Akateemisten vanhempien lapsi päätyy Suomessa yliopistoon seitsemän kertaa useammin kuin ei-akateemisen vanhemman lapsi

Vierailija kirjoitti:

Suvussamme ei yhtään akateemista ennen minua. Minulla 2 akat tutkintoa. Ei kannata tuijottaa liikaa näitä tutkimuksia.

Sinun yksittäisellä kokemuksella (kuten yliopiston käyneenä tiedät) ei ole mitään merkitystä, paitsi itsellesi tottakai. 

 

Kyllä tässä on perää. Vaikuttaa osittain myös se, että monesti duunariperheissä yritetään saada lapsi tienaamaan mahdollisimman varhain omat rahansa. Opiskelu koetaan turhaksi ajanhukaksi eikä ymmärretä sitä maailmaa. Samalla moni hakeutuu niihin ympyröihin, jotka kokee tutuiksi. Akateemisessa perheessä keskustellaan usein koulutuksen merkityksestä eri tavalla. Itselleni yliopisto oli itsestäänselvyys perhetaustani vuoksi, koska se oli tuttu entuudestaan ja intressit kohtasi. Omien lasten kohdalla on myös hauska seurata miten pikkukoululainen pohtii jo menevänsä isona yliopistoon, vaikka mielipide voi muuttuakin vielä. Hänelle se on tavallaan tuttu maailma, koska on siellä paikan päällä usein käynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suvussamme ei yhtään akateemista ennen minua. Minulla 2 akat tutkintoa. Ei kannata tuijottaa liikaa näitä tutkimuksia.

Sinun yksittäisellä kokemuksella (kuten yliopiston käyneenä tiedät) ei ole mitään merkitystä, paitsi itsellesi tottakai. 

 

On sillä asennetasolla, tietenkin!

Tällaisiin tutkimuksiin riittävästi vedotessa vaikutetaan usein negatiivisesti juuri niihin, joilla ei ole akateemista perintöä perheen kautta. Nimenomaan liikaa ei pidä pohtia näiden faktojen kautta.

Ainakin tällä hetkellä vaikuttanee se, että käytännössä on monille aloille pakko ottaa kalliita valmennuskursseja jos haluaa päästä sisälle. Parempipalkkaiset vanhemmat kykenevät maksamaan kurssit ja lapset saavat keskittää voimansa opiskeluun. Tässä voi mennä useita vuosia. Aikaisemmin lukiokirjat piti vanhempien kustantaa mikä käytännössä tarkoitti sitä ettei kaikilla perheillä ollut varaa laittaa lasta lukioon. Ihan hetki sitten tuli muutos, ettei lukio maksa lukiolaiselle toisin kuin ennen.

Akateemisissa perheissä tuetaan lasten koulunkäyntiä ensimmäiseltä luokalta lähtien. Autetaan läksyissä ja autetaan kokeisiin valmistautumisessa. Varmistetaan että tiedot osataan ennen koetta.

Tätä kun jatketaan koko peruskoulu, on lapset koulunkäyntitaidot jo sillä tasolla että lukio+yliopisto on itsestäänselvyys.

Toki näin voi kaikki tehdä, mutta akateemiset tekee enemmän. Vaativat enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin tällä hetkellä vaikuttanee se, että käytännössä on monille aloille pakko ottaa kalliita valmennuskursseja jos haluaa päästä sisälle. Parempipalkkaiset vanhemmat kykenevät maksamaan kurssit ja lapset saavat keskittää voimansa opiskeluun. Tässä voi mennä useita vuosia. Aikaisemmin lukiokirjat piti vanhempien kustantaa mikä käytännössä tarkoitti sitä ettei kaikilla perheillä ollut varaa laittaa lasta lukioon. Ihan hetki sitten tuli muutos, ettei lukio maksa lukiolaiselle toisin kuin ennen.

Usein niissä duunariperheissä on kuitenkin varaa vaikka 70 000 autoon osamaksulla (kun ihan toimivan saa 10 000:lla), muttei muutamaa satkua valmennuskurssiin. Minä maksoin kurssini itse, ei ne niin ihmeitä maksa.

Ei ole kyse rahasta, vaan arvostuksesta. Se oma herraviha siirretään lapsiin, ja tehdään heille kunnon karhunpalvelus.

Vierailija kirjoitti:

... Miten tähän voitaisiin puuttua?

Miksi tähän pitäisi puuttua? Eikä tässä ole paljon muuta vaihtoehtoja kuin jotenkin saada ne ei-koulutetut vanhemmat kannustamaan lapsiaan opiskelemaan. Surullisen usein kuitenkin näiltä vanhemmilta kuulee, että opiskelu on ihan turhanpäiväistä jne. Ja jos tuota hoetaan kotona monta vuotta, niin kaipa se jää lapsen mieleen.

Jos kaikki menisivät yliopistoon, niin mitä sitten tapahtuisi amiksille ja AMK:eille? Lopetettaisiin kokonaan?

Vierailija kirjoitti:

Suvussamme ei yhtään akateemista ennen minua. Minulla 2 akat tutkintoa. Ei kannata tuijottaa liikaa näitä tutkimuksia.

Luulisi akateemisen tutkinnon omaavan ymmärtävän, että tilastot ja yksittäinen vastaus eivät korreloi keskenään.

Liian usein puhutaan vain amiksesta ja yliopistosta. Mihin unohtuu AMK? Myös sitä pitäisi enemmän mainostaa hyvänä vaihtoehtona.

Vierailija kirjoitti:

Suvussamme ei yhtään akateemista ennen minua. Minulla 2 akat tutkintoa. Ei kannata tuijottaa liikaa näitä tutkimuksia.

Et sä kyllä kovin hereillä siellä yliopistossa ole ollut, jos et ymmärrä mitä eroa on tilastolla ja yksittäisen ihmisen kokemuksilla. Terveisin duunariperheen tuplamaisteri + tohtori, joka ymmärtää hyvin miksi koulutus periytyy. Olen tosin itse jo lähes 50 vuotias, joten omilla vanhemmillani ei käytännössä ollut mahdollisuutta yliopisto-opiskeluun, vaikka rahkeita olisi saattanut ollakin.

Monet vanhemmat tuntuvat pitävän, ehkä itsekorostustaan ja turhamaisuuttaan tai huonommuudentunteen pelossa, parhaana sitä mitä ovat itse tehneet ja siirtävät omat arvonsa ja ajattelutapansa lapsilleen.

Tai vaihtoehtoisesti ovat jälkikäteen tyytymättömiä valintoihinsa ja kannustavat tai painostavat lapsiaan itse parhaina pitämiään valintoja kohti pitäen muita vaihtoehtoja kelvottomina.

Jotkut taas pitävät lapselleen mahdottomana esimerkiksi päästä tavoittelemalleen alalle, jopa lapsen kyvyistä ja aiemmasta koulumenestyksestä riippumatta, ja sanovat tämän myös ääneen. Syynä saattaa olla, että heillä itsellään ei ollut rahkeita kovinkaan ihmeellisiin valintoihin ja eivät ymmärrä asiasta juuri mitään.

Joillekin taas on ihan sama ja sekään ei ole hyvä asenne.

Itselleni on osunut kohdalle peräti kaikki edellämainitut. Eivät onneksi silti estäneet mitään. Vanhempiaan ei kannata kuunnella liikaa, hekin ovat vain ihmisiä kaikkine virheineen ja väärine ennakkokäsityksineen. Harvan vanhemmat lopulta ovat objektiivisesti tarkasteltuna kovinkaan hyviä kasvattajia. Mikä on ihan ymmärrettävää, sillä kasvatus on vaativaa ja useimpien kohdalla taktiikkana väistämättä lopulta on räpeltää menemään miten sattuu.

Olin molempien sukujeni ensimmäinen maisteri. Isälläni amk tutkinto ja äidillä opistotaso. Miehelläni sama tausta.

Kyllä motivaatio lähtee kotoa. Meitä on kannustettu ja autettu, mutta ei painostettu.

Moni koti tarvisi ehkä asennekasvatusta. Työttömän lapsen ei tarvitse olla työtön. Duunarin lapsen duunari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suvussamme ei yhtään akateemista ennen minua. Minulla 2 akat tutkintoa. Ei kannata tuijottaa liikaa näitä tutkimuksia.

Sinun yksittäisellä kokemuksella (kuten yliopiston käyneenä tiedät) ei ole mitään merkitystä, paitsi itsellesi tottakai. 

 

Ei pidä paikkaansa. Edellinen kommentoija on hyvä kannustava esimerkki siitä, että monenlaisista taustoista voi ponnistaa yliopistoon. Tällaisia on hyvä tuoda esille.

Mutta tarkoitit varmaan sitä, että yksittäinen poikkeus ei horjuta suurta linjaa.

Vierailija kirjoitti:

Akateemisissa perheissä tuetaan lasten koulunkäyntiä ensimmäiseltä luokalta lähtien. Autetaan läksyissä ja autetaan kokeisiin valmistautumisessa. Varmistetaan että tiedot osataan ennen koetta.

Tätä kun jatketaan koko peruskoulu, on lapset koulunkäyntitaidot jo sillä tasolla että lukio+yliopisto on itsestäänselvyys.

Toki näin voi kaikki tehdä, mutta akateemiset tekee enemmän. Vaativat enemmän.

Itse kyllä panostin siihen, että lapsi itse tekee ja itse huolehtii läksyistään/kokeistaan. Pyydettäessä autoin.

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki menisivät yliopistoon, niin mitä sitten tapahtuisi amiksille ja AMK:eille? Lopetettaisiin kokonaan?

Siitä ei olekaan kysymys, vaan siitä, että jokainen saisi valita koulutuksensa vailla rajoitteita, niitä asenteellisiakin.

Vierailija kirjoitti:

Olin molempien sukujeni ensimmäinen maisteri. Isälläni amk tutkinto ja äidillä opistotaso. Miehelläni sama tausta.

Kyllä motivaatio lähtee kotoa. Meitä on kannustettu ja autettu, mutta ei painostettu.

Moni koti tarvisi ehkä asennekasvatusta. Työttömän lapsen ei tarvitse olla työtön. Duunarin lapsen duunari.

Minua kannustettiin, puolisoa ei kannustettu. Molemmilla DI tutkinto.

Vanhemmillani keskiasteen opinnot. Puolison vanhemmilla maatila, ei koulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suvussamme ei yhtään akateemista ennen minua. Minulla 2 akat tutkintoa. Ei kannata tuijottaa liikaa näitä tutkimuksia.

Et sä kyllä kovin hereillä siellä yliopistossa ole ollut, jos et ymmärrä mitä eroa on tilastolla ja yksittäisen ihmisen kokemuksilla. Terveisin duunariperheen tuplamaisteri + tohtori, joka ymmärtää hyvin miksi koulutus periytyy. Olen tosin itse jo lähes 50 vuotias, joten omilla vanhemmillani ei käytännössä ollut mahdollisuutta yliopisto-opiskeluun, vaikka rahkeita olisi saattanut ollakin.

Ja sä taidat lukea kommenttia kuin piru raamattua. Kommentoija tietysti tarkoitti sitä, että ei anna tilastojen turhaa haitata omia valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Tämän näkee yliopistolla selvästi. Huomattavan iso osa opiskelijoista on sellaisia että ainakin toisella vanhemmalla on korkeakoulututkinto. Täysin kouluttautumattomien vanhempien lapsia ei käytännössä ole lainkaan. 

Olen poikkeus sääntöön, mikäli tarkoitat kouluttamattomalla sellaista, jolla ei ole korkeakoulututkintoa. Minun vanhemmillani nimittäin ei ole, ja kohta olen maisteri. Myös yksi sisaruksistani on maisteri. Vanhempani ovat koko ikänsä tehneet ns. paskaduuneja, ja kenties juuri siksi meillä on kotona aina painotettu koulutuksen tärkeyttä.

Ja sen kyllä huomaa ihmisten asenteista yliopistossa opiskellessaan.