Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan täyttä utopiaa, että tällä alustalla ja foorumilla ihmiset olisivat hyväntahtoisia hellanduudeleita. 

Pahantahtoisuuden henki voittaa aina.

 

Samaa mieltä. Mitäköhän pahaa mäkin sanoin kommentissani, kun nuolitus jakaantuu kahtia?

Näyttää siltä, että muutaman ihmisen kesken täällä ollaan mukavia keskenään.

Toisille sitten osataan olla tosi inhottavia päänaukomisilla. Pieni kupla pyörii.

Ja missä kohtaa on "päätä auottu"? Voit siteerata sen kaikkien nähtäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan täyttä utopiaa, että tällä alustalla ja foorumilla ihmiset olisivat hyväntahtoisia hellanduudeleita. 

Pahantahtoisuuden henki voittaa aina.

 

Samaa mieltä. Mitäköhän pahaa mäkin sanoin kommentissani, kun nuolitus jakaantuu kahtia?

Näyttää siltä, että muutaman ihmisen kesken täällä ollaan mukavia keskenään.

Toisille sitten osataan olla tosi inhottavia päänaukomisilla. Pieni kupla pyörii.

Ja missä kohtaa on "päätä auottu"? Voit siteerata sen kaikkien nähtäväksi.

Jatkan, että saatan sinun mielestäsi kuulua tuohon muutaman mukavan kuplaan, mitä nyt ikinä tarkoititkaan, ja ketään keskustelijaa ole lähtenyt dissaamaan, saati jotain tiettyä kommentoijaa syrjimään alanuolilla tai ikävällä kommentoinnilla. Ne ikävät kommentit minäkin haluaisin nähdä tässä nyt!

Kävimme aamulla lammella ongella.  Noin tunnin aikana mieheni onkea nykäisi kerran, minun ei yhtäkään.  Ei ollut ahven syönnillään, luovutimme.

Puhdistin mieheni aamulla poimimat vadelmat ja söin "vattumaitoa".

Kirjoitin kolmelle ystävälleni kirjeet; kesän aikana on tullut vastattua kirjeisiin pienellä viiveellä.

Mitähän sitä loppupäivän tekisi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan täyttä utopiaa, että tällä alustalla ja foorumilla ihmiset olisivat hyväntahtoisia hellanduudeleita. 

Pahantahtoisuuden henki voittaa aina.

 

Samaa mieltä. Mitäköhän pahaa mäkin sanoin kommentissani, kun nuolitus jakaantuu kahtia?

Näyttää siltä, että muutaman ihmisen kesken täällä ollaan mukavia keskenään.

Toisille sitten osataan olla tosi inhottavia päänaukomisilla. Pieni kupla pyörii.

Ja missä kohtaa on "päätä auottu"? Voit siteerata sen kaikkien nähtäväksi.

Etkö ole huomannut, kun jotkut pahoittaa täällä mieltänsä? Mahdat itse olla se trolli, joka osaa hienostuneesti trollata toisia, ettei niitä saa niin helposti näkyville.

Jostain M31:kin hermostui. Aina kun joku tekee ketjun, että lähtee täältä pois inhottavan ilmapiirin takia niin sitten tulee ihmetteleviä viestejä "Mitä inhottavaa täällä on?" "Taidat itse olla itse pietarin trolli"

Etkö edes huomaa viimeisimpää kinastelua täällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan täyttä utopiaa, että tällä alustalla ja foorumilla ihmiset olisivat hyväntahtoisia hellanduudeleita. 

Pahantahtoisuuden henki voittaa aina.

 

Samaa mieltä. Mitäköhän pahaa mäkin sanoin kommentissani, kun nuolitus jakaantuu kahtia?

Näyttää siltä, että muutaman ihmisen kesken täällä ollaan mukavia keskenään.

Toisille sitten osataan olla tosi inhottavia päänaukomisilla. Pieni kupla pyörii.

Ja missä kohtaa on "päätä auottu"? Voit siteerata sen kaikkien nähtäväksi.

Etkö ole huomannut, kun jotkut pahoittaa täällä mieltänsä? Mahdat itse olla se trolli, joka osaa hienostuneesti trollata toisia, ettei niitä saa niin helposti näkyville.

Jo

Minulle ainakin varmistui mikä sinä olet. Hyvää päivän jatkoa!

Mikäköhän nyt oon sun yhden mielestä?

M31 vai?

Saatana! Se oli se esimerkki.

Olipa kerran pieni paha noita Känkkäränkkä nimeltään

Se huvittelee syömällä rusinoita ja iskemällä kepillään

Se on niin pieni, että aikuiset ei pysty sitä näkemään

Mutta lasten luokse se mielellään tulee kyläilemään

Jos Känkkäränkkä tulee iltaisin, ei lapset pysty nukkumaan

Koska Nukku-Matti pelkää Känkkäränkkää ihan tosissaan (hui)

Kun Känkkäränkkä tulee ruokapöytään, se mussuttaa rusinoitaan

Ja ruuan se saa lasten suussa pahalta maistumaan

Kyllä kylässä voit käydä Känkkäränkkä

Kun on Känkkäränkkä-päivä

Onhan se kiva, että lapsilla on oma vänkkäräsäärinen noita

Mutta älä tule liian usein Känkkäränkkä

Tule vain kerran viikossa

Kun sä pistät kaiken ihan länkkä-lönkkä

Niin äiti syyttää ipanoita

Kun aamulla täytyis tarhaan lähteä, niin lapsia kiukuttaa

Koska Känkkäränkkä neuvoo vääriin jalkoihin kenkiä laittamaan (voi Känkkäränkkä)

Ja Känkkäränkkä yllyttää lapset toisten leluja rikkomaan

Ja iloisesti naputtelee kepillään, kun saa lapset tappelemaan (hih hih hih hih)

Kyllä kylässä voit käydä Känkkäränkkä

Kun on Känkkäränkkä-päivä

Onhan se kiva, että lapsilla on oma vänkkäräsäärinen noita

Mutta älä tule liian usein Känkkäränkkä

Tule vain kerran viikossa

Kun sä pistät kaiken ihan länkkä-lönkkä

Niin äiti syyttää ipanoita

Ja kaiken takana onkin vain pieni paha noita

Parempaa päivää kaikille, niillekin joilla on Känkkäränkkä-päivä. 

Ei hyvä. Taas vaivaa se tuttu tunne. Haluaisin sänkyyn itseäni vanhemman naisen kanssa. M44

Vierailija kirjoitti:

Ei hyvä. Taas vaivaa se tuttu tunne. Haluaisin sänkyyn itseäni vanhemman naisen kanssa. M44

Mene mummosi viereen nukkumaan.

Ainahan jotain erimielisyyksiä voi tulla keskustellessa. Minusta tämä on pääosin ollut todella siisti hyvä mielen ketju. Ihmiset vaan loukkaantuvat nykyään aika herkästi. Alapeukuttelut ainakin itse jätän ihan omaan arvoonsa. En kiinnitä edes huomiota. 

Jos tuntuu, että kommentit, omat ja toisten,  alkaa kiertää kehää ja muuttua negatiivisiksi, kannattaa pitää pieni tauko ja ajatella muita asioita. Sitten voi vaikka palata uuden aiheen merkeissä myöhemmin. 

Ihan jo työelämästä olen huomannut, ettei nykyajan ihmiset kestä kritiikkiä. Tai ihan ystävällisiä neuvojakaan. Loukkaannutaan todella helposti ja mennään puolustukannalle. Esimiehenä tiedostan tämän. Iso muutos siihen, kun olin itse nuori. N53

Tuosta saaliittomasta kalareisusta tuli mieleen oma tapaus. 

Olimme Norjaa kiertämässä ja paikalliset kalastusluvat oli hankittu. Ajelimme komeissa maisemissa ja pysäytimme pienen järven rantaan. Sitten virvelöimään. Ensiheitolla tuli iso hauki. Mies sai samanlaisen. Kun neljä isoa haukea oli muutamalla heitolla nostettu maihin,saalis oli mielestämme riittävä ja päätimme kypsentää sen matkagrillissä. Onneksi olimme matkailuautolla, perkuuvehkeet ja suola löytyi. 

Jatkoimme matkaa ja tulimme pienelle huoltoasemalle. Tankattiin ja kehuttiin myyjälle kalasaalista. Kerroimme paikankin. Hän ei uskonut, sanoi: Sieltä ei ole vuosiin yritetty saalista, kun sinne laskee nyt suo-oja.

Hauet olivat saaneet kasvaa rauhassa ja niitä jäi sinne vielä kuhisemalla.

Tämä oli poikkeustapaus, yleensä en saa sintin sinttiä.

Suunnataan taas kivoihin asioihin. Minä ajattelin mennä metsään kävelemään. Työt alkavat huomenna ja tarvitsen jotain rentouttavaa tekemistä. Nukuin huonosti viime yön. Tämä toistuu aina ennen loman loppua. Pari viimeistä yötä menee pyöriessä. Sitten töiden alettua pikkuhiljaa helpottaa. Tykkään kyllä työstäni, joten en tiedä, mistä tämä johtuu. Muutoksesta kai.

Tuo on niin totta. Aina lomalta palatessa on vähän aikaa ihan eksyksissä.

Sitten kun on viikko mennyt, on taas täysin kuvioissa mukana. On kiva nähdä työkaverit ja päästä vauhtiin. Tuntee taas olevansa osa porukasta.

Mukavaa työnalkua kaikille lomalta palaaville.

Ei oikein kulje.

Odotan, että autodiileri soittaisi, olen myymässä vanhaa autoani. Niin vanha, etteivät autoliikkeet ota. Nää jobbarit on tietyntyyppisiä ja epäilen että ei soita tämä äijä. Ihme on, jos palaa asiaan. En odota ihmisiltä paljoa sanansa pitämistä nykyisin.

Pojalle soitin eilen. Ei ehtinyt. Eipä tietenkään. Olisin vain kertonut yllämainitusta. Otti päähän että soitinkaan.

Molemmat pojat lupautuivat avuksi auton myyntiin, koska miesten kanssa ennemmim tehdään kauppaa. Lupaukset olivat tyhjiä. Ei he ehdi eikä halua. Mene autoliikkeeseen, sanoivat. Kun ne ei tajua ettei autoliikkeet tosiaan kiinnostu vanhoista autoista. Toinen tyrkytti jonkun kaverinsa puhelinnumeroa. Siis autokauppiaan, mutta ei halua soittaa mun puolesta. 

Mä oon näitä jeesinyt kaikin tavoin, myös rahallisesti. Vääntänyt perintö- ja paperiasiat monena vuotena. Selvittänyt noiden puolesta. Luulin et omiin lapsiin vois luottaa. Ei.

Toisen pojan avovaimo ei halua olla yhteyksissä. Ensin oli ok, kävi pari krt kahvilla kun olin kutsunyt kaikki. Sitten tuli päivä, jolloin hän vain kyräili, ei antanut ottaa valokuvaa itsestään eikä myöskään halunnut antaa halausta lähtiessään. Sen jälkeen kun kutsuin lapsiani käymään/syömään - siis noin joka toinen kuukausi, välimatkaa 15 km - niin poika tuli, avovaimo ei "päässyt". Kun tätä jatkui 5 kk, kysyin pojalta asiasta mitä pelleilyä tää on. Hän suuttui, ei selittänyt.

Sanoin et halusin selvittää onko jokin väärinkäsitys tai olenko sanonut/tehnyt tälle tytölle jotain. Ei selvitetty.

Nykyisin en kysele hänestä mitään ja jos mulle on lähetetty terveisiä niin ohitan ne. En tee mitään vieraan ja epäystävällisen ihmisen terveisillä. Nyt on mennyt jo vuosi enkä itsekään lähettele terveisiä.

Pojalle en itse soita, hän soittaa mulle. Kun aina soitin väärään aikaan. Syynä se että hän on juuri nyt avovaimonsa kanssa. Olis pitänyt tietää. Samaan aikaan ei voi istua sohvalla tytön kanssa ja puhua mutsin kanssa puhelimessa.

Nyt tää mimmi on aina töissä ja sitä pitää kyysätä. Työpaikkansa on kiinni viikonloppuisin mutta silti hänellä on töitä. Eräs valtion laitos, joka auki virka-aikoina, la-su kiinni.

En siis pyydä tätä tyttöä enää mukaan. Jos kysyn poikaa kahville (tai hän itse soittaa ja kysyy voiko tulla), en puhu tytöstä yhtään mitään. 

En siis raivoa. Olisin vain halunnut selvittää syyn, miksi tyttö käyttäytyy nyt näin mua kohtaan, mutta pimeäksi jää. Asia ihmetyttää silloin tällöin mieleen tullessaan.

Säälitti, kun poika puhui jotain tulevista lapsenlapsista. Mä en ole kysellyt enkä patistanut ketään lapsentekoon.

Jatkankin vielä. Kumma kyllä, autodiileri soitti. Alkoi tinkiä. Kerroin jo eilen sanoneeni etten tingi. Sitten hän ei olekaan kiinnostunut. Sanoin vain että kiitos ja hei. En alkanut vängätä. Kyllä mä tyypin tiedän. Arvasin tuon tinkimisen enkä tosiaan varautunut tipauttamaan jo muutenkin halpaa hintaa alemmas. Pitää soittaa seuraavalle diilerille.

Vielä harmittaa tuo tytön konstailu. Hän oli hyvin sydämellinen aluksi muakin kohtaan. En tosiaan tajua mitä tapahtui, mutta en voi asiaa selvittääkään mitenkään kun ei kerrota mistä on kysymys. Hän olkoon ja eläköön ilman mua. Nuori tyttö, 23. Ei sen ikäinen oikein ymmärrä, että joku toinen haluaisi selvittää syyn. Jos hän näki mut jonain muuna kuin mitä olen, virhe on silloin hänen, ei minun. En ole missään velassa häneen nähden. Surullinen olen kuitenkin. 

Huh kun muistan pojan aikaisempaa tyttöystävää. Se maksatti pojalla silikonitissit ja sitä piti tuoda ja viedä autolla jatkuvasti. Muistan kun silikonitissien laiton jälkeen kävin kaupassa sen kanssa. Ostoskasseja olin 3 ja minä sain ne kantaa. Kysyin miksi, en tiennyt tisseistä. No kun hänen arpensa voivat venyä. Räkätti ja mellasti muutenkin kuin porilainen. Typerä tyttö. Erosivat ja tämä muutti toiselle puolelle maata kuukauden tuntemansa miekkosen luo. Sai asua ilmaiseksi ja taas tuli kyytejä ja apua. Alkoi opiskella ja jätti kesken, muutti äitinsä helmoihin ja lähti tämän miekkosensa luota. 

Eli onkohan tässä nyt mun pojasta kysymys? Hyvin miehinen mies, mutta ilmeisesti täysin vedätettävissä. 

Ihmissuhteet on usein haastavia. Kannattaa hakeutua seuraan, jonka kanssa menee mukavasti. Vanha viisaus sanoo: Ei tupata, jos ei tykätä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan jo työelämästä olen huomannut, ettei nykyajan ihmiset kestä kritiikkiä. Tai ihan ystävällisiä neuvojakaan. Loukkaannutaan todella helposti ja mennään puolustukannalle. Esimiehenä tiedostan tämän. Iso muutos siihen, kun olin itse nuori. N53

Minun mielestäni sitä kritiikkiä tulee nykyään joka puolelta ja joka paikassa. Tietysti kaikilla tulee raja vastaan jossain vaiheessa. Mietittäväksi että tuleeko positiivista palautetta annettua liian vähän.

Vierailija kirjoitti:

Ei oikein kulje.

Odotan, että autodiileri soittaisi, olen myymässä vanhaa autoani. Niin vanha, etteivät autoliikkeet ota. Nää jobbarit on tietyntyyppisiä ja epäilen että ei soita tämä äijä. Ihme on, jos palaa asiaan. En odota ihmisiltä paljoa sanansa pitämistä nykyisin.

Pojalle soitin eilen. Ei ehtinyt. Eipä tietenkään. Olisin vain kertonut yllämainitusta. Otti päähän että soitinkaan.

Molemmat pojat lupautuivat avuksi auton myyntiin, koska miesten kanssa ennemmim tehdään kauppaa. Lupaukset olivat tyhjiä. Ei he ehdi eikä halua. Mene autoliikkeeseen, sanoivat. Kun ne ei tajua ettei autoliikkeet tosiaan kiinnostu vanhoista autoista. Toinen tyrkytti jonkun kaverinsa puhelinnumeroa. Siis autokauppiaan, mutta ei halua soittaa mun puolesta. 

Mä oon näitä jeesinyt kaikin tavoin, myös rahallisesti. Vääntänyt perintö- ja paperiasiat monena vuotena. Selvittänyt noiden puolesta. Luulin et omiin lapsiin vois luotta

Tuo taitaa olla vielä sitä elämänvaihetta nuorilla aikuisilla kun irtaudutaan omista vanhemmista. Silloin yhteyttä ei juuri pidetä eikä kyläillä, omista asioista ei puhuta. Haluavat olla oman puolison ja kavereiden kanssa. Kunhan niitä lapsia saavat niin alkaa mummotkin vähitellen kiinnostaa. Hankala olla loukkaantumatta, tiedän, ja sanovat usein ilkeästi etenkin äidille. Onhan äidille voinut kiukutella turvallisesti jo 20-30 vuotta. Äiti on se auttaja ollut koko elämän ajan ja roolin vaihtuminen vie aikaa, ennen kuin heräävät siihen että toisinkin päin voisi tehdä. Itse sanoin pienille lapsilleni: "nyt äiti tarvitsee apua!" vaikka oikeasti tietysti sain kaiken tehtyä itsekin mutta yritin opettaa auttamaan kun pyydetään. Tuossa nuoren aikuisen iässä oli hankalampaa, nyt ovat jo yli 30v ja vanhempina hoksaavat itsekin jopa tarjota apua äidille ja isälle. Tsemppiä, kyllä se siitä muuttuu, hitaasti mutta varmasti. Poikien kohdalla etenkin hitaasti.

Mukavaa sunnuntaipäivää.