Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Rakas lapsenlapsi on juuri nyt leikkauksessa. Viime yönäkin heräilin ja jännitin hänen puolestaan. Pitäisi olla ihan rutiinileikkaus, mutta silti jännittää. Hän oli viimeiseen asti halunnut lukea kirjaa, se vei pelon. Vielä rauhoittavia esilääkkeitä saaneena luki sängyssä.

Peukkuja pidellään täälläkin

N64

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakas lapsenlapsi on juuri nyt leikkauksessa. Viime yönäkin heräilin ja jännitin hänen puolestaan. Pitäisi olla ihan rutiinileikkaus, mutta silti jännittää. Hän oli viimeiseen asti halunnut lukea kirjaa, se vei pelon. Vielä rauhoittavia esilääkkeitä saaneena luki sängyssä.

Peukkuja pidellään täälläkin

N64

 

Kiitos! Just tuli viesti, että heräämössä ollaan ja leikkaus meni hyvin! Kiitos henkisestä tuesta palstalaiset!

Vierailija kirjoitti:

Herätty taas 6.30. Olin ihan maanantaissa herätessä, kunnes tajusin että onkin tiistai ja missasin yhden menon. Viime päivinä on ollut työttömän alemmuuden tunnetta enemmän kuin ennen. Fiilis vaihtelee, välillä unohtaa koko homman ja sitten kun joutuu jollekin instanssille selittelemään tilannetta se tuntuu hävettävälle. Jos nyt joisi vielä kupin kahvia ja etsisin jotain tekemistä tälle päivälle, niin ehkä tämä tästä.

63 v

Ymmärrän kyllä, että tilanteesi tuntuu susta hävettävältä. Mutta  ei siinä ole mitään hävettävää. Muistan oikein hyvin 1990-luvun laman. Olin silloin kuopuksesta äitiyslomalla ja hoitovapaalla. Lähes päivittäin telkkarissa tai lehdissä korostettiin, että ei ole mikään häpeä hakea yhteiskunnan tukia. Silloin koulutettujakin ihmisiä lomautettiin tai irtisanottiin ja yrityksiä meni nurin, joten yhteiskunnan tukia tarvitsivat nekin, joiden oli aina aiemmin kuviteltu kyllä pärjäävänsä. Kunnollinen keskivertokansalainen olikin yks kaks tukien tarpeessa eikä tukien tarve koskenutkaan enää vain spurguja tai muita laitapuolenkulkijoita. Mä ainakin ajattelen edelleen ihan samalla tavalla kuin silloin. Itseasiassa ysärin lama tuli mieleen jo viime kesänä, kun monissa kaupoissa oli kahvia tarjouksessa 3 pakettia kympillä. Vaikka Suomi ei nyt ihan vielä lamassa olisikaan, niin pahassa taantumassa kuitenkin. 

Ei ole sinun vikasi, että työpaikkoja on vähän ja työnhakijoita paljon. Ei ole sinun vikasi, että työnhakuun liittyy vahva ikärasismi ja sinun pitäisi olla jokin täysin uniikki monialaosaaja, jotta sua enää ikäsi takia palkattaisiin töihin. Eikä ole sinun vikasi, että olet jo 63-vuotias. Joten miksi ihmeessä sun pitäisi hävetä sellaista, mille et voi yhtään mitään?

Yksinäisyyttä, en kahteen päivään ole puhunut kenenkään kanssa. 

Alkaa ajatukset vääristymään, tain nollata pääni ja juoda kännit tänään.

Ollut ihanan rauhallinen päivä kotona. Lapsi käväisi koulun jälkeen syömässä ja lähti hyväntuulisena harrastukseensa, oli ollut kuulemma kiva koulupäivä. Tässä yksinäni vielä hetken, odottelen miestä töistä kotiin. Aletaan sitten yhdessä trimmailemaan koiria, helpompi minusta tehdä kahdestaan kuin yksin. Ihana ottaa sitten puhtaat ja hyväntuoksuiset koirat kainaloon rapsuteltaviksi. 

Elämä on niin arvaamatonta. Läheisen vauva syntyi eilen, raskausaikana kaikki hyvin, nyt huomattiin sydänvika ja downin syndrooma. Vauva ei jaksa syödä sydänvian vuoksi. Äidinmaitoa kuitenkin pyritään antamaan pullolla, jos jaksaa imeä sitäkään, sen näkee.  Lapsi on perheen ensimmäinen. Kaikki on uutta ja nyt vielä tämä yllätys. Mutta poika on suloinen kuin mikä. Kunpa voisin kantaa edes osan tuota taakkaa.

Huonosti menee. Töitä ei ole ja mulla on vaarana menettää työni. Oli jo puhetta lomauttamisesta. Alkaa jo v.tusti väsyttää tämä elämä.

Sää kylmenee kuulemma.

Vierailija kirjoitti:

Sää kylmenee kuulemma.

Vappusäätä kohti ->   <10C + vesisade ennustettu meillepäin, kukkakoltut kaapista esiin :)

Kirjoitin jo äitini jalasta, kuinka se on nyt pahentunut. Varmaan lonkkaan pistää yms. Ehkä reumaan liittyvää. Äitini ei meinaa millään saada nyt aikaa hoitaneelle lääkärille. Hoitajien kautta vaan soittoja ja eivät ne auta mitään. Ehkä lähdemme sitten torstaina päivystykseen jos muu ei auta. Toivotaan, että lääkäri edes soittaisi, mutta samalla onko siitäkään hyötyä.

Äitini on jo itsekin hyvin väsynyt ja yrittää töissä silti käydä. Niinkuin joskus kirjoitin niin jos saikuttaa vielä niin sitten se on varmaan hei hei työpaikalle. Eivät siellä oikein saa enää vahnemmat työntekijät saikuttaa. Äitini oli kuukauden saikulla talvella ja menetti kuukausisopimuksensa sen myötä ja ns alennettiin tuntityöntekijäksi. Muutamia päiviä vaan töissä. Sitten taisteli itsensä takaisin kuukausipalkalle. Nyt uhkaa tuo kaikki nyt romuttua taas ja sitten taloudelliset vaikeudet iskevät taas. Äidilleni olisi tärkeää nyt vielä käydä töissä. On velkoja maksettavana ja saisi vielä hieman korotettua  tulevaa pientä eläkettään. Hän tavallaan teki muuton halvempaan asuntoonkin tämän säästämisen takia. Harmittaa jos tavallaan mahdollisuus siihen menee kaiken muuttoon liittyvän työnkin jälkeen. Ei tunnu reilulta.

Isäni on ollut täällä luonani käymässä ja on edelleen. Koheltaa ja karaa paikasta toiseen. Ei pysy viittä minuuttia enempää aloillaan ja kaikki jutut pitäisi tehdä heti, kun hän pyytää. Herää aamyöllä jo kolistelemaan. Yritän suhtautua häneen hyvin, mutta on myös ihan pihalla äitini kunnosta. Ei jotenkin edes "näe" sitä miten huonosti hän kävelee. Vasta, kun äitini kertoi asiasta niin ehkä ymmärsi jotain. Silti se menee hänellä aina siihen uhoamiseen, että pitää sanoa lääkäreille vastaan yms. Hyvä hänen on puhua, kun edes sinne hoitaneelle lääkärille edes pääsisi. Sekin olisi jo hyvä juttu. Toisaalta sitä se oli jo lapsuudessani ja nuoruudessani, että uhosi kuinka, hänelle ei kukaan sano vastaan yms. Eipä se uhoaminen minua esim kiusaamisen kanssa auttanut.

Samalla isälläni on kaikki niin hyvin. Puhuu, että kun nyt jaksaisi töissä vielä käydä ja samalla hänellä on voimaa kuin pienessä kylässä ja energiaa kolmen ihmisen tarpeisiin. Fyysisesti tosi hyvässä kunnossa ikäisekseen. Näin onhan se ristiriitaista puhua jaksamisesta, kun äitini puolestaan sinnittelee viikko ja päivä kerrallaan. Isäni on tiettyjen juttujen takia saanut asua melkein ilmaiseksi äitini lapsuuden kodissa ( pieni talo, mistä ei kovin paljon rahaa varmaan myynnissä saada ja tiettyjen syiden vuoksi emme nyt sitä vielä ala myymään) jo kohta viisi vuotta ja on maksanut vain sähkönsä ja vetensä sekä vähän vakuuksia. Kuitenkin hyvin halpaa asumista ns talosta huolehtimista vastaan. Oli tavallaan sopimuksena, että hän sitten esim säästää minulle hieman rahaa tulevaisuuttani varten, kun äitini antoi muuttaa sinne taloonsa asumaan. Ei isäni pitänyt sopimustaan ja ei oikeastaan paljon mitään ole säästänyt. Itse en tavallaan ole ikinä vaatinut rahaa häneltä. Mietin, että jos antaa jotain niin sitten antaa.

Äitiäni harmittaa silti tuo kaikki. On maksanut itse paljon vuokraa, kun piti muuttaa tänne missä nyt asuu aikoinaan töiden perässä ja vähän minunkin takiani, sekä isäni käytöksen vuoksi ( väsyi häneenkin). Näin onhan meillä paljon näitä asioita koko ajan, mitkä rasittavat ja pyörivät mukana. Ei minustakaan ole oikein nyt isäni seuraksi ja viihdyttäjäksi täällä. Hän taas ajattelee puolestaan, että on minulle nyt seuraksi täällä, vaikka rasittaa minua omalla tavallaan. Taas valitusta ja pitä viesti. Pahoittelut tästä.

Aamulla siivottiin tämä pieni kakkoskotimme. Sitten pyöräillen lounastamaan. Kylmä ilma edelleen mutta kaunis auringonpaiste.

Ruoka oli pettymys! Yleensä käymme toisessa paikassa syömässä ja siellä aina hyvää.

Pitkis, valmistaako se opiskelusi johonkin työllistävään ammattiin? Jospa sitten löytäisit sinulle sopivan työn ja elämäsi muuttuisi tyydyttävämmäksi! Toivoa paremmasta on.

Kaikille hyvää viikonjatkoa 💐

Lenkillä kävin, söin hyvää ruokaa ja nyt iltapuhteena kaadoin tontiltamme puita ja mieheni kaatoi yhden isomman. 

"Pitkis, valmistaako se opiskelusi johonkin työllistävään ammattiin? Jospa sitten löytäisit sinulle sopivan työn ja elämäsi muuttuisi tyydyttävämmäksi! Toivoa paremmasta on." 

Kiitos viestistäsi ja yritän uskoa parempaan.

Avoimessa yliopistossa opiskelen ja näin ikävästi en ole vielä tuossa oikeassa koulutuksessa mukana vai miten sen nyt sanoisin. En siis ole ns kirjoilla yliopistolla muuten kuin suorittamassa vaan nyt niitä avoimen opintoja. Sitten, kun joskus saan nämä perus ja myöhemmin aineopinnot plus vielä pari kieliin liittyvää kurssia suoritettua voin niillä hakea sitten "virallisesti"  ns avoimen väylässä yliopistoon suorittamaan tutkinnon loppuun.

Näin tässä on kyllä vielä paljon tehtävää, että pääsisin edes hakuvaiheeseen. Ja arvosanat määrittävät sitä kuka sinne valitaan. Paikkoja melko vähän kuitenkin. Tuonne hieman enemmän, mutta kuitenkin pieni määrä. Kieliin liittyviä kursseja en viitsi edes tässä vaiheessa ajatellakaan. Alana varmasti kiinnostava ja käsittelee itselle tärkeitä asioita. Työllistyminen  alalle ehkä voisi olla "helppoa", mutta itseäni miettien ehkä työllistyminen ei itselleni tule ikinä olemaan helppoa. Kokemuksen puutteen sekä persoonani myötä. En ole se joka pärjää kovin hyvin sosiaalisissa töissä tai työhaastatteluissa yms vastaavissa. Valitan tänne nyt aivan liikaa kaikesta, mutta väsynyt olo kyllä on. 

Laiskotellen, sitten nuorempi poikani tuli kylään pariksi päiväksi , lähti kaverin kanssa satamaan. Tein munavoin karjalanpiirakoille aamupalaksi. 

Hyvää yötä

Heti aamuun tuli hyviä uutisia, kun mies kertoi saaneensa sähköpostia, että hänen toinen tutkimusartikkeli on hyväksytty julkaisuun. Vielä pitäisi saada kolmas artikkeli valmiiksi ja julkaistuksi niin voimme juhlia väitellyttä tekniikan tohtoria. Olen niin ylpeä hänestä jo nyt, kun on tämän parissa pari vuotta työn ohessa ahertanut. Olisipa itsellänikin yhtä paljon sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä kuin hänellä. 

Tein koko poppoolle melkein hotellitason aamiaisen tästä hyvästä. Nyt passaa lähteä jokaisen taholleen päivän askareisiin. 

Isäni on kyllä omanlaisensa. Hän on herännyt jo viideltä ja karannut ulkoa sisälle kymmeniä kertoja. Käy mukamas jotain tekemässä ulkona. Järjestelee tavaroita varastossa yms. Siirtelee tavaroita ja kolistelee juuri sen seinän takana, kun minun olisi pitänyt nukkua. Itse taas olen aina hiljaa, kun hän menee aikaisin nukkumaan. Näin ei tämä ole vastavuoroista. 

Sitten avaa tv:n ja kuuluu hyvin tähän huoneeseen, kun on seinän takana. Ja hän vielä luulee, että minä nukun ja sitten myöhemmin  aamulla kyselee nukuinko hyvin. Sama juttu jos on äitini luona. Hänellä saattaa olla vapaapäivä tai hän saattaa mennä iltavuoroon joten tahtoisi nukkua pitkään. Ainakin kello kahdeksaan. Mitä vielä, kun isäni kolistelee ja käy ulkona jo viideltä. Äitini sitten väsyy tuohonkin ja se on ihan turhaa toisten väsyttämistä. Pitäisi olla jotkut isot asunnot ja paljon tilaa, että melu olisi ehkä pienempää. Nämä niin pieniä, että kaikki kuuluu. En kirjoita nyt tästä enää. 

Vierailija kirjoitti:

Heti aamuun tuli hyviä uutisia, kun mies kertoi saaneensa sähköpostia, että hänen toinen tutkimusartikkeli on hyväksytty julkaisuun. Vielä pitäisi saada kolmas artikkeli valmiiksi ja julkaistuksi niin voimme juhlia väitellyttä tekniikan tohtoria. Olen niin ylpeä hänestä jo nyt, kun on tämän parissa pari vuotta työn ohessa ahertanut. Olisipa itsellänikin yhtä paljon sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä kuin hänellä. 

Tein koko poppoolle melkein hotellitason aamiaisen tästä hyvästä. Nyt passaa lähteä jokaisen taholleen päivän askareisiin. 

Hieno uutinen, kyllä ansaitsitte herkkuaamiaisen :) on huippusaavutus, ja vielä työn ohessa. Sisua ja sinnikkyyttä on vaatinut.

Onnea tästä

N64

Itse hilppasin suihkuun ja nyt aamukahvilla. Jäteasemalla tänään vastaanotto öljyille yms. Apteekki, kirjeet kummituslapsille postiin. Jossei sada, puuhastelua kukkapenkissä, pihatöissä...

Vierailija kirjoitti:

Aamulla siivottiin tämä pieni kakkoskotimme. Sitten pyöräillen lounastamaan. Kylmä ilma edelleen mutta kaunis auringonpaiste.

Ruoka oli pettymys! Yleensä käymme toisessa paikassa syömässä ja siellä aina hyvää.

Pitkis, valmistaako se opiskelusi johonkin työllistävään ammattiin? Jospa sitten löytäisit sinulle sopivan työn ja elämäsi muuttuisi tyydyttävämmäksi! Toivoa paremmasta on.

Kaikille hyvää viikonjatkoa 💐

Harmi, tuo ruojajuttu. Me käydään sen verran harvoin ulkona syömässä, että keljuttaa kyllä jos ruoka ei ole onnistunut valinta. Kerran syötiin hernekeittoa yhdessä tapahtumassa, oli aivan mautonta. Lihan näköisiä paloja oli, mutta olivat aivan mautonta lölleröä suussa, en ymmärrä, mitä oikein söin. Marjarahkan marjat oli jäisiä.

Kerran taas keitto tarjoiltiin eripari lautasilta, oli turkasen suolaista. Kerran leike oli liikaa paistettu ja silti kylmä...

Sitten taas se on nautinto, kun kaikki onnistuu. Mukava henkilökunta, viihtyisä ympäristö, maukas ruoka. Semmoiseen palaa mielellään uudestaankin.

Koskas aiotte palata ykkösasuntoon?

N64

Kärsin aamuisin vaikeista masennusoireista, mikä tekee sängystä nousun vaikeaksi. Töitä pitäisi hakea, mutta usko mieluisan työn löytymiseen on menetetty ajat sitten. Nyt vain koittaa sitten miettiä, mikä olisi sellainen työ, jota kestäisi edes jotenkin. Elämässä on hyviäkin asioita, mutta tämä työttömyys ja toisaalta tuleva työhön taas tarttuminen vetää mielen matalaksi. 

Jos jollakulla on tähän joku lääke, niin mieluusti kuulisin, kunhan se ei ole niitä ryhdistäytymis- tms. puheita. Kun niistä ei ole minulle apua. Eli miten voi löytää työn, joka olisi aidosti kiinnostava? Olen koulutettu ihminen, mutta omalla alalla töitä ei ole, joten minun on sovellettava osaamistani. Aina puhutaan piilotyöpaikoista, mutta toimiiko se todella, että alkaa vain lähetellä avoimia hakemuksia yrityksiin?