Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Oltiin rannalla venettä laittamassa soutukuntoon. Ja oli hyttysiä! Löysivät hyttyshatun verkon sisällekin kuppaamaan. 

Just ennen kaatosadetta ehdittiin saada valmiiksi. Pääsee nyt suvun nuoret järvelle.

Tuo Koskenniemen runo yksinäisyydestä on kyllä hieno. Runoja usein luenkin.

Lounaalla kävimme ja olipa hyvää. Täällä kakkosasunnolla usein käymme

syömässä paikallisissa ravintoloissa ja näin kannatamme yrittäjiä.

Hyvää kesänjatkoa kaikille!

Eikö se olekin 34Juhannuspäivä ja Juhlapäivä? 

Nro 13371: Ei minustakaan koskaan kenenkään vaimoa tullut. Ja hyvä niin. Varsinkin sen potentiaalisen toisen osapuolen kannalta. Mutta mä sekä ihmettelen että hämmästelen tuota sun häpeää. Kuka tai ketkä ovat sun elämässäsi olleet ne ihmiset, jotka ovat saaneet sut häpeämään itseäsi? Vanhempasi? Sisaruksesi? Koulukaverisi? Opettajasi? Joku muu?

Kun mun vanhemmat päätti heittää mut 18-vuotiaana rahattomana syksyiseen yönselkään (ja ennenkuin joku pilkunnussija tulee taas määkimään, oliko se 18 vai 19, niin se oli kuukautta vaille 19), niin mun vanhemmat ajatteli, että se oli vaan mun omaksi parhaakseni. Tosin he kuvittelivat, että tulen sitten kipinkapin  häntä koipien välissä takaisin kotiin ja elän taas heidän ja muunkin suvun odotusten mukaisesti. Mutta mäpä en tullutkaan. Moneen kuukauteen en pitänyt yhtään mitään yhteyttä kehenkään. Elettiin vielä lankapuhelinten aikaa.  Mua ei ole ikinä hävettänyt, että olen ollut rahaton ja asunnoton. Ei hävettänyt silloinkaan, kun isäni työelämästä tuttu käveli Pohjois-Haagassa autolleen ja näki mut nyssäkkäni kanssa siinä puiston penkillä varhain aamulla. Mun vanhempiani kyllä hävetti, mutta ei mua. Mun vanhempani olivat oikeassa siinä, että se oli mun omaksi parhaakseni. Mutta eivät aavistaneet, millä tavalla. Sen sijaan, että musta olisi tullut tossumpi, musta tulikin vahvempi. 

Katsoin juuri Ruudusta elokuvan Jari Sarasvuosta. Olen lukenut monta hänen kirjaansa enkä silti osaa sanoa, mitä mieltä hänestä ja sanomisistaan oikein olen. Narri vai narsisti? Vai jotakin ihan muuta? Vaikea sanoa. 

Lammas, oot kyllä kirjoituksiesi perusteella kokenut aikalailla, ehkä oletkin jo blokiesi kautta kertonut tarinaasi... mutta täälläkin mielelläni kuulumisiasi luen. 

Kukkuluuruu. Prööt.

Vierailija kirjoitti:

Lammas, oot kyllä kirjoituksiesi perusteella kokenut aikalailla, ehkä oletkin jo blokiesi kautta kertonut tarinaasi... mutta täälläkin mielelläni kuulumisiasi luen. 

Mun elämässä on tapahtunut muitakin aika traumaattisia asioita, joita yleensä ihmisten elämässä ei tapahdu, mutta koska ne liittyy mun lapsiini, en niistä sosiaalisessa mediassa kerro mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen tuli mieleen eräs ihminen jonka kanssa nuorena  monesti juttelimme. Oli silloin ainoita, jotka kohtelivat minua asiallisesti ja joita muistelen hyvällä. Olen aina välillä hänen elämäänsä seurannut. Toki jo tiesinkin esim hänen opiskelustaan. Oli mennyt nyt naimisiin. Toivonkin hänelle kaikkea hyvää ja en kirjoita viestiäni katkerana tai kadehtien.

Viimeksi näin hänet sattumalta ja silloin häpesin niin paljon omaa elämääni etten halunnut mennä juttelemaan. Näin toivoin, ettei hän huomaa minua ja ehdin kääntymään pois. Toivon, että kaikki menikin näin sillä ikävää jos hän näki minut kuitenkin.

Mitä sitten häpesin. Sitä, että hän olisi kysynyt missä asun ja miksi tai miten elämäni on sujunut eteenpäin. Eikä minulla olisi ollut sanoja siihen kaikkeen, kun minä vaan jotenkin selviydyin eteenpäin. Ja asuin (asun edelleen) paikassa mihin kukaan nuori ei näin h

Rauhoitu Dorkkis

Vierailija kirjoitti:

Oltiin rannalla venettä laittamassa soutukuntoon. Ja oli hyttysiä! Löysivät hyttyshatun verkon sisällekin kuppaamaan. 

Just ennen kaatosadetta ehdittiin saada valmiiksi. Pääsee nyt suvun nuoret järvelle.

Tuo Koskenniemen runo yksinäisyydestä on kyllä hieno. Runoja usein luenkin.

Lounaalla kävimme ja olipa hyvää. Täällä kakkosasunnolla usein käymme

syömässä paikallisissa ravintoloissa ja näin kannatamme yrittäjiä.

Hyvää kesänjatkoa kaikille!

Hyvää päivänjatkoa

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lammas, oot kyllä kirjoituksiesi perusteella kokenut aikalailla, ehkä oletkin jo blokiesi kautta kertonut tarinaasi... mutta täälläkin mielelläni kuulumisiasi luen. 

Mun elämässä on tapahtunut muitakin aika traumaattisia asioita, joita yleensä ihmisten elämässä ei tapahdu, mutta koska ne liittyy mun lapsiini, en niistä sosiaalisessa mediassa kerro mitään. 

Tähän vielä, että syyskuun 1980 jälkeen mua ei ole v**tuakaan kiinnostanut, mitä joku toinen musta ajattelee. Ajatelkoon mitä haluaa. On oikeasti aika vapauttavaa olla ajattelematta muita. Varsinkaan sellaisia, joilla ei ole mulle yhtään mitään merkitystä. 

Hyvää Syntymäpäivää 🌤

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lammas, oot kyllä kirjoituksiesi perusteella kokenut aikalailla, ehkä oletkin jo blokiesi kautta kertonut tarinaasi... mutta täälläkin mielelläni kuulumisiasi luen. 

Mun elämässä on tapahtunut muitakin aika traumaattisia asioita, joita yleensä ihmisten elämässä ei tapahdu, mutta koska ne liittyy mun lapsiini, en niistä sosiaalisessa mediassa kerro mitään. 

Tähän vielä, että syyskuun 1980 jälkeen mua ei ole v**tuakaan kiinnostanut, mitä joku toinen musta ajattelee. Ajatelkoon mitä haluaa. On oikeasti aika vapauttavaa olla ajattelematta muita. Varsinkaan sellaisia, joilla ei ole mulle yhtään mitään merkitystä. 

Ihan just niin, jok4kainen

"Oi ystävä kallis :)

Sinusta on vaimoksi vaikka kelle, kirjoitat lämmöllä, tunteella, ainutkertaisesti, kuka vaan sinut tahtoo... oot hoopo, ellet arvoasi huomaa...

Usko itseesi, muutkin uskoo :)"

Elämä on opettanut minua ja monikaan ei minua tahdo ja hyvä niin. En minäkään heitä jos vihaavat minua. Tänne kirjoitan mitä kirjoitan. Tylsästä elämästäni keksimällä keksittyä tekstiä samaa toistaen. Enkä ole hoopo vaan elämässäni opetuksen saanut monet kerrat. Pahoittelen ikävää viestiäni.

Omalta kohdaltani tämä kesä on vähän kuin ohi nyt monista syistä, enkä minä juuri nyt jaksa tätä elämääni. En tätä saman toistoa ja rahattomuutta. En rikkinäistä autoa joka vie viimeiset rahat ja lomabudjetin lopullisesti. Näin perumme koko reissun, kun on väärin majoitukseen kuukauden ruokarahat. Ei se vaan mene niin ja näin pitää tehdä valintoja, vaikka se tarkoittaisi, ettei pääse mihinkään kuin taas pyörii täällä samoissa maisemissa. Enkä minä enää oikein jaksa tätä kaikkea.

Viime vuonna olin huikeat 4 yötä täältä pois. Nyt en ehkä ainuttakaan. Ja joku vielä kirjoittaa, ettei rahalla ole väliä. Kyllä minulle olisi monesti. Sen voin sanoa. Alipainon rajaan on pari kiloa joten eipä ruuastakaan voi enempää säästää. Pahoittelen valitusta, mutta en minä juuri nyt jaksa elämääni, eikä minulla ole mitään kirjoitettavaa. Te tiedätte jo, että olen kävellyt ja ulkoillut yms. Ei mitään uutta.

Mulla ollut mukava päivä tänään, eilen tuli nuorempi poika kylään, käytiin tervehtimässä vanhaa äitiäni sairaalassa, oli virkeä mutta kävely ei pelitä ja toinen käsi ei toimi. Söimme kettukarkkeja.

Hyvää iltaa. Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa, vaikka olen lukenut muiden kuulumisia jo yli vuoden. Eipä oikeastaan mitään kuulu. Yksinäinen olen ja mietin ja murehdin liikaa. Tunnen itseni arvottomaksi ihmiseksi, kun en enää ole vaativassa työssäni. Olen kahden pojan äiti, epäonnistunut, huono ihminen. Olen tehnyt pahoja virheitä elämäni aikana, en voi edes itse antaa itselleni anteeksi. Ei ole mitään keinoa hyvittää tekojani. 

Anteeksi, kun olen olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Hyvää iltaa. Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa, vaikka olen lukenut muiden kuulumisia jo yli vuoden. Eipä oikeastaan mitään kuulu. Yksinäinen olen ja mietin ja murehdin liikaa. Tunnen itseni arvottomaksi ihmiseksi, kun en enää ole vaativassa työssäni. Olen kahden pojan äiti, epäonnistunut, huono ihminen. Olen tehnyt pahoja virheitä elämäni aikana, en voi edes itse antaa itselleni anteeksi. Ei ole mitään keinoa hyvittää tekojani. 

Anteeksi, kun olen olemassa.

Tervetuloa ketjuun, tänne sopii kaikenlaiset tarinat

t. Ap, Doris - reissunainen

"Nro 13371: Ei minustakaan koskaan kenenkään vaimoa tullut. Ja hyvä niin. Varsinkin sen potentiaalisen toisen osapuolen kannalta. Mutta mä sekä ihmettelen että hämmästelen tuota sun häpeää. Kuka tai ketkä ovat sun elämässäsi olleet ne ihmiset, jotka ovat saaneet sut häpeämään itseäsi? Vanhempasi? Sisaruksesi? Koulukaverisi? Opettajasi? Joku muu?"

Lampaalle. Tämäkin on minun pitkiksen viesti ja olen tänne lukuisia kertoja kirjoittanut kuinka olen ollut kiusattu koko nuoruuteni. Niin pahasti lopulta, että minun piti muuttaa pois koirani kanssa, että näin edes syytä jatkaa enää elämääni. Muuten en olisi jaksanut. Ja tämä meidän muuttomme meni miten meni. Pääsimme pois, mutta maksoin huonosta asuinpaikasta sitten kovaa hintaa esim sen vuoksi etten saanut työkokemusta tai päässyt kulkemaan opiskeluihin. Liian syrjässä olimme. Vuosikausiin en ajatellut muuta kuin, että selviämme jotenkin eteenpäin ja koirani hoidin.

Minulla ei ole oikeastaan ollut mitään nuoruutta. Ei lapsuuden jälkeen yhtään ystävää. Minua on pilkattu, naurettu ja häpäisty lukuisia kertoja. Puhuttu paljon pahaa. Niin paljon, että ikävät puheet ovat levinneet. Ensin yhdelle paikkakunnalle joka minulle ns tuttu (sain tietää erään tapauksen myötä) ja sitten vielä tänne missä nyt asun. Aivan sairaita valheita, joista en sen enempää kirjoita. Ja niin paljon etten ikinä uskonut kaiken menevän näin. Tästäkin kirjoitin jo vähän aikaa sitten.

Elämäni ihmisten kanssa on ollut jo kun olin nuori aivan vääränlaista. Mitään hyvää en ole elämääni saanut. Ja enhän minäkään ole täydellinen, mutta en ole syyllinen mihinkään mitä olen kokenut.

Samalla minä olen minä ja sinä olet sinä. Minä välitän siitä kaikesta kuitenkin. Oikeastaan jos mietin tätä kaikkea niin täytyisi olla hyvin poikkeuksellinen ihminen jos oikeasti ei esim minun tapauksessani välittäisi tästä kaikesta ja se ei vaikuttaisi. Pahimpina hetkinä eräs porukka on uhannut  tappaa minut. En kirjoita siitä hetkestä, eikä se kuulu tähän ketjuun. Onneksi silti koirani eli silloin vielä, koska sen vuoksi mitään ei sattunut. Pelkäsivät sitä. 

Ja samalla minä olen ollut aina yksin. Ketään ei ole kunnolla ollut puolellani. Vanhemmat jotenkin, mutta jäin jo kiusaamisen kanssa omilleni. Tämän jälkeiset asiat taas olivat äidilleni vaikeita käsittää. Lopulta eräiden tapauksien myötä vasta jotenkin ymmärsi, mutta vähättelee ja ei kuitenkaan ymmärrä miltä minusta tuntuu. Itse ei tykkää jos hänestä puhutaan yhtään pahaa ja minun pitäisi kestää kaikki. Näin eivätpä vanhempanikaan ole paljon välittäneet näissä jutuissa. Mieluummin meillä on arvosteltu minua aina. Olisi pitänyt olla vahva ihminen jne.

Pahoittelen tätäkin viestiä, mutta ymmärräthän että jokainen on erilainen. Joskus mietin, että olisin päästäni hullu jos mikään kokemani ei vaikuttaisi minuun. Ehkä niin päin. Ja lupaan etten kirjoita tästä enää jos kukaan ei ihmetteli miksi kirjoitan näin tai noin. Elämäni on ollut sellaista, etten minä toivo muille tälläistä. Ja monella on pahempaa. Ymmärrän sen. Kysyit ja vastasin. 

Juhannuspäivä ja juhlapäivä 25.6.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää iltaa. Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa, vaikka olen lukenut muiden kuulumisia jo yli vuoden. Eipä oikeastaan mitään kuulu. Yksinäinen olen ja mietin ja murehdin liikaa. Tunnen itseni arvottomaksi ihmiseksi, kun en enää ole vaativassa työssäni. Olen kahden pojan äiti, epäonnistunut, huono ihminen. Olen tehnyt pahoja virheitä elämäni aikana, en voi edes itse antaa itselleni anteeksi. Ei ole mitään keinoa hyvittää tekojani. 

Anteeksi, kun olen olemassa.

Tervetuloa ketjuun, tänne sopii kaikenlaiset tarinat

t. Ap, Doris - reissunainen

Hienoa Doris, edistystä!

Pitkis, oletko ikinä olut terapiassa? Eikös esim kirkolla ole maksutonta terapiaa saatavissa? Eikä tarvitse olla mitenkään uskovainen sitä saadakseen. Tai joku auttava puhelin?

Varmasti hyötyisit asiantuntevasta keskustelusta.

Olet vielä nuori! Elämässä voisi olla uutta tarjolla jos jaksaisit lähteä etsimään avoimin mielin.