Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Äiti kuoli ja muutenkin vituttaa. Kesä on ihmisen parasta aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Äiti kuoli ja muutenkin vituttaa. Kesä on ihmisen parasta aikaa.

Lohtua Sinulle

Doris

Elämän halu kadonnut, ei ole ketään läheistä ihmistä enää kenen vuoksi elää, arki on raskasta yksin. Kuka minut hautaankaan hoitaa? 

Vierailija kirjoitti:

Elämän halu kadonnut, ei ole ketään läheistä ihmistä enää kenen vuoksi elää, arki on raskasta yksin. Kuka minut hautaankaan hoitaa? 

Ei Suomessa ketään jätetä hautaamatta. Älä siitä huoli.

Vierailija kirjoitti:

Elämän halu kadonnut, ei ole ketään läheistä ihmistä enää kenen vuoksi elää, arki on raskasta yksin. Kuka minut hautaankaan hoitaa? 

Olen vasta nuorempi, mutta sama ajatus minullakin. Ei ole läheisiä tai läheistä sukua. Vanhemmat vain jo näin jaan samoja ajatuksia kanssasi. Mietin tulevaisuutta ja elämääni ajatellen, että kuka olisi se ihminen joka huolehtisi nämä jutut, kun minua ei enää ole. Ehkä tämä on synkkää, mutta jos elän ilman parisuhdetta, ilman ystäviä yms myös vanhuudessa ja eihän kenenkään ole edes "pakko" toisen asioita hoitaa. Ymmärrän sen. Tai onko se läheinen itsekään enää elossa.

Ehkä sinunkin kannattaa miettiä sitäkin, ettei läheiset yms ole välttämättä innostuneita edes hoitamaan näitä juttuja tai onko läheinen edes elossa enää itsekään silloin. Tätä mietin, kun ajattelen asiaa, että ei läheiset ole mikään takaa asioiden hoidosta kuitenkaan. Muuten en välitä, mutta tahtoisin asioiden olevan selviä ja tietäisin kaiken onnistuvan. Muuten en välitä muista jutuista. Toisaalta harvoin jaksan tätä pohtia. 

Vierailija kirjoitti:

Tänään tyypillinen päivä. Kävelyllä olin ja pyöräilin. Taimia kastelin sekä kirjan luin loppuun. Ostamani mansikoista pitäisi tehdä mansikkakakku. Niitä olisi vielä senverran jäljellä. Minulla ei vaan ole mitään kakkupohjan vuokaa. Mietin, että jos vaan pellille muotoilisin jonkin sortin ympyrän, mutta pysyykö se edes muodossaan. Sitä mietin. En tiedä onnistuuko. Pitäisi vuoat kai joskus ostaa.

Nämä mansikat hyviä ja en tiedä pitäisikö vielä litra pari ostaa myöhemmin. En ole kovin suuri mansikkafani, mutta joskus joku lajike maistuu paremmin. Muuten hyvin tavallinen päivä ollut. Ulkona taas koko päivän.

Isäni tyyli välillä ärsyttää, kun jos hänellä on enemmän rahaa niin pistää sen menemään saman tien. Toki onhan niitä kohteita, mutta ärsytti, kun ensin laittoi autoonsa tonnin ja sai sen katsastuksesta läpi. No, tämä vielä ok. Nyt sitten piti silti siihen vielä toisen tonnin edestä korjausta tehdä, vaikka

Perus kääretorttupohja tai kaksi, riippuu miten ison kakun haluat. Sen jälkeen puolitat sen torttulevyn ja laitat väliin täytteet. Tulee oikein hyvää. Näin usein teen. 

Tyypillinen päivä, aamukahvit juotu, netissä lehtien ja juorujen lukua, sitten tv sarjojen tuijotusta, tätä samaa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämän halu kadonnut, ei ole ketään läheistä ihmistä enää kenen vuoksi elää, arki on raskasta yksin. Kuka minut hautaankaan hoitaa? 

Olen vasta nuorempi, mutta sama ajatus minullakin. Ei ole läheisiä tai läheistä sukua. Vanhemmat vain jo näin jaan samoja ajatuksia kanssasi. Mietin tulevaisuutta ja elämääni ajatellen, että kuka olisi se ihminen joka huolehtisi nämä jutut, kun minua ei enää ole. Ehkä tämä on synkkää, mutta jos elän ilman parisuhdetta, ilman ystäviä yms myös vanhuudessa ja eihän kenenkään ole edes "pakko" toisen asioita hoitaa. Ymmärrän sen. Tai onko se läheinen itsekään enää elossa.

Ehkä sinunkin kannattaa miettiä sitäkin, ettei läheiset yms ole välttämättä innostuneita edes hoitamaan näitä juttuja tai onko läheinen edes elossa enää itsekään silloin. Tätä mietin, kun ajattelen asiaa, että ei läheiset ole mikään tak

Ei tarvitse kantaa murhetta asioista joihin ei enää itsellä ole mahdollista vaikuttaa. Kukaan ei ole jäänyt hautaamatta.

Herätty 6.30. Viime yönä unen saanti oli kiven takana. Muuten hiljainen tuuletin alkoi pitää naksuvaa ääntä, joka tuntui vesikidutukselta kun sitä alkoi kuunnella. Alkaa varmaan tulla tiensä päähän. Meillä on kyllä siirrettävä viilennin, mutta pitää niin hirveää meteliä, että sitä ei voi öisin käyttää. Pitäisi alkaa pestä pyykkiä, kun vielä sietää viedä ne terassille kuivumaan. Istuin äsken siellä kahvikupin kanssa ja totesin, että ei tuulen virettäkään, joten tiedossa taas tosi hot päivä.

Kyllä tässä taas kaipaa töihin, olisi päivissä joku rytmi. Onneksi puolentoista kuukauden päästä alkaa kansalaisopiston kurssit, niin on joinakin päivinä jotain muuta kuin pyykkiä, ruokaa ja vanhuksen hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle musiikki ei oikeastaan merkitse mitään. En ikinä kuuntele musiikkia paitsi tietysti jos radio on auki ja sattuu kuulumaan joku kappale.

En tunnista laulajia äänestä eikä minulla ole mitään lempimusiikkilajia.

Taidan olla vähän outo.

Oho. Minä kuolisin jos ei musiikkia olisi. On ollut itelleni tosi tärkeä aina. Festareilla ja keikoilla laulettuani yhdessä muiden mukana olen sen jälkeen hetken kuin uudesti syntynyt.

Täällä on yksi, joka elää suomen musiikkikulttuuria kokemalla livenä eri artisteja ja bändejä. Nuorempana olin erittäin kova musiikin kuuntelija. 

Nyt kun oon viettänyt kesää mökillä niin musiikin kuuntelut ovat jääneet ihan sivuun. Eikä ole edes ikävä kuunnella musiikkia, kun luonnossa on omat äänensä jotka rentouttaa. Pitkästä aikaa kun kuntelee taas musiikkia niin se musiikki kuulostaa paremmalta kuin aikaisemmin.

Kaikkeen tottuu. Sitä pitää havainnoida maailmaa uudelleen mitä hienouksia onkaan. Luontokin on omanlaista musiikkia. Itsari ei ole mikään ratkaisu.

Minä en tarvitse musiikkia mihinkään. Juttelen paljon läheiseni kanssa. Kuuntelen hiljaisuutta. Luen ja mietin. Kuolisin ilman kirjoja. En sentään, mutta ilman niitä elämäni olisi tyhjää.

Sitä samaa kun 4 tai 7 vuotta siten samoihin aikoihin.. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en tarvitse musiikkia mihinkään. Juttelen paljon läheiseni kanssa. Kuuntelen hiljaisuutta. Luen ja mietin. Kuolisin ilman kirjoja. En sentään, mutta ilman niitä elämäni olisi tyhjää.

Sama täällä! En ole ikinä käynyt keikoilla tai festareilla. Musiikista usein ärsyynnyn, nykylaulajien sanoista ei saa selvää jumputtavan musiikin takia.

Viisivuotiaasta lähtien olen lukenut ja ilman kirjoja olisi kyllä ankeata.

Pitkis, oletko ikinä etsinyt jotakin työtä?

Tiedän kyllä että varmaan vaikea nykyään löytää mutta eikös vaikka kaupat hae työntekijöitä?  Saisit rahaa ja itseluottamusta. Huomaisit että kaikki ihmiset eivät olekaan pahansuopia kiusaajia.

Minä katson instapäivityksetkin ilman ääntä, kun ärsyttää se taustamusiikki. Ja Voice of Finlandista hyppään yli musiikkiosuudet. Katson vain haastattelut ja puheet. Voin todellakin elää hyvin ilman musiikkia! Sitä tungetaan liikaa joka paikkaan, mainoksiin ja ohjelmiin, radiossa ei ole enää puheohjelmia, vaan ainaista musiikkia ja täytehöpötystä välissä.

Vierailija kirjoitti:

Sitä samaa kun 4 tai 7 vuotta siten samoihin aikoihin.. 

Tämäpä arvoituksellista.

Outo juttu eilen: olin ulkona melkein koko päivän. Yksittäisiä kärpäsiä ja paarmoja lenteli. Kun aurinko painui metsän taa, tuli isoja kärpäsparvia, mitkä surrasi pään ympärillä. Huidoin viuhkalla ja vaihdoin paikkaa. Monta kertaa näin tein ja aina parvi palasi. Mikähän oli kyseessä? Viimein luovutin ja menin sisälle.

Eilen tuli mielenkiintoinen ohjelma radiossa kiiltomadoista. Kärsivät valosaasteesta, kun ei uroot löydä kiiltävien naaraiden luo, kun on paljon tekovaloa. Tietyn värinen houkuttelee koiraita virheellisesti. Olipa asiastaan todella innostunut tutkija haastattelussa.

Doris

Väsyttää. Eilen oli sytostaattipäivä ja nyt vaan yritän pysytellä hereillä. Sain nyt kuitenkin vähän mielenkiintoista ajateltavaa. Toisessa ketjussa puhuttiin vanhusten yksinäisyydestä sekä turvattomuuden tunteesta. Joku ehdotti, että omaiset voisivat vuorotellen soitella vanhukselle ja jos vanhus ei vastaakaan, menisivät paikan päälle katsomaan. Tai ainakin hälyttäisivät jonkun, joka menee. Mä vähän luulen, että mun isäni ei varsinaisesti tunne mitään turvattomuutta, mutta eihän sitä koskaan tiedä, milloin alkaa tuntea. Olen työkseni tehnyt jo vuosikausia ohjelmia, jotka hälyttää. Tosin nämä mun ohjelmat valvoo laitteiden toimintaa enkä ollut edes älynnyt, että niitähän voisi soveltaa muuhunkin. Ens maanantaina voisin tehdä ohjelman, joka tiettyyn kellonaikaan lähettää mun isälleni tekstiviestin. Ja jos vastausta ei tule esim 15 minuutin sisällä, niin lähettää tekstiviestin mun siskolle. Sitten isä ja mun sisko voi sopia, mihin kellonaikaan haluavat tämän tarkistuksen tapahtuvan. Eihän tuollaisen tekemiseen mene kuin max tunti. En osaa sanoa, joko tällaisia on tuotteistettu sote-puolelle. Voi ollakin, mutta jos ei ole, niin mähän voisin vaikka eläkepäivieni ratoksi tehdä sellaisen vähän hienostuneemman version, jossa ohjelma soittaa annettuihin puhelinnumeroihin. 

Tuo vanhusten yksinäisyys on niin surullista. Tai tietysti kaikkienkin, mutta erityisesti tuo. Ja sitten leikataan kaikesta harrastetoiminnasta. Tutun äiti on pitkälti yli 90. Lähellä oli viikoittain kokoontumisia peleineen, leikkeineen, kahvitteluineen. Taksilla pystyi kulkemaan. No, liian kallista oli kaupungille. Tarjottiin toista paikkaa kymmenien kilometrien päähän ventovieraiden kanssa. Kuvittele itseäsi: joku vaan sanoisi, ettet saa olla omien rakkaiden ystäviesi kanssa, lykättäisiin vieraiden seuraan ja sanottais: Viihdy. Ai et? No voi voi.

Siitä se vanhusten kunto vaan huononee ja omatoimisuus vähenee. Tämäkin mummo asuu kotonaan, tyttäret saunottaa ja hoitaa asioitaan avuksi. Onneksi oman tätini luona riitti kävijöitä, eli hänkin yli 90v ja kotonaan loppuun asti. Joskus vaan vitsaili, että onkohan hänet unohdettu tänne, kun aina vaan häntä nuorempia kuolee.

No, eihän täältä ikäjärjestyksessä lähdetä

Itselleni musiikki on myös tärkeää. Toisaalta vaan se musiikki mitä oikeasti haluan kuunnella. En ole ikinä festareilla yms vastaavissa ollut. Silti jo lapsuudessa harrastin parin soittimen soittamista ja kuunneltiin autossa matkoilla radiota. Se riitti viihdykkeeksi minulle ja olisin voinut tunteja matkustaa näin.

Musiikkityyleistä jo nuoruudesta asti rock ja metalli ollut tärkeintä. Ehkä olen tullut vanhaksi jo, kun jossain kerrottiin kuinka eivät nuoret tuollaisia kuuntele. Ja enhän minä ihan nuori enää olekaan. Silti uskon, että on nuoriakin jotka kyseistä musiikkia kuuntelevat. On heitä joukossa ja uusia bändejäkin tulee ja eivät kaikki tämänkään tyylilajin edustajat esiintyjissä mitään vanhoja pappoja ja mummoja vielä ole. Tuollainen musiikki kai parhaiten on sitä minä kiinnostaa. Välillä muunlaistakin kuuntelen. Joku kirjoitti, että kuolisi ilman musiikkia. En minäkään kovin hyvin pärjää ilman sitä, koska on tärkeää minulle. Ehkä vielä tärkeämpää nykyisin kuin nuorempana. Jotenkin koen sen niin. 

Välillä mietin festareille menoa. Aina välillä yllättää mitä bändejä Suomeenkin tulee. Nytkin sattumalta eräs kuuntelemani tulee ensi viikonloppuna ekaa kertaa melko lähelle ja minä innostuin siitä, mutta en ole menossa kuitenkaan. Ehkä joskus. 

Tämäkin päivä pitäis saaha jotenkin kulumaan. Ei helteiltä jaksa tehdä oikein mitään. Mietin, että kävisikö kaupungilla, olisiko kauppakeskuksessa viileämpää.

Ostettiin makkariin käytetty ilmastointilaite poistoputkella. Olin toiveikas, että sillä saisi jäähdytettyä muunkin asunnon, kun tehojen pitäisi laitteessa riittää, mutta ei makkarikaan jäähdy 24 astetta alemmas. Helpottaa sekin tosin, kun muualla on 27. 

Harmittaa, kun olis hyvin aikaa tehdä kaikenlaista pientä kotona, vois järjestellä, leipoa, kokkailla, käydä kävelyillä, mutta nyt ei vaan jaksa. 

Yksinäinen vanhuus on eräs asia mikä voi olla omakin kohtaloni joskus. Ehkä parempi tottua yksinäisyyteen jo nuorempana, että pärjäisi myös vanhana yksin. Toki ymmärrän, että vanhuudessa korostuu pärjääminen esim terveyden puolesta ja olisi hyvä olla läheisiä.