Appivanhemmat!!!
Onko täällä ketään toista, jolla on aika ajoin appivanhempien kanssa epämukava olo? Mulla on sinänsä ok appivanhemmat, mutta he vain ovat täysin erilaisia kuin itse olen ja oma lapsuudenperheeni on. Mulla on usein sellainen olo, että ups, nyt taas möläytin jotakin, mitä ei olisi pitänyt sanoa. Sen voi vaistota. En siis pysty olemaan oma itseni. Eipä tämä olisi ongelma, jos näkisimme harvakseltaan, mutta asumme samassa kaupungissa. Mä tosin luulen, että anoppi ajattelee musta samalla tavalla. Olemme toisillemme kohteliaita, mutta aika ajoin tietyn jännitteen voi havaita. Ei ole mukava tunne. Vieraampien ihmisten kanssa tämä ei olisi ongelma, mutta kun on kyse perheestä. Onko siis muita, joilla on sama ogelma?
Mulla ei ole mitenkään läheiset välit appivanhempiin, mutta hyvät välit kuitenkin. Kohteliaita ollaan puolin ja toisin, mutta mitään henkilökohtaisia asioita ei keskustella. Ja varmasti ollaan eri mieltä monista asioista ja hoidetaan käytännön asioita täysin eri tavoin. Mutta kun molemmat osapuolet tämän hyväksyy, eikä kritisoi, niin minusta välit ovat hyvät. Ei kaikkien kanssa voi olla läheisiä.