Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Aika soutamista ja huopaamista tuo M31 tauolle jäänti. Melkeinpä jo draamailua. Mun mielestä.

Tuoksuu sateelta. Kostean suolaiselta. Pieni tuulevire huojuttaa puiden oksia, jotka taipuilevat kauniisti kaartuen, myötäillen. Koivujen lehdet lepattelevat, huiskuttelevat kuin kertoakseen, että vielä saamme tuulessa suhistella, tiedämme toki, mitä on tulossa. Omenat punertuvat.

Edessä on viimeinen kesäkuukausi. Minne lie kaksi edellistä hävinneet, jotenkin luikahtivat sormien välistä, maanantaista tuli sukkelasti viikonloppu ja jo taas maanantai. Tajunnan tarttumapinnassa vain pieniä irrallisia muistijälkiä. Kukkien tupsahtamisia pihamaalle, lapsenmielisen rinnassa läkähtävän innostava musiikkiesitys perheiden pienimmille leppoisassa torimiljöössä. Puusaunan sytyttämisen ensimmäiset aavistukselliset savupiippukiehkurat ja olotilan raukeus. Suussa pirskahtelevat raikkaan makeankirpeät mansikat. Pääskyset. Hymyjä, nauruakin jopa. Ajan pysähtyneisyys. Ja sen samanhetkinen katoaminen. Painuminen menneisyyteen. Elämisen historiaan. Lähistöllä kaivetussa, möyhityssä piennarpenkereessä kasvaa siellä täällä, yksittäin tupsahtaneina ruiskaunokkeja. Lempikukkiani lapsuudesta asti.

Pääni on höttöä, pumpulia. On yhtäaikaa sekä raskas että hyvin ilmava olo. Väsynyt, samalla kuitenkin ylivirittynyt. Valmis reagoimaan. Yllättävään, hengitystä salpaavaan kipuun, joka kaappaa ne kaikki huteratkin ajatuksen, läsnäolon poikaset. Sain yöllä hiukan nukutuksi, vajotuksi unen pehmeyteen. Vielä on matkaa, jotta voin sanoa nukkuneeni. Uudet, voimakkaammat kipulääkkeet ovat täytetty varovaisilla toiveilla ja odotuksilla helpotuksesta, paremmasta hetkestä. Vahvistumisestakin. Eteenpäin kuin kuitenkin joka päivä mennään. Silti kammoksuttaa, pelottaa kipulääkkeiden ottaminen, sivu- ja haittavaikutuksien kirjo on runsas, monivaikutuksinen. Ja kehoni yllätyksiä täynnä. Nyt osin tuntemattomaksi muuttunut, ihmetystä herättelevä. Ulkokuori ei vastaa peilistä heijastuessaan omaa käsitystä. Tutut silmät kuitenkin katsovat takaisin.

Olen hämmentynyt. Ujohkon iloinen. Kiitos teille edellisen kirjoitukseni kommentoijille, kauniita sanoja. Ne lämmittävät, tuntuvat. Saavat itseni näkyväksi, kun nyt olen itselleni varsinkin hataran hajoava. Kanssaihmisistä saa kuitenkin voimaa. Sanoilla on voimaa. Pienelläkin. Niin hyvässä kuin pahassa. Mutta tällaisessa paikassa, tässä pienensuuressa ketjussa olen havainnut niin suurta elämisen voimaa ja myötäelämistä. Kuuntelemisen jaloa taitoa ja kannustusta. Välittämistä. Se koskettaa. Vahvistaa. Siinä heikossa hetkessä, epätoivoisuuden raskauden nielussa, muutama lohdun, tsemppauksen huomio on vaikuttava. On tärkeää tulla nähdyksi. Kuulluksi. Niin ilossa kuin murheessa. Jokainen meistä on tärkeä. Jokaisen elämä on tärkeä. Sydämen voinnista puhumattakaan.

On hyvä, että on joku paikka, minne huokaista, puuskahtaa, hiljaa huutaa ajatuksiaan. Vapaasti. Aidosti iloiten, riemusta säkenöiden. Tasaisesti todeten. Hymyillen. Kyyneleitä pyyhkien. Tai nieleskellen. Tämä vapauttaa ja vahvistaa. 

Jatketaan elämistä. Taivutaan tuulessa, toisinaan jopa maahan asti. Muttei taituta. Myrskyn jälkeen tulee tyyneys. Aina. Tilaa hengähdykselle. Ratkaisuille. Uudelle päivälle, hetkelle.

Taivutaan yhdessä. Tukien. Vaalitaan pieniä itselle tärkeitä asioita. Muistetaan, ettei kukaan meistä lopulta ole yksin. Pienikin ele toiselta, hymy, kosketuksen sipaisu, sana on voimakas. Kiitos Sinulle huomaamisestani 🙏.

Hyvää toivorikasta päivää Sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Taas itkeskelly koko päivän salaa lapsilta. Tilillä 6€ rahaa. En pystynyt ostamaan ruokaa tänään. Että tämmöstä tänään. 

Voimia sinulle! Tiedän ja tunnen tuon tuskan, jokainen päivä kun on sitkuttelua. Pennin, sentin venyttämistä. Ainaista laskemista, mihin varat riittävät. Kieltäytymistä, kieltämistä. Ja pelkoa yllättävistä äkillisistä menoeristä. Ajat ovat kovat.

Olisiko sinun mahdollista käydä esim seurakunnan diakonille puhumassa? Sieltäkin saa apua. Jos tuntuu, että muu maailma hylkää. Tai ettei ole ihmistä, jolta uskaltaa pyytää apua. En ymmärrä, miksi avun pyytämisestä, sen ääneen sanomisesta, on tehtykin kynnyskysymys. Peikko, jota ei uskalleta, kehdata kohdata. Itsekin syyllistyn siihen. Vaikka ei tarvitsisi! Ei saisi! Ei ole heikkoutta tunnustaa avun tarve, elämän hauraus. Se on vahvuutta. 

Heikkoutta on se, jos ei ojenna kättään avuksi.

Toivottavasti saat jostain konkreettista apua. 

Vierailija kirjoitti:

Tuoksuu sateelta. Kostean suolaiselta. Pieni tuulevire huojuttaa puiden oksia, jotka taipuilevat kauniisti kaartuen, myötäillen. Koivujen lehdet lepattelevat, huiskuttelevat kuin kertoakseen, että vielä saamme tuulessa suhistella, tiedämme toki, mitä on tulossa. Omenat punertuvat.

Edessä on viimeinen kesäkuukausi. Minne lie kaksi edellistä hävinneet, jotenkin luikahtivat sormien välistä, maanantaista tuli sukkelasti viikonloppu ja jo taas maanantai. Tajunnan tarttumapinnassa vain pieniä irrallisia muistijälkiä. Kukkien tupsahtamisia pihamaalle, lapsenmielisen rinnassa läkähtävän innostava musiikkiesitys perheiden pienimmille leppoisassa torimiljöössä. Puusaunan sytyttämisen ensimmäiset aavistukselliset savupiippukiehkurat ja olotilan raukeus. Suussa pirskahtelevat raikkaan makeankirpeät mansikat. Pääskyset. Hymyjä, nauruakin jopa. Ajan pysähtyneisyys. Ja sen samanhetkinen katoaminen. Painuminen menneisyyteen. Elämisen historiaan. Lähistöllä

Voi Sinnuu, ko komiast kirjotat. Kevyesti, painokkaasti, elävästi, aistien

K i i t o s 💕

N63

Vierailija kirjoitti:

Aika soutamista ja huopaamista tuo M31 tauolle jäänti. Melkeinpä jo draamailua. Mun mielestä.

Tuleeko hyvä mieli toisille naljailuista?

Ei ihme, että toiset lähtee täältä.

Jaa, en taida osata lainata täällä kirjoituksia. Mutta kiitos Sinulle, N63 <3. Kiitos Sinulle myös tästä aikoinaan laatimasta ketjustasi. Käyn hyvin satunnaisesti tällä palstalla mutta kun käyn, niin tämän etsin hyppysiini. Taustalla sukellan hetkeksi elämiinne viihtymään, myötäelämään, saamaan uusia ajatuksia ja ennenkaikkea nyt etäisyyttäkin omasta huojuvan huterahkosta todellisuudestani.

Olet luonut paikan, jossa jokainen halutessaan voi reagoida vapaasti, omana itsenään. Aidosti. Täällä on hienoja, voimakkaan herkkiä persoonallisuuksia. Paljon tunnelatauksia, kerrontaa. Elämää.

Pidetään tämä ketjukin pinnalla piipahtamisilla, reagoimisilla. Vastoinkäymiset ja surut, tummat sävyt puolittuvat. Ilot ja riemut tuplaantuvat.

On oikeasti niin tärkeää kysyä, mitä Sinulle kuuluu.

<3

Vähän sekavaa. Viimeisiä lomapäiviä viedään. Toisaalta ihan kiva palata töihin, mutta työpaikan resurssien vähyys vähän ahdistaa, joten koetan olla miettimättä sitä. Lapselle pitäisi löytää vuokra-asunto opiskelukaupungista, eikä oikein meinaa tärpätä. Iäkäs vanhempi aiheuttaa vähän huolta. joten yritän senkin kanssa elää päivä kerrallaan. Miehen alkoholiongelma ei varmaan ikinä poistu, joten kerään voimia aloittaa omaa elämää.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, en taida osata lainata täällä kirjoituksia. Mutta kiitos Sinulle, N63 <3. Kiitos Sinulle myös tästä aikoinaan laatimasta ketjustasi. Käyn hyvin satunnaisesti tällä palstalla mutta kun käyn, niin tämän etsin hyppysiini. Taustalla sukellan hetkeksi elämiinne viihtymään, myötäelämään, saamaan uusia ajatuksia ja ennenkaikkea nyt etäisyyttäkin omasta huojuvan huterahkosta todellisuudestani.

Olet luonut paikan, jossa jokainen halutessaan voi reagoida vapaasti, omana itsenään. Aidosti. Täällä on hienoja, voimakkaan herkkiä persoonallisuuksia. Paljon tunnelatauksia, kerrontaa. Elämää.

Pidetään tämä ketjukin pinnalla piipahtamisilla, reagoimisilla. Vastoinkäymiset ja surut, tummat sävyt puolittuvat. Ilot ja riemut tuplaantuvat.

On oikeasti niin tärkeää kysyä, mitä Sinulle kuuluu.

<3

K i i t o s🥀

N61 aloitin ketjun, niin ne vuodet vierii. Kiitos kuuluu kaikille Teille, enhän minä yksin voi ketjua kannatella.

Tänne tosiaan sopii pitkät ja lyhyet kuulumiset, iloiset ja surulliset, niinkuin Elämä itse.

Jatketaan samoilla linjoilla

Torstai on toivoa täynnä

N63

Samaa jökötystä kotona, kesän kohokohta oli käydä torilla kahvilla. N60v

Vierailija kirjoitti:

Samaa jökötystä kotona, kesän kohokohta oli käydä torilla kahvilla. N60v

Torikahvit on parhautta. Tähän aikaan torilla tuoksuu: tilli, porkkanat, mansikat, omenat...

Periaatteessa hyvää kuuluu, vaikka remontti stressaakin ja sen valmistuminen on venynyt yllätysten vuoksi. Muutenhan sataa ja tykkään sateesta, eiköhän vielä lämpöä ja aurinkoakin saada elokuun aikana. 

Ei mittää ja vähä aijan piästä ei sitäkkää.

Hei kaikille

Sateisen päivän jälkeen... hymyilyttää

Toinen runokirjani menee syksyllä julkaisuun, todennäköisesti palvelukustanne

Olen niin onnellinen, vuosien työ on kohta kansissa...

Julkkarit lokakuulla, voi tätä riemua

N63

E l o k u u n  i l l a t  Anneli Saaristo lauloi näin...

Järjen ne vie... romanttista toki. Nautitaan loppukesän huimaavista illoista, syyskuuhun asti näitä riittää. Sitten jaksetaan räntäsateet ymm nautitaan nyt ja tässä

N63

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikille

Sateisen päivän jälkeen... hymyilyttää

Toinen runokirjani menee syksyllä julkaisuun, todennäköisesti palvelukustanne

Olen niin onnellinen, vuosien työ on kohta kansissa...

Julkkarit lokakuulla, voi tätä riemua

N63

Ai sinä olit se, joka kyseli täällä vinkkejä julkksreiden järjestämiseen. Onnea! 

N63: runokirja, hieno juttu!

Aamulla ajelimme pienen "kantarellilenkin".  Huomenna teen niistä piirakkaa ja pakastimeen sain ainekset kahteen piirakkaan.

Lähdenpä katsomaan telkkaria ja samalla neulomaan sukkaa.  Nyt on 9 paria valmiina, kokoa 34-35.

Mukavaa elokuuta kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikille

Sateisen päivän jälkeen... hymyilyttää

Toinen runokirjani menee syksyllä julkaisuun, todennäköisesti palvelukustanne

Olen niin onnellinen, vuosien työ on kohta kansissa...

Julkkarit lokakuulla, voi tätä riemua

N63

Ai sinä olit se, joka kyseli täällä vinkkejä julkksreiden järjestämiseen. Onnea! 

No nyt paljastuin!

Todellakin julkkarit on tulossa lokakuulla..

 Nautitaan ystävien kaa

N63

No yks juttu paljastui... onnea ja iloa teille muille💕🥀💕🥀

N63

Keräsin tänään mustaherukoita koti pensaasta.Huomenna teen hilloa.Huomisen kruunaa tyttären tytön tuleminen mummon luo.Leikitään ja syödään jäätelöä.Hyvää illan jatkoa kaikille.

Kirjan luin. Lepoa tämä päivä, huomenna taas muita juttuja.