Lue keskustelun säännöt.
Jos taiteellisesti täysin lahjaton läheinen esittelee jatkuvasti töitään ja kärttää palautetta, pitäisikö olla raadollisen rehellinen vai pitää turpa visusti kiinni?
04.10.2022 |
Esim. puoliso, sisar tai paras ystävä ja esim. musa, kuvataide tai kirjoittaminen. Työn jälki on amatöörimaista, aiheet lapsellisia ja kliseisiä. Olet pitkään yrittänyt sanoa jotain ympäripyöreää tyylillä "ai kun kiva" tai antaa yksittäisiä teknisiä parannusehdotuksia, mutta sisimmässäni et oikeastaan haluaisi nähdä/kuulla niitä tekeleitä ollenkaan, saati kerta toisensa jälkeen joutua kommentoimaan niitä. Ja siis ikää ihmisellä sen verran, että mikään nopea kehitys ei ole enää todennäköistä. Onko parempi silti valehdella?
Kommentit (276)
Vierailija kirjoitti:
Olen itse harrastelijamaalari, mutta tiedostan kyllä puutteeni varsin hyvin. Kaikilla ei ole kykyä minkäänlaiseen itsearviointiin. Suorastaan inhoan taulujani, koska näen niissä vain virheet ja inhoan sitä, että ne näyttävät keskinkertaisilta. Täytyisi maalata enemmän, jotta kehittyisin, mutta jos sittenkin olen vain hyvätasoinen harrastelija? Minulle itse luomisprosessi ei ole mitenkään nautinnollista, vaan siihen liittyy juuri epäonnistumisen pelko ja olen maalatessani hyvin intensiivinen. Mieltä lämmittää silti, jos joku kehuu.
Minäkin onneksi opin inhoamaan töitäni.
Ennen hölmö rakastin piirtämistä, ja sormet syyhyten odotin, että pääsen luonnosvihon kimppuun.
Sitten erehdyin esittelemään niitä netissä.
Pikkuhiljaa sitä alkoi jokaisen haukkumiskommentin jälkeen itsekin nähdä sen huonolaatuisuuden ja kaikki virheet. Lopulta ei ollut enää edes intoa tehdä asiaa, josta sai lopputulokseksi vain työn jota inhosi. Ja palan kurkkuun miettiessä kaikkia saamiaan kommentteja.
Joten en piirrä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin jotain positiivista tai edes ei-negatiivista, esim. "onpa kivat värit", tai "onpa rauhallinen ja idyllinen maalaismaisema". Vaikka en tykkäisi jostain kuvasta, niin varmasti keksisin siitä jotain sellaista sanottavaa, joka ei kuulosta epäkohteliaalta. Enhän minä mikään taidekriitikko ole eikä ole minun asiani ryhtyä moittimaan. En voi sitä paitsi edes tietää, mihin se ihminen on pyrkinyt tehdessään sitä teosta, joten arvosteluni voisi olla epäoleellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis miten ikäviä ja pahansuopia ihmisiä täällä onkaan. Aloituksen perusteella kyse on siis harrastamisesta, ei mistään elannon tavoittelemisesta heikoilla eväillä. Jos toinen tykkää ja on itse ihan tyytyväinen, niin millä tavalla se on ap:lta ja kaltaisiltaan pois? Eikö tosiaan voi sanoa vaikka sitä "ihan kivaa"? Taide ja kaikenlainen käsillä tekeminen tai vaikka kirjoittaminen ovat mahtavia luovia harrastuksia, joista on ihmiselle ihan käytännön terveys- ja hyvinvointihyötyjä. Niitä kannattaa harrastaa jo ihan senkin takia. Jos nautit siitä niin harrasta, vaikka olisit ihan sysipaska siinä mitä teet.
Siitähän tässä nyt on kyse, että kun olet kymmeneen ensimmäiseen virityksen jo sanonut että "ihan kiva" niin se alkaa jo jossain määrin v ituttaa ja ahdistaa, koska se tuntuu niin falskilta. Ja kun kyse ei ole mistään työväenopiston keramiikkaharrastuksesta, jotka näissä vastauksissa on nyt vedetty esiin, vaan ihmisestä, joka kovasti suunnittelee tarjoavansa töitään laajempaan levitykseen. -ap
Minä olin joskus tällainen.
Huono itsetunto, joka juontui käytännössä koko peruskoulun jatkuneesta koulukiusaamisesta ja kotioloista, joissa perheväkivaltaa oli niin fyysisenä kuin henkisenä.
Purin paljon oloani piirtämiseen ja kirjoittamiseen, ja jossain vaiheessa aloin kerrankin olla ylpeä itsestäni näiden takia. Mietin silloin jopa jotain ammattia, joissa olisin voinut "lahjojani" käyttää.
Mutta ei siis pelkoa, minut saatiin kyllä nasevilla kommenteilla palautettua maan pinnalle, eli kuinka hirveitä työni olivat 😊
Kumpaakaan en enää tee. Eli en enää kirjoita, enkä piirrä.
Joskus voi olla kateus taustalla. Luova työ näyttää hauskalta ja helpolta. Olen kuullut vaikka mitä ilkeyksiä luovan työni puitteissa.
Yhdessä taidenäyttelyn avajaisissa puolituttu tuli sanomaan, kuinka on laittanut ostamansa valokuvani vessan seinälle. Ei sopinut kuulemma muualle. Samaan hengenvetoon kysäisi, olenko sattumoisin raskaana. Näytän kuulemma siltä. No en ollut, hiukan stressilihavuutta kylläkin.
No, en kyllä usko omassa tapauksessani, että taustalla olisi ollut kateus.
Eniten siinä harmittaa se, että asia josta oli ennen niin innoissaan ja ylpeä, tekee nyt vain todella huonon fiiliksen. Eikä ole enää mitään intoa tehdä koko asiaa.
Näin taiteenopiskelijan töitä hänen omaisensa luona ja työt olivat kammottavia.
Kuka arvostaa mitäkin.
En sanonut nuoren lähiomaiselle, että työt ovat surkeita.
Mun tuttava alkoi suurella haloolla sivutöinään piirtää ja kirjoittaa paikallislehteen. Henkilö piti itseään hyvin taiteellisena, toi sitä joka käänteessä esiin. Halusi tehdä kuvittamisesta ja kirjoittamisesta itselleen ammatin.
Voi kauhee kun ensimmäisen kerran näin tuotokset, kirjoitus ihan ö-luokan löpertelyä ja kuvitus niin kuin lapsi olis piirtäny läpi jostain mallista. Onneksi meitä oli paikalla useampi kun niitä esiteltiin. Ei itse tarvinnu kovasti valehdella, muistaakseni kehuin tyyliin "onpa iloinen tunnelma" tms. Pelkäsin kyllä, että jos liikaa kehutaan niin irtisanoo itsensä vielä päivätöistä ja ei kyllä noilla näytöillä saa mitään kustannussopimuksia.
Yllättäen tuo "jatkotarina" kuopattiin lehden toimesta kaikessa hiljaisuudessa parin jakson jälkeen. En ymmärrä miten päätoimittaja ei ollut pyytänyt ennakkoon koko tekstiä luettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin varmaan kehuja niistä asioista, joista oikeasti voisi antaa kehuja. En lähtisi kehumaan esim. ihmistä esittävää piirrosta hienoksi ja aidonnäköiseksi, jos se olisi enemmän tikku-ukko-tasoa. Jos osaisin sanoa jotakin teknisistä seikoista, voisin antaa rehellistä ja suorempaakin palautetta, kuitenkaan loukkaamatta tekijää. Jos en osaisi, kehottaisin kysymään mielipidettä joltakin ammattilaiselta tai esim. opettajalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin on muotia kehua maasta taivaisiin, vaikka piirtäisi ihmisen vain pää-jalkaisena. Kehu ja ylistä, ettei tule paha mieli. Anna vielä tarra kaupanpäälle. Eihän se oo sulta pois ja pääset ärsyttävästä tilanteesta.
Että lyttää tai ylistä, siinä vaihtoehdot?
Oma kokemus on, että joskus sillä palautteella tuntuu olevan tarkoituskin pahoittaa mieli.
Sen takia itse suosin hampurilaismallia, jos pitää mitä tahansa arvioida. Eli kun kritisoit/annat korjausehdotusta jostain osa-alueesta, niin samalla kehut jotain osa-aluetta.
Ainakin itselleni tuollaisesta palautteesta jää paljon positiivisempi ja kehittävämpi olo, kuin siitä että kuuntelet kuinka hirveä ja huonosti tehty työsi on.
Tuollaista palautetta ei varmaan kovin moni ole tosiasiassa saanut ainakaan suoraan läheisiltä. Sen sijaan pienikin poikkipuolinen sana koetaan raskaasti.
Jos siis näytetään teoksia, täytyy pitää mielessä, että ei pidä moittia mistään, vain kehua. Tarkoitus ei ole saada muuta kuin kehuja ja kannustusta. Näin minä ainakin tämän keskustelun sisällön ymmärrän ja olen sitä myös noudattanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin on muotia kehua maasta taivaisiin, vaikka piirtäisi ihmisen vain pää-jalkaisena. Kehu ja ylistä, ettei tule paha mieli. Anna vielä tarra kaupanpäälle. Eihän se oo sulta pois ja pääset ärsyttävästä tilanteesta.
Että lyttää tai ylistä, siinä vaihtoehdot?
Oma kokemus on, että joskus sillä palautteella tuntuu olevan tarkoituskin pahoittaa mieli.
Sen takia itse suosin hampurilaismallia, jos pitää mitä tahansa arvioida. Eli kun kritisoit/annat korjausehdotusta jostain osa-alueesta, niin samalla kehut jotain osa-aluetta.
Ainakin itselleni tuollaisesta palautteesta jää paljon positiivisempi ja kehittävämpi olo, kuin siitä että kuuntelet kuinka hirveä ja huonosti tehty työsi on.
Tuollaista palautetta ei varmaan kovin moni ole tosiasiassa saanut ainakaan suoraan läheisiltä. Sen sijaan pienikin poikkipuolinen sana koetaan raskaasti.
Jos siis näytetään teoksia, täytyy pitää mielessä, että ei pidä moittia mistään, vain kehua. Tarkoitus ei ole saada muuta kuin kehuja ja kannustusta. Näin minä ainakin tämän keskustelun sisällön ymmärrän ja olen sitä myös noudattanut.
Toisaalta, onko siinä jotain kovinkin väärää, että kaipaa läheisiltään niitä kannustuksia.
Toisaalta kyllä hölmöä pyytää palautetta, jos ei sitä halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua antaa läheisten töistä kovin syvällistä palautetta, koska tuttuus vaikuttaa. Voisin kehua ja kannustaa kivan harrastuksen löytämisestä. Jos tämä henkilö aikoo tosiaan laittaa töitä levitykseen, kehottaisin hakemaan palautetta joltain ulkopuoliselta, joka katsoo/lukee/kuuntelee ammattimaisesti, eikä läheisen suhteen läpi.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta kyllä hölmöä pyytää palautetta, jos ei sitä halua.
Eli jos läheinen ihminen kysyy mielipidettä tekemästään piirroksesta/maalauksesta/käsityöstä tms, niin alat arvioida verraten ammattimaisesti tehtyyn. Sen sijaan, että voisit sanoa tälle jotain kannustavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin on muotia kehua maasta taivaisiin, vaikka piirtäisi ihmisen vain pää-jalkaisena. Kehu ja ylistä, ettei tule paha mieli. Anna vielä tarra kaupanpäälle. Eihän se oo sulta pois ja pääset ärsyttävästä tilanteesta.
Että lyttää tai ylistä, siinä vaihtoehdot?
Oma kokemus on, että joskus sillä palautteella tuntuu olevan tarkoituskin pahoittaa mieli.
Sen takia itse suosin hampurilaismallia, jos pitää mitä tahansa arvioida. Eli kun kritisoit/annat korjausehdotusta jostain osa-alueesta, niin samalla kehut jotain osa-aluetta.
Ainakin itselleni tuollaisesta palautteesta jää paljon positiivisempi ja kehittävämpi olo, kuin siitä että kuuntelet kuinka hirveä ja huonosti tehty työsi on.
Tuollaista palautetta ei varmaan kovin moni ole tosiasiassa saanut ainakaan suoraan läheisiltä. Sen sijaan pienikin poikkipuolinen sana koetaan raskaasti.
Jos siis näytetään teoksia, täytyy pitää mielessä, että ei pidä moittia mistään, vain kehua. Tarkoitus ei ole saada muuta kuin kehuja ja kannustusta. Näin minä ainakin tämän keskustelun sisällön ymmärrän ja olen sitä myös noudattanut.
Toisaalta, onko siinä jotain kovinkin väärää, että kaipaa läheisiltään niitä kannustuksia.
Taiteen tekemisen alkuvaihe on herkkää. Silloin helposti nujertuu. Mitä pitempään tekee taidetta, sen vähemmän lakkaa kiinnostamasta, mitä mieltä ihmiset ovat.
Miksi taiteilijan pitäisi olla jokin superlahjakkuus? Onhan olemassa hyviä ja huonoja insinöörejäkin.
Jos sinä et pidä jostain teoksesta, se ei tee siitä huonoa. Kyllä joku ihan takuulla tykkää ja arvostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta kyllä hölmöä pyytää palautetta, jos ei sitä halua.
Eli jos läheinen ihminen kysyy mielipidettä tekemästään piirroksesta/maalauksesta/käsityöstä tms, niin alat arvioida verraten ammattimaisesti tehtyyn. Sen sijaan, että voisit sanoa tälle jotain kannustavaa.
Tulee mieleen yksi sukulaispariskunta, joka opiskeluvaiheessani kysyi, tuleeko minusta joku rembrant. Jaa, no enpä tiedä.
Viime näkemällä osoittivat arvostusta. Sanoivat, että teen ihan hyvännäköistä taidetta.
Se on jännä, että verrataan heti johonkin venäläiseen klassiseen taidemaalariin. Se on monien mielestä sitä aitoa ja oikeaa taidetta. Tai osoitus lahjakkuudesta. Jos ei halua / kykene / voi tehdä sellaista, on huono.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hämmästyisitte, mitä kaikkea taidelainaamoista myydään. Makuasioista ei voi näköjään kiistellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse harrastelijamaalari, mutta tiedostan kyllä puutteeni varsin hyvin. Kaikilla ei ole kykyä minkäänlaiseen itsearviointiin. Suorastaan inhoan taulujani, koska näen niissä vain virheet ja inhoan sitä, että ne näyttävät keskinkertaisilta. Täytyisi maalata enemmän, jotta kehittyisin, mutta jos sittenkin olen vain hyvätasoinen harrastelija? Minulle itse luomisprosessi ei ole mitenkään nautinnollista, vaan siihen liittyy juuri epäonnistumisen pelko ja olen maalatessani hyvin intensiivinen. Mieltä lämmittää silti, jos joku kehuu.
Minäkin onneksi opin inhoamaan töitäni.
Ennen hölmö rakastin piirtämistä, ja sormet syyhyten odotin, että pääsen luonnosvihon kimppuun.
Sitten erehdyin esittelemään niitä netissä.
Pikkuhiljaa sitä alkoi jokaisen haukkumiskommentin jälkeen itsekin nähdä sen huonolaatuisuuden ja kaikki virheet. Lopulta ei ollut enää edes intoa tehdä asiaa, josta sai lopputulokseksi vain työn jota inhosi. Ja palan kurkkuun miettiessä kaikkia saamiaan kommentteja.Joten en piirrä enää.
Tämä on surullista. Sen kun piirrät, jos siitä nautit. Täytyykö niitä muille näyttää, jos siitä tulee paha mieli. Minä laulan autossa ja kotona, joskus töissäkin jos on hiljaista, vaikka kaksi laulunopettajaa on potkinut minut pihalle. Laulan, koska se on kivaa ja rentouttaa.
Hyvä myyjä osaa selittää silakan silliksi. Lopulta on kysymys vain siitä, miten asiat esittää ja tarjoilee ihmisille.
Ap, pidä turpasi kiinni. Ei ole sinun asiasi, mihin toinen käyttää aikansa ja rahansa.
Itselläni vähän huonoja kokemuksia näistä kehuja pyytelevistä harrastelijoista. Joskus kun olen säälistä kehunut joitain surkeita tuherruksia, on kerrottu innokkaasti että "minä myös myyn näitä mielelläni", hinta tyyliin "vain 50 euroa kaverille", no ööö.. Minulla on kotona ihan riittävästi perittyjä arvotaulujakin eli ei kiitos, mutta jotain muutakin vähän vastaavaa tullut vastaan.
Ei kai kenellekään kuulu toisten piirtelyt ja maalailut.
Joskus voi olla kateus taustalla. Luova työ näyttää hauskalta ja helpolta. Olen kuullut vaikka mitä ilkeyksiä luovan työni puitteissa.
Yhdessä taidenäyttelyn avajaisissa puolituttu tuli sanomaan, kuinka on laittanut ostamansa valokuvani vessan seinälle. Ei sopinut kuulemma muualle. Samaan hengenvetoon kysäisi, olenko sattumoisin raskaana. Näytän kuulemma siltä. No en ollut, hiukan stressilihavuutta kylläkin.