Lue keskustelun säännöt.
Sarjakouluttautujat -lukuisia tutkintoja mutta työvuosia ei kerry
12.10.2022 |
Onko vain oma lähipiirini keskivertoa erikoisempi vai onko tämä joku trendi? Nelikymppisillä perheenäideillä voi olla kolmekin tutkintoa ja pari lasta ja kokopäivätyövuosia ehkä pari.
Vaikka näin ei saa sanoa niin kouluttautuminen on kallista. Varsinkin jos se ei johda työllistymiseen ja veronmaksuun.
Jos nelikymppisenä saa ekan vakiduunin, ja ekaa kertaa rupeaa jotain yhteiskunnalle takaisin tuottamaan niin ihan mediaanipalkka ei riitä että "takaisinmaksu" ikinä onnistuisi. Ei ole kestävää.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tavallaan se myös ihmetyttää että tämä on sosiaalisesti hyväksyttävää, ja jopa ihailtua.
Monissa tapauksissa ei ole kyse siitä että se ensimmäinen tutkinto ei olisi johtanut työllistymiseen. Alan vaihtajia lähipiirissä esim. Sairaanhoitaja, farmaseutti, opettaja, ja uusi tutkinto on myös korkeakoulututkinto joka ei edes täydennä edellistä tutkintoa.
Mitä se sinua puristelee, että toisilla on rohkeutta alanvaihtoon?
Anteeksi. Olen isänmaallinen ihminen. Suomella on valtionvelkaa pian 140miljardia euroa. Jotain tarttis tehdä ennen kuin kärjistettynä pohjavedet ulosmitataan.
Tiesitkö että korkeakoulututkinto maksaa meille, Suomen kansalle, helposti yli 50 000€. Ja jos tämmöinen satsaus jää hyödyntämättä niin onhan tässä joku pielessä.
Parin vuoden kattoon syljeksimien kaikkine kuluineen on enemmän. Laske itse, tuossa on pelkkä kahden vuoden asumis- ja peruspäiväraha, lisäksi sitten toimeentulotuki jos on lapsia, terveydenhuolto jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkuva tutkintojen vaihtelu ilman päämäärää on mielestäni lähinnä se onglema. Alanvaihto ja osaamisen kasvattaminen ei.
Itse olen käynyt nyt 30v viimesien 10 vuoden aikana 1 ammattikorkeakoulututkinnon, 1 ammattitutkinnon ja muutamia erilasia kurssituksia. Nämä ovat itselläni olleet työtehtäviäni tukevia. Seuraavaksi tähtään joko YAMK tai yliopistolle, töiden ohella.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä naisille. Moni alkaa kouluttautua vuosia kestävään tutkintoon yli viisikymppisenä. Eli sitten valmistuu harjoittelupaikkaan eläkeiän kynnyksellä. Kyllä naurattaa. Kaikenmaailman museoiden kassat ja kirjastotädit.
Kyllähän tämä tietysti on sangen huvittavaa. Mutta yhteiskunta tukee systeemiä. Tarvitaan muodolliset pätevyydet hyviin moniin töihin. Lisäksi varsinkin monen naisen valinnat ovat nuorena niin kaukana siitä, mitä vanhempana haluaisi ja osaisi tehdä, että ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin kouluttautua, uudelleen. Herää kysymys, että miksi he eivät ole aiemmin valinneet 'oikeaa' alaa? Miksi opiskelu vie työnteosta tai perheestä voiton? Tarkoitan näillä kysymyksillä, että väärää signaalia tulee jostain. Olen itsekin joutunut elämäntilanteista johtuen kouluttautumaan töiden ohessa pariinkin kertaan uudelleen. Yli viiskymppisenä, mutta olen nyt todella tyytyväinen. Pystyn samalla hyödyntämään aiempaa työelämän kokemustani ja ammattiosaamista. Monet tarvitsisivat varmaan vain asiantuntevaa neuvontaa. Mitäs fiksua itse teet, jos kaupan kassa ei saisi opiskella?
Minulla on ammatti, joka työllistää vain osan vuodesta. Minulla on myös pätevyys tehdä toista työtä, jota ei kuitenkaan ole tarjolla kuin osa-aikaisesti. Tämän vuoksi olen usein työnhakijana ja olen huomannut sellaisen jutun, että opiskelijana pääsee töihin huomattavasti helpommin kuin kortistosta.
Tartun tämän vuoksi mielelläni työkkärin tarjoamiin lyhytkoulutuksiin uusille aloille. Olen opiskellut merkonomitutkintoa ja ravintola-alaa saadakseni niitä töitä. Välillä on ollut pakko mennä koulutukseen karenssin pelossa tai korotetun päivärahan perässä. En ole yhdestäkään näistä valmistunut ja harva valmistuukaan, jos on kurssin aikana saanut jalan työpaikan oven väliin.
Ehkä nämä ovat erilaisia syitä kuin kolme korkeakoulututkintoa hankkineilla. Työkkärin täti muuten sanoi, että koska olen vasta nelikymppinen, ehdin vielä hankkia vaikka kuinka monta ammattia. Ainakin koulutuksen järjestäjät työllistyvät joten kai tässä joku voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tavallaan se myös ihmetyttää että tämä on sosiaalisesti hyväksyttävää, ja jopa ihailtua.
Monissa tapauksissa ei ole kyse siitä että se ensimmäinen tutkinto ei olisi johtanut työllistymiseen. Alan vaihtajia lähipiirissä esim. Sairaanhoitaja, farmaseutti, opettaja, ja uusi tutkinto on myös korkeakoulututkinto joka ei edes täydennä edellistä tutkintoa.
Mitä se sinua puristelee, että toisilla on rohkeutta alanvaihtoon?
Ei se ala ole kuule vaihtunut ennen kuin on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus ja koeaika ohi!
Miksi täytyisi mennä heti kokopäivätöihin uudelle alalle? Minä olen mennyt siirtymällä tekemällä vanhaa ja uutta työtä rinnakkain. Hyvin on onnistunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammatillinen aikuiskoulutus on vastaus tähän. Ei alanvaihtajan tarvitse välttämättä uutta korkeakoulututkintoa suorittaa.
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan humanistiset opiskelualat ovat täynnä näitä täti-ikäisiä.
Mitä sitten? Kai sen itse tietävät, että humanisteja on liikaa, ja opiskelevat sillä riskillä. Paitsi jos pystyvät yhdistelemään jotakin käytännöllisempään, vanhaan ammattiinsa. Pääasia, ettei vie jotain pitkää koulutuspaikkaa nuorelta, sellaiselta alalta, jolla on työvoimapula. Siis olisi mielestäni kyseenalaista viedä lääkiksen opiskelupaikka nuorelta, jos itse pääsisi kymmenen vuoden kuluttua eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen "sarja-kouluttautuja" koska en saa töitä ilmankaan...
Onko sitten vika minussa vai yhteiskunnassa, jossa useimpien alojen työtehtävistä selviäisi koulutettu apinakin.. mutta apinalla on väärä koulutus.
Itse teen jotain, kunnes taas pakko tehdä jotain muuta, eiköhän tämä elo pääty joskus tälläkin tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatella, ja sitten jotkut tekevät koko työuransa julkisella sektorilla, eli saavat palkkansakin muiden maksamista veroista!
Ajatella, kun ei olisi julkista sektoria. Eihän maanpuolustus, poliisi, rajavalvonta, opetustoimi, päivähoito, infra tai terveydenhuolto hyödytä ketään. Kuka niitä tarvitsee? Saunassa on ennenkin synnytty ja ilman järjestäytynyttä yhteiskuntaa eletty.
Eivät tietenkään hyödytä mitään tai ketään! Parempi olisi nuokin yksityistää ja eiköhän siihen vielä Kokoomuksen johdolla suunnatakin. Ihanaa, kun saadaan sitä Ameriikan mallia ja aitoa vapautta! Pääasia, ettei kukaan pääse hyötymään Minun maksamista veroista!
Suomessa on valtava ja keskimäärin hyvin palkattu julkinen sektori. Tietenkin sen ylläpito maksaa paljon, ja enemmän kuin useimmissa muissa maissa. Julkisella puolella tutkintovaatimukset ovat lisäksi vielä yksityistä puoltakin tiukemmat, vaikka työt eivät ehkä lääkäreitä lukuunottamatta vaadi erityisosaamista. Silti koulutus kestää 6 vuotta, vaikka haluaisit vain opettaa pikkulapsia.
Innovaatiot tapahtuu ihan eri aloilla kuin opetuksessa ja hoitotyössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minulla on kolme tutkintoa. Ylioppilas, kandi ja maisteri.
Olisi kiva päästä töihin vähän vähemmälläkin vaivalla, se on totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voihan yksi selitys olla, että jos jollain tutkinnolla nyt vaan ei saa töitä, niin opiskelee uuden tutkinnon. Olen itse tällainen sarjakouluttautuja, ja myönnän tuntevani siitä häpeää. Kävin lukion jälkeen kauppaoppilaitoksen ja olisin ollut ihan tyytyväinen "perustoimistotyöntekijä", mutta sellaiset työt katosivat silloin, ei ollut suhteita mihinkään jne. Kaikki kannustivat opiskelemaan vain lisää ja lisää, ja tein yliopistotutkinnon, jolla voi heittää vesilintua. Nyt teen kotoa käsin hommaa, jota voisin tehdä ilman mitään koulutustakin. Suomessa ongelmana ei ole liian matala koulutusaste (kuten ns. asiantuntijat hössöttävät) vaan se, että ammattikoulun käyneitä duunareita on liian vähän.
Ei, vaan Suomessa on liian vähän korkeakoulutusta vaativia töitä.
Sinäkin teet tutkinnollasi kouluttamattoman töitä, koska muuta et ole saanut, ja työnantaja sai sinut kouluttamattoman sijasta töihin. Kouluttamaton jäi työttömäksi.
Se on ihan järjetön ongelma, että nykypäivänä maisterit tekevät merkonomin töitä, ja voivat töissä todella huonosti. Suurin osa haluaa päästä töissä käyttämään koulutuksen tuomaa osaamista, eikä vaan tehdä jotain näpyttelyä.
Tähän olisi vastauksena yrittäjyyteen kannustaminen eikä yrittäjyydestä rankaiseminen. Ainiin, elämme täällä kekkoslovakiassa jossa yrittäjä joka elättää perheensä on sama asia kuin rikollinen-kapitalistisika
Tuossa vain pitää ymmärtää, että kyse ei ole rehellisestä yrittäjästä vaan niistä kapitalistisika yrittäjistä, joiden yrityksen toiminta ja tulos pohjautuu työttömyydestä loisivaan koulutukseen, palkattomien työntekijöiden välittämiseen tai palkattoman työn teettämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan humanistiset opiskelualat ovat täynnä näitä täti-ikäisiä.
En ihmettele yhtään. Halusin opiskella humanistista alaa nuorempana mutta työllisyys olisi ollut noin 20%. Lähdin duunariksi. Työkkärissä ovat viime vuosina painostaneet opiskelemaan korkeakoulututkinnon, että pääsisin vakityöhön (näinköhän) ja parempaa palkkaa. Moni varmaan tarttui tähän toivoon pitkän pätkätyöuran jälkeen. Jos ei ole tekninen ihminen tai halua sosiaali- ja terveysalalle, mitäpä muuta jää?
Monesti keski-iässä ihminen uskaltaa alkaa tavoitella unelmiaan. Lisäksi talouskin saattaa jo olla siinä kunnossa, että se osa-aikainen kirjastovirkailijan pesti saattaa olla juuri se unelmien täyttymys.
Kävin minäkin vielä nelikymppisenä pyörähtämässä yliopistossa mutta tulin siihen tulokseen, että eiköhän reaalimaailma ole minua varten ja wokettajat saavat tehdä "tiedettään" ihan keskenään. Pisteet keski-ikäisille, jotka tuossa uudessa ajatusmaailma saa pärjäävät ja vielä työllistyvätkin.
Minä tiedän yhden aloitukseen sopivan, nelikymppisen perheenäidin joka opiskelee yliopistossa. Ehti kyllä tehdä monta vuotta, ainakin jonkun 5v, töitä aiemmalla koulutuksellaan (di), ennen kun jäi äitiyslomalle ja sen jälkeen lähti opiskelemaan muuta, teki osa-aikatöitä ja toisen lapsen ja lopulta päätyi hakemaan uudelleen yliopistoon haaveilemalleen alalle kun oli viimeisillään raskaana. Ala työllistää hyvin, jo opintojen ohessa voi päästä töihin ja on hyvin palkattu, joten hän kyllä hänellä on ihan hyvin työuraakin vielä jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on yksi tuttu, joka teki matalapalkka töitä n. 20 vuotta, sitten löysi rikkaan miehen, teki lapset vielä vanhoilla päivillää ja kouluttautui ammattikorkeasta ja sitten vielä maisteriksi samalta alalta. Työvuosia kouluttautumiltaa aloilta ei vaan ole yhtään kertynyt ja ikääkin on jo yli 50 v. Haaveilee kuitenkin saavansa asiantuntijatöitä ihan tuosta noin vaan 'heti kun huvittaa'.
Kuulostat kateelliselta. Miten sitten nuoret pääsevät asiantuntija-aloille töihin koulutuksen jälkeen, kun työkokemusta ei ole?
En ole työllistynyt harjoittelun kautta omalle alalle töihin,työkokemusta ei ole kertynyt riittävä määrä, jotta minua palkattaisiin muuallekkaan. Minullakin siis alan vaihto edessä, siihen tarvitaan koulutus. Minullakin menee tutkinto hukkaan tästä näkökulmasta.
Soteala oli ensimmäinen, jonne työllistyin täysillä tunneilla. Harmi, että opiskelin sille viimeisenä.
T. Nelikymppinen, jolla 4 tutkintoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan humanistiset opiskelualat ovat täynnä näitä täti-ikäisiä.
Mitä sitten? Kai sen itse tietävät, että humanisteja on liikaa, ja opiskelevat sillä riskillä. Paitsi jos pystyvät yhdistelemään jotakin käytännöllisempään, vanhaan ammattiinsa. Pääasia, ettei vie jotain pitkää koulutuspaikkaa nuorelta, sellaiselta alalta, jolla on työvoimapula. Siis olisi mielestäni kyseenalaista viedä lääkiksen opiskelupaikka nuorelta, jos itse pääsisi kymmenen vuoden kuluttua eläkkeelle.
Luin kerran jutun, jossa eläinlääkiksessä opiskeleva/opiskellut aloitti opiskelut myös lääkiksessä. Tuolloin tuli mieleen, että jotenkin voisi rajoittaa tuota opiskeluoikeutta, koska kallis koulutus valuu hukkaan ja toisaalta koulutuksesta huolimatta ilmaantuu työvoimapulaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voihan yksi selitys olla, että jos jollain tutkinnolla nyt vaan ei saa töitä, niin opiskelee uuden tutkinnon. Olen itse tällainen sarjakouluttautuja, ja myönnän tuntevani siitä häpeää. Kävin lukion jälkeen kauppaoppilaitoksen ja olisin ollut ihan tyytyväinen "perustoimistotyöntekijä", mutta sellaiset työt katosivat silloin, ei ollut suhteita mihinkään jne. Kaikki kannustivat opiskelemaan vain lisää ja lisää, ja tein yliopistotutkinnon, jolla voi heittää vesilintua. Nyt teen kotoa käsin hommaa, jota voisin tehdä ilman mitään koulutustakin. Suomessa ongelmana ei ole liian matala koulutusaste (kuten ns. asiantuntijat hössöttävät) vaan se, että ammattikoulun käyneitä duunareita on liian vähän.
Ei, vaan Suomessa on liian vähän korkeakoulutusta vaativia töitä.
Sinäkin teet tutkinnollasi kouluttamattoman töitä, koska muuta et ole saanut, ja työnantaja sai sinut kouluttamattoman sijasta töihin. Kouluttamaton jäi työttömäksi.
Se on ihan järjetön ongelma, että nykypäivänä maisterit tekevät merkonomin töitä, ja voivat töissä todella huonosti. Suurin osa haluaa päästä töissä käyttämään koulutuksen tuomaa osaamista, eikä vaan tehdä jotain näpyttelyä.
Tähän olisi vastauksena yrittäjyyteen kannustaminen eikä yrittäjyydestä rankaiseminen. Ainiin, elämme täällä kekkoslovakiassa jossa yrittäjä joka elättää perheensä on sama asia kuin rikollinen-kapitalistisika
Tuossa vain pitää ymmärtää, että kyse ei ole rehellisestä yrittäjästä vaan niistä kapitalistisika yrittäjistä, joiden yrityksen toiminta ja tulos pohjautuu työttömyydestä loisivaan koulutukseen, palkattomien työntekijöiden välittämiseen tai palkattoman työn teettämiseen.
Kyllähän tämä yhteiskunta kasvattaa meitä suhtautumaan vähän omituisesti yrittäjyyteen. On vakavasti esitetty kysymys, että "miten yhteiskunta tukee yrittäjyyttäni?' Siis se tarkoittaa sitä, että yrittäjä ei ole valmis ottamaan vastuuta yrittämisestään. Toisaalta, ei yrittäjälle myöskään pitäisi jatkuvasti laittaa kapuloita rattaisiin, kuten tällä hetkellä tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen "sarja-kouluttautuja" koska en saa töitä ilmankaan...
Onko sitten vika minussa vai yhteiskunnassa, jossa useimpien alojen työtehtävistä selviäisi koulutettu apinakin.. mutta apinalla on väärä koulutus.
Itse teen jotain, kunnes taas pakko tehdä jotain muuta, eiköhän tämä elo pääty joskus tälläkin tavalla.
Aloitus ei varmaan koskenutkaan sinua, vaan niitä jotka kouluttautuvat ilman aikomustakaan tehdä alan töitä oikeasti. Itsellä tulee äkkiä mieleen parikin henkilöä, jotka ovat jatkuvasti jollain kurssilla tai ammattiin tähtäävässä koulutuksessa. Näillä ei olisi oikeasti mitään ongelmia saada töitä, mutta kun se työnteko ei oikein kiinnostele. Kun pitäisi nousta aamulla aikaisin, työmatkat on hankalia (ei oikeasti ole), työpaikalla on hirveästi ongelmia (ihan tavallisia erimielisyyksiä mitä tulee kun erilaiset ihmiset yrittää tehdä yhdessä töitä) ym. Somessa esittelevät kun ollaan taas jollain kivalla kurssilla, on niin mieletön porukka ja tehdään hauskoja projekteja, ja muut ihastelee. Minä en enää löydä noista mitään ihastelemista kun samoja päivityksiä tulee vuodesta toiseen. Opiskeluun liittyvät harjoittelut tehdään iloisesti, mutta töissä ei viihdytä kuin pari kuukautta kerrallaan. Eikä ole mistään nuorista ihmisistä kyse.
Tuttu 31v käy toista pitkää tekstiilialan tutkintoa, eka tutkinto oli ravintola-alalta. Ollut lyhyitä pätkiä töissä esim vaatekaupassa mutta lähinnä opiskellut aina uutta asiaa. Välissä kävi jonkun omakustanteisen somistajakurssin silloisen miehensä rahoilla.
Käytännössä tekee käsitöitä ja myy niitä mutta eihän sillä elä. Arvelen että kun tuon tutkinnon saa valmiiksi, opintolaina tulee tappiinsa ja jää työttömäksi. Tosin myy noita käsitöitä toiminimellä että en tiedä miten helppoa silloin on olla työtön kun on paperilla myös yrittäjä. Itsellä ei ole kokemusta korkeakouluista ja yrittäjyydestä, mutta ei myöskään työttömyydestä.