Jos taiteellisesti täysin lahjaton läheinen esittelee jatkuvasti töitään ja kärttää palautetta, pitäisikö olla raadollisen rehellinen vai pitää turpa visusti kiinni?

Et totisesti vaikuta järin fiksulta ihmiseltä, ap.

Vaikutat tosi tyhmältä tyypiltä.

Vierailija kirjoitti:

Huh, tulee aivan entinen naapuri mieleen. Hän teki öljyväritöitä. Hirmu kiva ihminen, maalauksista sanon että hän käytti hienosti värejä. Muuten ne oli ehkä lähinnä sellaisen 14 vuotiaan tasoisia. Tavallaan teknisesti osin hienoja, mutta vähän lapsekkaita, kiusallisen tekosyvällisiä ja mittasuhteet välillä vinksin vonksin.

Hän piti näyttelyitä meidän taloyhtiön pihassa ja lähikaupan edessä. Oli teettänyt korttejakin. Kerran hän oli ehdottanut, että voisi maalata postilaatikoihin jonkun jatkumoteoksen. Ja erään kerran hän halusi tehdä muraalin autokatoksen sisään. Oli tehnyt muraalin myös oman pihansa aidan sisäpuolelle. Taloyhtiön äijät sanoi välillä rumastikin, mutta hän ei lannistunut. Mulla on vieläkin tallessa jotain hänen töitään :)

Kuulostaa aivan mahtavalta. Elätte keskellä nykytaidetta.

Kyllä mäkin kallistun miettimään sitä että mikä ap on sanomaan? Ja joo, en ole lukenut koko ketjua, enkä jaksa lukeakaan, jos tämä onkin jo selitetty.

jos ap on ammattilainen itse tuolla saralla, niin sitten sanoo saman mitä muutkin ammattilaiset, eli en tee vapaalla töitä, tai sitten pyytää kunnon korvauksen, ja antaa myös rehellisen palautteen.

Teen itse täysin amatööripohjalta musiikkia, siis kappaleita, sävellyksen ja sanoituksen kanssa. Tämä on ollut monelle kova pala. Lahjakkuutta minulla siis on, mutta ei ole ollut aiemmin mahdollisuuksia.

Kaverini, joka on kitaraa näpytellyt koko ikänsä on myös tehdnyt omia biisejään, ja auliisti niitä on halunnut esitellä minulle. Hän on toivonut ylistystä ja suitsutusta, mutta en ole ollut kykenevä niitä antamaan, ja olen myös kertonut suoraan miksi. Siksi että en ymmärrä kitarakiertojen ihmeellisyyttä pelkiltään, eli soitellaan vain c,g,am,f, ja sinne jotain tilutteluja väliin. En ajattele musiikkia noin, vaan kokonaisuutena. Kaveri on pahoittanut miltään kun en ole tarpeeksi osannut kehua häntä. VAikka olen kertonut että minä olen se vajavainen joka ei ymmärrä miksi vain renkuttelu ja kierron pyörittely olisi muuta kuin "tosi hyvän kuuloista, odotan mielenkiinnolla millainen on valmis kappale!"

Valmiita kappaleita hänellä ei ole yhtään, vain noita kiertoja pyörittelee.

Sanoitukset ovat englanniksi, ja sitä uu, ai laav juu, whai cäänt juu ändöständ it - tasoa, enkä osaa siihen sanoa muuta kuin että jokainen tekee omanlaistaan, ja hyvä että on löytänyt oman äänen ja tyylin. Myöskin ääntään hän vääntää ja yrittää kähistä, vaikka hänellä on aivan hyvä ääni, jolla kelpaisi kyllä laulaa, mutta kun pitää kuulostaa joltain viskikähisijältä. 

No siinähän kävi sitten niin että kaveri, 30 vuotta harastettuaan ei ole vieläkään saanut mitään aikaan musiikin saralla, kun taas minä tein levyn lähes pystymetsästä. Hän oli todella kateellinen, ja ymmärrän tämän, ja olen pahoillanikin hänen puolestaan. En vain voi sille mitään että minun kappaleistani innostuttiin siihen malliin että ne herättivät mielenkiinnon.

Hän myös kokee että on kymmeniä vuosia minua kauemmin harrastaneena parempi kuin minä, eikä ymmärrä ettei se aina ole siitä kiinni kauanko on jotain tehnyt, vaan ihan muista asioista.

Voin sanoa että kukaan ei olisi uskonut mihin parhaimmillani olen pystynyt niihin alun järkytyksiin verrattuna. Ongelma nimenomaan siinä että esitellään manioissa liian kiireellä, kun pitäs antaa taiteen hautua ja sitten itsekin ensin tutkia mitä tämä olikaan.

Pitää myös ymmärtää että jos ihmisiä oikeasti kiinnostaa taiteesi he kyllä löytävät sen itsekin. Siis jos ihan vakavasti aikoo jopa leipää siitä saada. Harva saa ja kateus on kovaa.

Kirjoittamisen suhteen on oltava valtavan sinnikäs. Kritiikki on lopulta otettava vakavasti ja erottaa egosta. Pitää vain kirjoittaa ja kirjoittaa.

Monesti kehu on karhunpalvelus. Kehuin kaverin musiikkia vaikka laulaa hän ei osaa. Hän jakoi sitten niitä kappaleitaan sos mediassa joka paikassa ja oma wu piipitti jatkuvasti niitä, jotka olisi pitänyt kuunnella ja kehua läpi. Se rakentava kritiikki ei mennyt koskaan läpi, vaikka moni sitä antoi. Lopulta yhdeltä hänen ystävältään meni hermo ja kommentoi kännipäissään että tuo äänesi ei kyllä mitenkään häävi ole.

Siihen loppui niiden videoiden tulo, onneksi. Kerran viikossa olisi sietänytkin, mutta kolme päivään oli yhtä riesaa.

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa että kukaan ei olisi uskonut mihin parhaimmillani olen pystynyt niihin alun järkytyksiin verrattuna. Ongelma nimenomaan siinä että esitellään manioissa liian kiireellä, kun pitäs antaa taiteen hautua ja sitten itsekin ensin tutkia mitä tämä olikaan.

Pitää myös ymmärtää että jos ihmisiä oikeasti kiinnostaa taiteesi he kyllä löytävät sen itsekin. Siis jos ihan vakavasti aikoo jopa leipää siitä saada. Harva saa ja kateus on kovaa.

Kirjoittamisen suhteen on oltava valtavan sinnikäs. Kritiikki on lopulta otettava vakavasti ja erottaa egosta. Pitää vain kirjoittaa ja kirjoittaa.

Monesti kehu on karhunpalvelus. Kehuin kaverin musiikkia vaikka laulaa hän ei osaa. Hän jakoi sitten niitä kappaleitaan sos mediassa joka paikassa ja oma wu piipitti jatkuvasti niitä, jotka olisi pitänyt kuunnella ja kehua läpi. Se rakentava kritiikki ei mennyt koskaan läpi, vaikka moni sitä antoi. Lopulta yhdeltä hänen ystävältään meni hermo ja kommentoi kännipäissään että tuo äänesi ei kyllä mitenkään häävi ole.

Siihen loppui niiden videoiden tulo, onneksi. Kerran viikossa olisi sietänytkin, mutta kolme päivään oli yhtä riesaa.

Ääni on kyllä niin subjektiivinen kokemus että se että jonkun mielestä ääni ei ole häävi, voi olla jonkun toisen korville mitä kauneinta kuultavaa. Se on sitten eri asia jos ei osaa laulaa, eli ei pysy nuotissa, tai ääni ei "tottele". Moni seikka joka on "virhe" laulamisessa, on tekijänsä maneeri jota fanit rakastavat. 

Jos taidetta tehtäisiin ainostaan "täysellisesti", niin suurin osa taiteesta olisi jäänyt tekemättä.

Luova työ on tekijälleen terapiaa. Mitä se muille kuuluu minkälaiselta lopputulos näyttää. Kehut vain, ei se ole sinulta pois.

Mä en edes pyytele mitään kommentteja läheisiltäni, koska teen itseäni varten. Sitten kun on vähän tyrkyllä sinne sun tänne, niin kyllä sellainen joka tekemiseeni ihastuu sen itse tulee kertomaan. Aluksi kysyin mielipiteitä tai innokkaasti esitin mitä olin tehnyt, mutta nykyään näytän etukäteen vain miehelleni, ja muutamalle ihailijalleni, koska heille tulee siitä aina hyvä mieli, joten se on win-win-tilanne. Minä saan eriteltyä ihailua, ja se toinen olla ensimmäisten joukossa kuulemassa :)

Niiden mielipiteistä en ole kiinnostunut jotka eivät ymmärrä, tai pidä musiikistani. Kaipaan kritiikkiä vain siinä tapauksessa että tekemisessäni on jotain korjattavaa. Se että joku ei ymmärrä mistä laulu kertoo, tai ei pidä äänestäni ei tarkoita sitä että hänellä olisi mitään muuta sanottavaa kuin oma mielipiteensä, joka on kuin se kuuluisa reikä joka löytyy jokaiselta.

Olen saanut ihan mahtavia vinkkejä tekemiseeni eri ihmisiltä, mutta heitä kaikkia yhdistää se että heillä on näkemystä ja kokemusta, sekä tarkka silmä/korva. 

ei kannata kehua jos ei aidosti ole hyvä. Se vaan saa hänet kuvittelemaan että nyt hän on joku suuri taiteilija kun kaikki kehuu, ja ajattelee että nyt pitää alkaa tekemään lisää ja jakamaan kaikille.

Ole sanomatta mitään. Sano vaan en tiedä. Tai sit sano hienovaraisesti että ehkä voiis mennä oppimaan vähän lisää ensin ja sitten vasta julkaista kun opettajiltaan saa kehuja. Tai mennä ihan oikeeseen kouluun, siellä kyllä tiputetaan alas harhoista ja annetaan oikeeta kritiikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Taiteessa ja nimenomaan kaupallisessa sellaisessa ei välttämättä teknisellä taidokkuudella ja osaamisella olekaan niin suurta merkitystä. Tämä unohtuu tähän ketjuun kommentoivilta. Yleensä aitous, persoona ja persoonallisuus myy ja hyvä sellainen. Ihmiset hullaantuvat nimenomaan persoonaan esim. muusikkohan myy lähinnä niin naurettavaa kuin onkin niin itseänsä. Toiset onnistuvat siinä ja myyvät miljoonia. Toisia ei kukaan huomaa vaikka tekevät taidokasta ja teknisesti pätevää kamaa. He hukkuvat massaan persoonattomuudellaan....

Ei tarkoita että olisi persoonaton, voi olla maailman parasta musiikkia mutta ei pääse esiin. Se onkin taasen niin pitkä juttu miksi ei, että jokainen voi googlettaa itse.

mitäs tykäätte siitä "nykytaiteellisesta" jättimäisestä pissivästä pojasta Bad Bad Boy siinä Suomen paraatipaikalla Helsingin satamassa? Se minkä kaikki turistit jotka tulee suoraan laivalla Pietarin kulttuuriaarteiden kehdosta ja tuo "taiteellinen" näky avautuu ensimmäisenä heidän ja pikkulastensa eteen? Tai onko se nyt siirretty (sori entiedä)?

Vivian Maier

Nainen joka valokuvasi koko elämänsä ajan eikä koskaan näyttänyt kuvia kenellekään. Tuli kuuluisaksi kun kuvat löydettiin hänen kuolemansa jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa että kukaan ei olisi uskonut mihin parhaimmillani olen pystynyt niihin alun järkytyksiin verrattuna. Ongelma nimenomaan siinä että esitellään manioissa liian kiireellä, kun pitäs antaa taiteen hautua ja sitten itsekin ensin tutkia mitä tämä olikaan.

Pitää myös ymmärtää että jos ihmisiä oikeasti kiinnostaa taiteesi he kyllä löytävät sen itsekin. Siis jos ihan vakavasti aikoo jopa leipää siitä saada. Harva saa ja kateus on kovaa.

Kirjoittamisen suhteen on oltava valtavan sinnikäs. Kritiikki on lopulta otettava vakavasti ja erottaa egosta. Pitää vain kirjoittaa ja kirjoittaa.

Monesti kehu on karhunpalvelus. Kehuin kaverin musiikkia vaikka laulaa hän ei osaa. Hän jakoi sitten niitä kappaleitaan sos mediassa joka paikassa ja oma wu piipitti jatkuvasti niitä, jotka olisi pitänyt kuunnella ja kehua läpi. Se rakentava kritiikki ei mennyt koskaan läpi, vaikka moni sitä antoi. Lopulta yhdeltä hänen ystävältään meni hermo ja kommentoi kännipäissään että tuo äänesi ei kyllä mitenkään häävi ole.

Siihen loppui niiden videoiden tulo, onneksi. Kerran viikossa olisi sietänytkin, mutta kolme päivään oli yhtä riesaa.

Ääni on kyllä niin subjektiivinen kokemus että se että jonkun mielestä ääni ei ole häävi, voi olla jonkun toisen korville mitä kauneinta kuultavaa. Se on sitten eri asia jos ei osaa laulaa, eli ei pysy nuotissa, tai ääni ei "tottele". Moni seikka joka on "virhe" laulamisessa, on tekijänsä maneeri jota fanit rakastavat. 

Jos taidetta tehtäisiin ainostaan "täysellisesti", niin suurin osa taiteesta olisi jäänyt tekemättä.

Ei osannut laulaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa että kukaan ei olisi uskonut mihin parhaimmillani olen pystynyt niihin alun järkytyksiin verrattuna. Ongelma nimenomaan siinä että esitellään manioissa liian kiireellä, kun pitäs antaa taiteen hautua ja sitten itsekin ensin tutkia mitä tämä olikaan.

Pitää myös ymmärtää että jos ihmisiä oikeasti kiinnostaa taiteesi he kyllä löytävät sen itsekin. Siis jos ihan vakavasti aikoo jopa leipää siitä saada. Harva saa ja kateus on kovaa.

Kirjoittamisen suhteen on oltava valtavan sinnikäs. Kritiikki on lopulta otettava vakavasti ja erottaa egosta. Pitää vain kirjoittaa ja kirjoittaa.

Monesti kehu on karhunpalvelus. Kehuin kaverin musiikkia vaikka laulaa hän ei osaa. Hän jakoi sitten niitä kappaleitaan sos mediassa joka paikassa ja oma wu piipitti jatkuvasti niitä, jotka olisi pitänyt kuunnella ja kehua läpi. Se rakentava kritiikki ei mennyt koskaan läpi, vaikka moni sitä antoi. Lopulta yhdeltä hänen ystävältään meni hermo ja kommentoi kännipäissään että tuo äänesi ei kyllä mitenkään häävi ole.

Siihen loppui niiden videoiden tulo, onneksi. Kerran viikossa olisi sietänytkin, mutta kolme päivään oli yhtä riesaa.

Ääni on kyllä niin subjektiivinen kokemus että se että jonkun mielestä ääni ei ole häävi, voi olla jonkun toisen korville mitä kauneinta kuultavaa. Se on sitten eri asia jos ei osaa laulaa, eli ei pysy nuotissa, tai ääni ei "tottele". Moni seikka joka on "virhe" laulamisessa, on tekijänsä maneeri jota fanit rakastavat. 

Jos taidetta tehtäisiin ainostaan "täysellisesti", niin suurin osa taiteesta olisi jäänyt tekemättä.

Ei osannut laulaa.

Ok. Olisi ollut hyvä että kaverinsa olisi kännipäissään kommentoinut ettei hän osaa laulaa, eikä ettei ääni ole häävi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miten ikäviä ja pahansuopia ihmisiä täällä onkaan. Aloituksen perusteella kyse on siis harrastamisesta, ei mistään elannon tavoittelemisesta heikoilla eväillä. Jos toinen tykkää ja on itse ihan tyytyväinen, niin millä tavalla se on ap:lta ja kaltaisiltaan pois? Eikö tosiaan voi sanoa vaikka sitä "ihan kivaa"? Taide ja kaikenlainen käsillä tekeminen tai vaikka kirjoittaminen ovat mahtavia luovia harrastuksia, joista on ihmiselle ihan käytännön terveys- ja hyvinvointihyötyjä. Niitä kannattaa harrastaa jo ihan senkin takia. Jos nautit siitä niin harrasta, vaikka olisit ihan sysipaska siinä mitä teet. 

Siitähän tässä nyt on kyse, että kun olet kymmeneen ensimmäiseen virityksen jo sanonut että "ihan kiva" niin se alkaa jo jossain määrin v ituttaa ja ahdistaa, koska se tuntuu niin falskilta. Ja kun kyse ei ole mistään työväenopiston keramiikkaharrastuksesta, jotka näissä vastauksissa on nyt vedetty esiin, vaan ihmisestä, joka kovasti suunnittelee tarjoavansa töitään laajempaan levitykseen. -ap

Minä olin joskus tällainen.

Huono itsetunto, joka juontui käytännössä koko peruskoulun jatkuneesta koulukiusaamisesta ja kotioloista, joissa perheväkivaltaa oli niin fyysisenä kuin henkisenä.

Purin paljon oloani piirtämiseen ja kirjoittamiseen, ja jossain vaiheessa aloin kerrankin olla ylpeä itsestäni näiden takia. Mietin silloin jopa jotain ammattia, joissa olisin voinut "lahjojani" käyttää.

Mutta ei siis pelkoa, minut saatiin kyllä nasevilla kommenteilla palautettua maan pinnalle, eli kuinka hirveitä työni olivat 😊

Kumpaakaan en enää tee. Eli en enää kirjoita, enkä piirrä.

Voi ei :( Mun lauluääntä on aina moitittu hirveäksi, ja sanottu että älä laula kun kuulostaa niin huonolta. Siis nimen omaan ääneni on niin ruma. Kah, "rumuus" olikin ihan valtti, kunhan ei vain anna kenenkään vaientaa.

Mulla kans tuttu joka maalailee vuodesta toiseen, ei tapahdu mitään kehitystä, yhtä surkeaa jälkeä kuin aloittaessa, lahjakkuutta asiaan ei koskaan ollutkaan. Ja siis ne työt on niin huonoja että ne ovat huvittavia ja naurettavia. Tämä ei sinänsä haittaa, maailma on täynnä ihmisiä jotka tekevät jotain missä eivät ole kovin hyviä ja se on ihan okei, mutta kun tämä harrastus tuntuu olevan 96% hänen minäkuvastaan ja hän kaupittelee taulujaan tutuille, ja ne ovat oikeasti niin huonoja että vaikea pitää naama näkkärillä. Voi sentään. Halusin vain purkautua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin on muotia kehua maasta taivaisiin, vaikka piirtäisi ihmisen vain pää-jalkaisena. Kehu ja ylistä, ettei tule paha mieli. Anna vielä tarra kaupanpäälle. Eihän se oo sulta pois ja pääset ärsyttävästä tilanteesta.

Että lyttää tai ylistä, siinä vaihtoehdot?

Oma kokemus on, että joskus sillä palautteella tuntuu olevan tarkoituskin pahoittaa mieli.

Sen takia itse suosin hampurilaismallia, jos pitää mitä tahansa arvioida. Eli kun kritisoit/annat korjausehdotusta jostain osa-alueesta, niin samalla kehut jotain osa-aluetta.

Ainakin itselleni tuollaisesta palautteesta jää paljon positiivisempi ja kehittävämpi olo, kuin siitä että kuuntelet kuinka hirveä ja huonosti tehty työsi on.

Vain silloin jos arvostelijalla on jotain kompetenssia. Joku nobody kaveri voi pitää mölyt mahassaan kun kuitenkaan ei mistään mitään tiedä. ;)

Miehelläni on yksi kaveri joka aina haluaa arvostella miehen ja hänen bändinsä tekemän levy, vaikka hänellä ei ole mitään referenssiä siihen. Joku kotona makaava ja nettiäpelaava tyhjänmöllöttäjä joka ei osaa itse soittaa mitään, eikä tehdä mitään luovaa. Mitä ihmettä tuollaisen päässä liikkuu, kun kokee kuitenkin olevansa pätevä kriitikko?

En todellakaan pyydä muiden mielipiteitä maalauksiini. Kerrankin yksi asia, jossa saan päättää kaiken itse, ja päätänkin. Ei tulisi mieleenkään tyrkyttää töitäni naapureille! Instassa minulla on tili, jossa vain maalauksia.

Mutta sekin tuntuu joitakin täällä häiritsevän, että yli 50 vuotiaalla on uskallusta olla luova ja laittaa taiteensa vielä esille. Onneksi ei tarvitse enää ajatella, mitä muut ajattelee. Hihat ylös ja väriä kankaalle!

Meidänkin kylällä asuu henkilö, joka tituleeraa itseään taiteilijaksi. Maalaa tauluja, joita kukaan ei osta, kirjoittaa kirjoja, joita kukaan ei julkaise, laulaa oopperaa harrasteryhmässä äänellä, joka on kuin sairaan suden ulvontaa, käy käsilläparantamiskursseja ym. huiputus- ja rahastuskursseja. Hän hehkuttaa koko ajan facessa tekemisiään ja ihmiset säälistä peukuttaa. En tajua, miten joku voi olla niin arvostelukyvytön kun kysymys on itsestä. Aina kun hän keksii uuden hömpötyksen, niin on kuulemma löytänyt elämäntehtävänsä. Nainen lähentelee neljääkymppiä ja asuu edelleen vanhempiensa kanssa ja näiden elätettävänä. Säälin vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä oisin rehellinen. Huumorilla pehmentäisin iskua.

Mitäpä sanoisit teoksesta, joka tihkuu kostonhalua lähes kaikkia läheisiä kohtaan ja jutun juoni on se, miten ko. ihmistä on aina väärin kohdeltu? :D  Ja teksti on luonnollisesti täynnä alkeellisia kirjoitusvirheitä.

Ensimmäiseksi kiroaisin ohjetta, joka kehottaa kirjoittamaan asioista, jotka tietää, koska se johtaa tuommoiseen (itse en tykkää koko autofiktion ideasta, vaikka se olis kuinka taidokasta.

Mitä voi tehdä:

Ilmoittaa että sinulla on taksa sille että luet ja editoit tekstejä. Jos tyyppi on oikein sitkeä, tsekkaa mitä sellaisesta laskutetaan, pikkumainen ja kostonhimoinen sukulainen on luultavasti myös saita. Jollei ole, saat ainakin kärsimyskorvausta.

Kehottaa menemään työväenopiston tms. harrastajakirjoittajakurssille tai edes hankkimaan kritiikkipartnerin - vihjaa että niin oikeatkin kirjailijat tekevät.

Sano etteivät silmäsi ole toimineet kunnolla leikkauksen jälkeen ja kysy miten saat parhaiten koko terveydenhuollon polvilleen eteesi. Sen pitäisi antaa kostonhimoiselle luonteelle uutta pohdittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse harrastelijamaalari, mutta tiedostan kyllä puutteeni varsin hyvin. Kaikilla ei ole kykyä minkäänlaiseen itsearviointiin. Suorastaan inhoan taulujani, koska näen niissä vain virheet ja inhoan sitä, että ne näyttävät keskinkertaisilta. Täytyisi maalata enemmän, jotta kehittyisin, mutta jos sittenkin olen vain hyvätasoinen harrastelija? Minulle itse luomisprosessi ei ole mitenkään nautinnollista, vaan siihen liittyy juuri epäonnistumisen pelko ja olen maalatessani hyvin intensiivinen. Mieltä lämmittää silti, jos joku kehuu.

Minäkin onneksi opin inhoamaan töitäni.

Ennen hölmö rakastin piirtämistä, ja sormet syyhyten odotin, että pääsen luonnosvihon kimppuun.

Sitten erehdyin esittelemään niitä netissä.

Pikkuhiljaa sitä alkoi jokaisen haukkumiskommentin jälkeen itsekin nähdä sen huonolaatuisuuden ja kaikki virheet. Lopulta ei ollut enää edes intoa tehdä asiaa, josta sai lopputulokseksi vain työn jota inhosi. Ja palan kurkkuun miettiessä kaikkia saamiaan kommentteja.

Joten en piirrä enää.

Onneksi olen itse täysin varma että tekeleeni ovat loistavia ! Tosin en niitä mihinkään esille tuo, koska teen itseäni varten, enkä halua että se loppuu, joten suojelen "taidettani" muilta, ja siis itseäni samalla. Olen miettinyt aikoinaan kumpi on tärkeämpää, se että minulla on vapaa kanava luoda, ja jäsentää sillä kaikkea elämässäni, vai mahdoolinen pieni menestys. Valitsin ensimmäisen.