Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Uudelle ystävälleni:

Kun viimeksi tapasimme, onnittelit minua saavutuksestani, kerroit olevasi minusta ylpeä ja halasit minua kahdesti. En kehtaisi ikinä tunnustaa, miten paljon se minulle merkitsi. Et tiedä sitä vielä, mutta menneisyydessäni on paljon kipeitä asioita, joiden vuoksi olen polvillani tällaisten ystävyyden osoitusten edessä. Kiitos, että olet antanut minulle jotain, mitä olen kauan kaivannut. Sinulla on hyvä sydän.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että hän on ylimielinen loinen. Valittaa jatkuvasti siitä miten ei saa valtiolta enempää rahaa, kokee etuoikeudekseen saada kaiken haluamansa valtion kustantamana. Mikäli valtio ei kustanna, yrittää hän hyötyä kanssaeläjistä. Hänellä on rahaa sukanvarressa, mutta tekee kaikkensa, että niitä ei tarvitsisi käyttää.

Ärsyttää kun hänellä on nytkin kaksi kertaa suurempi vuokra-asunto, todella hyvällä sijainnilla (vuokrakin on sen mukainen) ja sitten hän ihmettelee miten minä voin asua niin paljon huonommassa asunnossa. Kun sanoin, että en halua pistää kolmannesta palkastani pelkkään vuokraan ja asumiseen liittyviin kuluihin, hän alkoi päivittelemään sitä, miten minulla olisi kyllä varaa ja vihjailla että olen liian nuuka asiassa. Helppoahan se hänellä on kuin ei tarvitse maksaa sähköstä tai vedestäkään mitään. Mitä se haittaa kuluttaa valtion rahoja, kun ei hänen tarvitse tehdä niiden eteen mitään. Hän kiikuttaa

Kiessus sentään! Tää on kyllä aika paha. Otan osaa.

Olen pahoillani kun töksäytin pahasti sinulle mutta jotenkin olisin olettanut kaikista maailman ihmisistä, jotka minunkin historiani tietää, juuri sinun tajunneen, että siihen tilanteeseen ei silloin kaivattu todellakaan muita. Uskon että ymmärrät kun koitat asettua minun tilanteeseen. Sorry kamu.  

1) Älä tee elämästäsi hankalampaa murehtimalla kaikkea. Vaikka sun äiti tekee niin, sun ei tarvitse. 

2) Opi hyväksymään itsesi.

3) Sosiaalisissa tilanteissa tulee olemaan parempi vain harjoittelemalla. Käytännön juttelu, ei tarvi heti olla täydellinen. 

Olet masennuskausillasi ihan järkyttävän rasittava murhe- ja itkukasa, ja sen takia ihmiset sinua karttavat.

Voisiko syy siihen, ettei löydy kumppania, olla se että olet niin hemmetin negatiivinen ja vaadit älyttömiä?

Jos jossain on vapailla markkinoilla se fiksu, korkeakoulutettu, urheilullinen, komea ja rikas mies, - josta niin haaveilet- , niin miksi hän käyttäisi aikaansa sinuun, kun  ulosantisi on pelkkää ainaista valittamista?  Odotat prinsessakohtelua ja elokuvien rakkaustarinaa, vaikka et itse kykene tarjoamaan parisuhteeseen oikein mitään muuta kuin pikkuhiljaa rapistuvan ulkonäkösi. 

Kertoisin, että välttelen häntä nykyään tarkoituksella, johtuen hänen itsekkäästä ja lapsellisesta käytöksestään, sekä ainaisesta huomion hakemisesta ja kilpailemisesta.

Että on raskasta kuunnella, miten vuodesta toiseen moitit puolisoasi meille ystävillesi. Sinun puheissasi se mies ei osaa tehdä mitään oikein. Olisi eri asia, jos joskus avautuisit ja päästelisit höyryjä, mutta kun valittaminen on jatkuvaa ja mitään hyvää et miehestä ole maininnut kymmeneen vuoteen, niin miksi ihmeessä olette enää yhdessä?

Ai niin. Kyllähän sinulle miehesi kustantama elintaso kelpaa.

Se ex-miehesi hoitaa lapsenne paremmin kuin sinä. Koska edes olet viimeksi viettänyt kahdenkeskeistä aikaa sen vanhemman kanssa? Tai edes nähnyt exääsi lastensa kanssa? Puhut täyttä paskaa ja sun pitäisi oikeasti ottaa apua vastaan, jotta tuo todellisuudesta vieraantunut asenteesi korjautuisi. Sä olet henkisesti täysin epätasapainossa, eikä yhteiskunnan kustantamat lakimiehet sitä tule muuttamaan. Menisit töihin edes kerran elämässäsi ja lopettaisit valittamisen; kaikki sosiaalihuollosta, lakimiehistä, isästä ja lastesi isästä lähtien eivät ole narsisteja vaikka sinä niin olet diagnosoinut.

Lapset ei elä pelkillä kalapuikoilla ja eines-falafelilla. 

Se että sun yksi lapses on laitoksessa, käyttää huumeita ja hakkaa porukkaa on kyllä enemmän sun syytä, kuin niiden kahden muun isän.

Niin, ja käyttäisit oikeaa hammastahnaa etkä sitä hippien mukamas-hammastahnaa.

Se nyt  vaan on ihan järjetöntä ottaa kulutusluottoa ja ostaa niillä turhanpäiväisiä joululahjoja ja merkkivaatteita. Sitten vielä iniset kun on rahat aina loppu. Varmasti, kun elät yli varojesi.

Sanoisin miespuoliselle eronneelle ystävälleni, että exäsi on täysi ääliö. Hän vieraannuttaa lapsia tahallaan sinusta ja puhuu pahaa, jota lapset sitten toistelee. Hän ei kerro sinulle lastesi haasteista oleellisia seikkoja koska tietää että sinä suoraselkäisenä pystyisit tekemään niille jotain. 

Jos voisin, auttaisin sinua saamaan jonkun muun kuin vuorotyön, jotta voisit olla enemmän lastesi kanssa.

Tee lasu exästäsi, lastesi ei ole tervettä asua niin mielipuolisen ihmisen kanssa. Lapsesi tarvitsevat sinua ja terapiaa. Soita lastesi koululle ja pyydä kuraattorin kanssa keskustelua tai jotain- exäsi on tarkoituksella pitänyt sinut erossa niistä asioista koska on puhunut asioista itselleen edullisella tavalla. Haluan parastasi, ota kaikki apu vastaan mitä voit saada

Sanoisin eräälle hieman etäisemmälle kaverille, että hänen takavuosina kokemansa pettymykset, kuten pitkäaikaistyöttömyys ja lapsettomuus, ovat sittemmin tehneet hänestä paremman ihmisen ja paremman äidin.

Hän oli ennen tuomitseva, ylemmyydentuntoinen ja itsekeskeinen, sellainen tyyppi joka olettaa ansaitsevansa kaiken tekemättä sen eteen juuri mitään. Elämä kuitenkin pisti polvilleen ja opetti nöyryyttä kovalla kädellä, ja vaikka olenkin pahoillani rankoista vastoinkäymisistä, tässä tapauksessa niillä oli oikea osoite.

Mutta eihän tuollaista sanota ääneen. Kaikkea hyvää toivon hänelle jatkoon.

Älä rakas ystävä roiku miehissä, jotka eivät ole sinusta kiinnostuneita. Miten ihmeessä voisin vinkata sinulle tästä asiasta loukkaamatta? Kukaan ei rakastu takiaiseen eivätkä he vielä tiedä miten huipputyyppi olet.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin naisystävälleni, että lopeta liioittelu ja suurentelu ja itsesi kehuminen, ja toisaalta minun vähättely joka asiassa. Hänellä on luultavasti suuruusharha; kukaan ei ymmärrä musiikin päällekään niin paljon kuin hän. Hän luulee, että kaikki ihailee häntä, kun hän astuu johonkin tilaan. En sano mitään, mutta otan etäisyyttä parhaillaan

ADHD sillä naisella ? nopea ajatus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin naisystävälleni, että lopeta liioittelu ja suurentelu ja itsesi kehuminen, ja toisaalta minun vähättely joka asiassa. Hänellä on luultavasti suuruusharha; kukaan ei ymmärrä musiikin päällekään niin paljon kuin hän. Hän luulee, että kaikki ihailee häntä, kun hän astuu johonkin tilaan. En sano mitään, mutta otan etäisyyttä parhaillaan

ADHD sillä naisella ? nopea ajatus

SORI, väärälle kohdalle kommenttini, hitsi mua,

Tiedän kyllä, olet haukkunut minut kaikille ja levitellyt asioitani kylille. Tulet halailemaan ja esität ystävääni. Teatteri ei mene läpi. Et pystynyt iloitsemaan uudesta työstäni ja nouseesta palkastani. Vittuilit joulutoivotusten yhteydessä. 

Nyt minä toivotan sinulle mukavaa loppuelämää.

Huomaatko miten teet ihan kokoajan tuota samaa, olet ystävyyssuhteemme vapaamatkustaja. Odotat aina valmista, et järjestä ja organisoi mitään itse, et edes pienimpiäkään vähän vaivaa vaativia juttuja, kaikki mitä minä en hoida valmiiksi eteesi jää tekemättä ja kokeilematta. En välttämättä kerro sinulle että  kyllä kokeillut moniakin niitä juttuja mistä sinä vieläkin haaveilit, mutta koska et pistä tikkua ristiin, niin möllötät sitten vaan kotona, minä elän ja teen asioita.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kyllä, olet haukkunut minut kaikille ja levitellyt asioitani kylille. Tulet halailemaan ja esität ystävääni. Teatteri ei mene läpi. Et pystynyt iloitsemaan uudesta työstäni ja nouseesta palkastani. Vittuilit joulutoivotusten yhteydessä. 

 

Nyt minä toivotan sinulle mukavaa loppuelämää.

Minulla on myös tällainen tuttu, joka on juuri tuollainen, nähdessä halaa aina iloisesti, mutta sitten puhuu paskaa kaikista takanapäin ja ihan kokoajan, eikä aina pysy totuudessa vaan kuvittelee itse puolet lisää, en edes halua tietää mitä on minusta ja minun asioista puhunut. Harmittaa että olen koskaan sanonut hänelle mitään omia juttujani. Tosin on monta asiaa mitä en todellakaan kerro hänelle edelleenkään koska tiedän hänen taipumuksensa laulaa ne pitkin kyliä ja nimenomaan pahansuopaan sävyyn. Tosin joskus nuorena tein hänen kanssaan sitä, että kun halusin jonkun asian leviävän kylillä, niin kerroin sen "luottamuksellisesti" ensimmäisenä hänelle - alle puolen päivän sen tiesi koko kylän lähipiiri ainakin.

Olet minulle rakas ystävä, mutta en voi sietää tapaasi ripustautua minuun. Sinulla ei ole juurikaan muita ystäviä, ja olet ihan oikeasti yksinäinen, erityisesti nyt kun asut etäällä minusta. Kun joskus kerrot tavanneesi muita ihmisiä harrastuksen tai opintojen yhteydessä, saatat samaan hengenvetoon kertoa kuinka hei eivät kuitenkaan tulisi olemaan sinulle yhtä hyviä ystäviä kuin minä, vaikka viihdyitkin heidän seurassaan. Ikään kuin meidän välinen ystävyys veisi liikaa tilaa sydämestäsi muista ihmissuhteilta.

Aina kun viivyt asuinseudullani, vaadit minulta liikaa läsnäoloa, kuin olisin sinun henkilökohtainen sirkusapinasi, jonka on määrä viihdyttää sinua välittämättä omista menoistani ja töistäni.

 

Olet aivan murheen murtama, jos en ehdikään nähdä sinua kuin esimerkiksi vain yhden kerran. Jostain syystä yleensä onnistut tulemaan paikalle kaiken lisäksi sellaiseen aikaan kun minulla on kova kiire työ ja koulujuttujen kanssa ja olen jo valmiiksi väsynyt ja stressaantunut. Aina myös kerron tämän sinulle, mutta kuittaat ne vain sillä, että täytyyhän niitä taukoja pitää muutenkin. Introverttina sosiaaliset tilanteet ovat kaukana tauosta jos olen jo valmiiksi kuormittuneessa mielentilassa, senkin olen sinulle kertonut. Mutta et taida välittää.

Vierailija kirjoitti:

Olet minulle rakas ystävä, mutta en voi sietää tapaasi ripustautua minuun. Sinulla ei ole juurikaan muita ystäviä, ja olet ihan oikeasti yksinäinen, erityisesti nyt kun asut etäällä minusta. Kun joskus kerrot tavanneesi muita ihmisiä harrastuksen tai opintojen yhteydessä, saatat samaan hengenvetoon kertoa kuinka hei eivät kuitenkaan tulisi olemaan sinulle yhtä hyviä ystäviä kuin minä, vaikka viihdyitkin heidän seurassaan. Ikään kuin meidän välinen ystävyys veisi liikaa tilaa sydämestäsi muista ihmissuhteilta.

Aina kun viivyt asuinseudullani, vaadit minulta liikaa läsnäoloa, kuin olisin sinun henkilökohtainen sirkusapinasi, jonka on määrä viihdyttää sinua välittämättä omista menoistani ja töistäni.

 

Olet aivan murheen murtama, jos en ehdikään nähdä sinua kuin esimerkiksi vain yhden kerran. Jostain syystä yleensä onnistut tulemaan paikalle kaiken lisäksi sellaiseen aikaan kun minulla on kova kiire työ ja

Minulla on vähän samantyylinen hyvin itsekeskeinen, voimakastahtoinen, määräävä ystävä jonka olen tuntenut iät ja ajat. Hän ei kysy, hän edellyttää minulta läsnäoloa jos tulee sinne missä minä asun ja juuri silloin kun hänelle sopii, hän itse ei jousta. Ja esittää asiat aina niin että jos en toimi kuten hän tahtoo, hän ikäänkuin syyllistää minua sillä että häntä harmittaa jos en toteuta hänen toivettaan (esim tapaamisesta). Ja huom hän on jo reippaasti keski-ikäinen, ei enää mikään nuori ja ymmärtämätön. 

Olen joskus ärsyyntynyt ihan älyttömästi, kun ilmoittaa ykskantaan että klo 12 on hyvä nähdä (ei siis kysy minulta onko 12 sopiva aika) vaan kertoo vain mihin aikaan tapaamme, niin ilmoitin ko aamuna että pääsen vasta klo 13, siinähän sitten odotteli. Yritti viel syyllistää minua että kun en voinut tulla aikaisemmin, sanoin etten ole luvannut tulla klo 12, sinä vaan itse oletit asian tapahtuvan silloin kun sulle sopii.