Lue keskustelun säännöt.
"ADHD-lääkkeisiin ei liity Puustjärven mukaan selkeää riippuvuuden riskiä" Miksi sitten amfetamiini laittomana aiheuttaa riippuvuutta ja ris...
05.10.2022 |
Samaa tavaraa se on, mutta puhtaampana.
"hoitovalikoimassa on deksamfetamiini- ja lisdeksamfetamiinivalmisteita. Sana amfetamiini voi aiheuttaa kielteisiä mielikuvia ja kyseiset lääkkeet sisältävätkin Valviran mukaan huumausainetta."
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/adhd-oireita-voidaan-helpottaa-huum…
Kommentit (330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas väitän, että ADHD-potilaat on pääsääntöisesti riippuvaisia lääkkeestään. Se ei ole huono asia, on varsin normaalia että ihminen tarvitsee jotain lääkitystä arjesta ja elämästä selvitäkseen.
Mutta kyllä minusta kovasti kuulostaa siltä, että nämä ihmiset nimenomaan tarvitsevat lääkkeensä ja sitä ilman suorituskyky ja elämänlaatu kärsii. Riippuvuudelta kuulostaa.
En siis arvostele lainkaan ketään, pelkästään hyvä jos on saanut toimivan lääkkeen joka parantaa elämänlaatua. Mutta kyllä mä kokisin, että suurin osa on siitä aika riippuvaisia.
Miten riippuvuus määritellään? On totta, että toimintakyky on monelta osin huonompi, jos lääkettä ei ota. Tämä pätee myös täysin lääkitsemättömiin, joten se ei itsessään voi riippuvuuden määritelmä.
Vaikka lääkkeestä hyötyisi, voi unohtaa ottaa lääkkeen koska ei muista, että siitä hyötyisi. Tämä on ikävä oire. Pitäisi siis olla lääkitty, jotta muistaisi ottaa lääkkeen :D Ongelman ydin on se, ettei adhd poistu mihinkään siinä lääkkeiden oton välillä. Terveisin hlö jonka puoliso kysyy, oletko ottanut lääkkeen ja siinä vaiheessa muistan että minulla todella on lääkitys ja sitä voi myös käyttää. Joka kerta innostun, että tämähän toimii.
En varmaan pystyisi olemaan riippuvainen, koska unohtaisin että olen riippuvainen ja todennäköisesti en saisi aikaiseksi hankkia ainetta. Pakka pysyisi ehkä kasassa jos olisi aikaa keskittyä vain riippuvuuteen, mutta on kaikkea muutakin. Unohdin illalla laittaa vesilasin kun tuli se puhelu, no haen keittiöstä. Ai linnut on palanneet, on siis kevät. Missä kevyemmät takit? Nonniin, nyt on kiire, miks lääkkeet ei auta??( en ole ottanut siis vieläkään). Lääkärille on hävettävää sanoa, etten aina muista ottaa lääkettä, koska minun pitäisi tietää paremmin ja täsmälääkityskin on.....Täytyy ostaa dosetti, jotta muistaisin riippuvaisuuteni lääkkeestä. Käy hyvin järkeen, että huumeidenkäyttäjät käyttävät amfetamiinia muistaakseen käyttää muita huumeita. Varmasti on niin, jos kärsii myös adhdsta.
Joka tapauksessa on aivan sama, miten sinä asian koet, koska ethän sinä asiaa koe. Kokemus on aivan eri asia kuin näkemys, etenkin jos jälkimmäinen ei perustu juuri mihinkään. Luulisin, ettet KOE kyseessä olevan oikea ongelma, jolloin lääkkeitäkään ei syötäisi oikeasti tarpeeseen vaan riippuvuuteen. Ja silloinhan riippuvuus olisi välttämätön jos lääkettä käyttää. Ihan loogista järkeilyä, mutta ei vastaa todellisuutta.
Eikö kännykkään kannattaisi laittaa päivittäinen muistutus lääkkeistä, niin ei tarvitsisi edes muistella asiaa? Tai jääkaapin oveen excel, mihin rasti aina kun on ottanut lääkkeen. Mun metodi muistaa uudet rutiinit on laittaa hälytyksiä puhelin täyteen. Minulla ei siis ole diagnoosia, enkä aio hakea. Epäilen vahvasti adhd:ta itselläni (sitä mitä ennen sanottii add-versioksi). Olen opetellut näyttelemään "normaalia", elämä sujuu näinkin.
Teet tässä oletuksen, että tietäisin missä puhelimeni on tai muistaisin ladata sen. Yleensä kyllä. Mutta en pidättäisi hengitystä kuitenkaan. Rutiinit ja struktuurit toimivat niin kauan kun ei tule mitään yllättävää muuttujaa. Mutta aina se tulee. Vaikkapa ylität itsesi kun otat laturin mukaan reissuun, mutta sitten etsit sitä viikon kun se ei olekaan siellä missä se aina on ja etsit sen ihan kohta.
En ole niin yksinkertainen kuin miltä vaikutan mutta olen äärimmäisen häiriöherkkä ja mielestäni keskittymisen suuntaamisen taito on asia jota vähätellään radikaalisti. Muistijälkeä ei synny, jos ei keskity siihen mitä tekee. Kuljettelen paljon tavaroita tajuamatta sitä itse ja niiden jäljitys kuin pääsiäismunien etsintä ilman että kukaan voi antaa vinkkejä. Avaimet ovat aina koukussa, paitsi silloin kerran kun ne olivat kengässä. Muusta en edes aloita.
Nauroin ääneen. (vaikka vakava aihe onkin). En ole koskaan kuullut parempaa vertausta kuin tuon, että tavaroiden etsiminen on kuin pääsiäismunien etsintää ilman vinkkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun molemmilla lapsilla on Adhd. Lääkitys on piristävä, ja heillä se vaikuttaa rauhoittavasti. Huomaan, että lapsilla on helpompaa sanoittaa omia ajatuksia silloin kun lääke vaikuttaa. Jopa käsiala on erilainen lääkkeen kanssa kun ilman. Ilman.an lääkettä on pelkkää suttua ilman välejä, lääkkeen kanssa luettavaa.
Lapset käyttävät lääkettä vain arkisin kun on koulupäiviä. Viikonloppuisin ja lomilla eivät käytä. Kumpikaan ei käyttäydy sillä tavalla, kun olisi vieroitusoireita kun ei saa lääkettä. Eivät siis ole koukussa.
Itse olen adhd ilman lääkitystä. Olen koukussa kofeiiniin, puhelimeen, rahapeleihin... Olen lopettanut tupakoinnin ja juomisen, mutta näiden kanssa on ollut ongelmia. Adhd lääkityksellä en usko, että minulla olisi niin paljon riippuvuusongelmia. Adhd aivot ovat dopamiinipuutteiset. Siihen puutteeseen auttaa päihteet, seksi, riskinotto... Kumpi parempi? Lääkitys, vaik kaikki muut ongelmat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero neurotyypillisten ja keskittymishäiriöisten välillä ei liity siihen, että lääke vaikuttaisi aivoihin tai hermostoon mitenkään eri tavalla. Ero liittyy siihen, miten ne vaikutukset eroavat normitilanteesta. Vaikutus on sinänsä samanlainen, stimulantti ei farmakologisesti rauhoita ADHD-ihmistä sen enempää, vaan kiihdyttää tämänkin keskushermoston ja tiettyjen välittäjäaineiden toimintaa. Se vaan koetaan rauhoittavaksi; se ei kuitenkaan ole depressantti tai sedatiivi heillekään, 'rauhoittava' viittaa tiettyyn selkeyteen ja tyyneyteen, joka voi olla ominaista myös stimulantille, kun on virkeä mutta keskittynyt.
Sitä miten ne vaikutukset ovat periaatteessa samat, mutta vahvemmat kuin terveissä verrokkihenkilöissä, voi verrata muihin päihdyttäviin lääkkeisiin, vaikka opioideihin ja bentsoihin.
Terve ihminen, jolla on ehkä jotain pientä päänsärkyä tai lihasjumia, voi käyttää opioidia ja saada kivunlievityksen, ja isommalla annoksella euforiaa ja päihdevaikutuksia.
Kipupotilas saa samat vaikutukset, mutta koska kivun lähtötaso on korkeampi, se hyöty on suurempi.
Terve ihminen voi syödä Diapamia ja saada siitä rohkeutta kysyä ihastusta treffeille. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä voi saada siitä rohkeutta poistua kotoaan. Kumpikin voi vetää nupin sekaisin syömällä paljon. Sama vaikutus, mutta terveen ihmisen lähtökohtainen ahdistuneisuustaso ei ole lähelläkään verrokin tasoa.Sama se on stimulanttien kohdalla. Terapeuttiset annokset tuo samat vaikutukset, mutta terveellä ne eivät ole kovin merkittäviä, ADHD:lla mullistavia. Suuremmilla annoksilla päihtyy kaikki.
Ei ole mitään takuuta siitä, että jos sinulla on ADHD-diagnoosi stimulanttilääkitys mullistaisi elämäsi. Ongelma on siinä, että tutkimusnäyttö on niin heikkotasoista ettei niiden lääkkeiden lyhytkestoisesta, saati sitten pitkäkestoisesta, vasteesta voi sanoa juuta eikä jaata. Tänä vuonna julkaistun laajan meta-analyysin mukaan stimulanttien vaste lyhytkestoisissa RCT kokeissa vaihteli heikosta keskimääräiseen, vinouman riski oli suuri ja näytön aste heikko tai erittäin heikko:
"For pharmacotherapy, the largest metaanalysis reported a small to medium SMD in comparison with placebo (0.45, see Figure Figure22) 99 . Considering all metaanalyses, the effects of pharmacotherapy were heterogeneous (from 0.16 to 0.97)98, 99, 100, 101, 102. Large SMDs were found for amphetamines98, 100, 102, small to medium SMDs for methylphenidate100, 101. Risk of bias was often high or unclear, and level of evidence was low to very low"
Tutkimuksessa myös todetaan, että mitä suurempia efektikokoja tutkimuksissa oli (mitä suurempia vasteita lääke tuotti), sitä suuremmaksi kasvoi vinouman riski (tulosten vääristelyä eri tavoin) ja sitä rajallisempaa näyttö oli.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8751557/
Myös terve ihminen hyötyy ADHD-lääkityksestä keskittymisongelmissa aivan yhtä paljon kuin ADHD-diagnoosin saanut. Eräässä PET-kuvantamista käyttävässä tutkimuksessa verrattiin terveitä verrokkeja ADHD-potilaisiin. Heille annosteltiin kaikille Ritalinia ja tutkittiin sen vaikutusta koehenkilöiden keskittymiskykyyn ja dopamiinivasteisiin aivojuoviossa. Dopamiinivasteissa ei ollut mitään eroa ja keskittymiskyky parani myös terveillä ihmisillä, joilla oli keskittymiskyvyssä haasteita. Ihmisillä on lukuisia syitä, miksi keskittymiskyvyssä voi olla haastetta. ADHD oireet ovat nyky-yhteiskunnassa äärimmäisen yleisiä ja tuskinpa ADHD on itsessäänkään oireyhtymänä mikään etiologialtaan yhtenäinen neurobiologinen ilmiö, koska valtava määrä myös ympäristötekijöitä vaikuttaa hermoston kehitykseen ja käyttäytymiseen lapsuusiässä.
https://www.cam.ac.uk/research/news/imaging-study-shows-dopamine-dysfun…
Hyötyy yhtä paljon? Niin no, tottakai hyötyy "yhtä paljon", koska adhd-lääke auttaa toimimaan samalla tavalla kuin ne toimivat, joilla ei adhd:ta ole. Ei se mitään lisäkykyjä anna.
Antaahan. Se lisää keskittymiskykyä, työmuistia, motivaatiota ja tarmoa, jaksamista. Jos tavikset "hyötyy yhtä paljon" niin niiden suorituskyky paranee saman verran.
Vaikka se kansantajuisesti saisi keskittymishäiriöiselle "normaalin tilan" niin tälle henkilölle se ei ole normaali tila. Se lääkitty tila ei ole luonnollinen normi, mihin lääke sen "palauttaa". Vaan se kohottaa sen sille tasolle. ADHD:lle se keskittymiskyky on todellakin "lisäkyky".
Tavikset saa samanlaisia hyötyjä niistä lääkkeistä.
Mistä olet saanut päähäsi, että se LISÄÄ motivaatiota, tarmoa ja työmuistia. Väännän yksinkertaisesti rautalangasta. Jos "tavis" kulkee normaalisti ilman lääkettä 10 km tunnissa ja adhd ilman lääkettä 2 km tunnissa niin lääkkeellä adhd pääsee myös sen 10 km tunnissa. Ei se mitään supervoimia tuo, jolla adhd kulkisikin 20 km tunnissa. Kärjistetty ja yleistetty esimerkki
Lukemistani tutkimuksista.
Väännän sinullekin rautalangasta.
ADHD kulkee ilman lääkettä 2km ja lääkkeellä 10km.
Tavis kulkee ilman lääkettä 10km, lääkkeen kanssa 10-13km.Ei tuo mitään supervoimia mut tuo samoja hyötyjä tavikselle kuin mitä ADHD saa.
Ensin sanot, että tutkimuksen mukaan adhd-lääkkeen hyöty oli erittäin huono ja tavikset hyötyvät yhtä paljon. Seuraavaksi kuitenkin sanot, että jos adhd kulkee ilman lääkettä 2 km tunnissa ja lääkkeellä 10 km, kun taas nentin muutos on 0-3 km. Suhteellinen hyötyhän siis nenteillä on minimaalinen, jopa olematon, kun taas adhd:n suhteellinen hyöty onkin valtava?
ADHD lääke ei ole sama asia kuin huume. Kemiallinen koostumus on erilainen, se huumaava osuus puuttuu. Opiskelkaa lapset kemiaa niin tajuatte.
Itselläni on adhd-lääkitys ja lääkkeistä ei tod saa mitään kiksejä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero neurotyypillisten ja keskittymishäiriöisten välillä ei liity siihen, että lääke vaikuttaisi aivoihin tai hermostoon mitenkään eri tavalla. Ero liittyy siihen, miten ne vaikutukset eroavat normitilanteesta. Vaikutus on sinänsä samanlainen, stimulantti ei farmakologisesti rauhoita ADHD-ihmistä sen enempää, vaan kiihdyttää tämänkin keskushermoston ja tiettyjen välittäjäaineiden toimintaa. Se vaan koetaan rauhoittavaksi; se ei kuitenkaan ole depressantti tai sedatiivi heillekään, 'rauhoittava' viittaa tiettyyn selkeyteen ja tyyneyteen, joka voi olla ominaista myös stimulantille, kun on virkeä mutta keskittynyt.
Sitä miten ne vaikutukset ovat periaatteessa samat, mutta vahvemmat kuin terveissä verrokkihenkilöissä, voi verrata muihin päihdyttäviin lääkkeisiin, vaikka opioideihin ja bentsoihin.
Terve ihminen, jolla on ehkä jotain pientä päänsärkyä tai lihasjumia, voi käyttää opioidia ja saada kivunlievityksen, ja isommalla annoksella euforiaa ja päihdevaikutuksia.
Kipupotilas saa samat vaikutukset, mutta koska kivun lähtötaso on korkeampi, se hyöty on suurempi.
Terve ihminen voi syödä Diapamia ja saada siitä rohkeutta kysyä ihastusta treffeille. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä voi saada siitä rohkeutta poistua kotoaan. Kumpikin voi vetää nupin sekaisin syömällä paljon. Sama vaikutus, mutta terveen ihmisen lähtökohtainen ahdistuneisuustaso ei ole lähelläkään verrokin tasoa.Sama se on stimulanttien kohdalla. Terapeuttiset annokset tuo samat vaikutukset, mutta terveellä ne eivät ole kovin merkittäviä, ADHD:lla mullistavia. Suuremmilla annoksilla päihtyy kaikki.
Ei ole mitään takuuta siitä, että jos sinulla on ADHD-diagnoosi stimulanttilääkitys mullistaisi elämäsi. Ongelma on siinä, että tutkimusnäyttö on niin heikkotasoista ettei niiden lääkkeiden lyhytkestoisesta, saati sitten pitkäkestoisesta, vasteesta voi sanoa juuta eikä jaata. Tänä vuonna julkaistun laajan meta-analyysin mukaan stimulanttien vaste lyhytkestoisissa RCT kokeissa vaihteli heikosta keskimääräiseen, vinouman riski oli suuri ja näytön aste heikko tai erittäin heikko:
"For pharmacotherapy, the largest metaanalysis reported a small to medium SMD in comparison with placebo (0.45, see Figure Figure22) 99 . Considering all metaanalyses, the effects of pharmacotherapy were heterogeneous (from 0.16 to 0.97)98, 99, 100, 101, 102. Large SMDs were found for amphetamines98, 100, 102, small to medium SMDs for methylphenidate100, 101. Risk of bias was often high or unclear, and level of evidence was low to very low"
Tutkimuksessa myös todetaan, että mitä suurempia efektikokoja tutkimuksissa oli (mitä suurempia vasteita lääke tuotti), sitä suuremmaksi kasvoi vinouman riski (tulosten vääristelyä eri tavoin) ja sitä rajallisempaa näyttö oli.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8751557/
Myös terve ihminen hyötyy ADHD-lääkityksestä keskittymisongelmissa aivan yhtä paljon kuin ADHD-diagnoosin saanut. Eräässä PET-kuvantamista käyttävässä tutkimuksessa verrattiin terveitä verrokkeja ADHD-potilaisiin. Heille annosteltiin kaikille Ritalinia ja tutkittiin sen vaikutusta koehenkilöiden keskittymiskykyyn ja dopamiinivasteisiin aivojuoviossa. Dopamiinivasteissa ei ollut mitään eroa ja keskittymiskyky parani myös terveillä ihmisillä, joilla oli keskittymiskyvyssä haasteita. Ihmisillä on lukuisia syitä, miksi keskittymiskyvyssä voi olla haastetta. ADHD oireet ovat nyky-yhteiskunnassa äärimmäisen yleisiä ja tuskinpa ADHD on itsessäänkään oireyhtymänä mikään etiologialtaan yhtenäinen neurobiologinen ilmiö, koska valtava määrä myös ympäristötekijöitä vaikuttaa hermoston kehitykseen ja käyttäytymiseen lapsuusiässä.
https://www.cam.ac.uk/research/news/imaging-study-shows-dopamine-dysfun…
Hyötyy yhtä paljon? Niin no, tottakai hyötyy "yhtä paljon", koska adhd-lääke auttaa toimimaan samalla tavalla kuin ne toimivat, joilla ei adhd:ta ole. Ei se mitään lisäkykyjä anna.
Antaahan. Se lisää keskittymiskykyä, työmuistia, motivaatiota ja tarmoa, jaksamista. Jos tavikset "hyötyy yhtä paljon" niin niiden suorituskyky paranee saman verran.
Vaikka se kansantajuisesti saisi keskittymishäiriöiselle "normaalin tilan" niin tälle henkilölle se ei ole normaali tila. Se lääkitty tila ei ole luonnollinen normi, mihin lääke sen "palauttaa". Vaan se kohottaa sen sille tasolle. ADHD:lle se keskittymiskyky on todellakin "lisäkyky".
Tavikset saa samanlaisia hyötyjä niistä lääkkeistä.
Mistä olet saanut päähäsi, että se LISÄÄ motivaatiota, tarmoa ja työmuistia. Väännän yksinkertaisesti rautalangasta. Jos "tavis" kulkee normaalisti ilman lääkettä 10 km tunnissa ja adhd ilman lääkettä 2 km tunnissa niin lääkkeellä adhd pääsee myös sen 10 km tunnissa. Ei se mitään supervoimia tuo, jolla adhd kulkisikin 20 km tunnissa. Kärjistetty ja yleistetty esimerkki
Lukemistani tutkimuksista.
Väännän sinullekin rautalangasta.
ADHD kulkee ilman lääkettä 2km ja lääkkeellä 10km.
Tavis kulkee ilman lääkettä 10km, lääkkeen kanssa 10-13km.Ei tuo mitään supervoimia mut tuo samoja hyötyjä tavikselle kuin mitä ADHD saa.
Ensin sanot, että tutkimuksen mukaan adhd-lääkkeen hyöty oli erittäin huono ja tavikset hyötyvät yhtä paljon. Seuraavaksi kuitenkin sanot, että jos adhd kulkee ilman lääkettä 2 km tunnissa ja lääkkeellä 10 km, kun taas nentin muutos on 0-3 km. Suhteellinen hyötyhän siis nenteillä on minimaalinen, jopa olematon, kun taas adhd:n suhteellinen hyöty onkin valtava?
En ole se, joka linkitti tuon tutkimuksen. 10-13 oli myös lyöntivirhe, piti laittaa 12-13km. Joka tapauksessa jos neurotyypillisen suhteellinen hyöty on edes 30% lisää niin eihän tuo mikään olematon ole.
Mut nuo kilometriluvut nyt oli hatusta heitettyjä (ja osin omiasi, ei tietenkään ADHD:n suorituskyky viisinkertaistu). Oma ajatuksesi tuntui olevan, että ADHD pääsee lääkkeellä 2-10 km kun taas tavis pääsee vaan 10km. Tarkoituksena havainnollistaa sitä pointtia että lääke parantaa suorituskykyä myös neurotyypillisillä, joten se pääsisi yli sen 10.
Mutta mennään nyt ennemmin tuon tutkitun tiedon mukaan, hyväksyn sen. ADHD pääsee sanotaan 5km ja lääkkeen avulla 6. Neurotyypillisillet pääsee sitten vaikka 7 ja 8. Sitä se meinaa että hyötyy yhtä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ADHD lääke ei ole sama asia kuin huume. Kemiallinen koostumus on erilainen, se huumaava osuus puuttuu. Opiskelkaa lapset kemiaa niin tajuatte.
Itselläni on adhd-lääkitys ja lääkkeistä ei tod saa mitään kiksejä
No sanohan sinä sitten kemiaa osaavana, että mikä se huumaava osuus on, mikä siitä puuttuu?
Vierailija kirjoitti:
ADHD lääke ei ole sama asia kuin huume. Kemiallinen koostumus on erilainen, se huumaava osuus puuttuu. Opiskelkaa lapset kemiaa niin tajuatte.
Itselläni on adhd-lääkitys ja lääkkeistä ei tod saa mitään kiksejä
ADHD-lääkkeen ja huumeen erottaa lääkärin resepti.
Jos se huumaava osuus puuttuu niin miksi nistit maksaa maltaita niistä lääkkeistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD lääke ei ole sama asia kuin huume. Kemiallinen koostumus on erilainen, se huumaava osuus puuttuu. Opiskelkaa lapset kemiaa niin tajuatte.
Itselläni on adhd-lääkitys ja lääkkeistä ei tod saa mitään kiksejäADHD-lääkkeen ja huumeen erottaa lääkärin resepti.
Jos se huumaava osuus puuttuu niin miksi nistit maksaa maltaita niistä lääkkeistä?
No tää. Kun kaverini sai tietää että mulla on 50mg Elvanse, kertoi että narkkarit maksaa noista 15 tai jopa 20€ kappale. Eiköhän ne oo silloin ihan toimivaa tavaraa heille, tuo on musta aika paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero neurotyypillisten ja keskittymishäiriöisten välillä ei liity siihen, että lääke vaikuttaisi aivoihin tai hermostoon mitenkään eri tavalla. Ero liittyy siihen, miten ne vaikutukset eroavat normitilanteesta. Vaikutus on sinänsä samanlainen, stimulantti ei farmakologisesti rauhoita ADHD-ihmistä sen enempää, vaan kiihdyttää tämänkin keskushermoston ja tiettyjen välittäjäaineiden toimintaa. Se vaan koetaan rauhoittavaksi; se ei kuitenkaan ole depressantti tai sedatiivi heillekään, 'rauhoittava' viittaa tiettyyn selkeyteen ja tyyneyteen, joka voi olla ominaista myös stimulantille, kun on virkeä mutta keskittynyt.
Sitä miten ne vaikutukset ovat periaatteessa samat, mutta vahvemmat kuin terveissä verrokkihenkilöissä, voi verrata muihin päihdyttäviin lääkkeisiin, vaikka opioideihin ja bentsoihin.
Terve ihminen, jolla on ehkä jotain pientä päänsärkyä tai lihasjumia, voi käyttää opioidia ja saada kivunlievityksen, ja isommalla annoksella euforiaa ja päihdevaikutuksia.
Kipupotilas saa samat vaikutukset, mutta koska kivun lähtötaso on korkeampi, se hyöty on suurempi.
Terve ihminen voi syödä Diapamia ja saada siitä rohkeutta kysyä ihastusta treffeille. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä voi saada siitä rohkeutta poistua kotoaan. Kumpikin voi vetää nupin sekaisin syömällä paljon. Sama vaikutus, mutta terveen ihmisen lähtökohtainen ahdistuneisuustaso ei ole lähelläkään verrokin tasoa.Sama se on stimulanttien kohdalla. Terapeuttiset annokset tuo samat vaikutukset, mutta terveellä ne eivät ole kovin merkittäviä, ADHD:lla mullistavia. Suuremmilla annoksilla päihtyy kaikki.
Ei ole mitään takuuta siitä, että jos sinulla on ADHD-diagnoosi stimulanttilääkitys mullistaisi elämäsi. Ongelma on siinä, että tutkimusnäyttö on niin heikkotasoista ettei niiden lääkkeiden lyhytkestoisesta, saati sitten pitkäkestoisesta, vasteesta voi sanoa juuta eikä jaata. Tänä vuonna julkaistun laajan meta-analyysin mukaan stimulanttien vaste lyhytkestoisissa RCT kokeissa vaihteli heikosta keskimääräiseen, vinouman riski oli suuri ja näytön aste heikko tai erittäin heikko:
"For pharmacotherapy, the largest metaanalysis reported a small to medium SMD in comparison with placebo (0.45, see Figure Figure22) 99 . Considering all metaanalyses, the effects of pharmacotherapy were heterogeneous (from 0.16 to 0.97)98, 99, 100, 101, 102. Large SMDs were found for amphetamines98, 100, 102, small to medium SMDs for methylphenidate100, 101. Risk of bias was often high or unclear, and level of evidence was low to very low"
Tutkimuksessa myös todetaan, että mitä suurempia efektikokoja tutkimuksissa oli (mitä suurempia vasteita lääke tuotti), sitä suuremmaksi kasvoi vinouman riski (tulosten vääristelyä eri tavoin) ja sitä rajallisempaa näyttö oli.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8751557/
Myös terve ihminen hyötyy ADHD-lääkityksestä keskittymisongelmissa aivan yhtä paljon kuin ADHD-diagnoosin saanut. Eräässä PET-kuvantamista käyttävässä tutkimuksessa verrattiin terveitä verrokkeja ADHD-potilaisiin. Heille annosteltiin kaikille Ritalinia ja tutkittiin sen vaikutusta koehenkilöiden keskittymiskykyyn ja dopamiinivasteisiin aivojuoviossa. Dopamiinivasteissa ei ollut mitään eroa ja keskittymiskyky parani myös terveillä ihmisillä, joilla oli keskittymiskyvyssä haasteita. Ihmisillä on lukuisia syitä, miksi keskittymiskyvyssä voi olla haastetta. ADHD oireet ovat nyky-yhteiskunnassa äärimmäisen yleisiä ja tuskinpa ADHD on itsessäänkään oireyhtymänä mikään etiologialtaan yhtenäinen neurobiologinen ilmiö, koska valtava määrä myös ympäristötekijöitä vaikuttaa hermoston kehitykseen ja käyttäytymiseen lapsuusiässä.
https://www.cam.ac.uk/research/news/imaging-study-shows-dopamine-dysfun…
Hyötyy yhtä paljon? Niin no, tottakai hyötyy "yhtä paljon", koska adhd-lääke auttaa toimimaan samalla tavalla kuin ne toimivat, joilla ei adhd:ta ole. Ei se mitään lisäkykyjä anna.
Antaahan. Se lisää keskittymiskykyä, työmuistia, motivaatiota ja tarmoa, jaksamista. Jos tavikset "hyötyy yhtä paljon" niin niiden suorituskyky paranee saman verran.
Vaikka se kansantajuisesti saisi keskittymishäiriöiselle "normaalin tilan" niin tälle henkilölle se ei ole normaali tila. Se lääkitty tila ei ole luonnollinen normi, mihin lääke sen "palauttaa". Vaan se kohottaa sen sille tasolle. ADHD:lle se keskittymiskyky on todellakin "lisäkyky".
Tavikset saa samanlaisia hyötyjä niistä lääkkeistä.
Mistä olet saanut päähäsi, että se LISÄÄ motivaatiota, tarmoa ja työmuistia. Väännän yksinkertaisesti rautalangasta. Jos "tavis" kulkee normaalisti ilman lääkettä 10 km tunnissa ja adhd ilman lääkettä 2 km tunnissa niin lääkkeellä adhd pääsee myös sen 10 km tunnissa. Ei se mitään supervoimia tuo, jolla adhd kulkisikin 20 km tunnissa. Kärjistetty ja yleistetty esimerkki
Lukemistani tutkimuksista.
Väännän sinullekin rautalangasta.
ADHD kulkee ilman lääkettä 2km ja lääkkeellä 10km.
Tavis kulkee ilman lääkettä 10km, lääkkeen kanssa 10-13km.Ei tuo mitään supervoimia mut tuo samoja hyötyjä tavikselle kuin mitä ADHD saa.
Ensin sanot, että tutkimuksen mukaan adhd-lääkkeen hyöty oli erittäin huono ja tavikset hyötyvät yhtä paljon. Seuraavaksi kuitenkin sanot, että jos adhd kulkee ilman lääkettä 2 km tunnissa ja lääkkeellä 10 km, kun taas nentin muutos on 0-3 km. Suhteellinen hyötyhän siis nenteillä on minimaalinen, jopa olematon, kun taas adhd:n suhteellinen hyöty onkin valtava?
En ole se, joka linkitti tuon tutkimuksen. 10-13 oli myös lyöntivirhe, piti laittaa 12-13km. Joka tapauksessa jos neurotyypillisen suhteellinen hyöty on edes 30% lisää niin eihän tuo mikään olematon ole.
Mut nuo kilometriluvut nyt oli hatusta heitettyjä (ja osin omiasi, ei tietenkään ADHD:n suorituskyky viisinkertaistu). Oma ajatuksesi tuntui olevan, että ADHD pääsee lääkkeellä 2-10 km kun taas tavis pääsee vaan 10km. Tarkoituksena havainnollistaa sitä pointtia että lääke parantaa suorituskykyä myös neurotyypillisillä, joten se pääsisi yli sen 10.
Mutta mennään nyt ennemmin tuon tutkitun tiedon mukaan, hyväksyn sen. ADHD pääsee sanotaan 5km ja lääkkeen avulla 6. Neurotyypillisillet pääsee sitten vaikka 7 ja 8. Sitä se meinaa että hyötyy yhtä paljon.
Kilometrivertaus oli tosiaan päästä heitetty. En nyt muista, että missä tuo yksi tutkimus oli tehty, mutta ainakin Yhdysvalloissa on se ongelma, että tapahtuu YLIdiagnosointia eli lääkitään ns. terveitä ja Suomessa taas alidiagnosoidaan. Ja itse asiassa adhd:n suorituskyky voi vaikka viisinkertaistua. (vaikka luvut onkin päästä heitettyjä). Itselläni suorituskyky parani uskomattoman paljon, koska nyt pystyn toimimaan vahvuuksillani. Niillä vahvuuksilla, joilla vuosia yritin kompensoida oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero neurotyypillisten ja keskittymishäiriöisten välillä ei liity siihen, että lääke vaikuttaisi aivoihin tai hermostoon mitenkään eri tavalla. Ero liittyy siihen, miten ne vaikutukset eroavat normitilanteesta. Vaikutus on sinänsä samanlainen, stimulantti ei farmakologisesti rauhoita ADHD-ihmistä sen enempää, vaan kiihdyttää tämänkin keskushermoston ja tiettyjen välittäjäaineiden toimintaa. Se vaan koetaan rauhoittavaksi; se ei kuitenkaan ole depressantti tai sedatiivi heillekään, 'rauhoittava' viittaa tiettyyn selkeyteen ja tyyneyteen, joka voi olla ominaista myös stimulantille, kun on virkeä mutta keskittynyt.
Sitä miten ne vaikutukset ovat periaatteessa samat, mutta vahvemmat kuin terveissä verrokkihenkilöissä, voi verrata muihin päihdyttäviin lääkkeisiin, vaikka opioideihin ja bentsoihin.
Terve ihminen, jolla on ehkä jotain pientä päänsärkyä tai lihasjumia, voi käyttää opioidia ja saada kivunlievityksen, ja isommalla annoksella euforiaa ja päihdevaikutuksia.
Kipupotilas saa samat vaikutukset, mutta koska kivun lähtötaso on korkeampi, se hyöty on suurempi.
Terve ihminen voi syödä Diapamia ja saada siitä rohkeutta kysyä ihastusta treffeille. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä voi saada siitä rohkeutta poistua kotoaan. Kumpikin voi vetää nupin sekaisin syömällä paljon. Sama vaikutus, mutta terveen ihmisen lähtökohtainen ahdistuneisuustaso ei ole lähelläkään verrokin tasoa.Sama se on stimulanttien kohdalla. Terapeuttiset annokset tuo samat vaikutukset, mutta terveellä ne eivät ole kovin merkittäviä, ADHD:lla mullistavia. Suuremmilla annoksilla päihtyy kaikki.
Ei ole mitään takuuta siitä, että jos sinulla on ADHD-diagnoosi stimulanttilääkitys mullistaisi elämäsi. Ongelma on siinä, että tutkimusnäyttö on niin heikkotasoista ettei niiden lääkkeiden lyhytkestoisesta, saati sitten pitkäkestoisesta, vasteesta voi sanoa juuta eikä jaata. Tänä vuonna julkaistun laajan meta-analyysin mukaan stimulanttien vaste lyhytkestoisissa RCT kokeissa vaihteli heikosta keskimääräiseen, vinouman riski oli suuri ja näytön aste heikko tai erittäin heikko:
"For pharmacotherapy, the largest metaanalysis reported a small to medium SMD in comparison with placebo (0.45, see Figure Figure22) 99 . Considering all metaanalyses, the effects of pharmacotherapy were heterogeneous (from 0.16 to 0.97)98, 99, 100, 101, 102. Large SMDs were found for amphetamines98, 100, 102, small to medium SMDs for methylphenidate100, 101. Risk of bias was often high or unclear, and level of evidence was low to very low"
Tutkimuksessa myös todetaan, että mitä suurempia efektikokoja tutkimuksissa oli (mitä suurempia vasteita lääke tuotti), sitä suuremmaksi kasvoi vinouman riski (tulosten vääristelyä eri tavoin) ja sitä rajallisempaa näyttö oli.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8751557/
Myös terve ihminen hyötyy ADHD-lääkityksestä keskittymisongelmissa aivan yhtä paljon kuin ADHD-diagnoosin saanut. Eräässä PET-kuvantamista käyttävässä tutkimuksessa verrattiin terveitä verrokkeja ADHD-potilaisiin. Heille annosteltiin kaikille Ritalinia ja tutkittiin sen vaikutusta koehenkilöiden keskittymiskykyyn ja dopamiinivasteisiin aivojuoviossa. Dopamiinivasteissa ei ollut mitään eroa ja keskittymiskyky parani myös terveillä ihmisillä, joilla oli keskittymiskyvyssä haasteita. Ihmisillä on lukuisia syitä, miksi keskittymiskyvyssä voi olla haastetta. ADHD oireet ovat nyky-yhteiskunnassa äärimmäisen yleisiä ja tuskinpa ADHD on itsessäänkään oireyhtymänä mikään etiologialtaan yhtenäinen neurobiologinen ilmiö, koska valtava määrä myös ympäristötekijöitä vaikuttaa hermoston kehitykseen ja käyttäytymiseen lapsuusiässä.
https://www.cam.ac.uk/research/news/imaging-study-shows-dopamine-dysfun…
Hyötyy yhtä paljon? Niin no, tottakai hyötyy "yhtä paljon", koska adhd-lääke auttaa toimimaan samalla tavalla kuin ne toimivat, joilla ei adhd:ta ole. Ei se mitään lisäkykyjä anna.
Antaahan. Se lisää keskittymiskykyä, työmuistia, motivaatiota ja tarmoa, jaksamista. Jos tavikset "hyötyy yhtä paljon" niin niiden suorituskyky paranee saman verran.
Vaikka se kansantajuisesti saisi keskittymishäiriöiselle "normaalin tilan" niin tälle henkilölle se ei ole normaali tila. Se lääkitty tila ei ole luonnollinen normi, mihin lääke sen "palauttaa". Vaan se kohottaa sen sille tasolle. ADHD:lle se keskittymiskyky on todellakin "lisäkyky".
Tavikset saa samanlaisia hyötyjä niistä lääkkeistä.
Mistä olet saanut päähäsi, että se LISÄÄ motivaatiota, tarmoa ja työmuistia. Väännän yksinkertaisesti rautalangasta. Jos "tavis" kulkee normaalisti ilman lääkettä 10 km tunnissa ja adhd ilman lääkettä 2 km tunnissa niin lääkkeellä adhd pääsee myös sen 10 km tunnissa. Ei se mitään supervoimia tuo, jolla adhd kulkisikin 20 km tunnissa. Kärjistetty ja yleistetty esimerkki
Lukemistani tutkimuksista.
Väännän sinullekin rautalangasta.
ADHD kulkee ilman lääkettä 2km ja lääkkeellä 10km.
Tavis kulkee ilman lääkettä 10km, lääkkeen kanssa 10-13km.Ei tuo mitään supervoimia mut tuo samoja hyötyjä tavikselle kuin mitä ADHD saa.
Ensin sanot, että tutkimuksen mukaan adhd-lääkkeen hyöty oli erittäin huono ja tavikset hyötyvät yhtä paljon. Seuraavaksi kuitenkin sanot, että jos adhd kulkee ilman lääkettä 2 km tunnissa ja lääkkeellä 10 km, kun taas nentin muutos on 0-3 km. Suhteellinen hyötyhän siis nenteillä on minimaalinen, jopa olematon, kun taas adhd:n suhteellinen hyöty onkin valtava?
En ole se, joka linkitti tuon tutkimuksen. 10-13 oli myös lyöntivirhe, piti laittaa 12-13km. Joka tapauksessa jos neurotyypillisen suhteellinen hyöty on edes 30% lisää niin eihän tuo mikään olematon ole.
Mut nuo kilometriluvut nyt oli hatusta heitettyjä (ja osin omiasi, ei tietenkään ADHD:n suorituskyky viisinkertaistu). Oma ajatuksesi tuntui olevan, että ADHD pääsee lääkkeellä 2-10 km kun taas tavis pääsee vaan 10km. Tarkoituksena havainnollistaa sitä pointtia että lääke parantaa suorituskykyä myös neurotyypillisillä, joten se pääsisi yli sen 10.
Mutta mennään nyt ennemmin tuon tutkitun tiedon mukaan, hyväksyn sen. ADHD pääsee sanotaan 5km ja lääkkeen avulla 6. Neurotyypillisillet pääsee sitten vaikka 7 ja 8. Sitä se meinaa että hyötyy yhtä paljon.
Kilometrivertaus oli tosiaan päästä heitetty. En nyt muista, että missä tuo yksi tutkimus oli tehty, mutta ainakin Yhdysvalloissa on se ongelma, että tapahtuu YLIdiagnosointia eli lääkitään ns. terveitä ja Suomessa taas alidiagnosoidaan. Ja itse asiassa adhd:n suorituskyky voi vaikka viisinkertaistua. (vaikka luvut onkin päästä heitettyjä). Itselläni suorituskyky parani uskomattoman paljon, koska nyt pystyn toimimaan vahvuuksillani. Niillä vahvuuksilla, joilla vuosia yritin kompensoida oireita.
Joissain asioissa varmasti ainakin tuntuu siltä. Vähintään tuplaantuu, ja sitten on asioita mitkä ei onnistuneet ennen lainkaan, niin ero on aivan huima.
Mutta kun testataan niiden lääkkeiden vaikutuksia niin tuskin ne käytettävät mittarit on sellaisia, missä tuollaisia eroa nähdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero neurotyypillisten ja keskittymishäiriöisten välillä ei liity siihen, että lääke vaikuttaisi aivoihin tai hermostoon mitenkään eri tavalla. Ero liittyy siihen, miten ne vaikutukset eroavat normitilanteesta. Vaikutus on sinänsä samanlainen, stimulantti ei farmakologisesti rauhoita ADHD-ihmistä sen enempää, vaan kiihdyttää tämänkin keskushermoston ja tiettyjen välittäjäaineiden toimintaa. Se vaan koetaan rauhoittavaksi; se ei kuitenkaan ole depressantti tai sedatiivi heillekään, 'rauhoittava' viittaa tiettyyn selkeyteen ja tyyneyteen, joka voi olla ominaista myös stimulantille, kun on virkeä mutta keskittynyt.
Sitä miten ne vaikutukset ovat periaatteessa samat, mutta vahvemmat kuin terveissä verrokkihenkilöissä, voi verrata muihin päihdyttäviin lääkkeisiin, vaikka opioideihin ja bentsoihin.
Terve ihminen, jolla on ehkä jotain pientä päänsärkyä tai lihasjumia, voi käyttää opioidia ja saada kivunlievityksen, ja isommalla annoksella euforiaa ja päihdevaikutuksia.
Kipupotilas saa samat vaikutukset, mutta koska kivun lähtötaso on korkeampi, se hyöty on suurempi.
Terve ihminen voi syödä Diapamia ja saada siitä rohkeutta kysyä ihastusta treffeille. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä voi saada siitä rohkeutta poistua kotoaan. Kumpikin voi vetää nupin sekaisin syömällä paljon. Sama vaikutus, mutta terveen ihmisen lähtökohtainen ahdistuneisuustaso ei ole lähelläkään verrokin tasoa.Sama se on stimulanttien kohdalla. Terapeuttiset annokset tuo samat vaikutukset, mutta terveellä ne eivät ole kovin merkittäviä, ADHD:lla mullistavia. Suuremmilla annoksilla päihtyy kaikki.
Ei ole mitään takuuta siitä, että jos sinulla on ADHD-diagnoosi stimulanttilääkitys mullistaisi elämäsi. Ongelma on siinä, että tutkimusnäyttö on niin heikkotasoista ettei niiden lääkkeiden lyhytkestoisesta, saati sitten pitkäkestoisesta, vasteesta voi sanoa juuta eikä jaata. Tänä vuonna julkaistun laajan meta-analyysin mukaan stimulanttien vaste lyhytkestoisissa RCT kokeissa vaihteli heikosta keskimääräiseen, vinouman riski oli suuri ja näytön aste heikko tai erittäin heikko:
"For pharmacotherapy, the largest metaanalysis reported a small to medium SMD in comparison with placebo (0.45, see Figure Figure22) 99 . Considering all metaanalyses, the effects of pharmacotherapy were heterogeneous (from 0.16 to 0.97)98, 99, 100, 101, 102. Large SMDs were found for amphetamines98, 100, 102, small to medium SMDs for methylphenidate100, 101. Risk of bias was often high or unclear, and level of evidence was low to very low"
Tutkimuksessa myös todetaan, että mitä suurempia efektikokoja tutkimuksissa oli (mitä suurempia vasteita lääke tuotti), sitä suuremmaksi kasvoi vinouman riski (tulosten vääristelyä eri tavoin) ja sitä rajallisempaa näyttö oli.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8751557/
Myös terve ihminen hyötyy ADHD-lääkityksestä keskittymisongelmissa aivan yhtä paljon kuin ADHD-diagnoosin saanut. Eräässä PET-kuvantamista käyttävässä tutkimuksessa verrattiin terveitä verrokkeja ADHD-potilaisiin. Heille annosteltiin kaikille Ritalinia ja tutkittiin sen vaikutusta koehenkilöiden keskittymiskykyyn ja dopamiinivasteisiin aivojuoviossa. Dopamiinivasteissa ei ollut mitään eroa ja keskittymiskyky parani myös terveillä ihmisillä, joilla oli keskittymiskyvyssä haasteita. Ihmisillä on lukuisia syitä, miksi keskittymiskyvyssä voi olla haastetta. ADHD oireet ovat nyky-yhteiskunnassa äärimmäisen yleisiä ja tuskinpa ADHD on itsessäänkään oireyhtymänä mikään etiologialtaan yhtenäinen neurobiologinen ilmiö, koska valtava määrä myös ympäristötekijöitä vaikuttaa hermoston kehitykseen ja käyttäytymiseen lapsuusiässä.
https://www.cam.ac.uk/research/news/imaging-study-shows-dopamine-dysfun…
Ei Suomessa käytetä Ritalinia adhd:n hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero neurotyypillisten ja keskittymishäiriöisten välillä ei liity siihen, että lääke vaikuttaisi aivoihin tai hermostoon mitenkään eri tavalla. Ero liittyy siihen, miten ne vaikutukset eroavat normitilanteesta. Vaikutus on sinänsä samanlainen, stimulantti ei farmakologisesti rauhoita ADHD-ihmistä sen enempää, vaan kiihdyttää tämänkin keskushermoston ja tiettyjen välittäjäaineiden toimintaa. Se vaan koetaan rauhoittavaksi; se ei kuitenkaan ole depressantti tai sedatiivi heillekään, 'rauhoittava' viittaa tiettyyn selkeyteen ja tyyneyteen, joka voi olla ominaista myös stimulantille, kun on virkeä mutta keskittynyt.
Sitä miten ne vaikutukset ovat periaatteessa samat, mutta vahvemmat kuin terveissä verrokkihenkilöissä, voi verrata muihin päihdyttäviin lääkkeisiin, vaikka opioideihin ja bentsoihin.
Terve ihminen, jolla on ehkä jotain pientä päänsärkyä tai lihasjumia, voi käyttää opioidia ja saada kivunlievityksen, ja isommalla annoksella euforiaa ja päihdevaikutuksia.
Kipupotilas saa samat vaikutukset, mutta koska kivun lähtötaso on korkeampi, se hyöty on suurempi.
Terve ihminen voi syödä Diapamia ja saada siitä rohkeutta kysyä ihastusta treffeille. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä voi saada siitä rohkeutta poistua kotoaan. Kumpikin voi vetää nupin sekaisin syömällä paljon. Sama vaikutus, mutta terveen ihmisen lähtökohtainen ahdistuneisuustaso ei ole lähelläkään verrokin tasoa.Sama se on stimulanttien kohdalla. Terapeuttiset annokset tuo samat vaikutukset, mutta terveellä ne eivät ole kovin merkittäviä, ADHD:lla mullistavia. Suuremmilla annoksilla päihtyy kaikki.
Ei ole mitään takuuta siitä, että jos sinulla on ADHD-diagnoosi stimulanttilääkitys mullistaisi elämäsi. Ongelma on siinä, että tutkimusnäyttö on niin heikkotasoista ettei niiden lääkkeiden lyhytkestoisesta, saati sitten pitkäkestoisesta, vasteesta voi sanoa juuta eikä jaata. Tänä vuonna julkaistun laajan meta-analyysin mukaan stimulanttien vaste lyhytkestoisissa RCT kokeissa vaihteli heikosta keskimääräiseen, vinouman riski oli suuri ja näytön aste heikko tai erittäin heikko:
"For pharmacotherapy, the largest metaanalysis reported a small to medium SMD in comparison with placebo (0.45, see Figure Figure22) 99 . Considering all metaanalyses, the effects of pharmacotherapy were heterogeneous (from 0.16 to 0.97)98, 99, 100, 101, 102. Large SMDs were found for amphetamines98, 100, 102, small to medium SMDs for methylphenidate100, 101. Risk of bias was often high or unclear, and level of evidence was low to very low"
Tutkimuksessa myös todetaan, että mitä suurempia efektikokoja tutkimuksissa oli (mitä suurempia vasteita lääke tuotti), sitä suuremmaksi kasvoi vinouman riski (tulosten vääristelyä eri tavoin) ja sitä rajallisempaa näyttö oli.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8751557/
Myös terve ihminen hyötyy ADHD-lääkityksestä keskittymisongelmissa aivan yhtä paljon kuin ADHD-diagnoosin saanut. Eräässä PET-kuvantamista käyttävässä tutkimuksessa verrattiin terveitä verrokkeja ADHD-potilaisiin. Heille annosteltiin kaikille Ritalinia ja tutkittiin sen vaikutusta koehenkilöiden keskittymiskykyyn ja dopamiinivasteisiin aivojuoviossa. Dopamiinivasteissa ei ollut mitään eroa ja keskittymiskyky parani myös terveillä ihmisillä, joilla oli keskittymiskyvyssä haasteita. Ihmisillä on lukuisia syitä, miksi keskittymiskyvyssä voi olla haastetta. ADHD oireet ovat nyky-yhteiskunnassa äärimmäisen yleisiä ja tuskinpa ADHD on itsessäänkään oireyhtymänä mikään etiologialtaan yhtenäinen neurobiologinen ilmiö, koska valtava määrä myös ympäristötekijöitä vaikuttaa hermoston kehitykseen ja käyttäytymiseen lapsuusiässä.
https://www.cam.ac.uk/research/news/imaging-study-shows-dopamine-dysfun…
Ei Suomessa käytetä Ritalinia adhd:n hoitoon.
Ensinnäkin: tuossa analyysissa oli mukana myös amfetamiini.
Toiseksi: Ritalin on metyylifenidaatin tuotenimi. Se on yleisin Suomessa käytetty ADHD-lääke
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero neurotyypillisten ja keskittymishäiriöisten välillä ei liity siihen, että lääke vaikuttaisi aivoihin tai hermostoon mitenkään eri tavalla. Ero liittyy siihen, miten ne vaikutukset eroavat normitilanteesta. Vaikutus on sinänsä samanlainen, stimulantti ei farmakologisesti rauhoita ADHD-ihmistä sen enempää, vaan kiihdyttää tämänkin keskushermoston ja tiettyjen välittäjäaineiden toimintaa. Se vaan koetaan rauhoittavaksi; se ei kuitenkaan ole depressantti tai sedatiivi heillekään, 'rauhoittava' viittaa tiettyyn selkeyteen ja tyyneyteen, joka voi olla ominaista myös stimulantille, kun on virkeä mutta keskittynyt.
Sitä miten ne vaikutukset ovat periaatteessa samat, mutta vahvemmat kuin terveissä verrokkihenkilöissä, voi verrata muihin päihdyttäviin lääkkeisiin, vaikka opioideihin ja bentsoihin.
Terve ihminen, jolla on ehkä jotain pientä päänsärkyä tai lihasjumia, voi käyttää opioidia ja saada kivunlievityksen, ja isommalla annoksella euforiaa ja päihdevaikutuksia.
Kipupotilas saa samat vaikutukset, mutta koska kivun lähtötaso on korkeampi, se hyöty on suurempi.
Terve ihminen voi syödä Diapamia ja saada siitä rohkeutta kysyä ihastusta treffeille. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä voi saada siitä rohkeutta poistua kotoaan. Kumpikin voi vetää nupin sekaisin syömällä paljon. Sama vaikutus, mutta terveen ihmisen lähtökohtainen ahdistuneisuustaso ei ole lähelläkään verrokin tasoa.Sama se on stimulanttien kohdalla. Terapeuttiset annokset tuo samat vaikutukset, mutta terveellä ne eivät ole kovin merkittäviä, ADHD:lla mullistavia. Suuremmilla annoksilla päihtyy kaikki.
Ei ole mitään takuuta siitä, että jos sinulla on ADHD-diagnoosi stimulanttilääkitys mullistaisi elämäsi. Ongelma on siinä, että tutkimusnäyttö on niin heikkotasoista ettei niiden lääkkeiden lyhytkestoisesta, saati sitten pitkäkestoisesta, vasteesta voi sanoa juuta eikä jaata. Tänä vuonna julkaistun laajan meta-analyysin mukaan stimulanttien vaste lyhytkestoisissa RCT kokeissa vaihteli heikosta keskimääräiseen, vinouman riski oli suuri ja näytön aste heikko tai erittäin heikko:
"For pharmacotherapy, the largest metaanalysis reported a small to medium SMD in comparison with placebo (0.45, see Figure Figure22) 99 . Considering all metaanalyses, the effects of pharmacotherapy were heterogeneous (from 0.16 to 0.97)98, 99, 100, 101, 102. Large SMDs were found for amphetamines98, 100, 102, small to medium SMDs for methylphenidate100, 101. Risk of bias was often high or unclear, and level of evidence was low to very low"
Tutkimuksessa myös todetaan, että mitä suurempia efektikokoja tutkimuksissa oli (mitä suurempia vasteita lääke tuotti), sitä suuremmaksi kasvoi vinouman riski (tulosten vääristelyä eri tavoin) ja sitä rajallisempaa näyttö oli.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8751557/
Myös terve ihminen hyötyy ADHD-lääkityksestä keskittymisongelmissa aivan yhtä paljon kuin ADHD-diagnoosin saanut. Eräässä PET-kuvantamista käyttävässä tutkimuksessa verrattiin terveitä verrokkeja ADHD-potilaisiin. Heille annosteltiin kaikille Ritalinia ja tutkittiin sen vaikutusta koehenkilöiden keskittymiskykyyn ja dopamiinivasteisiin aivojuoviossa. Dopamiinivasteissa ei ollut mitään eroa ja keskittymiskyky parani myös terveillä ihmisillä, joilla oli keskittymiskyvyssä haasteita. Ihmisillä on lukuisia syitä, miksi keskittymiskyvyssä voi olla haastetta. ADHD oireet ovat nyky-yhteiskunnassa äärimmäisen yleisiä ja tuskinpa ADHD on itsessäänkään oireyhtymänä mikään etiologialtaan yhtenäinen neurobiologinen ilmiö, koska valtava määrä myös ympäristötekijöitä vaikuttaa hermoston kehitykseen ja käyttäytymiseen lapsuusiässä.
https://www.cam.ac.uk/research/news/imaging-study-shows-dopamine-dysfun…
Ei Suomessa käytetä Ritalinia adhd:n hoitoon.
Ai ei vai.
https://www.yliopistonverkkoapteekki.fi/RITALIN-20-mg-depotkapseli-kova…
Ritalin 20mg
"Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (ADHD) hoito yli 6-vuotiailla lapsilla ja aikuisilla."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä sain ainakin opiskeluun lisäbuustia stimulanteista, vaikka mulla ei ole keskittymishäiriötä. Eikä se hyöty ollut se, että jaksoin valvoa öitä tentteihin lukien. Pystyin paremmin keskittymään, lukemaan laajempia alueita, ja muistamaan ne paremmin jälkikäteen. Fokus myös pysyi pidempään ja vähemmillä tauoilla. Näkyi tuloksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero neurotyypillisten ja keskittymishäiriöisten välillä ei liity siihen, että lääke vaikuttaisi aivoihin tai hermostoon mitenkään eri tavalla. Ero liittyy siihen, miten ne vaikutukset eroavat normitilanteesta. Vaikutus on sinänsä samanlainen, stimulantti ei farmakologisesti rauhoita ADHD-ihmistä sen enempää, vaan kiihdyttää tämänkin keskushermoston ja tiettyjen välittäjäaineiden toimintaa. Se vaan koetaan rauhoittavaksi; se ei kuitenkaan ole depressantti tai sedatiivi heillekään, 'rauhoittava' viittaa tiettyyn selkeyteen ja tyyneyteen, joka voi olla ominaista myös stimulantille, kun on virkeä mutta keskittynyt.
Sitä miten ne vaikutukset ovat periaatteessa samat, mutta vahvemmat kuin terveissä verrokkihenkilöissä, voi verrata muihin päihdyttäviin lääkkeisiin, vaikka opioideihin ja bentsoihin.
Terve ihminen, jolla on ehkä jotain pientä päänsärkyä tai lihasjumia, voi käyttää opioidia ja saada kivunlievityksen, ja isommalla annoksella euforiaa ja päihdevaikutuksia.
Kipupotilas saa samat vaikutukset, mutta koska kivun lähtötaso on korkeampi, se hyöty on suurempi.
Terve ihminen voi syödä Diapamia ja saada siitä rohkeutta kysyä ihastusta treffeille. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä voi saada siitä rohkeutta poistua kotoaan. Kumpikin voi vetää nupin sekaisin syömällä paljon. Sama vaikutus, mutta terveen ihmisen lähtökohtainen ahdistuneisuustaso ei ole lähelläkään verrokin tasoa.Sama se on stimulanttien kohdalla. Terapeuttiset annokset tuo samat vaikutukset, mutta terveellä ne eivät ole kovin merkittäviä, ADHD:lla mullistavia. Suuremmilla annoksilla päihtyy kaikki.
Ei ole mitään takuuta siitä, että jos sinulla on ADHD-diagnoosi stimulanttilääkitys mullistaisi elämäsi. Ongelma on siinä, että tutkimusnäyttö on niin heikkotasoista ettei niiden lääkkeiden lyhytkestoisesta, saati sitten pitkäkestoisesta, vasteesta voi sanoa juuta eikä jaata. Tänä vuonna julkaistun laajan meta-analyysin mukaan stimulanttien vaste lyhytkestoisissa RCT kokeissa vaihteli heikosta keskimääräiseen, vinouman riski oli suuri ja näytön aste heikko tai erittäin heikko:
"For pharmacotherapy, the largest metaanalysis reported a small to medium SMD in comparison with placebo (0.45, see Figure Figure22) 99 . Considering all metaanalyses, the effects of pharmacotherapy were heterogeneous (from 0.16 to 0.97)98, 99, 100, 101, 102. Large SMDs were found for amphetamines98, 100, 102, small to medium SMDs for methylphenidate100, 101. Risk of bias was often high or unclear, and level of evidence was low to very low"
Tutkimuksessa myös todetaan, että mitä suurempia efektikokoja tutkimuksissa oli (mitä suurempia vasteita lääke tuotti), sitä suuremmaksi kasvoi vinouman riski (tulosten vääristelyä eri tavoin) ja sitä rajallisempaa näyttö oli.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8751557/
Myös terve ihminen hyötyy ADHD-lääkityksestä keskittymisongelmissa aivan yhtä paljon kuin ADHD-diagnoosin saanut. Eräässä PET-kuvantamista käyttävässä tutkimuksessa verrattiin terveitä verrokkeja ADHD-potilaisiin. Heille annosteltiin kaikille Ritalinia ja tutkittiin sen vaikutusta koehenkilöiden keskittymiskykyyn ja dopamiinivasteisiin aivojuoviossa. Dopamiinivasteissa ei ollut mitään eroa ja keskittymiskyky parani myös terveillä ihmisillä, joilla oli keskittymiskyvyssä haasteita. Ihmisillä on lukuisia syitä, miksi keskittymiskyvyssä voi olla haastetta. ADHD oireet ovat nyky-yhteiskunnassa äärimmäisen yleisiä ja tuskinpa ADHD on itsessäänkään oireyhtymänä mikään etiologialtaan yhtenäinen neurobiologinen ilmiö, koska valtava määrä myös ympäristötekijöitä vaikuttaa hermoston kehitykseen ja käyttäytymiseen lapsuusiässä.
https://www.cam.ac.uk/research/news/imaging-study-shows-dopamine-dysfun…
Ei Suomessa käytetä Ritalinia adhd:n hoitoon.
Ai ei vai.
https://www.yliopistonverkkoapteekki.fi/RITALIN-20-mg-depotkapseli-kova…
Ritalin 20mg
"Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (ADHD) hoito yli 6-vuotiailla lapsilla ja aikuisilla."
Ei. Tiedän satoja nepsyjä, Suomessa yleisin on Concerta ja sillä yleensä aloitetaan. Myös esimerkiksi Mylan on Concertan rinnakkaislääke, mutta suurella osalla se ei vaikuta, vaikka se hassulta kuulostaakin.
Huuuuutista nepsyille jotka luulee ettei piri toimi.
0,25g vahvaa piiskaa hihaan niin takuulla pärisee vaikka ois mikä ADHD MDPV.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa käytetä Ritalinia adhd:n hoitoon.
Ai ei vai.
https://www.yliopistonverkkoapteekki.fi/RITALIN-20-mg-depotkapseli-kova…
Ritalin 20mg
"Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön (ADHD) hoito yli 6-vuotiailla lapsilla ja aikuisilla."Ei. Tiedän satoja nepsyjä, Suomessa yleisin on Concerta ja sillä yleensä aloitetaan. Myös esimerkiksi Mylan on Concertan rinnakkaislääke, mutta suurella osalla se ei vaikuta, vaikka se hassulta kuulostaakin.
Siltikin Suomessa käytetään Ritalinia, väitit ensin että sitä ei käytettäisi, et sitä että se olisi yleisin.
Mylan ei ole Concertan rinnakkaislääke vaan lääkefirman nimi. "Methylphenidate Mylan" on Concertan rinnakkaislääke. Samoin "methylphenidate Sandoz".
Jotain ihan pieniä eroja voi olla vaikutuksen suhteen mutta se ettei se ollenkaan vaikuta kuulostaa tosiaankin hassulta. Niin hassulta, etten usko sitä sekuntiakaan. Tietysti placebolla voi olla näppinsä pelissä, mutta käytännössä tuo on kuin väittäisi että Ibumax ei toimi lainkaan mutta Burana on hyvä.
Noiden eri depottablettien välillä on eroja sen suhteen, millä nopeudella aine vapautuu, mutta muuten metyylifenidaatti on metyylifenidaattia ja Mylanin versio vaikuttaa kuten Concerta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on valtavan stereotyyppisiä käsityksiä ADHD:ta, jopa asiaan perehtymättömillä kouluterveydenhoitajilla. Tyyliin, jos oppilaan ka. on 9,5 ja käytös 9, niin oppilaalla ei voi olla ADHD:ta.
Tämä on valitettavasti totta. Jostain se kuitenkin tulee; ADHD-oppilaat on selvästi monella mittarilla huonompia koulussa ja älykkyysosamäärätesteissä kuin neurotyypilliset.
Mutta toki typerää, että jos joku suoriutuu hyvin niin se sulkisi pois ADHD:n.
Mikähän lähteesi tähän on? "Huonompia" tarkoittaa omalla kokemuksella sitä, että kun adhd vaikuttaa niin moneen osa-alueeseen niin "huonous" tulee siitä. Älykkyyteen adhd ei vaikuta mitenkään. Päinvastoin, etenkin tytöt jäävät usein ilman diagnoosia, koska pystyivät kompensoimaan älyllä puutteita. Siksi diagnosointi viivästyy. Ja ei, tämä ei tarkoita myöskään sitä, että ahdh olisi keskimäärin älykkäämpi.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3489818/#!po=58.3969
Vaikkapa siitä.
ADHD:t suoriutuu huonommin koulussa monilla mittareilla. Ja se on ihan täysin loogista: jos ei pysty keskittymään, niin totta kai se vaikuttaa koulumenestykseen. En missään vaiheessa väittänyt että ovat vähemmän älykkäitä, mutta jos älykkyyttä mitataan testillä joka vaatii keskittymistä, niin totta kai tämä näkyy tuloksissa, ellei ADHD:t ole kautta linjan vastaavalla erolla muita fiksumpia.
Taas muka-loogiset, mutta väärät johtopäätökset. Älykkyystestit eivät vaadi niin pitkäjänteistä keskittymistä, kuin opiskelu. Pari tuntia ja ulos. Jos haaste on kiinnostava, voi mennä ihan hyperfokusaatiolla. Älykkyystestiä ei reputa, jos et ilmesty ennen itse testiä paikalle viikkoja joka aamu tiettyyn aikaan. Ja tämä on se joka uuvuttaa. Pikku rypistys? Milloin vaan. Mitä vaikeampi, sen parempi. Monihan esim. suoriutuu pääsykokeesta, mutta opintojen suorittaminen päätökseen onkin sitten eri juttu. Jonkun vuoden moni jaksaa kompensoida joten kuten, pari tuntia helposti.
Kuvitteletko tosiaan pystyväsi puhumaan jokaisen adhd:n suulla? Olet väärässä. En ole tehnyt varmaan koskaan yhtään älykkyystestiä loppuun, koska ei kiinnosta eikä riitä keskittyminen miettimään. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen olin niin uupunut, että nukuin monta päivää. Eli pari tuntia pinnistelyä väsyttää ihan älyttömästi.
Itseäni adhd-lääke ei varsinaisesti kyllä piristä. Se "piristävä" vaikutus johtuu siitä, ettei joudu pinnistelemään keskittymään, olemaan paikallaan jne, jolloin ei uuvu läheskään niin helposti. Pystyy suorittamaan yhden asian kerrallaan sen sijaan, että uuvuttaa itsensä tekemällä vähän kaikkea eikä siltikään oikein mitään. Sitähän se adhd myös on, aktiivisuuden säätelyn häiriö.
Selvisit kuitenkin yo-kirjoituksista, eikö? Ihan sama asia. Kiinnostus ja monet muut tekijät vaikuttavat tuohon rypistyksen mahdollistamiseen, mutta kuten sanoin, se on mahdollista rajattuja aikoja. Kuitenkin niin uuvuttavaa, ettei siitä pysty pitämään yllä pitkiä aikoja jatkuvasti. Pari tuntia onnistuu, jos kiinnostus/tavoitteet on kohdillaan mutta kuormittavuus täytyy sitten korvata levolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taas väitän, että ADHD-potilaat on pääsääntöisesti riippuvaisia lääkkeestään. Se ei ole huono asia, on varsin normaalia että ihminen tarvitsee jotain lääkitystä arjesta ja elämästä selvitäkseen.
Mutta kyllä minusta kovasti kuulostaa siltä, että nämä ihmiset nimenomaan tarvitsevat lääkkeensä ja sitä ilman suorituskyky ja elämänlaatu kärsii. Riippuvuudelta kuulostaa.
En siis arvostele lainkaan ketään, pelkästään hyvä jos on saanut toimivan lääkkeen joka parantaa elämänlaatua. Mutta kyllä mä kokisin, että suurin osa on siitä aika riippuvaisia.
Niih, meillä on valtava kirjo ihmisiä, jotka ovat täysin riippuvaisia lääkkeestään. Sydänvika, astma, epilepsia, diabetes... yms. yms.
Sinä kirjoitat "riippuvuus"-sanan kolme kertaa, eri muodossa. Koetko, että ihmiset eivät saisi olla riippuvaisia lääkkeestään? Jos koet, miksi? Jos et koe, miksi jauhat asiaa?
Se on hyvä, että sinä et arvostele lainkaan ketään, mutta kun elämänlaatu paranee, se onkin riippuvuutta.
Kannattaisiko sinun käydä kallokuvassa, jos siellä vaikka sattuisi olemaan jotain kotona?
No kun tämän keskustelun koko lähtökohta on artikkeli, jonka mukaan ei aiheuta riippuvuutta.
Se, että kirjoitan kolmesti riippuvuus tekee siitä tuomitsevaa? Mitä mä just luin?
Johan mä sanoin, että on ihan täysin ok olla riippuvainen lääkkeestään. Se, että elämänlaatu paranee ei ole riippuvuutta. Se, että jos ei pysty ilman lääkettä käytännössä toimimaan, se on.
Edelleenkään en arvostele tai tuomitse, että joku on lääkkeestään riippuvainen. Haluan vaan, että asioista puhutaan oikeilla nimillä. ADHD-lääkkeisiin syntyy riippuvuus, ja se on täysin ok.
Nuo diabetes- ja sydänlääkkeet mainitsin jopa itse esimerkkeinä.
Eihän adhd-lääkkeistä olla riippuvaisia samoin, kuin elintoimintoja tukevista lääkkeistä. Ne auttavat, mutta ne voi jättää ottamatta. Sikäli siis kun puhut riippuvuudesta, viittaat ihan riippuvuussairauteen. Haluun, tarpeeseen, vieroitusoireiden välttämiseen jne. Mutta tutkitusti adhd-lääkkeet eivät ole todennäköinen riippuvuusriski oikein käytettynä. Myöskään kokemukset eivät tue tätä. Olisiko vihdoin jotain ihan oikeita perusteluja?
Joku voi aina kehittää riippuvuuden ihan mihin vain. Ei hammaslankakeskustelu silti keskity joillakin esiintyvään psykologiseen riippuvuuteen langata liikaa ja tuhota ikenet. Mahdollista. Marginaalista. Työllisyyskeskustelu ei pyöri joillakin esiintyvän työnarkomanian perheitä tuhoavasta vaikuksesta. Että täytyy ehdottomasti huomioida tämäkin riski työllisyydestä puhuttaessa. Mikä tässä nyt on inttämisen aihe, kun tutkimukset todistavat päinvastaista? Ei niihin synny riippuvuutta, mutta niitä voi olla järkevää käyttää. Moni myös luopuu lääkityksestä haittavaikutusten vuoksi ja näinhän ei riippuvuudesta käy. Haittavaikutukset ovat usein mittavat elämän joka saralla ja silti jatketaan, koska riippuvuus.
Mä söin Concertaa muutaman kuukauden kun psykiatri oli sitä mieltä, että mulla on ADD. No jos on niin on lievänä. Oli kaikenlaista elämässä menossa sillon. Lopetin Concertan seinään eikä tullut viekkareita eikä todellakaan ollut mitään psyykkistä riippuvuutta. Toki tämä on vain minun kokemukseni, mutta epäilen todella vahvasti, että metyylifenidaatti tai deksamfetamiini aiheuttaa mitään riippuvuutta. No ehkä siinä vaiheessa, jos niitä käyttää päihtymiseen, mutta silloin annokset ovat todella isoja ja miksi ADHD niitä käyttäisi edes päihtymiseen kun saa niillä itselleen normaalin olon?
Mutta kun se ei ole ADHD:lle mikään normaali olo. Kun saa diagnoosin ja tulee tietoiseksi siitä, että muiden ihmisten pää ei toimi samalla tavalla, niin silloin syntyy käsitys siitä mikä se "normaali" olo on.
Siitä näkökulmasta, kun ADHD alkuun ottaa stimulanttia niin ei hänelle tule sellaista oloa että "no nyt on tavallinen olo" vaan että "nyt on paljon parempi olo kuin normaalisti!"
Osa ihmisistä sitten ajattelee, että jos otan lisää, niin tuleeko vielä parempi olo. Ja osalle näistä ihmisistä tulee kuin tuleekin kivempi olo.
Se aine kun voi tehdä olosta "vielä normaalimman". Jotkut kokeilee.
Ei siitä tule mitään oloja, jos syö normaalia annostusta. Itsekin välillä mietin, syönkö soketitabletteja kunnes päivän päätyttyä huomaan monen asian sujuneen paremmin. Ja se onkin lääkkeen syönnin tarkoitus. Ehkäistä adhd:n haittoja. Toimii uskomattoman hyvin siihen mihin pitääkin. Jos kaiken pitää olla erityisen kivaa tms. on kyseessä sama ilmiö kuin mihin päihteitä muutenkin käytetään. Ei sillä ole mitään tekemistä pärjäämisen ja normaaliarjen kanssa. Silloin lääkkeestä ei edes haluta apua.
Yksi seikka mikä tässä unohdetaan, on lääkkeen suojaava vaikutus riippuvuuksilta adhdn tapauksessa. Kun impulsiivisuus ja elämyshakuisuus vähenee lääkkeen myötä, ei ole niin tarvetta päihteille ylipäätään. Tiedän lukemattomia itseni mukaan lukien, joilla esim. alkon käyttö on jäänyt pois tai vähentynyt merkittävästi. Voisi saman mekaniikan luulla ulottuvan myös itse lääkkeeseen, ei ole tarvetta millekään "oloille" ja nurinkurisesti itse lääke hillitsisi tarvetta sen väärinkäytölle,koska niin se vaikuttaa. Voisin jopa mutuilla, että ne jotka päätyvät väärinkäyttämään, heillä lääke ei alunperinkään toimi kuten pitäisi. Syystä tai toisesta.
Lukemistani tutkimuksista.
Väännän sinullekin rautalangasta.
ADHD kulkee ilman lääkettä 2km ja lääkkeellä 10km.
Tavis kulkee ilman lääkettä 10km, lääkkeen kanssa 10-13km.
Ei tuo mitään supervoimia mut tuo samoja hyötyjä tavikselle kuin mitä ADHD saa.