Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Kirjoitan nyt jo aivan liikaa tästä kaikesta. Myönnän sen. Silti, kun äitini kanssa nyt tänään vähän juttelin tästä "vankiasiasta" kirjeen merkeissä niin hän ei ihme kyllä ollut sitä vastaan kuitenkaan. Lähinnä totesi omaan tapaansa, että mitä hyötyä siitä on. Toisaalta ei ehkä osaa ajatella sen tarkemmin muutenkaan tuota asiaa ja mitä kaikkea siihen liittyy. Senkin vuoksi kai kirjoitan tänne. 

Kysyin äidiltäni sitten millaisen syntymäpäiväkortin kannattaisi mahdollisesti  lähettää, kun onhan sekin jo vaikea valinta. Äitini totesi, että jotain kukkia. Mitä siihen, että kukkia miehelle vankilaan. Ei kai sentään. Ja millaisia kukkia. Äitini siihen, että eikö punaiset ruusut olisi hyvä valinta. Minä siihen vastaten, että se nyt olisi pahin mahdollinen vaihtoehto ja antaisi aivan väärän viestin heti alkuun. Äiti parka ei oikein ymmärrä tälläisen juttujen päälle. Nauratti vähän tämä kaikki nyt ja äitini, kun oli vielä niin tosissaan tuossa kaikessa. Ei vitsaillut. 

Itse, kun mietin jotain maisemaa, auringon laskua tms jossa sitten enkuksi onnittelut. Samalla en ole päättänyt vielä mitään tähän kaikkeen liittyen. Lähinnä kävellessä pohtinut vaan kaikkea niin kuin  tapanani on muihinkin juttuihin liittyen. 

Toisaalta aina lupaan, etten enää kirjoita tästä ja minullahan on nyt tärkeämpääkin ajateltavaa tänäänkin opiskelujen parissa ja pitää keskittyä niihin jos meinaan selvitä eteenpäin ja saada kaikki palautettua. 

Vierailija kirjoitti:

Hunosti kuuluu. Kuulolaitteesta patteri loppu.

Tarkoitat kai paristoa? Patteria on raskasta korvalla kantaa ;)

Päivän musiikkia:

KAJ - Jåo nåo e ja jåo YOLO ja nåo 😄

Oon tälle musiikkivideolle hekotellut koko päivän. Itse olen täysin suomenkielinen, mutta kotiseutuni on lähellä tuota KAJ'n kotiseutua. Oon niin iloinen KAJ'n puolesta!

Mukavaa iltaa kaikille 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hunosti kuuluu. Kuulolaitteesta patteri loppu.

Tarkoitat kai paristoa? Patteria on raskasta korvalla kantaa ;)

Ei siinä liikuta patterin luota minnekään. Lämmittää korvaa ja pitää levottomankin aloillaan. Mun patteri on onneksi makuuhuoneessa.

Kohta saunaan. Kissa vaati että lämmitetään sauna. Ja en edes vitsaile. Tykkää saunoa kanssani. Makoilee tassut saunan seinää vasten.

Vierailija kirjoitti:

Kohta saunaan. Kissa vaati että lämmitetään sauna. Ja en edes vitsaile. Tykkää saunoa kanssani. Makoilee tassut saunan seinää vasten.

Meillä oli ennen vanhaan kesy pihavasikka, mikä tykkäsi tulla pihasaunaan. Ei toki löylyyn, mutta pesuhuoneeseen. Se kulki vapaana ihmisten perässä, eikä karannut :)

Hyvää yötä kaikille :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitkeässä istuu tauti. Mutta ihana aurinko kruunasi toipilaan päivän. Jaksoin istua ulkona terassilla ja aurinkolasien läpi silmät kiinni kohottaa katseen kohti aurinkoa, tankaten kevään valoa! Niin hoitavaa ja voimallista. Tervetuloa kevät! 

50+ Mummeli 

 

Minun ystäväni on ollut jo neljä viikkoa kuumeessa yhteen menoon, kolmas ab-kuuri menossa. Keuhkokuumetta on ja mengikokkiakin epäilty. Hiihtolomakin meni koko perheeltä pilalle, kun äiti sairastaa. Eikä ole auttanut, vaikka on influenssa- ja pneumokokkirokotuksetkin syksyllä ottanut.  Muu väki pääsi viikon kuumeella onneksi.

No huhhuh! Johan on tauti! Voimia <3

Iski surullinen olo nyt iltalenkillä. Ehkä se liittyy myös itsellä yksinäisyyteen. Äitini kanssa olen myös väsähtänyt. On kiva, että hän voi paremmin ja pystyy töihinkin menemään, mutta onhan se sitä jalan kunnon kyttäämistäkin koko ajan. Jalka kestää nyt, mutta se on aina päivän puheenaihe. Ei minun tavallaan pitäisi jännittää sitä asiaa ja huolehtia. Samoin tiedän kyllä ennestään ne työasiat yms ja en jaksaisi enää kuunnella niitä kaikkia. Samaa puhetta. Toisaalta sitä se on äitini kohdalla ollut jo vuosia. Kun koirani vielä eli niin meillä ehkä hieman erilaista juttua ja puhuttiin siihen liittyen kaikkea ja äitini oli aktiivisempi hoitaen koiraani. Nyt ei ole sitä vähääkään.

Äitiäni ei kiinnosta mikään. Saattaa jotain kirjaa lukea vähän ja nyt kävelee sentään, sekä pakolliset ruoanlaitot, asioinnit ja kotityöt hoitaa. Muuten hän ei ole töiden lisäksi tehnyt mitään lähes 5 vuoteen. Kuvitelkaa sellaista elämää itsellenne. Puhuisitte vaan työjutuista läheisillenne ja eikä teitä kiinnostaisi mikään. Eikä tuo kaikki tule eläkkeellä paranemaan. Hänellä nytkin paljon vapaata ollut ja kaikki vaan pahenee tuon osalta. Ketjulaisistakin jotkut suunnilleen äitini ikäisiä ja teillä on aktiivinen elämä "normaali" elämä jos äitiini vertaa. Tuollaista toisaalta äitini koko aikuiselämä on ollut. Ei mitään harrastuksia, tapahtumia, ystäviä tai oikein sukulaissuhteitakaan. Ei lempisarjoja, musiikkia tai kirjoja. Pelkkää tyhjää niiden osalta.

Joku ehkä sanoisi, että äitini on masentunut yms, mutta kun meillä ei tunneta tuota sanaa lainkaan. Minäkään en voinut olla sellainen nuoruudessani, kun kuulemma minulla ei ollut syytä masentua. Ei, vaikka enhän minä hyvin voinut.

Samalla monesti tuntuu, etten minä kuulu tähän perheeseen. Olen ihan erilainen kuin esim vanhempani. Kovia ja olevinaan niin vahvoja ihmisiä. Eivät ymmärrä heikkoutta, mielenterveysasioita, yksinäisyyttä, ahdistusta tai mitään muutakaan niihin liittyvää. Eivät välittäneet, vaikka minuakin kiusattiin pitkään. Silti äitini voi puhua kuinka töissä joku on ollut ikävä ja minun pitäisi ymmärtää häntä. Ei se mene niin.

Isäni taas koheltaa ja jokin häiriö hänelläkin ollut koko ikänsä. Ei aloillaan pysy ollenkaan. Samalla ajattelee vaan itseään monissa jutuissa ja on levoton ihminen muutenkin. Äitini taas katkera ja muuten huonolla päällä monesti. Välillä tekesi mieli sanoa muutama valittu sana heillekin. Ei se helppoa ole heidänkään kanssaan ollut ja eivät ole minua auttaneet nuoruudessanikaan. Olin myös silloin jo todella yksinäinen. Enkä minä ole tavallaan ikinä vaatinut mitään.

Pahoittelen tätäkin viestiä, mutta surullinen olo on ja tavallaan harvoin tunnen olevani vihainen, mutta tietyllä tavalla nyt olen näihin asioihin liittyen. Ajatusten purkua tämäkin. 

Lähdin nyt lomaviikolla mökillemme yksin tekemään kevätsiivousta ja mies jäi noin 50 km:n päähän kotiimme kun ei ole yht aikaa lomalla. Otin koiran kaveriksi mukaani ja käytin hetki sitten sen vielä ulkona ilta-asioillaan. Ihailin samalla kuuta ja tähtitaivasta jota kotona kaupungissa ei niin huomaa. Kävelimme pihassa pienen lenkin mutta palattiin sitten nopsaan mökkiin takaisin kun lähimetsästä kuului oksan rasahdus ja koira valpastui ja alkoi murista. Laitoin ovet lukkoon, verhot kiinni, juon vielä teetä ja katon kymppiuutiset. Pelottaa vieläkin kun koira tuijottelee ulko-ovelle ja käy siellä välillä haistelemassa ja kuulostelemassa. Meillä on liiketunnistinvalo pihassa se ei ole ainakaan vielä syttynyt onneksi. Kohta mennään nukkumaan.

Kotipäivä, kaveri kävi päiväkahvilla, toi puolukkapiirakkapalat, miä tarjosin riisipiirakan kinkulla. Ennen emmerdalea nukuin tunnin päikkärit, loppuillan katellu tv.

Huomenta ketjuun! Aamukahvilla, laitoin pitkästä aikaa tummempaa paahtoa ja kauramaitoa. Minusta ne sopii hyvin yhteen. Lähden tänään ystävien kanssa kylpylälomalle viikonlopuksi. On tosi mukava, kun tietää, että saa jutella, nauraa, olla tukena ja jakaa huolia. Sekä rentoutua ja olla vain. Olla oma itsensä, iloineen ja suruineen.

Pitkästi kirjoittajalle: ymmärrän ainakin osittain, mistä puhut kun kerrot sinun ja vanhempiesi erilaisuudesta. Vasta aikuisena sen alkaa ymmärtää, että millainen ihminen on itse ja millaisia vanhemmat ovat oikeasti, lapsena ja nuorena sille on sokea. Ymmärrän hyvin, että toivoisit, että he yrittäisivät ymmärtää sinua paremmin, sitä ettet ole samanlainen kuin he. Epäilen kuitenkin, ettei se ole kovin todennäköistä, jos ovat aina olleet sellaisia, kuin kuvasit. Voin kuvitella, että aiheuttaa paljon stressiä, että tavallaan joudut olemaan suuressa roolissa heidän elämässänsä, vaikka et ehkä heitä elämääsi nyt valitsisi, jos ihan ventovieraina tulisivat vastaan. Oma siskoni on aikuistuttuaan osoittautunut hankalaksi ihmiseksi, ja päätin lopulta jättää yhteydenpidon minimiin. En olisi uskonut, kuinka paljon se vapautti oloa ja hyvää mieltä elämään. Sinulla tuollainen ei taida, ainakaan tällä hetkellä, tulla kyseeseen. Yritä silti löytää lisää ilon aiheita elämääsi, vastapainoksi huolille.

Koiran kanssa mökkeilijälle: toivottavasti yönne sujui hyvin, eikä koira enää vahtinut ovea. Mietin, että asuinpaikastanne riippuen sehän saattoi olla vaikka kettu tai supikoira. Muihin petoeläimiin koirat tuntuvat reagoivan herkästi murinalla, vaikka olisivat ns. pieniä petoja. Jänikset ym. ehkä enempi aiheuttavat uteliaisuutta. Liekö pedot haisee erille kuin kasvinsyöjät.

Pitkis: Ihmisillä, joille työllä on merkittävä rooli elämässä, tilanne ei välttämättä tule muuttumaan eläkkeelle jäämisen jälkeenkään. Jos edes malttavat jäädä eläkkeelle. He vain jatkavat työasioidensa muistelua. Ja muistavat ihan käsittämättömän määrän yksittäisiä detaljejakin. Mun isäni on nyt jo 95 ja edelleen mä aina kuuntelen, miten hän kertoo työurastaan. Todella yksityiskohtaisia pikkuasioita alasta, josta mulla ei ole harmainta hajuakaan. Siskoni on samalla alalla ja hänen kanssaan isä saa jotain keskustelua aikaiseksikin, mutta mä olen yhtä hyödyllinen kuuntelija kuin olisi kumisaapaskin. Isää tämä ei kuitenkaan tunnu haittaavan ollenkaan, koska hänelle on vaan tärkeintä saada puhua työurastaan ja muistella menneitä. On siis mahdollista, että kuuntelet äitisi työjuttuja vielä senkin jälkeen, kun hän jää eläkkeelle. 

Mun koko suhtautuminen työntekoon on aina ollut ihan erilainen kuin vanhemmillani ja siskollani. Vaikka työstäni olen usein tykännytkin, silti teen sitä vain rahan takia. Rahan, jolla sitten kustannan elämässäni sellaisia asioita, joista oikeasti nautin. Lukiossa ajattelin pyrkiväni yliopistoon opiskelemaan äidinkieltä sekä mordvaa, tseremissiä ja maria, mutta jo yo-kirjoitusten jälkeen tajusin, että ainakaan noilla kolmella muulla kielellä ei kyllä tee työelämässä yhtään mitään. Sairaanhoitajaksikin lähdin opiskelemaan vain siksi, että oli siihen aikana lyhyt koulutus (yo-pohjalta vain 2,5 vuotta)  ja varma työpaikka. En suinkaan mistään "kutsumuksesta". It-alalle päädyin, kun sairastuin nivelreumaan ja it-alalla oli istumatyö. Lisäksi  lapsetkin alkoi olla jo sen verran isoja, että parempi palkka ei ollut yhtään pöllömpi ajatus. Vapaa-ajallani en halua puhua työasioista ja ehkä juuri siksi ystävikseni on valikoitunut ihan eri alojen ihmisiä.  Mä en ole koskaan pistänyt sillä tavalla muistiinkaan työurani aikana tapahtuneita asioita tai edes tapaamiani ihmisiä, että voisin niitä  vuosikymmeniä myöhemmin juurikaan muistella. Joitain yksittäisiä juttuja muistan, jos niihin liittyi tilannekomiikkaa, mutta muutoin en. 

Toissailtana mun sorminivelet ja ranteet huusi hoosiannaa, kun olin sahannut ja väännellyt ruuveja liian paljon. Ei oikein nivelrikko ja -reuma tykkää. Kipulääkkeitä naamaan ja Voltaren-geeliä käsivoiteeksi, mutta silti särkee. Sain sentään eilen kaikenlaista aikaiseksi. Tänään olin aikeissa lähteä hakemaan pakettia, joka ärsyttävää kyllä oli mennyt Postin toimipisteeseen, johon meiltä pääsee vain siten, että ensin menee bussilla ja sitten vaihtaa junaan. Onneksi tajusin, että siellä paketissahan on se mun uusi tuoli. Puuta ja valurautaa. Olisin voinut olla pakettini kanssa vähän ihmeissäni, että mites mä saan tän edes täältä kauppakeskuksesta ulos kadun varteen ja taksiin. Siskoni tyttö miehensä kanssa lupasi hakea paketin huomenna autolla, joten sitä reissua mun ei tarvitsekaan tehdä. Sen sijaan lähden vähän ajan päästä lähempänä olevassa kauppakeskuksessa ja paluumatkalla käyn vielä kauempana olevalla ostarilla hakemassa toisen paketin. Olen naureskellut itsekseni, että mä olen nyt ihan hurahtanut kuluttamiseen, vaikka muuten tykkäänkin nuukailla. Ainakin osallistun nyt omalla panoksellani talouden satttamiseen kasvuun :D :D Pikkuhiljaa alkaa olla kaikki muu huushollissa valmiina paitsi ikuisuusprojektini eli työhuone. Hoitokoira tulee reilun viikon päästä pariksi viikoksi ja silloin en sitten häslää mitään remontti- tai nikkaorintihommia, koska se koira seuraa mua kuin hai laivaa. Kuukauden päästä on onneksi pääsiäisviikko ja kun otin siihen 2 ylimääräistä vapaapäivää, mulla on 10 päivää vapaata peräkkäin. Toivottavasti niin selkä kuin niveletkin on silloin siinä kunnossa, että saisin ton työhuoneenkin valmiiksi. Tai edes suunnilleen valmiiksi. Sen jälkeen pitääkin miettiä, mitä teen loppuelämälläni :D 

Vierailija kirjoitti:

Huomenta ketjuun! Aamukahvilla, laitoin pitkästä aikaa tummempaa paahtoa ja kauramaitoa. Minusta ne sopii hyvin yhteen. Lähden tänään ystävien kanssa kylpylälomalle viikonlopuksi. On tosi mukava, kun tietää, että saa jutella, nauraa, olla tukena ja jakaa huolia. Sekä rentoutua ja olla vain. Olla oma itsensä, iloineen ja suruineen.

Pitkästi kirjoittajalle: ymmärrän ainakin osittain, mistä puhut kun kerrot sinun ja vanhempiesi erilaisuudesta. Vasta aikuisena sen alkaa ymmärtää, että millainen ihminen on itse ja millaisia vanhemmat ovat oikeasti, lapsena ja nuorena sille on sokea. Ymmärrän hyvin, että toivoisit, että he yrittäisivät ymmärtää sinua paremmin, sitä ettet ole samanlainen kuin he. Epäilen kuitenkin, ettei se ole kovin todennäköistä, jos ovat aina olleet sellaisia, kuin kuvasit. Voin kuvitella, että aiheuttaa paljon stressiä, että tavallaan joudut olemaan suuressa roolissa heidän elämässänsä, vaikka et ehkä heitä elämä

Hauskaa kylpylämatkaa, rentouttavaa :). Mitä saunassa puhutaan, se saunaan jää.... kiva, kun on ystäviä, kenen kanssa jakaa iloja ja murheita.

Mullekin ystävä just soitti, asuu kauempana, mutta viikon päästä nähdään. Voi sitä puheen porinaa ja naurua.

Suihkusta aamukaffelle, siitä se aurinkoinen päivä käynnistyy...

Pirteyttä perjantaihin...

N64

Runkkauspäivä. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Pitkis: Ihmisillä, joille työllä on merkittävä rooli elämässä, tilanne ei välttämättä tule muuttumaan eläkkeelle jäämisen jälkeenkään. Jos edes malttavat jäädä eläkkeelle. He vain jatkavat työasioidensa muistelua. Ja muistavat ihan käsittämättömän määrän yksittäisiä detaljejakin. Mun isäni on nyt jo 95 ja edelleen mä aina kuuntelen, miten hän kertoo työurastaan. Todella yksityiskohtaisia pikkuasioita alasta, josta mulla ei ole harmainta hajuakaan. Siskoni on samalla alalla ja hänen kanssaan isä saa jotain keskustelua aikaiseksikin, mutta mä olen yhtä hyödyllinen kuuntelija kuin olisi kumisaapaskin. Isää tämä ei kuitenkaan tunnu haittaavan ollenkaan, koska hänelle on vaan tärkeintä saada puhua työurastaan ja muistella menneitä. On siis mahdollista, että kuuntelet äitisi työjuttuja vielä senkin jälkeen, kun hän jää eläkkeelle. 

Mun koko suhtautuminen työntekoon on aina ollut ihan erilainen kuin vanhemmillani ja s

Hauskasti sattui Lammas: mä opiskelin toisena ammattina suomen kieltä yliopistossa ja noita mainitsemiasi kieliä, mordvaa, tseremissiä ja maria, niiden kurssit kuuluivat lähisukukielten pakollisiin kursseihin silloin 1980. Ja mullakin on reuma, jonka kanssa on pitänyt säätää työelämässä. Ja kirsikkana: fyysikon kanssa olen lapseni tehnyt. Meillä on paljon yhteistä.

Maailma on pieni :)

Hauska näin sivustakin kuulla, miten Lammas ja toinen kirjoittaja ovatkin yllättävällä tavalla samiksii 😊😊

Nyt on kuulolaitteet korvissa! Hyvin tuntuu toimivan mutta onpa opettelua kun on paljon toimintoja.

Kyllä on viisasta tekniikkaa näissä.

Käytiin samalla reissulla syömässä ja kaupassa. Hyvin oli leipää hyllyissä vaikka on leipomolakko.

Hyvää viikonloppua kaikille, muistakaahan levätäkin te askartelijat!💐