Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Seksiasioita mietin. Ei kai nekään ketjuun kuulu, mutta omalla kohdalla tuo asia on hyvin vaikea. Jännitän jo ihmisiin tutustumista niin en ole koskaan edennyt siihen pisteeseen, että olisin seksiä harrastanut. Jos nyt mietin niin en tiedä onko minusta siihen koskaan. Asiaa ei helpota sitten se ristiriita, että minusta on puhuttu pahaa, että mukamas olisin täysin ääripäätä näissä jutuissa ja olisin ollut monien kanssa. Puhuttu tosi ikäviä juttuja ja hyvin loukkaavia.

Joskus mietin, että oikeutta kaipaisin, mutta eihän näitä kukaan pysty selvittämään. Samalla tietysti jokaisen saa elää omalla tavallaan, mutta joskus mietin, että se on vähän kuin niin, että sinua syytettäisiin esim varkaaksi mitä et oikeasti  olisi. Tulee se ristiriita asioihin ja itsekin olen totuuden ihminen. 

Joku tietysti varmaan naureskelee tätä kaikkea ja on jo huvittava asia. Joskus silti itselle tämäkin vaikea juttu miettiä. Tämä on sellainen vaikeiden asioiden vyyhti suorastaan. Sen vuoksi ehkä hieman kavahdin sitä jonkun viestiä jossa kertoi, että hän ei ole koskaan miettynyt onko hän valmis johonkin. Ymmärrän sen ajatuksen, mutta omalla kohdallani elän eri tavalla ja minun pitää miettiä asioita jo itseni takia. Olen monesti varovainen ihminen eri jutuissa. Vaikea viesti kirjoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ystävistä:

Opiskeluaikoina sisäoppilaitoksessa sain pitkäaikaisia ystäviä. Muutamassa työpaikassa on ollut kivoja työkavereita, sieltä on tarttunut ystäviä mukaan. Harrastuksista joku.

Kymmeniä ystäviä saimme muuttaessamme maalle. Olen täällä 95%, puoliso on enemmänkin kaupungissa. Kyläkuppilassa on melkein aina joku ystävä kahvilla tai kesällä terassilla kaljalla/jäätelöllä. Bingo vetää kuppilan täyteen ja kesäkaraoke kukkuroilleen.

Kyllä maalla on mukavaa

 

Se riippuu kokemuksista. Itse olen ollut todella yksinäinen maaseudulla asuessani. Kirjoitinkin jo tuohon kuinka jo pelkkä naapureiden moikkaaminen on vaikeaa. Joskus joku vastaa ja monesti ei. Nostan käden ylös ja toinen vaan tuijottaa tms. Sillä on näköjään väliä kuka olet jo mistä tulet ja onko sinulle sukua yms täällä. Näin ajattelen. Toisaalta en tiedä olisi kaupungissa sen parempaa. Ehkä enemmän mahdollisuuksia tutustua ihmisiin. 

MInä olen tuo, joka ei mieti koskaan, olenko valmis johonkin. Olen kärsimätön ja kaikessa nopea. ADHD piirteitä paljon, mutta osaan kyllä keskittyä, vaikka kyllästynkin nopeasti. Seurustelusuhteisiin lähdin helposti, mutta viikossa parissa kyllästyin kunnes rakkaus iski lujaa, kun olin niin auki elämälle.  Olen muutenkin rohkea. Lasten ja lastenlasten myötä olen muuttunut harkitsevammaksi, mutta perusluonne ei ihmisellä muutu. Pitkis, sinä olet ihanan harkitseva ja pohtiva, sinunlaisesi minä olisin tarvinnut ystäväkseni nuorena, nyt mieheni on sellainen. Meitä kaikkia tarvitaan ja erilaisuus on rikkaus ja normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut reilu puoli vuotta miehen kanssa, jolla on lapsi. Tapasimme lapsen kanssa ensimmäistä kertaa vuoden vaihteessa, ja olemme sen jälkeen viettäneet kolmistaan aikaa pari kertaa kuussa. Kerran olen ollut yötä lapsen ollessa kotona myös. Eilen olin heillä käymässä, ja alkuillasta lapsi kysyi, voisinko jäädä yöksi. Tuli tosi hyvä mieli, että lapsi tuolla lailla osoitti viihtyvänsä kanssani. Olen tarkoituksella halunnut tutustumisen etenevän lapsen tahdissa, ja siksikin tällaiset tuntuvat tosi hyvältä.

Ihana. Minkä ikäinen?

Vierailija kirjoitti:

MInä olen tuo, joka ei mieti koskaan, olenko valmis johonkin. Olen kärsimätön ja kaikessa nopea. ADHD piirteitä paljon, mutta osaan kyllä keskittyä, vaikka kyllästynkin nopeasti. Seurustelusuhteisiin lähdin helposti, mutta viikossa parissa kyllästyin kunnes rakkaus iski lujaa, kun olin niin auki elämälle.  Olen muutenkin rohkea. Lasten ja lastenlasten myötä olen muuttunut harkitsevammaksi, mutta perusluonne ei ihmisellä muutu. Pitkis, sinä olet ihanan harkitseva ja pohtiva, sinunlaisesi minä olisin tarvinnut ystäväkseni nuorena, nyt mieheni on sellainen. Meitä kaikkia tarvitaan ja erilaisuus on rikkaus ja normaalia.

Pahoittelen jos kirjoitin ikävästi. En tarkoittanut arvostella. Ja kiitän kivoista sanoistasi. Lähinnä itse mietin monesti, että elämäni on opettanut minut olemaan varovainen. Silti, vaikka nuorena olin se joka käynyt missään niin silti vaan jouduin pahoihin puheisiin ja kaikkeen ikävään mukaan. Näin eipä harkitseva elämäni auttanut kovin paljon. Ehkä suojelen itseäni vielä enemmän tämän kaiken jälkeen. Ja samalla  usein sitten epäröin liikaakin.

Joskus mietin sitä, että jos elämäni olisi mennyt toisin niin miten se olisi vaikuttanut tapaani toimia. Ehkä olisin rohkeampi ja luottaisin siihen, että kaikki menee hyvin.  Olen silti aina tarkkailija ja sellainen joka miettii asioita. Samalla monesti tuntuu vähän siltä, että ns rajoitan itseäni liikaa jo tavallaan jos en uskalla tehdä eri asioita niin elämäni ei näytä omaltani.

Minussa on kuitenkin se puoli, että innostun asioista nopeasti. Lapsuudessa olin esim se joka ratsasti usein hevosella jolla muut lapset  eivät ikinä menneet. Oli hieman hankala entinen ravuri, joka ei osannut ratsastaessa kaikkia apuja ja meni lujaa. Samoin soitin vaikeaa soitinta mitä juuri kukaan muu ei soittanut. Ehkä tahtoisin löytää sen ihmisen jostain ja saada ne piirteet takaisin. Jotain sellaista rohkeutta. Itsestäni taas kirjoitan paljon. 

Juon nyt vaalikahveja, kun en vaalivalvojaisten aikaan enää viitsinyt keittää. Mustikkapiirakkaa. Ehdokkaani pääsi läpi ja toinen varalle.

Aurinko paistaa, ulkona 14 plussaa. Kevät. Ihana valo.

N64

Vierailija kirjoitti:

Ystävistä:

Opiskeluaikoina sisäoppilaitoksessa sain pitkäaikaisia ystäviä. Muutamassa työpaikassa on ollut kivoja työkavereita, sieltä on tarttunut ystäviä mukaan. Harrastuksista joku.

Kymmeniä ystäviä saimme muuttaessamme maalle. Olen täällä 95%, puoliso on enemmänkin kaupungissa. Kyläkuppilassa on melkein aina joku ystävä kahvilla tai kesällä terassilla kaljalla/jäätelöllä. Bingo vetää kuppilan täyteen ja kesäkaraoke kukkuroilleen.

Kyllä maalla on mukavaa

 

Kuulostaakin mukavalta. Missä päin Suomea asutte, suunnilleen, jos haluat kertoa, millä alueella?

Tuo yhteinen kyläläisten kokoontumispaikka kyläkuppila on varmasti tärkeä, että ihmiset tapaavat toisiaan eivätkä jää jököttämään omiin nurkkiin. Kun ei toisten kodeissa enää kyläillä samalla tavalla kuin ennen.

Mun vanha äitini asuu maalaiskylässä kotiseudullani ja silloin kun kylässä oli vielä kauppa (mun lapsuudessa kaksikin), hän kävi joka päivä kaupassa tekemässä ostoksia ja tapaamassa muita ihmisiä. Tuli luonnostaan kontakteja muihin kyläläisiin. Nyt mennään sitten autolla kauppaan kirkonkylään ja äiti harmittelee, kun ihmiset useimmiten käyvät nopeasti hoitamassa kauppa-asiansa eikä enää ole niin tapana jäädä rupattelemaan tuttujen kanssa. Korona-ajan jälkeen kuulemma muuttunut tällaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut reilu puoli vuotta miehen kanssa, jolla on lapsi. Tapasimme lapsen kanssa ensimmäistä kertaa vuoden vaihteessa, ja olemme sen jälkeen viettäneet kolmistaan aikaa pari kertaa kuussa. Kerran olen ollut yötä lapsen ollessa kotona myös. Eilen olin heillä käymässä, ja alkuillasta lapsi kysyi, voisinko jäädä yöksi. Tuli tosi hyvä mieli, että lapsi tuolla lailla osoitti viihtyvänsä kanssani. Olen tarkoituksella halunnut tutustumisen etenevän lapsen tahdissa, ja siksikin tällaiset tuntuvat tosi hyvältä.

Ihana. Minkä ikäinen?

Ihan vastikään täytti yhdeksän vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävistä:

Opiskeluaikoina sisäoppilaitoksessa sain pitkäaikaisia ystäviä. Muutamassa työpaikassa on ollut kivoja työkavereita, sieltä on tarttunut ystäviä mukaan. Harrastuksista joku.

Kymmeniä ystäviä saimme muuttaessamme maalle. Olen täällä 95%, puoliso on enemmänkin kaupungissa. Kyläkuppilassa on melkein aina joku ystävä kahvilla tai kesällä terassilla kaljalla/jäätelöllä. Bingo vetää kuppilan täyteen ja kesäkaraoke kukkuroilleen.

Kyllä maalla on mukavaa

 

Kuulostaakin mukavalta. Missä päin Suomea asutte, suunnilleen, jos haluat kertoa, millä alueella?

Tuo yhteinen kyläläisten kokoontumispaikka kyläkuppila on varmasti tärkeä, että ihmiset tapaavat toisiaan eivätkä jää jököttämään omiin nurkkiin. Kun ei toisten kodeissa enää kyläillä samalla tavalla kuin ennen.

Mun vanha äitini asuu maal

Päijät-Hämeessä tämmöistä tapahtuu. Ei olla hitaita hämäläisiä...

Jos vielä lisään asioita viestiini niin kai kodinkin vaikutus näkyy jossain. Meillä minusta tavallaan "tehtiin" se kiltti ja helppo tapaus. Oli monesti liiankin ankaraa touhua jos mietin millainen olin. Uskoin jo pienemmästäkin ja kannustusta olisin mieluummin tarvinnut. Isäni moitti minua virheistä paljon ja siitä jos sanoin joskus vastaan. Piti pärjätä harrastuksissa hyvin. Samoin olisi pitänyt olla rohkeampi ihmisten kanssa yms. En ehkä ollut sellainen kuin olisi toivottu ainakaan jos mietin eri tilanteita.

Meillä ei arvostettu tunteita ja kehuja sai lähinnä suorituksista. Muuten ei oikeastaan. Vaikeuksien kanssa jäin omilleni jo varmaan alakoulussa ja tarkoitan esim kiusaamista. Itkeminen ei ollut ok. Ei tavallaan ikinä kysytty miten voin ja miten joku päivä on mennyt. Ei oltu kiinnostuttu niistä asioista tai ainakaan sen enempää kunhan nyt koulussa pärjäsin. Vanhemmilla omat riitansa. Tämä ehkä näkyy sitten vieläkin. Vanhemmat ovat elämässäni ja välitän heistä, mutta meillä on tämä tausta. Riittäköön nyt, kun mietin kirjoittavani aina muutenkin liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Juon nyt vaalikahveja, kun en vaalivalvojaisten aikaan enää viitsinyt keittää. Mustikkapiirakkaa. Ehdokkaani pääsi läpi ja toinen varalle.

Aurinko paistaa, ulkona 14 plussaa. Kevät. Ihana valo.

N64

Minä illan torkkuna en jaksanut valvoa kuin siihen asti, että oli jo melkein varmaa miten ehdokkailleni kävi; molemmat pääsivät läpi.

Syötiin juuri loput mustikkakukosta.  En muistanutkaan miten hyvää se on, pitänee joskus tehdä uudestaan, kun mustikoita on vielä pakastimessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juon nyt vaalikahveja, kun en vaalivalvojaisten aikaan enää viitsinyt keittää. Mustikkapiirakkaa. Ehdokkaani pääsi läpi ja toinen varalle.

Aurinko paistaa, ulkona 14 plussaa. Kevät. Ihana valo.

N64

Minä illan torkkuna en jaksanut valvoa kuin siihen asti, että oli jo melkein varmaa miten ehdokkailleni kävi; molemmat pääsivät läpi.

Syötiin juuri loput mustikkakukosta.  En muistanutkaan miten hyvää se on, pitänee joskus tehdä uudestaan, kun mustikoita on vielä pakastimessa.

Viestisi sai minut juuri eilen pohtimaan mustikkakukon tekoa. Pitäisi kesällä yrittää tehdä. Jotenkin juuri sellaista mistä itse pidän. Kerran vaan siellä reissulla ollessa sain maistaa. Muuten en kovin paljon pidä makeista leivonnaisista. Lanttukukko voisi olla myös hyvää kun tykkään lantusta. Sivusta. 

Vierailija kirjoitti:

Juon nyt vaalikahveja, kun en vaalivalvojaisten aikaan enää viitsinyt keittää. Mustikkapiirakkaa. Ehdokkaani pääsi läpi ja toinen varalle.

Aurinko paistaa, ulkona 14 plussaa. Kevät. Ihana valo.

N64

Lopetetaan jo ne vaalikahveet, vaalit on jo ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juon nyt vaalikahveja, kun en vaalivalvojaisten aikaan enää viitsinyt keittää. Mustikkapiirakkaa. Ehdokkaani pääsi läpi ja toinen varalle.

Aurinko paistaa, ulkona 14 plussaa. Kevät. Ihana valo.

N64

Lopetetaan jo ne vaalikahveet, vaalit on jo ohi.

Koko päivän radiosta tulee vaaliasiaa :)

Pitkis

Mikä tänään on mielipiteesi kirjeenvaihtokaverista? Mietin vaan, kun olet pohdiskellut kauan puolesta ja vastaan... ehkä vois olla hyväkin juttu, kun kuitenkin kirjoitat niin sujuvasti ja mielelläsi. Ehkä kotimaasta löytyisi? Harmillista kyllä, että kirjeet ja kortit on jääny niin pois käytöstä, on tosi ilahduttavaa saada oikeaa postia. Muutamia kirjeitä vuosittain kuitenkin kirjoitan ja saan.

Miten opiskelut sujuu? Kuuluuko tuohon jotain harjoittelu- tai työosioita?

N64

Vierailija kirjoitti:

Pitkis

Mikä tänään on mielipiteesi kirjeenvaihtokaverista? Mietin vaan, kun olet pohdiskellut kauan puolesta ja vastaan... ehkä vois olla hyväkin juttu, kun kuitenkin kirjoitat niin sujuvasti ja mielelläsi. Ehkä kotimaasta löytyisi? Harmillista kyllä, että kirjeet ja kortit on jääny niin pois käytöstä, on tosi ilahduttavaa saada oikeaa postia. Muutamia kirjeitä vuosittain kuitenkin kirjoitan ja saan.

Miten opiskelut sujuu? Kuuluuko tuohon jotain harjoittelu- tai työosioita?

N64

Telepatia näköjään toimii, kun juuri äsken ruokaa laittaessa mietin tätä kirjeenvaihto asiaa ja sitä, että kehtaisinko enää ketjuun tästä kirjoittaa. Sitten näin viestisi.

En ole paljon edennyt asian kanssa. Mielelläni silti kirjoittaisin ulkomaille, kun se voisi olla nyt kiva asia. Kirjoittamisesta tykkään kyllä ja se on itselle hyvä keino purkaa ajatuksia. Korvaa ehkä omalla kohdallani sitä puhetta.

Jos vielä kerran kehtaan kirjoittaa niin olen tavallaan viime viikot miettinyt niin paljon sitä kirjeenvaihtoa vangin kanssa. Lähetin sivuston ylläpitoon viestiä kahdesti kysellen henkilötietojen näkymisestä sähköpostilla kirjoittaessa, että näkyvätkö ne kaikki. En vaan saanut vastausta, enkä varmaan saa. Missään ei tavallaan lue, että kaikkea tietoa vanki sinusta saa. Toki jos tavallisista kirjeistä kyse niin nuo näkyvät, mutta en vieläkään tiedä miten sitten sähköposti. En tiedä sitten jaksanko enää selvittää asiaa.

Tuolla on ns foorumi missä vankien kanssa kirjoittelevat voivat keskustella ja kysyä asioita. Mietin vaan viitsinkö tunnuksia luoda ja alkaa siellä kyselemään luottaen sitten, että joku oikeasti tietää miten asiat menevät. Harmittaa toisaalta, kun tahtoisin selvyyden asiaan. Samalla en tiedä sitten olisiko minusta kuitenkaan kirjoittamaan vangille. Moni pyytää niitä kuviakin. Toki ehkä se on ymmärrettävää ja töykeäähän se olisi kuvattomana kirjoittaa. Toisaalta en voisi ikinä kuvaani lähettää. En pystyisi siihen. Näin mietinkin, että tuo sopii paremmin ihmiselle joka pystyy siihen kaikkeen ja osaa ns rennosti kirjoittaa kaikesta.

Moni vanki arvostaa positiivisia juttuja ja ymmärrän sen. Tuo mitä harkitsemani on ryöstöstä tuomittu, mutta ulkomuoto kyllä tatuointeineen (päätä myöten) sellainen, että ehkäpä joku jengitausta varmaan. Latino vielä lisäksi. Voi sanoa, ettei kovin pelottava ja kirjoitti todella hyvin ja asiallisesti sen ilmoituksensa tekstin jos vertaa moniin. Ei ole saanut yhtään viestiä silti, kun tuolla ne viestittömät omassa osiossa. Samalla mietin, että enhän minä tiedä mitään hänestä ja miten saisin elämästäni niin mielenkiintoisen kuuloista ja saisin kirjoitettua siitä paljon. Nyt täytyy pian tehdä se päätös, mutta tosi vaikeaa on. Pahoittelut, kun tämä asia nyt se mistä kirjoitan paljon ja uskon, ettei monia kiinnosta tämä kaikki. Olen vaan miettinyt tätä todella paljon. 

Opiskeluista kysyit ja niihin ei kuulu mitään harjoittelua. Nyt alkoi uusi kurssi taas ja sain sen erään tehtävän osalta alkuun. Vielä tälläkin viikolla pitää tehdä töitä erään tehtävän parissa. Melko vaikeaa, mutta näköjään jokainen yrittää sitten omalla tavallaan saada tehtäviä tehtyä. Kai tuostakin nyt selviää ja essee sitten kirjoitetaan vielä loppukurssista. Se essee on aina vähän sellainen asia, että itsekin yritän vaan jotenkin kirjoittaa oikein ja oikeista jutuista. Ehkä, kun harjoitusta tulee lisää niin tuo helpottuu. Alussahan olen vasta tässä kaikessa. Pitkästi taas, mutta kun kerran kysyit. 

Täällä on oma palsta seksiasioille. Joten kai ne sinne sitten kirjoitetaan. 

Pitkis kirjoitti kuvan lähettämisestä kirjekaverille, että olisi töykeää, jos ei lähettäisi kuvaa.

Minulla on kolme kirjeystävää, joilta en ole valokuvaa saanut eikä se minua haittaa, ei se ole este kirjoittamiselle. Enkä pidä sitä töykeänä. Jokainen voi itse päättää laittaako kuvansa vai ei.

Tämä äskeinen "seksimuistelija" osoitti tekstinsä ap:lle ja on sitä ennenkin tehnyt tässä ketjussa. Käyttää ilkeää kieltä, vaikka yrittää sepustaa fantasiansa kaunokieliseen tarinaan. Ihan kiusantekoa. - sivusta

No nyt on hyvä: poistuu myös ankeita kirjoituksia! Näin sitä pitää, hyvä.