Lue keskustelun säännöt.
"ADHD-lääkkeisiin ei liity Puustjärven mukaan selkeää riippuvuuden riskiä" Miksi sitten amfetamiini laittomana aiheuttaa riippuvuutta ja ris...
05.10.2022 |
Samaa tavaraa se on, mutta puhtaampana.
"hoitovalikoimassa on deksamfetamiini- ja lisdeksamfetamiinivalmisteita. Sana amfetamiini voi aiheuttaa kielteisiä mielikuvia ja kyseiset lääkkeet sisältävätkin Valviran mukaan huumausainetta."
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/adhd-oireita-voidaan-helpottaa-huum…
Kommentit (330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero neurotyypillisten ja keskittymishäiriöisten välillä ei liity siihen, että lääke vaikuttaisi aivoihin tai hermostoon mitenkään eri tavalla. Ero liittyy siihen, miten ne vaikutukset eroavat normitilanteesta. Vaikutus on sinänsä samanlainen, stimulantti ei farmakologisesti rauhoita ADHD-ihmistä sen enempää, vaan kiihdyttää tämänkin keskushermoston ja tiettyjen välittäjäaineiden toimintaa. Se vaan koetaan rauhoittavaksi; se ei kuitenkaan ole depressantti tai sedatiivi heillekään, 'rauhoittava' viittaa tiettyyn selkeyteen ja tyyneyteen, joka voi olla ominaista myös stimulantille, kun on virkeä mutta keskittynyt.
Sitä miten ne vaikutukset ovat periaatteessa samat, mutta vahvemmat kuin terveissä verrokkihenkilöissä, voi verrata muihin päihdyttäviin lääkkeisiin, vaikka opioideihin ja bentsoihin.
Terve ihminen, jolla on ehkä jotain pientä päänsärkyä tai lihasjumia, voi käyttää opioidia ja saada kivunlievityksen, ja isommalla annoksella euforiaa ja päihdevaikutuksia.
Kipupotilas saa samat vaikutukset, mutta koska kivun lähtötaso on korkeampi, se hyöty on suurempi.
Terve ihminen voi syödä Diapamia ja saada siitä rohkeutta kysyä ihastusta treffeille. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä voi saada siitä rohkeutta poistua kotoaan. Kumpikin voi vetää nupin sekaisin syömällä paljon. Sama vaikutus, mutta terveen ihmisen lähtökohtainen ahdistuneisuustaso ei ole lähelläkään verrokin tasoa.Sama se on stimulanttien kohdalla. Terapeuttiset annokset tuo samat vaikutukset, mutta terveellä ne eivät ole kovin merkittäviä, ADHD:lla mullistavia. Suuremmilla annoksilla päihtyy kaikki.
Ei ole mitään takuuta siitä, että jos sinulla on ADHD-diagnoosi stimulanttilääkitys mullistaisi elämäsi. Ongelma on siinä, että tutkimusnäyttö on niin heikkotasoista ettei niiden lääkkeiden lyhytkestoisesta, saati sitten pitkäkestoisesta, vasteesta voi sanoa juuta eikä jaata. Tänä vuonna julkaistun laajan meta-analyysin mukaan stimulanttien vaste lyhytkestoisissa RCT kokeissa vaihteli heikosta keskimääräiseen, vinouman riski oli suuri ja näytön aste heikko tai erittäin heikko:
"For pharmacotherapy, the largest metaanalysis reported a small to medium SMD in comparison with placebo (0.45, see Figure Figure22) 99 . Considering all metaanalyses, the effects of pharmacotherapy were heterogeneous (from 0.16 to 0.97)98, 99, 100, 101, 102. Large SMDs were found for amphetamines98, 100, 102, small to medium SMDs for methylphenidate100, 101. Risk of bias was often high or unclear, and level of evidence was low to very low"
Tutkimuksessa myös todetaan, että mitä suurempia efektikokoja tutkimuksissa oli (mitä suurempia vasteita lääke tuotti), sitä suuremmaksi kasvoi vinouman riski (tulosten vääristelyä eri tavoin) ja sitä rajallisempaa näyttö oli.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8751557/
Myös terve ihminen hyötyy ADHD-lääkityksestä keskittymisongelmissa aivan yhtä paljon kuin ADHD-diagnoosin saanut. Eräässä PET-kuvantamista käyttävässä tutkimuksessa verrattiin terveitä verrokkeja ADHD-potilaisiin. Heille annosteltiin kaikille Ritalinia ja tutkittiin sen vaikutusta koehenkilöiden keskittymiskykyyn ja dopamiinivasteisiin aivojuoviossa. Dopamiinivasteissa ei ollut mitään eroa ja keskittymiskyky parani myös terveillä ihmisillä, joilla oli keskittymiskyvyssä haasteita. Ihmisillä on lukuisia syitä, miksi keskittymiskyvyssä voi olla haastetta. ADHD oireet ovat nyky-yhteiskunnassa äärimmäisen yleisiä ja tuskinpa ADHD on itsessäänkään oireyhtymänä mikään etiologialtaan yhtenäinen neurobiologinen ilmiö, koska valtava määrä myös ympäristötekijöitä vaikuttaa hermoston kehitykseen ja käyttäytymiseen lapsuusiässä.
https://www.cam.ac.uk/research/news/imaging-study-shows-dopamine-dysfun…
Ei Suomessa käytetä Ritalinia adhd:n hoitoon.
Kyllä Ritalinia käytetään Suomessa. Silloin kun minulla oli sitä reseptillä, sitä ei kelakorvattu aikuisille. Ehkä tästä johtuu sekaannuksenne?
Ritalin oli myös minun ensimmäinen adhd lääke 17 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero neurotyypillisten ja keskittymishäiriöisten välillä ei liity siihen, että lääke vaikuttaisi aivoihin tai hermostoon mitenkään eri tavalla. Ero liittyy siihen, miten ne vaikutukset eroavat normitilanteesta. Vaikutus on sinänsä samanlainen, stimulantti ei farmakologisesti rauhoita ADHD-ihmistä sen enempää, vaan kiihdyttää tämänkin keskushermoston ja tiettyjen välittäjäaineiden toimintaa. Se vaan koetaan rauhoittavaksi; se ei kuitenkaan ole depressantti tai sedatiivi heillekään, 'rauhoittava' viittaa tiettyyn selkeyteen ja tyyneyteen, joka voi olla ominaista myös stimulantille, kun on virkeä mutta keskittynyt.
Sitä miten ne vaikutukset ovat periaatteessa samat, mutta vahvemmat kuin terveissä verrokkihenkilöissä, voi verrata muihin päihdyttäviin lääkkeisiin, vaikka opioideihin ja bentsoihin.
Terve ihminen, jolla on ehkä jotain pientä päänsärkyä tai lihasjumia, voi käyttää opioidia ja saada kivunlievityksen, ja isommalla annoksella euforiaa ja päihdevaikutuksia.
Kipupotilas saa samat vaikutukset, mutta koska kivun lähtötaso on korkeampi, se hyöty on suurempi.
Terve ihminen voi syödä Diapamia ja saada siitä rohkeutta kysyä ihastusta treffeille. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä voi saada siitä rohkeutta poistua kotoaan. Kumpikin voi vetää nupin sekaisin syömällä paljon. Sama vaikutus, mutta terveen ihmisen lähtökohtainen ahdistuneisuustaso ei ole lähelläkään verrokin tasoa.Sama se on stimulanttien kohdalla. Terapeuttiset annokset tuo samat vaikutukset, mutta terveellä ne eivät ole kovin merkittäviä, ADHD:lla mullistavia. Suuremmilla annoksilla päihtyy kaikki.
Ei ole mitään takuuta siitä, että jos sinulla on ADHD-diagnoosi stimulanttilääkitys mullistaisi elämäsi. Ongelma on siinä, että tutkimusnäyttö on niin heikkotasoista ettei niiden lääkkeiden lyhytkestoisesta, saati sitten pitkäkestoisesta, vasteesta voi sanoa juuta eikä jaata. Tänä vuonna julkaistun laajan meta-analyysin mukaan stimulanttien vaste lyhytkestoisissa RCT kokeissa vaihteli heikosta keskimääräiseen, vinouman riski oli suuri ja näytön aste heikko tai erittäin heikko:
"For pharmacotherapy, the largest metaanalysis reported a small to medium SMD in comparison with placebo (0.45, see Figure Figure22) 99 . Considering all metaanalyses, the effects of pharmacotherapy were heterogeneous (from 0.16 to 0.97)98, 99, 100, 101, 102. Large SMDs were found for amphetamines98, 100, 102, small to medium SMDs for methylphenidate100, 101. Risk of bias was often high or unclear, and level of evidence was low to very low"
Tutkimuksessa myös todetaan, että mitä suurempia efektikokoja tutkimuksissa oli (mitä suurempia vasteita lääke tuotti), sitä suuremmaksi kasvoi vinouman riski (tulosten vääristelyä eri tavoin) ja sitä rajallisempaa näyttö oli.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8751557/
Myös terve ihminen hyötyy ADHD-lääkityksestä keskittymisongelmissa aivan yhtä paljon kuin ADHD-diagnoosin saanut. Eräässä PET-kuvantamista käyttävässä tutkimuksessa verrattiin terveitä verrokkeja ADHD-potilaisiin. Heille annosteltiin kaikille Ritalinia ja tutkittiin sen vaikutusta koehenkilöiden keskittymiskykyyn ja dopamiinivasteisiin aivojuoviossa. Dopamiinivasteissa ei ollut mitään eroa ja keskittymiskyky parani myös terveillä ihmisillä, joilla oli keskittymiskyvyssä haasteita. Ihmisillä on lukuisia syitä, miksi keskittymiskyvyssä voi olla haastetta. ADHD oireet ovat nyky-yhteiskunnassa äärimmäisen yleisiä ja tuskinpa ADHD on itsessäänkään oireyhtymänä mikään etiologialtaan yhtenäinen neurobiologinen ilmiö, koska valtava määrä myös ympäristötekijöitä vaikuttaa hermoston kehitykseen ja käyttäytymiseen lapsuusiässä.
https://www.cam.ac.uk/research/news/imaging-study-shows-dopamine-dysfun…
Ei Suomessa käytetä Ritalinia adhd:n hoitoon.
Kyllä Ritalinia käytetään Suomessa. Silloin kun minulla oli sitä reseptillä, sitä ei kelakorvattu aikuisille. Ehkä tästä johtuu sekaannuksenne?
Ritalin oli myös minun ensimmäinen adhd lääke 17 vuotta sitten.
Luulen vastaajan sekoittaneen adderaliin, jossa on erilainen yhdistelmä vaikuttavia aineita kuin missään lääkkeessä Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas väitän, että ADHD-potilaat on pääsääntöisesti riippuvaisia lääkkeestään. Se ei ole huono asia, on varsin normaalia että ihminen tarvitsee jotain lääkitystä arjesta ja elämästä selvitäkseen.
Mutta kyllä minusta kovasti kuulostaa siltä, että nämä ihmiset nimenomaan tarvitsevat lääkkeensä ja sitä ilman suorituskyky ja elämänlaatu kärsii. Riippuvuudelta kuulostaa.
En siis arvostele lainkaan ketään, pelkästään hyvä jos on saanut toimivan lääkkeen joka parantaa elämänlaatua. Mutta kyllä mä kokisin, että suurin osa on siitä aika riippuvaisia.
Miten riippuvuus määritellään? On totta, että toimintakyky on monelta osin huonompi, jos lääkettä ei ota. Tämä pätee myös täysin lääkitsemättömiin, joten se ei itsessään voi riippuvuuden määritelmä.
Vaikka lääkkeestä hyötyisi, voi unohtaa ottaa lääkkeen koska ei muista, että siitä hyötyisi. Tämä on ikävä oire. Pitäisi siis olla lääkitty, jotta muistaisi ottaa lääkkeen :D Ongelman ydin on se, ettei adhd poistu mihinkään siinä lääkkeiden oton välillä. Terveisin hlö jonka puoliso kysyy, oletko ottanut lääkkeen ja siinä vaiheessa muistan että minulla todella on lääkitys ja sitä voi myös käyttää. Joka kerta innostun, että tämähän toimii.
En varmaan pystyisi olemaan riippuvainen, koska unohtaisin että olen riippuvainen ja todennäköisesti en saisi aikaiseksi hankkia ainetta. Pakka pysyisi ehkä kasassa jos olisi aikaa keskittyä vain riippuvuuteen, mutta on kaikkea muutakin. Unohdin illalla laittaa vesilasin kun tuli se puhelu, no haen keittiöstä. Ai linnut on palanneet, on siis kevät. Missä kevyemmät takit? Nonniin, nyt on kiire, miks lääkkeet ei auta??( en ole ottanut siis vieläkään). Lääkärille on hävettävää sanoa, etten aina muista ottaa lääkettä, koska minun pitäisi tietää paremmin ja täsmälääkityskin on.....Täytyy ostaa dosetti, jotta muistaisin riippuvaisuuteni lääkkeestä. Käy hyvin järkeen, että huumeidenkäyttäjät käyttävät amfetamiinia muistaakseen käyttää muita huumeita. Varmasti on niin, jos kärsii myös adhdsta.
Joka tapauksessa on aivan sama, miten sinä asian koet, koska ethän sinä asiaa koe. Kokemus on aivan eri asia kuin näkemys, etenkin jos jälkimmäinen ei perustu juuri mihinkään. Luulisin, ettet KOE kyseessä olevan oikea ongelma, jolloin lääkkeitäkään ei syötäisi oikeasti tarpeeseen vaan riippuvuuteen. Ja silloinhan riippuvuus olisi välttämätön jos lääkettä käyttää. Ihan loogista järkeilyä, mutta ei vastaa todellisuutta.
Eikö kännykkään kannattaisi laittaa päivittäinen muistutus lääkkeistä, niin ei tarvitsisi edes muistella asiaa? Tai jääkaapin oveen excel, mihin rasti aina kun on ottanut lääkkeen. Mun metodi muistaa uudet rutiinit on laittaa hälytyksiä puhelin täyteen. Minulla ei siis ole diagnoosia, enkä aio hakea. Epäilen vahvasti adhd:ta itselläni (sitä mitä ennen sanottii add-versioksi). Olen opetellut näyttelemään "normaalia", elämä sujuu näinkin.
Heh. Toki kannattaisi, mutta ongelma on se, että myös sen hälytyksen voi unohtaa. Hassua, että tällaista joutuu selittämään ihmiselle, joka epäilee itsellään adhd:ta. Itse elän hälytyksillä. Yritin näytellä normaalia kolme vuosikymmentä. Tuloksena masennus, ahdistus, toistuvat burn outit jne. Jokaisella on adhd-piirteitä. Varsinainen adhd on ihan eri juttu.
Riippuvuudesta sellainen kommentti, että adhd-lääke ei tee ainakaan minua fyysisesti riippuvaiseksi. En ota viikonloppuisin lääkettä. Mutta psyykkisesti riippuvaiseksi se siinä mielessä tekee, että ilman lääkettä kaikki haittavaikutukset korostuu, kun on tottunut lääkkeen tuomiin hyötyihin.
Mutta psyykkisesti riippuvaiseksi se siinä mielessä tekee, että ilman lääkettä kaikki haittavaikutukset korostuu, kun on tottunut lääkkeen tuomiin hyötyihin.
Tämä koskee myös psyykkisinä pidettyjä oireistoja. Eli adhd-lääkettä voisi ottaa vaikka ahdistukseen ja masennukseen, jolle ei ole löytynyt elimellistä syytä.
Ihmetyttää tämä kahtiajako psyykkiseen tai fyysiseen riippuvuuteen. Jos oireet ovat myös psyykkisellä puolella, eikö niitä muka saisi lääkitä, ilman että kyse olisi muka väärin/viihdekäytöstä. Siis ihminen pyrkii vain normalisoimaan olonsa, ei saamaan mitään narkki"loja.
ADHD-lääkellä ei missään tapauksessa saa hoitaa masennusta. ADHD-lääke lisää itsemurhariskiä.
Pitkässä käytössä voi harvinaisemmissa tapauksissa esiintyä ahdistuneisuutta, masennusta, kiihtyneisyyttä ja aggressiivisuutta.
Erittäin harvinainen mutta mahdollinen vaara on psykoosin puhkeaminen ja itsemurhariskin kohoaminen. Puustjärven mukaan psykoosiriski ilmenee usein heti lääkityksen aloittamisen yhteydessä.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/adhd-oireita-voidaan-helpottaa-huum…
Ensin hoidetaan masennus ja sen jälkeen voi kokeilla lääkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas väitän, että ADHD-potilaat on pääsääntöisesti riippuvaisia lääkkeestään. Se ei ole huono asia, on varsin normaalia että ihminen tarvitsee jotain lääkitystä arjesta ja elämästä selvitäkseen.
Mutta kyllä minusta kovasti kuulostaa siltä, että nämä ihmiset nimenomaan tarvitsevat lääkkeensä ja sitä ilman suorituskyky ja elämänlaatu kärsii. Riippuvuudelta kuulostaa.
En siis arvostele lainkaan ketään, pelkästään hyvä jos on saanut toimivan lääkkeen joka parantaa elämänlaatua. Mutta kyllä mä kokisin, että suurin osa on siitä aika riippuvaisia.
Miten riippuvuus määritellään? On totta, että toimintakyky on monelta osin huonompi, jos lääkettä ei ota. Tämä pätee myös täysin lääkitsemättömiin, joten se ei itsessään voi riippuvuuden määritelmä.
Vaikka lääkkeestä hyötyisi, voi unohtaa ottaa lääkkeen koska ei muista, että siitä hyötyisi. Tämä on ikävä oire. Pitäisi siis olla lääkitty, jotta muistaisi ottaa lääkkeen :D Ongelman ydin on se, ettei adhd poistu mihinkään siinä lääkkeiden oton välillä. Terveisin hlö jonka puoliso kysyy, oletko ottanut lääkkeen ja siinä vaiheessa muistan että minulla todella on lääkitys ja sitä voi myös käyttää. Joka kerta innostun, että tämähän toimii.
En varmaan pystyisi olemaan riippuvainen, koska unohtaisin että olen riippuvainen ja todennäköisesti en saisi aikaiseksi hankkia ainetta. Pakka pysyisi ehkä kasassa jos olisi aikaa keskittyä vain riippuvuuteen, mutta on kaikkea muutakin. Unohdin illalla laittaa vesilasin kun tuli se puhelu, no haen keittiöstä. Ai linnut on palanneet, on siis kevät. Missä kevyemmät takit? Nonniin, nyt on kiire, miks lääkkeet ei auta??( en ole ottanut siis vieläkään). Lääkärille on hävettävää sanoa, etten aina muista ottaa lääkettä, koska minun pitäisi tietää paremmin ja täsmälääkityskin on.....Täytyy ostaa dosetti, jotta muistaisin riippuvaisuuteni lääkkeestä. Käy hyvin järkeen, että huumeidenkäyttäjät käyttävät amfetamiinia muistaakseen käyttää muita huumeita. Varmasti on niin, jos kärsii myös adhdsta.
Joka tapauksessa on aivan sama, miten sinä asian koet, koska ethän sinä asiaa koe. Kokemus on aivan eri asia kuin näkemys, etenkin jos jälkimmäinen ei perustu juuri mihinkään. Luulisin, ettet KOE kyseessä olevan oikea ongelma, jolloin lääkkeitäkään ei syötäisi oikeasti tarpeeseen vaan riippuvuuteen. Ja silloinhan riippuvuus olisi välttämätön jos lääkettä käyttää. Ihan loogista järkeilyä, mutta ei vastaa todellisuutta.
Eikö kännykkään kannattaisi laittaa päivittäinen muistutus lääkkeistä, niin ei tarvitsisi edes muistella asiaa? Tai jääkaapin oveen excel, mihin rasti aina kun on ottanut lääkkeen. Mun metodi muistaa uudet rutiinit on laittaa hälytyksiä puhelin täyteen. Minulla ei siis ole diagnoosia, enkä aio hakea. Epäilen vahvasti adhd:ta itselläni (sitä mitä ennen sanottii add-versioksi). Olen opetellut näyttelemään "normaalia", elämä sujuu näinkin.
Heh. Toki kannattaisi, mutta ongelma on se, että myös sen hälytyksen voi unohtaa. Hassua, että tällaista joutuu selittämään ihmiselle, joka epäilee itsellään adhd:ta. Itse elän hälytyksillä. Yritin näytellä normaalia kolme vuosikymmentä. Tuloksena masennus, ahdistus, toistuvat burn outit jne. Jokaisella on adhd-piirteitä. Varsinainen adhd on ihan eri juttu.
Riippuvuudesta sellainen kommentti, että adhd-lääke ei tee ainakaan minua fyysisesti riippuvaiseksi. En ota viikonloppuisin lääkettä. Mutta psyykkisesti riippuvaiseksi se siinä mielessä tekee, että ilman lääkettä kaikki haittavaikutukset korostuu, kun on tottunut lääkkeen tuomiin hyötyihin.
Mutta psyykkisesti riippuvaiseksi se siinä mielessä tekee, että ilman lääkettä kaikki haittavaikutukset korostuu, kun on tottunut lääkkeen tuomiin hyötyihin.
Tämä koskee myös psyykkisinä pidettyjä oireistoja. Eli adhd-lääkettä voisi ottaa vaikka ahdistukseen ja masennukseen, jolle ei ole löytynyt elimellistä syytä.
Ihmetyttää tämä kahtiajako psyykkiseen tai fyysiseen riippuvuuteen. Jos oireet ovat myös psyykkisellä puolella, eikö niitä muka saisi lääkitä, ilman että kyse olisi muka väärin/viihdekäytöstä. Siis ihminen pyrkii vain normalisoimaan olonsa, ei saamaan mitään narkki"loja.ADHD-lääkellä ei missään tapauksessa saa hoitaa masennusta. ADHD-lääke lisää itsemurhariskiä.
Pitkässä käytössä voi harvinaisemmissa tapauksissa esiintyä ahdistuneisuutta, masennusta, kiihtyneisyyttä ja aggressiivisuutta.
Erittäin harvinainen mutta mahdollinen vaara on psykoosin puhkeaminen ja itsemurhariskin kohoaminen. Puustjärven mukaan psykoosiriski ilmenee usein heti lääkityksen aloittamisen yhteydessä.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/adhd-oireita-voidaan-helpottaa-huum…
Ensin hoidetaan masennus ja sen jälkeen voi kokeilla lääkitystä.
Et taida olla ainakaan lääkäri. Sairastin hoitoresistenttiä masennusta, joka parani vasta ADD-lääkkeet saatuani. Suotta söin kymmenen vuotta useita eri masennuslääkkeitä ja kävin psykoterapiassa. Concerta korjasi mielialan noin kuukaudessa ja sen jälkeen olikin hyötyä toimintaterapiasta. Nykyään olen lääkkeetön ja työelämässä. Ennen lääkitystä olin hakeutumassa eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas väitän, että ADHD-potilaat on pääsääntöisesti riippuvaisia lääkkeestään. Se ei ole huono asia, on varsin normaalia että ihminen tarvitsee jotain lääkitystä arjesta ja elämästä selvitäkseen.
Mutta kyllä minusta kovasti kuulostaa siltä, että nämä ihmiset nimenomaan tarvitsevat lääkkeensä ja sitä ilman suorituskyky ja elämänlaatu kärsii. Riippuvuudelta kuulostaa.
En siis arvostele lainkaan ketään, pelkästään hyvä jos on saanut toimivan lääkkeen joka parantaa elämänlaatua. Mutta kyllä mä kokisin, että suurin osa on siitä aika riippuvaisia.
Miten riippuvuus määritellään? On totta, että toimintakyky on monelta osin huonompi, jos lääkettä ei ota. Tämä pätee myös täysin lääkitsemättömiin, joten se ei itsessään voi riippuvuuden määritelmä.
Vaikka lääkkeestä hyötyisi, voi unohtaa ottaa lääkkeen koska ei muista, että siitä hyötyisi. Tämä on ikävä oire. Pitäisi siis olla lääkitty, jotta muistaisi ottaa lääkkeen :D Ongelman ydin on se, ettei adhd poistu mihinkään siinä lääkkeiden oton välillä. Terveisin hlö jonka puoliso kysyy, oletko ottanut lääkkeen ja siinä vaiheessa muistan että minulla todella on lääkitys ja sitä voi myös käyttää. Joka kerta innostun, että tämähän toimii.
En varmaan pystyisi olemaan riippuvainen, koska unohtaisin että olen riippuvainen ja todennäköisesti en saisi aikaiseksi hankkia ainetta. Pakka pysyisi ehkä kasassa jos olisi aikaa keskittyä vain riippuvuuteen, mutta on kaikkea muutakin. Unohdin illalla laittaa vesilasin kun tuli se puhelu, no haen keittiöstä. Ai linnut on palanneet, on siis kevät. Missä kevyemmät takit? Nonniin, nyt on kiire, miks lääkkeet ei auta??( en ole ottanut siis vieläkään). Lääkärille on hävettävää sanoa, etten aina muista ottaa lääkettä, koska minun pitäisi tietää paremmin ja täsmälääkityskin on.....Täytyy ostaa dosetti, jotta muistaisin riippuvaisuuteni lääkkeestä. Käy hyvin järkeen, että huumeidenkäyttäjät käyttävät amfetamiinia muistaakseen käyttää muita huumeita. Varmasti on niin, jos kärsii myös adhdsta.
Joka tapauksessa on aivan sama, miten sinä asian koet, koska ethän sinä asiaa koe. Kokemus on aivan eri asia kuin näkemys, etenkin jos jälkimmäinen ei perustu juuri mihinkään. Luulisin, ettet KOE kyseessä olevan oikea ongelma, jolloin lääkkeitäkään ei syötäisi oikeasti tarpeeseen vaan riippuvuuteen. Ja silloinhan riippuvuus olisi välttämätön jos lääkettä käyttää. Ihan loogista järkeilyä, mutta ei vastaa todellisuutta.
Eikö kännykkään kannattaisi laittaa päivittäinen muistutus lääkkeistä, niin ei tarvitsisi edes muistella asiaa? Tai jääkaapin oveen excel, mihin rasti aina kun on ottanut lääkkeen. Mun metodi muistaa uudet rutiinit on laittaa hälytyksiä puhelin täyteen. Minulla ei siis ole diagnoosia, enkä aio hakea. Epäilen vahvasti adhd:ta itselläni (sitä mitä ennen sanottii add-versioksi). Olen opetellut näyttelemään "normaalia", elämä sujuu näinkin.
Heh. Toki kannattaisi, mutta ongelma on se, että myös sen hälytyksen voi unohtaa. Hassua, että tällaista joutuu selittämään ihmiselle, joka epäilee itsellään adhd:ta. Itse elän hälytyksillä. Yritin näytellä normaalia kolme vuosikymmentä. Tuloksena masennus, ahdistus, toistuvat burn outit jne. Jokaisella on adhd-piirteitä. Varsinainen adhd on ihan eri juttu.
Riippuvuudesta sellainen kommentti, että adhd-lääke ei tee ainakaan minua fyysisesti riippuvaiseksi. En ota viikonloppuisin lääkettä. Mutta psyykkisesti riippuvaiseksi se siinä mielessä tekee, että ilman lääkettä kaikki haittavaikutukset korostuu, kun on tottunut lääkkeen tuomiin hyötyihin.
Mutta psyykkisesti riippuvaiseksi se siinä mielessä tekee, että ilman lääkettä kaikki haittavaikutukset korostuu, kun on tottunut lääkkeen tuomiin hyötyihin.
Tämä koskee myös psyykkisinä pidettyjä oireistoja. Eli adhd-lääkettä voisi ottaa vaikka ahdistukseen ja masennukseen, jolle ei ole löytynyt elimellistä syytä.
Ihmetyttää tämä kahtiajako psyykkiseen tai fyysiseen riippuvuuteen. Jos oireet ovat myös psyykkisellä puolella, eikö niitä muka saisi lääkitä, ilman että kyse olisi muka väärin/viihdekäytöstä. Siis ihminen pyrkii vain normalisoimaan olonsa, ei saamaan mitään narkki"loja.ADHD-lääkellä ei missään tapauksessa saa hoitaa masennusta. ADHD-lääke lisää itsemurhariskiä.
Pitkässä käytössä voi harvinaisemmissa tapauksissa esiintyä ahdistuneisuutta, masennusta, kiihtyneisyyttä ja aggressiivisuutta.
Erittäin harvinainen mutta mahdollinen vaara on psykoosin puhkeaminen ja itsemurhariskin kohoaminen. Puustjärven mukaan psykoosiriski ilmenee usein heti lääkityksen aloittamisen yhteydessä.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/adhd-oireita-voidaan-helpottaa-huum…
Ensin hoidetaan masennus ja sen jälkeen voi kokeilla lääkitystä.
Et taida olla ainakaan lääkäri. Sairastin hoitoresistenttiä masennusta, joka parani vasta ADD-lääkkeet saatuani. Suotta söin kymmenen vuotta useita eri masennuslääkkeitä ja kävin psykoterapiassa. Concerta korjasi mielialan noin kuukaudessa ja sen jälkeen olikin hyötyä toimintaterapiasta. Nykyään olen lääkkeetön ja työelämässä. Ennen lääkitystä olin hakeutumassa eläkkeelle.
Eli et ollut tavallinen masennuspotilas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero neurotyypillisten ja keskittymishäiriöisten välillä ei liity siihen, että lääke vaikuttaisi aivoihin tai hermostoon mitenkään eri tavalla. Ero liittyy siihen, miten ne vaikutukset eroavat normitilanteesta. Vaikutus on sinänsä samanlainen, stimulantti ei farmakologisesti rauhoita ADHD-ihmistä sen enempää, vaan kiihdyttää tämänkin keskushermoston ja tiettyjen välittäjäaineiden toimintaa. Se vaan koetaan rauhoittavaksi; se ei kuitenkaan ole depressantti tai sedatiivi heillekään, 'rauhoittava' viittaa tiettyyn selkeyteen ja tyyneyteen, joka voi olla ominaista myös stimulantille, kun on virkeä mutta keskittynyt.
Sitä miten ne vaikutukset ovat periaatteessa samat, mutta vahvemmat kuin terveissä verrokkihenkilöissä, voi verrata muihin päihdyttäviin lääkkeisiin, vaikka opioideihin ja bentsoihin.
Terve ihminen, jolla on ehkä jotain pientä päänsärkyä tai lihasjumia, voi käyttää opioidia ja saada kivunlievityksen, ja isommalla annoksella euforiaa ja päihdevaikutuksia.
Kipupotilas saa samat vaikutukset, mutta koska kivun lähtötaso on korkeampi, se hyöty on suurempi.
Terve ihminen voi syödä Diapamia ja saada siitä rohkeutta kysyä ihastusta treffeille. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä voi saada siitä rohkeutta poistua kotoaan. Kumpikin voi vetää nupin sekaisin syömällä paljon. Sama vaikutus, mutta terveen ihmisen lähtökohtainen ahdistuneisuustaso ei ole lähelläkään verrokin tasoa.Sama se on stimulanttien kohdalla. Terapeuttiset annokset tuo samat vaikutukset, mutta terveellä ne eivät ole kovin merkittäviä, ADHD:lla mullistavia. Suuremmilla annoksilla päihtyy kaikki.
Ei ole mitään takuuta siitä, että jos sinulla on ADHD-diagnoosi stimulanttilääkitys mullistaisi elämäsi. Ongelma on siinä, että tutkimusnäyttö on niin heikkotasoista ettei niiden lääkkeiden lyhytkestoisesta, saati sitten pitkäkestoisesta, vasteesta voi sanoa juuta eikä jaata. Tänä vuonna julkaistun laajan meta-analyysin mukaan stimulanttien vaste lyhytkestoisissa RCT kokeissa vaihteli heikosta keskimääräiseen, vinouman riski oli suuri ja näytön aste heikko tai erittäin heikko:
"For pharmacotherapy, the largest metaanalysis reported a small to medium SMD in comparison with placebo (0.45, see Figure Figure22) 99 . Considering all metaanalyses, the effects of pharmacotherapy were heterogeneous (from 0.16 to 0.97)98, 99, 100, 101, 102. Large SMDs were found for amphetamines98, 100, 102, small to medium SMDs for methylphenidate100, 101. Risk of bias was often high or unclear, and level of evidence was low to very low"
Tutkimuksessa myös todetaan, että mitä suurempia efektikokoja tutkimuksissa oli (mitä suurempia vasteita lääke tuotti), sitä suuremmaksi kasvoi vinouman riski (tulosten vääristelyä eri tavoin) ja sitä rajallisempaa näyttö oli.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8751557/
Myös terve ihminen hyötyy ADHD-lääkityksestä keskittymisongelmissa aivan yhtä paljon kuin ADHD-diagnoosin saanut. Eräässä PET-kuvantamista käyttävässä tutkimuksessa verrattiin terveitä verrokkeja ADHD-potilaisiin. Heille annosteltiin kaikille Ritalinia ja tutkittiin sen vaikutusta koehenkilöiden keskittymiskykyyn ja dopamiinivasteisiin aivojuoviossa. Dopamiinivasteissa ei ollut mitään eroa ja keskittymiskyky parani myös terveillä ihmisillä, joilla oli keskittymiskyvyssä haasteita. Ihmisillä on lukuisia syitä, miksi keskittymiskyvyssä voi olla haastetta. ADHD oireet ovat nyky-yhteiskunnassa äärimmäisen yleisiä ja tuskinpa ADHD on itsessäänkään oireyhtymänä mikään etiologialtaan yhtenäinen neurobiologinen ilmiö, koska valtava määrä myös ympäristötekijöitä vaikuttaa hermoston kehitykseen ja käyttäytymiseen lapsuusiässä.
https://www.cam.ac.uk/research/news/imaging-study-shows-dopamine-dysfun…
Ei Suomessa käytetä Ritalinia adhd:n hoitoon.
Kyllä Ritalinia käytetään Suomessa. Silloin kun minulla oli sitä reseptillä, sitä ei kelakorvattu aikuisille. Ehkä tästä johtuu sekaannuksenne?
Ritalin oli myös minun ensimmäinen adhd lääke 17 vuotta sitten.
Luulen vastaajan sekoittaneen adderaliin, jossa on erilainen yhdistelmä vaikuttavia aineita kuin missään lääkkeessä Suomessa.
Adderal on tehokas adhd lääke. Sitä syödään Usassa. Suomessa sitä ei saa. On vain metyylifenidiaatti ja dexamfetamiini.
Attentin mitä Suomessa määrätään on eri lääke.
Adderal taas on yhdistelmä dexamfetamiinia ja levoamfetamiinia mikä toimii monella adhd oireisiin mutta siinä on suurempi väärinkäyttöpotentiaali.
Vierailija kirjoitti:
Tasapuolisuuden nimessä pitäisi kaikki huumeet lailistaa, kyllä mekin tavalliset rivikansalaiset haluamme skarpata ja yltää yhtä hyviin saavutuksiin kuin adhd-laiset :(
Riittää että feikkaat oireet. Mun lapsi sai adhd dg sen perusteella mitä mä sanelin paperille ja kerroin oireiksi kun halusin sille apua. Koulun puolelta tietty myös täyttivät jonkun paperin, mutta jos en olis värittänyt oireita pahemmiksi kuin mitä todellisuudessa ovat, ei dg olis tullu. Missään vaiheessa kukaan ei kyseenalaistanut mitä rastittiin oirekyselyyn, todettiin vaan että selvä tapaus, tässä pillerit. Kukaan ei ole kiinnostunut kontrolloimaan ton 11v lapsen olotilaa muuta ku riittää mitä mä kerron terv.hoitajalle tai lääkärille mitä kuuluu ja lääkäri sit kirjoittaa aina uuden lääkkeen kokeiluun ja isommalla annoksella. Kukaan ei kontrolloi mitenkään syökö toi lapsi oikeasti niitä lääkkeitä edes. Riittää että mä sanon niin. Ei verikokeita, ei mitään. Puhumattakaan mistään pään kuvista (olisko joku tietokonetomografia tms oikea?) Nyt kun tietää miten tää prosessi toimii niin helppo olis huijata lääkettä lisää jos tarve vaatis. Esim sanoo vaan että kesällä kamalat oireet vaikkei olis mitään niin kappas 3kk lääkkeet napsahtaa haettavaksi. Valehtelemaan vaan, ihan läpihuutojuttu oli dg saaminen. Ja siis todellakin, ketään ei ole alun verenpaine ja sykkeen mittauksen jälkeen koko aikana kiinnostanut tehdä yhden ainutta lisätestiä tai mittausta tolle lapselle (verenpaineen mittaus, verikoe, sydänfilmi, mitä näitä nyt on jossain virallisella sivulla lueteltuna). Lääkkeistä ei meille mitään apua, mutta sillä dg paperilla sentäs tekee jotain: vammaistuki joka kk ja erityistuen saanti kouluun oli helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adhd lääkkeiden pitoisuudet ovat niin pieniä ja tarkasti laskettuja, ettei niistä tule riippuvaiseksi jos käyttää niitä oikein kuten lääkäri on määrännyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero neurotyypillisten ja keskittymishäiriöisten välillä ei liity siihen, että lääke vaikuttaisi aivoihin tai hermostoon mitenkään eri tavalla. Ero liittyy siihen, miten ne vaikutukset eroavat normitilanteesta. Vaikutus on sinänsä samanlainen, stimulantti ei farmakologisesti rauhoita ADHD-ihmistä sen enempää, vaan kiihdyttää tämänkin keskushermoston ja tiettyjen välittäjäaineiden toimintaa. Se vaan koetaan rauhoittavaksi; se ei kuitenkaan ole depressantti tai sedatiivi heillekään, 'rauhoittava' viittaa tiettyyn selkeyteen ja tyyneyteen, joka voi olla ominaista myös stimulantille, kun on virkeä mutta keskittynyt.
Sitä miten ne vaikutukset ovat periaatteessa samat, mutta vahvemmat kuin terveissä verrokkihenkilöissä, voi verrata muihin päihdyttäviin lääkkeisiin, vaikka opioideihin ja bentsoihin.
Terve ihminen, jolla on ehkä jotain pientä päänsärkyä tai lihasjumia, voi käyttää opioidia ja saada kivunlievityksen, ja isommalla annoksella euforiaa ja päihdevaikutuksia.
Kipupotilas saa samat vaikutukset, mutta koska kivun lähtötaso on korkeampi, se hyöty on suurempi.
Terve ihminen voi syödä Diapamia ja saada siitä rohkeutta kysyä ihastusta treffeille. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä voi saada siitä rohkeutta poistua kotoaan. Kumpikin voi vetää nupin sekaisin syömällä paljon. Sama vaikutus, mutta terveen ihmisen lähtökohtainen ahdistuneisuustaso ei ole lähelläkään verrokin tasoa.Sama se on stimulanttien kohdalla. Terapeuttiset annokset tuo samat vaikutukset, mutta terveellä ne eivät ole kovin merkittäviä, ADHD:lla mullistavia. Suuremmilla annoksilla päihtyy kaikki.
Ei ole mitään takuuta siitä, että jos sinulla on ADHD-diagnoosi stimulanttilääkitys mullistaisi elämäsi. Ongelma on siinä, että tutkimusnäyttö on niin heikkotasoista ettei niiden lääkkeiden lyhytkestoisesta, saati sitten pitkäkestoisesta, vasteesta voi sanoa juuta eikä jaata. Tänä vuonna julkaistun laajan meta-analyysin mukaan stimulanttien vaste lyhytkestoisissa RCT kokeissa vaihteli heikosta keskimääräiseen, vinouman riski oli suuri ja näytön aste heikko tai erittäin heikko:
"For pharmacotherapy, the largest metaanalysis reported a small to medium SMD in comparison with placebo (0.45, see Figure Figure22) 99 . Considering all metaanalyses, the effects of pharmacotherapy were heterogeneous (from 0.16 to 0.97)98, 99, 100, 101, 102. Large SMDs were found for amphetamines98, 100, 102, small to medium SMDs for methylphenidate100, 101. Risk of bias was often high or unclear, and level of evidence was low to very low"
Tutkimuksessa myös todetaan, että mitä suurempia efektikokoja tutkimuksissa oli (mitä suurempia vasteita lääke tuotti), sitä suuremmaksi kasvoi vinouman riski (tulosten vääristelyä eri tavoin) ja sitä rajallisempaa näyttö oli.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8751557/
Myös terve ihminen hyötyy ADHD-lääkityksestä keskittymisongelmissa aivan yhtä paljon kuin ADHD-diagnoosin saanut. Eräässä PET-kuvantamista käyttävässä tutkimuksessa verrattiin terveitä verrokkeja ADHD-potilaisiin. Heille annosteltiin kaikille Ritalinia ja tutkittiin sen vaikutusta koehenkilöiden keskittymiskykyyn ja dopamiinivasteisiin aivojuoviossa. Dopamiinivasteissa ei ollut mitään eroa ja keskittymiskyky parani myös terveillä ihmisillä, joilla oli keskittymiskyvyssä haasteita. Ihmisillä on lukuisia syitä, miksi keskittymiskyvyssä voi olla haastetta. ADHD oireet ovat nyky-yhteiskunnassa äärimmäisen yleisiä ja tuskinpa ADHD on itsessäänkään oireyhtymänä mikään etiologialtaan yhtenäinen neurobiologinen ilmiö, koska valtava määrä myös ympäristötekijöitä vaikuttaa hermoston kehitykseen ja käyttäytymiseen lapsuusiässä.
https://www.cam.ac.uk/research/news/imaging-study-shows-dopamine-dysfun…
Ei Suomessa käytetä Ritalinia adhd:n hoitoon.
Kyllä Ritalinia käytetään Suomessa. Silloin kun minulla oli sitä reseptillä, sitä ei kelakorvattu aikuisille. Ehkä tästä johtuu sekaannuksenne?
Ritalin oli myös minun ensimmäinen adhd lääke 17 vuotta sitten.
Luulen vastaajan sekoittaneen adderaliin, jossa on erilainen yhdistelmä vaikuttavia aineita kuin missään lääkkeessä Suomessa.
Adderal on tehokas adhd lääke. Sitä syödään Usassa. Suomessa sitä ei saa. On vain metyylifenidiaatti ja dexamfetamiini.
Attentin mitä Suomessa määrätään on eri lääke.
Adderal taas on yhdistelmä dexamfetamiinia ja levoamfetamiinia mikä toimii monella adhd oireisiin mutta siinä on suurempi väärinkäyttöpotentiaali.
Onhan Suomessa myös atomoksetiini ja guanfasiini käytössä metyylifenidaatin ja lisdeksamfetamiinin lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas väitän, että ADHD-potilaat on pääsääntöisesti riippuvaisia lääkkeestään. Se ei ole huono asia, on varsin normaalia että ihminen tarvitsee jotain lääkitystä arjesta ja elämästä selvitäkseen.
Mutta kyllä minusta kovasti kuulostaa siltä, että nämä ihmiset nimenomaan tarvitsevat lääkkeensä ja sitä ilman suorituskyky ja elämänlaatu kärsii. Riippuvuudelta kuulostaa.
En siis arvostele lainkaan ketään, pelkästään hyvä jos on saanut toimivan lääkkeen joka parantaa elämänlaatua. Mutta kyllä mä kokisin, että suurin osa on siitä aika riippuvaisia.
Miten riippuvuus määritellään? On totta, että toimintakyky on monelta osin huonompi, jos lääkettä ei ota. Tämä pätee myös täysin lääkitsemättömiin, joten se ei itsessään voi riippuvuuden määritelmä.
Vaikka lääkkeestä hyötyisi, voi unohtaa ottaa lääkkeen koska ei muista, että siitä hyötyisi. Tämä on ikävä oire. Pitäisi siis olla lääkitty, jotta muistaisi ottaa lääkkeen :D Ongelman ydin on se, ettei adhd poistu mihinkään siinä lääkkeiden oton välillä. Terveisin hlö jonka puoliso kysyy, oletko ottanut lääkkeen ja siinä vaiheessa muistan että minulla todella on lääkitys ja sitä voi myös käyttää. Joka kerta innostun, että tämähän toimii.
En varmaan pystyisi olemaan riippuvainen, koska unohtaisin että olen riippuvainen ja todennäköisesti en saisi aikaiseksi hankkia ainetta. Pakka pysyisi ehkä kasassa jos olisi aikaa keskittyä vain riippuvuuteen, mutta on kaikkea muutakin. Unohdin illalla laittaa vesilasin kun tuli se puhelu, no haen keittiöstä. Ai linnut on palanneet, on siis kevät. Missä kevyemmät takit? Nonniin, nyt on kiire, miks lääkkeet ei auta??( en ole ottanut siis vieläkään). Lääkärille on hävettävää sanoa, etten aina muista ottaa lääkettä, koska minun pitäisi tietää paremmin ja täsmälääkityskin on.....Täytyy ostaa dosetti, jotta muistaisin riippuvaisuuteni lääkkeestä. Käy hyvin järkeen, että huumeidenkäyttäjät käyttävät amfetamiinia muistaakseen käyttää muita huumeita. Varmasti on niin, jos kärsii myös adhdsta.
Joka tapauksessa on aivan sama, miten sinä asian koet, koska ethän sinä asiaa koe. Kokemus on aivan eri asia kuin näkemys, etenkin jos jälkimmäinen ei perustu juuri mihinkään. Luulisin, ettet KOE kyseessä olevan oikea ongelma, jolloin lääkkeitäkään ei syötäisi oikeasti tarpeeseen vaan riippuvuuteen. Ja silloinhan riippuvuus olisi välttämätön jos lääkettä käyttää. Ihan loogista järkeilyä, mutta ei vastaa todellisuutta.
Eikö kännykkään kannattaisi laittaa päivittäinen muistutus lääkkeistä, niin ei tarvitsisi edes muistella asiaa? Tai jääkaapin oveen excel, mihin rasti aina kun on ottanut lääkkeen. Mun metodi muistaa uudet rutiinit on laittaa hälytyksiä puhelin täyteen. Minulla ei siis ole diagnoosia, enkä aio hakea. Epäilen vahvasti adhd:ta itselläni (sitä mitä ennen sanottii add-versioksi). Olen opetellut näyttelemään "normaalia", elämä sujuu näinkin.
Heh. Toki kannattaisi, mutta ongelma on se, että myös sen hälytyksen voi unohtaa. Hassua, että tällaista joutuu selittämään ihmiselle, joka epäilee itsellään adhd:ta. Itse elän hälytyksillä. Yritin näytellä normaalia kolme vuosikymmentä. Tuloksena masennus, ahdistus, toistuvat burn outit jne. Jokaisella on adhd-piirteitä. Varsinainen adhd on ihan eri juttu.
Riippuvuudesta sellainen kommentti, että adhd-lääke ei tee ainakaan minua fyysisesti riippuvaiseksi. En ota viikonloppuisin lääkettä. Mutta psyykkisesti riippuvaiseksi se siinä mielessä tekee, että ilman lääkettä kaikki haittavaikutukset korostuu, kun on tottunut lääkkeen tuomiin hyötyihin.
Mutta psyykkisesti riippuvaiseksi se siinä mielessä tekee, että ilman lääkettä kaikki haittavaikutukset korostuu, kun on tottunut lääkkeen tuomiin hyötyihin.
Tämä koskee myös psyykkisinä pidettyjä oireistoja. Eli adhd-lääkettä voisi ottaa vaikka ahdistukseen ja masennukseen, jolle ei ole löytynyt elimellistä syytä.
Ihmetyttää tämä kahtiajako psyykkiseen tai fyysiseen riippuvuuteen. Jos oireet ovat myös psyykkisellä puolella, eikö niitä muka saisi lääkitä, ilman että kyse olisi muka väärin/viihdekäytöstä. Siis ihminen pyrkii vain normalisoimaan olonsa, ei saamaan mitään narkki"loja.ADHD-lääkellä ei missään tapauksessa saa hoitaa masennusta. ADHD-lääke lisää itsemurhariskiä.
Pitkässä käytössä voi harvinaisemmissa tapauksissa esiintyä ahdistuneisuutta, masennusta, kiihtyneisyyttä ja aggressiivisuutta.
Erittäin harvinainen mutta mahdollinen vaara on psykoosin puhkeaminen ja itsemurhariskin kohoaminen. Puustjärven mukaan psykoosiriski ilmenee usein heti lääkityksen aloittamisen yhteydessä.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/adhd-oireita-voidaan-helpottaa-huum…
Ensin hoidetaan masennus ja sen jälkeen voi kokeilla lääkitystä.
Et taida olla ainakaan lääkäri. Sairastin hoitoresistenttiä masennusta, joka parani vasta ADD-lääkkeet saatuani. Suotta söin kymmenen vuotta useita eri masennuslääkkeitä ja kävin psykoterapiassa. Concerta korjasi mielialan noin kuukaudessa ja sen jälkeen olikin hyötyä toimintaterapiasta. Nykyään olen lääkkeetön ja työelämässä. Ennen lääkitystä olin hakeutumassa eläkkeelle.
Sinun tapauksessa masennus ei ollut juurisyy, vaan hoitamattoman keskittymishäiriön oire. Erotusdiagnostiikka ei aina ole helppoa, mutta hyvä kun lopulta apua löytyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero neurotyypillisten ja keskittymishäiriöisten välillä ei liity siihen, että lääke vaikuttaisi aivoihin tai hermostoon mitenkään eri tavalla. Ero liittyy siihen, miten ne vaikutukset eroavat normitilanteesta. Vaikutus on sinänsä samanlainen, stimulantti ei farmakologisesti rauhoita ADHD-ihmistä sen enempää, vaan kiihdyttää tämänkin keskushermoston ja tiettyjen välittäjäaineiden toimintaa. Se vaan koetaan rauhoittavaksi; se ei kuitenkaan ole depressantti tai sedatiivi heillekään, 'rauhoittava' viittaa tiettyyn selkeyteen ja tyyneyteen, joka voi olla ominaista myös stimulantille, kun on virkeä mutta keskittynyt.
Sitä miten ne vaikutukset ovat periaatteessa samat, mutta vahvemmat kuin terveissä verrokkihenkilöissä, voi verrata muihin päihdyttäviin lääkkeisiin, vaikka opioideihin ja bentsoihin.
Terve ihminen, jolla on ehkä jotain pientä päänsärkyä tai lihasjumia, voi käyttää opioidia ja saada kivunlievityksen, ja isommalla annoksella euforiaa ja päihdevaikutuksia.
Kipupotilas saa samat vaikutukset, mutta koska kivun lähtötaso on korkeampi, se hyöty on suurempi.
Terve ihminen voi syödä Diapamia ja saada siitä rohkeutta kysyä ihastusta treffeille. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä voi saada siitä rohkeutta poistua kotoaan. Kumpikin voi vetää nupin sekaisin syömällä paljon. Sama vaikutus, mutta terveen ihmisen lähtökohtainen ahdistuneisuustaso ei ole lähelläkään verrokin tasoa.Sama se on stimulanttien kohdalla. Terapeuttiset annokset tuo samat vaikutukset, mutta terveellä ne eivät ole kovin merkittäviä, ADHD:lla mullistavia. Suuremmilla annoksilla päihtyy kaikki.
Ei ole mitään takuuta siitä, että jos sinulla on ADHD-diagnoosi stimulanttilääkitys mullistaisi elämäsi. Ongelma on siinä, että tutkimusnäyttö on niin heikkotasoista ettei niiden lääkkeiden lyhytkestoisesta, saati sitten pitkäkestoisesta, vasteesta voi sanoa juuta eikä jaata. Tänä vuonna julkaistun laajan meta-analyysin mukaan stimulanttien vaste lyhytkestoisissa RCT kokeissa vaihteli heikosta keskimääräiseen, vinouman riski oli suuri ja näytön aste heikko tai erittäin heikko:
"For pharmacotherapy, the largest metaanalysis reported a small to medium SMD in comparison with placebo (0.45, see Figure Figure22) 99 . Considering all metaanalyses, the effects of pharmacotherapy were heterogeneous (from 0.16 to 0.97)98, 99, 100, 101, 102. Large SMDs were found for amphetamines98, 100, 102, small to medium SMDs for methylphenidate100, 101. Risk of bias was often high or unclear, and level of evidence was low to very low"
Tutkimuksessa myös todetaan, että mitä suurempia efektikokoja tutkimuksissa oli (mitä suurempia vasteita lääke tuotti), sitä suuremmaksi kasvoi vinouman riski (tulosten vääristelyä eri tavoin) ja sitä rajallisempaa näyttö oli.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8751557/
Myös terve ihminen hyötyy ADHD-lääkityksestä keskittymisongelmissa aivan yhtä paljon kuin ADHD-diagnoosin saanut. Eräässä PET-kuvantamista käyttävässä tutkimuksessa verrattiin terveitä verrokkeja ADHD-potilaisiin. Heille annosteltiin kaikille Ritalinia ja tutkittiin sen vaikutusta koehenkilöiden keskittymiskykyyn ja dopamiinivasteisiin aivojuoviossa. Dopamiinivasteissa ei ollut mitään eroa ja keskittymiskyky parani myös terveillä ihmisillä, joilla oli keskittymiskyvyssä haasteita. Ihmisillä on lukuisia syitä, miksi keskittymiskyvyssä voi olla haastetta. ADHD oireet ovat nyky-yhteiskunnassa äärimmäisen yleisiä ja tuskinpa ADHD on itsessäänkään oireyhtymänä mikään etiologialtaan yhtenäinen neurobiologinen ilmiö, koska valtava määrä myös ympäristötekijöitä vaikuttaa hermoston kehitykseen ja käyttäytymiseen lapsuusiässä.
https://www.cam.ac.uk/research/news/imaging-study-shows-dopamine-dysfun…
Ei Suomessa käytetä Ritalinia adhd:n hoitoon.
Kyllä Ritalinia käytetään Suomessa. Silloin kun minulla oli sitä reseptillä, sitä ei kelakorvattu aikuisille. Ehkä tästä johtuu sekaannuksenne?
Ritalin oli myös minun ensimmäinen adhd lääke 17 vuotta sitten.
Luulen vastaajan sekoittaneen adderaliin, jossa on erilainen yhdistelmä vaikuttavia aineita kuin missään lääkkeessä Suomessa.
Adderal on tehokas adhd lääke. Sitä syödään Usassa. Suomessa sitä ei saa. On vain metyylifenidiaatti ja dexamfetamiini.
Attentin mitä Suomessa määrätään on eri lääke.
Adderal taas on yhdistelmä dexamfetamiinia ja levoamfetamiinia mikä toimii monella adhd oireisiin mutta siinä on suurempi väärinkäyttöpotentiaali.
Onhan Suomessa myös atomoksetiini ja guanfasiini käytössä metyylifenidaatin ja lisdeksamfetamiinin lisäksi.
Ja tavan deksamfetamiinin (Attentin). Joskus olen myös kuullut määrättävän 'off-label' Voxraa hoitamaan masennuksen yhteydessä myös ADHD:ta. Joillekin siitä on apua, eikä se sinänsä yllätä kun kyseessä myös stimulantti, tosin katinoni- eikä amfetamiinijohdannainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa käytetä Ritalinia adhd:n hoitoon.
Kyllä Ritalinia käytetään Suomessa. Silloin kun minulla oli sitä reseptillä, sitä ei kelakorvattu aikuisille. Ehkä tästä johtuu sekaannuksenne?
Ritalin oli myös minun ensimmäinen adhd lääke 17 vuotta sitten.
Luulen vastaajan sekoittaneen adderaliin, jossa on erilainen yhdistelmä vaikuttavia aineita kuin missään lääkkeessä Suomessa.
Adderall on tosiaan 75/25 dekstroamfetamiinia ja levoamfetamiinia.
Nykyään Yhdysvalloissa on myös lääke Evekeo, joka on 50/50 molempia - eli sama koostumus kuin katupirissä (paitsi katupiri on ehkä tsägällä 10% dex, 10% levoamfe ja 80% sokeria tai MSMää).
Mut anyway ei ne niin kauhean kaukana ole toisistaan, jos kerta yleisesti lääkkeenäkin käytetään muutakin kuin dekstroamfetamiinia. Ja nistit myös hyvin mielellään vetää pelkästään sitä ja maksaa siitä hyvin (Elvanse/Attentin). Se on ihan fuulaa, että ne olisi jotenkin täysin erilaisia aineita, ja ettei ne lääkkeet toimisi päihteinä.
Vierailija kirjoitti:
Jengi on ihan pihalla näistä.
Jos neurotyypillinen ihminen ottaa 18mg Concertan tai 20mg Elvansen niin ei se ala sekoilemaan kuin mikään duracell-pupu ellei ole jotenkin yliherkkä. Sen keskittymiskyky paranee.
Jos ADHD-ihminen ottaa samanlaiset 0,3g piritöötit kuin Ala-Malmin Puukko-Hanski, niin se todellakin piristää sitä ja pistää sukat pyörimään jaloissa.
Tämähän se olisi.
On siinä eroja miten noiden lääkkeiden vaikutukset subjektiivisesti koetaan, mutta lähtökohtaisesti tällaiset keskushermostoa piristävät aineet kuten metyylifenidaatti ja amfetamiini vaikuttaa samalla tavalla niin nepsyjen kuin nenttien aivojen ja välittäjäaineiden toimintaan: niitä stimuloiden eli kiihdyttäen.
Terapeuttiset annokset stimuloi lievästi, lähinnä parantaa keskittymiskykyä
Suuret annokset stimuloi voimakkaasti ja päihdyttää jonkin verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas väitän, että ADHD-potilaat on pääsääntöisesti riippuvaisia lääkkeestään. Se ei ole huono asia, on varsin normaalia että ihminen tarvitsee jotain lääkitystä arjesta ja elämästä selvitäkseen.
Mutta kyllä minusta kovasti kuulostaa siltä, että nämä ihmiset nimenomaan tarvitsevat lääkkeensä ja sitä ilman suorituskyky ja elämänlaatu kärsii. Riippuvuudelta kuulostaa.
En siis arvostele lainkaan ketään, pelkästään hyvä jos on saanut toimivan lääkkeen joka parantaa elämänlaatua. Mutta kyllä mä kokisin, että suurin osa on siitä aika riippuvaisia.
Miten riippuvuus määritellään? On totta, että toimintakyky on monelta osin huonompi, jos lääkettä ei ota. Tämä pätee myös täysin lääkitsemättömiin, joten se ei itsessään voi riippuvuuden määritelmä.
Vaikka lääkkeestä hyötyisi, voi unohtaa ottaa lääkkeen koska ei muista, että siitä hyötyisi. Tämä on ikävä oire. Pitäisi siis olla lääkitty, jotta muistaisi ottaa lääkkeen :D Ongelman ydin on se, ettei adhd poistu mihinkään siinä lääkkeiden oton välillä. Terveisin hlö jonka puoliso kysyy, oletko ottanut lääkkeen ja siinä vaiheessa muistan että minulla todella on lääkitys ja sitä voi myös käyttää. Joka kerta innostun, että tämähän toimii.
En varmaan pystyisi olemaan riippuvainen, koska unohtaisin että olen riippuvainen ja todennäköisesti en saisi aikaiseksi hankkia ainetta. Pakka pysyisi ehkä kasassa jos olisi aikaa keskittyä vain riippuvuuteen, mutta on kaikkea muutakin. Unohdin illalla laittaa vesilasin kun tuli se puhelu, no haen keittiöstä. Ai linnut on palanneet, on siis kevät. Missä kevyemmät takit? Nonniin, nyt on kiire, miks lääkkeet ei auta??( en ole ottanut siis vieläkään). Lääkärille on hävettävää sanoa, etten aina muista ottaa lääkettä, koska minun pitäisi tietää paremmin ja täsmälääkityskin on.....Täytyy ostaa dosetti, jotta muistaisin riippuvaisuuteni lääkkeestä. Käy hyvin järkeen, että huumeidenkäyttäjät käyttävät amfetamiinia muistaakseen käyttää muita huumeita. Varmasti on niin, jos kärsii myös adhdsta.
Joka tapauksessa on aivan sama, miten sinä asian koet, koska ethän sinä asiaa koe. Kokemus on aivan eri asia kuin näkemys, etenkin jos jälkimmäinen ei perustu juuri mihinkään. Luulisin, ettet KOE kyseessä olevan oikea ongelma, jolloin lääkkeitäkään ei syötäisi oikeasti tarpeeseen vaan riippuvuuteen. Ja silloinhan riippuvuus olisi välttämätön jos lääkettä käyttää. Ihan loogista järkeilyä, mutta ei vastaa todellisuutta.
Eikö kännykkään kannattaisi laittaa päivittäinen muistutus lääkkeistä, niin ei tarvitsisi edes muistella asiaa? Tai jääkaapin oveen excel, mihin rasti aina kun on ottanut lääkkeen. Mun metodi muistaa uudet rutiinit on laittaa hälytyksiä puhelin täyteen. Minulla ei siis ole diagnoosia, enkä aio hakea. Epäilen vahvasti adhd:ta itselläni (sitä mitä ennen sanottii add-versioksi). Olen opetellut näyttelemään "normaalia", elämä sujuu näinkin.
Heh. Toki kannattaisi, mutta ongelma on se, että myös sen hälytyksen voi unohtaa. Hassua, että tällaista joutuu selittämään ihmiselle, joka epäilee itsellään adhd:ta. Itse elän hälytyksillä. Yritin näytellä normaalia kolme vuosikymmentä. Tuloksena masennus, ahdistus, toistuvat burn outit jne. Jokaisella on adhd-piirteitä. Varsinainen adhd on ihan eri juttu.
Riippuvuudesta sellainen kommentti, että adhd-lääke ei tee ainakaan minua fyysisesti riippuvaiseksi. En ota viikonloppuisin lääkettä. Mutta psyykkisesti riippuvaiseksi se siinä mielessä tekee, että ilman lääkettä kaikki haittavaikutukset korostuu, kun on tottunut lääkkeen tuomiin hyötyihin.
Mutta psyykkisesti riippuvaiseksi se siinä mielessä tekee, että ilman lääkettä kaikki haittavaikutukset korostuu, kun on tottunut lääkkeen tuomiin hyötyihin.
Tämä koskee myös psyykkisinä pidettyjä oireistoja. Eli adhd-lääkettä voisi ottaa vaikka ahdistukseen ja masennukseen, jolle ei ole löytynyt elimellistä syytä.
Ihmetyttää tämä kahtiajako psyykkiseen tai fyysiseen riippuvuuteen. Jos oireet ovat myös psyykkisellä puolella, eikö niitä muka saisi lääkitä, ilman että kyse olisi muka väärin/viihdekäytöstä. Siis ihminen pyrkii vain normalisoimaan olonsa, ei saamaan mitään narkki"loja.ADHD-lääkellä ei missään tapauksessa saa hoitaa masennusta. ADHD-lääke lisää itsemurhariskiä.
Pitkässä käytössä voi harvinaisemmissa tapauksissa esiintyä ahdistuneisuutta, masennusta, kiihtyneisyyttä ja aggressiivisuutta.
Erittäin harvinainen mutta mahdollinen vaara on psykoosin puhkeaminen ja itsemurhariskin kohoaminen. Puustjärven mukaan psykoosiriski ilmenee usein heti lääkityksen aloittamisen yhteydessä.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/adhd-oireita-voidaan-helpottaa-huum…
Ensin hoidetaan masennus ja sen jälkeen voi kokeilla lääkitystä.
Tiedätkö, mikä muu aiheuttaa kohonnutta itsemurhariskiä? Useat masennuslääkkeet (erityisesti SSRI/SNRI), varsinkin alussa. Silti määrätään.
Sekä lääkärin että potilaan pitää ottaa tuo huomioon ja tilannetta tarkkailla, mutta varsin monella on sekä ADHD että masennus ja toinen on diagnosoimaton, ja lääkitys aloitetaan silti. Lisäksi monen ADHD:n kohdalla ilman sen asianmukaista hoitoa masennus on melkoisen hoitoresistenttiä sorttia, koska keskittymishäiriö haittaa elämänlaatua niin paljon.
Jos on mahdollinen ADHD ja masennus niin todellakin lääkkeitä voi kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD lääke ei ole sama asia kuin huume. Kemiallinen koostumus on erilainen, se huumaava osuus puuttuu. Opiskelkaa lapset kemiaa niin tajuatte.
Itselläni on adhd-lääkitys ja lääkkeistä ei tod saa mitään kiksejäADHD-lääkkeen ja huumeen erottaa lääkärin resepti.
Jos se huumaava osuus puuttuu niin miksi nistit maksaa maltaita niistä lääkkeistä?
No tää. Kun kaverini sai tietää että mulla on 50mg Elvanse, kertoi että narkkarit maksaa noista 15 tai jopa 20€ kappale. Eiköhän ne oo silloin ihan toimivaa tavaraa heille, tuo on musta aika paljon.
Yksi kapseli maksaa apteekista n. 3,90€ niin mä luulen kans. Ei kai kukaan muuten tuollaisia summia maksaisi, jos kahden tai kolmen kapselin hinnalla saa ilmeisesti gramman piriä.
Vierailija kirjoitti:
No totta kai siitä voi tulla riippuvaiseksi, ja tullaankin. Ei ne aivot sillä tavalla erota että onko sulla ADHD vai ei, kun ne tottuu siihen vaikutukseen. Ja sitten kun sen lääkkeen ottamisen lopettaa niin ihan takuuvarmasti tulee vieroitusoireita kuten väsymys ja lisääntynyt ruokahalu.
Itse asiassa ADHD:lla lisäksi tulee tietysti keskittymishäiriön oireet takaisin, joten se psykologinen 'koukku' voi olla vielä voimakkaampi, kun ADHD voi yhtäkkiä lääkkeet lopetettuaan vielä huonommin, kuin verrokkihenkilö jolla ei ADHD:ta ole.
Pointti taitaa olla siinä, että sitä ei koeta kovin haitalliseksi olla riippuvainen jos tarkoituksena on syödä niitä lääkkeitä periaatteessa loputtomiin.
No juuri noin, ei ihmiseltä oteta silmälaseja tai pyörätuoliakaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasapuolisuuden nimessä pitäisi kaikki huumeet lailistaa, kyllä mekin tavalliset rivikansalaiset haluamme skarpata ja yltää yhtä hyviin saavutuksiin kuin adhd-laiset :(
Riittää että feikkaat oireet. Mun lapsi sai adhd dg sen perusteella mitä mä sanelin paperille ja kerroin oireiksi kun halusin sille apua. Koulun puolelta tietty myös täyttivät jonkun paperin, mutta jos en olis värittänyt oireita pahemmiksi kuin mitä todellisuudessa ovat, ei dg olis tullu. Missään vaiheessa kukaan ei kyseenalaistanut mitä rastittiin oirekyselyyn, todettiin vaan että selvä tapaus, tässä pillerit. Kukaan ei ole kiinnostunut kontrolloimaan ton 11v lapsen olotilaa muuta ku riittää mitä mä kerron terv.hoitajalle tai lääkärille mitä kuuluu ja lääkäri sit kirjoittaa aina uuden lääkkeen kokeiluun ja isommalla annoksella. Kukaan ei kontrolloi mitenkään syökö toi lapsi oikeasti niitä lääkkeitä ed
Tässäpä joku koulupudokas sosiopaatti vanhempana. Sillähän "ei ole mitään väliä", mitä pojan koko elämänmittaisiin potilastietoihin kirjataan.
Nauru viranomaisille...hah hah...amfetamiini ei ole viinaa vaarallisempaa todellakaan.
Itselläni isotkaan annokset amfetamiinia eivät vaikuta muuten kuin vievät ruokahalun. Saatan vetää gramman piriä ja mennä nukkumaan.
Kyllä Ritalinia käytetään Suomessa. Silloin kun minulla oli sitä reseptillä, sitä ei kelakorvattu aikuisille. Ehkä tästä johtuu sekaannuksenne?