Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?
Eli mitä haluaisitte sanoa, neuvo tai mielipide, josta teille aivan varmasti suututtaisiin ja katkaistaisiin välit? Minulla on ystävä jolla on kolme suurta koiraa, eikä niitä lenkitetä ollenkaan. Tekee pahaa eläinten puolesta ja niiden jätöksiä on milloin missäkin. Olen monesti vihjannut, että mennäänkö vaikka yhdessä lenkille, mutta ei. Inhottavaa, teen kohta elsun.
Kommentit (2639)
Että voisi laihduttaa ja lopettaa viinan juonnin. Painoa noin 120 kiloa ja sixpäkki viron viinaa menee viikossa.
Hyi mitä kommentteja täällä, ei yllätä sinänsä. Mut mikä siinä on ettei voi asiallisesti, suoraan ja hyvässä hengessä sanoa ystävälle/sukulaiselle/tutulle/kumppanille näitä asioita? Kieroa menoa. Itse haluisin ainakin tietää, jos mun toiminnassa jokin läheistä ihmistä ärsyttää.
Sanoisin, että älä uhriudu vaikka sairautesi onkin kurja ja kestänyt pitkään. Myös muilla on sairauksia ja vaikeita elämäntilanteita. Pää pystyyn ja ongelmia ratkomaan! Asenteella on lopulta uso merkitys asioiden yli pääsemiseksi.
Jos valitat huonoa rahatilannetta, älä varaa ulkomaan matkaa seuraavalla viikolla. Säälin sinua ja meinasin jo tilata teille ruokaa kaupan kotiinkuljetuksella. En tilannut kun näin että varasit ulkomaanmatkan ja kävit shoppailemassa sekä kalliissa kahvilassa...
Vierailija kirjoitti:
Jos valitat huonoa rahatilannetta, älä varaa ulkomaan matkaa seuraavalla viikolla. Säälin sinua ja meinasin jo tilata teille ruokaa kaupan kotiinkuljetuksella. En tilannut kun näin että varasit ulkomaanmatkan ja kävit shoppailemassa sekä kalliissa kahvilassa...
nyt on stalkkauksen makua
Sanoisin ystävälleni, että jätä se miehesi. Te olette niin eri planeetoilta! Teillä on koko ajan vaikeaa, mies on reipas, tekeväinen, pitää kodin ja talouden kasassa. Sinä olet väsynyt, tarvitseva riippakivi, jonka lisäksi jatkuvasti olet tyytymätön siihen, että mies kehtaa edes yrittää vaatia ja pyytää sinulta enemmän. Jätä mies. Minä otan hänet. Lapset viikko/viikko niin saat sitä lapsetonta aikaa, jota niin kovasti ikävöit joka päivä!
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin ystävälleni, että jätä se miehesi. Te olette niin eri planeetoilta! Teillä on koko ajan vaikeaa, mies on reipas, tekeväinen, pitää kodin ja talouden kasassa. Sinä olet väsynyt, tarvitseva riippakivi, jonka lisäksi jatkuvasti olet tyytymätön siihen, että mies kehtaa edes yrittää vaatia ja pyytää sinulta enemmän. Jätä mies. Minä otan hänet. Lapset viikko/viikko niin saat sitä lapsetonta aikaa, jota niin kovasti ikävöit joka päivä!
Mistähän kirjoittaja tietää, millainen se ystävän mies on todellisuudessa ja parisuhteessa? Kun ei sellaisista asioista yleensä kerrota edes ystäville.
Tuli vaan mieleen.
En luota sinuun. Siksi en puhu kanssasi. Kerrot liikaa kavereillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin ystävälleni, että jätä se miehesi. Te olette niin eri planeetoilta! Teillä on koko ajan vaikeaa, mies on reipas, tekeväinen, pitää kodin ja talouden kasassa. Sinä olet väsynyt, tarvitseva riippakivi, jonka lisäksi jatkuvasti olet tyytymätön siihen, että mies kehtaa edes yrittää vaatia ja pyytää sinulta enemmän. Jätä mies. Minä otan hänet. Lapset viikko/viikko niin saat sitä lapsetonta aikaa, jota niin kovasti ikävöit joka päivä!
Mistähän kirjoittaja tietää, millainen se ystävän mies on todellisuudessa ja parisuhteessa? Kun ei sellaisista asioista yleensä kerrota edes ystäville.
Tuli vaan mieleen.
Itsellä tulee siis mieleen, että entä jos se onkin se "riippakivi", joka pitää puolisonsa käynnissä ja reippaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin ystävälleni, että jätä se miehesi. Te olette niin eri planeetoilta! Teillä on koko ajan vaikeaa, mies on reipas, tekeväinen, pitää kodin ja talouden kasassa. Sinä olet väsynyt, tarvitseva riippakivi, jonka lisäksi jatkuvasti olet tyytymätön siihen, että mies kehtaa edes yrittää vaatia ja pyytää sinulta enemmän. Jätä mies. Minä otan hänet. Lapset viikko/viikko niin saat sitä lapsetonta aikaa, jota niin kovasti ikävöit joka päivä!
Mistähän kirjoittaja tietää, millainen se ystävän mies on todellisuudessa ja parisuhteessa? Kun ei sellaisista asioista yleensä kerrota edes ystäville.
Tuli vaan mieleen.
Itsellä tulee siis mieleen, että entä jos se onkin se "riippakivi", joka pitää puolisonsa käynnissä ja reippaana.
No, ei ole. Tämä on tunnettu tosiasia ystävien ja molempien puolisoiden perheiden keskuudessa. Mutta mies on siinä kohtaan liian hyvä tai typerä, että pysyy itse liitossa hammasta purren, kun odottaa ja toivoo että vaimo ottaa ryhtiliikkeen. Vaimo on ihana ihminen, ystäväni, mutta armoton reppana jaksamisen kanssa, laiska, heittäytyy kaikessa arkisessa autettavaksi ja lisäksi on yliherkkä ja tunteellinen. Ei hyvä kombo työssäkäyvälle perheenäidille, jolla useampi lapsi ja omakotitalo. Sitten vielä syyttelee miestä omista valinnoistaan, elämästään ja siitä että mies vaatii liikaa. Mitään liikaa häneltä ei vaadita. Ainoastaan jaksamaan valitsemallaan tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin ystävälleni, että jätä se miehesi. Te olette niin eri planeetoilta! Teillä on koko ajan vaikeaa, mies on reipas, tekeväinen, pitää kodin ja talouden kasassa. Sinä olet väsynyt, tarvitseva riippakivi, jonka lisäksi jatkuvasti olet tyytymätön siihen, että mies kehtaa edes yrittää vaatia ja pyytää sinulta enemmän. Jätä mies. Minä otan hänet. Lapset viikko/viikko niin saat sitä lapsetonta aikaa, jota niin kovasti ikävöit joka päivä!
Mistähän kirjoittaja tietää, millainen se ystävän mies on todellisuudessa ja parisuhteessa? Kun ei sellaisista asioista yleensä kerrota edes ystäville.
Tuli vaan mieleen.
Itsellä tulee siis mieleen, että entä jos se onkin se "riippakivi", joka pitää puolisonsa käynnissä ja reippaana.
No, ei ole. Tämä on tunnettu tosiasia ystävien ja molempien puolisoiden perheiden keskuudessa. Mutta mies on siinä kohtaan liian hyvä tai typerä, että pysyy itse liitossa hammasta purren, kun odottaa ja toivoo että vaimo ottaa ryhtiliikkeen. Vaimo on ihana ihminen, ystäväni, mutta armoton reppana jaksamisen kanssa, laiska, heittäytyy kaikessa arkisessa autettavaksi ja lisäksi on yliherkkä ja tunteellinen. Ei hyvä kombo työssäkäyvälle perheenäidille, jolla useampi lapsi ja omakotitalo. Sitten vielä syyttelee miestä omista valinnoistaan, elämästään ja siitä että mies vaatii liikaa. Mitään liikaa häneltä ei vaadita. Ainoastaan jaksamaan valitsemallaan tiellä.
Mitä jos puhuisit hänelle suoraan, mitä ajattelet? Sanoisit suoraan, että sinusta tuntuu, että hän voisi paremmin yksin ja ilman perhettä ja omakotitaloa? Ja että oman terveytensä ja hyvinvointinsa vuoksi hänen olisi ehkä paras erota ja elää yksin? Ja että ajattelet tässä hänen jaksamistaan.
Onko se mies muuten yhtään huolissaan vaimonsa voinnista ja jaksamisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin ystävälleni, että jätä se miehesi. Te olette niin eri planeetoilta! Teillä on koko ajan vaikeaa, mies on reipas, tekeväinen, pitää kodin ja talouden kasassa. Sinä olet väsynyt, tarvitseva riippakivi, jonka lisäksi jatkuvasti olet tyytymätön siihen, että mies kehtaa edes yrittää vaatia ja pyytää sinulta enemmän. Jätä mies. Minä otan hänet. Lapset viikko/viikko niin saat sitä lapsetonta aikaa, jota niin kovasti ikävöit joka päivä!
Mistähän kirjoittaja tietää, millainen se ystävän mies on todellisuudessa ja parisuhteessa? Kun ei sellaisista asioista yleensä kerrota edes ystäville.
Tuli vaan mieleen.
Itsellä tulee siis mieleen, että entä jos se onkin se "riippakivi", joka pitää puolisonsa käynnissä ja reippaana.
No, ei ole. Tämä on tunnettu tosiasia ystävien ja molempien puolisoiden perheiden keskuudessa. Mutta mies on siinä kohtaan liian hyvä tai typerä, että pysyy itse liitossa hammasta purren, kun odottaa ja toivoo että vaimo ottaa ryhtiliikkeen. Vaimo on ihana ihminen, ystäväni, mutta armoton reppana jaksamisen kanssa, laiska, heittäytyy kaikessa arkisessa autettavaksi ja lisäksi on yliherkkä ja tunteellinen. Ei hyvä kombo työssäkäyvälle perheenäidille, jolla useampi lapsi ja omakotitalo. Sitten vielä syyttelee miestä omista valinnoistaan, elämästään ja siitä että mies vaatii liikaa. Mitään liikaa häneltä ei vaadita. Ainoastaan jaksamaan valitsemallaan tiellä.
Mitä jos puhuisit hänelle suoraan, mitä ajattelet? Sanoisit suoraan, että sinusta tuntuu, että hän voisi paremmin yksin ja ilman perhettä ja omakotitaloa? Ja että oman terveytensä ja hyvinvointinsa vuoksi hänen olisi ehkä paras erota ja elää yksin? Ja että ajattelet tässä hänen jaksamistaan.
Onko se mies muuten yhtään huolissaan vaimonsa voinnista ja jaksamisesta?
Tarkoitan, että onko mies yrittänyt keksiä ratkaisuja, joiden avulla vaimo jaksaisi paremmin, esim. että luovuttaisiin omakotitalosta ja muutettaisiin helpommin hoidettavaan asuntoon?
Onnea valitsemallasi tiellä, rukkaraukka.
Olet yrittänyt painostaa ja manipuloida minua nyt jo rikoksillakin, ja silti et ole päässyt puusta pitkään. Koko yritys on säälittävä ja epätoivoinen. Se, että kuvittelit heppoisella kiristyksellä voivasi jotenkin heilauttaa minun avioliittoani kertoo paljon sinusta ja siitä minkä tasoisiin ihmissuhteisiin itse kykenet.
Olet näyttänyt olevasi tumpelo kriminaali ja pimeydessä hiiviskelevä alhainen stalkkeri, jolla on pakkomielle minusta. Et taida ymmärtää, ettei paluuta ole aikaan jolloin et vielä ollut paljastanut epätoivosi koko syvyyttä, kostonhimosi rumuutta ja kateutesi koko kirjoa.
Viimeaikaisen touhusi jäljiltä tunnet varmaan kirvelevää häpeää ja epäonnistumisen raivoa. Minua ei edes kiinnosta, minkä niminen diagnoosi sinulle kuuluu. Siinähän kiehut surkeudessasi.
Vierailija kirjoitti:
En luota sinuun. Siksi en puhu kanssasi. Kerrot liikaa kavereillesi.
Sama ja jouduin sanomaankin. "Ystävä" kyseli multa todella henkilökohtaista asiaa ja sai mut kertomaan sen juurta jaksaen. Sitten kuulin taustalta yskimistä ja kysyin kenen kans oot? Etkö ole yksin? "Ystävä sano "en oo joo, tos on toinen kaveri ja sori, sä oot kaiuttimella". Meni luotto täysin ja pelkäsin kertooko tuo toinen kaveri salaisuuteni eteenpäin. "Ystävän" mielestä olin herkkis.
Kateus on vienyt luottamuksen ja oikeastaan ystävyydenkin.
Tietty "kevytystävyys" on jäljellä, mutta tietyissä asioista en halua hänelle syvällisesti uskoutua, koska tiedän että oloni on sitten vain kurjempi...
Hänen aivonsa ovat hidastuneet ja huonon itsetunnon aiheuttama epätoiboinen pynttäytyminen tekee hänestä hyvin halvan näköisen.
Vierailija kirjoitti:
Hyi mitä kommentteja täällä, ei yllätä sinänsä. Mut mikä siinä on ettei voi asiallisesti, suoraan ja hyvässä hengessä sanoa ystävälle/sukulaiselle/tutulle/kumppanille näitä asioita? Kieroa menoa. Itse haluisin ainakin tietää, jos mun toiminnassa jokin läheistä ihmistä ärsyttää.
Sama!!
Ei tarvitse olla niin ankara omalle lapselleen. Ystäväni ihoaa suorittavaa elämäntapaa, mutta sivusta seuranneena hän on nyt kasvattamassa seuraavaa ylitunnollista suorittajaa.
Ihmettelet miksi 9-vuotias lapsesi ei tee mitään muuta kuin tuijottaa puhelintaan. Tekisi mieli sanoa, että siksi kun annoit sille tabletin ruokapöytään 7 vuotta sitten.