupattelu. Jäin miettimään, että kokisin varmasti paljon vähemmän yksinäisyyttä, jos meilläkin olisi sama estoton tapa jutella vieraille.

Niin, varmaan Nigeriassa ja monessa muussakin maassa on tuo tapa, mutta monessa taas ei kuulu kulttuuriin ollenkaan. Pointti on se ettei viereen istumattomuus ole vain ja ainoastaan suomalaisten erityispiirre.

Ja miksi se olisi jotenkin huono juttu ettei joku istu bussissa viereen ja tee tuttavuutta? Miksi se on puolestaan ihannoitavaa ja suotavaa kun tuntematon tunkee iholle?

Ja mistäpä sitä nykyään edes juttelee tuntemattoman kanssa, kun ei voi kysyä, minne toinen on menossa tai mitä tekee työkseen, onko töihin menossa jne, kun joku voi loukkaantua. Mies, varsinkaan vanhempi, ei voi kysyä nuoremmalta naiselta mitään, kun se on ahdistelua, erinäköiseltä ei voi kysyä jäistä tätä on kotoisin, kun sen voi ja joidenkin mielestä pitääkin tulkita rasistiseksi jne. Eli nykykulttuurissa suomalainen väitetty tuppisuisuus on paremminkin ihanne kuin puute.

Voihan sitä kommentoida uutisia ja kysyä kuinka vieressä istuvalta on päivä mennyt. Ei se ole mitenkään liian henkilökohtaista.

Kysyä, miten päivä mennyt on todella henkilökohtaista. Mitä se muille kuuluu?

Höpö höpö, ei sitä yleensä tarkoiteta henkilökohtaiseksi.

Ai ei? Kun alkaa kertoilemaan päivästään, tulee kertoneeksi yhtä ja toista elämästään. Muutenhan kysymyksessä ei ole mitään järkeä? Jos vastaukseksi riittää että hyvin kiitos, mikä ei todellakaan ole henkilökohtainen vastaus, on kysyjä täysin väärällä motiivilla liikenteessä jos kysyy päivän kulusta. Kun kerran tykkäät itse lärpätellä pysäkillä, julkisissa, kauppa jonossa, tee se ihan itseksesi äläkä sotke juttuihisi meitä muita. Kiitos.

Osallistuin tähän keskusteluun tuolla viimeisellä kommentilla - eli täällä on muitakin joita ei kiinnosta vastailla tuntemattomien kyselyihin päivänsä kulusta saati keskustella uutisista.

Jatkan että itseä ärsyttää täällä Suomessa ainakin se, että ollaan niin niin niin eri mieltä ja nyrkit pystyssä siellä yksin siellä keittiön pöydän äärellä, mutta ei silti tehdä asioille mitään. Annetaan polkea kunnes henki menee ja jupistaan omissa nurkissa. Ja se ettei silmien alla tapahtumiin vääryyksiin kovinkaan hanakasti reagoida, ettei vaan itelle nyt kävis ikävästi. Toista voidaan mätkiä kadulla turpaan ja useampi painelee ohi kuin menisi väliin. Eli tossumaisuus. Ja p*skanjauhanta, se täällä osataan. Mustamaalaaminen on ihan lempijuttuja kyläläisille, kun se vaan pitää olla aina joku joka on sua huonompi, ketä yhdessä halveksua. Tähänkään ei puututa, vaikka totuus ilmenisikin, ei edes uhrille. Ei, sitähän voi olla seuraavana sitten haukuttavana, antaa tuon kantaa kruununsa.

Saattaa riittää tällä erää, mutta yhden sanon vielä. Se ei ole mitenkään yksipuolisesti niin, että suomessa ei puhuta ja pukahdeta. Ärsyttää suunnattomasti ne, ketkä tulee kyselemään päivästäsi ja ihmettelemään säätä saati uutisaiheita. Täällä on myös meitä, jotka haluavat kiireisen ja sosiaalisesti vilkkaan päivänsä rauhoittaa esim työmatkojen ajaksi, olla siis ihan hiljaa puhumatta. Jos on niin sosiaalinen ettei pysty olemaan hiljaa julkisissa, voisi olla ehkä aika harjoitella jos niissä kerran liikkuu.