Lue keskustelun säännöt.
Sarjakouluttautujat -lukuisia tutkintoja mutta työvuosia ei kerry
12.10.2022 |
Onko vain oma lähipiirini keskivertoa erikoisempi vai onko tämä joku trendi? Nelikymppisillä perheenäideillä voi olla kolmekin tutkintoa ja pari lasta ja kokopäivätyövuosia ehkä pari.
Vaikka näin ei saa sanoa niin kouluttautuminen on kallista. Varsinkin jos se ei johda työllistymiseen ja veronmaksuun.
Jos nelikymppisenä saa ekan vakiduunin, ja ekaa kertaa rupeaa jotain yhteiskunnalle takaisin tuottamaan niin ihan mediaanipalkka ei riitä että "takaisinmaksu" ikinä onnistuisi. Ei ole kestävää.
Kommentit (154)
Kaikki nämä opintovapaat, aikuisten koulutustuki, opintotuki vaan aiheuttavat tämän - eli ne pois heti!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä tavallaan hullua verrata nykyaikaa johonkin menneisyyteen, ja haukkua nykyihmisiä verrattuna muihin. Muutamia vuosikymmeniä sitten ylioppilastutkinnolla pääsi töihin vaikka mihin. Iso osa pääsi teininä juoksupojaksi tms. ja siitä sitten jäivät taloon, työnantaja koulutti ja ovat olleet 40 vuotta samassa työpaikassa. Nykyään pitää olla aina joku tutkinto, että pääsee töihin. Korkeakoulututkintokaan ei takaa työpaikaa. Eikä nyt auta sössöttää, että oma vika kun valitsee väärän alan. Ei kaikista ole lääkäreiksi tai lähihoitajiksi. Maailma muuttuu nopeaa tahtia. Serkkuni kouluttautui aikanaan alalle, josta sai heti töitä. 10 vuotta ehti olla töissä ja alan työllisyys lähes tulkoon romahti. Minulla on kaksi tutkintoa. Toinen ammattikoulusta ja toinen yliopistosta. Menin yliopistoon alalle, jota hehkutettiin hyvin työllistäväksi. Todellisuus onkin sitten vähän toisenlainen.
töissä tänäänkin kirjoitti:
Ihmetyttää, kuinka sarjakouluttautujan puoliso jaksaa rahoittaa lähes kaikki perheen kulut. Itselläkin kavereita (naisia), jotka suorittavat ties monennetta tutkintoa 40+ ikäisinä. Työvuosia ei ole kuin pari. Ei siinä ole juuri perheen taloutta kartutettu, ja kaikki isommat hankinnat on tehty puolison tuloilla asunnosta lähtien. Luulisi hieman siippaakin haittaavan, ettei perheessä kahta tienaavaa vanhempaa kun vain toinen toteuttaa itseään yhä uusilla koulutuksilla. (Siis ei ole edes välttämättä kyse siitä, ettei entinen tutkinto olisi työllistänyt.) Toivotaan, että sopu säilyy ja puoliso jaksaa hoitaa duunit ja tienaamiset.
Ja joo: oon varmaan vain kateellinen, mut kyllä mun mielestä terveen aikuisen pitäisi töissä käydä ja tienata rahaa eikä odottaa puolison tai yhteiskunnan elättävän. Mitä järkeä edes lähes 50-vuotiaan on opiskella (ellei ala todellinen työvoimapula-ala) kun ei viiskymppiset muutenkaan saa töitä.
Meidän perheessä hyvinvointi on ykkösprioriteetti. Kun minä kävin töissä, se ei näkynyt taloudessamme oleellisesti mitenkään ts. elintasomme ei noussut. Säästöön jäi vähän enemmän, mutta toisaalta minä olin aina väsynyt.
Mies sitten kerran varovaisesti kysyi, että entä jos jäisinkin kotiin. Sopi mainiosti! Minä panostan perheeseemme niin, että teen kotiruokaa, siivoan, hoidan lapsen sairastelut ja muut. Mies saa keskittyä työhön. Parisuhteelle jää aikaa ja energiaa. Lapseen on mahdollista panostaa sillä tavoin enemmän, että minä pystyn kuskaamaan esim. harrastukseen. On ihanaa olla kodin hengetär. (Ja on minulla eläkesäästötili, kun siitä joku kuitenkin huolestuu kohta.)
Kun lapsi kasvaa, niin ehkä alan opiskella avoimessa yliopistossa jotain. Mies kannustaa tähänkin.
töissä tänäänkin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
töissä tänäänkin kirjoitti:
Ihmetyttää, kuinka sarjakouluttautujan puoliso jaksaa rahoittaa lähes kaikki perheen kulut. Itselläkin kavereita (naisia), jotka suorittavat ties monennetta tutkintoa 40+ ikäisinä. Työvuosia ei ole kuin pari. Ei siinä ole juuri perheen taloutta kartutettu, ja kaikki isommat hankinnat on tehty puolison tuloilla asunnosta lähtien. Luulisi hieman siippaakin haittaavan, ettei perheessä kahta tienaavaa vanhempaa kun vain toinen toteuttaa itseään yhä uusilla koulutuksilla. (Siis ei ole edes välttämättä kyse siitä, ettei entinen tutkinto olisi työllistänyt.) Toivotaan, että sopu säilyy ja puoliso jaksaa hoitaa duunit ja tienaamiset.
Ja joo: oon varmaan vain kateellinen, mut kyllä mun mielestä terveen aikuisen pitäisi töissä käydä ja tienata rahaa eikä odottaa puolison tai yhteiskunnan elättävän. Mitä järkeä edes lähes 50-vuotiaan on opiskella (ellei ala todellinen työvoimapula-ala) kun ei viiskymppiset muutenkaan saa töitä.
Sinä tuskin tiedät paljonko tuloja on mennyt naisen vähistä tuloista. Esim. minä olen maksanut kaikki lasten vaatteet itse koulutustuista vaikka mies on ollut töissä koko ajan. hohhoijaa taas.
No ehkä tiedän kaverieni asiat paremmin kuin sä. Ja hienoa kun olet lapsillesi saanut vaatteita ostettua. Muita kuluja ei sitten lapsista varmaan olekaan tai elämisestä ylipäätään. Että tsemppiä vaan opiskeluun! Toivottavasti saat myös töitä, jos siis työelämään haluat.
Kiitos tsempeistä. Työpaikka jo tiedossa. :) Vaikka on monta tutkintoa, ei se tarkoita parin vuoden työssäoloa. Jokainen meistä saa valita tässä maassa missä työskentelee. Se oikea työ voi löytyä vasta vanhemmalla iällä. Rohkeasti vaan opiskelemaan!
Mielenkiinnosta kysyn näiltä joiden mielestä yli viisikymppisten ei pitäisi opiskella saadakseen töitä niin mitähän ihmettä heidän tulisi sitten tehdä? Odottaa kotona kuolemaa vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Oon varmaan vaan kateellinen, mutta kyllä mun mielestä terveen aikuisen pitää työssä käydä ja tienata itse rahaa. " Sieltähän se kateus taas paljastui. Suomessa on oikeus työskennellä kotonakin jos siihen on varaa vaikka olis lapsiperhe. Iitse olen ostaunut meidän perheasunnon ja mitä se sinua nyppii että olen samalla vuokraemäntä ja miehelläni on korkea palkka ja mukava työ. Yhdessä on sovittu että nyt olen kotona. Minulla on myös oma maksettu auto. Mies ei mitenkään rasitu tienatessaan. Ennen oli normaalia ettei rouvat olleet vieraalla töissä. Vielä 70 -luvulla oli kotiäideillä lastenhoitajia ja kotisisarharjottelijoita apuna.
Häpsänder. Minä olen ainakin opiskellut omalla rahalla yliopiston jälkeen. Se on harrastukseni. Olen samalla tosin kerryttänyt noin 15 vuoden työkokemuksen. Äitiyslomalla meni useita vuosia tosin, mutta opiskelin avoimessa silloinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedoksi kaikille että valtion takaamat opintolainat tulivat vasta v. 1969--- 1972 opiskelijoille. Sitä ennen piti raha löytyä kotoa tai puolisolta.
Kerkiää vielä reilut 20v työuran tehdä ja lähes 1000€/kk eläkkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vaan jotta töihin ei tarvitse mennä.
Sitten eläkeläisiä kutsutaan näitä palvelemaan 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Mikäs siinä jos puoliso maksaa elämisen eikä itse halua tehdä töitä.
Niin tai itsellä on pätäkkää tilillä. Voi olla perintöäkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta, männävuosien virsihän oli se "elinikäinen oppiminen". Kannustettiin opiskelemaan läpi elämän.
Mitä vikaa siinä on, että ihminen haluaa kehittää osaamistaan ja pitää aivonsa terävinä opiskelemalla? Moni opiskelee ihan omalla rahalla kansalaisopistoissa tai avoimessa yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen nelikymppinen uudelleenkouluttautuja yliopistossa. Jos aikaisempi ala ei työllistä, olisiko parempi vaihtoehto jättäytyä työttömäksi? Enkä saa mitään opintotukea tähän opiskeluun, vaan pärjään osa-aikatyöllä ja miehen palkalla. Hänelle on ok että opiskelen nyt, koska hän sai keskittyä uraansa rauhassa silloin, kun minä hoidin pikkulapsikaaoksen.
Miksi et yritä edetä siinä osa-aikatyössäsi?
Ohis: jos se on jotakin paskaduunia? Usein osa-aikahommat ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kouluttauduin useamman kerran. Ala 1. Väärin valittu ala, sinnittelin läpi, kun luonto ei antanut periksi jättää kesken. Ala 2. Hyvin työllistävä kun aloitin, sain töitä jo kesken koulutuksen (iltakoulu). Sitten tuli lama, työpaikka meni konkurssiin ja alan työt romahtivat. Ala 3. Täydennyskoulutus alalle 2, mutta hieman eri suuntautumisvaihtoehto. Piti olla hyvin työllistävä, mutta lähes kaikkialla vaadittiin työkokemusta enemmän. Sain pätkätöitä. Ala 4. Hetken mielijohteesta haku. Sain alan töitä ja nyt menee hyvin. En ole saanut tukia yhteiskunnalta alaan 2 (iltakoulu) enkä alaan 3 (puolison elättinä ja omien satunnaisten mitä sattuu saamaan töiden varassa tulot, suoritin puolessa siitä ajasta mitä yleensä ko. koulutus suoritetaan), alan 4 opiskelin työttömyyskorvauksella, se oli kallein kaikin puolin, mutta sen alan koulutuksen jälkeen olen maksanut eniten veroja ja en aio jäädä eläkkeelle ennen kuin on ihan pakko. Aion tehdä töitä niin kauan kuin riittää ja saan. Yrittäjänä sitten, jos ei palkansaajana, enköhän siihen jotain alaan liittyvää keksi.
Ihanpa tuo on sama mitä tekee, väärin tehty aina. Jos ei kouluttaudu, syyllistetään. Jos kouluttatuu, syyllistetään. Jos lähtee perheellsienä toiselle paikkakunnalle, hylkää perheensä. Jos ei lähde, on työtävieroksuva. Koettakaa nyt päättää, mikä se on oikein hitto vie!
Vierailija kirjoitti:
Surettaa näiden ikuisen opiskelijoiden puolesta jotka uskovat että tutkinto tuo työpaikan.
Surettaa nuorten puolesta. He hakevat johonkin unelmiensa opintoihin ja toteavat valmistuttuaan, ettei ala työllistä. Hakevat vuosikausia töitä ja pääsevät 9 euron päiväpalkalla "töihin". Monien pätkien jälkeen vtuttaa ja pitää opiskella taas lisää, että pääsisi taas johonkin aloittelijaksi harjoittelijan palkalla. Kun tätä on tehnyt koko työelämänsä, niin kyllähän se syö ihmistä. Ja kohta ei kukaan palkkaa, koska olet muka vanha. Kitkutat TE:n toiveita noudatellen, kunnes tulee eläkeikä. Eläkettä ei sitten hirveästi ole kertynytkään, mutta onneksi on oppinut tulemaan vähällä toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs siinä jos puoliso maksaa elämisen eikä itse halua tehdä töitä.
Niin tai itsellä on pätäkkää tilillä. Voi olla perintöäkin
Tämä. Ei koske minua, mutta tunnen yhden. Ei todellakaan halua varallisuuttaan kuuluttaa maailmalle vaan keskittyy turvaamaan lapsensa tulevaisuuden. Näin on kertonut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt eläkkeellejäävät kouluttautui aikoinaan töiden ohessa. Hankittiin opistotason tutkinto, sitten työn ohessa opiskeltiin vaikka avoimessa yliopistossa, hoitovapaa käytettiin maisteriopintoihin jne. eli työvuosia karttui, lapset tuli hoidettua itse ja opintojen ansiosta saatiin uudenlainen työ. Nyt tuntuu olevan mahdotonta suorittaa edes parin tunnin opintoja, kun kukaan ei hoida lapsia viikonloppuisin, viikollahan ne on päiväkodissa ja silloin vanhempi panostaa 4 työpaikan hakemiseen kuukaudessa.
Täyttä höpöä. Ensinnäkin nykyään hyvin usein opiskellaan työn ohessa. Nyt eläkkeelle jäävät opiskeli korkeakouluissa opintolainan ja kesätöiden turvin.
Hoitovapaata ei edes tunnettu ennen 80-lukua.
Minä olen kouluttaunut töiden ohessa vuosina 1988-1991. Olen syntynyt 1964, eli jokunen vuosi vielä jäljellä, mutta kyllä siellä oli muutaman vuoden vanhempiakin, eli niitä, jotka on nyt jäämässä eläkkeelle. Iltakoulut yleistyivät ryminällä 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa, samoin viikonloppukoulutukset. Mutta nämä koulutukset olivat enimmäkseen opistotason koulutuksia. Perheellisiä koulutuksessa oli tosi vähän ja jos oli, melkein aina ne perheelliset olivat miehiä. Myös entinen työkaverini kouluttautui työn ohessa, kun aloitin itse ko. työpaikassa hänellä oli käytynä vain keskikoulu. Hän on jäänyt laskujeni mukaan pari vuotta sitten eläkkeelle emme ole enää yhteyttä pitäneet kun en enää asu samalla paikkakunnalla emmekä enää näe satunnaisesti kuten ennen. Mutta noihin aikoihin verrattuna toisaalta mahdollisuuksia on enemmän, mutta muistan kurssilla olleen pari työtöntäkin, eikä iltakoulu ollut siihen aikaan mikään ongelma työttömienkään käydä. Taisi se entinen työkaverinikin alunperin aloittaa työttömänä.
135 korjaa omaa viestiään vielä, en varsinaisesti edes valinnut alaa 1 vaan menin minne satuin pääsemään ja hain tietämättä alasta oikeastaan mitään ennestään.
Niin millä nämä sarjakoulutukset maksetaan? Älä yritä esittää että opintotuella koska sitä ei kovin moneen koulutukseen riitä
No ehkä tiedän kaverieni asiat paremmin kuin sä. Ja hienoa kun olet lapsillesi saanut vaatteita ostettua. Muita kuluja ei sitten lapsista varmaan olekaan tai elämisestä ylipäätään. Että tsemppiä vaan opiskeluun! Toivottavasti saat myös töitä, jos siis työelämään haluat.