Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Mulle tuli kesällä tuttavan lähettämä joulukortti. Se oli erillisessä postin kuoressa ja siellä oli pahoittelu ja selitys.

Tuttava oli pistänyt kortin erilliseen joulukorteille tarkoitettuun luukkuun. Luukut oli sitten tyhjennetty ja viety varastolle. Kesällä niitä järjesteltiin ja huomattiin, että luukkuun oli jäänyt kortteja. 

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen, että me ketjulaisethan ollaan tavallaan kirjeystäviä. Tämä on vaan nykyaikainen tapa.

Hieno oivallus.

Kirjoittelemisiin :)

Isänpäivää vietämme. Just katsottiin käsipalloa tv:stä. Hyvät ruoat oli ja kahviteltiin äsken. Mä otin jäätelöä ja isä pullaa kahvin kylkeen.

Ihan mukava päivä. Kävin ennen tänne vanhemmilleni tuloa ostoksillakin ja sain ostettua itselleni erittäin mukavan olon. 

Siitä on pari viikkoa aikaa, kun viimeksi kävin ostoksilla. 

Isänpäivää vietämme. Just katsottiin käsipalloa tv:stä. Hyvät ruoat oli ja kahviteltiin äsken. Mä otin jäätelöä ja isä pullaa kahvin kylkeen.

Ihan mukava päivä. Kävin ennen tänne vanhemmilleni tuloa ostoksillakin ja sain ostettua itselleni erittäin mukavan olon. 

Siitä on pari viikkoa aikaa, kun viimeksi kävin ostoksilla. 

Juurikin tuon takia poika jäi ainoaksi.  Jos ei ole kokenut, ei tiedä miten hirveää on. Lisäksi neuvolan painostus, että syötävä on.

Mun mielestä akapeukutus kertoo vaan siitä, että on eri mieltä. Se, että tulkitsee sen "pahaksi oloksi", kertonee tulkitsijan omasta motiivista alapeukuttaa. Mutta meitä on moneen junaan :D ja eri mieltä oleminen on ihan ok.

Itse alapeukutin tässä yksi päivä sen takia, kun eräs aliarvioi omaa ulkonäköään ilman meikkiä. Meissä kaikissa on kauneutta ikään katsomatta, oli meikkiä tai ei.

Näin isänpäivänä tietysti olen miettinyt jo edesmennyttä, etäiseksi jäänyttä, monin tavoin meitä lapsia traumatisoinutta biologista isääni. Hänelle olen pystynyt antamaan anteeksi jo pitkä aika sitten.

Muistelen myös edesmennyttä appiukkoani, jota on vieläkin ikävä. Eläessään hän lupasi olla minulle se isä, jota olin kaivannut. Hänen huumorinsa ja lämmin ystävyytensä tuntuvat hyvältä vieläkin. Onneksi sain tämän korvaavan kokemuksen! Häntä on ikävä usein, ja välillä juttelenkin hänelle tuonne toiselle puolelle. Kuulee tai ei, mutta joka tapauksessa itselle se tuo lohtua. 

Vävypojat ovat kunnostautuneet lastensa kanssa hienosti. Ihailen nyky isissä juuri tätä, että on omistauduttu myös ihan tavalliselle läsnäololle lasten kanssa. Miehen malli on tullut vuosien myötä pehmeämmäksi ja se on hyvä se! 

Kaikki te biologiset ja muut läheiset isähahmot, jotka olette läsnä lasten ja lastenlasten elämässä, osoittaen heille rakkautta ja välittämistä, olette ruusunne ansainneet! Koskaan meillä ei ole liikaa rakastavia läheisiä ympärillämme. 

Kiitos siis teille, arvostuksen kera. 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! 

50+ Mummeli 

Itsellekin voisi olla kiva tuollainen kirjeenvaihto. Mietin onkohan post-crossing tms turvallista ja kysynkin kokemuksia siitä. Muuten taas hyvin tavallinen päivä ulkoiluineen. 

Oli jotenkin niin surullinen tarina tuo kirjeystävän kuolema. Ja se kirjepino, mikä palautui...

Ystäväni sairasti syöpää, rankat hoidot, eikä varmuutta toipumisesta ollut. Laiteltiin sähköposteja, koitin piristää oloaan ja tsempata hoitojen aikaan. Satoja kilometrejä oli välimatka. Joulutervehdykset vaihdettiin, keväällä vielä laittelin postia, vastausta ei enää tullut. Kesällä laitoin synttärionnittelut. Tyttärensä kysyi, kuka kaipaa isää, oli siirtynyt tuonilmaisiin keväällä.

Muutamat viestit vaihdettiin tyttären kanssa. Kerroin hälle millainen isänsä oli nuorena...

Kiva ajatus tuo, että kertoo lapselle, millainen hänen vanhempansa oli nuorena. Sieltä löytyy innostusta, toiveikkuutta ja kovaa työntekoa. Niitä on kiva muistella ja kertoa, jos nykytilanne on toinen. Joskus kaikki oli toisin.

Muuttuuko ihminen iän myötä sellaiseksi, ettei kestä enää monimutkaisia, vaikeita asioita?

Haluaa sen sijaan kevyttä, stressitöntä aikaa. Telkasta ei uutiset ja ajankohtaisohjelmat enää kiinnosta, ainoastaan kevyet viihdeohjelmat. Kaiken pitää olla leppoisaa ja harmitonta. 

Kaikille pitää kuulua vaan hyvää, kaikkien on ajateltava samoin. Uudet ajatukset ovat uhka.

Elämä kapeutuu, kun siitä karsitaan realiteetteja pois. Tavallaan sitä tippuu kärryiltä ja alkaa elää omassa kuplassaan.

Näin kävi parille omaiselle aiemmin ja nyt yksi on alkanut toimia samoin. Kukaan heistä ei sairasta muistisairautta, mutta ikää alkaa olla.

Mietin tätä omalta kannalta, että nyt on rohjettava tehdä kaikki, minkä aikoo tehdä, kun vielä uskaltaa. Onko kukaan huomannut samaa?

Vierailija kirjoitti:

Muuttuuko ihminen iän myötä sellaiseksi, ettei kestä enää monimutkaisia, vaikeita asioita?

Haluaa sen sijaan kevyttä, stressitöntä aikaa. Telkasta ei uutiset ja ajankohtaisohjelmat enää kiinnosta, ainoastaan kevyet viihdeohjelmat. Kaiken pitää olla leppoisaa ja harmitonta. 

Kaikille pitää kuulua vaan hyvää, kaikkien on ajateltava samoin. Uudet ajatukset ovat uhka.

Elämä kapeutuu, kun siitä karsitaan realiteetteja pois. Tavallaan sitä tippuu kärryiltä ja alkaa elää omassa kuplassaan.

Näin kävi parille omaiselle aiemmin ja nyt yksi on alkanut toimia samoin. Kukaan heistä ei sairasta muistisairautta, mutta ikää alkaa olla.

Mietin tätä omalta kannalta, että nyt on rohjettava tehdä kaikki, minkä aikoo tehdä, kun vielä uskaltaa. Onko kukaan huomannut samaa?

Oon 60+, en todellakaan jaksa hömppää telkasta, uutiset ja Arto Nyberg on parhautta.

Ennen (-70,-80 luvulla) osattiin tehdä musiikkia + ne vanhat valssit, tangot. Nykymusiikista kelpuutan suodattaen jotain mm Matka maailman ympäri-bändin.

Olen rohkea, omalla tavallani. Tiedän mitä tahdon, en turhaan myötäile.

Vierailija kirjoitti:

Muuttuuko ihminen iän myötä sellaiseksi, ettei kestä enää monimutkaisia, vaikeita asioita?

Haluaa sen sijaan kevyttä, stressitöntä aikaa. Telkasta ei uutiset ja ajankohtaisohjelmat enää kiinnosta, ainoastaan kevyet viihdeohjelmat. Kaiken pitää olla leppoisaa ja harmitonta. 

Kaikille pitää kuulua vaan hyvää, kaikkien on ajateltava samoin. Uudet ajatukset ovat uhka.

Elämä kapeutuu, kun siitä karsitaan realiteetteja pois. Tavallaan sitä tippuu kärryiltä ja alkaa elää omassa kuplassaan.

Näin kävi parille omaiselle aiemmin ja nyt yksi on alkanut toimia samoin. Kukaan heistä ei sairasta muistisairautta, mutta ikää alkaa olla.

Mietin tätä omalta kannalta, että nyt on rohjettava tehdä kaikki, minkä aikoo tehdä, kun vielä uskaltaa. Onko kukaan huomannut samaa?

Riippuu varmaan ihmisestä ja lähtötasosta. Olen lähes seitsenkymppinen ja kaikki kiinnostaa edelleen! Teen aina netin tietokilpailut, seuraan politiikkaa ja uutisia, opettelen uusia asioita netissä ja käsillä tehden. Luen pari kirjaa viikossa, yleensä öisin. Olen aina ollut utelias ja toimelias ja nopea, ne piirteet ehkä vaan korostuvat iän myötä. Kiinnostava avaus.

Kurja päivä ollut kun en saanut viime yönä nukuttua.En nukkunut päikkäreitä että ehkä ensi yönä nukuttaa.🙄

Kyllikki Villa oli kirjailija ja kääntäjä, joka teki työtään matkustelemalla rahtilaivoilla ympäri maailmaa. Hänet tunnetaan kirjastaan Vanhan rouvan lokikirja, jossa hän kuvaa työskentelyään ja matkantekoaan.

Hänelle jännittävistä, osin vaarallisistakin matkoista luopuminen ei ollut helppoa, joten hän matkusteli hyvin vanhanakin.

Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut viihtyvät kodin turvassa, joitain kutsuu seikkailu. 

Totta varmasti tuo havainto, että ikä vahvistaa omia luonteenpiirteitä ja asenteita. 

Joskus voi muuttua raskaaksi vierailla omaisen luona, joka on sulkeutunut omaan, pieneen maailmaansa ja torjuu kaiken ulkopuolisen uhkana.

Täytyy vaan rajoittaa käynnit lyhyiksi, niin että jaksaa samastua hänen ajattelutapaansa ja pitää omat ajatukset omana tietonaan. 

Nyt on epätietoisuus loppu. Alustavien tutkimusten mukaan läheiseni sairaus on parantumaton, mutta ei onneksi suoraan kuolemaan johtava (sekin oli aluksi yksi vaihtoehto). Oireita pystytään luultavasti jonkun verran helpottamaan ja hoitamaan, mutta ei täysin oireettomaksi. Jotakuinkin kohtuullisen normaali elämä voi kuitenkin olla hoitojen myötä mahdollinen. Nyt sitten mennään hoitojen mukaan päivä kerrallaan eteenpäin. 

Olen helpottunut, vaikkei varmasti tule olemaan hänelle helppo tie tämäkään. Kyseessä on siis oma jo aikuinen lapseni, joka on jo itsekin saanut jälkikasvua. Yhden lapsistani olen jo aiemmin kuolemalle menettänyt. Se on jättänyt sellaisen jäljen, että en vain mitenkään tiedä, miten uudesta niin isosta iskusta enää selviäisin. Enkä varmaan selviäisikään. Siksi menettämisen pelko nousi aikamoisena. Nyt voi huokaista...

Sen tämä elämä ainakin on opettanut, että kannattaa nauttia elämästä ja rakkaistaan täysillä, kun he vielä ovat tässä vierellämme. 

Mutta todella vetämätön olo on nyt. Ihan kuin olisin tulossa kipeäksi. Vai liekö stressi vain laukesi... Saa nähdä miten tämän Mummelin sen suhteen käy. Aikahan sen sitten näyttää...

Ps. On muuten todella kaunis näky, kun pihalla on jäätyneitä, kuuran peittämiä lehtiä supertarkkoine yksityiskohtineen! 

Vierailija kirjoitti:

Nyt on epätietoisuus loppu. Alustavien tutkimusten mukaan läheiseni sairaus on parantumaton, mutta ei onneksi suoraan kuolemaan johtava (sekin oli aluksi yksi vaihtoehto). Oireita pystytään luultavasti jonkun verran helpottamaan ja hoitamaan, mutta ei täysin oireettomaksi. Jotakuinkin kohtuullisen normaali elämä voi kuitenkin olla hoitojen myötä mahdollinen. Nyt sitten mennään hoitojen mukaan päivä kerrallaan eteenpäin. 

Olen helpottunut, vaikkei varmasti tule olemaan hänelle helppo tie tämäkään. Kyseessä on siis oma jo aikuinen lapseni, joka on jo itsekin saanut jälkikasvua. Yhden lapsistani olen jo aiemmin kuolemalle menettänyt. Se on jättänyt sellaisen jäljen, että en vain mitenkään tiedä, miten uudesta niin isosta iskusta enää selviäisin. Enkä varmaan selviäisikään. Siksi menettämisen pelko nousi aikamoisena. Nyt voi huokaista...

Sen tämä elämä ainakin on opettanut, että kannattaa nauttia elämästä ja rakkaista

Tsemppiä Sulle, on varmaan helpottunut olo. Odotus ja epätieto on pahinta.

Voimia :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on epätietoisuus loppu. Alustavien tutkimusten mukaan läheiseni sairaus on parantumaton, mutta ei onneksi suoraan kuolemaan johtava (sekin oli aluksi yksi vaihtoehto). Oireita pystytään luultavasti jonkun verran helpottamaan ja hoitamaan, mutta ei täysin oireettomaksi. Jotakuinkin kohtuullisen normaali elämä voi kuitenkin olla hoitojen myötä mahdollinen. Nyt sitten mennään hoitojen mukaan päivä kerrallaan eteenpäin. 

Olen helpottunut, vaikkei varmasti tule olemaan hänelle helppo tie tämäkään. 

 

<3

Eilen illalla päätin että lähden yksin  kirkon ruokailuun vaikka kaverista ei kuulunut mitään kenen kanssa yleensä käyn. Oli hyvää liha-perunalaatikkoa ja porkkanaraastetta. Tuttujakin tapasin. Lyhyt hartaus, sitten kävin kaupassa ,  nyt katsellut tv ja viestin tämän.