Lue keskustelun säännöt.
"ADHD-lääkkeisiin ei liity Puustjärven mukaan selkeää riippuvuuden riskiä" Miksi sitten amfetamiini laittomana aiheuttaa riippuvuutta ja ris...
05.10.2022 |
Samaa tavaraa se on, mutta puhtaampana.
"hoitovalikoimassa on deksamfetamiini- ja lisdeksamfetamiinivalmisteita. Sana amfetamiini voi aiheuttaa kielteisiä mielikuvia ja kyseiset lääkkeet sisältävätkin Valviran mukaan huumausainetta."
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/adhd-oireita-voidaan-helpottaa-huum…
Kommentit (330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas väitän, että ADHD-potilaat on pääsääntöisesti riippuvaisia lääkkeestään. Se ei ole huono asia, on varsin normaalia että ihminen tarvitsee jotain lääkitystä arjesta ja elämästä selvitäkseen.
Mutta kyllä minusta kovasti kuulostaa siltä, että nämä ihmiset nimenomaan tarvitsevat lääkkeensä ja sitä ilman suorituskyky ja elämänlaatu kärsii. Riippuvuudelta kuulostaa.
En siis arvostele lainkaan ketään, pelkästään hyvä jos on saanut toimivan lääkkeen joka parantaa elämänlaatua. Mutta kyllä mä kokisin, että suurin osa on siitä aika riippuvaisia.
Niih, meillä on valtava kirjo ihmisiä, jotka ovat täysin riippuvaisia lääkkeestään. Sydänvika, astma, epilepsia, diabetes... yms. yms.
Sinä kirjoitat "riippuvuus"-sanan kolme kertaa, eri muodossa. Koetko, että ihmiset eivät saisi olla riippuvaisia lääkkeestään? Jos koet, miksi? Jos et koe, miksi jauhat asiaa?
Se on hyvä, että sinä et arvostele lainkaan ketään, mutta kun elämänlaatu paranee, se onkin riippuvuutta.
Kannattaisiko sinun käydä kallokuvassa, jos siellä vaikka sattuisi olemaan jotain kotona?
No kun tämän keskustelun koko lähtökohta on artikkeli, jonka mukaan ei aiheuta riippuvuutta.
Se, että kirjoitan kolmesti riippuvuus tekee siitä tuomitsevaa? Mitä mä just luin?
Johan mä sanoin, että on ihan täysin ok olla riippuvainen lääkkeestään. Se, että elämänlaatu paranee ei ole riippuvuutta. Se, että jos ei pysty ilman lääkettä käytännössä toimimaan, se on.
Edelleenkään en arvostele tai tuomitse, että joku on lääkkeestään riippuvainen. Haluan vaan, että asioista puhutaan oikeilla nimillä. ADHD-lääkkeisiin syntyy riippuvuus, ja se on täysin ok.
Nuo diabetes- ja sydänlääkkeet mainitsin jopa itse esimerkkeinä.
Eihän adhd-lääkkeistä olla riippuvaisia samoin, kuin elintoimintoja tukevista lääkkeistä. Ne auttavat, mutta ne voi jättää ottamatta. Sikäli siis kun puhut riippuvuudesta, viittaat ihan riippuvuussairauteen. Haluun, tarpeeseen, vieroitusoireiden välttämiseen jne. Mutta tutkitusti adhd-lääkkeet eivät ole todennäköinen riippuvuusriski oikein käytettynä. Myöskään kokemukset eivät tue tätä. Olisiko vihdoin jotain ihan oikeita perusteluja?
Joku voi aina kehittää riippuvuuden ihan mihin vain. Ei hammaslankakeskustelu silti keskity joillakin esiintyvään psykologiseen riippuvuuteen langata liikaa ja tuhota ikenet. Mahdollista. Marginaalista. Työllisyyskeskustelu ei pyöri joillakin esiintyvän työnarkomanian perheitä tuhoavasta vaikuksesta. Että täytyy ehdottomasti huomioida tämäkin riski työllisyydestä puhuttaessa. Mikä tässä nyt on inttämisen aihe, kun tutkimukset todistavat päinvastaista? Ei niihin synny riippuvuutta, mutta niitä voi olla järkevää käyttää. Moni myös luopuu lääkityksestä haittavaikutusten vuoksi ja näinhän ei riippuvuudesta käy. Haittavaikutukset ovat usein mittavat elämän joka saralla ja silti jatketaan, koska riippuvuus.
Mä söin Concertaa muutaman kuukauden kun psykiatri oli sitä mieltä, että mulla on ADD. No jos on niin on lievänä. Oli kaikenlaista elämässä menossa sillon. Lopetin Concertan seinään eikä tullut viekkareita eikä todellakaan ollut mitään psyykkistä riippuvuutta. Toki tämä on vain minun kokemukseni, mutta epäilen todella vahvasti, että metyylifenidaatti tai deksamfetamiini aiheuttaa mitään riippuvuutta. No ehkä siinä vaiheessa, jos niitä käyttää päihtymiseen, mutta silloin annokset ovat todella isoja ja miksi ADHD niitä käyttäisi edes päihtymiseen kun saa niillä itselleen normaalin olon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on valtavan stereotyyppisiä käsityksiä ADHD:ta, jopa asiaan perehtymättömillä kouluterveydenhoitajilla. Tyyliin, jos oppilaan ka. on 9,5 ja käytös 9, niin oppilaalla ei voi olla ADHD:ta.
Tämä on valitettavasti totta. Jostain se kuitenkin tulee; ADHD-oppilaat on selvästi monella mittarilla huonompia koulussa ja älykkyysosamäärätesteissä kuin neurotyypilliset.
Mutta toki typerää, että jos joku suoriutuu hyvin niin se sulkisi pois ADHD:n.
Mikähän lähteesi tähän on? "Huonompia" tarkoittaa omalla kokemuksella sitä, että kun adhd vaikuttaa niin moneen osa-alueeseen niin "huonous" tulee siitä. Älykkyyteen adhd ei vaikuta mitenkään. Päinvastoin, etenkin tytöt jäävät usein ilman diagnoosia, koska pystyivät kompensoimaan älyllä puutteita. Siksi diagnosointi viivästyy. Ja ei, tämä ei tarkoita myöskään sitä, että ahdh olisi keskimäärin älykkäämpi.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3489818/#!po=58.3969
Vaikkapa siitä.
ADHD:t suoriutuu huonommin koulussa monilla mittareilla. Ja se on ihan täysin loogista: jos ei pysty keskittymään, niin totta kai se vaikuttaa koulumenestykseen. En missään vaiheessa väittänyt että ovat vähemmän älykkäitä, mutta jos älykkyyttä mitataan testillä joka vaatii keskittymistä, niin totta kai tämä näkyy tuloksissa, ellei ADHD:t ole kautta linjan vastaavalla erolla muita fiksumpia.
Taas muka-loogiset, mutta väärät johtopäätökset. Älykkyystestit eivät vaadi niin pitkäjänteistä keskittymistä, kuin opiskelu. Pari tuntia ja ulos. Jos haaste on kiinnostava, voi mennä ihan hyperfokusaatiolla. Älykkyystestiä ei reputa, jos et ilmesty ennen itse testiä paikalle viikkoja joka aamu tiettyyn aikaan. Ja tämä on se joka uuvuttaa. Pikku rypistys? Milloin vaan. Mitä vaikeampi, sen parempi. Monihan esim. suoriutuu pääsykokeesta, mutta opintojen suorittaminen päätökseen onkin sitten eri juttu. Jonkun vuoden moni jaksaa kompensoida joten kuten, pari tuntia helposti.
Eli lähes kaikki ADHD:t pystyy keskittymään yhtäjaksoisesti pari tuntia, ei mitään ongelmaa?
Ja esitetyt väitteet eivät syntyneet johtopäätöksinä (vaikka ovatkin myös loogisia), vaan ne ovat tilastollisesti osoitettuja asioita. Looginen päättely ja empiirinen näyttö osoittavat saman lopputuloksen: keskittymishäiriöiset pärjäävät tällaisissa testeissä keskimäärin huonommin.
Laittaisitko jo sen (mieluiten tieteellisen) lähteen, missä näin on todettu ja onko pärjäämisen ero tilastollisesti tai muuten merkittävä. Mihin tämä huonous perustuu, koska ei ainakaan älykkyysosamäärään. Wais:issa pystytään huomiomaan eli suhteuttamaan tälläisiä tekijöitä, joten eri tavalla suoriutuminen ei ole huonommin suoriutumista, jos yleisälystä ollaan kiinnostuneita. Eli ÄO:sta. Eli eihän silloin suoriuduta älykkyyttä mittaavassa testissä huonommin jos a) älykkyys saadaan mitattua ja b) tulos ei älykkyyden suhteen eroa merkittävästi vertailuryhmästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on valtavan stereotyyppisiä käsityksiä ADHD:ta, jopa asiaan perehtymättömillä kouluterveydenhoitajilla. Tyyliin, jos oppilaan ka. on 9,5 ja käytös 9, niin oppilaalla ei voi olla ADHD:ta.
Tämä on valitettavasti totta. Jostain se kuitenkin tulee; ADHD-oppilaat on selvästi monella mittarilla huonompia koulussa ja älykkyysosamäärätesteissä kuin neurotyypilliset.
Mutta toki typerää, että jos joku suoriutuu hyvin niin se sulkisi pois ADHD:n.
Mikähän lähteesi tähän on? "Huonompia" tarkoittaa omalla kokemuksella sitä, että kun adhd vaikuttaa niin moneen osa-alueeseen niin "huonous" tulee siitä. Älykkyyteen adhd ei vaikuta mitenkään. Päinvastoin, etenkin tytöt jäävät usein ilman diagnoosia, koska pystyivät kompensoimaan älyllä puutteita. Siksi diagnosointi viivästyy. Ja ei, tämä ei tarkoita myöskään sitä, että ahdh olisi keskimäärin älykkäämpi.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3489818/#!po=58.3969
Vaikkapa siitä.
ADHD:t suoriutuu huonommin koulussa monilla mittareilla. Ja se on ihan täysin loogista: jos ei pysty keskittymään, niin totta kai se vaikuttaa koulumenestykseen. En missään vaiheessa väittänyt että ovat vähemmän älykkäitä, mutta jos älykkyyttä mitataan testillä joka vaatii keskittymistä, niin totta kai tämä näkyy tuloksissa, ellei ADHD:t ole kautta linjan vastaavalla erolla muita fiksumpia.
Taas muka-loogiset, mutta väärät johtopäätökset. Älykkyystestit eivät vaadi niin pitkäjänteistä keskittymistä, kuin opiskelu. Pari tuntia ja ulos. Jos haaste on kiinnostava, voi mennä ihan hyperfokusaatiolla. Älykkyystestiä ei reputa, jos et ilmesty ennen itse testiä paikalle viikkoja joka aamu tiettyyn aikaan. Ja tämä on se joka uuvuttaa. Pikku rypistys? Milloin vaan. Mitä vaikeampi, sen parempi. Monihan esim. suoriutuu pääsykokeesta, mutta opintojen suorittaminen päätökseen onkin sitten eri juttu. Jonkun vuoden moni jaksaa kompensoida joten kuten, pari tuntia helposti.
En minä vaan jaksanut keskittyä älykkyystestin tehtäviin. Tosin olen niin hyvä näyttelijä, että kukaan ei tajunnut sitä. En halunnut diagnoosia. Ei esikyselyä tekevä lääkärikään huomannut mitään vikaa keskittymisessäni. Luin kysymykset paperilta 3-5 kertaan, olin tosi levoton jne. Lääkäri kirjoitti paperiin: Keskittyy ja on rauhallinen. Sitä oppii feikkaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ero neurotyypillisten ja keskittymishäiriöisten välillä ei liity siihen, että lääke vaikuttaisi aivoihin tai hermostoon mitenkään eri tavalla. Ero liittyy siihen, miten ne vaikutukset eroavat normitilanteesta. Vaikutus on sinänsä samanlainen, stimulantti ei farmakologisesti rauhoita ADHD-ihmistä sen enempää, vaan kiihdyttää tämänkin keskushermoston ja tiettyjen välittäjäaineiden toimintaa. Se vaan koetaan rauhoittavaksi; se ei kuitenkaan ole depressantti tai sedatiivi heillekään, 'rauhoittava' viittaa tiettyyn selkeyteen ja tyyneyteen, joka voi olla ominaista myös stimulantille, kun on virkeä mutta keskittynyt.
Sitä miten ne vaikutukset ovat periaatteessa samat, mutta vahvemmat kuin terveissä verrokkihenkilöissä, voi verrata muihin päihdyttäviin lääkkeisiin, vaikka opioideihin ja bentsoihin.
Terve ihminen, jolla on ehkä jotain pientä päänsärkyä tai lihasjumia, voi käyttää opioidia ja saada kivunlievityksen, ja isommalla annoksella euforiaa ja päihdevaikutuksia.
Kipupotilas saa samat vaikutukset, mutta koska kivun lähtötaso on korkeampi, se hyöty on suurempi.
Terve ihminen voi syödä Diapamia ja saada siitä rohkeutta kysyä ihastusta treffeille. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä voi saada siitä rohkeutta poistua kotoaan. Kumpikin voi vetää nupin sekaisin syömällä paljon. Sama vaikutus, mutta terveen ihmisen lähtökohtainen ahdistuneisuustaso ei ole lähelläkään verrokin tasoa.Sama se on stimulanttien kohdalla. Terapeuttiset annokset tuo samat vaikutukset, mutta terveellä ne eivät ole kovin merkittäviä, ADHD:lla mullistavia. Suuremmilla annoksilla päihtyy kaikki.
Ei ole mitään takuuta siitä, että jos sinulla on ADHD-diagnoosi stimulanttilääkitys mullistaisi elämäsi. Ongelma on siinä, että tutkimusnäyttö on niin heikkotasoista ettei niiden lääkkeiden lyhytkestoisesta, saati sitten pitkäkestoisesta, vasteesta voi sanoa juuta eikä jaata. Tänä vuonna julkaistun laajan meta-analyysin mukaan stimulanttien vaste lyhytkestoisissa RCT kokeissa vaihteli heikosta keskimääräiseen, vinouman riski oli suuri ja näytön aste heikko tai erittäin heikko:
"For pharmacotherapy, the largest metaanalysis reported a small to medium SMD in comparison with placebo (0.45, see Figure Figure22) 99 . Considering all metaanalyses, the effects of pharmacotherapy were heterogeneous (from 0.16 to 0.97)98, 99, 100, 101, 102. Large SMDs were found for amphetamines98, 100, 102, small to medium SMDs for methylphenidate100, 101. Risk of bias was often high or unclear, and level of evidence was low to very low"
Tutkimuksessa myös todetaan, että mitä suurempia efektikokoja tutkimuksissa oli (mitä suurempia vasteita lääke tuotti), sitä suuremmaksi kasvoi vinouman riski (tulosten vääristelyä eri tavoin) ja sitä rajallisempaa näyttö oli.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8751557/
Myös terve ihminen hyötyy ADHD-lääkityksestä keskittymisongelmissa aivan yhtä paljon kuin ADHD-diagnoosin saanut. Eräässä PET-kuvantamista käyttävässä tutkimuksessa verrattiin terveitä verrokkeja ADHD-potilaisiin. Heille annosteltiin kaikille Ritalinia ja tutkittiin sen vaikutusta koehenkilöiden keskittymiskykyyn ja dopamiinivasteisiin aivojuoviossa. Dopamiinivasteissa ei ollut mitään eroa ja keskittymiskyky parani myös terveillä ihmisillä, joilla oli keskittymiskyvyssä haasteita. Ihmisillä on lukuisia syitä, miksi keskittymiskyvyssä voi olla haastetta. ADHD oireet ovat nyky-yhteiskunnassa äärimmäisen yleisiä ja tuskinpa ADHD on itsessäänkään oireyhtymänä mikään etiologialtaan yhtenäinen neurobiologinen ilmiö, koska valtava määrä myös ympäristötekijöitä vaikuttaa hermoston kehitykseen ja käyttäytymiseen lapsuusiässä.
https://www.cam.ac.uk/research/news/imaging-study-shows-dopamine-dysfun…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas väitän, että ADHD-potilaat on pääsääntöisesti riippuvaisia lääkkeestään. Se ei ole huono asia, on varsin normaalia että ihminen tarvitsee jotain lääkitystä arjesta ja elämästä selvitäkseen.
Mutta kyllä minusta kovasti kuulostaa siltä, että nämä ihmiset nimenomaan tarvitsevat lääkkeensä ja sitä ilman suorituskyky ja elämänlaatu kärsii. Riippuvuudelta kuulostaa.
En siis arvostele lainkaan ketään, pelkästään hyvä jos on saanut toimivan lääkkeen joka parantaa elämänlaatua. Mutta kyllä mä kokisin, että suurin osa on siitä aika riippuvaisia.
Niih, meillä on valtava kirjo ihmisiä, jotka ovat täysin riippuvaisia lääkkeestään. Sydänvika, astma, epilepsia, diabetes... yms. yms.
Sinä kirjoitat "riippuvuus"-sanan kolme kertaa, eri muodossa. Koetko, että ihmiset eivät saisi olla riippuvaisia lääkkeestään? Jos koet, miksi? Jos et koe, miksi jauhat asiaa?
Se on hyvä, että sinä et arvostele lainkaan ketään, mutta kun elämänlaatu paranee, se onkin riippuvuutta.
Kannattaisiko sinun käydä kallokuvassa, jos siellä vaikka sattuisi olemaan jotain kotona?
No kun tämän keskustelun koko lähtökohta on artikkeli, jonka mukaan ei aiheuta riippuvuutta.
Se, että kirjoitan kolmesti riippuvuus tekee siitä tuomitsevaa? Mitä mä just luin?
Johan mä sanoin, että on ihan täysin ok olla riippuvainen lääkkeestään. Se, että elämänlaatu paranee ei ole riippuvuutta. Se, että jos ei pysty ilman lääkettä käytännössä toimimaan, se on.
Edelleenkään en arvostele tai tuomitse, että joku on lääkkeestään riippuvainen. Haluan vaan, että asioista puhutaan oikeilla nimillä. ADHD-lääkkeisiin syntyy riippuvuus, ja se on täysin ok.
Nuo diabetes- ja sydänlääkkeet mainitsin jopa itse esimerkkeinä.
Eihän adhd-lääkkeistä olla riippuvaisia samoin, kuin elintoimintoja tukevista lääkkeistä. Ne auttavat, mutta ne voi jättää ottamatta. Sikäli siis kun puhut riippuvuudesta, viittaat ihan riippuvuussairauteen. Haluun, tarpeeseen, vieroitusoireiden välttämiseen jne. Mutta tutkitusti adhd-lääkkeet eivät ole todennäköinen riippuvuusriski oikein käytettynä. Myöskään kokemukset eivät tue tätä. Olisiko vihdoin jotain ihan oikeita perusteluja?
Joku voi aina kehittää riippuvuuden ihan mihin vain. Ei hammaslankakeskustelu silti keskity joillakin esiintyvään psykologiseen riippuvuuteen langata liikaa ja tuhota ikenet. Mahdollista. Marginaalista. Työllisyyskeskustelu ei pyöri joillakin esiintyvän työnarkomanian perheitä tuhoavasta vaikuksesta. Että täytyy ehdottomasti huomioida tämäkin riski työllisyydestä puhuttaessa. Mikä tässä nyt on inttämisen aihe, kun tutkimukset todistavat päinvastaista? Ei niihin synny riippuvuutta, mutta niitä voi olla järkevää käyttää. Moni myös luopuu lääkityksestä haittavaikutusten vuoksi ja näinhän ei riippuvuudesta käy. Haittavaikutukset ovat usein mittavat elämän joka saralla ja silti jatketaan, koska riippuvuus.
Kirjoitat hyvin ADHD lääkityksen tarpeen auki :)
Kyse ei nimenomaan ole riippuvuusoireisiin johtavasta fyysisestä riippuvuudesta. Voin olla kesäloman vallan mainiosti ilman lääkkeitä.
Se tarve tulee oman elämänhallinnan tarpeesta ja työkyvyn ylläpitämisestä. Tuon lääkityksen maaginen voima on rauhoittava. Keskittyminen sekä asioiden aloittaminen ja lopettaminen hallitusti itsensä päättämä on itselle oleellinen apu.
Jos tätä ei olisi, olisin mahdollisesti syrjäytynyt. Nyt olen ihan tavallinen keskituloinen veronmaksaja, joka on hyvä työssään ja pitää vielä siitä - joo, ihan friikki ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa nukahtamisvaikeus on yksi tyypillisimmistä stimulanttien haitoista. Moni joutuu käyttämään melatoniinia nukahtamisen tueksi, ja on niitäkin jotka eivät voi käyttää pitkävaikutteisia valmisteita ollenkaan, koska nukahtaminen venyy liikaa. Jos nukahtaminen helpottuu, sen ajatellaan johtuvan siitä, että kun päivä sujuu tasaisemmin, eikä mieli ja keho ole jatkuvassa ylivirittyneessä tilassa, on illalla nukahtaminen sen johdosta helpompaa JOS ei kuulu niihin joilla nukahtamisvaikeus tulee haittavaikutuksena lääkkeestä. Toinen tyypillinen haitta on ruokahaluttomuus. On muitakin mahdollisia haittoja, mutta kaikille ei kaikkea tule, onnekkaimmille ei mitään. Joillain haitat ovat niin voimakkaita, että ne estävät lääkityksen käyttämisen kokonaan.
Jos nukahtaminen helpottuu se kielii osittain myös siitä, että lääkkeelle on kehittynyt toleranssia.
Mut ylipäätään tossa tuli mun mielestä tärkeitä pointteja. Unettomuus ja ruokahaluttomuus ovat ne klassiset tunnetut stimulanttien sivuvaikutukset - ei ole nälkä, ei nukuta.
Nämä ovat ADHD:llakin ne yleisimmät sivuvaikutukset, eli kyllä ne aineet piristää niitäkin ja toimii periaatteessa samalla tavalla.
Se ettei juuri sinulla joka tän luet esiinny näitä sivuvaikutuksia ei tarkoita, etteikö ne olisi varsin yleisiä. Jos lääkkeen pystyy ottamaan vaikka juuri ennen nukkumaanmenoa eikä yhtään vaikuta siihen taikka ruokahaluun, niin tämä on poikkeuksellista jopa ADHD:lle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas väitän, että ADHD-potilaat on pääsääntöisesti riippuvaisia lääkkeestään. Se ei ole huono asia, on varsin normaalia että ihminen tarvitsee jotain lääkitystä arjesta ja elämästä selvitäkseen.
Mutta kyllä minusta kovasti kuulostaa siltä, että nämä ihmiset nimenomaan tarvitsevat lääkkeensä ja sitä ilman suorituskyky ja elämänlaatu kärsii. Riippuvuudelta kuulostaa.
En siis arvostele lainkaan ketään, pelkästään hyvä jos on saanut toimivan lääkkeen joka parantaa elämänlaatua. Mutta kyllä mä kokisin, että suurin osa on siitä aika riippuvaisia.
Niih, meillä on valtava kirjo ihmisiä, jotka ovat täysin riippuvaisia lääkkeestään. Sydänvika, astma, epilepsia, diabetes... yms. yms.
Sinä kirjoitat "riippuvuus"-sanan kolme kertaa, eri muodossa. Koetko, että ihmiset eivät saisi olla riippuvaisia lääkkeestään? Jos koet, miksi? Jos et koe, miksi jauhat asiaa?
Se on hyvä, että sinä et arvostele lainkaan ketään, mutta kun elämänlaatu paranee, se onkin riippuvuutta.
Kannattaisiko sinun käydä kallokuvassa, jos siellä vaikka sattuisi olemaan jotain kotona?
No kun tämän keskustelun koko lähtökohta on artikkeli, jonka mukaan ei aiheuta riippuvuutta.
Se, että kirjoitan kolmesti riippuvuus tekee siitä tuomitsevaa? Mitä mä just luin?
Johan mä sanoin, että on ihan täysin ok olla riippuvainen lääkkeestään. Se, että elämänlaatu paranee ei ole riippuvuutta. Se, että jos ei pysty ilman lääkettä käytännössä toimimaan, se on.
Edelleenkään en arvostele tai tuomitse, että joku on lääkkeestään riippuvainen. Haluan vaan, että asioista puhutaan oikeilla nimillä. ADHD-lääkkeisiin syntyy riippuvuus, ja se on täysin ok.
Nuo diabetes- ja sydänlääkkeet mainitsin jopa itse esimerkkeinä.
Eihän adhd-lääkkeistä olla riippuvaisia samoin, kuin elintoimintoja tukevista lääkkeistä. Ne auttavat, mutta ne voi jättää ottamatta. Sikäli siis kun puhut riippuvuudesta, viittaat ihan riippuvuussairauteen. Haluun, tarpeeseen, vieroitusoireiden välttämiseen jne. Mutta tutkitusti adhd-lääkkeet eivät ole todennäköinen riippuvuusriski oikein käytettynä. Myöskään kokemukset eivät tue tätä. Olisiko vihdoin jotain ihan oikeita perusteluja?
Joku voi aina kehittää riippuvuuden ihan mihin vain. Ei hammaslankakeskustelu silti keskity joillakin esiintyvään psykologiseen riippuvuuteen langata liikaa ja tuhota ikenet. Mahdollista. Marginaalista. Työllisyyskeskustelu ei pyöri joillakin esiintyvän työnarkomanian perheitä tuhoavasta vaikuksesta. Että täytyy ehdottomasti huomioida tämäkin riski työllisyydestä puhuttaessa. Mikä tässä nyt on inttämisen aihe, kun tutkimukset todistavat päinvastaista? Ei niihin synny riippuvuutta, mutta niitä voi olla järkevää käyttää. Moni myös luopuu lääkityksestä haittavaikutusten vuoksi ja näinhän ei riippuvuudesta käy. Haittavaikutukset ovat usein mittavat elämän joka saralla ja silti jatketaan, koska riippuvuus.
Mä söin Concertaa muutaman kuukauden kun psykiatri oli sitä mieltä, että mulla on ADD. No jos on niin on lievänä. Oli kaikenlaista elämässä menossa sillon. Lopetin Concertan seinään eikä tullut viekkareita eikä todellakaan ollut mitään psyykkistä riippuvuutta. Toki tämä on vain minun kokemukseni, mutta epäilen todella vahvasti, että metyylifenidaatti tai deksamfetamiini aiheuttaa mitään riippuvuutta. No ehkä siinä vaiheessa, jos niitä käyttää päihtymiseen, mutta silloin annokset ovat todella isoja ja miksi ADHD niitä käyttäisi edes päihtymiseen kun saa niillä itselleen normaalin olon?
Epäile vaan ihan rauhassa, mutta kyllähän tuo että deksamfetamiini ei aiheuttaisi riippuvuutta on aika naurettava väite. "EHKÄ" siinä vaiheessa jos käyttää päihtymiseen? Piriin jää ihan tunnetusti koukkuun, eikä se sinänsä vaikuta onko sitä otettu lääkitsemiseen vai päihtymiseen; mistä aivot tietää, mistä syystä olet lääkettä ottanut?
Miksi ADHD niitä käyttäisi päihtymiseen? Koska kun ottaa enemmän kuin sen mikä tuo normaalin olon, joillekin tulee siitä kiva olo. Samoja syitä miksi kukaan ylipäätään käyttää päihteitä.
Ja tiedoksi vaan, tuo retoriseksi tarkoittamasi kysymys ei ole ehkä siihen sopivin, kun on erittäin hyvin tiedossa että monet ADHD:t käyttää stimulantteja nimenomaan päihtymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on valtavan stereotyyppisiä käsityksiä ADHD:ta, jopa asiaan perehtymättömillä kouluterveydenhoitajilla. Tyyliin, jos oppilaan ka. on 9,5 ja käytös 9, niin oppilaalla ei voi olla ADHD:ta.
Tämä on valitettavasti totta. Jostain se kuitenkin tulee; ADHD-oppilaat on selvästi monella mittarilla huonompia koulussa ja älykkyysosamäärätesteissä kuin neurotyypilliset.
Mutta toki typerää, että jos joku suoriutuu hyvin niin se sulkisi pois ADHD:n.
Mikähän lähteesi tähän on? "Huonompia" tarkoittaa omalla kokemuksella sitä, että kun adhd vaikuttaa niin moneen osa-alueeseen niin "huonous" tulee siitä. Älykkyyteen adhd ei vaikuta mitenkään. Päinvastoin, etenkin tytöt jäävät usein ilman diagnoosia, koska pystyivät kompensoimaan älyllä puutteita. Siksi diagnosointi viivästyy. Ja ei, tämä ei tarkoita myöskään sitä, että ahdh olisi keskimäärin älykkäämpi.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3489818/#!po=58.3969
Vaikkapa siitä.
ADHD:t suoriutuu huonommin koulussa monilla mittareilla. Ja se on ihan täysin loogista: jos ei pysty keskittymään, niin totta kai se vaikuttaa koulumenestykseen. En missään vaiheessa väittänyt että ovat vähemmän älykkäitä, mutta jos älykkyyttä mitataan testillä joka vaatii keskittymistä, niin totta kai tämä näkyy tuloksissa, ellei ADHD:t ole kautta linjan vastaavalla erolla muita fiksumpia.
Eli loppujen lopuksi ollaan samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on valtavan stereotyyppisiä käsityksiä ADHD:ta, jopa asiaan perehtymättömillä kouluterveydenhoitajilla. Tyyliin, jos oppilaan ka. on 9,5 ja käytös 9, niin oppilaalla ei voi olla ADHD:ta.
Tämä on valitettavasti totta. Jostain se kuitenkin tulee; ADHD-oppilaat on selvästi monella mittarilla huonompia koulussa ja älykkyysosamäärätesteissä kuin neurotyypilliset.
Mutta toki typerää, että jos joku suoriutuu hyvin niin se sulkisi pois ADHD:n.
Mikähän lähteesi tähän on? "Huonompia" tarkoittaa omalla kokemuksella sitä, että kun adhd vaikuttaa niin moneen osa-alueeseen niin "huonous" tulee siitä. Älykkyyteen adhd ei vaikuta mitenkään. Päinvastoin, etenkin tytöt jäävät usein ilman diagnoosia, koska pystyivät kompensoimaan älyllä puutteita. Siksi diagnosointi viivästyy. Ja ei, tämä ei tarkoita myöskään sitä, että ahdh olisi keskimäärin älykkäämpi.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3489818/#!po=58.3969
Vaikkapa siitä.
ADHD:t suoriutuu huonommin koulussa monilla mittareilla. Ja se on ihan täysin loogista: jos ei pysty keskittymään, niin totta kai se vaikuttaa koulumenestykseen. En missään vaiheessa väittänyt että ovat vähemmän älykkäitä, mutta jos älykkyyttä mitataan testillä joka vaatii keskittymistä, niin totta kai tämä näkyy tuloksissa, ellei ADHD:t ole kautta linjan vastaavalla erolla muita fiksumpia.
Eli loppujen lopuksi ollaan samaa mieltä.
Niin ollaan. Moni vaan ehti luulla että tarkoitin ADHD-ihmisten olevan tyhmempiä, mitä en missään nimessä tarkoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas väitän, että ADHD-potilaat on pääsääntöisesti riippuvaisia lääkkeestään. Se ei ole huono asia, on varsin normaalia että ihminen tarvitsee jotain lääkitystä arjesta ja elämästä selvitäkseen.
Mutta kyllä minusta kovasti kuulostaa siltä, että nämä ihmiset nimenomaan tarvitsevat lääkkeensä ja sitä ilman suorituskyky ja elämänlaatu kärsii. Riippuvuudelta kuulostaa.
En siis arvostele lainkaan ketään, pelkästään hyvä jos on saanut toimivan lääkkeen joka parantaa elämänlaatua. Mutta kyllä mä kokisin, että suurin osa on siitä aika riippuvaisia.
Miten riippuvuus määritellään? On totta, että toimintakyky on monelta osin huonompi, jos lääkettä ei ota. Tämä pätee myös täysin lääkitsemättömiin, joten se ei itsessään voi riippuvuuden määritelmä.
Vaikka lääkkeestä hyötyisi, voi unohtaa ottaa lääkkeen koska ei muista, että siitä hyötyisi. Tämä on ikävä oire. Pitäisi siis olla lääkitty, jotta muistaisi ottaa lääkkeen :D Ongelman ydin on se, ettei adhd poistu mihinkään siinä lääkkeiden oton välillä. Terveisin hlö jonka puoliso kysyy, oletko ottanut lääkkeen ja siinä vaiheessa muistan että minulla todella on lääkitys ja sitä voi myös käyttää. Joka kerta innostun, että tämähän toimii.
En varmaan pystyisi olemaan riippuvainen, koska unohtaisin että olen riippuvainen ja todennäköisesti en saisi aikaiseksi hankkia ainetta. Pakka pysyisi ehkä kasassa jos olisi aikaa keskittyä vain riippuvuuteen, mutta on kaikkea muutakin. Unohdin illalla laittaa vesilasin kun tuli se puhelu, no haen keittiöstä. Ai linnut on palanneet, on siis kevät. Missä kevyemmät takit? Nonniin, nyt on kiire, miks lääkkeet ei auta??( en ole ottanut siis vieläkään). Lääkärille on hävettävää sanoa, etten aina muista ottaa lääkettä, koska minun pitäisi tietää paremmin ja täsmälääkityskin on.....Täytyy ostaa dosetti, jotta muistaisin riippuvaisuuteni lääkkeestä. Käy hyvin järkeen, että huumeidenkäyttäjät käyttävät amfetamiinia muistaakseen käyttää muita huumeita. Varmasti on niin, jos kärsii myös adhdsta.
Joka tapauksessa on aivan sama, miten sinä asian koet, koska ethän sinä asiaa koe. Kokemus on aivan eri asia kuin näkemys, etenkin jos jälkimmäinen ei perustu juuri mihinkään. Luulisin, ettet KOE kyseessä olevan oikea ongelma, jolloin lääkkeitäkään ei syötäisi oikeasti tarpeeseen vaan riippuvuuteen. Ja silloinhan riippuvuus olisi välttämätön jos lääkettä käyttää. Ihan loogista järkeilyä, mutta ei vastaa todellisuutta.
Eikö kännykkään kannattaisi laittaa päivittäinen muistutus lääkkeistä, niin ei tarvitsisi edes muistella asiaa? Tai jääkaapin oveen excel, mihin rasti aina kun on ottanut lääkkeen. Mun metodi muistaa uudet rutiinit on laittaa hälytyksiä puhelin täyteen. Minulla ei siis ole diagnoosia, enkä aio hakea. Epäilen vahvasti adhd:ta itselläni (sitä mitä ennen sanottii add-versioksi). Olen opetellut näyttelemään "normaalia", elämä sujuu näinkin.
Heh. Toki kannattaisi, mutta ongelma on se, että myös sen hälytyksen voi unohtaa. Hassua, että tällaista joutuu selittämään ihmiselle, joka epäilee itsellään adhd:ta. Itse elän hälytyksillä. Yritin näytellä normaalia kolme vuosikymmentä. Tuloksena masennus, ahdistus, toistuvat burn outit jne. Jokaisella on adhd-piirteitä. Varsinainen adhd on ihan eri juttu.
Riippuvuudesta sellainen kommentti, että adhd-lääke ei tee ainakaan minua fyysisesti riippuvaiseksi. En ota viikonloppuisin lääkettä. Mutta psyykkisesti riippuvaiseksi se siinä mielessä tekee, että ilman lääkettä kaikki haittavaikutukset korostuu, kun on tottunut lääkkeen tuomiin hyötyihin.
Tiedoksi sellainen kommentti, että se ei ole sinun tai ADHD:n ominaisuus, vaan sen lääkkeen. Kukaan ei tule amfetamiinista fyysisesti riippuvaiseksi, se on tunnetusti ainoastaan psyykkisesti koukuttavaa. Narkkaritkin on siitä "vaan" psyykkisesti riippuvaisia.
Väitätkö tosiaan, että narkeilla ei ole fyysisiä vieroitusoireita? He pystyvät olemaan ilman silloin, kun haluavat eivätkä huomaa fyysisessä olossa mitään eroja? Eivät tärise, vapise, oksentele tms?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero neurotyypillisten ja keskittymishäiriöisten välillä ei liity siihen, että lääke vaikuttaisi aivoihin tai hermostoon mitenkään eri tavalla. Ero liittyy siihen, miten ne vaikutukset eroavat normitilanteesta. Vaikutus on sinänsä samanlainen, stimulantti ei farmakologisesti rauhoita ADHD-ihmistä sen enempää, vaan kiihdyttää tämänkin keskushermoston ja tiettyjen välittäjäaineiden toimintaa. Se vaan koetaan rauhoittavaksi; se ei kuitenkaan ole depressantti tai sedatiivi heillekään, 'rauhoittava' viittaa tiettyyn selkeyteen ja tyyneyteen, joka voi olla ominaista myös stimulantille, kun on virkeä mutta keskittynyt.
Sitä miten ne vaikutukset ovat periaatteessa samat, mutta vahvemmat kuin terveissä verrokkihenkilöissä, voi verrata muihin päihdyttäviin lääkkeisiin, vaikka opioideihin ja bentsoihin.
Terve ihminen, jolla on ehkä jotain pientä päänsärkyä tai lihasjumia, voi käyttää opioidia ja saada kivunlievityksen, ja isommalla annoksella euforiaa ja päihdevaikutuksia.
Kipupotilas saa samat vaikutukset, mutta koska kivun lähtötaso on korkeampi, se hyöty on suurempi.
Terve ihminen voi syödä Diapamia ja saada siitä rohkeutta kysyä ihastusta treffeille. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä voi saada siitä rohkeutta poistua kotoaan. Kumpikin voi vetää nupin sekaisin syömällä paljon. Sama vaikutus, mutta terveen ihmisen lähtökohtainen ahdistuneisuustaso ei ole lähelläkään verrokin tasoa.Sama se on stimulanttien kohdalla. Terapeuttiset annokset tuo samat vaikutukset, mutta terveellä ne eivät ole kovin merkittäviä, ADHD:lla mullistavia. Suuremmilla annoksilla päihtyy kaikki.
Ei ole mitään takuuta siitä, että jos sinulla on ADHD-diagnoosi stimulanttilääkitys mullistaisi elämäsi. Ongelma on siinä, että tutkimusnäyttö on niin heikkotasoista ettei niiden lääkkeiden lyhytkestoisesta, saati sitten pitkäkestoisesta, vasteesta voi sanoa juuta eikä jaata. Tänä vuonna julkaistun laajan meta-analyysin mukaan stimulanttien vaste lyhytkestoisissa RCT kokeissa vaihteli heikosta keskimääräiseen, vinouman riski oli suuri ja näytön aste heikko tai erittäin heikko:
"For pharmacotherapy, the largest metaanalysis reported a small to medium SMD in comparison with placebo (0.45, see Figure Figure22) 99 . Considering all metaanalyses, the effects of pharmacotherapy were heterogeneous (from 0.16 to 0.97)98, 99, 100, 101, 102. Large SMDs were found for amphetamines98, 100, 102, small to medium SMDs for methylphenidate100, 101. Risk of bias was often high or unclear, and level of evidence was low to very low"
Tutkimuksessa myös todetaan, että mitä suurempia efektikokoja tutkimuksissa oli (mitä suurempia vasteita lääke tuotti), sitä suuremmaksi kasvoi vinouman riski (tulosten vääristelyä eri tavoin) ja sitä rajallisempaa näyttö oli.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8751557/
Myös terve ihminen hyötyy ADHD-lääkityksestä keskittymisongelmissa aivan yhtä paljon kuin ADHD-diagnoosin saanut. Eräässä PET-kuvantamista käyttävässä tutkimuksessa verrattiin terveitä verrokkeja ADHD-potilaisiin. Heille annosteltiin kaikille Ritalinia ja tutkittiin sen vaikutusta koehenkilöiden keskittymiskykyyn ja dopamiinivasteisiin aivojuoviossa. Dopamiinivasteissa ei ollut mitään eroa ja keskittymiskyky parani myös terveillä ihmisillä, joilla oli keskittymiskyvyssä haasteita. Ihmisillä on lukuisia syitä, miksi keskittymiskyvyssä voi olla haastetta. ADHD oireet ovat nyky-yhteiskunnassa äärimmäisen yleisiä ja tuskinpa ADHD on itsessäänkään oireyhtymänä mikään etiologialtaan yhtenäinen neurobiologinen ilmiö, koska valtava määrä myös ympäristötekijöitä vaikuttaa hermoston kehitykseen ja käyttäytymiseen lapsuusiässä.
https://www.cam.ac.uk/research/news/imaging-study-shows-dopamine-dysfun…
Hyötyy yhtä paljon? Niin no, tottakai hyötyy "yhtä paljon", koska adhd-lääke auttaa toimimaan samalla tavalla kuin ne toimivat, joilla ei adhd:ta ole. Ei se mitään lisäkykyjä anna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas väitän, että ADHD-potilaat on pääsääntöisesti riippuvaisia lääkkeestään. Se ei ole huono asia, on varsin normaalia että ihminen tarvitsee jotain lääkitystä arjesta ja elämästä selvitäkseen.
Mutta kyllä minusta kovasti kuulostaa siltä, että nämä ihmiset nimenomaan tarvitsevat lääkkeensä ja sitä ilman suorituskyky ja elämänlaatu kärsii. Riippuvuudelta kuulostaa.
En siis arvostele lainkaan ketään, pelkästään hyvä jos on saanut toimivan lääkkeen joka parantaa elämänlaatua. Mutta kyllä mä kokisin, että suurin osa on siitä aika riippuvaisia.
Miten riippuvuus määritellään? On totta, että toimintakyky on monelta osin huonompi, jos lääkettä ei ota. Tämä pätee myös täysin lääkitsemättömiin, joten se ei itsessään voi riippuvuuden määritelmä.
Vaikka lääkkeestä hyötyisi, voi unohtaa ottaa lääkkeen koska ei muista, että siitä hyötyisi. Tämä on ikävä oire. Pitäisi siis olla lääkitty, jotta muistaisi ottaa lääkkeen :D Ongelman ydin on se, ettei adhd poistu mihinkään siinä lääkkeiden oton välillä. Terveisin hlö jonka puoliso kysyy, oletko ottanut lääkkeen ja siinä vaiheessa muistan että minulla todella on lääkitys ja sitä voi myös käyttää. Joka kerta innostun, että tämähän toimii.
En varmaan pystyisi olemaan riippuvainen, koska unohtaisin että olen riippuvainen ja todennäköisesti en saisi aikaiseksi hankkia ainetta. Pakka pysyisi ehkä kasassa jos olisi aikaa keskittyä vain riippuvuuteen, mutta on kaikkea muutakin. Unohdin illalla laittaa vesilasin kun tuli se puhelu, no haen keittiöstä. Ai linnut on palanneet, on siis kevät. Missä kevyemmät takit? Nonniin, nyt on kiire, miks lääkkeet ei auta??( en ole ottanut siis vieläkään). Lääkärille on hävettävää sanoa, etten aina muista ottaa lääkettä, koska minun pitäisi tietää paremmin ja täsmälääkityskin on.....Täytyy ostaa dosetti, jotta muistaisin riippuvaisuuteni lääkkeestä. Käy hyvin järkeen, että huumeidenkäyttäjät käyttävät amfetamiinia muistaakseen käyttää muita huumeita. Varmasti on niin, jos kärsii myös adhdsta.
Joka tapauksessa on aivan sama, miten sinä asian koet, koska ethän sinä asiaa koe. Kokemus on aivan eri asia kuin näkemys, etenkin jos jälkimmäinen ei perustu juuri mihinkään. Luulisin, ettet KOE kyseessä olevan oikea ongelma, jolloin lääkkeitäkään ei syötäisi oikeasti tarpeeseen vaan riippuvuuteen. Ja silloinhan riippuvuus olisi välttämätön jos lääkettä käyttää. Ihan loogista järkeilyä, mutta ei vastaa todellisuutta.
Eikö kännykkään kannattaisi laittaa päivittäinen muistutus lääkkeistä, niin ei tarvitsisi edes muistella asiaa? Tai jääkaapin oveen excel, mihin rasti aina kun on ottanut lääkkeen. Mun metodi muistaa uudet rutiinit on laittaa hälytyksiä puhelin täyteen. Minulla ei siis ole diagnoosia, enkä aio hakea. Epäilen vahvasti adhd:ta itselläni (sitä mitä ennen sanottii add-versioksi). Olen opetellut näyttelemään "normaalia", elämä sujuu näinkin.
Heh. Toki kannattaisi, mutta ongelma on se, että myös sen hälytyksen voi unohtaa. Hassua, että tällaista joutuu selittämään ihmiselle, joka epäilee itsellään adhd:ta. Itse elän hälytyksillä. Yritin näytellä normaalia kolme vuosikymmentä. Tuloksena masennus, ahdistus, toistuvat burn outit jne. Jokaisella on adhd-piirteitä. Varsinainen adhd on ihan eri juttu.
Riippuvuudesta sellainen kommentti, että adhd-lääke ei tee ainakaan minua fyysisesti riippuvaiseksi. En ota viikonloppuisin lääkettä. Mutta psyykkisesti riippuvaiseksi se siinä mielessä tekee, että ilman lääkettä kaikki haittavaikutukset korostuu, kun on tottunut lääkkeen tuomiin hyötyihin.
Tiedoksi sellainen kommentti, että se ei ole sinun tai ADHD:n ominaisuus, vaan sen lääkkeen. Kukaan ei tule amfetamiinista fyysisesti riippuvaiseksi, se on tunnetusti ainoastaan psyykkisesti koukuttavaa. Narkkaritkin on siitä "vaan" psyykkisesti riippuvaisia.
Väitätkö tosiaan, että narkeilla ei ole fyysisiä vieroitusoireita? He pystyvät olemaan ilman silloin, kun haluavat eivätkä huomaa fyysisessä olossa mitään eroja? Eivät tärise, vapise, oksentele tms?
Amfetamiinista? Väitän.
Väsymys sekä lisääntynyt ruokahalu ovat jossain määrin siinä rajoilla että olisivatko fyysisiä. Mutta noita mainitsemiasi ei tule, jos on käyttänyt vain amfetamiinia. Vieroitusoireet ovat psyykkisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas väitän, että ADHD-potilaat on pääsääntöisesti riippuvaisia lääkkeestään. Se ei ole huono asia, on varsin normaalia että ihminen tarvitsee jotain lääkitystä arjesta ja elämästä selvitäkseen.
Mutta kyllä minusta kovasti kuulostaa siltä, että nämä ihmiset nimenomaan tarvitsevat lääkkeensä ja sitä ilman suorituskyky ja elämänlaatu kärsii. Riippuvuudelta kuulostaa.
En siis arvostele lainkaan ketään, pelkästään hyvä jos on saanut toimivan lääkkeen joka parantaa elämänlaatua. Mutta kyllä mä kokisin, että suurin osa on siitä aika riippuvaisia.
Niih, meillä on valtava kirjo ihmisiä, jotka ovat täysin riippuvaisia lääkkeestään. Sydänvika, astma, epilepsia, diabetes... yms. yms.
Sinä kirjoitat "riippuvuus"-sanan kolme kertaa, eri muodossa. Koetko, että ihmiset eivät saisi olla riippuvaisia lääkkeestään? Jos koet, miksi? Jos et koe, miksi jauhat asiaa?
Se on hyvä, että sinä et arvostele lainkaan ketään, mutta kun elämänlaatu paranee, se onkin riippuvuutta.
Kannattaisiko sinun käydä kallokuvassa, jos siellä vaikka sattuisi olemaan jotain kotona?
No kun tämän keskustelun koko lähtökohta on artikkeli, jonka mukaan ei aiheuta riippuvuutta.
Se, että kirjoitan kolmesti riippuvuus tekee siitä tuomitsevaa? Mitä mä just luin?
Johan mä sanoin, että on ihan täysin ok olla riippuvainen lääkkeestään. Se, että elämänlaatu paranee ei ole riippuvuutta. Se, että jos ei pysty ilman lääkettä käytännössä toimimaan, se on.
Edelleenkään en arvostele tai tuomitse, että joku on lääkkeestään riippuvainen. Haluan vaan, että asioista puhutaan oikeilla nimillä. ADHD-lääkkeisiin syntyy riippuvuus, ja se on täysin ok.
Nuo diabetes- ja sydänlääkkeet mainitsin jopa itse esimerkkeinä.
Eihän adhd-lääkkeistä olla riippuvaisia samoin, kuin elintoimintoja tukevista lääkkeistä. Ne auttavat, mutta ne voi jättää ottamatta. Sikäli siis kun puhut riippuvuudesta, viittaat ihan riippuvuussairauteen. Haluun, tarpeeseen, vieroitusoireiden välttämiseen jne. Mutta tutkitusti adhd-lääkkeet eivät ole todennäköinen riippuvuusriski oikein käytettynä. Myöskään kokemukset eivät tue tätä. Olisiko vihdoin jotain ihan oikeita perusteluja?
Joku voi aina kehittää riippuvuuden ihan mihin vain. Ei hammaslankakeskustelu silti keskity joillakin esiintyvään psykologiseen riippuvuuteen langata liikaa ja tuhota ikenet. Mahdollista. Marginaalista. Työllisyyskeskustelu ei pyöri joillakin esiintyvän työnarkomanian perheitä tuhoavasta vaikuksesta. Että täytyy ehdottomasti huomioida tämäkin riski työllisyydestä puhuttaessa. Mikä tässä nyt on inttämisen aihe, kun tutkimukset todistavat päinvastaista? Ei niihin synny riippuvuutta, mutta niitä voi olla järkevää käyttää. Moni myös luopuu lääkityksestä haittavaikutusten vuoksi ja näinhän ei riippuvuudesta käy. Haittavaikutukset ovat usein mittavat elämän joka saralla ja silti jatketaan, koska riippuvuus.
Mä söin Concertaa muutaman kuukauden kun psykiatri oli sitä mieltä, että mulla on ADD. No jos on niin on lievänä. Oli kaikenlaista elämässä menossa sillon. Lopetin Concertan seinään eikä tullut viekkareita eikä todellakaan ollut mitään psyykkistä riippuvuutta. Toki tämä on vain minun kokemukseni, mutta epäilen todella vahvasti, että metyylifenidaatti tai deksamfetamiini aiheuttaa mitään riippuvuutta. No ehkä siinä vaiheessa, jos niitä käyttää päihtymiseen, mutta silloin annokset ovat todella isoja ja miksi ADHD niitä käyttäisi edes päihtymiseen kun saa niillä itselleen normaalin olon?
Epäile vaan ihan rauhassa, mutta kyllähän tuo että deksamfetamiini ei aiheuttaisi riippuvuutta on aika naurettava väite. "EHKÄ" siinä vaiheessa jos käyttää päihtymiseen? Piriin jää ihan tunnetusti koukkuun, eikä se sinänsä vaikuta onko sitä otettu lääkitsemiseen vai päihtymiseen; mistä aivot tietää, mistä syystä olet lääkettä ottanut?
Miksi ADHD niitä käyttäisi päihtymiseen? Koska kun ottaa enemmän kuin sen mikä tuo normaalin olon, joillekin tulee siitä kiva olo. Samoja syitä miksi kukaan ylipäätään käyttää päihteitä.
Ja tiedoksi vaan, tuo retoriseksi tarkoittamasi kysymys ei ole ehkä siihen sopivin, kun on erittäin hyvin tiedossa että monet ADHD:t käyttää stimulantteja nimenomaan päihtymiseen.
Siis mistä ihmeestä te "adhd-asiantuntijat" olette pesiytyneet tänne? Kyllä, on totta, että monet lääkkeettömät ahdh:t käyttää päihteitä väärin. Ja siksi juuri se lääkitys on tärkeä monelle. Tunnen sattuneesta syystä PALJON nepsyjä ja yksikään adhd-lääkettä käyttävä ei käytä lääkkeitään päihtymiseen. Diagnosoimattomat sitten eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero neurotyypillisten ja keskittymishäiriöisten välillä ei liity siihen, että lääke vaikuttaisi aivoihin tai hermostoon mitenkään eri tavalla. Ero liittyy siihen, miten ne vaikutukset eroavat normitilanteesta. Vaikutus on sinänsä samanlainen, stimulantti ei farmakologisesti rauhoita ADHD-ihmistä sen enempää, vaan kiihdyttää tämänkin keskushermoston ja tiettyjen välittäjäaineiden toimintaa. Se vaan koetaan rauhoittavaksi; se ei kuitenkaan ole depressantti tai sedatiivi heillekään, 'rauhoittava' viittaa tiettyyn selkeyteen ja tyyneyteen, joka voi olla ominaista myös stimulantille, kun on virkeä mutta keskittynyt.
Sitä miten ne vaikutukset ovat periaatteessa samat, mutta vahvemmat kuin terveissä verrokkihenkilöissä, voi verrata muihin päihdyttäviin lääkkeisiin, vaikka opioideihin ja bentsoihin.
Terve ihminen, jolla on ehkä jotain pientä päänsärkyä tai lihasjumia, voi käyttää opioidia ja saada kivunlievityksen, ja isommalla annoksella euforiaa ja päihdevaikutuksia.
Kipupotilas saa samat vaikutukset, mutta koska kivun lähtötaso on korkeampi, se hyöty on suurempi.
Terve ihminen voi syödä Diapamia ja saada siitä rohkeutta kysyä ihastusta treffeille. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä voi saada siitä rohkeutta poistua kotoaan. Kumpikin voi vetää nupin sekaisin syömällä paljon. Sama vaikutus, mutta terveen ihmisen lähtökohtainen ahdistuneisuustaso ei ole lähelläkään verrokin tasoa.Sama se on stimulanttien kohdalla. Terapeuttiset annokset tuo samat vaikutukset, mutta terveellä ne eivät ole kovin merkittäviä, ADHD:lla mullistavia. Suuremmilla annoksilla päihtyy kaikki.
Ei ole mitään takuuta siitä, että jos sinulla on ADHD-diagnoosi stimulanttilääkitys mullistaisi elämäsi. Ongelma on siinä, että tutkimusnäyttö on niin heikkotasoista ettei niiden lääkkeiden lyhytkestoisesta, saati sitten pitkäkestoisesta, vasteesta voi sanoa juuta eikä jaata. Tänä vuonna julkaistun laajan meta-analyysin mukaan stimulanttien vaste lyhytkestoisissa RCT kokeissa vaihteli heikosta keskimääräiseen, vinouman riski oli suuri ja näytön aste heikko tai erittäin heikko:
"For pharmacotherapy, the largest metaanalysis reported a small to medium SMD in comparison with placebo (0.45, see Figure Figure22) 99 . Considering all metaanalyses, the effects of pharmacotherapy were heterogeneous (from 0.16 to 0.97)98, 99, 100, 101, 102. Large SMDs were found for amphetamines98, 100, 102, small to medium SMDs for methylphenidate100, 101. Risk of bias was often high or unclear, and level of evidence was low to very low"
Tutkimuksessa myös todetaan, että mitä suurempia efektikokoja tutkimuksissa oli (mitä suurempia vasteita lääke tuotti), sitä suuremmaksi kasvoi vinouman riski (tulosten vääristelyä eri tavoin) ja sitä rajallisempaa näyttö oli.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8751557/
Myös terve ihminen hyötyy ADHD-lääkityksestä keskittymisongelmissa aivan yhtä paljon kuin ADHD-diagnoosin saanut. Eräässä PET-kuvantamista käyttävässä tutkimuksessa verrattiin terveitä verrokkeja ADHD-potilaisiin. Heille annosteltiin kaikille Ritalinia ja tutkittiin sen vaikutusta koehenkilöiden keskittymiskykyyn ja dopamiinivasteisiin aivojuoviossa. Dopamiinivasteissa ei ollut mitään eroa ja keskittymiskyky parani myös terveillä ihmisillä, joilla oli keskittymiskyvyssä haasteita. Ihmisillä on lukuisia syitä, miksi keskittymiskyvyssä voi olla haastetta. ADHD oireet ovat nyky-yhteiskunnassa äärimmäisen yleisiä ja tuskinpa ADHD on itsessäänkään oireyhtymänä mikään etiologialtaan yhtenäinen neurobiologinen ilmiö, koska valtava määrä myös ympäristötekijöitä vaikuttaa hermoston kehitykseen ja käyttäytymiseen lapsuusiässä.
https://www.cam.ac.uk/research/news/imaging-study-shows-dopamine-dysfun…
Hyötyy yhtä paljon? Niin no, tottakai hyötyy "yhtä paljon", koska adhd-lääke auttaa toimimaan samalla tavalla kuin ne toimivat, joilla ei adhd:ta ole. Ei se mitään lisäkykyjä anna.
Antaahan. Se lisää keskittymiskykyä, työmuistia, motivaatiota ja tarmoa, jaksamista. Jos tavikset "hyötyy yhtä paljon" niin niiden suorituskyky paranee saman verran.
Vaikka se kansantajuisesti saisi keskittymishäiriöiselle "normaalin tilan" niin tälle henkilölle se ei ole normaali tila. Se lääkitty tila ei ole luonnollinen normi, mihin lääke sen "palauttaa". Vaan se kohottaa sen sille tasolle. ADHD:lle se keskittymiskyky on todellakin "lisäkyky".
Tavikset saa samanlaisia hyötyjä niistä lääkkeistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas väitän, että ADHD-potilaat on pääsääntöisesti riippuvaisia lääkkeestään. Se ei ole huono asia, on varsin normaalia että ihminen tarvitsee jotain lääkitystä arjesta ja elämästä selvitäkseen.
Mutta kyllä minusta kovasti kuulostaa siltä, että nämä ihmiset nimenomaan tarvitsevat lääkkeensä ja sitä ilman suorituskyky ja elämänlaatu kärsii. Riippuvuudelta kuulostaa.
En siis arvostele lainkaan ketään, pelkästään hyvä jos on saanut toimivan lääkkeen joka parantaa elämänlaatua. Mutta kyllä mä kokisin, että suurin osa on siitä aika riippuvaisia.
Niih, meillä on valtava kirjo ihmisiä, jotka ovat täysin riippuvaisia lääkkeestään. Sydänvika, astma, epilepsia, diabetes... yms. yms.
Sinä kirjoitat "riippuvuus"-sanan kolme kertaa, eri muodossa. Koetko, että ihmiset eivät saisi olla riippuvaisia lääkkeestään? Jos koet, miksi? Jos et koe, miksi jauhat asiaa?
Se on hyvä, että sinä et arvostele lainkaan ketään, mutta kun elämänlaatu paranee, se onkin riippuvuutta.
Kannattaisiko sinun käydä kallokuvassa, jos siellä vaikka sattuisi olemaan jotain kotona?
No kun tämän keskustelun koko lähtökohta on artikkeli, jonka mukaan ei aiheuta riippuvuutta.
Se, että kirjoitan kolmesti riippuvuus tekee siitä tuomitsevaa? Mitä mä just luin?
Johan mä sanoin, että on ihan täysin ok olla riippuvainen lääkkeestään. Se, että elämänlaatu paranee ei ole riippuvuutta. Se, että jos ei pysty ilman lääkettä käytännössä toimimaan, se on.
Edelleenkään en arvostele tai tuomitse, että joku on lääkkeestään riippuvainen. Haluan vaan, että asioista puhutaan oikeilla nimillä. ADHD-lääkkeisiin syntyy riippuvuus, ja se on täysin ok.
Nuo diabetes- ja sydänlääkkeet mainitsin jopa itse esimerkkeinä.
Eihän adhd-lääkkeistä olla riippuvaisia samoin, kuin elintoimintoja tukevista lääkkeistä. Ne auttavat, mutta ne voi jättää ottamatta. Sikäli siis kun puhut riippuvuudesta, viittaat ihan riippuvuussairauteen. Haluun, tarpeeseen, vieroitusoireiden välttämiseen jne. Mutta tutkitusti adhd-lääkkeet eivät ole todennäköinen riippuvuusriski oikein käytettynä. Myöskään kokemukset eivät tue tätä. Olisiko vihdoin jotain ihan oikeita perusteluja?
Joku voi aina kehittää riippuvuuden ihan mihin vain. Ei hammaslankakeskustelu silti keskity joillakin esiintyvään psykologiseen riippuvuuteen langata liikaa ja tuhota ikenet. Mahdollista. Marginaalista. Työllisyyskeskustelu ei pyöri joillakin esiintyvän työnarkomanian perheitä tuhoavasta vaikuksesta. Että täytyy ehdottomasti huomioida tämäkin riski työllisyydestä puhuttaessa. Mikä tässä nyt on inttämisen aihe, kun tutkimukset todistavat päinvastaista? Ei niihin synny riippuvuutta, mutta niitä voi olla järkevää käyttää. Moni myös luopuu lääkityksestä haittavaikutusten vuoksi ja näinhän ei riippuvuudesta käy. Haittavaikutukset ovat usein mittavat elämän joka saralla ja silti jatketaan, koska riippuvuus.
Mä söin Concertaa muutaman kuukauden kun psykiatri oli sitä mieltä, että mulla on ADD. No jos on niin on lievänä. Oli kaikenlaista elämässä menossa sillon. Lopetin Concertan seinään eikä tullut viekkareita eikä todellakaan ollut mitään psyykkistä riippuvuutta. Toki tämä on vain minun kokemukseni, mutta epäilen todella vahvasti, että metyylifenidaatti tai deksamfetamiini aiheuttaa mitään riippuvuutta. No ehkä siinä vaiheessa, jos niitä käyttää päihtymiseen, mutta silloin annokset ovat todella isoja ja miksi ADHD niitä käyttäisi edes päihtymiseen kun saa niillä itselleen normaalin olon?
Epäile vaan ihan rauhassa, mutta kyllähän tuo että deksamfetamiini ei aiheuttaisi riippuvuutta on aika naurettava väite. "EHKÄ" siinä vaiheessa jos käyttää päihtymiseen? Piriin jää ihan tunnetusti koukkuun, eikä se sinänsä vaikuta onko sitä otettu lääkitsemiseen vai päihtymiseen; mistä aivot tietää, mistä syystä olet lääkettä ottanut?
Miksi ADHD niitä käyttäisi päihtymiseen? Koska kun ottaa enemmän kuin sen mikä tuo normaalin olon, joillekin tulee siitä kiva olo. Samoja syitä miksi kukaan ylipäätään käyttää päihteitä.
Ja tiedoksi vaan, tuo retoriseksi tarkoittamasi kysymys ei ole ehkä siihen sopivin, kun on erittäin hyvin tiedossa että monet ADHD:t käyttää stimulantteja nimenomaan päihtymiseen.
Siis mistä ihmeestä te "adhd-asiantuntijat" olette pesiytyneet tänne? Kyllä, on totta, että monet lääkkeettömät ahdh:t käyttää päihteitä väärin. Ja siksi juuri se lääkitys on tärkeä monelle. Tunnen sattuneesta syystä PALJON nepsyjä ja yksikään adhd-lääkettä käyttävä ei käytä lääkkeitään päihtymiseen. Diagnosoimattomat sitten eri asia.
Mä sen sijaan tiedän diagnosoitujakin. Tiedän myös sellaisia, jotka vetää lääkkeidensä lisäksi katupiristeitä.
ADHDn todella yleinen rinnakkaisdiagnoosi on päihdeongelma. Ja vaikka todella monelle se lääkitys poistaa tarpeen päihteiden väärinkäyttöön, niin ei se mikään taianomainen hopealuoti ole että kaikki lopettaa vetämisen kunhan saa lääkkeensä.
Ei ole mikään raflaava tai kovinkaan kyseenalainen väittämä, että monet ADHD:t väärinkäyttävät päihteitä. Ja se oli vastauksena viestiin, jossa kyseenalaistettiin sekä se voiko amfetamiini aiheuttaa riippuvuutta, että se että kukaan ADHD käyttäisi lääkkeitään väärin.
Mikset ihmettele sille, että mistäs tällaisia asiantuntijoita tupsahtaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on valtavan stereotyyppisiä käsityksiä ADHD:ta, jopa asiaan perehtymättömillä kouluterveydenhoitajilla. Tyyliin, jos oppilaan ka. on 9,5 ja käytös 9, niin oppilaalla ei voi olla ADHD:ta.
Tämä on valitettavasti totta. Jostain se kuitenkin tulee; ADHD-oppilaat on selvästi monella mittarilla huonompia koulussa ja älykkyysosamäärätesteissä kuin neurotyypilliset.
Mutta toki typerää, että jos joku suoriutuu hyvin niin se sulkisi pois ADHD:n.
Mikähän lähteesi tähän on? "Huonompia" tarkoittaa omalla kokemuksella sitä, että kun adhd vaikuttaa niin moneen osa-alueeseen niin "huonous" tulee siitä. Älykkyyteen adhd ei vaikuta mitenkään. Päinvastoin, etenkin tytöt jäävät usein ilman diagnoosia, koska pystyivät kompensoimaan älyllä puutteita. Siksi diagnosointi viivästyy. Ja ei, tämä ei tarkoita myöskään sitä, että ahdh olisi keskimäärin älykkäämpi.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3489818/#!po=58.3969
Vaikkapa siitä.
ADHD:t suoriutuu huonommin koulussa monilla mittareilla. Ja se on ihan täysin loogista: jos ei pysty keskittymään, niin totta kai se vaikuttaa koulumenestykseen. En missään vaiheessa väittänyt että ovat vähemmän älykkäitä, mutta jos älykkyyttä mitataan testillä joka vaatii keskittymistä, niin totta kai tämä näkyy tuloksissa, ellei ADHD:t ole kautta linjan vastaavalla erolla muita fiksumpia.
Taas muka-loogiset, mutta väärät johtopäätökset. Älykkyystestit eivät vaadi niin pitkäjänteistä keskittymistä, kuin opiskelu. Pari tuntia ja ulos. Jos haaste on kiinnostava, voi mennä ihan hyperfokusaatiolla. Älykkyystestiä ei reputa, jos et ilmesty ennen itse testiä paikalle viikkoja joka aamu tiettyyn aikaan. Ja tämä on se joka uuvuttaa. Pikku rypistys? Milloin vaan. Mitä vaikeampi, sen parempi. Monihan esim. suoriutuu pääsykokeesta, mutta opintojen suorittaminen päätökseen onkin sitten eri juttu. Jonkun vuoden moni jaksaa kompensoida joten kuten, pari tuntia helposti.
Kuvitteletko tosiaan pystyväsi puhumaan jokaisen adhd:n suulla? Olet väärässä. En ole tehnyt varmaan koskaan yhtään älykkyystestiä loppuun, koska ei kiinnosta eikä riitä keskittyminen miettimään. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen olin niin uupunut, että nukuin monta päivää. Eli pari tuntia pinnistelyä väsyttää ihan älyttömästi.
Itseäni adhd-lääke ei varsinaisesti kyllä piristä. Se "piristävä" vaikutus johtuu siitä, ettei joudu pinnistelemään keskittymään, olemaan paikallaan jne, jolloin ei uuvu läheskään niin helposti. Pystyy suorittamaan yhden asian kerrallaan sen sijaan, että uuvuttaa itsensä tekemällä vähän kaikkea eikä siltikään oikein mitään. Sitähän se adhd myös on, aktiivisuuden säätelyn häiriö.
Söin concertaa ja olin henkisesti riippuvainen välittömästi. Kaipaan vieläkin niitä euforioita, jotka tulevat puolen tunnin päästä napin nappaamisesta.
Sivuvaikutukset olivat sen verran pelottavia, etten enää uskaltanut jatkaa käyttöä. Lääke on myös tolkuttoman kallis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero neurotyypillisten ja keskittymishäiriöisten välillä ei liity siihen, että lääke vaikuttaisi aivoihin tai hermostoon mitenkään eri tavalla. Ero liittyy siihen, miten ne vaikutukset eroavat normitilanteesta. Vaikutus on sinänsä samanlainen, stimulantti ei farmakologisesti rauhoita ADHD-ihmistä sen enempää, vaan kiihdyttää tämänkin keskushermoston ja tiettyjen välittäjäaineiden toimintaa. Se vaan koetaan rauhoittavaksi; se ei kuitenkaan ole depressantti tai sedatiivi heillekään, 'rauhoittava' viittaa tiettyyn selkeyteen ja tyyneyteen, joka voi olla ominaista myös stimulantille, kun on virkeä mutta keskittynyt.
Sitä miten ne vaikutukset ovat periaatteessa samat, mutta vahvemmat kuin terveissä verrokkihenkilöissä, voi verrata muihin päihdyttäviin lääkkeisiin, vaikka opioideihin ja bentsoihin.
Terve ihminen, jolla on ehkä jotain pientä päänsärkyä tai lihasjumia, voi käyttää opioidia ja saada kivunlievityksen, ja isommalla annoksella euforiaa ja päihdevaikutuksia.
Kipupotilas saa samat vaikutukset, mutta koska kivun lähtötaso on korkeampi, se hyöty on suurempi.
Terve ihminen voi syödä Diapamia ja saada siitä rohkeutta kysyä ihastusta treffeille. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä voi saada siitä rohkeutta poistua kotoaan. Kumpikin voi vetää nupin sekaisin syömällä paljon. Sama vaikutus, mutta terveen ihmisen lähtökohtainen ahdistuneisuustaso ei ole lähelläkään verrokin tasoa.Sama se on stimulanttien kohdalla. Terapeuttiset annokset tuo samat vaikutukset, mutta terveellä ne eivät ole kovin merkittäviä, ADHD:lla mullistavia. Suuremmilla annoksilla päihtyy kaikki.
Ei ole mitään takuuta siitä, että jos sinulla on ADHD-diagnoosi stimulanttilääkitys mullistaisi elämäsi. Ongelma on siinä, että tutkimusnäyttö on niin heikkotasoista ettei niiden lääkkeiden lyhytkestoisesta, saati sitten pitkäkestoisesta, vasteesta voi sanoa juuta eikä jaata. Tänä vuonna julkaistun laajan meta-analyysin mukaan stimulanttien vaste lyhytkestoisissa RCT kokeissa vaihteli heikosta keskimääräiseen, vinouman riski oli suuri ja näytön aste heikko tai erittäin heikko:
"For pharmacotherapy, the largest metaanalysis reported a small to medium SMD in comparison with placebo (0.45, see Figure Figure22) 99 . Considering all metaanalyses, the effects of pharmacotherapy were heterogeneous (from 0.16 to 0.97)98, 99, 100, 101, 102. Large SMDs were found for amphetamines98, 100, 102, small to medium SMDs for methylphenidate100, 101. Risk of bias was often high or unclear, and level of evidence was low to very low"
Tutkimuksessa myös todetaan, että mitä suurempia efektikokoja tutkimuksissa oli (mitä suurempia vasteita lääke tuotti), sitä suuremmaksi kasvoi vinouman riski (tulosten vääristelyä eri tavoin) ja sitä rajallisempaa näyttö oli.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8751557/
Myös terve ihminen hyötyy ADHD-lääkityksestä keskittymisongelmissa aivan yhtä paljon kuin ADHD-diagnoosin saanut. Eräässä PET-kuvantamista käyttävässä tutkimuksessa verrattiin terveitä verrokkeja ADHD-potilaisiin. Heille annosteltiin kaikille Ritalinia ja tutkittiin sen vaikutusta koehenkilöiden keskittymiskykyyn ja dopamiinivasteisiin aivojuoviossa. Dopamiinivasteissa ei ollut mitään eroa ja keskittymiskyky parani myös terveillä ihmisillä, joilla oli keskittymiskyvyssä haasteita. Ihmisillä on lukuisia syitä, miksi keskittymiskyvyssä voi olla haastetta. ADHD oireet ovat nyky-yhteiskunnassa äärimmäisen yleisiä ja tuskinpa ADHD on itsessäänkään oireyhtymänä mikään etiologialtaan yhtenäinen neurobiologinen ilmiö, koska valtava määrä myös ympäristötekijöitä vaikuttaa hermoston kehitykseen ja käyttäytymiseen lapsuusiässä.
https://www.cam.ac.uk/research/news/imaging-study-shows-dopamine-dysfun…
Hyötyy yhtä paljon? Niin no, tottakai hyötyy "yhtä paljon", koska adhd-lääke auttaa toimimaan samalla tavalla kuin ne toimivat, joilla ei adhd:ta ole. Ei se mitään lisäkykyjä anna.
Antaahan. Se lisää keskittymiskykyä, työmuistia, motivaatiota ja tarmoa, jaksamista. Jos tavikset "hyötyy yhtä paljon" niin niiden suorituskyky paranee saman verran.
Vaikka se kansantajuisesti saisi keskittymishäiriöiselle "normaalin tilan" niin tälle henkilölle se ei ole normaali tila. Se lääkitty tila ei ole luonnollinen normi, mihin lääke sen "palauttaa". Vaan se kohottaa sen sille tasolle. ADHD:lle se keskittymiskyky on todellakin "lisäkyky".
Tavikset saa samanlaisia hyötyjä niistä lääkkeistä.
Mistä olet saanut päähäsi, että se LISÄÄ motivaatiota, tarmoa ja työmuistia. Väännän yksinkertaisesti rautalangasta. Jos "tavis" kulkee normaalisti ilman lääkettä 10 km tunnissa ja adhd ilman lääkettä 2 km tunnissa niin lääkkeellä adhd pääsee myös sen 10 km tunnissa. Ei se mitään supervoimia tuo, jolla adhd kulkisikin 20 km tunnissa. Kärjistetty ja yleistetty esimerkki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas väitän, että ADHD-potilaat on pääsääntöisesti riippuvaisia lääkkeestään. Se ei ole huono asia, on varsin normaalia että ihminen tarvitsee jotain lääkitystä arjesta ja elämästä selvitäkseen.
Mutta kyllä minusta kovasti kuulostaa siltä, että nämä ihmiset nimenomaan tarvitsevat lääkkeensä ja sitä ilman suorituskyky ja elämänlaatu kärsii. Riippuvuudelta kuulostaa.
En siis arvostele lainkaan ketään, pelkästään hyvä jos on saanut toimivan lääkkeen joka parantaa elämänlaatua. Mutta kyllä mä kokisin, että suurin osa on siitä aika riippuvaisia.
Niih, meillä on valtava kirjo ihmisiä, jotka ovat täysin riippuvaisia lääkkeestään. Sydänvika, astma, epilepsia, diabetes... yms. yms.
Sinä kirjoitat "riippuvuus"-sanan kolme kertaa, eri muodossa. Koetko, että ihmiset eivät saisi olla riippuvaisia lääkkeestään? Jos koet, miksi? Jos et koe, miksi jauhat asiaa?
Se on hyvä, että sinä et arvostele lainkaan ketään, mutta kun elämänlaatu paranee, se onkin riippuvuutta.
Kannattaisiko sinun käydä kallokuvassa, jos siellä vaikka sattuisi olemaan jotain kotona?
No kun tämän keskustelun koko lähtökohta on artikkeli, jonka mukaan ei aiheuta riippuvuutta.
Se, että kirjoitan kolmesti riippuvuus tekee siitä tuomitsevaa? Mitä mä just luin?
Johan mä sanoin, että on ihan täysin ok olla riippuvainen lääkkeestään. Se, että elämänlaatu paranee ei ole riippuvuutta. Se, että jos ei pysty ilman lääkettä käytännössä toimimaan, se on.
Edelleenkään en arvostele tai tuomitse, että joku on lääkkeestään riippuvainen. Haluan vaan, että asioista puhutaan oikeilla nimillä. ADHD-lääkkeisiin syntyy riippuvuus, ja se on täysin ok.
Nuo diabetes- ja sydänlääkkeet mainitsin jopa itse esimerkkeinä.
Eihän adhd-lääkkeistä olla riippuvaisia samoin, kuin elintoimintoja tukevista lääkkeistä. Ne auttavat, mutta ne voi jättää ottamatta. Sikäli siis kun puhut riippuvuudesta, viittaat ihan riippuvuussairauteen. Haluun, tarpeeseen, vieroitusoireiden välttämiseen jne. Mutta tutkitusti adhd-lääkkeet eivät ole todennäköinen riippuvuusriski oikein käytettynä. Myöskään kokemukset eivät tue tätä. Olisiko vihdoin jotain ihan oikeita perusteluja?
Joku voi aina kehittää riippuvuuden ihan mihin vain. Ei hammaslankakeskustelu silti keskity joillakin esiintyvään psykologiseen riippuvuuteen langata liikaa ja tuhota ikenet. Mahdollista. Marginaalista. Työllisyyskeskustelu ei pyöri joillakin esiintyvän työnarkomanian perheitä tuhoavasta vaikuksesta. Että täytyy ehdottomasti huomioida tämäkin riski työllisyydestä puhuttaessa. Mikä tässä nyt on inttämisen aihe, kun tutkimukset todistavat päinvastaista? Ei niihin synny riippuvuutta, mutta niitä voi olla järkevää käyttää. Moni myös luopuu lääkityksestä haittavaikutusten vuoksi ja näinhän ei riippuvuudesta käy. Haittavaikutukset ovat usein mittavat elämän joka saralla ja silti jatketaan, koska riippuvuus.
Mä söin Concertaa muutaman kuukauden kun psykiatri oli sitä mieltä, että mulla on ADD. No jos on niin on lievänä. Oli kaikenlaista elämässä menossa sillon. Lopetin Concertan seinään eikä tullut viekkareita eikä todellakaan ollut mitään psyykkistä riippuvuutta. Toki tämä on vain minun kokemukseni, mutta epäilen todella vahvasti, että metyylifenidaatti tai deksamfetamiini aiheuttaa mitään riippuvuutta. No ehkä siinä vaiheessa, jos niitä käyttää päihtymiseen, mutta silloin annokset ovat todella isoja ja miksi ADHD niitä käyttäisi edes päihtymiseen kun saa niillä itselleen normaalin olon?
Mutta kun se ei ole ADHD:lle mikään normaali olo. Kun saa diagnoosin ja tulee tietoiseksi siitä, että muiden ihmisten pää ei toimi samalla tavalla, niin silloin syntyy käsitys siitä mikä se "normaali" olo on.
Siitä näkökulmasta, kun ADHD alkuun ottaa stimulanttia niin ei hänelle tule sellaista oloa että "no nyt on tavallinen olo" vaan että "nyt on paljon parempi olo kuin normaalisti!"
Osa ihmisistä sitten ajattelee, että jos otan lisää, niin tuleeko vielä parempi olo. Ja osalle näistä ihmisistä tulee kuin tuleekin kivempi olo.
Se aine kun voi tehdä olosta "vielä normaalimman". Jotkut kokeilee.
Eihän adhd-lääkkeistä olla riippuvaisia samoin, kuin elintoimintoja tukevista lääkkeistä. Ne auttavat, mutta ne voi jättää ottamatta. Sikäli siis kun puhut riippuvuudesta, viittaat ihan riippuvuussairauteen. Haluun, tarpeeseen, vieroitusoireiden välttämiseen jne. Mutta tutkitusti adhd-lääkkeet eivät ole todennäköinen riippuvuusriski oikein käytettynä. Myöskään kokemukset eivät tue tätä. Olisiko vihdoin jotain ihan oikeita perusteluja?
Joku voi aina kehittää riippuvuuden ihan mihin vain. Ei hammaslankakeskustelu silti keskity joillakin esiintyvään psykologiseen riippuvuuteen langata liikaa ja tuhota ikenet. Mahdollista. Marginaalista. Työllisyyskeskustelu ei pyöri joillakin esiintyvän työnarkomanian perheitä tuhoavasta vaikuksesta. Että täytyy ehdottomasti huomioida tämäkin riski työllisyydestä puhuttaessa. Mikä tässä nyt on inttämisen aihe, kun tutkimukset todistavat päinvastaista? Ei niihin synny riippuvuutta, mutta niitä voi olla järkevää käyttää. Moni myös luopuu lääkityksestä haittavaikutusten vuoksi ja näinhän ei riippuvuudesta käy. Haittavaikutukset ovat usein mittavat elämän joka saralla ja silti jatketaan, koska riippuvuus.