Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Pesin lattiat, tulee huomenna kaveri viinille, ylihuomenna toinen kaveri kahville, torstaina poika palaa Sloveniasta, jää yli vkl kyläileen. Pitää vielä käydä kaupassa myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Noista auttavista puhelimista mitään apua ole yksinäisyydestä.kärsivälle, tuputtavat käyntiä jossain lenkillä tai kahviloissa, työväeopistonkursseilla.

Ei se yksinäisyys sinne jää, se pysyy mukana niin kausn, että kohtaat ihmisen jolle olet tärkeä ja joka haluaa pitää sinusta huolta.

Mutta mitä enemmän käyt ihmisten ilmoilla, sitä isompi todennäköisyys tavata sellaisia ihmisiä, joista voisi tulla sinulle tärkeitä. Ja joista myös itse haluat huolehtia, etkä vain saada huolenpitoa.

Todella monelle lemmikkieläin on tärkeä, kotona on joku elävä olento joka tarvitsee huolenpitoa. Esimerkiksi koiran kanssa tulee päiviin rytmiä, ulkoilua ja liikuntaa, on joku jota koskea ja silittää. Myös koiraharrastuksen myötä voi tutustua uusiin ihmisiin ja niistä voi seurata merkityksellisiä ihmissuhteita.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 11717: Sun neuvosi on osittain ihan hyvä. Kukaan ei tosiaan tule kotoa hankemaan. Kuitenkin joillain ihmisillä on elämänkokemuksensa myötä mennyt usko siihen, että kukaan tuollaisissa jutuissa olisi aidosti asialla. Ja vaikka olisikin, niin sillä toisella saattaa olla puoliso ja omat lapset, jotka kuitenkin menee aina ja iankaikkisesti uuden ystävän edelle. Aidosti välittävän ystävän etsiminen sosiaalisesta mediasta on oikeasti kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Toki sellaista ei löydy, jos ei edes yritä, mutta monilla on ollut elämässään ihan riittävästi pettymyksiä, kun ovat yrittäneet. 

Mä en ole koskaan tuntenut itseäni yksinäiseksi, mutta mulla onkin vanhemmat, sisko, lapset ja siskoni lapset. Ja muutama ystävä sekä kavereita. Mutta en mäkään ystävysty hetkessä (yhtä poikkeusta lukuunottamatta). Ensin pitää kaikessa rauhassa tutustua ja jos hyvin käy, syntyy kaveruus. Ja siitä vielä jatkaa pitkään ja jos hyvin käy, sy

Rohkaisusta ja edes yrittämään oli viestissäni lähinnä pointti. Vähän ravisteleva ja raflaava viesti myönnän. Hölmöjä ja huijareitahan paljon tuolla seuranhauissa, mutta varmasti myös hyvin paljon yksinäisiä ja aidosti hakemassa ystäviä. Itselläni on edelleen seuranhaku kesken ja myönnän ettei ole helppoa laittaa itsestään ilmoitus nettiin, ehkä tämö myös opettavaistakin. Ihmisistä oppii paljon ja tulee itsevarmuutta. Toki joskus jännittävääkin. Ei käy aika pitkäksi.

11722:"Rohkaisusta ja edes yrittämään oli viestissäni lähinnä pointti. Vähän ravisteleva ja raflaava viesti myönnän. Hölmöjä ja huijareitahan paljon tuolla seuranhauissa, mutta varmasti myös hyvin paljon yksinäisiä ja aidosti hakemassa ystäviä. Itselläni on edelleen seuranhaku kesken ja myönnän ettei ole helppoa laittaa itsestään ilmoitus nettiin, ehkä tämö myös opettavaistakin. Ihmisistä oppii paljon ja tulee itsevarmuutta. Toki joskus jännittävääkin. Ei käy aika pitkäksi."

Ymmärrän. Tosin yksinäinen ei välttämättä kaipaa seuraa vaan sitä ihmistä, jolle olisi tärkeä, erityinen, merkittävä ja rakas. Ja sellaisen ihmisen löytäminen jostain random tuntemattomista on aika haastavaa. Aikuisiällä aika monella on jo ne omat tärkeät ihmisensä ja vaikka toisen kanssa synkkaisikin hyvin, ei se toinen ikinä ohita nykyisiä läheisiä. Hyvä, jos joskus pääsee edes lähelle samaa tasoa. Vaikka itselläni ei olekaan ongelmaa tämän asian kanssa, ymmärrän silti niitä, joilla on. On paljon helpompaa tutustua uusiin ihmisiin, jos tutustumiseen ei liity mitään odotuksia. Kohtaaminen on silloin rentoa ja jos toista ei koskaan enää sen jälkeen tapaa, sekin on ihan fine. Mutta jos tutustumiseen liittyy odotuksia, hyvin helposti siitä seuraa pettymyskin. Ei tämä ollutkaan SE ihminen, jonka olisin elämääni halunnut. 

 

Arkinen maanantai. Heräsin aikaisin laittamaan muulle perheelle aamupalaa ja kun sain kaikki matkaan, join itse rauhassa kahvia, surffailin netissä, tilasin pari uutta koristetyynynnpäällistä kesäksi  ja menin sitten vielä hetkeksi torkkumaan. Sitten ruuan laittamista; kanapastaa ja salaattia johon tuli mm. viikonlopulta jääneitä tuoreita mansikoita ja leipäjuustoa. 

Päiväkahvit join ulkona kun oli niin lämmintä. Tiramisua riittää vielä huomiseksi kahville.  Leikkasin täydessä kukassa olevat jouluruusut pihalta jääkaappiin juomaan vettä ja teen niistä illemmalla jonkun asetelman olohuoneen pöydälle. Kauniita minusta muulloinkin kuin joulun aikaan.

Tästä taas viikko alkaa ja viikonlopuksi mökille. Sitä odotellessa olisi paljon opiskelujuttuja kirjoitettavana. 

Siellä on ihan kesä. Kävin viemässä Sortin jäteautoille vanhoja maaleja, loisteputkia, elektroniikkaa yms. Vaikkei ollut kuin ohut fleecetakki, niin senkin sai ottaa pois päältä. Tänään olisi pitänyt käydä verikokeissa, mutta menen vasta keskiviikkona. Mennään samalla reisuslla, kun lähdetään systerin kanssa ostamaan multasäkkejä. 

Toi ainainen neuvo yksinäiselle, ota koira.

Mihin yksinäinen vie koiransa jos sairastuu, lähtee johonkin, sitä sitten vasta ihmeissään on, tätäkään eivät nämä koiran tyrkyttäjät ota huomioon.

Niitä typeriä neuvoja on hyvä antaa, kun ei voi sellanen ihminen tajuta mitä on totaalinen yksinäisyys. 

Aikoinaan kun kaverini miesystävä kuoli, niin hän sanoi minulle, että nyt vasta ymmärtää.minua.

Hänellä oli miesystävä jolle laittaa ruokaa, yhesdä viettää illat ym. Sitten kun ei ollutkaan eikä tullut enää mies, niin alkoi minuakin ymmärtämän kun yksin jäi.

Hain tänään pyörän huollosta. Kokeilin pienen lenkin ajaa ja kyllähän se kunnossa nyt on, mutta huomaa sen olevan liian pieni minulle. Vanteet saisivat olla isommat. Saa kokoajan polkea vaihteella 6 tai 7 jos haluaa edes vähän vastusta. Nuorten pyörähän tuo on. Satulakin on itselläni niin ylhäällä, että yllä juuri ja juuri maahan. Yritän tuolla saada lisää tilaa jaloilleni, ettei tarvisi polvet koukussa olla. Kelvatkoon nyt sitten. 

Muuten hevosia kävin katsomassa, mutta olin ilkeä ja laiska enkä jaksanut houkutella muutamia kauempaa luokseni. Kävelin ikävästi niiden laitumen ohitse. Häijy minä. Jälkeenpäin tuli kurja olo tuosta. Yksi sai vaan huomiota js lähdin pois ennen kuin muita tuli siihen lähelle. Ei ehkä pitäisi lähteä tuonne jos on valmiiksi väsynyt ja surullinen olo. 

Äitini kunto edelleen melko huono liikunnallisesti. Magneetti meni julkisella pitkälle kesään ja jos sitä ei millään saa aikaistettua niin sitten pitää rokottaa lomakassaa ja ottaa sieltä ne rahat yksityiselle päästäkseen. Ei kukaan voi koko kesää kärsiä kivuista yms ja odottaa diagnoosia pelkän magneettikuvauksen odotuksen takia. Ei se ole inhimillistä ja tilanne voi pahentua. 

Minä kyllä välillä ihan mielelläni näen ihmisiä jossain. Tulee ehkä hetken tunne, että on siellä muiden joukossa, vaikka yksin olenkin. Tämä ihan esim kirppiksellä yms ollessa. Toisaalta merkitykselliset ihmissuhteet ovat sitten vaikeampi asia saavuttaa ja tutustuminen toiseen. Netti tarjoaa joillekin apua, mutta minulle olisi jo omalla nimelläni vaikeaa mitään "ystäviä hakea". Johtuu ehkä kokemuksistani.

Muuten olen ollut todella väsynyt. Nukkunut ihan ok, mutta monia päiviä olen mennyt ihan sillä ajatuksella, että pystyisin päivän normaalisti ulkoiluineen läpi viemään. Jonkinlainen uupumus päällä. Käytiin äitini kanssa asioilla ja minä nukuin autossakin puolet matkasta. Jotenkin minullakin on monesti toivoton olo jos mietin elämääni. Kyllä nämä päivät jotenkin menevät, mutta ei elämä näytä sellaiselta miltä toivoisin. Tämä moniin asioihin liittyen ja pärjäämiseen esim taloudellisesti. 

Täällä on eräs häirikkö käki, joka kukkuu öisin. Sitten jos sopivasti herää siihen niin se pitää kyllä hereillä pitkään kukkuen ihan lähellä tuossa seinän takana olevassa metsässä. 

Vierailija kirjoitti:

Toi ainainen neuvo yksinäiselle, ota koira.

Mihin yksinäinen vie koiransa jos sairastuu, lähtee johonkin, sitä sitten vasta ihmeissään on, tätäkään eivät nämä koiran tyrkyttäjät ota huomioon.

Niitä typeriä neuvoja on hyvä antaa, kun ei voi sellanen ihminen tajuta mitä on totaalinen yksinäisyys. 

Itse en enää ikinä ota koiraa, koska se määritti esim asuinpaikkaani ja asumismuotoa. Koko elämä piti suunnitella sen mukaan. Samalla itse sain välillä äitini koiraani hoitamaan, mutta harvoin. Tämä esim silloin, kun olin pääsykokeissa tms virallisessa reissussa mihin olo pakko mennä. Näin itse hoisin sen muuten.

Toisaalta jälkeenpäin mietin kuinka typerää oli koirani eläessä edes pääsykokeissa käydä kauempana. Miten minä olisin koirani kanssa johonkin suurempaa kaupungin lähelle muuttanut, kun koirani ei sopeutunut edes rivitaloon. Ei niitä metsämökkejä vuokralle ole tarjolla missään kaupunkien lähellä ja vielä edullisesti. 

Reissut teimme äitini kanssa yhdessä ja koira aina mukana ja kohteet sen mukaan. Jos mietin niin tein koirani elämän aikana vain kaksi oikeaa lomareissua ilman, että se oli mukana ja koirani eli yli 10 vuotta. Samoin en ota kissaa, koska samat jutut siihenkin liittyen ja tahtoisin kissan pääsevän edes aitaukseen ulkoilemaan joten okt paras sillekin. 

Vierailija kirjoitti:

Toi ainainen neuvo yksinäiselle, ota koira.

Mihin yksinäinen vie koiransa jos sairastuu, lähtee johonkin, sitä sitten vasta ihmeissään on, tätäkään eivät nämä koiran tyrkyttäjät ota huomioon.

Niitä typeriä neuvoja on hyvä antaa, kun ei voi sellanen ihminen tajuta mitä on totaalinen yksinäisyys. 

Facessa on paljon koiranhoitorinkejä, ihan ilmaisiakin. Sitten on tietysti maksullisia hoitopaikkoja. Ratkaisuja kyllä löytyy jos haluaa. 

Eikä koira tietysti ihmistä korvaa, mutta on monelle silti todella tärkeä ja tuo sisältöä yksinäiseen elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Oli ihana äitienpäivä, lapset perheineen kävivät syömässä ja toivat kukkia.

Kiitos, veistä käänsit oikein haavassani, mutta eihän tänne pakko ole tulla palstailee. Tän äitipäivän takia en mennyt perjantaina kurssillekkaan, ei jaksa eikä kärsi siitä puhua edes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi ainainen neuvo yksinäiselle, ota koira.

Mihin yksinäinen vie koiransa jos sairastuu, lähtee johonkin, sitä sitten vasta ihmeissään on, tätäkään eivät nämä koiran tyrkyttäjät ota huomioon.

Niitä typeriä neuvoja on hyvä antaa, kun ei voi sellanen ihminen tajuta mitä on totaalinen yksinäisyys. 

Facessa on paljon koiranhoitorinkejä, ihan ilmaisiakin. Sitten on tietysti maksullisia hoitopaikkoja. Ratkaisuja kyllä löytyy jos haluaa. 

Eikä koira tietysti ihmistä korvaa, mutta on monelle silti todella tärkeä ja tuo sisältöä yksinäiseen elämään. 

Sivusta. Kaikki koirat eivät ole sellaisia mitä voi ns tuntematon hoitaa. Omani oli kiltti, mutta vartioi paljon kotiamme. Näin en tiedä sitten olisiko päästänyt edes melko tuntematonta ihmistä sisälle. Olisi ainakin pitänyt tavata ihminen monta kertaa ennen sitä minun läsnäollessani. Mietin siis jos joku olisi käynyt sitä esim ulos päästämässä.

Uskon, etten olisi uskaltanut silti jättää sitä kenenkään tuntemattoman vastuulle. Lenkillä veti melko paljon ja tämä olisi sulkenut vieraan lenkitykset pois. Itse jaksoin sitä pidellä, mutta en olisi voinut vaatia muilta sitä. Innostui esim jäniksistä, linnuista yms ja säntäili hihnassa. 

Hoitoloissa monesti häkit yms joissa koirani ei olisi viihtynyt. Oli eroahdistusta yms välillä ja olisi stressannut siellä paljon. Ehkä teen asioista vaikeaa, mutta ei varsinkaan isomman pk-rotuisen koiran kanssa nuo hoitamisasiat ole olleet helppoja. Moni pelkää muutenkin sen rotuisia koiria mitä minulla oli. Omistajasta paljon kaikki kiinni silti ja tein näköjään asioita oikein koirani kanssa, kun siitä tuli kuitenkin mukava persoona. 

Paljonko kissan tekarit maksaa?

..vai millä se syö ja mitä?

Järsii puruluuta?

Kissoilla nuo erilaiset hammasvaivat ovat yleisiä ja kissa ei näytä kipujaan herkästi. Pennusta asti on harjattu ja puunattu molempien kissojen hampaat, toisella ei mitään ja toisella pari tulehtunutta takahammasta. Niiden poiston jälkeen pystyy kyllä syömään edelleen ihan normaalisti. Kissoilla on kyllä myös puruluut kovassa käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli ihana äitienpäivä, lapset perheineen kävivät syömässä ja toivat kukkia.

Kiitos, veistä käänsit oikein haavassani, mutta eihän tänne pakko ole tulla palstailee. Tän äitipäivän takia en mennyt perjantaina kurssillekkaan, ei jaksa eikä kärsi siitä puhua edes.

Täällä aika moni kehuu päivänsä saavutuksia ja tekemisiä, ei aina voi valittaa, saa tänne niitä hyviäkin juttuja kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli ihana äitienpäivä, lapset perheineen kävivät syömässä ja toivat kukkia.

Kiitos, veistä käänsit oikein haavassani, mutta eihän tänne pakko ole tulla palstailee. Tän äitipäivän takia en mennyt perjantaina kurssillekkaan, ei jaksa eikä kärsi siitä puhua edes.

 

Täällä aika moni kehuu päivänsä saavutuksia ja tekemisiä, ei aina voi valittaa, saa tänne niitä hyviäkin juttuja kirjoittaa.

 

Just näin, kaikenlaiset kuulumisethan kai sopii. Ei kai kukaan "veistä haavassa käännä" kertomalla omia mukavia kuulumisiaan.

Minäkin kerron puutarhahommista, eikä kaikilla ole pihaa... jne

Puutarhuri

Laiskimus Maximus eli mun koira halusi jostain syystä päivällä yhden ylimääräisen lenkin ulos ja nyt, kun haluaisin viedä sen  iltalenkille, sitä ei voisi vähempää kiinnostaa :D Köllöttelee pedillään kuin Pullervo ja katsoo mua sen näköisenä, että etkö sä ihminen osaa mennä yksin :D Tänään olisi taas sytostaattipiikin aika ja haluaisin jo suihkuun, piikki reiteen ja sitten peiton alle telkkaria katsomaan. 

Huonoa. Luin tämän pätkän jostain ja tulin surulliseksi ja vihaiseksi ihmisille 😒

"Sikaemo haluaisi rakentaa turvallisen ja pehmoisen pesän omille porsailleen risuista, heinistä ja muista luonnon materiaaleista. Sianlihantuotannon yleinen käytäntö on pitää emakko kääntymisen estävässä häkissä, jossa ei ole mahdollisuutta rakentaa pesää."

Sinä joka syöt possua. Miltä tuntuu olla kiduttaja? Tälläkin hetkellä kun istut mukavasti sohvalla tai kun nauroit päivällä töissä tai koulussa tai muualla, niin tuo sika koki ja kokee parhaillaan kärsimystä. Oleppa itse liikkumatta tuntikausia samassa asennossa. Illalla kun menet nukkumaan ja aamulla kun heräät. Sika kärsii koko sen ajan elämänsä loppuun asti. Hitto että minä vihaan ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Hain tänään pyörän huollosta. Kokeilin pienen lenkin ajaa ja kyllähän se kunnossa nyt on, mutta huomaa sen olevan liian pieni minulle. Vanteet saisivat olla isommat. Saa kokoajan polkea vaihteella 6 tai 7 jos haluaa edes vähän vastusta. Nuorten pyörähän tuo on. Satulakin on itselläni niin ylhäällä, että yllä juuri ja juuri maahan. Yritän tuolla saada lisää tilaa jaloilleni, ettei tarvisi polvet koukussa olla. Kelvatkoon nyt sitten. 

Muuten hevosia kävin katsomassa, mutta olin ilkeä ja laiska enkä jaksanut houkutella muutamia kauempaa luokseni. Kävelin ikävästi niiden laitumen ohitse. Häijy minä. Jälkeenpäin tuli kurja olo tuosta. Yksi sai vaan huomiota js lähdin pois ennen kuin muita tuli siihen lähelle. Ei ehkä pitäisi lähteä tuonne jos on valmiiksi väsynyt ja surullinen olo. 

Äitini kunto edelleen melko huono liikunnallisesti. Magneetti meni julkisella pitkälle kesään ja jos sitä ei millään saa aikaistettua

Poimin nyt vain tuon väsymyksen tekstistäsi vaikka toivotankin miellyttävää illanjatkoa. Suosittelen lämpimästi tarkistuttamaan varastoraudan tilanteen. t. sohvalle nukahtelu alkanut helpottaa rautatableteilla

Mä en ymmärrä teitä yhtään, kun itse sanoin yhdelle kriisipuhelimesta joka sanoi ettei mene syöpäseulontoihin. 

Te sitten sanotte yhteen ääneen, ettei avusta ole mitään hyötyä. Tyyppihän kuulostaa todella masentuneelta. Sanoi että tap paisi itsensä s yöpään yksinäisyyden takia. Hänhän tarvitsee todella paljon apua, kuin että sanotte: "Et sä mitään tarvii, kun ei mitään hyötyä" 

Tässä kommunikoimisessa voi todellakin olla elämä pelissä, että millä tavalla vaikutamme masentuneen toimiin.