Lue keskustelun säännöt.
Sarjakouluttautujat -lukuisia tutkintoja mutta työvuosia ei kerry
12.10.2022 |
Onko vain oma lähipiirini keskivertoa erikoisempi vai onko tämä joku trendi? Nelikymppisillä perheenäideillä voi olla kolmekin tutkintoa ja pari lasta ja kokopäivätyövuosia ehkä pari.
Vaikka näin ei saa sanoa niin kouluttautuminen on kallista. Varsinkin jos se ei johda työllistymiseen ja veronmaksuun.
Jos nelikymppisenä saa ekan vakiduunin, ja ekaa kertaa rupeaa jotain yhteiskunnalle takaisin tuottamaan niin ihan mediaanipalkka ei riitä että "takaisinmaksu" ikinä onnistuisi. Ei ole kestävää.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan humanistiset opiskelualat ovat täynnä näitä täti-ikäisiä.
Mitä sitten? Kai sen itse tietävät, että humanisteja on liikaa, ja opiskelevat sillä riskillä. Paitsi jos pystyvät yhdistelemään jotakin käytännöllisempään, vanhaan ammattiinsa. Pääasia, ettei vie jotain pitkää koulutuspaikkaa nuorelta, sellaiselta alalta, jolla on työvoimapula. Siis olisi mielestäni kyseenalaista viedä lääkiksen opiskelupaikka nuorelta, jos itse pääsisi kymmenen vuoden kuluttua eläkkeelle.
Luin kerran jutun, jossa eläinlääkiksessä opiskeleva/opiskellut aloitti opiskelut myös lääkiksessä. Tuolloin tuli mieleen, että jotenkin voisi rajoittaa tuota opiskeluoikeutta, koska kallis koulutus valuu hukkaan ja toisaalta koulutuksesta huolimatta ilmaantuu työvoimapulaa.
Voisi laittaa maksun, jos opiskelee toisen top 15 työllistävän tutkinnon. Muuten turhaa rajoittaa, kun eivät kaikki opiskelupaikat edes täyty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ei oppi ojaan kaada". Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ja demokratia nojaavat mielestäni korkeaan koulutukseemme ja ihmisten osaamiseen. En mä näe, että koulutuksesta sinänsä olisi mitään haittaa. Hyvähän se on, jos työelämässä on moniosaajia. Itse vaihdoin opiskelualaa kesken opintojen, ja mulle on ollut paljon hyötyä työssäni myös niistä aiemmista opinnoistani. Jos jollain tutkinnolla ei työllisty, niin hienoa, että ihmiset ovat valmiita opiskelemaan ja oppimaan uutta ja muuntumaan työelämän tarpeisiin. Sellaisia työntekijöitähän juuri tarvitaan, jotka haluaa kehittyä ja oppia uutta.
Yrittäkääpä saada jotain muuta työtä opiskeluaikana ilman tutkintoa. Ihan turha valittaa että ihmiset ei tee töitä opiskeluaikana, kun ei niitä töitä vaan irtoa. Joka ikiseen työkkärin tarjoamaan työhönkin pitää olla se alan tutkinto.
Sitten jos oman alan töitä ei löydy, on varmaan järkevämpää jossain vaiheessa kouluttautua uudelleen, eikä olla vuosia työttömänä...
Vierailija kirjoitti:
Ammatillinen aikuiskoulutus on vastaus tähän. Ei alanvaihtajan tarvitse välttämättä uutta korkeakoulututkintoa suorittaa.
En suosittele. Kokemusta on. Ja nyt saan asetella sanani tarkkaan, että kommenttini julkaistaan.
Tuntien sisältö koostui usein näin: jaettiin ryhmät, ryhmille tehtävät ja lopuksi ryhmät esittivät omat leikkaa ja liimaa-tyyppiset power pointtinsa luokalle. Näin sitten "opimme" yhtä ja toista. Vastuu jäi siis kokonaan itselle. En todellakaan kokenut saavani hyvää opetusta kuin tietotekniikassa. Siitä piti kaikkien suorittaa ajokortti.
Ammatilliseen koulutukseen työnnetään sekalaista sakkia ja siellä oli valtavasti tiedätte-ehkä-ketä. Kielen kanssa oli vähän niin tai näin, tunnille tultiin miten sattuu ja tärkeintä oli juoruaminen. Eräs kertoi olleensa samassa koulussa jo 9 vuotta!! Vahan yksi koulutus.. ja ei se sopinut.. vahan toinen koulutus... sitten vauva... nut tama.
Se oli ihan hirveää. Ja teinejä siellä samassa koulussa. Ai että.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voihan yksi selitys olla, että jos jollain tutkinnolla nyt vaan ei saa töitä, niin opiskelee uuden tutkinnon. Olen itse tällainen sarjakouluttautuja, ja myönnän tuntevani siitä häpeää. Kävin lukion jälkeen kauppaoppilaitoksen ja olisin ollut ihan tyytyväinen "perustoimistotyöntekijä", mutta sellaiset työt katosivat silloin, ei ollut suhteita mihinkään jne. Kaikki kannustivat opiskelemaan vain lisää ja lisää, ja tein yliopistotutkinnon, jolla voi heittää vesilintua. Nyt teen kotoa käsin hommaa, jota voisin tehdä ilman mitään koulutustakin. Suomessa ongelmana ei ole liian matala koulutusaste (kuten ns. asiantuntijat hössöttävät) vaan se, että ammattikoulun käyneitä duunareita on liian vähän. Tästä juuri luin lehdestäkin tutkimuksen, jossa oli yrityksiltä kysytty millaista työvoimaa tarvitsevat. Ammattikouluun meneminen koetaan lähinnä noloksi ja ongelma onkin, että se koulutus on monissa paikoissa huonoa. Mutta ei se taso nouse, jos ei arvostus nouse. Lapseni meni peruskoulun jälkeen ammattikouluun ja on nyt 19-vuotiaana vakitöissä. Palkka ei ole hyvä, mutta kyllähän tällä menolla hänen kokonaisansionsa nousevat elämän aikana paljon korkeammiksi kuin itselläni. Jos olisin ollut fiksu, olisin varmaan jo lukion sijaan mennyt opiskelemaan vaikka kokiksi.
Kummasti pelkän ammattikoulun käyneillä on paljon korkeampi työttömyys kuin korkeasti koulutetuilla. Se ei tarkoita, etteikö ammattiosaajistakin olisi pulaa. Työmarkkinoilla vaan ei työpaikat ja ihmiset kohtaa.
Et varmaankaan tehnyt huonoa valintaa, kun et kouluttautunut kokiksi. Kokit vaihtavat alaa todella usein, sillä työ on raskasta, huonosti palkattua ja työajat hankalat. Siksi alalla on aika vähän yli nelikymppisiä. He kun ovat kouluttautuneet muihin töihin.
No se lapseni opiskeli kuljetusalaa, johon kyllä hyvin sopivat nuo mainitsemasi kokin työn huonot puolet: kuluttava työ, huono palkka ja tosi kurjat työajat. Olenkin miettinyt, jaksaako sitä eläkeikään, on jo nyt aika pettynyt. Mutta hyvä puoli on tosiaan tuo, että niitä töitä riittää, mikä helpottaa tietysti elämää ja tulevaisuuden suunnittelua, ei tarvitse jännätä saako jonkin pätkähomman jne. Ei tarvitse vääntää jotain cv:tä, sen kuin soittaa firmaan. (Tai itse asiassa ei edes hakenut töitä, hänelle soitettiin firmasta, johon teki harjoittelun.)
Minusta pitäisi selkeämmin tuoda esiin se, miten eri aloilla työllistytään, ei kiinnittää huomiota vain koulutusasteeseen. Kyllä kai ammattikoulustakin tosiaan löytyy aloja, joilla ei työllisty. Ja sitten yliopistosta valmistuva lääkäri tai lakimies työllistyy vähän eri tavalla kuin kaltaiseni "humppamaisteri". Suomessa on pitkään ollut vallalla joku ihme joukkohypnoosi, jossa uskotaan sokeasti koulutustason noston tuovan automaattisesti jotain hyvää. Olen itse sukuni ensimmäisiä ylioppilaita ja maistereita ja kyllä vanhemmat sukulaiset selvästi uskoivat, että pääsen ihan suoraan johonkin valtion hommaan loppuiäkseni ihan vain sillä, että olen maisteri. Paljon paremmin ovat tienanneet duunarisukulaiset. Eli ihan suoraa ja realistista puhetta kaipaisin ja niin, että tämän kuulisivat jo nuoretkin, ettei vain haahuiltaisi eteenpäin odottelemaan millaista mannaa taivaasta sataa, kun olen kiltti ja opiskelen tappiin asti.
Tää oli paras, humppamaisteri :D Kiitos tästä. Muuten olen sitä mieltä että ammatinvaihdon täytyy olla mahdollista, kuka tietää 16-vuotiaana mitä haluaa loppuelämänsä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäs siinä jos puoliso maksaa elämisen eikä itse halua tehdä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt eläkkeellejäävät kouluttautui aikoinaan töiden ohessa. Hankittiin opistotason tutkinto, sitten työn ohessa opiskeltiin vaikka avoimessa yliopistossa, hoitovapaa käytettiin maisteriopintoihin jne. eli työvuosia karttui, lapset tuli hoidettua itse ja opintojen ansiosta saatiin uudenlainen työ. Nyt tuntuu olevan mahdotonta suorittaa edes parin tunnin opintoja, kun kukaan ei hoida lapsia viikonloppuisin, viikollahan ne on päiväkodissa ja silloin vanhempi panostaa 4 työpaikan hakemiseen kuukaudessa.
Täyttä höpöä. Ensinnäkin nykyään hyvin usein opiskellaan työn ohessa. Nyt eläkkeelle jäävät opiskeli korkeakouluissa opintolainan ja kesätöiden turvin.
Hoitovapaata ei edes tunnettu ennen 80-lukua.
Nyt eläkkeellejäävät syntyivät 50-luvun lopulla ja hoitovapaa tuli lainsäädäntöön 1985, jolloin nyt eläkkeelle lähtevät olivat noin kolmekymppisiä. Täyttä höpöä siis jäädä hoitovapaalle esim. vuonna 1989, jolloin ikää saattoi olla 37v ja kyseessä kolmas lapsi.
Aika moni opiskeli ensin opistotasoisen tutkinnon ja myöhemmin yliopistossa jopa ilman lainaa. Kummallista, miten vähäisin tiedoin tänne kirjoitetaan asioita faktoina.
Tiedän oikein hyvin kyseisen sukupolven asioista eikä ollut mitenkään tavallista opiskella yliopistotutkintoa ilman opintolainaa tai kokonaan työn ohessa.
Elän varmaan oudossa kuplassa, koska tunnen tusinan verran tuollaisia 60 v +/-5v ikäisiä, jotka opiskelivat aikuisina yliopistossa ottamatta opintolainaa, koska heillä oli mahdollisuus tehdä töitä opintojen ja lastenhoidon ohella. Jostain syystä nuoremmat sukupolvet ei kykene vastaaviin suorituksiin, siksi työelämä jää kokematta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammatillinen aikuiskoulutus on vastaus tähän. Ei alanvaihtajan tarvitse välttämättä uutta korkeakoulututkintoa suorittaa.
En suosittele. Kokemusta on. Ja nyt saan asetella sanani tarkkaan, että kommenttini julkaistaan.
Tuntien sisältö koostui usein näin: jaettiin ryhmät, ryhmille tehtävät ja lopuksi ryhmät esittivät omat leikkaa ja liimaa-tyyppiset power pointtinsa luokalle. Näin sitten "opimme" yhtä ja toista. Vastuu jäi siis kokonaan itselle. En todellakaan kokenut saavani hyvää opetusta kuin tietotekniikassa. Siitä piti kaikkien suorittaa ajokortti.
Ammatilliseen koulutukseen työnnetään sekalaista sakkia ja siellä oli valtavasti tiedätte-ehkä-ketä. Kielen kanssa oli vähän niin tai näin, tunnille tultiin miten sattuu ja tärkeintä oli juoruaminen. Eräs kertoi olleensa samassa koulussa jo 9 vuotta!! Vahan yksi koulutus.. ja ei se sopinut.. vahan toinen koulutus... sitten vauva... nut tama.
Se oli ihan hirveää. Ja teinejä siellä samassa koulussa. Ai että.
Ammatilliseen koulutukseen ylipäänsä pitäisi panostaa. Samalla tavalla siellä kärsivät motivoituneet 16-vuotiaat. Nyt tilanne on kai vielä pahempi, kun on ihan pakko mennä johonkin kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt eläkkeellejäävät kouluttautui aikoinaan töiden ohessa. Hankittiin opistotason tutkinto, sitten työn ohessa opiskeltiin vaikka avoimessa yliopistossa, hoitovapaa käytettiin maisteriopintoihin jne. eli työvuosia karttui, lapset tuli hoidettua itse ja opintojen ansiosta saatiin uudenlainen työ. Nyt tuntuu olevan mahdotonta suorittaa edes parin tunnin opintoja, kun kukaan ei hoida lapsia viikonloppuisin, viikollahan ne on päiväkodissa ja silloin vanhempi panostaa 4 työpaikan hakemiseen kuukaudessa.
Täyttä höpöä. Ensinnäkin nykyään hyvin usein opiskellaan työn ohessa. Nyt eläkkeelle jäävät opiskeli korkeakouluissa opintolainan ja kesätöiden turvin.
Hoitovapaata ei edes tunnettu ennen 80-lukua.
Nyt eläkkeellejäävät syntyivät 50-luvun lopulla ja hoitovapaa tuli lainsäädäntöön 1985, jolloin nyt eläkkeelle lähtevät olivat noin kolmekymppisiä. Täyttä höpöä siis jäädä hoitovapaalle esim. vuonna 1989, jolloin ikää saattoi olla 37v ja kyseessä kolmas lapsi.
Aika moni opiskeli ensin opistotasoisen tutkinnon ja myöhemmin yliopistossa jopa ilman lainaa. Kummallista, miten vähäisin tiedoin tänne kirjoitetaan asioita faktoina.
Tiedän oikein hyvin kyseisen sukupolven asioista eikä ollut mitenkään tavallista opiskella yliopistotutkintoa ilman opintolainaa tai kokonaan työn ohessa.
Elän varmaan oudossa kuplassa, koska tunnen tusinan verran tuollaisia 60 v +/-5v ikäisiä, jotka opiskelivat aikuisina yliopistossa ottamatta opintolainaa, koska heillä oli mahdollisuus tehdä töitä opintojen ja lastenhoidon ohella. Jostain syystä nuoremmat sukupolvet ei kykene vastaaviin suorituksiin, siksi työelämä jää kokematta.
Työelämä on melko lailla erilaista muutama vuosikymmen sitten. Pitääkö edes tarkentaa? No, pitää kai, kun palstalla ollaan.
Yhteiskuntamme ei elänyt silloin nykyisenlaista 24/7-elämää. Ei ollut kännyköitä ja sähköposteja kilkattamassa ja keskeyttämässä. Työ oli työpaikalla. Kun lähdit sieltä, sinne se jäi. Ei vaadittu myöskään superihmisiä ja joka alan taitajaa, vaan teit sen oman työtehtäväsi ja se riitti.
Vanhemmilta ei vaadittu sellaista osallistumista lasten asioihin kuin nykypäivänä. Ylipäätään lapset joutui hyvin pienestä asti pärjäämään itse. Jos tällä vuosikymmenenä lähdet aamulla töihin ja palaat illalla opintojen jälkeen, ja sinulla on lapsia, niin hoitojärjestelyt vaativat palapeliä. Ei sillä etteikö se onnistuisi tai etteikö lapsilla olisi kahta vanhempaa, mutta vuosikymmeniä sitten oli aivan normaalia, että isommat sisarukset vahti pienempiä ja nälkäkin välillä tuli.
Talous oli sillä tavalla paremmalla tolalla, että tavan duunari pystyi kaupungissa ostamaan itselleen kodin.
Siinä muutama ajatus, mitä äkkiseltään tuli mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatella, ja sitten jotkut tekevät koko työuransa julkisella sektorilla, eli saavat palkkansakin muiden maksamista veroista!
Toki olisi toivottavaa että terveydenhuolto yksityistettäisiin ja kaikki lääkärit olisivat töissä yksityislääkäreinä. Silloin sairaanhoitokulutkin olisi hinnoiteltu realistisesti ilman valtion tukiaisia.
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkääpä saada jotain muuta työtä opiskeluaikana ilman tutkintoa. Ihan turha valittaa että ihmiset ei tee töitä opiskeluaikana, kun ei niitä töitä vaan irtoa. Joka ikiseen työkkärin tarjoamaan työhönkin pitää olla se alan tutkinto.
Sitten jos oman alan töitä ei löydy, on varmaan järkevämpää jossain vaiheessa kouluttautua uudelleen, eikä olla vuosia työttömänä...
Aika moni opiskelija näkyy tekevän osapäivätöitä Prismassa tai Citymarketissa ennen valmistumista siihen varsinaiseen ammattiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nobelpalkinnon saanut taloustieteilijä Bengt Holmströmin mukaan suomalainen koulutusjärjestelmä tuottaa ylikoulutettuja alisuoriutujia. Hänellä on tähän myös hyvät perustelut kannattaa lukea hänen artikkeleitaan ja haastatteluja, saatatte oppia jotain hyödyllistä.
Suomessa suri ongelma on se, että koulutuksessa kaikki on ilmaista ja tuottavuus huono. Olemme todella pulassa jos tälle ei tehdä mitään. Toisaalta olen jo menettänyt uskoni koko Eurooppaan, tästä ollaan tekemässä ulkoilmamuseota ja Kiina ja USA ajavat vasemmalta oikealta ohi.
Vierailija kirjoitti:
Nobelpalkinnon saanut taloustieteilijä Bengt Holmströmin mukaan suomalainen koulutusjärjestelmä tuottaa ylikoulutettuja alisuoriutujia. Hänellä on tähän myös hyvät perustelut kannattaa lukea hänen artikkeleitaan ja haastatteluja, saatatte oppia jotain hyödyllistä.
Suomessa suri ongelma on se, että koulutuksessa kaikki on ilmaista ja tuottavuus huono. Olemme todella pulassa jos tälle ei tehdä mitään. Toisaalta olen jo menettänyt uskoni koko Eurooppaan, tästä ollaan tekemässä ulkoilmamuseota ja Kiina ja USA ajavat vasemmalta oikealta ohi.
Koulutus, varsinkaan maksuton koulutus ei ole huono sijoitus pienelle maalle vaannon päinvastoin nostanut Suomen hyvin köyhästä maasta teollistuneeksi maaksi, joka on kaikilla mahdollisilla mittareilla korkealla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi maisterin tutkintoa ja väitöskirja tekeillä. Siitä huolimatta olen ehtinyt tehdä vuosia töitäkin, useilla työnantajilla. Jos on 54v niin on ehtinyt. Ja olen tehnyt lapsiakin, että varmaan joku nyt tukehtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt eläkkeellejäävät kouluttautui aikoinaan töiden ohessa. Hankittiin opistotason tutkinto, sitten työn ohessa opiskeltiin vaikka avoimessa yliopistossa, hoitovapaa käytettiin maisteriopintoihin jne. eli työvuosia karttui, lapset tuli hoidettua itse ja opintojen ansiosta saatiin uudenlainen työ. Nyt tuntuu olevan mahdotonta suorittaa edes parin tunnin opintoja, kun kukaan ei hoida lapsia viikonloppuisin, viikollahan ne on päiväkodissa ja silloin vanhempi panostaa 4 työpaikan hakemiseen kuukaudessa.
Täyttä höpöä. Ensinnäkin nykyään hyvin usein opiskellaan työn ohessa. Nyt eläkkeelle jäävät opiskeli korkeakouluissa opintolainan ja kesätöiden turvin.
Hoitovapaata ei edes tunnettu ennen 80-lukua.
Nyt eläkkeellejäävät syntyivät 50-luvun lopulla ja hoitovapaa tuli lainsäädäntöön 1985, jolloin nyt eläkkeelle lähtevät olivat noin kolmekymppisiä. Täyttä höpöä siis jäädä hoitovapaalle esim. vuonna 1989, jolloin ikää saattoi olla 37v ja kyseessä kolmas lapsi.
Aika moni opiskeli ensin opistotasoisen tutkinnon ja myöhemmin yliopistossa jopa ilman lainaa. Kummallista, miten vähäisin tiedoin tänne kirjoitetaan asioita faktoina.
Tiedän oikein hyvin kyseisen sukupolven asioista eikä ollut mitenkään tavallista opiskella yliopistotutkintoa ilman opintolainaa tai kokonaan työn ohessa.
Elän varmaan oudossa kuplassa, koska tunnen tusinan verran tuollaisia 60 v +/-5v ikäisiä, jotka opiskelivat aikuisina yliopistossa ottamatta opintolainaa, koska heillä oli mahdollisuus tehdä töitä opintojen ja lastenhoidon ohella. Jostain syystä nuoremmat sukupolvet ei kykene vastaaviin suorituksiin, siksi työelämä jää kokematta.
Kumma juttu, itse en tiedä vaikka tuttavapiirini koostuu pitkälti sen ikäisistä. Nykyään on tavallisempaa, että opiskellaan työn ohessa toista tutkintoa. Sen sijaan kaikki tuntemani kuusi- ja seitsemänkymppiset opiskelivat aikanaan opintolainalla. Silloin opintolainaa pidettiin hyvänä, sillä inflaatio söi sitä.
Minä olen nelikymppinen uudelleenkouluttautuja yliopistossa. Jos aikaisempi ala ei työllistä, olisiko parempi vaihtoehto jättäytyä työttömäksi? Enkä saa mitään opintotukea tähän opiskeluun, vaan pärjään osa-aikatyöllä ja miehen palkalla. Hänelle on ok että opiskelen nyt, koska hän sai keskittyä uraansa rauhassa silloin, kun minä hoidin pikkulapsikaaoksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voihan yksi selitys olla, että jos jollain tutkinnolla nyt vaan ei saa töitä, niin opiskelee uuden tutkinnon. Olen itse tällainen sarjakouluttautuja, ja myönnän tuntevani siitä häpeää. Kävin lukion jälkeen kauppaoppilaitoksen ja olisin ollut ihan tyytyväinen "perustoimistotyöntekijä", mutta sellaiset työt katosivat silloin, ei ollut suhteita mihinkään jne. Kaikki kannustivat opiskelemaan vain lisää ja lisää, ja tein yliopistotutkinnon, jolla voi heittää vesilintua. Nyt teen kotoa käsin hommaa, jota voisin tehdä ilman mitään koulutustakin. Suomessa ongelmana ei ole liian matala koulutusaste (kuten ns. asiantuntijat hössöttävät) vaan se, että ammattikoulun käyneitä duunareita on liian vähän.
Ei, vaan Suomessa on liian vähän korkeakoulutusta vaativia töitä.
Sinäkin teet tutkinnollasi kouluttamattoman töitä, koska muuta et ole saanut, ja työnantaja sai sinut kouluttamattoman sijasta töihin. Kouluttamaton jäi työttömäksi.
Se on ihan järjetön ongelma, että nykypäivänä maisterit tekevät merkonomin töitä, ja voivat töissä todella huonosti. Suurin osa haluaa päästä töissä käyttämään koulutuksen tuomaa osaamista, eikä vaan tehdä jotain näpyttelyä.
Tähän olisi vastauksena yrittäjyyteen kannustaminen eikä yrittäjyydestä rankaiseminen. Ainiin, elämme täällä kekkoslovakiassa jossa yrittäjä joka elättää perheensä on sama asia kuin rikollinen-kapitalistisika
Yrittäjyys vaatii pääomaa jota ei ole tai heru. Hyvin moni yrittäjä on aloittanut perinnön turvin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nelikymppinen uudelleenkouluttautuja yliopistossa. Jos aikaisempi ala ei työllistä, olisiko parempi vaihtoehto jättäytyä työttömäksi? Enkä saa mitään opintotukea tähän opiskeluun, vaan pärjään osa-aikatyöllä ja miehen palkalla. Hänelle on ok että opiskelen nyt, koska hän sai keskittyä uraansa rauhassa silloin, kun minä hoidin pikkulapsikaaoksen.
Miksi et yritä edetä siinä osa-aikatyössäsi?
Nykyinen ylikoulutus ei ole Suomea nostanut vaan suurien ikäluokkien tekemä työpanos. Heillä koulutuksena oli työkokemus, kauppakoulu tai -opisto, tekninenkoulu tai -opisto, konepajakoulu ammattikoulu ja vain hyvin harvoilla korkeakoulu. Silti noustiin maailman vauraimpien maiden joukkoon.
Koska USAssa koulutuksesta joutuu maksamaan niin korkean hinnan itse, ei siellä tuhlata rahaa turhaan ylikouluttamiseen, samaten kuin suurien ikäluokkien kanssa Suomessa toimittiin
En lukenut ketjua vielä, mutta kerron itsestäni.
Olen sarjakouluttautuja. Ammatteja kolme eli ei nyt niin hirveän montaa.
Ensimmäinen koulutus nuorena oli tikanheittoa. Halusin vaan pois kotoa ja laitoin yhteishakuun paikkoja eri puolilta Suomea. Muutin opiskelun perässä, mutta ala oli totaalisen väärä (ei ykkösvaihtoehto vaan muistaakseni kolmas). Olin työttömänä vuosia.
Hain toisen alan koulutukseen, valmistuin ja menin hetkeksi jopa töihin. Vain huomatakseni, ettei työelämä sillä alalla ole lainkaan sama juttu kuin opiskeluaikana tehdyt harjoittelut.
Lopulta pitkän työttömyyden hain neljä kertaa sellaiseen koulutukseen, johon todella haluaisin. En kuitenkaan päässyt ja lopulta luovutin ja menin toiseen kouluun. Siellä oli vaikeaa saada edes harjoittelupaikkaa, saati töitä.
En ole koskaan päässyt opiskelemaan sitä, mitä olen halunnut. Aina on pitänyt tyytyä huonompaan vaihtoehtoon. En ole pitänyt opintojen keskeyttämistä vaihtoehtona, koska olen sillä tavalla kuitenkin sitoutunut aina siihen, mitä kulloinkin teen.