Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

"Etkö tiedä että ihan kaikkia mielipiteitä ei tarvitse sanoa ääneen?"

En ole pyytänyt mitään kritiikkiä ulkonäöstäni, meinaa mennä hermot kun joka kerta pitää mainita miten ohuet hiukset minulla on tai suoraan pilkata ulkonäköäni´/ vitsailla sen kustannuksella. Itselleni ei tulisi ikinä mieleenkään käyttäytyä noin. Tuo hiuskommentti on kaikista lievin tapaus, mutta alkaa rassaamaan kun sitä pitää jankuttaa. Minulla on sitä paitsi ihan tavalliset suomalaiset hiukset.

En kuitenkaan viitsi aloittaa mitään tappelua asiasta ja tiedän että jos sanoisin jotain tästä niin kaverini suuttuisi heti ja kääntäisi asian jotenkin minun syykseni (= olen liian herkkä / ei hän ole mitään tuollaista tehnyt). 

On hyviä ja huonoja päätöksiä. Ei kannattaisi aina valita huonoa vuosikymmenestä toiseen.

Että kaikki ongelmat hänen elämässään eivät välttämättä johdu muista ihmisistä, huonosta äitisuhteesta tai exästä, vaan myös omalla toiminnallaan voi vaikuttaa elämänsä kulkuun.

Että on on ihan helvetin itsekäs ja pinnallinen. Ei kestä mitään kritiikkiä ja haukkuu pystyyn sen joka sanoo esim myöhästelystä.

Miten ihmisillä on näin negatiivisia ajatuksia ystävistään?

Voisin sanoa että voisi opetella kuuntelemaan muita ja olemaan oikeasti kiinnostuneempi muista. Sensijaan, että jauhaa vain omista asioistaan.

Vuoroin valittaa rahatilanteestaan, sitten onkin taas muutaman kuukauden päästä lähdössä etelään lomalle. Sama toistuu useaan kertaan. Kannattaisiko laittaa lomarahat välillä säästöön.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmisillä on näin negatiivisia ajatuksia ystävistään?

Jos ei vaikka ole varaa valita ystäviään.

Ystäväni on minulle äärimmäisen rakas, mutta hänellä on mielenterveysongelmia, joka valitettavasti kuormittaa ystävyyttämme. Haluaisin hänelle kertoa, että olen kyllästynyt toimimaan terapeuttina, sillä minun omat voimavarani ovat rajalliset. Lisäksi haluaisin kertoa ystävälleni, että olen turhautunut siihen, että hän perustelee kaiken toimintansa diagnoosillaan. Tiedän diagnoosien hankaloittavan hänen elämäänsä, mutta ne eivät voi olla syy kaikille hänen tekemilleen virheilleen/mokilleen.

Välillä saattaa alkaa huomaamaan toisessa asioita mistä ei välitä. Niistä asioista ei ole helppoa puhua, koska ystävyys voi mennä negatiivisten ajatusten edelle eikä niillä halua pilata ystävyyttä.

Toivoisin että vanha lapsuuden ystävä ymmärtäisi oman keskiluokkaisuutensa ja narsistisen maailmankatsomuksen. Tavatessamme koko aika menee siihen että hän kertoo omasta elämästään ja yrittää neuvoa minua miten minäkin voisin pärjätä yhtä hyvin kuin hän. Kestän vuosittaisen tapaamisen koska tiedän että minun ei tarvitse kuunnella häntä vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Toivon salaa mielessäni kuinka epäonnistut raittius yrityksessäsi ja sitten saan kesällä taas nauraa räkäisesti kuinka retkahdit uudestaan juomaan,,,,,

Oikeasti,hae itsellesi apua,alkoholismi on hengenvaarallinen sairaus.

Vierailija kirjoitti:

Toivon salaa mielessäni kuinka epäonnistut raittius yrityksessäsi ja sitten saan kesällä taas nauraa räkäisesti kuinka retkahdit uudestaan juomaan,,,,,

Sinähän se varsinainen ystävä olet. Saathan sinä yksinäsi toivoa mitä lystäät mutta onneksi karma muistaa sinut =)

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni on minulle äärimmäisen rakas, mutta hänellä on mielenterveysongelmia, joka valitettavasti kuormittaa ystävyyttämme. Haluaisin hänelle kertoa, että olen kyllästynyt toimimaan terapeuttina, sillä minun omat voimavarani ovat rajalliset. Lisäksi haluaisin kertoa ystävälleni, että olen turhautunut siihen, että hän perustelee kaiken toimintansa diagnoosillaan. Tiedän diagnoosien hankaloittavan hänen elämäänsä, mutta ne eivät voi olla syy kaikille hänen tekemilleen virheilleen/mokilleen.

Tämä. Hoitamattomat mt-ongelmat tuhoavat ystävyyssuhteita. Olen huomannut tämän omassa elämässäni, ja kun sanoin tämän kerran psykologille (jolla on psykoterapia-asiakkaita), hän vahvisti asian olevan näin.

Omasta mielestäni aivan liian usein ystävästä tulee - kuin vahingossa - terapeutin korvike, ja liian usein - kun tuota em. vahinkoa ei tietoisesti korjata - ystävää myös pidempiaikaisesti käytetään tetapeutin korvikkeena. Joskus ystävykset voivat - virheellisesti - ajatella asian ovan ok. Että ystävyyteen kuuluu asioiden ja joskus hyvin rankkojenkin juttujen jakaminen ja läpikäynti, että se on jotenkin ystävyyttä syventävä tekijä. Näin ei ole, ei varsinkaan pidemmällä tähtäimellä. Myös se on virheajatus, että kuuntelemalla toista voi myös itse puhua ja saada siten tarvitsemaansa apua ja tukea. Toki noin, mutta tuo pätee vain jos on kyse ns. peruselämään kuuluvista murheista. Mutta jos taustalla on aidosti rankkoja juttuja, tai jos esim. hetkelliseksi luultu suru tai ahdistus kroonistuu pitkäkestoiseksi masennukseksi, ei ole enää ystävän asia eikä hänen voimavarojensa rajoissa auttaa toista. Pahimmassa tapauksessa se ystävä sairastuu myös ja se alkuperäinen huonosti voiva ei hakeudu tarvitsemansa ammattiavun pariin.

Mitä tulee diagnoosin väärinkäyttöön, en tiedä, miten yleistä se on, mutta olen myös itse joutunut seuraamaan läheltä, miten tietyissä tilanteissa täysin toimintakykyinen ihminen selittää ulkopuolisen silmin järjettömän ja huonon käytöksensä diagnoosillaan ja syyttää sekä sitä ettå vanhempiaan lähestulkoon kaikesta, mikä hänen elämässään on omasta mielestään ja ehkä myös objektiivisesti katsottunakin pielessä. Täysi kyvyttömyys ns. katsoa peiliin. Tässäkin varmaan taustalla myös diagnosoimatonta mt-ongelmaa.

Ystävän rooli tällaisten ihmisten elämässä on hankala. Omasta kokemuksestani voin vain sanoa, että oma ongelmani - rajattomuus - löi silmille näiden ystävien kanssa, kärsin paljon ja pitkään ja yritin muuttaa jo vinoutuneeksi muuttunutta dynamiikkaa (täysin tietoisena omasta roolistani ja vastuustani), mutta en onnistunut. Yhdessä vietetyn ajan ja ylipäänsä yhteydenpidon radikaali vähentäminen auttoi vain siltä osin, kun ei oltu tekemisissä, tavatessa palattiin välittömästi vanhoihin uomiin. Ystävät vain valittivat. Mm. lapsuutensa huonoista asioista, työkavereiden hankaluudesta, siitä miten ystävät hylkäävät. Mistä vain, mutta yleensä samoista asioista kuin edeltävät kymmenen vuotta. Tajusin, että seurani ei voi tehdä näille ihmisille millään tavalla hyvää, jos he veivaavat samoja asioita vuodesta toiseen. En voi tietää, veivasivatko muidenkin kuin minun kanssani, mutta päättelin että heille sopisi muunlainen seura kuin minä paremmin- että jos minä voin heidän seurassaan niin huonosti kuin voin, eivät hekään voi voida kanssani hyvin. Minulla onneksi on ollut aina ystäviä joiden kanssa samanlaisia vaikeuksia ei ole ollut, joten osasin suhteuttaa. Itsekkäistä, omia voimavarojani keskiössä pitävistä syistä äänestin jaloillani ja katkaisin välini näihin ystäviini. Näiden kokemusten nojalla uskallan sanoa sen, minkä sanoin alussa: että ystävän käyttäminen joko tietoisesti tai tiedostamatta terapeutin korvikkeena omien mt-ongelmien kanssa selviämiseen syö ystävyyssuhdetta kuin syöpä, myrkyttäen sen lopulta siihen pisteeseen, että suhdetta ei enää ole.

Olen ystäväsi vain, koska peniksesi on jättikokoinen, ja nautin sen katselusta urheilun jälkeen suihkussa ja saunassa. Juttusi ovat tylsiä ja mielipiteesi juntteja.

t. kaapissa olija

Olet tosi kiva, mutta lapsia et kyllä osaa kasvattaa. Kersasi ovat sietämättömiä riiviöitä, joiden seuraa ei jaksa erkkikään. En myöskään ymmärrä, miksi omalla toiminnallasi eskaloit tilanteita lastesi kanssa, kun pienellä huomion sivuun ohjaamisella massiivinen huutokohtaus voitaisiin helposti välttää. 

Sanoa ärsyttävästä tavasta heittää roskat maahan tai jättää siivoamatta vieraillessaan aiheuttamat sotkut. Voi olla että valitan pienestä, mutta toistuessaan alkaa ärsyttämään.

olen "ystävänäsi"  päässyt töihin, mutta olet surkea johtaja, etkä edes pätevä !!!

Se teidän koira on sekopää, ja ihan oikein oli että joku puuttui siihen että se vapaana pihalla kulki ja ärisi kun lapsia oli ulkona. Aloitat aina uuden tekemisen/työ koska Luulet olevasi muita parempi niissä...ja kappas vaan muissa vika kun ei työt jatkunutkaan liian ylimielinen asenne. Ja tuolla taustalla ei suoraan hyväpalkkaisiin töihin hypitä jos ei ole valmis tekemään oikeasti töitä. Et ole luonnolajmhjakkuus. Tod näk et pärjää ammatissa johon lähit lukemaan.

Ketjun luettuani olen tosi onnellinen, ettei mulla ole ystävyyssuhteita. Vaikuttaa tosi raskaalta molemmin puolin.