Jos taiteellisesti täysin lahjaton läheinen esittelee jatkuvasti töitään ja kärttää palautetta, pitäisikö olla raadollisen rehellinen vai pitää turpa visusti kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin on muotia kehua maasta taivaisiin, vaikka piirtäisi ihmisen vain pää-jalkaisena. Kehu ja ylistä, ettei tule paha mieli. Anna vielä tarra kaupanpäälle. Eihän se oo sulta pois ja pääset ärsyttävästä tilanteesta.

Että lyttää tai ylistä, siinä vaihtoehdot?

Oma kokemus on, että joskus sillä palautteella tuntuu olevan tarkoituskin pahoittaa mieli.

Sen takia itse suosin hampurilaismallia, jos pitää mitä tahansa arvioida. Eli kun kritisoit/annat korjausehdotusta jostain osa-alueesta, niin samalla kehut jotain osa-aluetta.

Ainakin itselleni tuollaisesta palautteesta jää paljon positiivisempi ja kehittävämpi olo, kuin siitä että kuuntelet kuinka hirveä ja huonosti tehty työsi on.

Tuollaista palautetta ei varmaan kovin moni ole tosiasiassa saanut ainakaan suoraan läheisiltä. Sen sijaan pienikin poikkipuolinen sana koetaan raskaasti.

Jos siis näytetään teoksia, täytyy pitää mielessä, että ei pidä moittia mistään, vain kehua. Tarkoitus ei ole saada muuta kuin kehuja ja kannustusta. Näin minä ainakin tämän keskustelun sisällön ymmärrän ja olen sitä myös noudattanut. 

Olet ymmärtänyt täysin oikein. Jos olet siteltävän alan ammattilainen itse, niin sitten voit sanoa muuta jos sitä pyydetään ja itse haluat, muussa tapauksessa vain kehut, ja mikäli ärsyynnyt läheisesi tekemisestä, niin teet niin kuin missä tahansa muussa tilanteessa kun läheisen tekeminen ärsyttää.

Vierailija kirjoitti:

Taiteessa ja nimenomaan kaupallisessa sellaisessa ei välttämättä teknisellä taidokkuudella ja osaamisella olekaan niin suurta merkitystä. Tämä unohtuu tähän ketjuun kommentoivilta. Yleensä aitous, persoona ja persoonallisuus myy ja hyvä sellainen. Ihmiset hullaantuvat nimenomaan persoonaan esim. muusikkohan myy lähinnä niin naurettavaa kuin onkin niin itseänsä. Toiset onnistuvat siinä ja myyvät miljoonia. Toisia ei kukaan huomaa vaikka tekevät taidokasta ja teknisesti pätevää kamaa. He hukkuvat massaan persoonattomuudellaan....

Siinäpä se, taide ei ole pelkästään taitoa, vaan siinä pitää olla ajatus ja sisältö. Kaupallinen taide kyllä usein on sinänsä taidokasta, mutta siinä ei oikein ole mitään muuta kuin muotoa ja se on sisällön osalta aika tyhjää.

Sitten on toki kyynisiä kustantajia ja galleristeja (esimerkiksi), jotka suosivat somesta tuttuja tekilöita, vaikkeivät ne nyt kovin ihmeellisiä olisikaan, mutta heillä on on jo valmis yleisö.

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan pyydä muiden mielipiteitä maalauksiini. Kerrankin yksi asia, jossa saan päättää kaiken itse, ja päätänkin. Ei tulisi mieleenkään tyrkyttää töitäni naapureille! Instassa minulla on tili, jossa vain maalauksia.

Mutta sekin tuntuu joitakin täällä häiritsevän, että yli 50 vuotiaalla on uskallusta olla luova ja laittaa taiteensa vielä esille. Onneksi ei tarvitse enää ajatella, mitä muut ajattelee. Hihat ylös ja väriä kankaalle!

Jos et jatkuvasti pyytele läheistesi mielipidettä taiteestasi, niin kyse on ihan eri asiasta kuin ap:n tapauksessa. 

Minä itsekin kirjoitan ja olen julkaissutkin. Ensimmäisen romaanini luetutin läheisillä ja parilla työkaverilla, arvostin kovasti sitä, että kertoivat rehellisen mielipiteen. Siitä sain esimakua mitä muut, tavalliset lukijat ajattelevat tekstistä.

Olen siis täysin eri mieltä siitä, että läheisten, tuttavien ja muiden tavisten tulisi antaa vain kehuja. Jos työn on tarkoitus mennä läpi yleisölle, niin sieltä tulee hyvin monenlaisia mielipiteitä, jotka eivät tosiaankaan ole mitään asiantuntijamielipiteitä. Se on yleisölle ja myytäväksi tarkoitetun teoksen tarkoitus.

Jos tätä ei ymmärrä, ei kannata näyttää teoksiaan kenellekään ja kysyä mielipiteitä vain niiltä, joille rakentavan palautteen antamisesta maksetaan. Taide on tuote siinä missä muutkin tuotteet, joista kuluttajilla on mielipiteensä. Harrastelijat ovat sitten asia erikseen. Osa teksteistä kannattaa pitää vain itsellään kuten itsekin teen, jos teksti on kovin henkilökohtainen.

Vierailija kirjoitti:

mitäs tykäätte siitä "nykytaiteellisesta" jättimäisestä pissivästä pojasta Bad Bad Boy siinä Suomen paraatipaikalla Helsingin satamassa? Se minkä kaikki turistit jotka tulee suoraan laivalla Pietarin kulttuuriaarteiden kehdosta ja tuo "taiteellinen" näky avautuu ensimmäisenä heidän ja pikkulastensa eteen? Tai onko se nyt siirretty (sori entiedä)?

Opiskelin samaan aikaan tekijän kanssa, mukava tyyppi. Hei, tämä ei ole Pietari eikä siksi muutu vaikka klassisia veistoksia tupattaisiin kadun vieri täyteen. Se sopii paikkaansa ja kertoo että nyt ollaan toisenlaisessa maassa ja kulttuurissa, vähän surumielisessä sellaisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taiteessa ja nimenomaan kaupallisessa sellaisessa ei välttämättä teknisellä taidokkuudella ja osaamisella olekaan niin suurta merkitystä. Tämä unohtuu tähän ketjuun kommentoivilta. Yleensä aitous, persoona ja persoonallisuus myy ja hyvä sellainen. Ihmiset hullaantuvat nimenomaan persoonaan esim. muusikkohan myy lähinnä niin naurettavaa kuin onkin niin itseänsä. Toiset onnistuvat siinä ja myyvät miljoonia. Toisia ei kukaan huomaa vaikka tekevät taidokasta ja teknisesti pätevää kamaa. He hukkuvat massaan persoonattomuudellaan....

Siinäpä se, taide ei ole pelkästään taitoa, vaan siinä pitää olla ajatus ja sisältö. Kaupallinen taide kyllä usein on sinänsä taidokasta, mutta siinä ei oikein ole mitään muuta kuin muotoa ja se on sisällön osalta aika tyhjää.

Sitten on toki kyynisiä kustantajia ja galleristeja (esimerkiksi), jotka suosivat somesta tuttuja tekilöita, vaikkeivät ne nyt kovin ihmeellisiä olisikaan, mutta heillä on on jo valmis yleisö.

Ei se ole kyynisyyttä, vaan taiteella ansaitaan oma leipä siinä missä muissakin ammateissa.

Ihmettelen keskustelun henkeä sikäli, ettei monissakaan kommenteissa tunnu olevan ymmärrystä siitä mikä ero on taiteen tekemisessä työnä ja harrastuksena. Jos kaupittelet töitäsi muille, olet alueella missä yleisön mielipiteellä on suuri merkitys eikä sitä voi hallita. On suunnattoman lapsellista odottaa, että muut vain kehuisivat työtä, jota olet myymässä. Silloin kyseessä on ihminen, josta ei ikinä tule taiteilijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin on muotia kehua maasta taivaisiin, vaikka piirtäisi ihmisen vain pää-jalkaisena. Kehu ja ylistä, ettei tule paha mieli. Anna vielä tarra kaupanpäälle. Eihän se oo sulta pois ja pääset ärsyttävästä tilanteesta.

Että lyttää tai ylistä, siinä vaihtoehdot?

Oma kokemus on, että joskus sillä palautteella tuntuu olevan tarkoituskin pahoittaa mieli.

Sen takia itse suosin hampurilaismallia, jos pitää mitä tahansa arvioida. Eli kun kritisoit/annat korjausehdotusta jostain osa-alueesta, niin samalla kehut jotain osa-aluetta.

Ainakin itselleni tuollaisesta palautteesta jää paljon positiivisempi ja kehittävämpi olo, kuin siitä että kuuntelet kuinka hirveä ja huonosti tehty työsi on.

Tuollaista palautetta ei varmaan kovin moni ole tosiasiassa saanut ainakaan suoraan läheisiltä. Sen sijaan pienikin poikkipuolinen sana koetaan raskaasti.

Jos siis näytetään teoksia, täytyy pitää mielessä, että ei pidä moittia mistään, vain kehua. Tarkoitus ei ole saada muuta kuin kehuja ja kannustusta. Näin minä ainakin tämän keskustelun sisällön ymmärrän ja olen sitä myös noudattanut. 

Olet ymmärtänyt täysin oikein. Jos olet siteltävän alan ammattilainen itse, niin sitten voit sanoa muuta jos sitä pyydetään ja itse haluat, muussa tapauksessa vain kehut, ja mikäli ärsyynnyt läheisesi tekemisestä, niin teet niin kuin missä tahansa muussa tilanteessa kun läheisen tekeminen ärsyttää.

Mitäpä jos puhuisit vain omasta puolestasi. Minä olen aina luettanut tekstini ensin miehelläni, enkä todellakaan ole odottanut häneltä vain kehuja. Kuten jo kerroin, niin esikoisromaanini lukivat useat läheiset ja tuttavat, jotka kertoivat rehellisen mielipiteensä. Arvostin sitä, ettei sieltä tullut pelkkiä ylistyksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa että kukaan ei olisi uskonut mihin parhaimmillani olen pystynyt niihin alun järkytyksiin verrattuna. Ongelma nimenomaan siinä että esitellään manioissa liian kiireellä, kun pitäs antaa taiteen hautua ja sitten itsekin ensin tutkia mitä tämä olikaan.

Pitää myös ymmärtää että jos ihmisiä oikeasti kiinnostaa taiteesi he kyllä löytävät sen itsekin. Siis jos ihan vakavasti aikoo jopa leipää siitä saada. Harva saa ja kateus on kovaa.

Kirjoittamisen suhteen on oltava valtavan sinnikäs. Kritiikki on lopulta otettava vakavasti ja erottaa egosta. Pitää vain kirjoittaa ja kirjoittaa.

Monesti kehu on karhunpalvelus. Kehuin kaverin musiikkia vaikka laulaa hän ei osaa. Hän jakoi sitten niitä kappaleitaan sos mediassa joka paikassa ja oma wu piipitti jatkuvasti niitä, jotka olisi pitänyt kuunnella ja kehua läpi. Se rakentava kritiikki ei mennyt koskaan läpi, vaikka moni sitä antoi. Lopulta yhdeltä hänen ystävältään meni hermo ja kommentoi kännipäissään että tuo äänesi ei kyllä mitenkään häävi ole.

Siihen loppui niiden videoiden tulo, onneksi. Kerran viikossa olisi sietänytkin, mutta kolme päivään oli yhtä riesaa.

Ääni on kyllä niin subjektiivinen kokemus että se että jonkun mielestä ääni ei ole häävi, voi olla jonkun toisen korville mitä kauneinta kuultavaa. Se on sitten eri asia jos ei osaa laulaa, eli ei pysy nuotissa, tai ääni ei "tottele". Moni seikka joka on "virhe" laulamisessa, on tekijänsä maneeri jota fanit rakastavat. 

Jos taidetta tehtäisiin ainostaan "täysellisesti", niin suurin osa taiteesta olisi jäänyt tekemättä.

Ei, ääni ei ole subjektiivinen kokemus. Jos olisi, sitä ei opiskeltaisi korkeakouluja myöten, ei käytettäisi tuhansia tunteja elämästä sen harjaannuttamiseen. Makueroja toki on, mutta silti jokainen tunnistaa sävelkuuron karaokelaulajan puolessa sekunnissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taiteessa ja nimenomaan kaupallisessa sellaisessa ei välttämättä teknisellä taidokkuudella ja osaamisella olekaan niin suurta merkitystä. Tämä unohtuu tähän ketjuun kommentoivilta. Yleensä aitous, persoona ja persoonallisuus myy ja hyvä sellainen. Ihmiset hullaantuvat nimenomaan persoonaan esim. muusikkohan myy lähinnä niin naurettavaa kuin onkin niin itseänsä. Toiset onnistuvat siinä ja myyvät miljoonia. Toisia ei kukaan huomaa vaikka tekevät taidokasta ja teknisesti pätevää kamaa. He hukkuvat massaan persoonattomuudellaan....

Siinäpä se, taide ei ole pelkästään taitoa, vaan siinä pitää olla ajatus ja sisältö. Kaupallinen taide kyllä usein on sinänsä taidokasta, mutta siinä ei oikein ole mitään muuta kuin muotoa ja se on sisällön osalta aika tyhjää.

Sitten on toki kyynisiä kustantajia ja galleristeja (esimerkiksi), jotka suosivat somesta tuttuja tekilöita, vaikkeivät ne nyt kovin ihmeellisiä olisikaan, mutta heillä on on jo valmis yleisö.

Ei se ole kyynisyyttä, vaan taiteella ansaitaan oma leipä siinä missä muissakin ammateissa.

Ihmettelen keskustelun henkeä sikäli, ettei monissakaan kommenteissa tunnu olevan ymmärrystä siitä mikä ero on taiteen tekemisessä työnä ja harrastuksena. Jos kaupittelet töitäsi muille, olet alueella missä yleisön mielipiteellä on suuri merkitys eikä sitä voi hallita. On suunnattoman lapsellista odottaa, että muut vain kehuisivat työtä, jota olet myymässä. Silloin kyseessä on ihminen, josta ei ikinä tule taiteilijaa.

Tämä on täysin totta. Sen sijaan tulisikin miettiä tarkasti kenelle taiteensa antaa arvosteltavaksi. Kaveri ei todellakaan aina ole paras mahdollinen taho, sillä siinä astuu helposti kateus mukaan, ja kaveri dissaa kateuksissaan toisen työtä. Tästä on niiiin paljon kokemusta muutamaltakin eri taiteen alalta. Parempi on hakea laajempaa näkökantaa, isompaa massaa, sillä yksittäisen ihmisen mielipiteellä ei ole vidunkaan väliä, se vain pahimmillaan lannistaa, vaikka kykyä olisi kuinka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa että kukaan ei olisi uskonut mihin parhaimmillani olen pystynyt niihin alun järkytyksiin verrattuna. Ongelma nimenomaan siinä että esitellään manioissa liian kiireellä, kun pitäs antaa taiteen hautua ja sitten itsekin ensin tutkia mitä tämä olikaan.

Pitää myös ymmärtää että jos ihmisiä oikeasti kiinnostaa taiteesi he kyllä löytävät sen itsekin. Siis jos ihan vakavasti aikoo jopa leipää siitä saada. Harva saa ja kateus on kovaa.

Kirjoittamisen suhteen on oltava valtavan sinnikäs. Kritiikki on lopulta otettava vakavasti ja erottaa egosta. Pitää vain kirjoittaa ja kirjoittaa.

Monesti kehu on karhunpalvelus. Kehuin kaverin musiikkia vaikka laulaa hän ei osaa. Hän jakoi sitten niitä kappaleitaan sos mediassa joka paikassa ja oma wu piipitti jatkuvasti niitä, jotka olisi pitänyt kuunnella ja kehua läpi. Se rakentava kritiikki ei mennyt koskaan läpi, vaikka moni sitä antoi. Lopulta yhdeltä hänen ystävältään meni hermo ja kommentoi kännipäissään että tuo äänesi ei kyllä mitenkään häävi ole.

Siihen loppui niiden videoiden tulo, onneksi. Kerran viikossa olisi sietänytkin, mutta kolme päivään oli yhtä riesaa.

Ääni on kyllä niin subjektiivinen kokemus että se että jonkun mielestä ääni ei ole häävi, voi olla jonkun toisen korville mitä kauneinta kuultavaa. Se on sitten eri asia jos ei osaa laulaa, eli ei pysy nuotissa, tai ääni ei "tottele". Moni seikka joka on "virhe" laulamisessa, on tekijänsä maneeri jota fanit rakastavat. 

Jos taidetta tehtäisiin ainostaan "täysellisesti", niin suurin osa taiteesta olisi jäänyt tekemättä.

Ei, ääni ei ole subjektiivinen kokemus. Jos olisi, sitä ei opiskeltaisi korkeakouluja myöten, ei käytettäisi tuhansia tunteja elämästä sen harjaannuttamiseen. Makueroja toki on, mutta silti jokainen tunnistaa sävelkuuron karaokelaulajan puolessa sekunnissa.

Tulen keskusteluun sivusta, mutta kommentoin tähän, että kirjoittaja on oikeassa. Tuollaisen mielipiteen esittäjä on todennäköisesti ihminen, joka ei kuule, että toinen laulaa väärin eli nuotin vierestä. Se on tuskallista kuultavaa niille, jotka kuulevat väärin laulamisen. Tämän takia esimerkiksi itselleni iskelmät ja poppisjutut ovat usein silkkaa kärsimystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin on muotia kehua maasta taivaisiin, vaikka piirtäisi ihmisen vain pää-jalkaisena. Kehu ja ylistä, ettei tule paha mieli. Anna vielä tarra kaupanpäälle. Eihän se oo sulta pois ja pääset ärsyttävästä tilanteesta.

Että lyttää tai ylistä, siinä vaihtoehdot?

Oma kokemus on, että joskus sillä palautteella tuntuu olevan tarkoituskin pahoittaa mieli.

Sen takia itse suosin hampurilaismallia, jos pitää mitä tahansa arvioida. Eli kun kritisoit/annat korjausehdotusta jostain osa-alueesta, niin samalla kehut jotain osa-aluetta.

Ainakin itselleni tuollaisesta palautteesta jää paljon positiivisempi ja kehittävämpi olo, kuin siitä että kuuntelet kuinka hirveä ja huonosti tehty työsi on.

Tuollaista palautetta ei varmaan kovin moni ole tosiasiassa saanut ainakaan suoraan läheisiltä. Sen sijaan pienikin poikkipuolinen sana koetaan raskaasti.

Olet ymmärtänyt täysin oikein. Jos olet siteltävän alan ammattilainen itse, niin sitten voit sanoa muuta jos sitä pyydetään ja itse haluat, muussa tapauksessa vain kehut, ja mikäli ärsyynnyt läheisesi tekemisestä, niin teet niin kuin missä tahansa muussa tilanteessa kun läheisen tekeminen ärsyttää.

Mitäpä jos puhuisit vain omasta puolestasi. Minä olen aina luettanut tekstini ensin miehelläni, enkä todellakaan ole odottanut häneltä vain kehuja. Kuten jo kerroin, niin esikoisromaanini lukivat useat läheiset ja tuttavat, jotka kertoivat rehellisen mielipiteensä. Arvostin sitä, ettei sieltä tullut pelkkiä ylistyksiä. 

No miksi sitten kirjoitit näin:

Jos siis näytetään teoksia, täytyy pitää mielessä, että ei pidä moittia mistään, vain kehua. Tarkoitus ei ole saada muuta kuin kehuja ja kannustusta. Näin minä ainakin tämän keskustelun sisällön ymmärrän ja olen sitä myös noudattanut. 

?

Ymmärsit kesksutelun sisällön noin, vastasin että oikein ymmärretty, ja sitten tulet itkemään että ymmärsitkin väärin? Koita nyt jo päättää.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia tekemisissään olivat sitten ammattilaisia tai ei. Jokainen meistä kaipaa välillä positiivista palautetta, kannustusta tekemisistään, se tuo iloa elämään. Suomessa on iloton ja ankea ilmapiiri mm. sen takia, että ihmiset panttaavat niitä kehuja jostain kumman syystä. Ei se paljoa vaadi eikä ota itseltä mitään pois, jos muutaman kannustavan sanan sanoo lähimmäiselleen.

Jos vain kehutaan, vaikka olisi sysipaska, se on karhunpalvelus sille tekijälle. Rakentava kritiikki auttaisi parantamaan työn jälkeä, jos tekijä on tosissaan ja haluaa kehittyä. Sen kritiikin kanssa voi sitten antaa myös kehuja siitä, mikä työssä on hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa että kukaan ei olisi uskonut mihin parhaimmillani olen pystynyt niihin alun järkytyksiin verrattuna. Ongelma nimenomaan siinä että esitellään manioissa liian kiireellä, kun pitäs antaa taiteen hautua ja sitten itsekin ensin tutkia mitä tämä olikaan.

Pitää myös ymmärtää että jos ihmisiä oikeasti kiinnostaa taiteesi he kyllä löytävät sen itsekin. Siis jos ihan vakavasti aikoo jopa leipää siitä saada. Harva saa ja kateus on kovaa.

Kirjoittamisen suhteen on oltava valtavan sinnikäs. Kritiikki on lopulta otettava vakavasti ja erottaa egosta. Pitää vain kirjoittaa ja kirjoittaa.

Monesti kehu on karhunpalvelus. Kehuin kaverin musiikkia vaikka laulaa hän ei osaa. Hän jakoi sitten niitä kappaleitaan sos mediassa joka paikassa ja oma wu piipitti jatkuvasti niitä, jotka olisi pitänyt kuunnella ja kehua läpi. Se rakentava kritiikki ei mennyt koskaan läpi, vaikka moni sitä antoi. Lopulta yhdeltä hänen ystävältään meni hermo ja kommentoi kännipäissään että tuo äänesi ei kyllä mitenkään häävi ole.

Siihen loppui niiden videoiden tulo, onneksi. Kerran viikossa olisi sietänytkin, mutta kolme päivään oli yhtä riesaa.

Ääni on kyllä niin subjektiivinen kokemus että se että jonkun mielestä ääni ei ole häävi, voi olla jonkun toisen korville mitä kauneinta kuultavaa. Se on sitten eri asia jos ei osaa laulaa, eli ei pysy nuotissa, tai ääni ei "tottele". Moni seikka joka on "virhe" laulamisessa, on tekijänsä maneeri jota fanit rakastavat. 

Jos taidetta tehtäisiin ainostaan "täysellisesti", niin suurin osa taiteesta olisi jäänyt tekemättä.

Ei, ääni ei ole subjektiivinen kokemus. Jos olisi, sitä ei opiskeltaisi korkeakouluja myöten, ei käytettäisi tuhansia tunteja elämästä sen harjaannuttamiseen. Makueroja toki on, mutta silti jokainen tunnistaa sävelkuuron karaokelaulajan puolessa sekunnissa.

Tottakai ääni on subjektiivinen kokemus. Toiset pitää erilaisista äänistä kuin toiset. Nuotissa pysyminen on sitten ihan eri asia kuin ääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taiteessa ja nimenomaan kaupallisessa sellaisessa ei välttämättä teknisellä taidokkuudella ja osaamisella olekaan niin suurta merkitystä. Tämä unohtuu tähän ketjuun kommentoivilta. Yleensä aitous, persoona ja persoonallisuus myy ja hyvä sellainen. Ihmiset hullaantuvat nimenomaan persoonaan esim. muusikkohan myy lähinnä niin naurettavaa kuin onkin niin itseänsä. Toiset onnistuvat siinä ja myyvät miljoonia. Toisia ei kukaan huomaa vaikka tekevät taidokasta ja teknisesti pätevää kamaa. He hukkuvat massaan persoonattomuudellaan....

Siinäpä se, taide ei ole pelkästään taitoa, vaan siinä pitää olla ajatus ja sisältö. Kaupallinen taide kyllä usein on sinänsä taidokasta, mutta siinä ei oikein ole mitään muuta kuin muotoa ja se on sisällön osalta aika tyhjää.

Sitten on toki kyynisiä kustantajia ja galleristeja (esimerkiksi), jotka suosivat somesta tuttuja tekilöita, vaikkeivät ne nyt kovin ihmeellisiä olisikaan, mutta heillä on on jo valmis yleisö.

Ei se ole kyynisyyttä, vaan taiteella ansaitaan oma leipä siinä missä muissakin ammateissa.

Ihmettelen keskustelun henkeä sikäli, ettei monissakaan kommenteissa tunnu olevan ymmärrystä siitä mikä ero on taiteen tekemisessä työnä ja harrastuksena. Jos kaupittelet töitäsi muille, olet alueella missä yleisön mielipiteellä on suuri merkitys eikä sitä voi hallita. On suunnattoman lapsellista odottaa, että muut vain kehuisivat työtä, jota olet myymässä. Silloin kyseessä on ihminen, josta ei ikinä tule taiteilijaa.

Tämä on täysin totta. Sen sijaan tulisikin miettiä tarkasti kenelle taiteensa antaa arvosteltavaksi. Kaveri ei todellakaan aina ole paras mahdollinen taho, sillä siinä astuu helposti kateus mukaan, ja kaveri dissaa kateuksissaan toisen työtä. Tästä on niiiin paljon kokemusta muutamaltakin eri taiteen alalta. Parempi on hakea laajempaa näkökantaa, isompaa massaa, sillä yksittäisen ihmisen mielipiteellä ei ole vidunkaan väliä, se vain pahimmillaan lannistaa, vaikka kykyä olisi kuinka.

En lähtisi heti luokittamaan muiden mielipiteitä kateudeksi. Läheisten ja tuttavapiirien mielipide on paljon tärkeämpi kuin jonkun ventovieraan, koska siitä saa osviittaa sen oman viiteryhmän suhtautumisesta kaikkeen, mitä tekstissä kerrotaan, miten se on kirjoitettu jne. Se on siis merkittävämpi kuin jonkun tuntemattoman tyypin mielipide myös siksi, että ystävä- ja tuttavapiirillä on usein samantyyppinen tausta ja kiinnostuksenkohteet. 

Ja tuo on vielä erotettava siitä, että julkaiseminen saattaa muuttaa ihmisten välisiä suhteita. Esimerkiksi osa ihmisistä saattaa alkaa varoa ja miettiä kirjoitanko seuraavaksi hänestä tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia tekemisissään olivat sitten ammattilaisia tai ei. Jokainen meistä kaipaa välillä positiivista palautetta, kannustusta tekemisistään, se tuo iloa elämään. Suomessa on iloton ja ankea ilmapiiri mm. sen takia, että ihmiset panttaavat niitä kehuja jostain kumman syystä. Ei se paljoa vaadi eikä ota itseltä mitään pois, jos muutaman kannustavan sanan sanoo lähimmäiselleen.

Jos vain kehutaan, vaikka olisi sysipaska, se on karhunpalvelus sille tekijälle. Rakentava kritiikki auttaisi parantamaan työn jälkeä, jos tekijä on tosissaan ja haluaa kehittyä. Sen kritiikin kanssa voi sitten antaa myös kehuja siitä, mikä työssä on hyvää.

Oletko siis ammattilainen joka pystyy arvioimeen sysipaskuuden? Jos et, niin olet kuin kuka tahansa tavan tallaaja, jolla on joku mielipide, ja täten mielipiteesi ei ole juuri minkään arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin on muotia kehua maasta taivaisiin, vaikka piirtäisi ihmisen vain pää-jalkaisena. Kehu ja ylistä, ettei tule paha mieli. Anna vielä tarra kaupanpäälle. Eihän se oo sulta pois ja pääset ärsyttävästä tilanteesta.

Että lyttää tai ylistä, siinä vaihtoehdot?

Oma kokemus on, että joskus sillä palautteella tuntuu olevan tarkoituskin pahoittaa mieli.

Sen takia itse suosin hampurilaismallia, jos pitää mitä tahansa arvioida. Eli kun kritisoit/annat korjausehdotusta jostain osa-alueesta, niin samalla kehut jotain osa-aluetta.

Ainakin itselleni tuollaisesta palautteesta jää paljon positiivisempi ja kehittävämpi olo, kuin siitä että kuuntelet kuinka hirveä ja huonosti tehty työsi on.

Tuollaista palautetta ei varmaan kovin moni ole tosiasiassa saanut ainakaan suoraan läheisiltä. Sen sijaan pienikin poikkipuolinen sana koetaan raskaasti.

Olet ymmärtänyt täysin oikein. Jos olet siteltävän alan ammattilainen itse, niin sitten voit sanoa muuta jos sitä pyydetään ja itse haluat, muussa tapauksessa vain kehut, ja mikäli ärsyynnyt läheisesi tekemisestä, niin teet niin kuin missä tahansa muussa tilanteessa kun läheisen tekeminen ärsyttää.

Mitäpä jos puhuisit vain omasta puolestasi. Minä olen aina luettanut tekstini ensin miehelläni, enkä todellakaan ole odottanut häneltä vain kehuja. Kuten jo kerroin, niin esikoisromaanini lukivat useat läheiset ja tuttavat, jotka kertoivat rehellisen mielipiteensä. Arvostin sitä, ettei sieltä tullut pelkkiä ylistyksiä. 

No miksi sitten kirjoitit näin:

Jos siis näytetään teoksia, täytyy pitää mielessä, että ei pidä moittia mistään, vain kehua. Tarkoitus ei ole saada muuta kuin kehuja ja kannustusta. Näin minä ainakin tämän keskustelun sisällön ymmärrän ja olen sitä myös noudattanut. 

?

Ymmärsit kesksutelun sisällön noin, vastasin että oikein ymmärretty, ja sitten tulet itkemään että ymmärsitkin väärin? Koita nyt jo päättää.

En ole kirjoittanut tuollaista. Sinulla ei ilmeisesti ole mitään järkevää sanottavaa minun mielipiteeseeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia tekemisissään olivat sitten ammattilaisia tai ei. Jokainen meistä kaipaa välillä positiivista palautetta, kannustusta tekemisistään, se tuo iloa elämään. Suomessa on iloton ja ankea ilmapiiri mm. sen takia, että ihmiset panttaavat niitä kehuja jostain kumman syystä. Ei se paljoa vaadi eikä ota itseltä mitään pois, jos muutaman kannustavan sanan sanoo lähimmäiselleen.

Jos vain kehutaan, vaikka olisi sysipaska, se on karhunpalvelus sille tekijälle. Rakentava kritiikki auttaisi parantamaan työn jälkeä, jos tekijä on tosissaan ja haluaa kehittyä. Sen kritiikin kanssa voi sitten antaa myös kehuja siitä, mikä työssä on hyvää.

Oletko siis ammattilainen joka pystyy arvioimeen sysipaskuuden? Jos et, niin olet kuin kuka tahansa tavan tallaaja, jolla on joku mielipide, ja täten mielipiteesi ei ole juuri minkään arvoinen.

Aikamoista yleisön dissaamista. Olen joskus lukenut, kuinka kustannustoimittajat törmäävät kirjoittajiin, jotka kuvittelevat kirjoittavansa aivan tietyille ihmisille, valituille. Tässä on samaa henkeä. Rupusakki pysyköön erossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia tekemisissään olivat sitten ammattilaisia tai ei. Jokainen meistä kaipaa välillä positiivista palautetta, kannustusta tekemisistään, se tuo iloa elämään. Suomessa on iloton ja ankea ilmapiiri mm. sen takia, että ihmiset panttaavat niitä kehuja jostain kumman syystä. Ei se paljoa vaadi eikä ota itseltä mitään pois, jos muutaman kannustavan sanan sanoo lähimmäiselleen.

Jos vain kehutaan, vaikka olisi sysipaska, se on karhunpalvelus sille tekijälle. Rakentava kritiikki auttaisi parantamaan työn jälkeä, jos tekijä on tosissaan ja haluaa kehittyä. Sen kritiikin kanssa voi sitten antaa myös kehuja siitä, mikä työssä on hyvää.

Oletko siis ammattilainen joka pystyy arvioimeen sysipaskuuden? Jos et, niin olet kuin kuka tahansa tavan tallaaja, jolla on joku mielipide, ja täten mielipiteesi ei ole juuri minkään arvoinen.

Olen, ja joudun ajoittain luovimaan samanlaisessa viidakossa kuin ap, eli sanalla sanoen huonoja töitä tuodaan näytille ja sen rakentavan kritiikin lomassa minun täytyisi löytää niistä myös jotain kehuttavaa. Se on välillä aika himskatin hankalaa.

Ei taide ole vain virheiden etsimistä ja täydellisen suorittamista, siinä on monesti kyse ihan luovuudesta ja siitä että teos voi merkitä tekijälleen hyvin paljon. Tekninen suorittaminen tai vaikka se että onko mittasuhteet kohdillaan, ei ole taiteen tarkoitus, moni ihan taidekorkeakoulusta valmistunut ja urallaan vuosikymmeniä toiminut ihminen ei maalaa/piirrä/suunnittele asioita silleen että ne olisivat kaikkien sääntöjen mukaisia.

Taiteen arvostaminen ei ole kiinni siitä että kuinka hyvältä se näyttää juuri SINULLE, vaan mitä se voi merkitä tekijälle ja monelle muulle katsojalle.

Tietenkin on hyvä oppia vaikka maalien kanssa käsittelyä, koska akryylit ja öljyt eivät toimi samalla tavalla, on myös hyvä miettiä miten syntyy juuri oikea haluttu sävy, mutta muuten saisi jäädä tämmöinen turha nillitys ja toisten heikkolahjaiseksi arvostelu pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voin sanoa että kukaan ei olisi uskonut mihin parhaimmillani olen pystynyt niihin alun järkytyksiin verrattuna. Ongelma nimenomaan siinä että esitellään manioissa liian kiireellä, kun pitäs antaa taiteen hautua ja sitten itsekin ensin tutkia mitä tämä olikaan.

Pitää myös ymmärtää että jos ihmisiä oikeasti kiinnostaa taiteesi he kyllä löytävät sen itsekin. Siis jos ihan vakavasti aikoo jopa leipää siitä saada. Harva saa ja kateus on kovaa.

Kirjoittamisen suhteen on oltava valtavan sinnikäs. Kritiikki on lopulta otettava vakavasti ja erottaa egosta. Pitää vain kirjoittaa ja kirjoittaa.

Monesti kehu on karhunpalvelus. Kehuin kaverin musiikkia vaikka laulaa hän ei osaa. Hän jakoi sitten niitä kappaleitaan sos mediassa joka paikassa ja oma wu piipitti jatkuvasti niitä, jotka olisi pitänyt kuunnella ja kehua läpi. Se rakentava kritiikki ei mennyt koskaan läpi, vaikka moni sitä antoi. Lopulta yhdeltä hänen ystävältään meni hermo ja kommentoi kännipäissään että tuo äänesi ei kyllä mitenkään häävi ole.

Siihen loppui niiden videoiden tulo, onneksi. Kerran viikossa olisi sietänytkin, mutta kolme päivään oli yhtä riesaa.

Ääni on kyllä niin subjektiivinen kokemus että se että jonkun mielestä ääni ei ole häävi, voi olla jonkun toisen korville mitä kauneinta kuultavaa. Se on sitten eri asia jos ei osaa laulaa, eli ei pysy nuotissa, tai ääni ei "tottele". Moni seikka joka on "virhe" laulamisessa, on tekijänsä maneeri jota fanit rakastavat. 

Jos taidetta tehtäisiin ainostaan "täysellisesti", niin suurin osa taiteesta olisi jäänyt tekemättä.

Ei, ääni ei ole subjektiivinen kokemus. Jos olisi, sitä ei opiskeltaisi korkeakouluja myöten, ei käytettäisi tuhansia tunteja elämästä sen harjaannuttamiseen. Makueroja toki on, mutta silti jokainen tunnistaa sävelkuuron karaokelaulajan puolessa sekunnissa.

Tulen keskusteluun sivusta, mutta kommentoin tähän, että kirjoittaja on oikeassa. Tuollaisen mielipiteen esittäjä on todennäköisesti ihminen, joka ei kuule, että toinen laulaa väärin eli nuotin vierestä. Se on tuskallista kuultavaa niille, jotka kuulevat väärin laulamisen. Tämän takia esimerkiksi itselleni iskelmät ja poppisjutut ovat usein silkkaa kärsimystä. 

Huomaa että tulet sivusta etkä oikein ymmärrä mistä puhut. Ääni on vahvasti mielipidekysymys, ja nuotin vierestä laulaminen on täysin eri asia kuin ääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taiteessa ja nimenomaan kaupallisessa sellaisessa ei välttämättä teknisellä taidokkuudella ja osaamisella olekaan niin suurta merkitystä. Tämä unohtuu tähän ketjuun kommentoivilta. Yleensä aitous, persoona ja persoonallisuus myy ja hyvä sellainen. Ihmiset hullaantuvat nimenomaan persoonaan esim. muusikkohan myy lähinnä niin naurettavaa kuin onkin niin itseänsä. Toiset onnistuvat siinä ja myyvät miljoonia. Toisia ei kukaan huomaa vaikka tekevät taidokasta ja teknisesti pätevää kamaa. He hukkuvat massaan persoonattomuudellaan....

Siinäpä se, taide ei ole pelkästään taitoa, vaan siinä pitää olla ajatus ja sisältö. Kaupallinen taide kyllä usein on sinänsä taidokasta, mutta siinä ei oikein ole mitään muuta kuin muotoa ja se on sisällön osalta aika tyhjää.

Sitten on toki kyynisiä kustantajia ja galleristeja (esimerkiksi), jotka suosivat somesta tuttuja tekilöita, vaikkeivät ne nyt kovin ihmeellisiä olisikaan, mutta heillä on on jo valmis yleisö.

Ei se ole kyynisyyttä, vaan taiteella ansaitaan oma leipä siinä missä muissakin ammateissa.

Ihmettelen keskustelun henkeä sikäli, ettei monissakaan kommenteissa tunnu olevan ymmärrystä siitä mikä ero on taiteen tekemisessä työnä ja harrastuksena. Jos kaupittelet töitäsi muille, olet alueella missä yleisön mielipiteellä on suuri merkitys eikä sitä voi hallita. On suunnattoman lapsellista odottaa, että muut vain kehuisivat työtä, jota olet myymässä. Silloin kyseessä on ihminen, josta ei ikinä tule taiteilijaa.

Tämä on täysin totta. Sen sijaan tulisikin miettiä tarkasti kenelle taiteensa antaa arvosteltavaksi. Kaveri ei todellakaan aina ole paras mahdollinen taho, sillä siinä astuu helposti kateus mukaan, ja kaveri dissaa kateuksissaan toisen työtä. Tästä on niiiin paljon kokemusta muutamaltakin eri taiteen alalta. Parempi on hakea laajempaa näkökantaa, isompaa massaa, sillä yksittäisen ihmisen mielipiteellä ei ole vidunkaan väliä, se vain pahimmillaan lannistaa, vaikka kykyä olisi kuinka.

En lähtisi heti luokittamaan muiden mielipiteitä kateudeksi. Läheisten ja tuttavapiirien mielipide on paljon tärkeämpi kuin jonkun ventovieraan, koska siitä saa osviittaa sen oman viiteryhmän suhtautumisesta kaikkeen, mitä tekstissä kerrotaan, miten se on kirjoitettu jne. Se on siis merkittävämpi kuin jonkun tuntemattoman tyypin mielipide myös siksi, että ystävä- ja tuttavapiirillä on usein samantyyppinen tausta ja kiinnostuksenkohteet. 

Ja tuo on vielä erotettava siitä, että julkaiseminen saattaa muuttaa ihmisten välisiä suhteita. Esimerkiksi osa ihmisistä saattaa alkaa varoa ja miettiä kirjoitanko seuraavaksi hänestä tms. 

Onneksesi sitä ei kukaan lähtenytkään heti luokittelemaan kateudeksi.

Kavereidesi mielipiteillä ei ole mitään väliä jos he eivät ole alan ammattilaisia silloin jos on aikomus tuoda oma taide esiin yleisölle. Sinulle toki kaverin mielipide on tärkeä, sen ymmärrän, mutta kuten jo todettu, vain kaverisi mp.