Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?
Eli mitä haluaisitte sanoa, neuvo tai mielipide, josta teille aivan varmasti suututtaisiin ja katkaistaisiin välit? Minulla on ystävä jolla on kolme suurta koiraa, eikä niitä lenkitetä ollenkaan. Tekee pahaa eläinten puolesta ja niiden jätöksiä on milloin missäkin. Olen monesti vihjannut, että mennäänkö vaikka yhdessä lenkille, mutta ei. Inhottavaa, teen kohta elsun.
Kommentit (2636)
Et ole valmis äidiksi päihdeongelmasi, väkivaltaisen parisuhteen ja rahatilanteesi takia. Sinun ei pitäisi pitää vahinkoraskauttasi.
Vierailija kirjoitti:
Et ole valmis äidiksi päihdeongelmasi, väkivaltaisen parisuhteen ja rahatilanteesi takia. Sinun ei pitäisi pitää vahinkoraskauttasi.
Ei todellakaan kuulosta hyvältä tilanteelta tuoda lasta maailmaan tuossa tilanteessa!
Kerro sille ukollesi suorin sanoin mikä mättää, kiertelemättä ja vihjailematta. Jos hän siitä suuttuu tai ei ota onkeensa, anna mennä. Älä hyvä ihminen tuhlaa elämääsi enää yhtään enempää.
Jos sun mitkään parisuhteet ei ole onnistuneet, niin pitäiskö vaihtaa vähän sitä miesmakua jos alkais jo tärppäämään. Ja jos jo ekalla viikolla huomaat, että mies aliarvioi tai haukkuu sua, niin lopeta se suhde, ei se paremmaksi muutu.
Jos mulla ois lapsia, niin en antais minkään miehen puhua mulle niin kuin exäsi ovat puhuneet sinulle jopa lapsiesi kuullen, mieti millaisen miehenkuvan he siitä saavat.
Oon vihanen Ku ampiainen ja tuun pistämään sua kankkuseen. Bzzz
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos kaiken riisuisimme, avaisimme viimeisenkin portin.
En voi sanoa en, haluaisin mutta ei olisi OK.
?! 🤔🤔
Sä olet kierinyt masennuksessa ja itsesäälissä nyt 25 vuotta. Kukaan terapeutti ei osaa auttaa, mistään terapiasta ei ole apua, kukaan ei välitä sinusta oikeasti ja riittävän oikealla tavalla ja kukaan ei tajua miltä sinusta tuntuu. Ok. Ei sun ongelma ole masennus vaan tuo ikuinen todellisuuden kieltäminen. Maailma ei muutu sellaiseksi, että tuntisit sen olevan reilu sua kohtaan, koska sulle ei mikään riitä. Olet pohjaton kaivo, emotionaalinen vampyyri ja täysin kykenemätön aikuiseen elämään vielä viisikymppisenäkin. Lakkaa uhriutuminen, hommaa vaikka taikasieniä tai jotain. Minä en soita sulle ambulanssia enää yhtään kertaa, olen lopen uupunut tähän show'hun minäkin.
Lopeta huomiohuoraus, äläkä syytä muita ongelmistasi.
Olet huomionkipeä. Tiedän, että sairautesi on rankkaa ja tarvitset apua. Et kuitenkaan pyri aktiivisesti parantamaan asioita vaan vellot säälissä ja haet huomiota. Miksi et pyytänyt edes ferritiinin mittausta vaikka tiedät jo valmiiksi että ne arvot on pielessä? Vai onko saamasi huomio kaiken sen arvoista, ettet halua asioiden paranevan?
Rikoit ihan itse välimme, olet tullut valtavan itsekkääksi, kateelliseksi, katkeraksi ja siitä on seurannut se että olet avoimen vahingoniloinen. Se oli viimeinen niitti. Toisaalta ymmärrän kateellisuutesi koska minulla on paljon sellaista mitä sinulla ei ole.
Hyvänen aika Miia. Sä oot kohta 50, ja jaksat vuodesta toiseen syyskuusta huhtikuuhun valittaa, kun on talvi. Aina on liian kylmä, kauhea homma kolata lumet postimerkin kokoiselta pihalta... järkyttävää negatiivisuuttakyllä kaikessa muussakin, mutta on kyllä varsin raskasta seuraa. Ihan mielenkiinnosta, mitä sulta elämästä puuttuu?
Aikoinasi haukuit anoppiasi (kaikesta), kun anoppi näki millainen lompakkoloinen olet. Miehesi jostain syystä on tämän faktan kanssa hyvinkin ok. Nyt haukut poikasi valittua, kun on leveä perse (pienempi peffa kuin sulla), tyhmä, ruma, ei osaa mitään.... allerginenkin vain sun kiusaksi.
Ehkä niiden ihmisten kanssa tulisi paremmin toimeen, jos lopettaisi sen jatkuvan virheiden etsimisen muista.
naispuolinen koulukaveri niin joskus kerroin että olisi vähän painetta päällä että tulisko jeesaan niin saataisiin laukastusa painetila, no meni muutama kuukautiset ohi ja erään illanvietonjälkeen sainkin askettua runsaasti mälliä siihen
Mä olen se, joka käräytti sinut potilastietojen levittelystä. Et saa niitä kertoa, luulisi tämän olevan selvää. Jos juoruat yhteisen tuttavan tiedot minulle, niin kenelle kerrot minun asiani?
Parantumattomien juoruämmien ei pitäisi alkaa hoitsuiksi.
Viestittely koko ajan ja joka hetki ei ole ok. Viesteillä ei ole tarkoitus jutella kuin olisimme samassa tilassa, minun olisi tarkoitus tehdä muutakin kuin vastailla niihin.
Tähän lisäksi vielä useampi puhelu päivässä, perhekin jo huomauttelee kun moni asia keskeytyy puhelimen ääneen.
On kiva vaihtaa kuulumisia, mutta ei reaaliaikaisesti, aina kun joku uusi asia pälkähtää mieleen.
Että sinä näytät tasan tarkkaan ikäiseltäsi ja että jos ihmettelet miksi saat huomiota kaikenmaailman ählämeiltä johtuu ihan siitä, että kuljet 2 numeroa liian pienissä farkuissa ja olet muutenkin tyrkky. Ja että lapsesi haluaisivat, että äiti bilettäisi vähemmän ja olisin enemmän kotona. Ja että se uusin miehesi on täydellinen red flag: kuka haluaa naimisiin 2kk tuntemisen jälkeen jos ei jotain outoa ole miehessä/naisessa
Lihava ystäväni ja hänen miehensä ovat omasta mielestään terveellisellä ja laihduttavalla ruokavaliolla mutta eivät laihdu. Ovat kuitenkin lakanneet lihomasta. Jotenkin en kehtaa sanoa että lakatkaa laittamasta niin paksua kerrosta margariinia leivälle (syövät paljon leipää) ja kurkun ja salaatin syöminen ei ole sama kuin puoli kiloa kasviksia päivässä. He ovat niin hyviä ystäviä että en kehtaa sanoa asiasta mutta koska he ovat niin hyviä ystäviä, pitäisi sanoa. En vaan pysty.
Haluaisin sanoa, että lakkaa hyvä ihminen hamstraamasta!
Kaikki paikat ovat täynnä tavaraa ja vaatteita ja uusia ostetaan koko ajan. Punalappumyynnistä elintarvikkeita, joita ei tarvita eikä käytetä ja kuivakaapit ovat täynnä elintarvikkeita, avaamattomiakin, joiden parasta ennen päivä on vuosien takaa. Kylpyhuoneessa kymmeniä osittain käytettyjä saippuapulloja, shampoita jne.
Heh, sain alapeukun.
Oikeasti, tosi raaskavaa seurata, vuodesta toiseen, kun toinen lyö päätään seinään. Kai se on niin vaikea nöyrtyä ajattelemaan, että joku alempiarvoisena pitämänsä olento ehkä tietää jostain asiasta enemmän kuin itse.