Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Kaupasta tullessa mieltä ilahdutti kärppä joka ylitti edessämme tien lennokkain loikin. Ihana näky!

💐

Ärsyttää jotenkin sekin jos johonkin ketjuun laittaa biisejä ja joku niitäkin arvostelee ikävästi. Tämä, kun hetken aikaa on parempi fiilis. Sitten jotenkin ajattelee, että onko se tosiaan näin etten itsekään voi muuten musiikista keskustella kuin linkittää biisin johonkin ketjuun täällä ajatellen, että ehkä joku sen hyvässä tapauksessa kuuntelee. Että sekö on ainoa keino ja tunnen olevani ihan epäonnistunut,  koska se on todellisuutta minulle, ettei minulla ole ketään jonka kanssa jutella esim näistä asioista.

Löysin eilen sattumalta seuraavan biisin yllättäen päivälleen viisi vuotta tuon videon julkaisun jälkeen (1.5.2020 julkaistu). Olen jotain biisejä häneltä ennen kuunnellut ja tiedän, että on ihan p*skaa monen mielestä ja en yleensä kuuntele tuollaista. Silti hän ei edes itse ota itseään vakavasti ja se näkyy kaikessa. Jotenkin arvostan sitä ja ehkä eroaa monista muista samantyylisistä. Sopivan huonoa ja silti fiilikseeni sopivaa na sanoissa jotain mihin tarttua. Jos joku tajuaa mitä tarkoitan.

smrtdeath- gucci shades

Sydämeeni osuman sain, nuoli on amorin viinistä kai (Siiri Nordin)

Tänään mukava päivä, kävin Lemillä 8v tytön synttäreillä, sai hauskan laama ilmapallo joka '' kävelee" maata myöten kun sitä taluttaa ja muita tavanomaisia,  herkkuja oli runsaasti, popcorn kakku uutuus, hyvää. Ja Saipa voitti pelin. 

Ikävää kun sää viilenee jälleen, lunta luvattiin ja yöpakkasia. Tule jo kesä ja lämmin.

No, olin Vappuna lastentapahtumassa liikenteenohjaajana. 7 tuntia meni siinä. Välillä kävin syömässä henkilökunnan ruokailussa ja hain pari kertaa kahvia ulos. Illalla oltiin väsyneitä. Tämä päivä meni lepäämisessä. Tai oli kyllä siivouspäivä. Semmosta kuuluu. Palvelemisesta tulee hyvä mieli. 

Olen 63 vuotias nainen, asioiden pitäisi olla hyvin, mutta saan koko ajan mieleen ikäviä muistoja menneestä. Menin terapiaan puoli vuotta sitten. Puhun asioista, joista en koskaan ole ennen puhunut ja terapeutti kuuntele ja jo se helpottaa paljon. Olen tullut avoimemmaksi sanovat läheiset. Tällä hetkellä itken paljon kun moni julma asia menneisyydestä muistuu taas mieleen. Menin terapiaan haluten, että voin hyväksyä menneisyyden ja jättää sen ajattelemisen ja elää eteenpäin uusin voimin. Luulen että siihen menee vielä muutama kuukausi terapiaa (4 kertaa kuukaudessa).

Mulla sama, menneet ikävät asiat mielessä melkein päivittäin, tunnen suunnatonta vihaakin joskus jotain ihmistä kohtaan.

Onko se niin, että ihmisen ei koskaan ole hyvä olla tai tuntuu, että minulle ei ole onnea suotu tässä elämässä.

Tänä aamuna huomasin isossa huonekasvissani seittiä ja pienenpieniä liikkuvia pisteitä, jotain tuholaishyönteisiä. Olen näitä harvoin  huonekasveissa ennenkin nähnyt. Tulevat kuin tyhjästä.

Noh, kiikutin kasvin kylppäriin ja laitoin ensihätään astianpesuainetta sumutinpulloon ja sumutin kauttaaltaan. Myös vanulapuilla pyyhin kasvin lehdet, kun ovat sen verran tukevat, että sen kestävät. Tiedän, että joudun uusimaan käsittelyn. Tässä taistossa olen yleensä hävinnyt kirvoja vastaan (tai mitä lienevät), mutta tuo syntymäpäivälahjaksi saatu kasvi on sen verran ihana, että kaikkeni teen nyt.

Vierailija kirjoitti:

Tänä aamuna huomasin isossa huonekasvissani seittiä ja pienenpieniä liikkuvia pisteitä, jotain tuholaishyönteisiä. Olen näitä harvoin  huonekasveissa ennenkin nähnyt. Tulevat kuin tyhjästä.

Noh, kiikutin kasvin kylppäriin ja laitoin ensihätään astianpesuainetta sumutinpulloon ja sumutin kauttaaltaan. Myös vanulapuilla pyyhin kasvin lehdet, kun ovat sen verran tukevat, että sen kestävät. Tiedän, että joudun uusimaan käsittelyn. Tässä taistossa olen yleensä hävinnyt kirvoja vastaan (tai mitä lienevät), mutta tuo syntymäpäivälahjaksi saatu kasvi on sen verran ihana, että kaikkeni teen nyt.

Kilpikirvalta kuulostaa... vaikea torjua, kun on kilpi otuksen päällä. Onnea matkaan. Tolu/mäntysuopapesu suositeltava luomukonsti

Puutarhuri

Vierailija kirjoitti:

Sydämeeni osuman sain, nuoli on amorin viinistä kai (Siiri Nordin)

Viiristä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänä aamuna huomasin isossa huonekasvissani seittiä ja pienenpieniä liikkuvia pisteitä, jotain tuholaishyönteisiä. Olen näitä harvoin  huonekasveissa ennenkin nähnyt. Tulevat kuin tyhjästä.

Noh, kiikutin kasvin kylppäriin ja laitoin ensihätään astianpesuainetta sumutinpulloon ja sumutin kauttaaltaan. Myös vanulapuilla pyyhin kasvin lehdet, kun ovat sen verran tukevat, että sen kestävät. Tiedän, että joudun uusimaan käsittelyn. Tässä taistossa olen yleensä hävinnyt kirvoja vastaan (tai mitä lienevät), mutta tuo syntymäpäivälahjaksi saatu kasvi on sen verran ihana, että kaikkeni teen nyt.

Kilpikirvalta kuulostaa... vaikea torjua, kun on kilpi otuksen päällä. Onnea matkaan. Tolu/mäntysuopapesu suositeltava luomukonsti

Puutarhuri

Kiitos. Juu, tiedän, että on haastavaa. Kasvi on juurakkovehka eli alokasia. Mäntysuopaa aijon myös käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sydämeeni osuman sain, nuoli on amorin viinistä kai (Siiri Nordin)

Viiristä

Viinistä!

Lauantaipäivää! Heräsin viime yönä kolmelta enkä saanut pariin tuntiin uudelleen unta, joten katselin Maxilta yhtä true crime sarjaa. Jossain vaiheessa nukahdin uudelleen ja heräsin vasta, kun koira tuli ihmettelemään, että enkö aio lähteäkään aamulenkille. Sorminiveliä särkee, joten nyt sitten pitää miettiä, mitä hyödyllistä tekisi tänään vai tekisikö mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sydämeeni osuman sain, nuoli on amorin viinistä kai (Siiri Nordin)

Viiristä

Viini on jousikotelo!

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama, menneet ikävät asiat mielessä melkein päivittäin, tunnen suunnatonta vihaakin joskus jotain ihmistä kohtaan.

Onko se niin, että ihmisen ei koskaan ole hyvä olla tai tuntuu, että minulle ei ole onnea suotu tässä elämässä.

Itsellä vähän sama juttu. En tiedä tunnenko vihaa, mutta kuitenkin jotain surua siitä miten minua on kohdeltu ja kuinka olen joutunut varsinkin nuorempana kestämään ikävää kohtelua. Se sitten heijastuu nykyhetkeen myös. Minulla on aina välillä ihan hyvä olo, mutta sitten suren taas jotain asiaa minkä pitäisi olla toisin, kuten sen miten näen itseni ja kuinka monesti en arvosta itseäni yhtään. Ymmärrän, minulla on vääristynyt käsitys itsestäni ja ikävät jutut vaikuttavat.

Joskus tunnen kyllä vihaakin, kun en meinaa kestää vääryyttä. Sellainen olo tulee, että moni asia on hyvin epäreilua ja itse en ole loukannut muita. Eniten ehkä itse pelkään sitä, että elämäni kärsii näistä asiosta (niin kuin se on jo kärsinyt) ne ja vaikuttavat jotenkin jatkuvasti elämääni.

Toisessa viestissä käsiteltiin hyvin terapiaan liittyviä asioita ja todettiin, että hänelle on ollut tärkeää, että saa puhua asioista ja häntä  kuunnellaan. Itsekin ehkä näen asian niin, että olisi hyvä edes voida nämä asiat sanoa ääneen ja kertoa kokemuksistaan. Jo se voisi auttaa ja tulisi olo, että on ok puhua näistä jutuista, kun se ei ole esim perheessäni ole ollut ok. Näin melkein kaikki ok käsittelemättä. Samalla, kun sitä pitäisi pystyä tutustumaan ihmisiin ja luottamaan heihin ja pärjäämään niissä jutuissa. Ja vielä näkemään itsensä edes jotenkin ns hyvässä valossa. 

Edelliseen pitkään viestiin vielä kerran jatkan tätä liiankin tuttua (ja tänne kirjoittamaani) kirjeenvaihto asiaa vangin kanssa. Nyt on ollut viime hetket päättää se juttu, kun hänen ilmoituksensa poistuu kohta. Oikeastaan olen vieläkin miettinyt kaikkea sitä, mutta ei ole kiva fiilis tietojaan vankilaan ilmoittaa.

Samalla oikeastaan minulle ei itseni kannalta ole väliä mikä sen ihmisen tilanne on. Varmasti minua jännittäisi kirjoittaa ihan kaikille ihmisille. Miettisin kiinnostaako häntä edes lukea viestejäni ja mitä kirjoittaisin hyvin tavanomaisesta elämästäni (tai onko tämä edes sitä), kun en käy oikein missään ja ei ole ihmisiä oikein  elämässäni joista kirjoittaa. Ei sukulaisia tai ystäviä ja näin jää tapahtumat ja juhlat yms väliin. Jotenkin tietysti tässä korostuu ajatus, että jos henkilö itse elää rajattua elämää niin minun pitäisi sitten pystyä itse kirjoittamaan mielenkiintoisesti.

Samalla jännitän kaikkea ihmisiin tutustumista oli henkilö sitten millainen vaan. En voi näin sanoa, että pelkäisin häntäkään, mutta yleisesti on vaikeaa tutustua ja kertoa itsestään. Ehkä toisella olisi odotuksia minusta ja sitten en pystyisi tuomaan mitään iloa hänen elämäänsä. Jotenkin jännitänkin enemmän sitä miten kaikki menisi. Jos ryhtyy tuollaiseen niin pitäisi sitten saada se toimimaan. 

En ehkä ole hyvä ihminen kirjoittamaan mihinkään vankilaan, koska se voisi vaatia ihmiseltä kykyä kirjoittaa rennosti ja tavallaan pitäisi olla tietyllä tavalla rohkea mitä en näytä nyt pystyvän olemaan. Se toisaalta harmittaa minua nyt ja olisin mielelläni tahtonut kuitenkin kokeilla sitä kaikkea, mutta vanki on ihminen ja minun kokeiluni eivät saa kuitenkaan loukata ketään tyylillä, että kirjoitan pari kirjettä ja sitten koen, etten halua tai pysty kirjoittamaan enää ja näin loukkaan toista. En tahtoisi tätäkään.

Ehkä tähän kaikkeen vaikuttaa juuri se miten näen itseni. Kun on huono itsetunto ja jännitän kaikkea ihmisiin liittyvää niin se sitten vaikuttaa kaikkeen. Koen olevani sellainen joka ei tuo iloa muille tai pysty rennosti toimimaan ja tulee se ajatus, että en ole sopiva ihminen kirjoittamaan kenellekään. Tai tutustumaan kenenkään. Pahoittelut tästäkin viestistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama, menneet ikävät asiat mielessä melkein päivittäin, tunnen suunnatonta vihaakin joskus jotain ihmistä kohtaan.

Onko se niin, että ihmisen ei koskaan ole hyvä olla tai tuntuu, että minulle ei ole onnea suotu tässä elämässä.

Itsellä vähän sama juttu. En tiedä tunnenko vihaa, mutta kuitenkin jotain surua siitä miten minua on kohdeltu ja kuinka olen joutunut varsinkin nuorempana kestämään ikävää kohtelua. Se sitten heijastuu nykyhetkeen myös. Minulla on aina välillä ihan hyvä olo, mutta sitten suren taas jotain asiaa minkä pitäisi olla toisin, kuten sen miten näen itseni ja kuinka monesti en arvosta itseäni yhtään. Ymmärrän, minulla on vääristynyt käsitys itsestäni ja ikävät jutut vaikuttavat.

Joskus tunnen kyllä vihaakin, kun en meinaa kestää vääryyttä. Sellainen olo tulee, että moni asia on hyvin epäreilua ja itse en ole loukannu

Muistan kun joku kohteli minua koulussa ikävästi ja siitä kotona kerroin, oli kotona vastaus ettei pidä välittää tai olla kuulevinaankaan. Sain myös ilman mitään syytä nyrkistä kasvoihin. Näin ollen en siitäkään sitten sanonut.

Jälkeenpäin nyt aikuisiällä sitten meillä ihmetellään, kun on sellainen 'puhumattomuuden kulttuuri suvussa ja ollaan umpimielisiä'.

Eipä muuten opettajatkaan tuohon kiusaamiseen puuttuneet vaikka se oli jo fyysistä väkivaltaa. Ei pelkästään minua lyöty. Muistan, kun apukoululainen tyttö tuli lyömään kaveriani, niin että tältä veri valui kasvoista. Opettaja totesi vain että jaa hah vai niin.

"Muistan kun joku kohteli minua koulussa ikävästi ja siitä kotona kerroin, oli kotona vastaus ettei pidä välittää tai olla kuulevinaankaan. Sain myös ilman mitään syytä nyrkistä kasvoihin. Näin ollen en siitäkään sitten sanonut."

Siis tarkennan viestiini: koulussa lyötiin kasvoihin, ei kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sydämeeni osuman sain, nuoli on amorin viinistä kai (Siiri Nordin)

Viiristä

Viinistä!

Anteeksi maalaisuuteni.Olettepa nousseet väärällä jalalla tänään ylös.