Lue keskustelun säännöt.
Sarjakouluttautujat -lukuisia tutkintoja mutta työvuosia ei kerry
12.10.2022 |
Onko vain oma lähipiirini keskivertoa erikoisempi vai onko tämä joku trendi? Nelikymppisillä perheenäideillä voi olla kolmekin tutkintoa ja pari lasta ja kokopäivätyövuosia ehkä pari.
Vaikka näin ei saa sanoa niin kouluttautuminen on kallista. Varsinkin jos se ei johda työllistymiseen ja veronmaksuun.
Jos nelikymppisenä saa ekan vakiduunin, ja ekaa kertaa rupeaa jotain yhteiskunnalle takaisin tuottamaan niin ihan mediaanipalkka ei riitä että "takaisinmaksu" ikinä onnistuisi. Ei ole kestävää.
Kommentit (154)
Eivät välttämättä viihdy työelämässä. On niitäkin jotka ovat CV:llä olleet monta vuotta jossain työssä mutta todellisuudessa ovat olleet äitiyslomalla suurimman osan ajasta. Tai olivat jossain työssä lyhyen pätkän joskus ja lyhyen pätkän monen vuoden päästä ja silti merkitsevät olleensa koko ajan paikassa. Sekä niitä, jotka ovat olleet osa-aikatyössä, vaikka muutamia tunteja kuussa tai viikossa, ja CV:ssä antavat ymmärtää olleensa koko ajan työssä. Muutaman kuukauden työtunnit voivat noin muuttua moneksi vuodeksi.
Erikoisena ääriesimerkkinä on Tytti Yli-Viikari, joka uutisten mukaan sai 3 lasta VTV-aikana ja silti ura nousi raketin lailla, kun hänelle määrättiin lisätöitä ja nimikettä ja palkkaa nostettiin. Yhteensä 5 lasta. Nyt 46-vuotias. Asui ennen Suomea ja VM:n EU-avustajuutta Ranskassa kai 15 vuotta, eikä siltä ajalta ole tiedossa kuin opiskelua, lapsia ja pari lyhyttä, ehkä opintoihin liittynyttä työpätkää.
Valmistui CV:nsä mukaan maisteriksi 1997 eli noin 22-vuotiaana (?) ja palasi Suomeen 2004 eli 7 vuotta myöhemmin. Ehtihän siinä ajassa lisäkouluttautua, jos ei käy töissä. Olikohan tosiaan 15 vuotta ulkomailla ja kävi ennen valtiovarainministeriötä vain yhteensä vuoden tms. töissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 26v ja omassa kaveripiirissäni on monia, jotka suorittavat jo toista tai kolmatta tutkintoa. Minäkin, kun ei jumalauta pääse töihin ei minnekään niin onko muuta vaihtoehtoa. Miehelläni myös kolme tutkintoa, nyt vasta sai kolmannen jälkeen jalkansa työmarkkinoille ja sekin tuntui olevan ihan tuurista kiinni.
Kolme tutkintoa? Minulla meni maisteriopintoihin 4 vuotta, nyt teen töiden ohessa vasta toista monimuoto-opintoina. Olet kyllä uskomattoman ehtiväinen, itse en olisi saanut aikaan kolmea gradua näin lyhyessä ajassa.
Jos ei vaan saa töitä? Täälläkin aina sanotaan, että pitää mennä opiskelemaan uusi tutkinto, jos ei saa töitä.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä naisille. Moni alkaa kouluttautua vuosia kestävään tutkintoon yli viisikymppisenä. Eli sitten valmistuu harjoittelupaikkaan eläkeiän kynnyksellä. Kyllä naurattaa. Kaikenmaailman museoiden kassat ja kirjastotädit.
Mikä siinä naurattaa?
Kasvaa mies räkänokastakin, muttei tyhjän naurajasta...
Mulla 4 tutkintoa (tai 5 jos kandi lasketaan erikseen). Työelämässä pian 20 vuotta yhteensä. Enemmänkin voisi olla jos olisin työskennellyt nuorena. Olen nyt 46-v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt eläkkeellejäävät kouluttautui aikoinaan töiden ohessa. Hankittiin opistotason tutkinto, sitten työn ohessa opiskeltiin vaikka avoimessa yliopistossa, hoitovapaa käytettiin maisteriopintoihin jne. eli työvuosia karttui, lapset tuli hoidettua itse ja opintojen ansiosta saatiin uudenlainen työ. Nyt tuntuu olevan mahdotonta suorittaa edes parin tunnin opintoja, kun kukaan ei hoida lapsia viikonloppuisin, viikollahan ne on päiväkodissa ja silloin vanhempi panostaa 4 työpaikan hakemiseen kuukaudessa.
Täyttä höpöä. Ensinnäkin nykyään hyvin usein opiskellaan työn ohessa. Nyt eläkkeelle jäävät opiskeli korkeakouluissa opintolainan ja kesätöiden turvin.
Hoitovapaata ei edes tunnettu ennen 80-lukua.
Nyt eläkkeellejäävät syntyivät 50-luvun lopulla ja hoitovapaa tuli lainsäädäntöön 1985, jolloin nyt eläkkeelle lähtevät olivat noin kolmekymppisiä. Täyttä höpöä siis jäädä hoitovapaalle esim. vuonna 1989, jolloin ikää saattoi olla 37v ja kyseessä kolmas lapsi.
Aika moni opiskeli ensin opistotasoisen tutkinnon ja myöhemmin yliopistossa jopa ilman lainaa. Kummallista, miten vähäisin tiedoin tänne kirjoitetaan asioita faktoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan humanistiset opiskelualat ovat täynnä näitä täti-ikäisiä.
En ihmettele yhtään. Halusin opiskella humanistista alaa nuorempana mutta työllisyys olisi ollut noin 20%. Lähdin duunariksi. Työkkärissä ovat viime vuosina painostaneet opiskelemaan korkeakoulututkinnon, että pääsisin vakityöhön (näinköhän) ja parempaa palkkaa. Moni varmaan tarttui tähän toivoon pitkän pätkätyöuran jälkeen. Jos ei ole tekninen ihminen tai halua sosiaali- ja terveysalalle, mitäpä muuta jää?
Monesti keski-iässä ihminen uskaltaa alkaa tavoitella unelmiaan. Lisäksi talouskin saattaa jo olla siinä kunnossa, että se osa-aikainen kirjastovirkailijan pesti saattaa olla juuri se unelmien täyttymys.
Kävin minäkin vielä nelikymppisenä pyörähtämässä yliopistossa mutta tulin siihen tulokseen, että eiköhän reaalimaailma ole minua varten ja wokettajat saavat tehdä "tiedettään" ihan keskenään. Pisteet keski-ikäisille, jotka tuossa uudessa ajatusmaailma saa pärjäävät ja vielä työllistyvätkin.
Minullekin oli pettymys tuo woke-ilmapiiri. Ajattelin ihan erikoistumismielessä lukea mielenkiinnosta toista yhteiskuntatieteellistä alaa, olenhan kokenut yliopisto-opiskelija. Mutta keskusteluilmapiiri olikin luennoilla pelottavan 'yksimielinen'. Raskain mielin jätin sitten opiskelut. Ei ollut tullut mieleen, että nämä wokettajat ovat tietysti jo tarkistelemassa esseitäkin, ja että motivaationi voisi kaatua tällaiseen. Opiskella voin, mutta vain etänä, omaan tahtiin! Näihin 'seminaareihin' en enää samaistu enkä sopeudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsekin tuplamaisteri. Katsoin fiksummaksi tehdä toisen tutkinnon, jolla saa töitä kuin jäädä pitkäksi aikaa pätkätyö- ja työttömyyskierteeseen. Mutta en kyllä enää jaksaisi opiskella yhtään mitään! Nyt monet käyvät kaiken maailman yamk- ja maisteriohjelmia, moni toki työn ohella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 26v ja omassa kaveripiirissäni on monia, jotka suorittavat jo toista tai kolmatta tutkintoa. Minäkin, kun ei jumalauta pääse töihin ei minnekään niin onko muuta vaihtoehtoa. Miehelläni myös kolme tutkintoa, nyt vasta sai kolmannen jälkeen jalkansa työmarkkinoille ja sekin tuntui olevan ihan tuurista kiinni.
Kolme tutkintoa? Minulla meni maisteriopintoihin 4 vuotta, nyt teen töiden ohessa vasta toista monimuoto-opintoina. Olet kyllä uskomattoman ehtiväinen, itse en olisi saanut aikaan kolmea gradua näin lyhyessä ajassa.
Olen opiskellut ammattikoulusta itselleni paperit ja nyt opiskelen tosiaan maisterivaiheessa. Mieheltäni taas löytyy kolme suoritettua ammattikoulututkintoa. Paras ystäväni taas valmistui viime keväänä humanistiksi sekä ammattikorkeasta sote-alalta, opiskeli nämä kaksi rinnakkain ja nyt aloitti uudestaan kandidaatin opinnot uudella alalla. Useampi tekee yhden alan maisteria ja samalla toisen alan kandia. Pari kaveria suorittaa tuplamaistereita, toisella heistä myös ammattikoulun paperit. Pari vuotta nuoremmat kaverit lähteneet amikseen jo toistamiseen.
Tapoja on siis monia. :-) Jos joku sanoo että kahta korkeakoulututkintoa ei voi suorittaa samaan aikaan, niin voi, koska ainoa rajoitus on, että voit yhdellä hakukerralla ottaa vastaan vain yhden paikan. Mikään ei estä hakemasta esimerkiksi seuraavana vuonna uudelleen ja säilyttää myös edellisen opintopaikan opinto-oikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt eläkkeellejäävät kouluttautui aikoinaan töiden ohessa. Hankittiin opistotason tutkinto, sitten työn ohessa opiskeltiin vaikka avoimessa yliopistossa, hoitovapaa käytettiin maisteriopintoihin jne. eli työvuosia karttui, lapset tuli hoidettua itse ja opintojen ansiosta saatiin uudenlainen työ. Nyt tuntuu olevan mahdotonta suorittaa edes parin tunnin opintoja, kun kukaan ei hoida lapsia viikonloppuisin, viikollahan ne on päiväkodissa ja silloin vanhempi panostaa 4 työpaikan hakemiseen kuukaudessa.
Täyttä höpöä. Ensinnäkin nykyään hyvin usein opiskellaan työn ohessa. Nyt eläkkeelle jäävät opiskeli korkeakouluissa opintolainan ja kesätöiden turvin.
Hoitovapaata ei edes tunnettu ennen 80-lukua.
Nyt eläkkeellejäävät syntyivät 50-luvun lopulla ja hoitovapaa tuli lainsäädäntöön 1985, jolloin nyt eläkkeelle lähtevät olivat noin kolmekymppisiä. Täyttä höpöä siis jäädä hoitovapaalle esim. vuonna 1989, jolloin ikää saattoi olla 37v ja kyseessä kolmas lapsi.
Aika moni opiskeli ensin opistotasoisen tutkinnon ja myöhemmin yliopistossa jopa ilman lainaa. Kummallista, miten vähäisin tiedoin tänne kirjoitetaan asioita faktoina.
Tiedän oikein hyvin kyseisen sukupolven asioista eikä ollut mitenkään tavallista opiskella yliopistotutkintoa ilman opintolainaa tai kokonaan työn ohessa.
Vierailija kirjoitti:
Ja tavallaan se myös ihmetyttää että tämä on sosiaalisesti hyväksyttävää, ja jopa ihailtua.
Monissa tapauksissa ei ole kyse siitä että se ensimmäinen tutkinto ei olisi johtanut työllistymiseen. Alan vaihtajia lähipiirissä esim. Sairaanhoitaja, farmaseutti, opettaja, ja uusi tutkinto on myös korkeakoulututkinto joka ei edes täydennä edellistä tutkintoa.
No jos ei työllisty niin sohvallako pitäisi maata? Wtf...
Oma tarina: Kouluttaiduin alalle X lukion jälkeen ja työskentelin siellä 7 vuotta. Osittain päällekkäin kouluttauduin alalle Y sillä ala X kävi liian raskaaksi. Tein töitä 2 vuotta alalla Y jonka jälkeen työt loppui. En löytänyt enää alan Y töitä. Olin yli 2 vuotta työtön. No nyt opiskelen alaa Z. Olisko pitänyt vain jäädä kotiin loisimaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko siinä ohessa on palkkatyötä olla, vai kuka maksaa opinnot ja elämisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tavallaan se myös ihmetyttää että tämä on sosiaalisesti hyväksyttävää, ja jopa ihailtua.
Monissa tapauksissa ei ole kyse siitä että se ensimmäinen tutkinto ei olisi johtanut työllistymiseen. Alan vaihtajia lähipiirissä esim. Sairaanhoitaja, farmaseutti, opettaja, ja uusi tutkinto on myös korkeakoulututkinto joka ei edes täydennä edellistä tutkintoa.
No jos ei työllisty niin sohvallako pitäisi maata? Wtf...
Oma tarina: Kouluttaiduin alalle X lukion jälkeen ja työskentelin siellä 7 vuotta. Osittain päällekkäin kouluttauduin alalle Y sillä ala X kävi liian raskaaksi. Tein töitä 2 vuotta alalla Y jonka jälkeen työt loppui. En löytänyt enää alan Y töitä. Olin yli 2 vuotta työtön. No nyt opiskelen alaa Z. Olisko pitänyt vain jäädä kotiin loisimaan?
Ei varmasti pidä sohvalla maata, mutta joku tässä työelämässä tai koulutusjärjestelmässä on rikki jos pitää monta tutkintoa opiskella eikä silti työllisty. Jos syytä tähän ei tiedetä, ei vikaa voida korjata. Siksi keskustelu on arvokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni KM tutkinto, mutta sillä on vaikea saada vakityötä yksinään opetusalalta. Siksi on pitänyt opiskella pedagogiset ja opetettavia aineita. Jotta yhtä opetettavaa ainettani pääsee opettamaan, pitää olla vuosien työkokemus. Viime vuonna sain vasta sellaisen pätevyyden, että voin saada vakitöitä. Ei mitään järkeä. Opetusalalla tuo "ylikouluttautuminen" johtuu lain vaatimuksista.
Vierailija kirjoitti:
Pakko siinä ohessa on palkkatyötä olla, vai kuka maksaa opinnot ja elämisen.
Yleensä näillä on joko hyvätuloinen puoliso tai vanhemmat, jotka tulevat. Lisäksi moni tekee opintojen ohella jotakin keikkatyötä. Pienillä tuloilla on myös pieni veroprosentti, joten kyllä niillä tuloilla pärjää, jos on toisen tulot siihen vielä päälle.
Pakkohan sitä on jotain yrittää, jos vakityötä ei saa. Parempi kai opiskella kuin jäädä kotiin makaamaan. En oikein ymmärrä kritiikkiänne. Mitä ihmisen pitäisi tehdä, jos työtä ei tutkinnollaan saa?
Vierailija kirjoitti:
No voihan yksi selitys olla, että jos jollain tutkinnolla nyt vaan ei saa töitä, niin opiskelee uuden tutkinnon. Olen itse tällainen sarjakouluttautuja, ja myönnän tuntevani siitä häpeää. Kävin lukion jälkeen kauppaoppilaitoksen ja olisin ollut ihan tyytyväinen "perustoimistotyöntekijä", mutta sellaiset työt katosivat silloin, ei ollut suhteita mihinkään jne. Kaikki kannustivat opiskelemaan vain lisää ja lisää, ja tein yliopistotutkinnon, jolla voi heittää vesilintua. Nyt teen kotoa käsin hommaa, jota voisin tehdä ilman mitään koulutustakin. Suomessa ongelmana ei ole liian matala koulutusaste (kuten ns. asiantuntijat hössöttävät) vaan se, että ammattikoulun käyneitä duunareita on liian vähän. Tästä juuri luin lehdestäkin tutkimuksen, jossa oli yrityksiltä kysytty millaista työvoimaa tarvitsevat. Ammattikouluun meneminen koetaan lähinnä noloksi ja ongelma onkin, että se koulutus on monissa paikoissa huonoa. Mutta ei se taso nouse, jos ei arvostus nouse. Lapseni meni peruskoulun jälkeen ammattikouluun ja on nyt 19-vuotiaana vakitöissä. Palkka ei ole hyvä, mutta kyllähän tällä menolla hänen kokonaisansionsa nousevat elämän aikana paljon korkeammiksi kuin itselläni. Jos olisin ollut fiksu, olisin varmaan jo lukion sijaan mennyt opiskelemaan vaikka kokiksi.
Naisvaltaiset alat ovat juuri tälläisiä- pätkätöitä ja huono palkka. Mutta nuorena tätä ei tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voihan yksi selitys olla, että jos jollain tutkinnolla nyt vaan ei saa töitä, niin opiskelee uuden tutkinnon. Olen itse tällainen sarjakouluttautuja, ja myönnän tuntevani siitä häpeää. Kävin lukion jälkeen kauppaoppilaitoksen ja olisin ollut ihan tyytyväinen "perustoimistotyöntekijä", mutta sellaiset työt katosivat silloin, ei ollut suhteita mihinkään jne. Kaikki kannustivat opiskelemaan vain lisää ja lisää, ja tein yliopistotutkinnon, jolla voi heittää vesilintua. Nyt teen kotoa käsin hommaa, jota voisin tehdä ilman mitään koulutustakin. Suomessa ongelmana ei ole liian matala koulutusaste (kuten ns. asiantuntijat hössöttävät) vaan se, että ammattikoulun käyneitä duunareita on liian vähän. Tästä juuri luin lehdestäkin tutkimuksen, jossa oli yrityksiltä kysytty millaista työvoimaa tarvitsevat. Ammattikouluun meneminen koetaan lähinnä noloksi ja ongelma onkin, että se koulutus on monissa paikoissa huonoa. Mutta ei se taso nouse, jos ei arvostus nouse. Lapseni meni peruskoulun jälkeen ammattikouluun ja on nyt 19-vuotiaana vakitöissä. Palkka ei ole hyvä, mutta kyllähän tällä menolla hänen kokonaisansionsa nousevat elämän aikana paljon korkeammiksi kuin itselläni. Jos olisin ollut fiksu, olisin varmaan jo lukion sijaan mennyt opiskelemaan vaikka kokiksi.
Naisvaltaiset alat ovat juuri tälläisiä- pätkätöitä ja huono palkka. Mutta nuorena tätä ei tajua.
Tuttu on insinööri ja tehnyt 15 vuotta pätkätöitä. Määräaikaista määräaikaisen perään samassa työpaikassa. Laitonta, muttei mahda mitään. Nyt yrittää opiskella toista tutkintoa.
Suvussa on seuraavassa sukupolvessa pari näitä. Minusta tuntuu, että odotukset työelämää kohtaan ovat heillä liian suuret. On aloitettu uusi tutkinto, koska jo opiskeltu ala ei sitten ollutkaan se oma juttu. Tai että ei saanut sen tyyppistä toimenkuvaa, kuin kuvitelmat ovat olleet. Yksi tyyppi on vain sellainen etsijä, joka ei luultavasti koskaan asetu mihinkään.
Aikuiskoulutustukea saa rajallisen määrän. Itse olen ajatellut, että se on suunnitelma B ja turvaverkko, jos tippuu nykyiseltä uralta.
Surettaa näiden ikuisen opiskelijoiden puolesta jotka uskovat että tutkinto tuo työpaikan.