Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Tänään oli pakko laittaa asunnon kaikki viilentimet päälle. Aamulla oli vielä ihan siedettävää - niin sisällä kuin ulkonakin - , mutta sitten asunnon alakerran lämpötila nousi 23,8:aan asteeseen ja päätin, että nyt riittää. 22 on ihan maksimi mulle. Vielä olisi yksi viilennin, mutta se on sellainen, jossa pitäisi vetää putki ikkunasta ulos. Toissasyksynä taloyhtiössä tehtiin ikkunaremontti ja ikkunat käännettiinkin aukeamaan toiseen suntaan. Tarkoittaa nyt sitten sitä, että mun pitää vaihtaa makuuhuoneen huonekalujen järjestys ihan kokonaan. Koitan kestää tämän kesän näin, vaikka se viilennin onkin kaikista tahokkain. Talven aikana ehdin vaihtaa järjestystä ja helpompaakin, kun ei enää  tarvitse olla työpistettä. Tällä hetkellä ongelma on, että makkarin telkkari toimii kakkosnäyttönä ja se ei voi olla mun selän takana, jos ja kun teen töitä. 

Kaupassa pitäisi käydä. Isä soitti ja kysyi, oonko menossa vielä kauppaan ja toisinko hänelle talkkunajauhoja. Sanoin, että olen menossa, mutta en usko, että tossa pienessä K-Marketissa on talkkunaa. Mulla on molemmissa jaloissa vänkyrävarpaissani nyt isot rakot ja tohon lähikauppaan voin vielä mennä paljain jaloin, mutta minnekään kauppakeskukseen en lähde bussilla ilman kenkiä. Viikon päästä on ex-anopin hautajaiset ja toivottavasti noi rakot paranee siihen mennessä. 

Tuli vielä mieleen siitä, että elämässä ei tapahdu mitään ja kaikki päivät on samanlaisia. Mä olen vaan tyytyväinen, jos ei tapahdu mitään. Niittäin viime vuosina lähes joka ainoa kerta, kun tapahtuu jotain, se ei ole mitään mukavaa vaan päinvastoin jotain ikävää. En siis kaipaa elämääni mitään "räväkkää" :D 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keksi oma juttu, tuo kysymys on kuultu ja vanha juttu, Joku toimittaja on sen kerran jo kysynyt, miksi matkit?  Ilmeisesti on tapana suomessa, että joku kun keksii jotian,  kaikki alka  veisaa samaa asiaa muka omanaan!   

Kantsii keksiä oma kyssäri ei sitä joka on jo keksittty.

Outo kommentti kerrassaan. Tätähän kysytään monta kertaa päivässä, miksi pitäisi 'pyörää keksiä uudestaan?' Jotian uutta???

Jos vaikka kysyisi, mitä sulle tänään ei kuulu? Tai mitä sulle kuului vuosi sitten kesällä keskiviikkona? :D :D Olisihan se tietty vähän vaihtelua.

Hyvä Lammas! Perusta ihmeessä moiset aloitukset - hah. Kyllähän maailmaan. Ja jopa vauvaketjuun aloituksia sopii, tätähän olen yrittänyt täällä kertoa. Jossei tämä ketju miellytä, avattavissa miljoona omaa.:)

Mites muuten toi sun sytostaattihoito? Onko loppuelämän vai kuuriluontoinen?

Doris

Olen samaa mieltä kuin Lammas, tapahtumattomuus on parasta. Tasaista tuttua arkea, rutiinit toistuvat, se on parasta. Sama aamupala ja lounaskin  jo vuosia, miksi vaihtaisin kun rakastan niitä.  

"Hyvä Lammas! Perusta ihmeessä moiset aloitukset - hah. Kyllähän maailmaan. Ja jopa vauvaketjuun aloituksia sopii, tätähän olen yrittänyt täällä kertoa. Jossei tämä ketju miellytä, avattavissa miljoona omaa.:)

Mites muuten toi sun sytostaattihoito? Onko loppuelämän vai kuuriluontoinen?

Doris"

Vielä ei voi oikein tietää, onko loppuelämän kestävä. Talvella oli neljäs kerta, kun aloitettiin sytot. Ekan kerran aloitettiin vuosituhannen vaihteessa. Oli silloin ihan uusi juttu reuman hoidossa. Ensin käytin 3 vuotta ja sen jälkeen pärjäsin 5 vuotta ilman. Sitten aloitettiin uudelleen, käytin taas 3 vuotta ja sen jälkeen pystyin olemaan 8 vuotta ilman. Sitten aloitettiin taas, mutta kun tuo lääkitys edellyttää säännöllisiä labrakontrolleja ja äidin muistisairaus paheni niin, että jouduin päivystämään kotona 24/7, mun oli pakko lopettaa sytot. Nyt sitten menossa neljäs kerta. Jotkut joutuvat käyttämään koko elämänsä eli niitä parempia kausia ei koskaan tule, jolloin voisi olla ilmankaan. Mulla on kuitenkin ollut jo kaksi kertaa nk remissio, joten itse elättelen toiveita, että sellaisia olisi jatkossakin. 

Hei sinä, joka selostit Tinder asiaa: jospa vauva&sanoma perustais ystävätinderin. Kaikki yksinäiset vauvalla vois kokoontua :)

Hei kaikki maaseudun asukit:

Radiossa soi Kolmas nainen ja Paskanhajua, loistava biisi ja sanoitus vm 1992

Kalassa käyty. Tuli kaksi haukea ja yksi kuha. Toinen hauista pääsi kasvamaan. Ehkä kohta uudelleen kalaan. Naisväki tekee mustikkapiirakkaa. 

Liian helposti Ahti suo antejaan. Kunnon kokoinen hauki nappasi heti, kun sai uistimen laskettua veteen. Epämääräisen näköiset uistimet, mutta hyvin nappaa.

Tämä on kyllä oikea pahan mielen ketju. Sanotaan, että mitä vain kuulumisia saa kertoa ja ketju on perustettu ihmisille, joiden kuulumisia kukaan ei kysy. Joitain sivuja sitten sanottiin, ettei saa kirjoittaa seksistä. Nyt sanotaan, ettei saa kirjoittaa huonoista fiiliksistä. Sitten tulee toinen toisensa perään ihan saman kuuloisia viestejä, kuin sama ihminen kirjoittaisi uudelleen ja uudelleen omia kuulumisiaan monena eri kirjoittajana. 

Mutta tämä ei ole mitään uutta. Doriksella on tapana perustaa näitä ketjuja, joissa sitten päättää kuka saa sanoa ja mitä. Hän itse kirjoittelee mitä sattuu, kenenä sattuu. 

Ylläpitoa pyysin jo poistamaan kruunun tältäkin, kuten toiseltakin Doriksen hallinommalta ketjulta on jo poistettu.

Nautin näistä kesäisistä aurinkoisista lämpimistä hellepäivistä. Kyllä näitä on odotettukin. Uimaan ei silti huvita mennä, vesi on kuitenkin mulle liian kylmää. Enkä enää edes ota aurinkoa rannalla maaten. Olen tyytyväinen näin. Nyt on k e s ä ! Nautitaan 🌞

Vierailija kirjoitti:

Kalassa käyty. Tuli kaksi haukea ja yksi kuha. Toinen hauista pääsi kasvamaan. Ehkä kohta uudelleen kalaan. Naisväki tekee mustikkapiirakkaa. 

Liian helposti Ahti suo antejaan. Kunnon kokoinen hauki nappasi heti, kun sai uistimen laskettua veteen. Epämääräisen näköiset uistimet, mutta hyvin nappaa.

Muisteluja:

Oltiin lapsena rannassa mattopyykillä. Samalla myös laiturilla ongella. En muista, tuliko saalista. Sen muistan, että madot loppui, uitin huvikseni pelkkää koukkua. Matot tuli kai pestyä, iltapäivällä lähdettiin kotiin. Oli ällö olo. Äiti pesi lattiat ja pyysi, että veisin rätin ulos kuivumaan. Sanoin: En millään jaksaisi. Siitä äiti arvasi, että kipeä tuo tyttö on. Kuume 39 ja huono olo, auringonpistos.

Muutoin kävimme usein pilkillä ja kalaakin tuli.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä oikea pahan mielen ketju. Sanotaan, että mitä vain kuulumisia saa kertoa ja ketju on perustettu ihmisille, joiden kuulumisia kukaan ei kysy. Joitain sivuja sitten sanottiin, ettei saa kirjoittaa seksistä. Nyt sanotaan, ettei saa kirjoittaa huonoista fiiliksistä. Sitten tulee toinen toisensa perään ihan saman kuuloisia viestejä, kuin sama ihminen kirjoittaisi uudelleen ja uudelleen omia kuulumisiaan monena eri kirjoittajana. 

Mutta tämä ei ole mitään uutta. Doriksella on tapana perustaa näitä ketjuja, joissa sitten päättää kuka saa sanoa ja mitä. Hän itse kirjoittelee mitä sattuu, kenenä sattuu. 

Ylläpitoa pyysin jo poistamaan kruunun tältäkin, kuten toiseltakin Doriksen hallinommalta ketjulta on jo poistettu.

No mä ainakin ajattelen, että ne huonotkin fiilikset on kuulumisia. Ymmärrän kyllä, että joku ratkaisukeskeinen ihminen (olen itsekin sellainen) ärsyyntyy, jos toinen uudestaan ja uudestaan toistaa samaa eikä ota mistään neuvoista vaarin. Mutta itse näkisin, että ärsyyntyminen on meidän ratkaisukeskeisten ongelma, ei sen, jonka elämässä ei tapahdu mitään hyvää. Mulla on ihan täällä reaalimaailmassakin ihmisiä, joiden elämää mikään maailman mahti eikä varsinkaan yksittäinen ihminen voi saada sellaiseksi kuin he haluaisivat. Ja kyllä, joskus on aika raskasta kuunnella uudestaan ja uudestaan samaa asiaa. Mutta mä olen oppinut ajattelemaan niin, että näille ihmisille on tärkeää, että he saavat edes jollekin kertoa. Uudestaan ja uudestaan. 

Eläin kohtaaminen:

Hämähäkki hyökkäsi ison siivekkään hyönteisen päälle, mutta saalis pääsi pakenemaan.

Ruoka: Spagettia ja tonnikalakastiketta.

Päivän biisi: Tinien Tempah x Skepsis - Eat it up

Päivän elokuva: The Sadness

Päivän herkkuostos: Dumle

Päivän tekeminen: Parilla kirppiksellä pyöritty, eikä löytynyt mitään. 

Olosuhteet: Mukavan lämmin.

Nyt: Makoilen ja väsyttää

Vierailija kirjoitti:

Tämä on kyllä oikea pahan mielen ketju. Sanotaan, että mitä vain kuulumisia saa kertoa ja ketju on perustettu ihmisille, joiden kuulumisia kukaan ei kysy. Joitain sivuja sitten sanottiin, ettei saa kirjoittaa seksistä. Nyt sanotaan, ettei saa kirjoittaa huonoista fiiliksistä. Sitten tulee toinen toisensa perään ihan saman kuuloisia viestejä, kuin sama ihminen kirjoittaisi uudelleen ja uudelleen omia kuulumisiaan monena eri kirjoittajana. 

Mutta tämä ei ole mitään uutta. Doriksella on tapana perustaa näitä ketjuja, joissa sitten päättää kuka saa sanoa ja mitä. Hän itse kirjoittelee mitä sattuu, kenenä sattuu. 

Ylläpitoa pyysin jo poistamaan kruunun tältäkin, kuten toiseltakin Doriksen hallinommalta ketjulta on jo poistettu.

Voi hyvänen aika. Tämä on ainoa ketju, minkä olen avannut. Täällä kirjoittaa monet ihmiset kieltäen tai kehoittaen eri kuulumisiin, enhän minä voi heitä valvoa. En toki haluakaan. Poistatat kruunuja ketjuilta, oletko ihan hassu?

Voit perustaa omia ketjujasi, toivoa niille kruunuja ja runsasta osallistumista.

Miksi ihmeessä pahoitat mieltäsi täällä, missä et viihdy?

Mieti omaa elämäsi ihan rauhassa, kaikki ei taida olla kunnossa, kuka lienetkin?

Doris

Tähän asiaan en enää palaa, ei ole sen väärtti :)

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä kuin Lammas, tapahtumattomuus on parasta. Tasaista tuttua arkea, rutiinit toistuvat, se on parasta. Sama aamupala ja lounaskin  jo vuosia, miksi vaihtaisin kun rakastan niitä.  

Itse näin pitkän linjan hoitajana olen vuosikymmenten aikana huomioinut sen, että ne ketkä elävät säännöllistä arkirutiinia päivästä toiseen, voisi sanoa jonkun mielestä tylsää elämää, niin he elävät pisimpään. Ihminen on luotu säännöllisyyteen, sama ruokarytmi, sama nukkumisrytmi ym. Esim.epäsäännöllinen työaika on monelle huono homma ja ihminen oireilee usein fyysisesti. Poikkeuksiakin toki on. Tylsyys kunniaan.

Eläinkohtaamisista...kun menin viimeksi katsomaan ystävääni sairaalaan, odottelin bussia Kivistön asemalla. Käsilaukkuani pitkin kiipesi pieni hämähäkki. Siirsin sen varovasti laukultani pois penkille. Ei mennyt kuin hetki, kun se oli käsilaukkuni päällä uudestaan. Bussi lähestyi ja sanoin ääneen hämppikselle, että et sä voi siihen jäädä, koska muuten oot kohta kaukana kodistasi ja siirsin sen taas varovasti penkille. Vieressäni istunut mies katsoi mua sen näkäisenä, että mietti, pitääkö sen soittaa valkotakkiset sedät paikalle :D Bussissa sitten mietin, että entä jos se hämppis olikin tullut jonkun toisen laukussa sinne Kivistöön ja olisi halunnut päästä takaisin kotiin. Ja mä olin sen ainoa toivo :( 

Me vietiin kerran vahingossa muurahainen mökiltä kaupunkiin 500 km päähän. Mulle tuli paha mieli, kun huomasin sen. Niin kauas joutui kotoaan. 😢

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Eläinkohtaamisista...kun menin viimeksi katsomaan ystävääni sairaalaan, odottelin bussia Kivistön asemalla. Käsilaukkuani pitkin kiipesi pieni hämähäkki. Siirsin sen varovasti laukultani pois penkille. Ei mennyt kuin hetki, kun se oli käsilaukkuni päällä uudestaan. Bussi lähestyi ja sanoin ääneen hämppikselle, että et sä voi siihen jäädä, koska muuten oot kohta kaukana kodistasi ja siirsin sen taas varovasti penkille. Vieressäni istunut mies katsoi mua sen näkäisenä, että mietti, pitääkö sen soittaa valkotakkiset sedät paikalle :D Bussissa sitten mietin, että entä jos se hämppis olikin tullut jonkun toisen laukussa sinne Kivistöön ja olisi halunnut päästä takaisin kotiin. Ja mä olin sen ainoa toivo :( 

Hauska.

Mäkin aina siirrän hämppikset sisältä ulos, luotan, että osaavat kotiinsa. Auton hämähäkkejä aina arvuuttelen, mihin joutuvatkaan, kun ne ulos vien...

Kerran siskon kanssa oltiin lenkillä, iso ukkoetana oli tiellä. Muutaman kilometrin päässä oli toinen etana, arveltiin, että niillä oli treffit... kuinka kauan etanoilta kestääkään kulkea kilometrin matka?

Sitä miettien

Doris

"Hauska.

Mäkin aina siirrän hämppikset sisältä ulos, luotan, että osaavat kotiinsa. Auton hämähäkkejä aina arvuuttelen, mihin joutuvatkaan, kun ne ulos vien...

Kerran siskon kanssa oltiin lenkillä, iso ukkoetana oli tiellä. Muutaman kilometrin päässä oli toinen etana, arveltiin, että niillä oli treffit... kuinka kauan etanoilta kestääkään kulkea kilometrin matka?

Sitä miettien

Doris"

Aikoinaan, kun esikoinen oli about 15v (täyttää siis ensi vuonna jo 40v)  löysi omasta huoneestaan hämähäkin. Kiikutti sen nopeasti parvekkeelle. Meni alle minuutti ja juoksi hakemaan hämähäkin parvekkeelta takaisin. Ulkona oli silloin 25 astetta pakkasta :D 

Vierailija kirjoitti:

Me vietiin kerran vahingossa muurahainen mökiltä kaupunkiin 500 km päähän. Mulle tuli paha mieli, kun huomasin sen. Niin kauas joutui kotoaan. 😢

Oi. No nyt kyllä liikutti tämä. Ihania ihmisiä on vielä olemassa. Usko ihmisyyteen sai pientä paikkausta.

6.30. herännyt vähän myöhemmin. Ei ole tämä kuumuus mun juttu. Pystyn syömään oikeastaan vain kylmää ruokaa, lämmin ei houkuttele ollenkaan. Tänään tosin sain syötyä itse grillatun linssiburgerin, totta tietysti on että olo parani sen jälkeen, mutta ulkona ruokailuja siivotessa tuli taas ällö olo. 

Omia eläinkohtaamisia: toin muutama päivä sitten autossa hyttysen kaupunkiin esikoisen mökiltä. Kysyin voinko palauttaa, kun on niin ärhäkkä. No, pääsi livahtamaan autosta.