Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Mökille tultiin, vaikka sadetta luvattiin viikonlopuksi. Matkalla oli lähellä, että jonkun koira olisi jäänyt auton alle. Ei näkynyt muuta kuin vain koira, mutta pihatieltä se tuli.

Tosi vastuutonta on olla vahtimatta eläimiään.

Viikko on vierähtänyt nopeasti. Uimavedet ovat vielä minulle arkajalalle sopivia, eivät siis ole oleellisesti kylmenneet, vaikka lämpötilat ovatkin laskussa. 

Se hämmentäjä, josta kerroin aiemmin, on jatkanut hämmentelyään. Yhdestä jutusta kun jotenkin rauhoittui, niin jo on seuraava tiskillä. Nyt huomaa, että itseäkin alkaa jo ärsyttää (varsinkin muiden puolesta). Oli kyllä oikea ratkaisu pysyä sivussa mahdollisimman tiukasti. Mutta voi meitä ihmisiä...miksi, oi, miksi? Eikö olisi vain helpompi elää ihan totuudessa ja hyvyydessä? 

Mutta...Touhua, mukavaa sellaista, on viimeisellä lomaviikolla riittänyt. Paljon hienoja juttuja on saanut aikaiseksi, ja se on tuottanut hyvää mieltä, vaikka vastoinkäymisiäkin on toki mukaan sattunut. Mutta sehän kuuluu tietysti elämään. Ja itselleen ja mokilleen voi lopulta vain nauraa. (Ehkä - toivottavasti - elän pidempään, kun niitä nauretttavia mokia on elämässä ihan omiksi tarpeiksi riittänyt) 

Maanantaina olisi sitten taas työhön lähtö edessä. Tällä hetkellä ei hirveästi innosta, mutta koska työni on mielenkiintoista ja merkityksellistä, niin uskoisin jo maanantai iltapäivällä olevani ihan kiinni hyvässä työvireessä. 

Huomenna pienesti juhlitaan elävän musiikin merkeissä. Odotan sitä innolla. Pääsen kuuntelemaan yhtä lempiartistiani. 

Pienin lapsenlapseni osaa jo sanoa "mummi". Ja osaa jo ilmaista, kun ikävöi minua. Niin liikuttavaa

Hyvillä mielin nukkumaan. 

Kaunista viikonloppua kaikille  

50+ Mummeli

Vierailija kirjoitti:

Tuli käytyä katsomassa taidetta. Kävin syömässä itselleni uudessa paikassa ja ruokatilat olivat ulkona. Sopivasti sain syötyä, kunnes alkoi sataa ja ihan kunnolla sitä vettä tuli. Siellä oli muitakin syöjiä, joten taisi tulla vetiset ruuat heille.

Mä tässä mietin, että missäköhän ketjussa oli puhetta Ghost nimisestä elokuvasta. Siellä niin toivottiin, että voisivat nähdä Ghost elokuvan. Ihan sen ketjun puheiden takia otin matkaani yhdeltä kirpparilta Ghost:n blu rayn. Ajattelin vähän lesoa sillä löydöllä, jos vain tietäisin sen ketjun.

Kastuin todella hyvin. Vettä tuli ihan liiaksi taivaalta. Näin ihastukseni kaupoilla 💓

Kirjoittaisit vaan ihan omalla nimelläsi M31 :-)

Vierailija kirjoitti:

Mökille tultiin, vaikka sadetta luvattiin viikonlopuksi. Matkalla oli lähellä, että jonkun koira olisi jäänyt auton alle. Ei näkynyt muuta kuin vain koira, mutta pihatieltä se tuli.

Tosi vastuutonta on olla vahtimatta eläimiään.

Muutenkin koirat pitäisi olla kiinni, kun on eläintenpoikasia luonnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silti kysyn nyt suoraan, että olivatko nämä viestin sen henkilön kirjoittamia joka päätti muuttaa maaseudun talosta kerrostaloon kaupunkiin. Hänelläkin oli muistaakseni kaksi kissaa ja hän mietti sopeutuvatko nämä kissat kerrostaloon. [...]Samalla en halua arvostella ja loukata ketään. Ymmärrän, että nämä asiat ovat vaikeita. Pahoittelut jos viestini tuottaa surua. 

Lainasin tuohon pätkiä kirjoituksestasi. Kiitos kommentistasi, tuli tunne että sinullekin ovat eläinasiat tärkeitä kuin itsellenikin. En kokenut viestiäsi arvosteluna enkä loukkauksena eikä suruni siitä lisäänny, jos joku kommentoi kirjoittamastani asiasta.

Pitkän harkinnan ja puntaroinnin jälkeen tein päätöksen, että en laita kissojani kokemaan sellaista ympäristön köyhyyttä kuin kerrostaloyksiö on, en tämän jälkeen, kun ovat täällä onnellisina eläneet omassa pihapiirissään, vaill

Varmaan niille kissoille olisi löytynyt rakastava vanhuudenkoti maalta vaikka netin kautta. Ikävä, että joutuivat nyt kuolemaan, vaikka vuosia olisi voinut olla paljonkin edessä.

Kahvin tuoksu vie minut aina mummilaan. Siihen pieneen mutta alati niin rakkaaseen pikkutaloon, mikä joka päivä täyttyi läsnäolosta. Mustalla hellalla lämpeni iso kuparipannu odottaen kahvinporoja. Seinäkello raksutti tasaisesti. Ensialkuun aina kovin häiritsevänä mutta kotiin palatessa jopa kaipasin sitä, etsin korvillani tasaista raksahdusta. Ruskeaan, kahvinväriseen kuppiin sain minäkin aina aamukahvini. Maidolla. Mummini joi sen mustana, ja hänen lähimpien ystävien kesken ryysti sitä tassilta. Ruusukuvioiselta. Sokeripala hampaiden välissä. Katsoin sitä ihastuneena, miten voi osata! Minun kokeiluni levisivät pitkin kukallista kerniliinaa. Kuin kuralätäköksi. Vieraiden aikana pöydällä lepäsi  pitsiliina. Mummin tekemä, taidokas. Ja ikkunalaudoilla viihtyivät pelargonit ojentautuen kohti maalaismaisemaa.

Uusi aamu, uusi päivä. Kipulääkeaamupalani otettu. Harakanpoikaset pitävät pihamaalla lystiä. Nauraa räkättävät, kraakkuvat kurkut käheinä. Vielä ovat kovin kömpelöinä, hyppiä pomppivat nurmikolla pitkän pyrstön pyyhkäistessä nurmikonpintaa. Aamukaste huuhtoo pyrstösulkia. Lento on hassun huojuvaa räpistelyä. 

Minut kietoo syleilyynsä aamun pehmeä hiljaisuus. Unitalo, nuoriso nukkuu. Kohennan harteillani lepäävää shaalia, kiedon sen ympärilleni. Viluttaa. Ikkunan takana tuulenpoikanen ohimennessään pyyhkäisee pensaiden oksia. Jättää ne toviksi heilumaan, pehmeästi keinuen puolelta toiselle. 

En ymmärrä tätä kahvinjuontiani ollenkaan. Mistä ja miten lie takaisin pölähti aamuihini. Monta monituista vuotta, lähes kaksi vuosikymmentä!, ilman. Ja nyt mustanruskea lämpimänkuuma juoma odottaa pieniä siemaisujani. Rahakuplani olivat kahvia kaataessani mukiin pieniä, levittäytyen pitkin reunoja. Muutama pikkuruinen kupla tallella. Ei raha huonetta tee.

Aamun rauha, hiljaisuus pysäyttää. Ei raskaasti kuitenkaan, ei painaen ja painostavasti. Vaan kepeästi, hellien. Sipaisten. Tiedän kyllä, että tulee hetkiä, jolloin hiljaisuus vyöryy voimalla, puristen. Ahdistaen. Tuoden tullessaan yksinäisyyden kapeankylmät koppuraiset pitkät sormet. Yksinäisyys kietoituu, levittäytyy minuun joka puolelta, pusertaen. Sormet rutistavat kovaa tunkeutuen läpi muka-kovan kuoreni ahnaasti etsien sieluntynkääni. Löytävätkin sen kyllä, viipyvät sitä kourien, raastaen, runnovat sitä kaiken mustan tummuuden syöverissä repien. Yksinäisyys musertaa mytyksi. Lähtee pois ilakoituaan  jättäen haukkomaan henkeä. Jättää minut, taas, sielumyttyäni oikomaan. Silittämään niin varovasti rytistettyä haurasta kosketusherkkää mutta kuitenkin kosketusta huutavaa pintaa. Vereslihaista. Josta joka kerta puuttuu riekaleen palasia.

Ihminen tarvitsee ihmistä. Yksinäisyyden kanssa kyllä pärjää, on hyvä osata olla yksin. Viihtyäkin yksin. Kyllä yksinäisyys osaa toisinaan helliäkin, aivan liian kiireisen aistitietoihmiskontaktimassakuormituksen jälkeen. Siihen on hyvä silloin sukeltaa. Olla vain ja hengittää, vaipua ympäröivään harmauteen. Silloin ei korvia hiljaisuus särje. Mutta silloinkin tulee koskettamisen tarve esiin. Että tuntisi lämpimän pehmeänpainavan halauksen. Turvallisen vahvan. Ihmisen lämmön ja läheisyyden. Hiljaisen hyväksymisen. Että hyvä, kun olet. Siinä. Tuollaisena kuin olet. Kosketus on ihon ruokaa. Sielun ja sydämen vitamiinia. Aina se ei vain ole hyvää, vaikka niin haluaisi. Pyytäisikin. Mutta mustelmien jälkeenkin sitä kosketusta kaipaa. Että on joku joka silittää. Jonka ihosta huokuu läpi lämpö, rauha ja kohtaaminen.

Harakanpoikanen tuli keikkumaan parvekkeen kaiteelle. Pullea mahanseutu painaa, keikuttaa. Tai sitten pyrstösulat ovat liian pitkät ja painavat. Sinne lehahti, räpiköiden lähti. Uusiin maisemiin, eteenpäin.

Lehahda Sinäkin kohti uutta päivää. Olkoon se Sinulle hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Kahvin tuoksu vie minut aina mummilaan. Siihen pieneen mutta alati niin rakkaaseen pikkutaloon, mikä joka päivä täyttyi läsnäolosta. Mustalla hellalla lämpeni iso kuparipannu odottaen kahvinporoja. Seinäkello raksutti tasaisesti. Ensialkuun aina kovin häiritsevänä mutta kotiin palatessa jopa kaipasin sitä, etsin korvillani tasaista raksahdusta. Ruskeaan, kahvinväriseen kuppiin sain minäkin aina aamukahvini. Maidolla. Mummini joi sen mustana, ja hänen lähimpien ystävien kesken ryysti sitä tassilta. Ruusukuvioiselta. Sokeripala hampaiden välissä. Katsoin sitä ihastuneena, miten voi osata! Minun kokeiluni levisivät pitkin kukallista kerniliinaa. Kuin kuralätäköksi. Vieraiden aikana pöydällä lepäsi  pitsiliina. Mummin tekemä, taidokas. Ja ikkunalaudoilla viihtyivät pelargonit ojentautuen kohti maalaismaisemaa.

Uusi aamu, uusi päivä. Kipulääkeaamupalani otettu. Harakanpoikaset pitävät pihamaalla lystiä. Nauraa räkättävät, kraakkuva

K i i t o s  tästä, iloista, surullista, koskettavaa🤔

Kiitos myös Sinulle, joka muistutit, että nauru pidentää ikää... olen tänä kesänä nauranut niin paljon, joskin tummempia sävyjäkin kesään sopii. Elämää.

Leppoisaa Lauantaita Kaikille

N63

Jospa sateen välissä kävisin mustikassa, pihasaunakin lämpiää ja antaa pehmeät löylyt

Voi Sinua, joka opettelet elämään ilman silkkitassujasi. Arki on uutta ja outoa. Päivän tavat muuttuvat. Jotain jää pois. Mutta sen tilalle tulee uutta.

Sure menetystäsi rauhassa. Kaipaa ja itkekin. Ymmärrän, miltä sinusta tuntuu. Olen aikoinaan itsekin joutunut tekemään raskaan päätöksen. Koti tuntui oudolta, vieraalta hyvin pitkään. Kun ei ollut vastassa karvaista vastaanottokomiteaa. Pitkään kuulin tassutuksien ääntä lattioilta. Heräsin aamuisin voimakkaaseen läsnäoloon. Kuin minua tuijotettaisiin. Herää jo lenkille siitä! Siihen säpsähdin, kuonon kosketusta odottaen mutta tyhjää paikkaa katsoen.

Vaikka päätös varmasti vielä tuntuu raskaalta, tuore tapahtumahan tämä on, ja mielessä kuiskii pienoinen epävarmuus "entä jos"- ajatuksiaan, niin kuitenkin teit ystäviäsi ajatellen oikean päätöksen. Heillä on kaikki hyvin nyt. Yhä. Suurella sydämelläsi heidät saattelit, kaikella rakkaudella. Älä anna ilkeiden kommenttien kolahtaa, he eivät vain tiedä päätöksen raskautta mutta sen oikeudellisuutta. 

Kaikkea hyvää Sinun uusiin päiviisi. <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli käytyä katsomassa taidetta. Kävin syömässä itselleni uudessa paikassa ja ruokatilat olivat ulkona. Sopivasti sain syötyä, kunnes alkoi sataa ja ihan kunnolla sitä vettä tuli. Siellä oli muitakin syöjiä, joten taisi tulla vetiset ruuat heille.

Mä tässä mietin, että missäköhän ketjussa oli puhetta Ghost nimisestä elokuvasta. Siellä niin toivottiin, että voisivat nähdä Ghost elokuvan. Ihan sen ketjun puheiden takia otin matkaani yhdeltä kirpparilta Ghost:n blu rayn. Ajattelin vähän lesoa sillä löydöllä, jos vain tietäisin sen ketjun.

Kastuin todella hyvin. Vettä tuli ihan liiaksi taivaalta. Näin ihastukseni kaupoilla 💓

Kirjoittaisit vaan ihan omalla nimelläsi M31 :-)

Minäkö tyyppi

Mikä musta tekee hänet? Ei ole eka kerta, kun mua mainitaan häneksi tässä ketjussa. Ehkä jotain samanlaista voi olla, mutta ihan kuin ihmiset eivät voisi saada inspiraatioita toisten kommenteista.

Kyssääjä

Tässä voisi olla hyvä aihe, että saako muut inspiraatioita tai onko omiin tekemisiin alitajuntaisesti vaikuttanut toisten viestit?

Kirputtaja

Ihan vain tiedoksi kirppareilla käy ihan sairaasti ihmisiä näinä aikoina. Ajattelin mainita tästä, kun toisilla on vastaavanlaista kokemusta tässä ketjussa.

Lähentyjä

Vai voinkohan olla samasta citystä, kuin M31? Nämä tekemiset ovat helppo lyhyen ajan sisällä toteuttaa, kun kaikki ovat niin hyvin lähellä toisiaan. Onko muilla minkälaiset etäisyydet kirppareiden, kauppojen ja ruokapaikkojen välillä? 

Tummennetut kohdat ovat nimityksiä itsestäni, niin ei tarvitse lainata kohtaa, jos on asiaa mulle.

Ihan hyvää kuuluu. Koira satutti kolmisen viikkoa sitten tassunsa ja eläinlääkäri suositteli, ettei sitä päästäisi pariin viikkoon yläkerran rappusiin. Joten olen nukkunut lakerrassa olohuoneen sohvalla ja tehnyt töitä olohuoneen ruokapöydän ääressä. Eilen illalla siirryin takaisin yläkertaan enkä edes muista, milloin olen viimeksi nukkunut yöni niin hyvin. 

Tänään olisi siivouspäivä, mutta ei kyllä yhtään huvita. Ei huvita sen vuoksi, että jouduinkin siirtämään maanantain ja tiistain vapaapäivät torstaille ja perjantaille eli viikonloppuni onkin nyt vain 2 päivää. Ensi viikonloppu tosin on 6 päivää, joten ehkä siivoilen paremmin silloin. Pakko kuitenkin sen verran ainakin tehdä, että vaihdan kissan käymälään hiekat ja imuroin huushollin. Koneellisen lakanapyykkiä pesinkin jo ja käytin koiran ulkona. Mietin, tarvitseeko käydä kaupassa vai ei. Ei ole mikään varsinainen pakko, mutta toisaalta jos nyt käyn, ei tarvitse käydä seuraavan kerran kuin vasta ensi torstaina. Eli kun on taas vapaapäivä. Jos menen kauppaan alkuillasta, voisin piipahtaa samalla reissulla juomassa lasillisen viiniä kaupan vieressä olevassa ravintolassa. Tulisi tuettua sitäkin paikallista yrittäjää. 

Ollut melkoista kiirettä viime päivät jos minun mittarieni mukaan katsoo. Mustikassa ja vadelmassa olen vielä yrittänyt käydä. Niiden putsaamiseenkin menee niin paljon aikaa. Eilenkin pari tuntia ja nyt on tarkoitus tänään jatkaa.

Oli myös tarkoitus viedä äitini auto huoltoon ja katsastaa se. Ei pitänyt olla mitään enempiä vikoja. Lähinnä hieman maalausta yms, mutta muuten piti olla kunnossa. Sillä tiedolla korjaajallekin (käymme tuolla usein) jo etukäteen ilmoitettiin, että kunnossa oleva auto. Toki hirveän vanha jo ja joskus epäluotattava. No tässähän vähän aikaa sitten se  jätti meidät välille. Ei lähtenyt käyntiin enää ollenkaan. Apua saatiin ja kaikkea yritettiin, mutta mikään ei auttanut. Kotiin sentään päästiin muulla tavalla. Auto jäi sinne ja hinausauton lavalla sitten korjaajalle.

Todella harmittavaa tuo, kun meillä ei olisi rahaa laittaa autoon ja nyt oli tarkoitus päästä pienellä summalla. Tämä on nyt vaan liikaa. Samalla auto on toiminut niin hyvin koko kesän. Meillä on toinenkin auto, mutta näin syrjässä ei voi yhden varassa olla ja näin varmasti on pakko nyt yrittää taas kerran saada tuo kuntoon. Eihän tuollakaan autolla ole enää mitään arvoa, mutta samalla tuolla rahalla ei saa noinkaan ns hyvää autoa ja näin pidämme siitä kiinni. Hirveän ikävää vaan ja heti nousee huoli miten ihmeessä rahat riittää.

Mietin myös paljon sitä eräiden asioiden myötä, että minulla ei ole mitään jos mietitään taloudellisia juttuja. Joillakin on täällä niin paljon omaisuutta ja elintaso täysin toinen. En samalla todellakaan kadehdi muita tai toivo mitään rikkautta. Enemmänkin pelkään miten minun käy ja tavallaan murehdin tulevaisuuttani. Joillakin on se pohja elämässä niin hyvä. Nämä ajatukset tuovat sitten sen pelon elämään, että miten tässä käy. Se todellisuus on itsellä niin eri mitä joillakin. Joku minun ikäluokkani ihminen on niin hyvässä tilanteessa. En tavallaan tunnista edes sitä elämää, kun mietin omaani. Kuin olisin itse joku ihan eri todellisuudessa elävä. Ja tämä ei ole kateutta niin jotain herätystä minulle. Samalla monestihan se varakkuus kulkee suvuissa. Meillä ei ole tälläistä ketjua ollut. Isäni ei tiedä mitään tästä autojutusta. Ryntäisi tänne heti jos kertoisin. Meillä on muutenkin riidelty autoista lukuisia kertoja. 

Tavallaan itsellä on niin eri elämä kuin joillakin. Jotenkin pelästyin nyt tätä kaikkea. Heräsin tavallaan taas kerran. Olen yksinäinen ihminen joten omassa kuplassa on helppoa tavallaan unohtaa se miten joku toinen elää eri todellisuudessa. Näihin ajatuksiin. 

Huh! Sain kauhealla vaivalla pasianssin läpi. 

Vierailija kirjoitti:

Kävin sellaisen prosessin läpi, että ei jäänyt pienintäkään epäilystä siitä että tein ainoan mahdollisen ratkaisun. Olen siitä ottanut vastuun, kannan sen yksin, kuten harkintavaiheenkin kävin läpi yksin. Nyt on ikävä ja suru, hyväksyn tämän osaksi elämää. Muutan pian pois täältä, ja sinne uuteen paikkaan en pysty kaipaamiani lemmikkejä edes kuvittelemaan, joten ehkä siinä vaiheessa ikävä muuttaa muotoaan. Ne ovat täällä läsnä. Niillä oli tehtävänsä elämässäni. Arvostan sitä, se oli suuri lahja. Minun tehtäväni oli huolehtia niiden hyvinvoinnista. Se oli minun lahjani niille. Olen kiitollinen että sain olla niille tarpeellinen ja tarjota ihannekodin ja reviirin.

Mitä lemmikkejä?

Missä ovat nyt?

Päivä ehtinyt hissutella jo pitkälle. Sadekin ropisteli katolla, kirkasti unista maisemaa. Nyt lempeät auringonsäteet pyyhkäisevät kaikkialle.

N63 - 💐🍾🥂 (en tiedä jäivätkö kuvat näkyville, kukkakimppu, shampanjapullo ja -lasit)

Oi onnea, onnea! 

Ihanaa, että unelmanpoikasille kasvaa vahvat siivet ja ne lentävät avautuvien mahdollisuuksien kautta toteutumiseen asti! <3 Runokirja, kerrassaan upeaa!😊

Ihania, mieleenpainuvia julkkareita kohti! <3

Mökillä tehty puutöitä ja otettu rennosti ulkosalla. Eipä ne sääennusteet pitäneet paikkaansa, kun niiden mukaan täällä pitäisi sataa läpi päivän.

Vähän kuului ukkosta aamulla, mutta muuten ollut todella ihanteellista. Saunomiset ovat kohta. Hiki kun tuli puutöitä tehdessä.

Ottaa aivoon....ollaan mökillä...käytiin kalassa....laitoin ruuan ja leivoin mustikkapiirakan...rupesin siivoamaan....ukko rupesi päiväunilleja käski olla hiljaa.....tein hiljaa siivoushommia tunnin , sitten rupesin imuroimaan...ukko hyppäsi sähköpyörän selkään....Minäluuttusin ja tamppasin kaikki matot.... Ukko on kaikki ajat mökillä, sotkee paikat.....virittelee likaisia vaatteita kuistin kaiteelle, suihkukaapin reunalle,  tuoleille.....sitten kysyyminne olet pannut....ja nuhkii, joko ne pestään....olen niin täynnä tuota SIKAA...

Vierailija kirjoitti:

Ottaa aivoon....ollaan mökillä...käytiin kalassa....laitoin ruuan ja leivoin mustikkapiirakan...rupesin siivoamaan....ukko rupesi päiväunilleja käski olla hiljaa.....tein hiljaa siivoushommia tunnin , sitten rupesin imuroimaan...ukko hyppäsi sähköpyörän selkään....Minäluuttusin ja tamppasin kaikki matot.... Ukko on kaikki ajat mökillä, sotkee paikat.....virittelee likaisia vaatteita kuistin kaiteelle, suihkukaapin reunalle,  tuoleille.....sitten kysyyminne olet pannut....ja nuhkii, joko ne pestään....olen niin täynnä tuota SIKAA...

Kyllä minuakin ottaisi aivoon tuollainen käytös.

Onneksi mieheni on erilainen, auttelee minua kotitöissä. Kiitollinen olen hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Ottaa aivoon....ollaan mökillä...käytiin kalassa....laitoin ruuan ja leivoin mustikkapiirakan...rupesin siivoamaan....ukko rupesi päiväunilleja käski olla hiljaa.....tein hiljaa siivoushommia tunnin , sitten rupesin imuroimaan...ukko hyppäsi sähköpyörän selkään....Minäluuttusin ja tamppasin kaikki matot.... Ukko on kaikki ajat mökillä, sotkee paikat.....virittelee likaisia vaatteita kuistin kaiteelle, suihkukaapin reunalle,  tuoleille.....sitten kysyyminne olet pannut....ja nuhkii, joko ne pestään....olen niin täynnä tuota SIKAA...

Varapäreitä toivon sinulle kasakaupalla. Ihmeen sitkee sissi olet kuitenkin, kun siellä vielä olet. Minä olisin varmaan ottanut auton avaimet ja lähtenyt pois. Olkoot mies keskenään likaisten vaatteitensa kanssa, jos ei niitä tuohon ikään ole oppinut itse pesemään. Viemään pesukoneen uumeniin ja antaa koneen tehdä homman.

Puhuminen asiasta ei varmaan auta? Oletan, että olet jo tehnyt sitä. Sitten kannattaa heittäytyä oman elämänsä naiseksi ja olla palvelematta. Köllähät sinäkin päikkäreille ja puuhastelet omasi. Kysy, milloin on ruoka valmista ja missä minun kuohuviinilasillinen viipyy? Ja milloin mahtaa terassi/kesäkeittiö/mikä tahansa haaveiltu ja puhuttu juttu olla valmiina? Jos ei mies ymmärrä ottaa onkeensa, niin... Hanki oma mökki? Haasteelliselta vaikuttaa, kurjaa olla aina mökkiorjana toisen nauttiessa olosta.

Mitä jos näyttäisit tuon puuskahdukesi miehellesi? Hoksaisiko?

Tsemppiä! Lähde seuraavalla kerralla mökille yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ollut melkoista kiirettä viime päivät jos minun mittarieni mukaan katsoo. Mustikassa ja vadelmassa olen vielä yrittänyt käydä. Niiden putsaamiseenkin menee niin paljon aikaa. Eilenkin pari tuntia ja nyt on tarkoitus tänään jatkaa.

Oli myös tarkoitus viedä äitini auto huoltoon ja katsastaa se. Ei pitänyt olla mitään enempiä vikoja. Lähinnä hieman maalausta yms, mutta muuten piti olla kunnossa. Sillä tiedolla korjaajallekin (käymme tuolla usein) jo etukäteen ilmoitettiin, että kunnossa oleva auto. Toki hirveän vanha jo ja joskus epäluotattava. No tässähän vähän aikaa sitten se  jätti meidät välille. Ei lähtenyt käyntiin enää ollenkaan. Apua saatiin ja kaikkea yritettiin, mutta mikään ei auttanut. Kotiin sentään päästiin muulla tavalla. Auto jäi sinne ja hinausauton lavalla sitten korjaajalle.

Todella harmittavaa tuo, kun meillä ei olisi rahaa laittaa autoon ja nyt oli tarkoitus päästä pienellä summalla. Tämä o

Tuo kaikki kertomasi on kuin omasta päästäni. Samanlaisia arjen ongelmia ja ajatuksia. Olen myös aiemmissa teksteissäsi todennut, että ei voi olla totta, aivan kuin itse olisin nuo kirjoittanut, paitsi oma isäni on ollut kuolleena jo kauan.

Vierailija kirjoitti:

Päivä ehtinyt hissutella jo pitkälle. Sadekin ropisteli katolla, kirkasti unista maisemaa. Nyt lempeät auringonsäteet pyyhkäisevät kaikkialle.

N63 - 💐🍾🥂 (en tiedä jäivätkö kuvat näkyville, kukkakimppu, shampanjapullo ja -lasit)

Oi onnea, onnea! 

Ihanaa, että unelmanpoikasille kasvaa vahvat siivet ja ne lentävät avautuvien mahdollisuuksien kautta toteutumiseen asti! <3 Runokirja, kerrassaan upeaa!😊

Ihania, mieleenpainuvia julkkareita kohti! <3

 

Ihana viesti, olen niin saanut kannustusta, kun julkaisin tiedon... nyt on kansikuva ok ja takakansi myös. Viiniä kului, kun yritin saada kaiken kohdalleen... vain taitelijat voi tietää...

No, olipas ylpeästi sanottu, en tosiaan kuvittele olevani mikään 'kirjailija', mutta kiva saata runot kirjaksi💕

N63