Lue keskustelun säännöt.
Mikä suomalaisen kulttuurin kirjoittamaton sääntö nyppii teitä eniten?
Minulla se on, kun kaikkien oletetaan rakastavan lomaa. Minusta on ärsyttävää, kum kysytään mitä teit lomalla, kun en tehnyt mitään.
Kommentit (1007)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykkösinhokkini suomalaisessa kulttuurissa on se, miten tiiviisti ihmiset pysyvät tietyissä porukoissa. Jos sulla on illanistujaiset parin kaverin kanssa, niin sinne EI kutsuta mukavaa työkaveria mukaan, vaikka juuri rupattelit hänen kanssaan että hänellä ei ole illalla mitään menoa, koska työkaveri ei kuulu juuri tähän porukkaan.
Jokaiseen tapahtumaan ei tietysti ole suotavaa kutsua ulkopuolisia mukaan, mutta jos kyseessä on tavallinen perjantaihengailu tai afterworkit, voisi kyllä avoimemmin kutsua ihmisiä mukaan. Niin moni kärsii kuitenkin yksinäisyydestä Suomessa, minäkin välillä.
Tämä pitää paikkaansa!
Olen ollut monta kertaa sellaisessa tilanteessa, jossa esim. henkilöt A, B ja C ovat kaupungilla. Paikalle saapuu A:n ja B:n yhteinen kaveri D. Lopulta kolmikko A, B ja D tekee yhdessä lähtöä jonnekin kaverinsa illanistujaisiin. C:llä ei ole mitään suunnitelmia illalle, mutta häntä ei kutsuta mukaan, eikä edes yritetä selvittää olisiko OK jos hän tulee. C lähtee yksin kotiin.
Olen asunut useita vuosia ulkomailla, ja minulla on ystäviä monista eri maista. En ole törmännyt em. kaltaiseen käytökseen missään muualla kuin Suomessa. Kaikissa muissa kulttuureissa, joista tunnen ihmisiä, on sellainen tapa, että kaikki seurassa olijat kutsutaan mukaan. On myös tavallaan kirjoittamaton sääntö, että jos vaikka istut iltaa muutaman kaverin kanssa, ja joku toinen kaveri soittaa ja pyytää baariin, niin kaikki seurassa olevat ovat tervetulleita. Ei siinä aleta erotella kuka on osa mitäkin porukkaa ja siksi oikeutettu tulemaan.
En ymmärrä, miksi suomalaiset pelkäävät porukoiden sekoittumista niin paljon.
Tämä, mulle on käynyt näin jopa töissä, mikä oli aika kamalaa huomata. Olin
uusi tiimissä jossa silloin tällöin oli asiakkaiden kanssa illanviettoja jonkun urheilun (lentis, koris jne.) merkeissä. Vaikka olin uusi, olin työskennellyt jo. firmassa pitkään eli tuttu porukalle kuitenkin. Tiimistä yleensä kutsuttiin kaikki mukaan, nyt mä jäin ulkopuolelle ja tavalla joka oli hämmentävä. Luulin siis olevani mukana, kun asiasta puhuttiin yleisesti, kunnes kollegat mietti joukkuetta ja luettelivat ketä siinä on mukana. Olivat saaneet täydennystä eri tiimistä, mutta yksi pelaaja puuttui, tässä vaiheessa tajusin, että minua ei laskettu porukkaan kuuluvaksi ollenkaan.Olin jo heittää, että minähän olen mukana kunnes välähti, että minun pitäisi olla automaattisesti mukana jo tehtäväni osalta, että nytpä haluankin katsoa miten tilanne kehittyy. Ei, pitkä lista ketä pyytää mukaan täksi yhdeksi joukkueen jäseneksi ja kannustamaan, ihan mun kuullen, mutta aivan kuin olisin ollut ilmaa. Päätin siinä, että enpä tuputa itseäni kun ei kerran päivänselvä asia kollegoille avaudu. En osallistunut.
Tämä ilmenee pienissäkin teoissa. Sekalaiseen seurueeseen paikalle tulee tuttu, jolle osoitetaan paikka vierestä ja aletaan jutella. Samalla se edellinen vieruskaveri jää kuin nalle kalliolle, vaikka tämä yhteinen tuttu olisi voinut siirtää tuoliaan sen verran, että oltaisi juteltu siinä kolmistaan.
Uskomatonta itsekkyyttä, kun ei oteta ihmisiä huomioon. Jos on ottanut kutsun vastaan tapaamiseen, on yleensä velvoite ottaa paikalla kaikki huomioon, varsinkin jos itse kuuluu järjestävään tahoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäsosiaalisuus ja käytöstapojen puute. Ei oteta kontaktia eikä ainakaan hymyillä. Ei osata sanoa kiitos eikä pyytää anteeksi.
Ja se jatkuva kahvin tuputtaminen! Suomessahan juodaan pahaa, laihaa kahvia jonka vierasmaalainen sylkäisee suustaan.
Huono liikennekulttuuri, toiselle ei anneta tilaa eikä jonoon päästetä eikä jalankulkijaa väistetä.
Itse ulkomailla asuvana nämä seikat pistävät silmään aina Suomeen tullessa.
Yleisvaikutelma suomalaisista on moukkamainen, iloton ja töykeä.
Suomessa juodaan eniten kahvia maailmassa, joten kyllä täällä jotain asiasta tiedetään. Väitän että täällä yleisesti on hyvää kahvia. Vaalea kahvi ei muuten tarkoita laihaa kahvia, se että jossain maissa juodaan tummempi paahtoista ei tee Suomen kahvista pahaa. Parempi tehdä omalla tapaa asiat kuin matkia muita maita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä voi johtua siitä että minulla on junttia sukua ja kaveripiiriä, mutta koen että täällä aika harvoin kokee stimuloivia älyllisiä keskusteluja. Puhe aina vaan menee sillä arjen tasolla, millaiset säät on ollut, lapsista jutellaan, tavallisesta elämästä jutellaan, ehkä jostain telkkariohjelmista jutellaan tai julkkiksista. Kun asuin briteissä, siellä pubeissa juteltiin politiikasta, maailman tilanteesta ja konflikteista, tieteen uusista saavutuksista joista oli uutisoitu päälehdisssä jne. Se oli jotenkin kiinnostavampaa kuin se ainainen esim. tiettyjen ystävien kanssa "no huh huh kun sitä ruoanlaittoakin on 20 vuotta tehnyt niin ei vaan jaksaisi mutta taas täytyy miettiä mitä perheelle tekisi (perään puoli tuntia viikon menun suunnittelua)".
Suomalaiset tuntuu jostain syystä kokevan hirveän raskaaksi ja liian syvälliseksi keskustelun mistään vähänkään tärkeämmästä. Pidetään sellaista ihmistä hirveän kuormittavana, joka haluaisi puhua politiikasta tai taloudesta, on muka paljon parempaa ajanvietettä jauhaa kasvohoidoista ja siitä kun huoltomies tuli vaihtamaan viikolla jonkun venttiilin ja mitä tuli woltattua eilen. Itselleni nuo höpöhöpöjutut on kuormittavia, koska ne ei johda mihinkään, ne ovat vain satunnaisia detaljeja jotka unohtuvat saman tien.
En tiedä johtuuko tämä hömppäkeskustelun tarve ja arvostaminen siitä, että työelämä koetaan niin asiakeskeiseksi ja kuormittavaksi, että mitään asiakeskeistä ja tärkeää ei haluta vapaa-ajalla käsitellä.
Suomessa ei ole tapana keskustelussa keskittyä aiheeseen. Sen sijaan se on free for all huomion hakua. Kovimmat puhujat pitävät palloa vaikka koko illan ja purkavat arkisia ongelmiaan, koska hölmösti otetaan kirjaimellisesti sääntö ei saa keskeyttää.
Sen sijaan saa kyllä puhua päälle siten, että toiset eivät saa tilaa ollenkaan. Tämä kehittää ihmisistä, erityisesti naisista, entistäkin kovempia puhekoneita. Pienikin tauko, ja joku kaappaa aiheen itselleen ja koskemaan omia asioitaan.
Luullaan että jotkut vaan on niin hiljaisia, ja on hyväksyttyä tulla tapaamisiin antamatta mitään itsestään. Oikeasti näille ei anneta tilaa puhua, ja lopulta he eivät edes jaksa yrittää.
Tällä käytännöllä kukaan ei lopulta tule ravituksi: nähdyksi tai kuulluksi. Alkoholi ei korvaa aitoa jakamisen kokemusta.
Ainoa keino kehittyä olisi, että riittävän moni osaa tunnistaa päällepuhujat ja ryhmänä huolehditaan keskustelun tasosta.
Vierailija kirjoitti:
Se että muistellaan edelleen Helsingin olympialaisia 1952 ja kuvitellaan että tämä tapahtuma olisi tehnyt Suomesta jonkun maailmannavan. Kukaan ei muista sitä eikä ketään kiinnosta että "stadissa" oli joskus jotkut surkeasti järjestetyt olympialaiset
Onko jotain faktaa tästä surkeasti järjestetyistä olympialaisista?
Ei nyt varmasti enää tee maailman napaa, mutta kyllä olympialaiset puhuttivat jo aikanaan koko maailmaa. Kyllä silti jotkut muistavat ja joitakin kiinnostaa.
Ei mikään maa ole maailman napa, eikä tule olemaan. Ei ole yhtä maata jossa jokainen ihminen maailmassa haluaisi käydä.
Se, ettei saa näyttää olevansa menestyjä ja jokaisen pitäisi asua vaatimattomasti sekä ajaa jollain perusperheautolla. Esimerkiksi ostimme taannoin hienon auton ja nyt meille ilkutaan siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Julkinen ulostaminen. Moneen kertaan tullut katsottua kun joku on keskellä TRE:n keskustaa kyykkypaskalla. Siinä sitten ohi ajavasta bussista ihaillaan maisemaa ihan kuin pakalla olisi joku kukkapenkki vaikka ihan selvästi voi nähdä miten tuhti ulostemöykky valuu perseestä hitaasti ulos.
Onko tämä normaalia toimintaa Suomessa? Sivistyneessä Norjassa tällaista ei hyväksyttäisi koskaan.
Oon muuten ainoan kyykkypaskan nähnyt Oslossa. :D Se siitä sivistyneestä.
Tossa joulun yhteydessä se helvetin tuputtaminen! Anopilla käydään joulupäivänä ja että mua ärsyttää se "ota lisää, viekää kotiin mukana, ota joulutorttuja, syö jäätelöä". Kun joulupöydässä KUULUU syödä ähky, ja vaikkei tykkää koko kattauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Julkinen ulostaminen. Moneen kertaan tullut katsottua kun joku on keskellä TRE:n keskustaa kyykkypaskalla. Siinä sitten ohi ajavasta bussista ihaillaan maisemaa ihan kuin pakalla olisi joku kukkapenkki vaikka ihan selvästi voi nähdä miten tuhti ulostemöykky valuu perseestä hitaasti ulos.
Onko tämä normaalia toimintaa Suomessa? Sivistyneessä Norjassa tällaista ei hyväksyttäisi koskaan.
Oon muuten ainoan kyykkypaskan nähnyt Oslossa. :D Se siitä sivistyneestä.
Muelenterveysongelmaisiaja narkkeja on nykyään joka puolella maailmaa.
Kateus! Rakastan Suomea ja suomalaisuutta, olen todella ylpeä maastani, mutta voi luoja että kansanluonteeseen pesiytynyt kateus ottaa päähän ja todellakin syyllistyn siihen myös itse mikä ottaa päähän vielä enemmän. "Kel onni on, se onnen kätketköön"-sanonta tiivistää tuon täysin, koskaan ei saa iloita saavutuksistaan tai oman työnsä hedelmistä vaan olla hipihiljaa ettei kukaan vain tule kateelliseksi ja pahoita mieltään. Toisaalta arvostan miten suomalaisessa kulttuurissa otetaan muut niin hyvin huomioon, mutta rajansa kaikella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahvipakkomielle on joskus ihan naurettavissa mitoissa. Sen huomaa jos ei itse ole säännöllinen kahvin juoja. Minulle on useat kerrat juotettu puoliväkisin sellaiset määrät kahvia, että yöunet on menneet.
Onko tuo kateus muuten suomalaisten erioikeus? Eikö kateutta muka esiinny muualla maailmassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tossa joulun yhteydessä se helvetin tuputtaminen! Anopilla käydään joulupäivänä ja että mua ärsyttää se "ota lisää, viekää kotiin mukana, ota joulutorttuja, syö jäätelöä". Kun joulupöydässä KUULUU syödä ähky, ja vaikkei tykkää koko kattauksesta.
En valittas! Kuulostaa ihanalta tuommoinen välittäminen. Mikäs ongelma se on ottaa tai sanoa,että tarjoa jollekin toiselle,meillä on pakastin täynnä,kiitos kuitenkin :) . Ruoka on nykyään niin kallista,että varmasti joku ottaa ilosta vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Kel onni on se onnen kätkeköön. Tai pitää kynttilä vakan alla.
Siis menestystä, onnea, ulkonäköä, iloa, hyviä asioita ja varsinkaan rahaa ei saa näyttää. Aina tulee joku nillittäjä. Miten se toisen onni tai kauneus on sulta pois? Miksi sitä pitäisi hävetä tai piilottaa?
Siis kyllä mun mielestä rikas saa ostaa ferrarin ja talon westendistä, mutta se, että flexataan sillä ja ehdottomasti Sofia Belorf maisesti muistetaan mainita hinta, niin se ei ole ok. Jos sulla on se kallis laukku niin instassa voi mennä ihan lowkey ja jättää erikseen mainitsematta kuvasta se laukku vaikka se siinä näkyy. Nousukkaat tyyliin ottaa siitä pelkästä laukusta kuvan ja "maksoin 900€ tästä upeesta laukusta" on täysin tarpeetonta ja noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku hymyilee sinulle, niin pitää heti ajatella että tyypissä on jotain vikaa tai se on hullu ja tahtoo sinulle pahaa. Jos joku on siis ystävällinen sinulle, tulee panikoitua ja juosta karkuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tossa joulun yhteydessä se helvetin tuputtaminen! Anopilla käydään joulupäivänä ja että mua ärsyttää se "ota lisää, viekää kotiin mukana, ota joulutorttuja, syö jäätelöä". Kun joulupöydässä KUULUU syödä ähky, ja vaikkei tykkää koko kattauksesta.
En valittas! Kuulostaa ihanalta tuommoinen välittäminen. Mikäs ongelma se on ottaa tai sanoa,että tarjoa jollekin toiselle,meillä on pakastin täynnä,kiitos kuitenkin :) . Ruoka on nykyään niin kallista,että varmasti joku ottaa ilosta vastaan.
Ei se mitään välittämistä ole vaan hän vaan ei osaa hankkia tarpeeksi vähän ruokaa. Harmittaa kun tietää että menee haaskuun. Ja hankkii sellaista syötävää mitä kukaan ei halua, just noi joulutortut vaikka, mutta kun ne nyt kuuluu jouluun.
Että aina pitäisi haukkua Venäjää, bondata muiden kanssa sillä tavalla.
En jaksa, ei kiinnosta. Ei kiinnosta haukkua ketään ylipäätään toveruuden osoituksena.
Enkä juo kahvia.
Suomalaiset ovat lahjakkaita keskustelemaan niin, ettei kukaan puhu asiasta vaan kaikki kiertelevät ja kaartelevat epäolennaisuuksissa loputtomiin, kunnes siirrytään siihen suomalaisten bravuuriin, eli keskusteluun keskustelusta, mitä tämäkin postaus toki on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykkösinhokkini suomalaisessa kulttuurissa on se, miten tiiviisti ihmiset pysyvät tietyissä porukoissa. Jos sulla on illanistujaiset parin kaverin kanssa, niin sinne EI kutsuta mukavaa työkaveria mukaan, vaikka juuri rupattelit hänen kanssaan että hänellä ei ole illalla mitään menoa, koska työkaveri ei kuulu juuri tähän porukkaan.
Jokaiseen tapahtumaan ei tietysti ole suotavaa kutsua ulkopuolisia mukaan, mutta jos kyseessä on tavallinen perjantaihengailu tai afterworkit, voisi kyllä avoimemmin kutsua ihmisiä mukaan. Niin moni kärsii kuitenkin yksinäisyydestä Suomessa, minäkin välillä.
Tämä pitää paikkaansa!
Olen ollut monta kertaa sellaisessa tilanteessa, jossa esim. henkilöt A, B ja C ovat kaupungilla. Paikalle saapuu A:n ja B:n yhteinen kaveri D. Lopulta kolmikko A, B ja D tekee yhdessä lähtöä jonnekin kaverinsa illanistujaisiin. C:llä ei ole mitään suunnitelmia illalle, mutta häntä ei kutsuta mukaan, eikä edes yritetä selvittää olisiko OK jos hän tulee. C lähtee yksin kotiin.
Olen asunut useita vuosia ulkomailla, ja minulla on ystäviä monista eri maista. En ole törmännyt em. kaltaiseen käytökseen missään muualla kuin Suomessa. Kaikissa muissa kulttuureissa, joista tunnen ihmisiä, on sellainen tapa, että kaikki seurassa olijat kutsutaan mukaan. On myös tavallaan kirjoittamaton sääntö, että jos vaikka istut iltaa muutaman kaverin kanssa, ja joku toinen kaveri soittaa ja pyytää baariin, niin kaikki seurassa olevat ovat tervetulleita. Ei siinä aleta erotella kuka on osa mitäkin porukkaa ja siksi oikeutettu tulemaan.
En ymmärrä, miksi suomalaiset pelkäävät porukoiden sekoittumista niin paljon.
Tämä, mulle on käynyt näin jopa töissä, mikä oli aika kamalaa huomata. Olin
uusi tiimissä jossa silloin tällöin oli asiakkaiden kanssa illanviettoja jonkun urheilun (lentis, koris jne.) merkeissä. Vaikka olin uusi, olin työskennellyt jo. firmassa pitkään eli tuttu porukalle kuitenkin. Tiimistä yleensä kutsuttiin kaikki mukaan, nyt mä jäin ulkopuolelle ja tavalla joka oli hämmentävä. Luulin siis olevani mukana, kun asiasta puhuttiin yleisesti, kunnes kollegat mietti joukkuetta ja luettelivat ketä siinä on mukana. Olivat saaneet täydennystä eri tiimistä, mutta yksi pelaaja puuttui, tässä vaiheessa tajusin, että minua ei laskettu porukkaan kuuluvaksi ollenkaan.Olin jo heittää, että minähän olen mukana kunnes välähti, että minun pitäisi olla automaattisesti mukana jo tehtäväni osalta, että nytpä haluankin katsoa miten tilanne kehittyy. Ei, pitkä lista ketä pyytää mukaan täksi yhdeksi joukkueen jäseneksi ja kannustamaan, ihan mun kuullen, mutta aivan kuin olisin ollut ilmaa. Päätin siinä, että enpä tuputa itseäni kun ei kerran päivänselvä asia kollegoille avaudu. En osallistunut.
Olin aikanaan vajaan vuoden verran työllistettynä sairaalassa huoltomiehenä.
Tein ihan samaa hommaa kuin kollegatkin ja saman pituista päivää, mutta olin ainoa jolle ei myönnetty oikeutta käydä lounaalla ruokalassa, kun en ollut vakkari. Siinä jyrsit sitten omia eväitäsi yksin, koomista.
Teet täyttä päivää, roudaat ruumita, mutta et saa ruokalippua.
Vierailija kirjoitti:
Kateus! Rakastan Suomea ja suomalaisuutta, olen todella ylpeä maastani, mutta voi luoja että kansanluonteeseen pesiytynyt kateus ottaa päähän ja todellakin syyllistyn siihen myös itse mikä ottaa päähän vielä enemmän. "Kel onni on, se onnen kätketköön"-sanonta tiivistää tuon täysin, koskaan ei saa iloita saavutuksistaan tai oman työnsä hedelmistä vaan olla hipihiljaa ettei kukaan vain tule kateelliseksi ja pahoita mieltään. Toisaalta arvostan miten suomalaisessa kulttuurissa otetaan muut niin hyvin huomioon, mutta rajansa kaikella.
Kansainvälisten vertailututkimusten mukaan suomalaiset eivät ole sen kateellisempia kuin muutkaan.
P*skanjauhanta selän takana. Aina pitää olla joku kohde jota alennetaan ja muut "saa" nauraa. Niinkuin kanalauma jossa pitää olla joku nokittavana. Edes lähimmät ei puhua pukahda kohteelle kun keksitään joukolla mitä inhottavampia juttuja ja todellakin tunnetaan ylemmyyttä " onneksi mulla ei noin huonosti mene"