Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (22743)
Nro 6569: Onko sitä äitisi jalkaa tutkittu vielä kertaakaan? Eihän se, että käy lääkärissä, todellakaan tarkoita, että työelämä olisi ohi. Fyysisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeelle pääseminen on nykyisin erittäin vaikeaa, joten todennäköisesti äitisi ei pääsisi työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka haluaisikin. Pääsääntöisesti lääkäritkin haluavat, että ihminen menee takaisin töihin eikä jää edes sairaslomalle, joten - toki riippuen vaivan syystä - pilleriä vaan naamaan ja töihin. On olemassa ihan hyviä kipulääkkeitä, jotka eivät ole edes opiaatteja. Mä käytän nivelreumaan ja moninivelrikkoon sellaista kuin Motifene Dual. En joka päivä, mutta melkein. Saisitko puhuttua äitisi menemään lääkäriin just sillä perusteella, että hän saisi sellaiset kipulääkkeet, että olisi mukavampaakin jatkaa töissä, kun kivut olisi poissa tai ainakin lievemmät?
Mä uskoisin ymmärtäväni sun mielialoja. Sen 1,5 vuotta, mitä elin tiiviisti mukana äitini muistisairauden kanssa, mua auttoi ihan älyttömän paljon se, että tällä palstalla oli parikin "vertaistukiketjua". Varsinkin se aika ennen paria viimeistä kuukautta, kun isä kieltäytyi hankkimasta mitään ulkopuolista apua sinne. Lopulta hyväksyi kotihoidon, koska sairaala ei olisi enää palauttanut äitiä kotiin vaan laittaneet jonnekin laitokseen. Mutta on aika turhauttavaa yrittää auttaa, kun kaikkeen, mitä ehdottaa, sanotaan ei. Ja turhauttavaa on myös kuunnella, miten kaikki on niin vaikeaa, kun kuitenkaan mikään, millä elämän saisi helpommaksi, ei kelpaa. Muuten olisinkin voinut sanoa isälle, että pidä tunkkis, mutta koska äiti oli jo ihan tööt eikä pystynyt mitenkään huolehtimaan enää itsestään, en voinut sitäkään hyväksyä, että olisin jättänyt äidin heitteille. Mun mielestä on ihan hyvä, että edes kirjoittamalla palstalle saat purettua ajatuksiasi.
Vierailija kirjoitti:
Minuakin vierailut ja porukassa pyöriminen väsyttää, vaikka kivaa olisikin.
Kun talo sitten tyhjenee, huokaisen ja levähdän rauhassa ihan itsekseni. Yksinolo on tavallaan akkujen lataamista, porukassa niitä voi sitten käyttää.
Kyllä, näin juuri.
Toinen on arjen rutiinit. Vaikka niistä irrottautuminen tekee lomilla tosi hyvää, niin niitäkin alkaa jo sitten kaivata.
Vierailija kirjoitti:
Tavalliset päivät on parhautta💚
Pihan haravointia, ellei sada. Makkarakeittoa. Illalla juhlalähetys Puhelinlangat laulaa, huomenna markkknatNo johanny ommarkkinat.
Menossa piakkoin nukkumaan ns. yöunille.
Ihan vielä en saa unta.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa kun lomaa & vapaata 1.1. alkaen on 6 päivää mutta ei oikeastaan mitään tekemistä. Jotain näennäistä laatikoiden järjestämistä, yksin ulkoilua ja yksin kaupoissa kiertelyä vaikken ees osta mitään kun en tarvii. Hitto kun ois pitäny vaan hypätä koneeseen ja lähtee etelään mut ku täältä keskisuomen pikkukentiltä ei saatana pääse ku jonnekin Grandin canarialle jossa oon käyny jo 3x joka evvk enää.
Vihjailin eräälle vanhalle tutulle et käytäs vaik syömässä tai ulkoilemassa koska hänkin on yksineläjä mut ei, ei hänestäkään ole kuulunut mitään, siis nimenomaan sanoin et hän ottaa yhteyttä jos kaipaa seuraa. Ois kiva vaikka istua jonkun kans hetki jossain kahvilassa ja rupatella, mut lojun yksin kotona sadatellen yksinäisyyttäni ja ikävääni.
Joskus kun on joku kiva tapahtuma tai konsertti tai avattu uusi kahvila tai on joku paikka, jossa haluisin käydä, pistän tekstarin asiasta tai soitan puolitutulle ja kysyn, kiinnostaisiko häntä lähteä mukaan. Aina ei aikataulut sovi, mutta usein on onnistunut.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa kun lomaa & vapaata 1.1. alkaen on 6 päivää mutta ei oikeastaan mitään tekemistä. Jotain näennäistä laatikoiden järjestämistä, yksin ulkoilua ja yksin kaupoissa kiertelyä vaikken ees osta mitään kun en tarvii. Hitto kun ois pitäny vaan hypätä koneeseen ja lähtee etelään mut ku täältä keskisuomen pikkukentiltä ei saatana pääse ku jonnekin Grandin canarialle jossa oon käyny jo 3x joka evvk enää.
Vihjailin eräälle vanhalle tutulle et käytäs vaik syömässä tai ulkoilemassa koska hänkin on yksineläjä mut ei, ei hänestäkään ole kuulunut mitään, siis nimenomaan sanoin et hän ottaa yhteyttä jos kaipaa seuraa. Ois kiva vaikka istua jonkun kans hetki jossain kahvilassa ja rupatella, mut lojun yksin kotona sadatellen yksinäisyyttäni ja ikävääni.
Kuulostaa siltä, että tämän kirjoittaja kaipaa seuraa, mutta ei itse suoraan ehdota, vihjailee vain. Tämä on monen ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme angstia useilla.
Sehän olisi mukavaa jos elämäni olisi sellaista, ettei tarvisi miettiä ikäviä juttuja.
Kukaan ei pakota miettimään ikäviä juttuja. Paljo miettiminen harvoin niitä muuttaa.
Aiemmin joku kirjoitti, että tuntee empatiaa ja haluaa tukea ketjussa heikompia.
Hän kertoi ehkä tietämättään samalla, mikä ongelma asiassa on.
Toisen ihmisen arviointi heikoksi tai empatian tarpeessa olevaksi kumpuaa auttajan omista tunteista. Se on hänen tulkintansa tilanteesta.
Herkät ihmiset esimerkiksi eivät välttämättä ole heikkoja. Heidän vahvuutensa on juuri tuossa herkkyydessä. He ovat sosiaalisesti älykkäitä ja hienotunteisia ja kykenevät asettamaan rajoja asioille. He pystyvät myös analysoimaan tilanteita syvällisesti.
Asioilla on aina monta puolta.
Voi myös olla, että vastaavasti vahvaksi koetut ihmiset eivät kykene kohtaamaan itseään, vaan hakevat merkitystä elämälleen asettumalla muiden elämän mentoreiksi.
He haluavat, että maailma toimii heidän opeillaan. He esiintyvät kaikkitietävinä ja vähättelevät muita. He näyttäytyvät ulkoisesti vahvana, mutta heillä on vaikeuksia tarkastella omaa toimintaansa objektiivisesti. Sisältä he voivat olla heikkoja.
Suurin osa meistä ihmisistä on varmasti jotakin näiden kahden väliltä. Kukaan täällä ketjussa ei varmaan halua pahaa toisille, ehkä jopa opimme ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja sitä kautta tuntemaan myös itsemme paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme angstia useilla.
Sehän olisi mukavaa jos elämäni olisi sellaista, ettei tarvisi miettiä ikäviä juttuja.
Kukaan ei pakota miettimään ikäviä juttuja. Paljo miettiminen harvoin niitä muuttaa.
Olen huomannut saman. Sitä vain uppoutuu syvemmälle ja syvemmälle huonoon oloon.
Vierailija kirjoitti:
Aiemmin joku kirjoitti, että tuntee empatiaa ja haluaa tukea ketjussa heikompia.
Hän kertoi ehkä tietämättään samalla, mikä ongelma asiassa on.
Toisen ihmisen arviointi heikoksi tai empatian tarpeessa olevaksi kumpuaa auttajan omista tunteista. Se on hänen tulkintansa tilanteesta.
Herkät ihmiset esimerkiksi eivät välttämättä ole heikkoja. Heidän vahvuutensa on juuri tuossa herkkyydessä. He ovat sosiaalisesti älykkäitä ja hienotunteisia ja kykenevät asettamaan rajoja asioille. He pystyvät myös analysoimaan tilanteita syvällisesti.
Asioilla on aina monta puolta.
Voi myös olla, että vastaavasti vahvaksi koetut ihmiset eivät kykene kohtaamaan itseään, vaan hakevat merkitystä elämälleen asettumalla muiden elämän mentoreiksi.
He haluavat, että maailma toimii heidän opeillaan. He esiintyvät kaikkitietävinä ja vähättelevät muita. He näyttäytyvät ulkoisesti vahvana, mutta heil
Hienosti kiteytetty! Kiva, että avasit asiaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa kun lomaa & vapaata 1.1. alkaen on 6 päivää mutta ei oikeastaan mitään tekemistä. Jotain näennäistä laatikoiden järjestämistä, yksin ulkoilua ja yksin kaupoissa kiertelyä vaikken ees osta mitään kun en tarvii. Hitto kun ois pitäny vaan hypätä koneeseen ja lähtee etelään mut ku täältä keskisuomen pikkukentiltä ei saatana pääse ku jonnekin Grandin canarialle jossa oon käyny jo 3x joka evvk enää.
Vihjailin eräälle vanhalle tutulle et käytäs vaik syömässä tai ulkoilemassa koska hänkin on yksineläjä mut ei, ei hänestäkään ole kuulunut mitään, siis nimenomaan sanoin et hän ottaa yhteyttä jos kaipaa seuraa. Ois kiva vaikka istua jonkun kans hetki jossain kahvilassa ja rupatella, mut lojun yksin kotona sadatellen yksinäisyyttäni ja ikävääni.
Kuulostaa siltä, että tämän kirjoittaja kaipaa seuraa, mutta ei itse suoraan ehdota, vihjailee vain. Tämä on monen ongelma.
Tunnistan tämän ilmiön. On rohkeaa pyytää, sillä voi olla, että toinen sanookin "ei". Paljon helpompaa on vihjata ja jäädä odottamaan, pyytääkö toinen, ja jos hän ei pyydä, niin pahimmillaan uhriutua siitä, että kukaan ei minusta välitä, olen niin yksinäinen. Mutta eipä ainakaan tullut torjutuksi. En väitä, että kommentoija kokisi näin, vaan olen itse kokenyt näin.
Nykyään, harjoittelun tuloksena, pyydän ja ehdotan, ja olen ajan myötä tottunut sekä "kyllä" että "ei" vastauksiin. Arvostan molempia. Useimmiten toteutan ehdotuksen (mennä vaikka ulos syömään) itsekseni, jos vastaus on ollut "ei". Joitakin vuosia sitten näin ei vielä ollut.
Tämmöinen oma aktiivisuus on vapauttanut minua ja tuonut elämääni paljon hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme angstia useilla.
Sehän olisi mukavaa jos elämäni olisi sellaista, ettei tarvisi miettiä ikäviä juttuja.
Kukaan ei pakota miettimään ikäviä juttuja. Paljo miettiminen harvoin niitä muuttaa.
Olen huomannut saman. Sitä vain uppoutuu syvemmälle ja syvemmälle huonoon oloon.
Kirjoitin yhteen viestiin juuri ajatuksiani tästä eli olen elänyt tyylillä etten mietin ikäviä juttuja ja ns kadotan ne mielestäni. Sitten se kaikki joskus tulee kuitenkin päin naamaa pahastikin. Mieltä pystyy huijaamaan, mutta tiettyyn rajaan asti. Sitä tarkoitin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme angstia useilla.
Sehän olisi mukavaa jos elämäni olisi sellaista, ettei tarvisi miettiä ikäviä juttuja.
Kukaan ei pakota miettimään ikäviä juttuja. Paljo miettiminen harvoin niitä muuttaa.
Olen huomannut saman. Sitä vain uppoutuu syvemmälle ja syvemmälle huonoon oloon.
Kirjoitin yhteen viestiin juuri ajatuksiani tästä eli olen elänyt tyylillä etten mietin ikäviä juttuja ja ns kadotan ne mielestäni. Sitten se kaikki joskus tulee kuitenkin päin naamaa pahastikin. Mieltä pystyy huijaamaan, mutta tiettyyn rajaan asti. Sitä tarkoitin.
Aivan. Ja kyllä, on asioita, jotka täytyy miettiä ja hoitaa, jotta välttää tietyt seuraukset (esimerkiksi laskuihin liittyvät asiat). Minä tarkoitin asioiden pyörittelyä mielessä, joko niiden, joille voisi oikeasti tehdä jotakin, mutta ei tee, tai niiden, joihin ei oikeastaan voi vaikuttaa (vaikkapa toisten ihmisten valinnat ja tekemiset).
Ajatuksilla on suuri vaikutus siihen, miten elämän kokee.
Vierailija kirjoitti:
"Mutta on aika turhauttavaa yrittää auttaa, kun kaikkeen, mitä ehdottaa, sanotaan ei. Mun mielestä on ihan hyvä, että edes kirjoittamalla palstalle saat purettua ajatuksiasi."
Hmm... haluaakohan ihminen, jota autat, sellaista apua, mitä hänelle tarjoat? Vai autatko siksi, että sinulla itselläsi olisi parempi olo, jos asiat hänen kohdallaan olisivat sinun toivomallasi tavalla?
- ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mutta on aika turhauttavaa yrittää auttaa, kun kaikkeen, mitä ehdottaa, sanotaan ei. Mun mielestä on ihan hyvä, että edes kirjoittamalla palstalle saat purettua ajatuksiasi."
Hmm... haluaakohan ihminen, jota autat, sellaista apua, mitä hänelle tarjoat? Vai autatko siksi, että sinulla itselläsi olisi parempi olo, jos asiat hänen kohdallaan olisivat sinun toivomallasi tavalla?
- ohis
Sivusta sanon oman kokemuksen. Halusin auttaa iäkästä omaista molemmista syistä.
Siksi, että hänen elämänsä olisi parempaa ja siksi, ettei minun tarvisi surra hänen tilannettaan ja tuskailla epäonnistuneita vierailuita.
Hän oli sulkeutunut omaan pieneen maailmaansa eikä halunnut puhua mistään, mitä maailmassa tapahtui. En osannut tehdä mitään.
Kirjoitin siitä tälle palstalle ja yksi kirjoittaja vastasi ja kertoi jotenkin niin, että jos ihminen on joutunut kokemaan paljon raskaita asioita, hän ei jaksa enää mitään ikävää.
Tajusin, että en tiedä mitään omaiseni aiemmasta elämästä, koska olin silloin lapsi.
Olin tyrkyttänyt hänelle ajankohtaisia sotauutisia ja muuta ikävää.
Aloin puhua hänelle mukavia asioita, kerroin koirastani ja nauroimme monille jutuille yhdessä. Meillä on nyt myös yhteinen projekti. Kasvatamme ruukkukukkia ja jaamme niistä kokemuksia.
Tästä kaikesta kiitos sille, joka niin kauniisti ja viisaasti vastasi tässä ketjussa.
Pyydän nyt, ettei kukaan enää sen tarkemmin miettisi minua ja äitiäni. Kirjoitan tietysti itsekin jo liikaa tästä ja se loppuu nyt. Lupaan sen. Eihän sekään asia muille kuulu.
Minun pitää nyt miettiä itseäni, kun alkaa tulla tunne, että omakin kroppa ja mieli ei oikein kunnossa ole. Minulla on ollut joskus sellaista, että hengitys menee ylihengittämisen puolelle. Ei kuitenkaan ole paniikkia, mutta esim lenkillä ollessa hengitys "menee vaan sekaisin" ja yritän vetää happea ja sotken sitten vielä lisää kaikkea. Sitten pysähtyessä yritän rauhoittaa hengityksen, mutta en vaan pääse siihen rytmiin millään ja jos hetkeksi pääsen niin sitten kävellessä se rytmi taas sekoittuu. Jos joku ymmärtää mitä yritän selittää.
No, näin kävi nyt tänäänkin. Jo eilen hieman illalla vastaavaa ja nyt sitten aamulla oikein kunnolla. Tuntui, ettei enää osaa hengittää ja lenkillä ikävää, kun pitäisi takaisinkin päästä. Sitten alkoi tulemaan jo hieman pyörryttävä ja huono olo. Onneksi matkaa ei enää kovin paljon takaisin ollut. Pysähdellen sitten pääsin takaisin. Jotain vastaavaa on aina välillä ollut. Tämäkin on merkki minulle, että pitäisi nyt saada tilannetta paremmaksi. Kroppa ns pettää muuten, vaikka ihan hyväkuntoinen olenkin.
Ärsyttää kun nukun niin myöhään klo 13, mutta oma syy koska katson sängyssä yötä myöten YouTube videoita monta monta tuntia. Olen koukussa niihin 😕
"Kirjoitin siitä tälle palstalle ja yksi kirjoittaja vastasi ja kertoi jotenkin niin, että jos ihminen on joutunut kokemaan paljon raskaita asioita, hän ei jaksa enää mitään ikävää.
Tästä kaikesta kiitos sille, joka niin kauniisti ja viisaasti vastasi tässä ketjussa"
Kiitos tästä. Minä satun olemaan se jota tarkoitat ja vastasin viestiini silloin. Olen juuri tämä tyyppi, joka on tässä äidistäni kirjoittanut useasta, joka kirjoittaa pitkästi. Ehkä tarkoitin viestilläni ja vastauksellani sitä, että nämä ikävät kokemukset yms ovat tavallaan saaneet minut vetäytymään omiin oloihini ja tavallaan vähentäneet voimiani. Näin en odota elämäni olevan mitään hyvää tai vaadi "hyviä uutisia", mutta juuri ajoittain niin kuin nyt olo on sellainen, että en tavallaan jaksaisi enää mitään huonoa. Kirjoitan taas itsestäni, mutta ehkä nyt on aika ajatella sitäkin miten itse voin.
Samalla mukava juttu, että teillä on nyt kaikki paremmin läheisesi kanssa. Se on kiva kuulla.
Minäkin olen toisaalta liikaakin toisia miettivä ihminen. Joku kirjoitti, että haluaako äitini neuvoja tai apua. Toivon, ettei kukaan käsitä väärin ja aikuinen ihminen tekee omat päätöksensä. Kyllä on silti itse on sanonut, ettei jaksa enää jalkansa kanssa ja sen pitää tulla kuntoon. Pitäisi vaan hänen aloittaa jostain eli mennä hakemaan apua. Tätä tarkoitan, koska minä en voi asialle tehdä mitään, valita tukisin häntä muuten.
Minuakin vierailut ja porukassa pyöriminen väsyttää, vaikka kivaa olisikin.
Kun talo sitten tyhjenee, huokaisen ja levähdän rauhassa ihan itsekseni. Yksinolo on tavallaan akkujen lataamista, porukassa niitä voi sitten käyttää.