Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (22150)
Vierailija kirjoitti:
Teillä kaikilla tuntuu olevan elämä kunnossa. Luulen että vuoden päästä tästä en ole enää täällä.
Vielä reilu vuosi sitten välillä mietin, kumpikohan lähtee tästä maailmasta ensin: äitini (96v) vai minä (62v). Elämäni ei silloin ollut todellakaan kunnossa. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että nyt jälleen on. Joku eilen kirjoitti muiden ahkeruudesta ja illalla jäin miettimään asiaa. Musta tuntuu, että viimeiset 2 vuotta mulla meni aika sumussa. Unettomuus, jatkuva väsymys, lisääntyvät kivut, korkeat verenpaineet sekä stressi aiheutti sen, ettei oikein mihinkään ylimääräiseen riittänyt enää voimat. Äidin hautajaisten jälkeen oli vielä perunkirjoitukset ja perinnönjaot, mutta sen jälkeen sain vihdoin antaa väsymykselleni ja voimattomuudelleni vallan. Tän vuoden alussa voitiin aloittaa reumalääkitys uudelleen ja vaikka inhoankin sen lääkkeen sivuvaikutuksia, kivut ovat pikkuhiljaa vähentyneet. Stressi on poissa ja yöni saan pääsääntöisesti nukuttua ihan hyvin. Verenpaineeni ei enää pomppaa vaarallisiin lukemiin, kun puhelin soi. Joten nyt on sitten ollut sekä aikaa että voimia puuhastella kotona kaikenlaista. Toisaalta jossain alitajunnassani piileskelee mörkö, joka välillä huomauttaa, että isäni täyttää tänä vuonna 96v. En voi koskaan tietää, milloin sama rumba alkaa uudelleen, mutta isän kohdalla. Sen vuoksi teen ja touhuan nyt, kun siihen on mahdollisuus. Huomenna ei välttämättä enää ole.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä kaikilla tuntuu olevan elämä kunnossa. Luulen että vuoden päästä tästä en ole enää täällä.
Vielä reilu vuosi sitten välillä mietin, kumpikohan lähtee tästä maailmasta ensin: äitini (96v) vai minä (62v). Elämäni ei silloin ollut todellakaan kunnossa. Olen iloinen ja kiitollinen siitä, että nyt jälleen on. Joku eilen kirjoitti muiden ahkeruudesta ja illalla jäin miettimään asiaa. Musta tuntuu, että viimeiset 2 vuotta mulla meni aika sumussa. Unettomuus, jatkuva väsymys, lisääntyvät kivut, korkeat verenpaineet sekä stressi aiheutti sen, ettei oikein mihinkään ylimääräiseen riittänyt enää voimat. Äidin hautajaisten jälkeen oli vielä perunkirjoitukset ja perinnönjaot, mutta sen jälkeen sain vihdoin antaa väsymykselleni ja voimattomuudelleni vallan. Tän vuoden alussa voitiin aloittaa reumalääkitys uudelleen ja vaikka inhoankin sen lääkkeen
Mitä sait perinnöksi?
Kuukautiset alkoivat ja maha kipeä.
Ruoka ei maistu.
Tuntuu että 4päivän vapaat menivät nopeasti vaikka täällä Helsingissä on ollut sateinen sää kokoajan.
Paavin kuolema surettaa.
Olen aina tykännyt katsoa Paavin puhetta televisiosta.
Tein hakkuun omaan metsääni ja tulen tienaamaan tänä vuonna sen takia ihan mukavasti ylimääräistä rahaa.
Toki veroprosentti on sen mukainen.
Olen miettinyt jos kesällä kävisin Latviassa,Liettuassa ja Puolassa.
Heinäkuussa minulla olisi lomaa.
Olen lapseton ja koen muiden naisten työpaikka keskustelut tauolla kiusalliseksi aiheet pyörivät vain lapsissa ja lapsiperhearjessa.
Aika monella tuntemallani perheellisellä on nepsylapsi ( adhd tai Add)
Kilttejä rauhallisia normaaleja lapsia taitaa nykyisin olla suhteessa vähemmän.
Minulla diagnoisoitiin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö vuonna 2018.
Se on nyt pysyvät poissa.mutta nyt viime aikoina se on taas nostanut päätään.
The only fears we have to fear is these fears itself.
Nro 11022: Mitä sait perinnöksi?
Sekä rahaa että osuuden isän asunnosta.
Mies sekoilee... sairastaa parantumatonta sairautta. Raskasta kuunnella joka aamuista valittamista ja agressiokohtauksiaan. Syyttää minua kohtalostaan, aina ennen lääkärikäyntiään haukkuu ja raivoaa että jaksaa hymyillä hoitajille sairaalassa. Eilen sai raivokohtauksen kun en voi sen elämää jatkaa, kadehtii minua kun saan jatkaa elämääni. Kuinka olette selvinnyt vastaavasta?
Vierailija kirjoitti:
Mies sekoilee... sairastaa parantumatonta sairautta. Raskasta kuunnella joka aamuista valittamista ja agressiokohtauksiaan. Syyttää minua kohtalostaan, aina ennen lääkärikäyntiään haukkuu ja raivoaa että jaksaa hymyillä hoitajille sairaalassa. Eilen sai raivokohtauksen kun en voi sen elämää jatkaa, kadehtii minua kun saan jatkaa elämääni. Kuinka olette selvinnyt vastaavasta?
Ei ole kokemusta vastaavasta, mutta löytyisikö jostain jotain vertaistukiryhmää?
Vierailija kirjoitti:
Teillä kaikilla tuntuu olevan elämä kunnossa. Luulen että vuoden päästä tästä en ole enää täällä.
Voi suurimmalla osalla on murheita, sairauksia, rahahuolia, unettomuutta, riitoja, yksinäisyyttä, ahdistuneisuutta, kuolemanodotusta sairauden johdosta, mutta on vain näyteltävä, että asiat ovat hallinnassa. Ja kun tarpeeksi näyttelee, alkaa uskoa siihen. Kenenkään elämä ei ole vain hyvää, ei kenenkään!
Eikä meistä kukaan tiedä, missä on vuoden päästä. Elämä on niin haurasta, monella tapaa.
Nukuin pitkään, poika soitti ettei tulekaan kun oli saanut sähköpostiin tiedon työterveystarkastusesta huomenna, toinen poika tulee torstaina kylään. Käyn nyt tekemään ruokaa.
Saakutin sepelkyyhky! Aloittaa kovan viserryksen (tai se on kovaa huhuilua) jo aamukolmelta! Ei pysty nukkumaan, ollaan yritetty häätää sitä kauemmas, mutta meidän piipunnokka on maailman paras paikka hänelle! Pesä on ilmeisesti lähimetsässä, joten reviirin rajoja huhuilee. Ärsyttää. Tätä kesti viime kesänäkin koko kesän. Onko teillä keinoja tähän?
Keväisistä äänistä:
Olin kerran alkukesästä aitalla yötä, kevythirsirakennus, niin kaikki äänet kuuluu sisälle tosi hyvin. Lähilammessa kurnutti kymmenittäin sammakoita, ääni oli melkoinen. Lintujen tsirkutus kuului ja kerran hirvi hörppi äänekkäästi vettä lammesta.
N64
Pizza uunissa, tuoksuu valkosipuli naminam
Vähän apea sunnuntaiolo, vaikka on maanantai. Tultiin mökiltä kotiin, pitäisi jaksaa purkaa tavaroita ja vähän siivoillakin, mutta taidan jättää huomiseen. Saa rauhassa sitten järkkäillä kun mies menee toimistolle ja lapsi kouluun.
Selkä on vieläkin vähän kipeä, mutta parempi jo. Monta yötä meni huonosti, kun särkylääkekään ei oikein auttanut. Yöllä yksin pimeässä valvoessa kaikki tuntuu kurjalta ja tulevaisuus terveyshaasteineen pelottaa, mutta kummasti möröt vähän haalistuvat aamun koittaessa. Onneksi on tämä oma pieni perhe, jonka takia jaksaa yritää ajatella positiivisemmin.
Kahden viikon päästä taas pitkä viikonloppu mökillä, kun otetaan perjantai vapaaksi vapun jatkoksi. Sitä ennen olisi paljon opiskelua, osa tylsää pakkopullaa, osa oikeasti kiinnostavaa. Pitäisi varata myös lääkäriaikoja.
Yle areenan Avaraa luontoa seuraan tässä sivusilmällä ja alan kohta laittaa kanawrappeja illalliseksi pääsiäisruokien rääppeistä.
Pitkän mukavan viikonlopun jälkeen paluu arkeen on joskus ankeampaa. Vaikka vapaa on ihanaa... joskus lomankin jälkeen pari viimeistä päivää alkaa ahdistaa.
Huomenna arki alkaa velvollisuuksineen, herätyskello soi...
Nukuin päiväunet, nyt juon kahvia, että piristyisin...
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 11022: Mitä sait perinnöksi?
Sekä rahaa että osuuden isän asunnosta.
Tuliko isot perintöverot maksettavaksi?
The only fears we have to fear is these fears itself.
Voin sanoa, etten oikein voi hyvin nyt. Ikävä sanoa tämä. Pääsiäinen on ollut hyvin raskas ja voimat on vähissä. Isäni tuli myös tänne käymään. Tällä kertaa en syytä häntä mistään. On toisaalta hyvin energinen ja täynnä tarmoa. Puhuu kesästäkin ja minä mietin miten selviäisi taas yhden päivän.
Olen jotenkin väsynyt elämääni. Psyykkisesti mieliala huono ja jotain burnoutin oireita yms. Hyvä sanoa tämä, kun en ole edes töissä. Kuitenkin ajatus pätkii ja olo on kuin aivoni olisivat vanhentuneet kymmeniä vuosia ja tämä huonolla tavalla. Tottakai oli silti tehtävien palautuksia myös viime aikoina. Niitä sitten kirjoitin miten kirjoitin ja paikkailin virheitäni seuraavana päivänä. Yritän silti tehdä ne hyvin, mutta vaikeaa on.
Mietin mikä minua väsyttää ja saa surullisen olen aikaan. Niin, kun en minä oikein iloa ole pitkään aikaan kunnolla tuntenut. Ehkä olen jotenkin uupunut elämääni ja väsynyt moniin asioihin. Menneisyyteni vaikuttaa ja opiskeluihin ja työllistymiseen liittyvät asiat. Tuntuu, että olen pilannut nämä asiat aikoinaan, kun en saanut työkokemusta ja toisaalta jaksanut ja pystynyt opiskelemaan jo silloin. Tavallaan mietin, että ole tällä menolla jumissa täällä paikkakunnalla missä asun. En näe oikein muutosta. Tännekin, kun melkein vain asumiskuvioiden sekä koirani takia aikoinaan tulin. Ei muuta syytä. Näin en minä tänne mitään sidettä omaa ja ahdistaakin monesti tämä paikkakunta.
Toisaalta myös äitini voi melko huonosti. Tilanne toisen jalan kanssa on menossa kohta siihen mitä se oli talvella. Ei pysty kohta enää kävelemään. Lääkäriaikaa ei ole reumapuolelle annettu lainkaan, kun hänet siirrettiin "suolistotutkimuksiin" ja lähetä sinne puolelle. Näin ei tuo reuman hoito nyt kuin tauolla ja äitini yksin oireidensa kanssa. Lääkkeet toki on. Yrittää nyt selvittää asioita ja saada joitain soittoaikaa lääkärille joka häntä on hoitanut. Olen näännyksissä myös tähän liittyen ja pelkään tilanteen pahenevan. Tuo näännyksissä olo heijastuu myös jo fyysiselle puolelle. Olen kävellyt, mutta tänäkin aamuna heitti päästä ja olo on fyysisestikin voimaton jotenkin. Äidilleni olen sanonut, että selvitä asiasi, koska kohta tilanne pahenee ja se on pahentunut jo paljon. Ja olen sanonut, että olen nyt itsekin todella väsynyt ja en yleensä valita hänelle tälläisestä jutuista.
Jos saisin viime kevään takaisin niin tekisin tämän kämpän maalaukset, muutot yms alusta asti uudestaan jos saisin viime kevään melko hyvän fiiliksen takaisin. Tosin en minä nyt vuosiin mitenkään kovin hyväksi sitä "perusmielialaani" kuvaa, mutta nyt kyllä ollaan hyvin alhaalla. Oikeastaan jos mietin täällä koettuja vuosia niin ainoastaan kärsiessäni ahdistuksesta ja unettomuudesta pari vuotta sitten oli pahempi fiilis kuin nyt. Tämä on nyt ajatusten purkua ja lupasin itselleni etten valittaisi täällä. Silti päädyin tänne taas. Enkä näköjään osaa ajatuksiani tiivistää. Pahoittelen sitä.
Katherine.Rosemary kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Nro 11022: Mitä sait perinnöksi?
Sekä rahaa että osuuden isän asunnosta.Tuliko isot perintöverot maksettavaksi?
Verottajalta ei ole vielä tullut tietoa asiasta, mutta arviolta noin 20 000 €. Äidin perinnöstä vajaa puolet meni suoraan hänen neljälle lapsenlapselleen ja meille siskoni kanssa sitten puoliksi loput.
Tänään on ollut hyvä päivä, pitkästä aikaa. Sain siivottua ja vielä illemmalla laitan ruokaa useammaksi päiväksi. Pari kolme viikkoa ihmettelin heikkoa oloa ja huimausta. Olen monisairas ja monet lääkkeet käytössä. Kävin kaikki läpi ja totesin että tarvitsee tarkistaa verenpaineet ja niistä syy löytyikin. Yläpainekin oli alle 100. Kymmenen kilon painon pudotus tänä vuonna ja saan ehkä lopettaa verenpainelääkkeet tai ainakin puolittaa lääkemäärän. Voisin itkeä ilosta. Niin monta vuotta taistellut ja viimein tulee tulosta.
Voi Pitkis
Surullinen ja apea oli kirjoituksesi, kumpa näkyisi valoisampaa tulevassa. Älä huoli kirjoituksistasi, jos siitä on hiukankin apua tilanteessasi. Tänään jo kaipailin, kun ei kommenttejasi hetkeen näkynyt. En neuvoja jaa, en osaa edes, etkä niitä kaipaakaan.
Voimia arkeen :) ja opiskeluun
N64
Niin minäkin kerran luulin. Että elämä ohitse. Eipäs ollutkaan, nyt olen tyytyväinen. Kaikkien elämässä on mustaa joskus, toisilla enemmän. Valoa päivääsi