Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Sadetta kuuluu ja kovaa sellaista. Pitäisi matkata vielä kotiin, mutta tuonne ulos en oikein halua. Viikonloppu alkoi jo mulla.

Masentaa ja väsyttää niin pirusti. 

Vierailija kirjoitti:

Niin surullinen päivä ettei mitään järkeä. Vein kaksi lemmikkiäni eläinlääkärin ''hoidettaviksi'' tänä aamuna ja tulin yksin takaisin talolle. Tyhjyyden tunne oli niin valtava että olin itsekin kuolla. Itkin ja huusin ikävää ja surua, jonka lähde tuntui olevan loputtoman syvä. Kaikki stressi, päätöksenteon vaikeus ja ennen kaikkea elämänsä tärkeistä olennoista eroaminen lopullisesti, se on suru joka repii sydäntä. Näinä päivinä kun olen tätä päätöstä työstänyt ja puntaroinut, olen tuntenut musertavaa yksinäisyyttä, josta yleensä en kärsi lainkaan, vaikka lähes totaalisena erakkona elelen. Nyt siis vasta tiedän mitä itsenäinen elämä tarkoittaa: kaikkein kipeimmätkin päätökset SAA/PITÄÄ tehdä yksin, kantaa vastuun yksin, ja lopulta, itkeä itkunsa yksin.

En ole kenenkään perheenjäsenen poismenoa itkenyt näin lohduttomana. 

R.I.P, rakkaat, kauniit, viattomat, uskolliset, kiltit ystäväni Veera ja Mu

Otan osaa 

Tuli tosi surullinen fiilis, kun olet noin kipeän tilanteen edessä. Ajatuskin oman koirani menettämisestä saa ihan hirveän olon. Kuolema on polku, joka meidän jokainen on kuljettava. Lemmikeillä se tulee yleensä aiemmin, kuin omistajilla. Jaksamisia

Mä tunnen erään, jolla on lemmikkinä kilpikonna. Nehän elää todella vanhoiksi, joten mitenköhän niille käy, jos omistaja kuolee aikaisemmin?

Sinulle, joka jouduit luopumaan kissoistasi. Otan osaa suruusi ja tuskaasi. 💚

Vierailija kirjoitti:

Sinulle, joka jouduit luopumaan kissoistasi. Otan osaa suruusi ja tuskaasi. 💚

Kiitos Sinulle tuntematon noista sanoistasi. Otan ne lahjana vastaan.

Lemmikistä luopuminen on tosi surullista. Muistan kun perheen koiran tassuttelua olin kuulevinani vielä pitkään...

Lapsuuskoti myyty. Äidin hauta valmis, kukat ja kivi paikoillaan. Perunkirjoitus tehty. Kaikki valmista. Huojentunut olo. Nyt saan jatkaa omaa elämää. Hyvillä mielin. Äiti ja isä eivät enää tarvitse minua. Elämän sain heiltä, siitä kiitän. 

Vierailija kirjoitti:

Lemmikistä luopuminen on tosi surullista. Muistan kun perheen koiran tassuttelua olin kuulevinani vielä pitkään...

Ja minä olin aamulla kuulevinani miten Veera naukaisi terävästi oven takana päästäkseen sisälle.

En tykkää tästä päivästä, ankeaa ja ahdistavaa. Täytyy lähteä ulkoilemaan.

Vierailija kirjoitti:

Lemmikistä luopuminen on tosi surullista. Muistan kun perheen koiran tassuttelua olin kuulevinani vielä pitkään...

Psykoosi

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuskoti myyty. Äidin hauta valmis, kukat ja kivi paikoillaan. Perunkirjoitus tehty. Kaikki valmista. Huojentunut olo. Nyt saan jatkaa omaa elämää. Hyvillä mielin. Äiti ja isä eivät enää tarvitse minua. Elämän sain heiltä, siitä kiitän. 

Paljon voimia sinulle elämäsi tielle jatkoonkin!

Vierailija kirjoitti:

Teen tutkielmaa surusta. Olen kuullut sanottavan että tuska tulee valtavina aaltoina. Nyt nuo aallot lyövät ylitseni, vuorottelevat raskaimman tyhjyydentunteen kanssa, mitä olen koskaan kokenut. Sitten kaiken lomaan asettuu tyyni hetki, sen rohkaisemana nousee kaunis muisto pintaan. Kiitollisuus vuosista ja päivistä, jotka olivat täynnä ystävyyttä, hyväksyntää, iloa ja huolenpitoa.

Ja eikö ole metkaa se, että tuntee syyllisyyttä sitten, kun hetkeksikin unohtaa surun...

Tuli eräs kysymys mieleen, kun luin  kissoista kirjoittaneen viestejä. En halua olla töykeä enkä udella asioita. Silti kysyn nyt suoraan, että olivatko nämä viestin sen henkilön kirjoittamia joka päätti muuttaa maaseudun talosta kerrostaloon kaupunkiin. Hänelläkin oli muistaakseni kaksi kissaa ja hän mietti sopeutuvatko nämä kissat kerrostaloon. Ajattelin vain mahtoiko nämä viestit olla häneltä. Samalla en halua arvostella ja loukata ketään. Ymmärrän, että nämä asiat ovat vaikeita. Pahoittelut jos viestini tuottaa surua. Tuli vaan tämä kysymys mieleeni. Samoin ymmärrän päätöksen hyvin ja itselläkin oli koira mitä ei olisi kerrostaloon voinut ajatellakaan. Tämä siis jos kyseessä on tämä henkilö mitä ajattelin. Voi olla, että sekoitan nyt asioita ja tännehän kirjoittaa monia eri ihmisiä. Näin en halua tuottaa surua kenellekään. 

Omistajan vastuulla on saattaa lemmikki viimeiselle matkalle, olipa syy mikä hyvänsä. Se, että järjestää kivuttoman lähdön tassujen taivaaseen, on eläinrakkautta sekin. 

Moni ei tee niin, vaan hylkää eläimen oman onnensa varaan luontoon. Eläinsuojeluyhdistykset voivat kertoa näitä surullisia tarinoita. 

Tassujen taivaassa kiitetään omistajia, jotka huolehtivat lemmikistä loppuun asti.

Tuli käytyä katsomassa taidetta. Kävin syömässä itselleni uudessa paikassa ja ruokatilat olivat ulkona. Sopivasti sain syötyä, kunnes alkoi sataa ja ihan kunnolla sitä vettä tuli. Siellä oli muitakin syöjiä, joten taisi tulla vetiset ruuat heille.

Mä tässä mietin, että missäköhän ketjussa oli puhetta Ghost nimisestä elokuvasta. Siellä niin toivottiin, että voisivat nähdä Ghost elokuvan. Ihan sen ketjun puheiden takia otin matkaani yhdeltä kirpparilta Ghost:n blu rayn. Ajattelin vähän lesoa sillä löydöllä, jos vain tietäisin sen ketjun.

Kastuin todella hyvin. Vettä tuli ihan liiaksi taivaalta. Näin ihastukseni kaupoilla 💓

Hienosti ajateltu. Kun eläin on tottunut luontoon ja vapauteen, se ahdistuisi ehkä ja kokisi rangaistuksena joutumisen vaille ulkoilumahdollisuutta. Ne saivat elää hyvän elämän luonasi ja nyt ne ovat Merete Mazzarellaa lainaten "lähteneet juhlista kotiin".

Alakuloinen olo. Pitkä parisuhde päättyi, loma loppui, lemmikki todettiin parantumattomasti sairaaksi, kavereita on vähän ja hekin jossain mökeillä tms.

Mut hei, paljon huonomminkin voisivat asiat olla.

Kuuntelin äsken yhden parahimmista luennoista jonka olen koskaan kuullut. Youtube on todellinen kultakaivos. Teki niin hyvää keskittyä kuuntelemaan ja mieliala parani huomattavasti. Luennossa puhuttiin mm perhosista...

Käytännön asia: astianpesukone meni rikki ja se tullaan huomenna ottamaan pois, kaveri nostaa sen ''traktorini'' peräkonttiin ja saan viedä sen hyötyjäteasemalle ensi viikolla. Olin tyytyväinen kun nyt meni rikki, kun talo jää kylmilleen niin kone olisi luultavasti särkynyt talven aikana.

Tiskasin koneessa olevat astiat, tuntui ihan oudolta selvittää niin iso tiski käsin. Kone palveli 10 vuotta.

Tänään muuten tavallinen, mutta iltapäivällä kävin kirjastossa kopioimassa pari paperia ja ostamassa käsitiskiaineen , konetiskiaineen, shampoon ja sukat,  sitten tein ruuan, tuli ukonilma, muttei satanut. Tv illan katellut.