Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Täällä taitaa olla enemmän vihamiehien kuin ystävien viestejä.

Että kannattaisi lopettaa kumppanin etsiminen, ulkonäkönsä tekee siitä mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Täällä taitaa olla enemmän vihamiehien kuin ystävien viestejä.

Nämä viestit eivät tosiaankaan kuulosta ystävien kirjoittamilta. Eivät edes huolestuneiden ystävien kirjoittamilta vaan juurikin syvästi kyseistä henkilöä vihaavan kirjoittamilta haukkumisilta ja katkeruuksilta. 

Omasta puolestani en ole hirveän närkästynyt siitä jos kaikki viestit eivät tarkasti vastaa ketjun otsikkoon, mutta onnittelut teille havainnoista.

Olet ihana ihminen, mutta miksi myöhästyt sovituista tapaamisista aina.

Etkä edes useimmiten osaa sanoa koska olet itse valmis, minun pitäisi koko ilta olla valmiudessa singahtamaan liikeelle, käsi lipassa, koska tulee ilmoitus että nyt tänne.

Jos tapaamme niin, että muutama ihminen on koolla, niin näpräät puhelintasi aivan koko ajan ja pidät sitä edessäsi pöydällä koko illan avoinna. Eikö live tapaaminen ystävien kanssa olisi tärkeämpää.

Sinä taidat olla sellainen rajaton ihminen. Seurassasi tulee todella ahdistava ja inhottava olo.

Vierailija kirjoitti:

Sinun mielesi keskiössä vaikuttaa joku ongelma (massiivinen itsetuntovaurio varmaan) jota yrität "hoitaa" vuoroin kehuskelulla ja vuoroin muiden ihmisten vähättelyllä ja henkisellä väkivallalla. Sen sijaan että yrittäisit eheytyä ja kehittyä, keskityt kiillottamaan julkisivua ja kiistämään ja salailemaan mt-ongelmiasi. 

Tämä ei koskisi minua enää mitenkään, ellet olisi saanut päähäsi yrittää luikerrella uudelleen tekemisiin kanssani. Vastaukseni on yksiselitteinen ja pysyvä ei. Yllä kuvatun persoonallisuutesi takia edustat kaikkein syvimmin vastenmielistä ja alhaisinta ihmistyyppiä, mitä olen kohdannut. Toivottavasti tämä viesti pääsee perille itsepetoksesi läpi ja lopetat turhat haikailusi.

Tämän henkilön kuvaus muuten kuulostaa kovasti eräältä tunnetulta n:llä alkavalta persoonallisuushäiriöltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä taitaa olla enemmän vihamiehien kuin ystävien viestejä.

Nämä viestit eivät tosiaankaan kuulosta ystävien kirjoittamilta. Eivät edes huolestuneiden ystävien kirjoittamilta vaan juurikin syvästi kyseistä henkilöä vihaavan kirjoittamilta haukkumisilta ja katkeruuksilta. 

Kumpi on parempi asia: että nämä katkeruudet kirjataan tänne anonyymeinä ja myös kohdetta suojellen vai että todennäköisesti vuosien aikana kerääntyneet ärtymyksen aiheet sanotaan sille ystävälle päin naamaa? Näitä lukiessa vaikuttaa siltä, että ihmisiä ärsyttää kaikkein eniten toisissa ihmisissä ja varmasti myös itsessään puheiden ja tekojen suuri ristiriita. Ja käsi sydämelle: haluaisitko sinä kuulla, että olet toiminnassasi epäjohdonmukainen? (Itse haluaisin, mutta en voi vilpittömästi sanoa, millä tavalla ottaisin tuon tiedon konkretioineen vastaan.)

Jos tämä toimii varaventtiilinä niin, että moni ihminen tämän ketjun ansiosta ei sano asioita toiselle päin naamaa tai - mikä vielä pahempaa - valita näitä asioita yhteiselle tuttavalle, minusta ketju tekee tehtävänsä ja ansaitsee olemassaolonsa. Jokaisen pitää tuulettaa joskus, ja moni täällä katkeruuksia suoltava ihminen saattaa olla arkielämässään kaikille ystävällinen viilipytty, jonka kärsivällisyyttä ja ystävällisyyttä moni voi ihailla.

*reps*

Että tarvitset ennemminkin psykiatria kuin epämääräisiä henkiparantajia. Olet masentunut ja uudet  ystäväsi eli nuo ns. parantajat vain käyttävät sinua hyväkseen. Tarvitset kyllä rukouksia, mutta mahdollisesti myös lääkitystä.

Voisit jo luovuttaa sen kulissiliittosi suhteen. Sen näkee jokainen ympärilläsi paitsi sinä. Ja ei, lasten tapaamisilla kiristäminen ei ole ok, jonka varjolla miehen olet tähän saakka saanut pidettyä. Vaikkeivät poikanne olekaan yhteisiä, heille on ehtinyt syntyä läheiset välit. Miehesi ei pidä enää sormusta, on hankkinut uusia harrastuksia, eikä se, että menet samaan työpaikkaan häntä vahtaamaan muuta mitään. Saati että fleksaat sillä(kin) kaikille jotka jaksaa vielä kuunnella. Tosipuheissa kukaan ei enää jaksa. Ja kaikki tietää, että miehesi ajatukset ja sydän on toisaalla. Anna sinäkin olla. Olisit ollut edes kiva ja mukava silloin kun miehesi vielä välitti. Äh siitä on niin kauan, en muista enää aikaa jolloin et olisi haukkunut häntä, nälvinyt hänelle ja mollannut häntä. Ja teet sitä kyllä aika monelle muullekin.

Että tarvitset ennemminkin psykiatria kuin epämääräisiä henkiparantajia. Olet masentunut ja uudet  ystäväsi eli nuo ns. parantajat vain käyttävät sinua hyväkseen. Tarvitset kyllä rukouksia, mutta mahdollisesti myös lääkitystä.

Et harkitsen välien jäädyttämistä sillä en jaksa sanaakaan hänen lapsistaan.

Tekisi mieleni sanoa "ystävälle", että #"%¤/&#, minkäs teit, vaikka kaiken sait. Mutta koitan pidättäytyä. Ehkäpä se tekee minusta paremman ihmisen, kun lakaisen asiat vain maton alle. Varsinkin, kun ei enää olla tekemisissäkään. Kaiken saaneena hän nimittäin lopulta myös päätti ystävyyden. 

😂

"Älä käännä kaikkea itseesi vaan kuuntele joskus minua keskeyttämättä omilla tarinoillasi."

Sanoisin, että hänen kannattaisi vähentää jatkuvaa oman naamansa postaamista Faceen ja Instaan. Eilen postasi 6 kuvaa, toissapäivänä 3. Vaikka hän ottaisi kuvan kukasta, koirastaan tai ihan mistä tahansa, se oma naama on aina mukana. Mistään teinistä ei ole kyse, vaan reilusti yli 50-vuotiaasta naisesta, joten lapsellisuudestakaan ei johdu. Alkaa olla naurunaihe, joten ystävänä tekisi mieli toppuutella, mutta en viitsi, etten häntä loukkaa. 

Haluaisin sanoa parillekin ystävälle, että en enää kaipaa heidän seuraansa. Olemme muuttuneet ja kasvaneet ihan eri suuntiin, eikä meillä ole enää oikein mitään yhteistä.

En uskalla sanoa tätä, koska pelkään että pahoitan mielenne enkä jaksaisi sietää draamaa. Mutta toisaalta en jaksa esittää, että olen kiinnostunut kuulemaan kännisekoiluistanne tai sietämään jatkuvaa ilmastosaarnaa. Siksi yritän vain liukua etäämmälle.

Kiitos ja anteeksi.

Taisit rakastua minuun uudelleen. Täytyy olla raskasta ja tuskallista. 

Et todellakaan käy täysillä vaikka niin kovasti väität, kun halusit tuhota yhden ihmisen elämän. Toivottavasti opit että teoillasi on seuraukset.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin sanoa parillekin ystävälle, että en enää kaipaa heidän seuraansa. Olemme muuttuneet ja kasvaneet ihan eri suuntiin, eikä meillä ole enää oikein mitään yhteistä.

En uskalla sanoa tätä, koska pelkään että pahoitan mielenne enkä jaksaisi sietää draamaa. Mutta toisaalta en jaksa esittää, että olen kiinnostunut kuulemaan kännisekoiluistanne tai sietämään jatkuvaa ilmastosaarnaa. Siksi yritän vain liukua etäämmälle.

Kiitos ja anteeksi.

Mielestäni tuossa tapauksessa ei tarvitsekaan selitellä eikä teeskennellä. Välit voi väljetä ihan luonnostaan. Harvennat vaan yhteydenpitoa mutta vastailet esim viesteihin ympäripyöreästi ja nopeasti jotain menemättä kuitenkaan kovin syvällisiin asioihin. Pidät siis kohteliaat ja kaverilliset välit mutta ei mitään sydän ystävä liibalaabaa.

Joskus ihmiset muuttuu ja elämäntilanteet vie erilleen mutta ei sen tarvitse olla lopullista. Itselläkin on nuoruuden aikaisia ystävyyksiä lämmennyt uudelleen kun elämäntilanteet on muuttuneet.