Mikä suomalaisen kulttuurin kirjoittamaton sääntö nyppii teitä eniten?

Se että jos nykyisten päättäjien päätökset vi*tuttaa, niin suomalainen valittaa ja kiroilee korkeintaan jossain keskustelupalstalla, ja lopulta valitsee taas ne samat tyypit päätöksiä tekemään. Kukaan ei nouse barrikadeille tai nosta muuten mekkalaa, vaan jäädään jupisemaan kotinurkkiin ja nöyrästi tehdään, vaikka millainen käsky kävisi. Ja taas lammaslauma äänestää seuraavissa vaaleissa samat tumpulat.

Vierailija kirjoitti:

Se, että juhlissakin pitää olla niin vakava ja/tai kännissä. Ilonpito ei oikeastaan edes kuulu suomalaiseen juhlintaan, ne on joko pönötystä tai örvellystä tai molempia. Kumpikin on tylsiä toimintoja. Vai oletteko joskus nähneet, että joku alkaisi spontaanisti tanssia, laulaa tai soittaa selvin päin?

Suomalainen on selvinpäin katkera, epäsosiaalinen kyräilijä, joka paheksuu kaikkea hiukankin erilaista käytöstä.

Suomalainen on kännissä rasittava ääliö, joka ei tosiaankaan osaa ottaa kohtuudella, vaan kusee housuunsa ja tappelee toisten kanssa, mikäli pysyy pystyssä.

Hauskinta on, että selvinpäin spontaanististi toimivaa pidetään kaikkein paheksuttavimpana tapauksena, joka välittömästi erotetaan laumasta :D

Vierailija kirjoitti:

Se suomalainen perusnegatiivisuus jossa aina pitää valittaa ja nähdä kaiken niin helvetin synkeillä laseilla. Huomaa sen hyvin tälläkin palstalla kun joka toinen otsikko on jotain ihmeen marmatusta ja valitusta ties mistä. Menkää vaikka jonnekin redditiin ja katsokaa jonkun tietyn maan reddit-sivustoa. Kanava on täynnä sellaista hauskaa ja iloista läppää jolle hymähtää. MItä enemmän länteenpäin mennään sen rennompi ilmapiiri on nettipalstoilla.

Tämäkin ketju olisi voinut olla että "mikä suomalaisen kulttuurin kirjoittamaton sääntö ilahduttaa/naurattaa/saa hyvälle mielelle eniten?" Itse keksin monia. Mut ei, liian positiivista tänne.

Kannattaa seurata ylipäätäänkin, kuinka paljon  Vauvalla ja iltiksissä viljellään ei-johdannaisia otsikoita. Ne ovat niin suosittuja, että mainitaan tärkeä uutinen tyyliin "Varpunen ei syönyt matoa - mummo tyrmistyi" kuin kirjoitettaisiin, että "Aurinko paistaa tänäänkin, ihanaa". 

Se että täällä katsotaan kieroon kun työnnän huivi päässä uusia kalliita lastenvaunuja kun muut menee töihin. 

Se että kaikki laulut on niin alakuloisen ja surumielisen kuuloisia. Pistäkää joku suomalaista musiikkia soittava radiokanava päälle niin varmasti joku alakuloinen, ankea, kuolemaa käsittelevä itkuvirsi alkaa kohta soimaan.

Voitte vaikka kaikki verratkaa suomalaisia joululauluja ruotsalaisiin, amerikkalaisiin tai englantilaisiin. Ero on huomattava.

Vierailija kirjoitti:

Se että jos nykyisten päättäjien päätökset vi*tuttaa, niin suomalainen valittaa ja kiroilee korkeintaan jossain keskustelupalstalla, ja lopulta valitsee taas ne samat tyypit päätöksiä tekemään. Kukaan ei nouse barrikadeille tai nosta muuten mekkalaa, vaan jäädään jupisemaan kotinurkkiin ja nöyrästi tehdään, vaikka millainen käsky kävisi. Ja taas lammaslauma äänestää seuraavissa vaaleissa samat tumpulat.

Ennen kaikkea tuo, että äänestetään pärstäkertoimen perusteella tuttua ja turvallista joka vuosi, eikä oikeasti ajatella että ajaako tämä ihminen/puole oikeasti asioita haluamallani tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että juhlissakin pitää olla niin vakava ja/tai kännissä. Ilonpito ei oikeastaan edes kuulu suomalaiseen juhlintaan, ne on joko pönötystä tai örvellystä tai molempia. Kumpikin on tylsiä toimintoja. Vai oletteko joskus nähneet, että joku alkaisi spontaanisti tanssia, laulaa tai soittaa selvin päin?

Suomalainen on selvinpäin katkera, epäsosiaalinen kyräilijä, joka paheksuu kaikkea hiukankin erilaista käytöstä.

Suomalainen on kännissä rasittava ääliö, joka ei tosiaankaan osaa ottaa kohtuudella, vaan kusee housuunsa ja tappelee toisten kanssa, mikäli pysyy pystyssä.

Hauskinta on, että selvinpäin spontaanististi toimivaa pidetään kaikkein paheksuttavimpana tapauksena, joka välittömästi erotetaan laumasta :D

En tiedä missä piireissä pyörit, mutta meilläpäin tuollaista kännäämistä on kyllä paheksuttu, ei kukaan halua tuollaisten kanssa viettää iltaa monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ykkösinhokkini suomalaisessa kulttuurissa on se, miten tiiviisti ihmiset pysyvät tietyissä porukoissa. Jos sulla on illanistujaiset parin kaverin kanssa, niin sinne EI kutsuta mukavaa työkaveria mukaan, vaikka juuri rupattelit hänen kanssaan että hänellä ei ole illalla mitään menoa, koska työkaveri ei kuulu juuri tähän porukkaan.

Jokaiseen tapahtumaan ei tietysti ole suotavaa kutsua ulkopuolisia mukaan, mutta jos kyseessä on tavallinen perjantaihengailu tai afterworkit, voisi kyllä avoimemmin kutsua ihmisiä mukaan. Niin moni kärsii kuitenkin yksinäisyydestä Suomessa, minäkin välillä.

Tämä pitää paikkaansa!

Olen ollut monta kertaa sellaisessa tilanteessa, jossa esim. henkilöt A, B ja C ovat kaupungilla. Paikalle saapuu A:n ja B:n yhteinen kaveri D. Lopulta kolmikko A, B ja D tekee yhdessä lähtöä jonnekin kaverinsa illanistujaisiin. C:llä ei ole mitään suunnitelmia illalle, mutta häntä ei kutsuta mukaan, eikä edes yritetä selvittää olisiko OK jos hän tulee. C lähtee yksin kotiin. 

Olen asunut useita vuosia ulkomailla, ja minulla on ystäviä monista eri maista. En ole törmännyt em. kaltaiseen käytökseen missään muualla kuin Suomessa. Kaikissa muissa kulttuureissa, joista tunnen ihmisiä, on sellainen tapa, että kaikki seurassa olijat kutsutaan mukaan. On myös tavallaan kirjoittamaton sääntö, että jos vaikka istut iltaa muutaman kaverin kanssa, ja joku toinen kaveri soittaa ja pyytää baariin, niin kaikki seurassa olevat ovat tervetulleita. Ei siinä aleta erotella kuka on osa mitäkin porukkaa ja siksi oikeutettu tulemaan. 

En ymmärrä, miksi suomalaiset pelkäävät porukoiden sekoittumista niin paljon. 

Tämä, mulle on käynyt näin jopa töissä, mikä oli aika kamalaa huomata. Olin

uusi tiimissä jossa silloin tällöin oli asiakkaiden kanssa illanviettoja jonkun urheilun (lentis, koris jne.) merkeissä. Vaikka olin uusi, olin työskennellyt jo. firmassa pitkään eli tuttu porukalle kuitenkin. Tiimistä yleensä kutsuttiin kaikki mukaan, nyt mä jäin ulkopuolelle ja tavalla joka oli hämmentävä. Luulin siis olevani mukana, kun asiasta puhuttiin yleisesti, kunnes kollegat mietti joukkuetta ja luettelivat ketä siinä on mukana. Olivat saaneet täydennystä eri tiimistä, mutta yksi pelaaja puuttui, tässä vaiheessa tajusin, että minua ei laskettu porukkaan kuuluvaksi ollenkaan.

Olin jo heittää, että minähän olen mukana kunnes välähti, että minun pitäisi olla automaattisesti mukana jo tehtäväni osalta, että nytpä haluankin katsoa miten tilanne kehittyy. Ei, pitkä lista ketä pyytää mukaan täksi yhdeksi joukkueen jäseneksi ja kannustamaan, ihan mun kuullen, mutta aivan kuin olisin ollut ilmaa. Päätin siinä, että enpä tuputa itseäni kun ei kerran päivänselvä asia kollegoille avaudu. En osallistunut.

Tännekin rantautunut woke- ja cancel kulttuuri

Tämä, mulle on käynyt näin jopa töissä, mikä oli aika kamalaa huomata. Olin

uusi tiimissä jossa silloin tällöin oli asiakkaiden kanssa illanviettoja jonkun urheilun (lentis, koris jne.) merkeissä. Vaikka olin uusi, olin työskennellyt jo. firmassa pitkään eli tuttu porukalle kuitenkin. Tiimistä yleensä kutsuttiin kaikki mukaan, nyt mä jäin ulkopuolelle ja tavalla joka oli hämmentävä. Luulin siis olevani mukana, kun asiasta puhuttiin yleisesti, kunnes kollegat mietti joukkuetta ja luettelivat ketä siinä on mukana. Olivat saaneet täydennystä eri tiimistä, mutta yksi pelaaja puuttui, tässä vaiheessa tajusin, että minua ei laskettu porukkaan kuuluvaksi ollenkaan.

Olin jo heittää, että minähän olen mukana kunnes välähti, että minun pitäisi olla automaattisesti mukana jo tehtäväni osalta, että nytpä haluankin katsoa miten tilanne kehittyy. Ei, pitkä lista ketä pyytää mukaan täksi yhdeksi joukkueen jäseneksi ja kannustamaan, ihan mun kuullen, mutta aivan kuin olisin ollut ilmaa. Päätin siinä, että enpä tuputa itseäni kun ei kerran päivänselvä asia kollegoille avaudu. En osallistunut.

Mikset huomauttanut asiasta? Asiaton käytös ei lopu jos sen annetaan jatkua.

Vierailija kirjoitti:

Se että täällä katsotaan kieroon kun työnnän huivi päässä uusia kalliita lastenvaunuja kun muut menee töihin. 

Kyllähän se maksajia saattaa hieman harmittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että juhlissakin pitää olla niin vakava ja/tai kännissä. Ilonpito ei oikeastaan edes kuulu suomalaiseen juhlintaan, ne on joko pönötystä tai örvellystä tai molempia. Kumpikin on tylsiä toimintoja. Vai oletteko joskus nähneet, että joku alkaisi spontaanisti tanssia, laulaa tai soittaa selvin päin?

Suomalainen on selvinpäin katkera, epäsosiaalinen kyräilijä, joka paheksuu kaikkea hiukankin erilaista käytöstä.

Suomalainen on kännissä rasittava ääliö, joka ei tosiaankaan osaa ottaa kohtuudella, vaan kusee housuunsa ja tappelee toisten kanssa, mikäli pysyy pystyssä.

Hauskinta on, että selvinpäin spontaanististi toimivaa pidetään kaikkein paheksuttavimpana tapauksena, joka välittömästi erotetaan laumasta :D

Itseä nyppii nämä stereotypiat, joiden mukaan suomalainen on selvinpäin epäsosiaalinen keräilijä tai humalassa housuihin kuseva känniääliö. Meitä on moneksi.

Naisten äijämäisen kännäämisen ihailu muka tasa-arvon nimissä.

Niin miesten kuin naistenkin ylpeily sillä, kuinka juoppo on. Vähättelevät kommentit tyyliin, oletko koskaan edes ollut kunnolla päissään.

Oletukset joidenkin ammattien harjoittajista ja heidän suhteestaan alkoholiin, esim. opettajat, papit, taiteilijat jne.

Valitus siitä että Suomalaiset ovat niin juroja mutta KUN MUUALLA MAAILMASSA ihmiset on NIIN hymyileväisiä, iloisia, puheliaita ja kohteliaita!

Se ettei asioista, ongelmista, voi keskustella rakentavasti.

Vierailija kirjoitti:

Tännekin rantautunut woke- ja cancel kulttuuri

Se on vähän hellyttävää, kun täällä nyt aletaan toistella niitä samoja lauseita ja fraaseja mitä rapakon takana on käyty läpi jo vuosia sitten. Minulla on kyllä kova luotto siihen, että suomi on liian katajainen ja jalat maassa -periaatteella toimiva paikka kaikkein pahimmille hullutuksille.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei saa olla iloinen tai positiivinen. Täällä suositaan sellaista perusnegatiivista luonnetta. Heti jos jollain on positiivinen luonne niin ihmiset olettavat että tällä on joku ongelma tai jotain taka-ajatuksia. Kadulla jos tuntematon tulee puhumaan sinulle niin hänen on pakko olla kännissä tai muuten vain outo.

Ei tarvitse kuin mennä Ruotsiin niin on jo ihan eri meininki. Toki Suomen Lappi on poikkeus. Siellä ihmiset ovat paljon avoimempia ja iloisempia kuin etelässä. En ihmettele että Lappi on rajusti muuttovoitollinen maakunta.

Ehdin vasta puoliväliin ketjua, mutta täällä toistuu nämä samat. Oletteko varmoja, että kukaan oikeasti ajattelee teidän olevan hullu tai kännissä, jos hymyilette kadulla tai juttelette ventovieraalle? Taidatte itse ajatella näin, ja siksi oletatte muidenkin näin ajattelevan. 

Juttelen ventovieraille, hymyilen silloin, kun mua hymyilyttää, pyydän apua vastaantulijalta jos tarvitsen. Enkä ikinä ole miettinyt, että joku pitäisi mua hulluna. Pitäköön, jos haluaa, mutta tähän asti reaktiot ovat olleet ihan ystävällisiä ja normaaleja. Hyvä tuuri  mulla ollut, kun olen törmännyt Suomessakin vain inhimillisiin ihmisiin. Harmi, että niin moni täällä kohtaa vain outoja tapauksia. 

Pidän kahvista, mutta juon sitä vain aamuisin, eli  miltei aina kieltäydyn kahvista. Enkä tässäkään ole törmännyt ihmettelyyn, kun ei kahvi maistu. Aina löytyy teetä, vettä tai mehua, kertaakaan tämä ei ole ollut ongelma. Ei  myöskään se, että en juo alkoholia.

Onpa minulla ollut hyvä tuuri, kun Suomessa (maaseudulla ja kaupungeissa) olen aina törmännyt vain ihmisiin, jotka eivät noudata suomalaisen kulttuurin sääntöjä! Vai voisiko olla, että tämä ketju heijastelee kirjoittajiensa ennakkoluuloja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suorituskeskeisyys. Jos kertoo ulkoilleensa vapaapäivänä, niin heti tivataan, että paljonko kävelit, kuinka kauan jne. muissa maissa kysytään, että nautitko ulkoilusta, nauttiminen on se pääasia ei se että montako kilometriä kuljettiin tai kuinka monta tuntia se kulkeminen kesti.

Aloittajan mainitseman "mitä teit lomalla"-kyselynkin koen kuuluvaksi suorituskeskeisyyteen: Hän joka on eniten touhunnut lomalla ja saanut aikaan "voittaa" tämän kilvan. Itse totean yleensä vain että "en yhtään mitään, eli hyvin onnistunut loma siis".

Miten tämäkin voi olla näin vaikeaa? Mulla ei yleensä ole yhtään mitään lomasuunnitelmia, nautin siitä, ettei ole mitään ohjelmaa eikä aikataulua. Uudessa työpaikassa multa tietysti kysyttiin, että mitäs lomasuunnitelmia mulla on, ja vastasin totuudenmukaisesti, että aion vain olla. Ja palatessani lomalta multa kysyttiin, että miten loma sujui ja mitä tein, ja vastasin, että oli ihanaa enkä tehnyt kerrassaan mitään. Eikä tämä aiheuttanut mitään ihmetystä tai silmienpyörittelyä, vaan kysyjien mielestä oli mukavaa kuulla, että mulla oli antoisa loma. Musta oli mukavaa, kun työkavereita kiinnosti, vaikkei mulla mitään kerrottavaa ollutkaan. Ja vieläkin toisinaan kyselevät, että mitä tein viikonloppuna, ja kun eikä tulisi mieleenikään alkaa listata juostua kilometrimäärää (ellen olisi tehnyt omaa ennätystäni tms.), jokaista neulottua kerrosta tai jokaista ruukutettua kasvia. 

Mitä teiltä saa kysyä olematta tunkeileva tai suorituskeskeinen? Kun jotain pitää kuitenkin, muuten on epäkohtelias tai välinpitämätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mitä kuuluu?"-kysymyksen esittäminen, koska ketään ei oikeasti kiinnosta kuulla rehellistä vastausta siihen. Halutaan vain esittää kohteliasta, vaikkei pätkääkään kiinnosta, mitä toiselle oikeasti kuuluu. Olen koittanut.

How do you do lienee amerikkalaista small talkia?

Ei suomalaisia ole tyhjän puhumisesta ennen suytetty.

Ei ole tyhjänpuhumista. Kyllä amerikkalaistenkin kanssa voi hyvinkin henkilökohtaisin asioita käydä läpi. Vaikka suomalaiselta kysyt miten menee, suomalainen ei tyypillisesti uskalla vastata suoraan vaikka olisi asiat huonosti. Kännipäissään sitten avaudutaan

Vierailija kirjoitti:

Sellainen yleinen töykeys ja epäystävällisyys varsinkin työelämässä. Olen ollut monessa maassa töissä enkä ole missään kohdannut tätä samaa ilmiötä kuin Suomessa että nälvitään ja töksäytellään jotain todella ilkeää jostain kollegasta kesken palaverin ja vieläpä kaikkien kuullen, halutaan siis nolata tätä henkilöä. Ja sitten sitä puolustetaan sellaisella "minä nyt vain tykkään sanoa asiat suoraan ja se on hyvä asia" ja luullaan että tämä on jotain suomalaista suorapuheisuutta vaikka oikeasti kyseessä on ihan puhdas ilkeys ja vttumainen luonne. Tällaisten ihmisten takia työpaikkakiusaaminen on Suomessa niin paljon yleisempää kuin muualla maailmalla.

Sellainen terve suomalainen suorapuheisuus jossa vältellään sellaista päätöntä amerikkalaista yees yees talkia ja ihan selvä ja puhdas vttuilu ja ilkeys ei ole mikään sama asia.

Mikähän ihme yees yees talkia? Yhtä suorapuheista populaa löytyy meren toiseltakin puolelta. Itselleni on tullut suorapuheisuus melkein järkytyksenä. En ole elänyt Suomessa kovinkaan suorapuheisten ihmisten keskellä. Mahdat yleistää melko paljon. Käyhän meren toisella puolella tutustumassa ihmisiin niin tapaat erilaisia ihmisiä