Sarjakouluttautujat -lukuisia tutkintoja mutta työvuosia ei kerry

Vierailija kirjoitti:

Niin millä nämä sarjakoulutukset maksetaan? Älä yritä esittää että opintotuella koska sitä ei kovin moneen koulutukseen riitä

Opintotuki

Työttömyyspäiväraha

Aikuiskoulutustuki

Vakuutus

Säästöt

Puoliso elättää

Olen ihmetellyt tuota samaa jo vuosikaudet. Siis sitä että opiskellaan vuosikymmen tutkinto toisensa perään, kun niillä entisillä ei vaan työllisty. Tuo tutkintouskollisuus ja tietyn nimenomaisen tutkinnon vaatiminen joka jumalan duuniin on se elefantti olohuoneessa josta minusta ei ole tarpeeksi puhuttu. Itse olen tehnyt työurani ulkomailla ja ollut sekä kaupan että finanssipuolen tehtävissä ihan vaan sillä yhdellä ja samalla luonnontieteiden tutkinnolla. Hui - miten ihmeessä tuo onnistui? No ihan hyvin koska täällä työnantajat ovat hiukan laajakatseisempia kun katsovat työnhakijoiden koulutustaustaa silloin kun kyseessä ei ole erikoishommat kuten joku juristin, insinöörin tai terveydenhuollon ammatti. Suomessa rajat ammattien ja koulutusalojen välillä ovat todella kankeat ja jyrkät, ja monesti aika turhaan.

Kyllä noilla muillakin mainituilla mailla on omat tehottomuutensa. Kiinalla on valtavat infraprojektit, jotka lähinnä nielevät rahaa, Yhdysvalloilla on tutkitusti länsimaiden tehottomin terveydenhuolto jne. Eli jos Suomen koulutusjärjestelmä on tehoton, niin ei se vielä tarkoita, että automaattisesti jäädään kauas noiden maiden jälkeen. Tietysti olisi aina parempi, jos sitä systeemiä voisi parantaa.

Olen ehkä näitä sarjakouluttautuneita ja itseasiassa lähipiiriini kuuluu heitä monta. Opiskelin lukion jälkeen ammattitutkinnon, sillä en päässyt yliopistoon, enkä jaksanut useampaa välivuotta. Ammattiopintojen jälkeen sitten aloitin yliopistolla, kuten olin halunnutkin. Tein opintojen ohella ja kesälomilla töitä, joissa hyödynsin ammattitutkintoani, mutta uraa en siltä alalta halunnut. Se on kuitenkin edelleen varavaihtoehto, jos mikään muu ei onnistu tai haluan jotain muuta ja käytännöllistä. Yliopistosta valmistuin maisteriksi ja menin töihin. Kuitenkin palasin nopeasti yliopistolle tekemään väitöskirjaa, mikä oli suunnitelmissani jo perusopintojen aikana. Saan kuitenkin palkkaa tätä tutkintoa tehdessäni eli olen töissä. Jos kuitenkaan tutkijanura ei aukene, niin olen pohtinut myös ihan uuden alan opiskelemista yliopistossa, sillä en usko, että haluan sellaisiin töihin, joihin tutkinnollani pääsee yliopiston ulkopuolella (siitä huolimatta, että itse tutkimusala kiinnostaa) ja tähän toiseen alaan ei pääse, jos ei ole tiettyä tutkintoa. Sen saan sitten nähdä.

Puolisoni opiskelee toista maisteritutkintoa, sillä kesken ensimmäisten opintojen hän tajusi haluavansa tehdä aivan muuta, mutta aikomuksena on kuitenkin hyödyntää jatkossa kumpaakin tutkintoa. Tätä ennen hän on kerennyt opiskella vuoden opistossa ja amkissa, kunnes pääsi yliopistoon opiskelemaan ensimmäistä yliopistotutkintoa. Ja sinne hän oli siis pyrkinyt lukion jälkeen alun alkaenkin.

Siskollani kävi samalla tavalla kuin minulla eli ovet eivät heti aukeneet yliopistoon, joten hän opiskeli ensin ammattitutkinnon ja pääsi sitten yliopistoon ja on nykyään töissä tutkintoonsa liittyvissä töissä. Hän on kuitenkin tehnyt opintojensa aikana töitä alalla, johon tämä ammattitutkinto liittyy ja hän voi hyödyntää siellä oppimaansa nykyisessä työssään.

Veljeni on opiskellut kaksi ammattitutkintoa ja yhden amk-tutkinnon, joka kuitenkin on jatkotutkinto jälkimmäiselle ammattitutkinnolle. Hän on haahuillut, sillä ei ole ollut varma, mitä haluaa tehdä.

Yksi ystäväni opiskelee toista maisterintutkintoa, sillä hänen ensimmäisensä on ulkomailta, eikä se pätevöidä häntä kaikkiin haluamiinsa tehtäviin.

Yksi ystäväni aloitti maisteriopintojensa jälkeen amk-tutkinnon, sillä halusi vahvistaa omaa osaamistaan ja erikoistua.

Kaikki me kuitenkin olemme olleet edes joissain töissä välivuosina tai opintojen aikana tai joidenkin opintojen valmistuttua. Ongelmana on ollut löytää se ala, joka oikeasti kiinnostaa ja se, että niihin toivottuihin opintoihin ei ole silloin päässyt, kun on halunnut. Kolmanneksi tiettyihin töihin vaaditaan spesifejä tutkintoja, joten joskus uutta on vain opeteltava.

Olemme kuitenkin vielä nuoria ja työelämää on jäljellä jopa 40 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi maisterin tutkintoa ja väitöskirja tekeillä. Siitä huolimatta olen ehtinyt tehdä vuosia töitäkin, useilla työnantajilla. Jos on 54v niin on ehtinyt. Ja olen tehnyt lapsiakin, että varmaan joku nyt tukehtuu.

Jos vuosia töitä tarkoittaa esim. 5 vuotta, ei ole kovin paljon. Silloin lähes 40 vuotta on kulunut muuhun.

Sarja-korkeakouluttautuminen on kyllä nykyään tehty aika vaikeaksi ensikertalaiskiintiön avulla.

Vierailija kirjoitti:

Naisia ei palkata vakituisiin töihin ennen kuin siinä nelikymppisenä, joten hyvä vaan opiskellakin mahdollisimman paljon, työt on joka tapauksessa pätkää ennen kuin työnantaja iän perusteella uskoo, että äitiyslomia ei ole tulossa.

Ja siitä ei olekaan kuin muutama vuosi siihen, kun ikärasismi iskee kohdalle eikä 45- vuotiaana pääse enää edes haastatteluihin. Aika kapea on se aikaikkuna kun suomalainen nainen kelpaa vakitöihin, ihan sama mikä koulutus

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt samaa kuin aloittaja.

Tein tuota. Syystä ettei tarvinnut mennä töihin. Kolme lasta ja neljä tutkintoa, ikä nyt 53 ja työkokemusta 4 vuotta. Mies lähti. En suosittele.

Tunnen muutanan äitin, joka sai lapset heti yliopistosta päästyään vai viimeisinä vuosina.

Oli sitten kotona 10 v.

Tutkinto vanhentunut, ei työhistoriaa. Ei pääse opiskelemaan, kun ensihaun on jo käyttänyt.

Oon yrittänyt ehdottaa esim talouspuolelle. Mä olen sentään yliopiston käynyt. Jaa.

En ole saanut töitä hoitovapaiden jälkeen, joten pitää kouluttautua, tai oikeastaan täydentää osaamista. Minkäs sille voi, jos kukaan ei enää palkkaa siksi että on ollut muutaman vuoden kotona lapsia hoitamassa. Pitäisikö naisen siis jättää lapset tekemättä?

No kuulkaapa, onko tämä nyt niin vaikea ymmärtää, että ihminen on ollut töissä samaan aikaan, synnyttänyt lapset ja opiskellut. Miten tämä on niin vaikeaaaaaa?!!!!!

Jos on älliä ja jaksaa niin pystyy tekemään yhtäaikaa kaiken ilman, että ei ole työelämästä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin millä nämä sarjakoulutukset maksetaan? Älä yritä esittää että opintotuella koska sitä ei kovin moneen koulutukseen riitä

Opintotuki

Työttömyyspäiväraha

Aikuiskoulutustuki

Vakuutus

Säästöt

Puoliso elättää

TYÖTÄ TEKEMÄLLÄ. Tällä hetkellä palkastani maksettavista veroista maksan parin -kolen spurgun toimeentulotuet. Ja en olisi tätä työtä saanut ilman tutkintoa, jonka tein työn ohessa.

Moni on loistava opiskelija mutta surkea työntekijä.

Minulla on koulutus hyvin työllistävälle alalle, mutta työttömyyden uhka on kasvanut ikääntymisen takia. On ehdotettu uudelleenkoulutusta. En ole nähnyt mitenkään järkeväksi, kun tälläkin koulutuksella pitäisi saada töitä ihan hyvin eläkkeelle jäämiseen asti. Ammattitaitoa kehittävää koulutusta olen aina käynyt työn ohessa, vaikka ei olisi vaadittukaan. Sinänsä olen kyllä enimmäkseen pettynyt työelämään, kaiken vaivannäön arvoista se ei oikein ole ollut. Mutta onneksi en lähtenyt turhaan toisen tutkinnon suorittamiseen, kun vika työelämässä on ihan muualla. Opiskelu sinänsä voi olla ihan kivaa, ja tietopuolinen osaaminen kasvaa, mutta työssä pärjäämiseen vaikuttaa kaikenlaiset muut taidot, aloitekyky, ahkeruus, hyvä terveys, stressin sieto ja monet muut asiat vähintään yhtä paljon kuin opiskelemisesta saadut tiedot.