Minkälaista yläasteen opettajan työ on? Rehellisiä kokemuksia
Harkitsen alaa mutta en tiedä olenko ihan kartalla ja realiteeteissa asioiden suhteen, omaa yläastetta määritti huippumotivoitunut ja priimasti käyttäytyvä luokka jota kaikki opet rakasti. Olen nähnyt siis vaan sellaisen tosi helpon ja silotellun version yläasteesta joka ei oikein vastaa muiden kokemuksia siitä miten opettajat itki ja raivosi, jäi hermolomalle jne ja miten hirveitä oltiin teininä jne.
Kiinnostaisi kuulla opettajien kokemuksia. Mitä työ on, millaisia ovat oppilaat ja miltä näyttää normi päivä/työviikko? Onko hirveä määrä setvittävänä mt ongelmia, käytöshäiriöitä, tuen tarvetta, häiriintyneitä kotioloja? Onko koulukiusaaminen enemmän poikkeus vai sääntö? Onko se nuorten kohtaaminen oikeasti merkityksellisen tuntuista ihmissuhdetyötä vai väsyttävää liukuhihnaa? Kaduttaako ammatinvalinta ja miten päädyit alalle? Ja onko kouluissa sisäilma/homeongelmia merkittävästi niin että se haittaa omaa työllistymistä vai onko nämäkin jotain harvinaisempia paikkoja?
Kommentit (66)
Riittämättömyyden tunne on koko ajan läsnä. Luokassa on aina useampi tuen tarpeessa ja ohjaajaa, resurssiopettajaa tai erityisopettajaa ei juuri ole. Käytösongelmia on valtavasti eikä näillä tuen päätöksiä useinkaan. Kaikista eniten harmittaa niiden hyvien oppilaiden puolesta, jotka oikeasti haluaisivat opiskella, mutta heille ei riitä aikaa. Nuorten kohtaaminen on myös palkitsevaa, mutta aikaa ei vaan ole tarpeeksi. Ison siivun työstä vievät ihan turhilta tuntuvat asiat kuten kaiken kirjaaminen Wilmaan, pakolliset koulutukset, hankehumppa ja oman opetuksen ulkopuoliset asiat. Rahaa ei ole mihinkään ja opettajan tehtävä on esim. oksennuksen siivoaminen, koska siivoojat tulevat töihin vasta koulun loputtua klo 16.00.
Ei ainakaan kannata kuvitella liikoja ja on hyvä muistaa, että ei ne pitkät lomatkaan oikein riitä palautumiseen. On hyvä rajata omaa työtään esim. ettei lue Wilmaa iltaisin ja viikonloppuisin. Sekin auttaa, että asuu vähän kauempana eikä tarvitse nähdä oppilaita ja varsinkaan vanhempia vapaa-ajalla. He haluavat kuitenkin puhua sinulle työasioita kun olet ostamassa maitoa.
Krmeeta. Alan sontakuskiksi tms. heti kun saan paikan.
Vierailija kirjoitti:
Riittämättömyyden tunne on koko ajan läsnä. Luokassa on aina useampi tuen tarpeessa ja ohjaajaa, resurssiopettajaa tai erityisopettajaa ei juuri ole. Käytösongelmia on valtavasti eikä näillä tuen päätöksiä useinkaan. Kaikista eniten harmittaa niiden hyvien oppilaiden puolesta, jotka oikeasti haluaisivat opiskella, mutta heille ei riitä aikaa. Nuorten kohtaaminen on myös palkitsevaa, mutta aikaa ei vaan ole tarpeeksi. Ison siivun työstä vievät ihan turhilta tuntuvat asiat kuten kaiken kirjaaminen Wilmaan, pakolliset koulutukset, hankehumppa ja oman opetuksen ulkopuoliset asiat. Rahaa ei ole mihinkään ja opettajan tehtävä on esim. oksennuksen siivoaminen, koska siivoojat tulevat töihin vasta koulun loputtua klo 16.00.
Ei ainakaan kannata kuvitella liikoja ja on hyvä muistaa, että ei ne pitkät lomatkaan oikein riitä palautumiseen. On hyvä rajata omaa työtään esim. ettei lue Wilmaa iltaisin ja viikonloppuisin. Sekin auttaa, että asuu vähän
Mitä tarkoittaa hankehumppa? Ja mitä valtava määrä käytösongelmia käytännössä niin kuin tarkoittaa työn kannalta? Eli että joutuuko käytöksestä vääntämään päivittäin vai ihan jokaisella oppitunnilla? Onko enemmän haasteet sellaisia että oppilaat häiritsee toisiaan/ selaa vaan puhelinta/ei tottele vai että opettajaan kohdistuu jotain epäasiallista vittuilua ja sekoilua tms? Ja unohtui vielä kysyä aloituksessa myös että missä päin suomea/ minkä kokoisessa koulussa opetat? Isojen ja pienten kaupunkien ja koulujen kokemus voi olla vähän eri. Kiitos vastauksesta!
Ainiin ja sekin olisi kiva jos vastaajat kertoisivat myös että mitä ainetta opettavat ja miten omalla aineella työllistyy!
Vierailija kirjoitti:
Riittämättömyyden tunne on koko ajan läsnä. Luokassa on aina useampi tuen tarpeessa ja ohjaajaa, resurssiopettajaa tai erityisopettajaa ei juuri ole. Käytösongelmia on valtavasti eikä näillä tuen päätöksiä useinkaan. Kaikista eniten harmittaa niiden hyvien oppilaiden puolesta, jotka oikeasti haluaisivat opiskella, mutta heille ei riitä aikaa. Nuorten kohtaaminen on myös palkitsevaa, mutta aikaa ei vaan ole tarpeeksi. Ison siivun työstä vievät ihan turhilta tuntuvat asiat kuten kaiken kirjaaminen Wilmaan, pakolliset koulutukset, hankehumppa ja oman opetuksen ulkopuoliset asiat. Rahaa ei ole mihinkään ja opettajan tehtävä on esim. oksennuksen siivoaminen, koska siivoojat tulevat töihin vasta koulun loputtua klo 16.00.
Ei ainakaan kannata kuvitella liikoja ja on hyvä muistaa, että ei ne pitkät lomatkaan oikein riitä palautumiseen. On hyvä rajata omaa työtään esim. ettei lue Wilmaa iltaisin ja viikonloppuisin. Sekin auttaa, että asuu vähän
Mistä se palautumisen tarve tulee? Tätä hokee aina kaikki opettajat että työstä ei koskaan palaudu edes pitkillä lomilla? Kuormittaako oppilaiden henkilökohtaiset asiat jotenkin niin suuresti? Univelka ja kiire? Itse kun tehnyt töitä esim tosi kiireisessä ravintolassa jossa jatkuva häly, meteli ja ihmistulva ja hyvä kun ehtii yhden vesilasin päivän aikana juoda (taukoja ei ole) ja piti selvitä kahden viikon lomalla niin jotenkin vaikea kuvitella että se olisi esim se häly ja ihmiskontaktit mikä open hommassa hajottaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittämättömyyden tunne on koko ajan läsnä. Luokassa on aina useampi tuen tarpeessa ja ohjaajaa, resurssiopettajaa tai erityisopettajaa ei juuri ole. Käytösongelmia on valtavasti eikä näillä tuen päätöksiä useinkaan. Kaikista eniten harmittaa niiden hyvien oppilaiden puolesta, jotka oikeasti haluaisivat opiskella, mutta heille ei riitä aikaa. Nuorten kohtaaminen on myös palkitsevaa, mutta aikaa ei vaan ole tarpeeksi. Ison siivun työstä vievät ihan turhilta tuntuvat asiat kuten kaiken kirjaaminen Wilmaan, pakolliset koulutukset, hankehumppa ja oman opetuksen ulkopuoliset asiat. Rahaa ei ole mihinkään ja opettajan tehtävä on esim. oksennuksen siivoaminen, koska siivoojat tulevat töihin vasta koulun loputtua klo 16.00.
Ei ainakaan kannata kuvitella liikoja ja on hyvä muistaa, että ei ne pitkät lomatkaan oikein riitä palautumiseen. On hyvä rajata omaa työtään esim. ettei lue Wilmaa iltaisin ja
Niin miksi se on aina juuri se opettajan työ joka vaatii kuormittavuuden vuoksi niin pitkät lomat eikä lomilla palaudu. Vertaa esim duunarit jotka herää joka aamu klo4 ja tekee fyysisesti raskasta työtä tai lääkäri joka pelastaa ihmishenkiä ruuhkautuneessa tkssa? Veikkaan että kaikki on yhtä kuormittuneita ja opet pärjäis myös 4viikolla mutta kun ei tiedä pahemmasta niin se oma kokemus on että oma työ on se erityiskuormittava, muut menee hammasta purren.
Varmasti saa kokea fyysistä väkivaltaa nykyään. Ei ole oikein keinoja rajata lapsia, luokat ovat rauhattomia. Oppimisvaikeuksia varmasti on monella, niihinkin on hankala ehtii antaa apua, eli pitää vaan ajatella että kunhan pääsee säälistä läpi se riittää..
Työstä tämä käy, mutta tykkään siitä kyllä kovasti, enkä vaihtaisi.
Kaikenlaista toki on, taso laskee ja ongelmat lisääntyvät. Minulla on ollut onni olla kuitenkin kouluissa, joissa homma on aikuisilla hanskassa. Tosin tämä vaatii jatkuvaa, pitkäjänteistä yhteistyötä. Meillä on oppilasaines haastavaa, mutta silti porukka on enimmäkseen ruodussa. Yksin siihen ei kukaan pysty, vaan opettajakunta tekee sen yhdessä. Tai sitten ei tee. Hyviäkin kouluja kuitenkin on.
Toiveita herättää se, että tuuli on siinä mielessä kääntynyt, että ymmärretään taas perusasioiden tärkeys. Luokissa pitää olla seinät ja oppilailla kirjat. PowerPoint on hyödytön, jos ei osaa lukea ja kirjoittaa.
Koen työni hyvin merkitykselliseksi. Se on itsenäistä ja vaihtelevaa ja luovaa, jos niin haluan. Päivät kuluvat nopeasti.
Varmaan kuolinvuoteella vielä muistan jotkut oppilaiden kiitokset. Olen onnekas, kun työlläni on jokin muukin arvo kuin itseni elättäminen.
T. Yläkoulun äikänopena 24 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riittämättömyyden tunne on koko ajan läsnä. Luokassa on aina useampi tuen tarpeessa ja ohjaajaa, resurssiopettajaa tai erityisopettajaa ei juuri ole. Käytösongelmia on valtavasti eikä näillä tuen päätöksiä useinkaan. Kaikista eniten harmittaa niiden hyvien oppilaiden puolesta, jotka oikeasti haluaisivat opiskella, mutta heille ei riitä aikaa. Nuorten kohtaaminen on myös palkitsevaa, mutta aikaa ei vaan ole tarpeeksi. Ison siivun työstä vievät ihan turhilta tuntuvat asiat kuten kaiken kirjaaminen Wilmaan, pakolliset koulutukset, hankehumppa ja oman opetuksen ulkopuoliset asiat. Rahaa ei ole mihinkään ja opettajan tehtävä on esim. oksennuksen siivoaminen, koska siivoojat tulevat töihin vasta koulun loputtua klo 16.00.
Ei ainakaan kannata kuvitella liikoja ja on hyvä muistaa, että ei ne pitkät lomatkaan oikein riitä palautumiseen. On hyvä rajata
Vierailija kirjoitti:
Työstä tämä käy, mutta tykkään siitä kyllä kovasti, enkä vaihtaisi.
Kaikenlaista toki on, taso laskee ja ongelmat lisääntyvät. Minulla on ollut onni olla kuitenkin kouluissa, joissa homma on aikuisilla hanskassa. Tosin tämä vaatii jatkuvaa, pitkäjänteistä yhteistyötä. Meillä on oppilasaines haastavaa, mutta silti porukka on enimmäkseen ruodussa. Yksin siihen ei kukaan pysty, vaan opettajakunta tekee sen yhdessä. Tai sitten ei tee. Hyviäkin kouluja kuitenkin on.
Toiveita herättää se, että tuuli on siinä mielessä kääntynyt, että ymmärretään taas perusasioiden tärkeys. Luokissa pitää olla seinät ja oppilailla kirjat. PowerPoint on hyödytön, jos ei osaa lukea ja kirjoittaa.
Koen työni hyvin merkitykselliseksi. Se on itsenäistä ja vaihtelevaa ja luovaa, jos niin haluan. Päivät kuluvat nopeasti.
Varmaan kuolinvuoteella vielä muistan jotkut oppilaiden kiitokset. Olen onnekas, kun työlläni on
Kouluissa täytyy olla seinät ja oppilailla kirjat vähän nauratti:D tsemppiä! Äikänopelta olisi kiva kuulla myös enemmän. Oppiaineessa yläasteella ainakin meidän aikana tehtiin joka vuosi tekstimäärältään tosi laajoja töitä. Pitkiä kirjoitelmia joka vuosi ja lisänä lukupäiväkirjoja, portfolioita kirjailijoiden tuotannoista ja tutkielmia mitä varten luetaan paljon kirjoja ja muuta. Työmäärältä suuria ja jo silloin katsoin open pöydällä lojuvia valtavia pinoja muiden luokkien kirjoitelmia ja palautettuja töitä ja mietin mikä työmaa noiden lukemisessa on. Kuinka paljon kaiken tämän korjaaminen ja lukeminen kuormittaa ja vie aikaa? Tekstimäärän ja työtuntien on pakko olla moninkertaiset verrattuna esim matikan opettajien kokeiden tarkistukseen joka on yks moniste per koe. Ja laajojen töiden arviointi ja pisteyttäminen varmaan tosi paljon aikaavievämpää?
Vierailija kirjoitti:
Varmasti saa kokea fyysistä väkivaltaa nykyään. Ei ole oikein keinoja rajata lapsia, luokat ovat rauhattomia. Oppimisvaikeuksia varmasti on monella, niihinkin on hankala ehtii antaa apua, eli pitää vaan ajatella että kunhan pääsee säälistä läpi se riittää..
Et taida itse olla edes opettaja..?
Itse kun tehnyt töitä esim tosi kiireisessä ravintolassa jossa jatkuva häly, meteli ja ihmistulva ja hyvä kun ehtii yhden vesilasin päivän aikana juoda (taukoja ei ole) ja piti selvitä kahden viikon lomalla niin jotenkin vaikea kuvitella että se olisi esim se häly ja ihmiskontaktit mikä open hommassa hajottaa
Opettajalla on jakamaton vastuu oppilaistaan jokaisella oppitunnilla. Sen vastuun kuormittavuutta on aika vaikea avata alan ulkopuoliselle, koska se pitää sisällään niin monta asiaa.
Ensinnäkin on turvallisuus. Pitää olla tietoinen kaikesta luokassa tapahtuvasta ja pitää tila fyysisesti ja henkisesti mahdollisimman turvallisena. Jos oppilas poistuu luokasta kesken tunnin, on oltava tietoinen hänen liikkeistään. Siellä ravintolassa asiakkaasi ovat pääosin aikuisia, etkä ole tarjoilijana vastuussa heidän hengestään ja terveydestään. On tärkeä varmasti teilläkin pitää silmällä sitä, että ravintolasalissa säilyy miellyttävä tunnelma, mutta ei sinun käsittääkseni kysyttäessä tarvitse olla valmis antamaan täyttä raporttia siitä, miten jokaisen pöydän jokainen asiakas viimeisteli lautasensa ja millaisia tulintoja heidän ruokahalustaan, mielialastaan ja asiakastyytyväisyydestään voi sen perusteella tehdä. Saati siitä, kuka käytti ruokailun aikana puhelinta ja kuka jutteli kenenkin kanssa. Meillä opettajilla on oltava koko ajan antennit pystyssä sen suhteen, miten oppilaat toimivat eri tilanteissa ja kohtelevat toisiaan. Kuka töni, heitti kynällä, haukkui, naljaili, käytti salaa kännykkää tai kuvasi sillä, käänsi parille loukkaavasti selkänsä, jätti ulkopuolelle? Entä miten siihen tänään, juuri tässä ja nyt tulee reagoida - kaikkien kuullen, kahden kesken, oven toisella puolella, välitunnilla, Wilma-viestillä Opettaja tekee yhden oppitunnin aikana tutkitusti jopa satoja valintoja eri toimintatapojen välillä, ja se on hyvin kuormittavaa. Se, että ope saa tämän oppilaille näyttämään yksinkertaiselta ja vaivattomamta, on rautaista ammattitaitoa. Erityisen taitavia ovat ne, jotka onnistuvat tekemään tämän kaiken ja vaikuttamaan samalla rennoilta ja leppoisilta.
Oman pitkän urani aikana olen kokenut monia tilanteita, joiden perusteella tiedän, ettei huomio oikeasti saa herpaantua. Mitä vain VOI tapahtua silmänräpäyksessä, vaikka valtaosa työpäivistä sujuukin ongelmitta. Ja minun tehtäväni on hoitaa se tilanne ammattimaisesti myös poikkeusolosuhteissa, joita ovat vuosikymmenten aikana olleet mm. ensihoitoa vaatinut tapaturma kesken tavallisen oppitunnin, väkivaltainen tunkeilija koulussa, useampikin oikea palohälytys, sairauskohtaus ja oppilaan luokkatoveriin kohdistama äkillinen väkivalta.
Toiseksi on velvoittava opetussuunnitelman soveltaminen käytäntöön pedagogisesti toimivimmalla tavalla. Opettajan mielessä risteilevät opetussuunnitelman tavoitteet, oppimateriaali, kunkin opetusryhmän ja yksittäisen oppilaan tarpeet ja kullekin sopivat työskentelytavat. Huolella suunniteltu oppituntikin saattaa hetkessä saada täyskäännöksen, jos vaikkapa teineillä sattuu olemaan levoton päivä, ja sittenpä sorvataan kohta uudelleen koko kurssiohjelmaa, jotta ehditään rämpiä kaikki olennainen läpi edes jotenkin. Jokainen koti olettaa, että opettaja muistaa juuri heidän jälkikasvunsa erityisyydet ja osaa ne huomioida. Siellä kiireisessä ravintolasalissa sinun ei kukaan oleta istuvan jokaisen asiakkaan viereen kiireettömän oloisesti tulkkaamaan heille ruokalistaa tai tekevän tuntien ajan taustatyötä, jotta voit palvella juuri tiettyä seuruetta sillä tietyllä, heille sopivalla tyylillä.
jatkuu
Jatkuu
Kolmanneksi opettaja on hyvin tietoinen asemastaan ja opettaja-oppilassuhteen mukanaan tuomasta vastuusta. Kohtaamisesi siellä ravintolassa ovat pääsääntöisesti ohimeneviä, etkä harvoja kanta-asiakkaita lukuunottamatta vaikuta asiakkaittesi elämään tai heidän persoonallisuutensa muodostumiseen kuin ohimenevän häivähdyksen verran. Sen sijaan suurin osa meistä muistaa ainakin parhaat ja vastaavasti kamalimmat opettajansa vielä eläkkeelläkin. Opettaja on yleensä tekemisissä samojen nuorten kanssa useita tunteja viikossa jopa useiden vuosien ajan. Olemme vastuussa heidän oppimisestaan ja toisaalta olemme kasvattajia. Yläkouluikäiset ovat hyvin herkässä vaiheessa kasvuaan, ja open toiminnalla voi olla itsetuntoa tuhoava tai rakentava vaikutus. Tietenkin myös meidän arjessamme suuri osa vuorovaikutuksesta on ihan tavallista ja nopeasti unohtuvaa, mutta aina on muistettava, että jollekin nuorelle jokin itselle pieni tilanne voikin olla äärimmäisen merkityksellinen, ja vastuu on tässäkin aikuisella.
Olen aika monissa liemissä keitetty ja kokenut pedagogi. En pääosin tuo oppilaskohtaloita vapaa-ajalleni. Silti saatan vielä vuosia myöhemmin jossain tilanteessa havahtua miettimään, olisiko pitänyt suoremmin kysyä asiaa oppilaalta, joka viittasi kotona kokemaansa kaltoinkohteluun - oliko häntä käytetty hyväksi, oliko kuraattorille ohjaaminen riittävä toimi? Tai saatan saada aikuistuvan nuoren sijaisvanhemmilta vielä vuosien päästä kiitosviestin siitä, että oppilas tuellani oli saanut päättötodistuksen. Tässä työssä on valtaa ja vastuuta ihan eri mittakaavassa kuin tarjoilijalla - melua, kiirettä ja vessatauottomia päiviä varmaan samassa suhteessa kyllä.
Ihan kamalaa, pysy kaukana alasta jos voit. Oppilasaines on nollatasolla, vanhemmat kimpussa sata sovellusta ja raportointivelvoitetta. Ei ole ihmisen hommaa. Itse pelastauduin takaisin akateemiselle uralle.
Miten niin harkitset alaa?
Mitä opettamaan vai oletko muka joku abi?
Yläkoulun virat on aika tiukassa. Sijaisuuudetkin.
Minkä ikäinen olet ja mitä ainetta "harkitset" alkaa opettaa?
Yläkoulun oppilaat käyttävät runsaasti hajusteita. Eli jos on taipumusta astmaan, niin kannattaa valita jokin toinen ala.
Vierailija kirjoitti:
Jatkuu
Kolmanneksi opettaja on hyvin tietoinen asemastaan ja opettaja-oppilassuhteen mukanaan tuomasta vastuusta. Kohtaamisesi siellä ravintolassa ovat pääsääntöisesti ohimeneviä, etkä harvoja kanta-asiakkaita lukuunottamatta vaikuta asiakkaittesi elämään tai heidän persoonallisuutensa muodostumiseen kuin ohimenevän häivähdyksen verran. Sen sijaan suurin osa meistä muistaa ainakin parhaat ja vastaavasti kamalimmat opettajansa vielä eläkkeelläkin. Opettaja on yleensä tekemisissä samojen nuorten kanssa useita tunteja viikossa jopa useiden vuosien ajan. Olemme vastuussa heidän oppimisestaan ja toisaalta olemme kasvattajia. Yläkouluikäiset ovat hyvin herkässä vaiheessa kasvuaan, ja open toiminnalla voi olla itsetuntoa tuhoava tai rakentava vaikutus. Tietenkin myös meidän arjessamme suuri osa vuorovaikutuksesta on ihan tavallista ja nopeasti unohtuvaa, mutta aina on muistettava, että jollekin nuorelle jokin itselle pieni tilanne voikin olla äärimm
Nämä avasi kyllä tosi hyvin. Yleensä toistuu aina vaan se että kuormittaa meteli ja ihmiskontaktien määrä ja sitä miettii kaikkia muita töitä missä metelit, ihmiskontaktit ja kiire painaa ihan yhtä lailla.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin harkitset alaa?
Mitä opettamaan vai oletko muka joku abi?
Yläkoulun virat on aika tiukassa. Sijaisuuudetkin.
Minkä ikäinen olet ja mitä ainetta "harkitset" alkaa opettaa?
Kylläpä on nihkeä sävy. Kyllä voi opettajuutta harkita muutkin kun abit.
Up