Mikä suomalaisen kulttuurin kirjoittamaton sääntö nyppii teitä eniten?

Vierailija kirjoitti:

Se, että pitää KAHVIpaketti viedä tuliaisena mukana, kun mennään jonnekin kylään.

Eikö sitä KAHVIa muka kaikki ole jo itkineet niin paljon, että luulisi, ettei semmoista tuliaista enää odoteta. Tapahan on ajalta, jolloin KAHVI oikeasti oli vähän erikoisempaa. Mutta aina ne silmät vaan kirkastuu, niin kuin olisi jotain arvokastakin saanut lahjaksi, kun vie jollekin tuliaisena KAHVIa.

Tuliainen on hieno tapa sinänsä. Mutta jos tuliainen olisi jotain prameampaa ja kalliimpaa kahvia, tajuaisin kahvin viemisen hienouden, mutta yleensä tuodaan tai viedään sitä omaa lempikahvia, joka on ns. halvempaa arkikahvia. Kun itse olen ostanut tuliaiseksi hienompaa, ei sitä niin oikein ole osattu arvostaa. Ja olen kuullut, että muilla on samoja kokemuksia. Pitää siis tuliaiseksi ostaa sitä, jota monet kutsuu kuravedeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiken vähänkin erilaisen epäily ja kyräily, jos joku kehtaa erottua joukosta.

Huomasin tämän itsessäni pari päivää sitten. Kadulla käveli ihminen, joka oli pukeutunut kokonaan valkoiseen näin lokakuisena iltana. Ensimmäinen ajatukseni oli että mitä tuonkin päässä liikkuu ja onkohan ihan normaali ihminen, vai jotenkin tärähtänyt. Siis ajatus kuin suoraan äitini suusta. Näin ne astenteet periytyy jos ei taistele vastaan.

Valkopukuinen oli varmasti kypsempi ja onnellisempi ihminen kuin minä. Noloa.

Menen vielä pidemmälle. Puku päällä kulkeminen tuo mieleen vahvasti että tyyppi yrittää esittää jotain elämässään menestyvää ja parempaa mitä oikeasti on ja tuollainen tärkeily on feikkiä omien renkaiden pumppaamista mutta jokainen pukeutukoon niin kuin tykkää. Ei se minulle kuulu.

Tämä pukeutumisen arvostamattomuus tai jopa halveksiminen on muuten tosi mielenkiintoinen piirre nyky-Suomessa. Perinteisesti hyvin pukeutumalla on arvostettu kanssaihmisiä, vieraita, asiakkaita jne. Nykyään huomaa, että työyhteyksissäkin (ainakin insinöörialoilla) ihmiset saattaa pukeutua firmaa edustaessaan todella arkisesti ja jotkut jopa tuomitsee huolitellun ihmisen tärkeilijäksi, feikiksi, parempana itseään pitäväksi jne. Tai että hyvin pukeutunut ei varmaan muuta osakaan, yrittää vaan peittää osaamisen puutteitaan.

Uskallan epäillä, että osa syy on vaan se, että ihmiset ei enää laiskuuttaan jaksa nähdä vaivaa, koska sen ajatellaan olevan ihan turhaa. Että pitäis hankkia edustavat vaatteet, huolehtia niistä tai ihan vaan edes silittää tyylikäs kauluspaita. Sitten tästä laiskuudesta on tullut jo maan tapa. Itsekään ei erityisen paljon koreile, mutta tykkään kyllä siitä ajatuksesta, että edustaessa vähän nähdään vaivaa ja pukeudutaan edes vähän siistimmin.

En mä voi kirjoittaa sitä tähän, koska sen jälkeen se ei enää olisi kirjoittamaton.

Mua ärsyttää se, että ihmiset hiljaisesti tyytyy ihan mihin vaan huonoon laatuun ja siihen on totuttukin. Surkea rakentamisen laatu, uudet kerrostalotalot homehtuu järjestään, kiinteistöhuollot hoitaa hommiaan miten sattuu, isännöinti on mitä sattuu, ammattitaitoiset ja pätevät isännöitsijät on harvinaisia.

Hyvää, aidoista raaka-aineista tehtyä ruokaa saa enää vain itse tekemällä. Lounaat ja ravintolaruuat on usein puolivalmisteita ja pakasteita jne. Kahvilassakin pulla saattaa tulla ulkomailta ja pakkasesta.

Jos ihmiset kollektiivisesti vaatisi parempaa, mutta ei ketään edes kiinnosta. Sitten vaan joskus hiljaa ihmetellään tai maristaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen tietty epäluuloinen jupina sosiaalisena ilmiönä. Se on aika yleinen, ja se jännästi läpäisee kyllä ihan kaikki kansankerrokset ja ikäryhmät, ei siis todellakaan koske vain valkoisia ja vanhuksia. Eli tämä, että kun suomalaiset esim. jonottaa johonkin tai vaikka ollaan samassa bussissa ja bussi odottamattomasti pysähtyy tai kun istutaan tuntemattomien kesken odotushuoneessa ja viimeksi tullut pääseekin lääkärille meidän kauemmin odottaneiden ohi, niin heti alkaa se jupina "mikähän nyt on kun jono ei liiku", "unohtiko kuski miten painetaan kaasua", "ai täällä pääsee jotkut jonon ohi". Negatiivista sarkastista jupinaa. Todella kuluttavaa kuunnella. Mä en yksinkertaisesti tajua, mikä tän jupinan funktio on, muuta kuin että lopuksi kaikilla on ihan petetty olo ja huono mieli.

Tämä, ei uskalleta puhua suoraan eikä sanoa, mikä pännii. Sen huomaa vielä helpommin, kun asuu ulkomailla ja käy lomalla Suomessa. Minäkin järkytän ihmisiä puhumalla omasta puolestani, enkä vihjailemalla tai jupisemalla passiivissa selän takana.

Kritiikki ilman näkemystä, kuinka asian voi korjata on typerää ja epäkohteliasta. Jos et tiedä miten ratkaista asia, niin ei pidä mölistä asiasta, vaan jupistaan itsekseen.

Riitely, syyttely ja valittaminen ei auta mitään eikä hyödytä ketään.

Kai siinä on se, että harvapa voi vaikuttaa bussissa, pysäkillä, odotushuoneessa tms. millään tavalla siihen mitä tapahtuu. Eikä todennäköisesti se bussikuski, lääkäri tai hoitajakaan. Systeemi on ajautunut tilanteeseen mikä ei toimi ja suorat vaikutusmahdollisuudet mattimeikäläisellä pyöreä nolla. Todellinen syy on kaukana sekä fyysisesti että ajallisesti.

Ainut keino purkaa harmitusta on se jupina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiken vähänkin erilaisen epäily ja kyräily, jos joku kehtaa erottua joukosta.

Huomasin tämän itsessäni pari päivää sitten. Kadulla käveli ihminen, joka oli pukeutunut kokonaan valkoiseen näin lokakuisena iltana. Ensimmäinen ajatukseni oli että mitä tuonkin päässä liikkuu ja onkohan ihan normaali ihminen, vai jotenkin tärähtänyt. Siis ajatus kuin suoraan äitini suusta. Näin ne astenteet periytyy jos ei taistele vastaan.

Valkopukuinen oli varmasti kypsempi ja onnellisempi ihminen kuin minä. Noloa.

Kommenttisi osoittaa harvinaislaatuisen kypsää itsereflektiota tällä palstalla. Hyvä sinä!

Emme voi tietää, yhtä hyvin voi olla että kirjoittajan ensimmäinen vaikutelma oli ihan kohdillaan ja valkopukuinen oli joku piupau-tyyppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä voi johtua siitä että minulla on junttia sukua ja kaveripiiriä, mutta koen että täällä aika harvoin kokee stimuloivia älyllisiä keskusteluja. Puhe aina vaan menee sillä arjen tasolla, millaiset säät on ollut, lapsista jutellaan, tavallisesta elämästä jutellaan, ehkä jostain telkkariohjelmista jutellaan tai julkkiksista. Kun asuin briteissä, siellä pubeissa juteltiin politiikasta, maailman tilanteesta ja konflikteista, tieteen uusista saavutuksista joista oli uutisoitu päälehdisssä jne. Se oli jotenkin kiinnostavampaa kuin se ainainen esim. tiettyjen ystävien kanssa "no huh huh kun sitä ruoanlaittoakin on 20 vuotta tehnyt niin ei vaan jaksaisi mutta taas täytyy miettiä mitä perheelle tekisi (perään puoli tuntia viikon menun suunnittelua)".

Suomalaiset tuntuu jostain syystä kokevan hirveän raskaaksi ja liian syvälliseksi keskustelun mistään vähänkään tärkeämmästä. Pidetään sellaista ihmistä hirveän kuormittavana, joka haluaisi puhua politiikasta tai taloudesta, on muka paljon parempaa ajanvietettä jauhaa kasvohoidoista ja siitä kun huoltomies tuli vaihtamaan viikolla jonkun venttiilin ja mitä tuli woltattua eilen. Itselleni nuo höpöhöpöjutut on kuormittavia, koska ne ei johda mihinkään, ne ovat vain satunnaisia detaljeja jotka unohtuvat saman tien.

En tiedä johtuuko tämä hömppäkeskustelun tarve ja arvostaminen siitä, että työelämä koetaan niin asiakeskeiseksi ja kuormittavaksi, että mitään asiakeskeistä ja tärkeää ei haluta vapaa-ajalla käsitellä.

Olettamus että kaikilla on heikko itsetunto ja että kaikki ongelmat johtuu siitä.

Kun joku haluaa kaupan käytävällä ohi, mutta ei pääse, odottaja ei yleensä sano mitään, vaan parkkeeraa ihan liki, jopa kiinni. Odotetaan ja oletetaan, että se tiellä olija katselee ympärilleen ja väistää, ettei tarvitse omaa suuta avata ja sanoa, että "anteeksi, mutta pääsisinkö ohi...".  🛒🤐💭

Ruokaravintolassa tai muussa ruokapaikassa on epäkohteliasta katsoa ja seurata toisesta pöydästä muita syöjiä, jos on itse jo syönyt. Tai kotona jäädä pöytään seuraamaan muiden syömistä, jos on jo itse lopettanut.

Kaupungissa ei saa ketään katsoa siinä mielessä, että vain seurailisi toisia ihmisisä katseellaan esim. kaupungilla. Maaseudulla tätä suorastaan harrastetaan: lähdetään ajelemaan, jäädään parkkeihin seuraamaan, mitä kylällä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä voi johtua siitä että minulla on junttia sukua ja kaveripiiriä, mutta koen että täällä aika harvoin kokee stimuloivia älyllisiä keskusteluja. Puhe aina vaan menee sillä arjen tasolla, millaiset säät on ollut, lapsista jutellaan, tavallisesta elämästä jutellaan, ehkä jostain telkkariohjelmista jutellaan tai julkkiksista. Kun asuin briteissä, siellä pubeissa juteltiin politiikasta, maailman tilanteesta ja konflikteista, tieteen uusista saavutuksista joista oli uutisoitu päälehdisssä jne. Se oli jotenkin kiinnostavampaa kuin se ainainen esim. tiettyjen ystävien kanssa "no huh huh kun sitä ruoanlaittoakin on 20 vuotta tehnyt niin ei vaan jaksaisi mutta taas täytyy miettiä mitä perheelle tekisi (perään puoli tuntia viikon menun suunnittelua)".

Suomalaiset tuntuu jostain syystä kokevan hirveän raskaaksi ja liian syvälliseksi keskustelun mistään vähänkään tärkeämmästä. Pidetään sellaista ihmistä hirveän kuormittavana, joka haluaisi puhua politiikasta tai taloudesta, on muka paljon parempaa ajanvietettä jauhaa kasvohoidoista ja siitä kun huoltomies tuli vaihtamaan viikolla jonkun venttiilin ja mitä tuli woltattua eilen. Itselleni nuo höpöhöpöjutut on kuormittavia, koska ne ei johda mihinkään, ne ovat vain satunnaisia detaljeja jotka unohtuvat saman tien.

En tiedä johtuuko tämä hömppäkeskustelun tarve ja arvostaminen siitä, että työelämä koetaan niin asiakeskeiseksi ja kuormittavaksi, että mitään asiakeskeistä ja tärkeää ei haluta vapaa-ajalla käsitellä.

Itse olen miettinyt, että monen ihmisen puhumattomuus yhtään vakavammista asioista tai edes tunteista näkyy hyvin suomalaisessa musiikissa. Esim. virsihevi selittyy helposti sillä, että ukot eivät ole perinteisesti puhuneet muuta kuin asiaa. Sitten kuunnellaan naama pokerilla kun toiset ukot huutaa korkealta ja kovaa kaikki henkiset ja hengelliset tuumailut ilmoille...  Itsekin toki tykkään, mutta kesti vuosia, että ei enää ainoastaan naurattanut ne lyriikat.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten tapa pitää yksi penkki tai jopa enempikin ilmarakoa muihin.

Ja se ei yleensä edes riitä, vaan usein tehdään katseella tai eleillä selväksi, että älä nyt ainakaan minun viereen tule, jos joku aikoo niin tehdä. Minä olen koittanut aina välillä rikkoa tätä tapaa ja mennyt ehdoin tahdoin jonkun viereen, vaikka tilaa ois kuinka muuallakin.

Sinällään on ihan OK jos annetaan tilaa JOS samalla oltaisiin kuitenkin eleillä /ilmeillä vähintään neutraalin ystävällisiä, mutta näin ei tapahdu useinkaan valitettavasti Suomessa. Kun olet jossain vaikkapa Ranskassa tai oikeastaan missä vain (ei kuitenkaan Viro, Baltia/ehkä ei myöskäänNorja/Ruotsi) ihmiset osaavat olla ystävällisesti toisten lähellä esim kahvilassa, jossa pöytiä lähekkäin suomalaiset just tekevät sitä että käännetään nopeasti selkää jne töykeää elekieltä, mutta vaikkapa Britit viestivät olemuksellaan, että kiva olla yhdessä tässä missä nyt ollaankaan tai vähintään että ihan ok että tekin tulette siihen. Tämä on osa käytöstapoja ja se on ihan perusjuttu. On ilo huomata tämä ulkomailla.

Sellainen yleinen töykeys ja epäystävällisyys varsinkin työelämässä. Olen ollut monessa maassa töissä enkä ole missään kohdannut tätä samaa ilmiötä kuin Suomessa että nälvitään ja töksäytellään jotain todella ilkeää jostain kollegasta kesken palaverin ja vieläpä kaikkien kuullen, halutaan siis nolata tätä henkilöä. Ja sitten sitä puolustetaan sellaisella "minä nyt vain tykkään sanoa asiat suoraan ja se on hyvä asia" ja luullaan että tämä on jotain suomalaista suorapuheisuutta vaikka oikeasti kyseessä on ihan puhdas ilkeys ja vttumainen luonne. Tällaisten ihmisten takia työpaikkakiusaaminen on Suomessa niin paljon yleisempää kuin muualla maailmalla.

Sellainen terve suomalainen suorapuheisuus jossa vältellään sellaista päätöntä amerikkalaista yees yees talkia ja ihan selvä ja puhdas vttuilu ja ilkeys ei ole mikään sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että pitää KAHVIpaketti viedä tuliaisena mukana, kun mennään jonnekin kylään.

Eikö sitä KAHVIa muka kaikki ole jo itkineet niin paljon, että luulisi, ettei semmoista tuliaista enää odoteta. Tapahan on ajalta, jolloin KAHVI oikeasti oli vähän erikoisempaa. Mutta aina ne silmät vaan kirkastuu, niin kuin olisi jotain arvokastakin saanut lahjaksi, kun vie jollekin tuliaisena KAHVIa.

Kahvi on kuitenkin suhteellisen varma ja lähes aina lahja, joka menee käyttöön.

Eivät kaikki suomalaisetkaan kahvia juo. Ystävistä ja lähisukulaisista tämä asia tietysti yleensä tiedetään mutta kaukaisemmista sukulaisista ja tuttavista ei välttämättä.

Suomen ankeus vituttaa

Vierailija kirjoitti:

Sellainen yleinen töykeys ja epäystävällisyys varsinkin työelämässä. Olen ollut monessa maassa töissä enkä ole missään kohdannut tätä samaa ilmiötä kuin Suomessa että nälvitään ja töksäytellään jotain todella ilkeää jostain kollegasta kesken palaverin ja vieläpä kaikkien kuullen, halutaan siis nolata tätä henkilöä. Ja sitten sitä puolustetaan sellaisella "minä nyt vain tykkään sanoa asiat suoraan ja se on hyvä asia" ja luullaan että tämä on jotain suomalaista suorapuheisuutta vaikka oikeasti kyseessä on ihan puhdas ilkeys ja vttumainen luonne. Tällaisten ihmisten takia työpaikkakiusaaminen on Suomessa niin paljon yleisempää kuin muualla maailmalla.

Sellainen terve suomalainen suorapuheisuus jossa vältellään sellaista päätöntä amerikkalaista yees yees talkia ja ihan selvä ja puhdas vttuilu ja ilkeys ei ole mikään sama asia.

En ole koskaan törmänny tuollaiseen omalla työpaikalla. Mikähän ala kyseessä?

Neuvojen antaminen toiselle elämänsä suhteen. Kunpa tuo muuttuisi, niin omasta elämästäni tulisi helpompaa/ parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Neuvojen antaminen toiselle elämänsä suhteen. Kunpa tuo muuttuisi, niin omasta elämästäni tulisi helpompaa/ parempaa.

Neuvoja annetaan kyllä yleensä siksi että neuvottavan elämästä tulisi helpompaa/parempaa. Ärsyttää ihmiset, jotka haluavat vain valittaa eivätkä edes yritä parantaa omaa tilannettaan tai ota neuvoja vastaan.

Se, että kaikilla pitäisi muka olla omistusasunto ja jos ei ole niin olet vastuuton hölmö tai luuseri. Olen nelikymppinen, tienaan yli sata tonnia vuodessa, luottotiedot on kunnossa ja säästöjä ja sijoituksia on mutta asun vuokralla enkä edes suunnittele asunnon ostoa. Kaverit pitävät outona ja neuvovat vuodesta toiseen äidilliseen sävyyn että kyllä sun nyt kannattaisi ostaa se oma asunto. Miksi ihmeessä mun pitäisi? En halua yhtään mitään asumiseen liittyvää stressiä. Mulla on kohtuullinen vuokra ja kiva asunto. Ei se omistusasuntokaan kuluton ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että pitää KAHVIpaketti viedä tuliaisena mukana, kun mennään jonnekin kylään.

Eikö sitä KAHVIa muka kaikki ole jo itkineet niin paljon, että luulisi, ettei semmoista tuliaista enää odoteta. Tapahan on ajalta, jolloin KAHVI oikeasti oli vähän erikoisempaa. Mutta aina ne silmät vaan kirkastuu, niin kuin olisi jotain arvokastakin saanut lahjaksi, kun vie jollekin tuliaisena KAHVIa.

Kahvi on kuitenkin suhteellisen varma ja lähes aina lahja, joka menee käyttöön.

Eivät kaikki suomalaisetkaan kahvia juo. Ystävistä ja lähisukulaisista tämä asia tietysti yleensä tiedetään mutta kaukaisemmista sukulaisista ja tuttavista ei välttämättä.

No sitä suuremmalla syyllä kahvipaketti on hyvä tuliainen! Jos isäntäperheessä ei juoda kahvia, ei sinne sitä ostetakaan - eli onpahan vierasvarakahvit kaapissa, jos joku paketin tuo.  Ja itse kyllä tykkään kovasti saada kahvipaketin; ennemmin se kuin kukkapuska, vaikka kivoja ne kukatkin on.