Sarjakouluttautujat -lukuisia tutkintoja mutta työvuosia ei kerry
Onko vain oma lähipiirini keskivertoa erikoisempi vai onko tämä joku trendi? Nelikymppisillä perheenäideillä voi olla kolmekin tutkintoa ja pari lasta ja kokopäivätyövuosia ehkä pari.
Vaikka näin ei saa sanoa niin kouluttautuminen on kallista. Varsinkin jos se ei johda työllistymiseen ja veronmaksuun.
Jos nelikymppisenä saa ekan vakiduunin, ja ekaa kertaa rupeaa jotain yhteiskunnalle takaisin tuottamaan niin ihan mediaanipalkka ei riitä että "takaisinmaksu" ikinä onnistuisi. Ei ole kestävää.
Kommentit (154)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 26v ja omassa kaveripiirissäni on monia, jotka suorittavat jo toista tai kolmatta tutkintoa. Minäkin, kun ei jumalauta pääse töihin ei minnekään niin onko muuta vaihtoehtoa. Miehelläni myös kolme tutkintoa, nyt vasta sai kolmannen jälkeen jalkansa työmarkkinoille ja sekin tuntui olevan ihan tuurista kiinni.
Eiköhän syy ole siinä että olet 26 ja roikut menopaussi-ikäisten tätien av-palstalla.
Pidän juuri taukoa gradun tekemisestä. Onko sillä jotain merkitystä, miten käytän tämän 10 minuuttia?
Nimenomaan humanistiset opiskelualat ovat täynnä näitä täti-ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 26v ja omassa kaveripiirissäni on monia, jotka suorittavat jo toista tai kolmatta tutkintoa. Minäkin, kun ei jumalauta pääse töihin ei minnekään niin onko muuta vaihtoehtoa. Miehelläni myös kolme tutkintoa, nyt vasta sai kolmannen jälkeen jalkansa työmarkkinoille ja sekin tuntui olevan ihan tuurista kiinni.
Eiköhän syy ole siinä että olet 26 ja roikut menopaussi-ikäisten tätien av-palstalla.
Pidän juuri taukoa gradun tekemisestä. Onko sillä jotain merkitystä, miten käytän tämän 10 minuuttia?
Kukaan ei ota töihin sellaista nuorta naista jonka ajatusmaailma on keski-ikäisen.
Sain vasta 40-vuotiaana elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan eikä sekään vastaa koulutustani. En vain pääse niihin työpaikkoihin, joihin haluaisin ja jossain vaiheessa lopetan pään seinään hakkaamisen ja muutan suuntaa (opiskelen jotain muuta). Tällä hetkellä siis olen töissä sellaisissa tehtävissä, joita suurin osaa tekee pelkällä peruskoulupohjalla. Oli aikamoinen ihme, että sain edes tämän paikan.. Ei ole omasta tahdosta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
No voihan yksi selitys olla, että jos jollain tutkinnolla nyt vaan ei saa töitä, niin opiskelee uuden tutkinnon. Olen itse tällainen sarjakouluttautuja, ja myönnän tuntevani siitä häpeää. Kävin lukion jälkeen kauppaoppilaitoksen ja olisin ollut ihan tyytyväinen "perustoimistotyöntekijä", mutta sellaiset työt katosivat silloin, ei ollut suhteita mihinkään jne. Kaikki kannustivat opiskelemaan vain lisää ja lisää, ja tein yliopistotutkinnon, jolla voi heittää vesilintua. Nyt teen kotoa käsin hommaa, jota voisin tehdä ilman mitään koulutustakin. Suomessa ongelmana ei ole liian matala koulutusaste (kuten ns. asiantuntijat hössöttävät) vaan se, että ammattikoulun käyneitä duunareita on liian vähän. Tästä juuri luin lehdestäkin tutkimuksen, jossa oli yrityksiltä kysytty millaista työvoimaa tarvitsevat. Ammattikouluun meneminen koetaan lähinnä noloksi ja ongelma onkin, että se koulutus on monissa paikoissa huonoa. Mutta ei se taso nouse, jos ei arvostus nouse. Lapseni meni peruskoulun jälkeen ammattikouluun ja on nyt 19-vuotiaana vakitöissä. Palkka ei ole hyvä, mutta kyllähän tällä menolla hänen kokonaisansionsa nousevat elämän aikana paljon korkeammiksi kuin itselläni. Jos olisin ollut fiksu, olisin varmaan jo lukion sijaan mennyt opiskelemaan vaikka kokiksi.
Kummasti pelkän ammattikoulun käyneillä on paljon korkeampi työttömyys kuin korkeasti koulutetuilla. Se ei tarkoita, etteikö ammattiosaajistakin olisi pulaa. Työmarkkinoilla vaan ei työpaikat ja ihmiset kohtaa.
Et varmaankaan tehnyt huonoa valintaa, kun et kouluttautunut kokiksi. Kokit vaihtavat alaa todella usein, sillä työ on raskasta, huonosti palkattua ja työajat hankalat. Siksi alalla on aika vähän yli nelikymppisiä. He kun ovat kouluttautuneet muihin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tavallaan se myös ihmetyttää että tämä on sosiaalisesti hyväksyttävää, ja jopa ihailtua.
Monissa tapauksissa ei ole kyse siitä että se ensimmäinen tutkinto ei olisi johtanut työllistymiseen. Alan vaihtajia lähipiirissä esim. Sairaanhoitaja, farmaseutti, opettaja, ja uusi tutkinto on myös korkeakoulututkinto joka ei edes täydennä edellistä tutkintoa.
Mitä se sinua puristelee, että toisilla on rohkeutta alanvaihtoon?
Anteeksi. Olen isänmaallinen ihminen. Suomella on valtionvelkaa pian 140miljardia euroa. Jotain tarttis tehdä ennen kuin kärjistettynä pohjavedet ulosmitataan.
Tiesitkö että korkeakoulututkinto maksaa meille, Suomen kansalle, helposti yli 50 000€. Ja jos tämmöinen satsaus jää hyödyntämättä niin onhan tässä joku pielessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen asia, mitä Suomi tarvitsee, on koulutustason lasku. Suomessa on jo nyt vähemmän korkeasti koulutettuja kuin OECD-maissa keskimäärin. Me emme kilpaile nälkäpalkkaisilla hikipajoilla vaan osaamisella.
Jos yksi tutkinto ei työllistä, aivan varmasti on parempi kouluttautua uudelle alalle kuin jäädä työttömäksi.
Nostaako se koulutustasoa että henkilöllä on kolmet maisterinpaperit eri alalta? Eikä työvuosia takana muutamaa määräaikaista muutaman kuukauden apurahaprojektia lukuunottamatta? Kyllä, tämä on ääriesimerkki lähipiiristä.
Mitä sillä osaamisella on merkitystä jos sitä ei hyödynnä työelämässä?
Siinä olen samaa mieltä, että toivon ettei kukaan Suomessa ponnista pelkältä peruskoulupohjalta, mutta nyt puhuttiin sarjakouluttautujista.
Kuinka monella on kolme maisterin tutkintoa? Itse en tiedä yhtäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 26v ja omassa kaveripiirissäni on monia, jotka suorittavat jo toista tai kolmatta tutkintoa. Minäkin, kun ei jumalauta pääse töihin ei minnekään niin onko muuta vaihtoehtoa. Miehelläni myös kolme tutkintoa, nyt vasta sai kolmannen jälkeen jalkansa työmarkkinoille ja sekin tuntui olevan ihan tuurista kiinni.
Eiköhän syy ole siinä että olet 26 ja roikut menopaussi-ikäisten tätien av-palstalla.
Pidän juuri taukoa gradun tekemisestä. Onko sillä jotain merkitystä, miten käytän tämän 10 minuuttia?
Kukaan ei ota töihin sellaista nuorta naista jonka ajatusmaailma on keski-ikäisen.
No nyt olikin uusi näkökulma. Miksi ei? :) Luonteellensa kun tuskin mitään mahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Ajatella, ja sitten jotkut tekevät koko työuransa julkisella sektorilla, eli saavat palkkansakin muiden maksamista veroista!
Ajatella, kun ei olisi julkista sektoria. Eihän maanpuolustus, poliisi, rajavalvonta, opetustoimi, päivähoito, infra tai terveydenhuolto hyödytä ketään. Kuka niitä tarvitsee? Saunassa on ennenkin synnytty ja ilman järjestäytynyttä yhteiskuntaa eletty.
Korkeakoulutus on järkevää, koska innovaatiot nousevat koulutetusta massasta. Siksi koulutustaso on indikaattori hyvinvoinnille. Siis koko kansan tasolla, yksilötasolla jokaisella on oma tarinansa.
Naisia ei palkata vakituisiin töihin ennen kuin siinä nelikymppisenä, joten hyvä vaan opiskellakin mahdollisimman paljon, työt on joka tapauksessa pätkää ennen kuin työnantaja iän perusteella uskoo, että äitiyslomia ei ole tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tavallaan se myös ihmetyttää että tämä on sosiaalisesti hyväksyttävää, ja jopa ihailtua.
Monissa tapauksissa ei ole kyse siitä että se ensimmäinen tutkinto ei olisi johtanut työllistymiseen. Alan vaihtajia lähipiirissä esim. Sairaanhoitaja, farmaseutti, opettaja, ja uusi tutkinto on myös korkeakoulututkinto joka ei edes täydennä edellistä tutkintoa.
Mitä se sinua puristelee, että toisilla on rohkeutta alanvaihtoon?
Anteeksi. Olen isänmaallinen ihminen. Suomella on valtionvelkaa pian 140miljardia euroa. Jotain tarttis tehdä ennen kuin kärjistettynä pohjavedet ulosmitataan.
Tiesitkö että korkeakoulututkinto maksaa meille, Suomen kansalle, helposti yli 50 000€. Ja jos tämmöinen satsaus jää hyödyntämättä niin onhan tässä joku pielessä.
Oletko laskenut, kuinka paljon työttömyys maksaa?
Vierailija kirjoitti:
Nyt eläkkeellejäävät kouluttautui aikoinaan töiden ohessa. Hankittiin opistotason tutkinto, sitten työn ohessa opiskeltiin vaikka avoimessa yliopistossa, hoitovapaa käytettiin maisteriopintoihin jne. eli työvuosia karttui, lapset tuli hoidettua itse ja opintojen ansiosta saatiin uudenlainen työ. Nyt tuntuu olevan mahdotonta suorittaa edes parin tunnin opintoja, kun kukaan ei hoida lapsia viikonloppuisin, viikollahan ne on päiväkodissa ja silloin vanhempi panostaa 4 työpaikan hakemiseen kuukaudessa.
Höpsis. Mikään dokumentoitu ei tue tätä. Jos satut tuntemaan pari tuollaista, se ei kerro ikäluokasta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajatella, ja sitten jotkut tekevät koko työuransa julkisella sektorilla, eli saavat palkkansakin muiden maksamista veroista!
Ajatella, kun ei olisi julkista sektoria. Eihän maanpuolustus, poliisi, rajavalvonta, opetustoimi, päivähoito, infra tai terveydenhuolto hyödytä ketään. Kuka niitä tarvitsee? Saunassa on ennenkin synnytty ja ilman järjestäytynyttä yhteiskuntaa eletty.
Eivät tietenkään hyödytä mitään tai ketään! Parempi olisi nuokin yksityistää ja eiköhän siihen vielä Kokoomuksen johdolla suunnatakin. Ihanaa, kun saadaan sitä Ameriikan mallia ja aitoa vapautta! Pääasia, ettei kukaan pääse hyötymään Minun maksamista veroista!
Vierailija kirjoitti:
No voihan yksi selitys olla, että jos jollain tutkinnolla nyt vaan ei saa töitä, niin opiskelee uuden tutkinnon. Olen itse tällainen sarjakouluttautuja, ja myönnän tuntevani siitä häpeää. Kävin lukion jälkeen kauppaoppilaitoksen ja olisin ollut ihan tyytyväinen "perustoimistotyöntekijä", mutta sellaiset työt katosivat silloin, ei ollut suhteita mihinkään jne. Kaikki kannustivat opiskelemaan vain lisää ja lisää, ja tein yliopistotutkinnon, jolla voi heittää vesilintua. Nyt teen kotoa käsin hommaa, jota voisin tehdä ilman mitään koulutustakin. Suomessa ongelmana ei ole liian matala koulutusaste (kuten ns. asiantuntijat hössöttävät) vaan se, että ammattikoulun käyneitä duunareita on liian vähän.
Ei, vaan Suomessa on liian vähän korkeakoulutusta vaativia töitä.
Sinäkin teet tutkinnollasi kouluttamattoman töitä, koska muuta et ole saanut, ja työnantaja sai sinut kouluttamattoman sijasta töihin. Kouluttamaton jäi työttömäksi.
Se on ihan järjetön ongelma, että nykypäivänä maisterit tekevät merkonomin töitä, ja voivat töissä todella huonosti. Suurin osa haluaa päästä töissä käyttämään koulutuksen tuomaa osaamista, eikä vaan tehdä jotain näpyttelyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen asia, mitä Suomi tarvitsee, on koulutustason lasku. Suomessa on jo nyt vähemmän korkeasti koulutettuja kuin OECD-maissa keskimäärin. Me emme kilpaile nälkäpalkkaisilla hikipajoilla vaan osaamisella.
Jos yksi tutkinto ei työllistä, aivan varmasti on parempi kouluttautua uudelle alalle kuin jäädä työttömäksi.
Suomen osaamisen laatu ei ole kiinni koulutuksesta, vaan lahjakkuuden puutteesta.
Lahjakkuutta varmaan löytyy niistä maista sitten, joissa opiskellaan vielä Suomea vähemmän. Eli mitä niitä maita nyt olikaan, kehitysmaat. Niistä saat mallia, miten hyvin talous toimii, kun ihmisillä ei ole turhia tutkintoja. Kumma kyllä ne pärjäävimmät maat on silti niitä, joissa ihmiset opiskelee enemmän kuin Suomessa.
Lahjakkuus on kiinni kasvatustavasta ja väestön määrästä. Pienessä maassa jossa kasvatus on täysin perseellään, ei lahjakkuutta synny.
Ja tuolla kasvatustavalla tarkoitan että lapset saavat leikkiä vapaasti, eikä heitä panna heti suorittamaan ns tavoitteellisia harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tavallaan se myös ihmetyttää että tämä on sosiaalisesti hyväksyttävää, ja jopa ihailtua.
Monissa tapauksissa ei ole kyse siitä että se ensimmäinen tutkinto ei olisi johtanut työllistymiseen. Alan vaihtajia lähipiirissä esim. Sairaanhoitaja, farmaseutti, opettaja, ja uusi tutkinto on myös korkeakoulututkinto joka ei edes täydennä edellistä tutkintoa.
Mitä se sinua puristelee, että toisilla on rohkeutta alanvaihtoon?
Anteeksi. Olen isänmaallinen ihminen. Suomella on valtionvelkaa pian 140miljardia euroa. Jotain tarttis tehdä ennen kuin kärjistettynä pohjavedet ulosmitataan.
Tiesitkö että korkeakoulututkinto maksaa meille, Suomen kansalle, helposti yli 50 000€. Ja jos tämmöinen satsaus jää hyödyntämättä niin onhan tässä joku pielessä.
Oletko laskenut, kuinka paljon työttömyys maksaa?
Ei niin paljon kuin sairaspoissaolot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voihan yksi selitys olla, että jos jollain tutkinnolla nyt vaan ei saa töitä, niin opiskelee uuden tutkinnon. Olen itse tällainen sarjakouluttautuja, ja myönnän tuntevani siitä häpeää. Kävin lukion jälkeen kauppaoppilaitoksen ja olisin ollut ihan tyytyväinen "perustoimistotyöntekijä", mutta sellaiset työt katosivat silloin, ei ollut suhteita mihinkään jne. Kaikki kannustivat opiskelemaan vain lisää ja lisää, ja tein yliopistotutkinnon, jolla voi heittää vesilintua. Nyt teen kotoa käsin hommaa, jota voisin tehdä ilman mitään koulutustakin. Suomessa ongelmana ei ole liian matala koulutusaste (kuten ns. asiantuntijat hössöttävät) vaan se, että ammattikoulun käyneitä duunareita on liian vähän.
Ei, vaan Suomessa on liian vähän korkeakoulutusta vaativia töitä.
Sinäkin teet tutkinnollasi kouluttamattoman töitä, koska muuta et ole saanut, ja työnantaja sai sinut kouluttamattoman sijasta töihin. Kouluttamaton jäi työttömäksi.
Se on ihan järjetön ongelma, että nykypäivänä maisterit tekevät merkonomin töitä, ja voivat töissä todella huonosti. Suurin osa haluaa päästä töissä käyttämään koulutuksen tuomaa osaamista, eikä vaan tehdä jotain näpyttelyä.
Tähän olisi vastauksena yrittäjyyteen kannustaminen eikä yrittäjyydestä rankaiseminen. Ainiin, elämme täällä kekkoslovakiassa jossa yrittäjä joka elättää perheensä on sama asia kuin rikollinen-kapitalistisika
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voihan yksi selitys olla, että jos jollain tutkinnolla nyt vaan ei saa töitä, niin opiskelee uuden tutkinnon. Olen itse tällainen sarjakouluttautuja, ja myönnän tuntevani siitä häpeää. Kävin lukion jälkeen kauppaoppilaitoksen ja olisin ollut ihan tyytyväinen "perustoimistotyöntekijä", mutta sellaiset työt katosivat silloin, ei ollut suhteita mihinkään jne. Kaikki kannustivat opiskelemaan vain lisää ja lisää, ja tein yliopistotutkinnon, jolla voi heittää vesilintua. Nyt teen kotoa käsin hommaa, jota voisin tehdä ilman mitään koulutustakin. Suomessa ongelmana ei ole liian matala koulutusaste (kuten ns. asiantuntijat hössöttävät) vaan se, että ammattikoulun käyneitä duunareita on liian vähän. Tästä juuri luin lehdestäkin tutkimuksen, jossa oli yrityksiltä kysytty millaista työvoimaa tarvitsevat. Ammattikouluun meneminen koetaan lähinnä noloksi ja ongelma onkin, että se koulutus on monissa paikoissa huonoa. Mutta ei se taso nouse, jos ei arvostus nouse. Lapseni meni peruskoulun jälkeen ammattikouluun ja on nyt 19-vuotiaana vakitöissä. Palkka ei ole hyvä, mutta kyllähän tällä menolla hänen kokonaisansionsa nousevat elämän aikana paljon korkeammiksi kuin itselläni. Jos olisin ollut fiksu, olisin varmaan jo lukion sijaan mennyt opiskelemaan vaikka kokiksi.
Kummasti pelkän ammattikoulun käyneillä on paljon korkeampi työttömyys kuin korkeasti koulutetuilla. Se ei tarkoita, etteikö ammattiosaajistakin olisi pulaa. Työmarkkinoilla vaan ei työpaikat ja ihmiset kohtaa.
Et varmaankaan tehnyt huonoa valintaa, kun et kouluttautunut kokiksi. Kokit vaihtavat alaa todella usein, sillä työ on raskasta, huonosti palkattua ja työajat hankalat. Siksi alalla on aika vähän yli nelikymppisiä. He kun ovat kouluttautuneet muihin töihin.
No se lapseni opiskeli kuljetusalaa, johon kyllä hyvin sopivat nuo mainitsemasi kokin työn huonot puolet: kuluttava työ, huono palkka ja tosi kurjat työajat. Olenkin miettinyt, jaksaako sitä eläkeikään, on jo nyt aika pettynyt. Mutta hyvä puoli on tosiaan tuo, että niitä töitä riittää, mikä helpottaa tietysti elämää ja tulevaisuuden suunnittelua, ei tarvitse jännätä saako jonkin pätkähomman jne. Ei tarvitse vääntää jotain cv:tä, sen kuin soittaa firmaan. (Tai itse asiassa ei edes hakenut töitä, hänelle soitettiin firmasta, johon teki harjoittelun.)
Minusta pitäisi selkeämmin tuoda esiin se, miten eri aloilla työllistytään, ei kiinnittää huomiota vain koulutusasteeseen. Kyllä kai ammattikoulustakin tosiaan löytyy aloja, joilla ei työllisty. Ja sitten yliopistosta valmistuva lääkäri tai lakimies työllistyy vähän eri tavalla kuin kaltaiseni "humppamaisteri". Suomessa on pitkään ollut vallalla joku ihme joukkohypnoosi, jossa uskotaan sokeasti koulutustason noston tuovan automaattisesti jotain hyvää. Olen itse sukuni ensimmäisiä ylioppilaita ja maistereita ja kyllä vanhemmat sukulaiset selvästi uskoivat, että pääsen ihan suoraan johonkin valtion hommaan loppuiäkseni ihan vain sillä, että olen maisteri. Paljon paremmin ovat tienanneet duunarisukulaiset. Eli ihan suoraa ja realistista puhetta kaipaisin ja niin, että tämän kuulisivat jo nuoretkin, ettei vain haahuiltaisi eteenpäin odottelemaan millaista mannaa taivaasta sataa, kun olen kiltti ja opiskelen tappiin asti.
Nostaako se koulutustasoa että henkilöllä on kolmet maisterinpaperit eri alalta? Eikä työvuosia takana muutamaa määräaikaista muutaman kuukauden apurahaprojektia lukuunottamatta? Kyllä, tämä on ääriesimerkki lähipiiristä.
Mitä sillä osaamisella on merkitystä jos sitä ei hyödynnä työelämässä?
Siinä olen samaa mieltä, että toivon ettei kukaan Suomessa ponnista pelkältä peruskoulupohjalta, mutta nyt puhuttiin sarjakouluttautujista.