Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Lapsesi ovat aivan hel*** ärsyttäviä häiriköitä. Eikä ihme kun ette saa mitään kuria pidettyä, vaan lässytätte ja lepertelette, sanoitatte loputtomiin tunteita. Samaan aikaan lapsi rikkoo tavaroita, hakkaa pikkulapsia, on kaikin tavoin väkivaltainen ja arvaamaton ja kiukuttelee jatkuvasti pilaten kaikki tapaamiset. Menisi ehkä vielä jos kyseessä olisi taapero, mutta tuo käytös viidesluokkalaiselta on sekopäistä. Tämän näki tulevaksi jo pikkulapsiaikana kun teitä vietiin kuin pässiä narussa.

Vierailija kirjoitti:

Kunpa osaisit olla vähemmän takertuva suhteessa miehiin. Olet niin hyvä tyyppi, että ansaitset paljon parempia kuin noita huijarimiehiä.

Miksi et sano tuota suoraan!? Luultavasti ystäväsi ei ole koskaan kuullut tuota keneltäkään. Ehkä sanasi avaisivat hänen silmänsä ja hän ryhtyisi miettimään asiaa. Nyt hän luulee nimenomaan, ettei ole paremman arvoinen.

Että en jaksa itsekeskeisyyttäsi. Esität empaattista, mutta aikeesi paljastuu aina lopulta, joka kerta toisensa jälkeen johtaa välirikkoon koska et ollut sitä mitä annoit ensin ymmärtää. Olet yksi itsekeskeisimmistä ihmisistä kenet olen tuntenut.

Etäisyys sinusta on tehnyt minulle ja perheelleni hyvää. Harmi vaan että itsekkyytesi näyttäytyy myös kummilapsesi hylkäämisenä. Hän kuitenkin kaipaa ja kyselee toisinaan. Minulla ei ole vastauksia enkä halua haukkua ketään lapselleni tärkeää ihmistä. Olen yrittänyt antaa konservatiivisia vastauksia mutta joskus on varmaan kerrottava totuus, kunhan lapsi kasvaa. Harmi että paljastuit näin kylmäksi ihmiseksi.

Muistan kuinka itse harmittelit nuorena isäsi tekemiä katteettomia lupauksia ja montaa muutakin asiaa. Nyt teet itse samanlaisia katteettomia lupauksia, jotka sitten perut " koska tarvitsit omaa aikaa" - oikeasti? Asut samalla paikkakunnalla etkä voi edes paria tuntia viettää kummilapesi kanssa aikaa vaikka puistossa tai pyöräilemässä? Ei lapsi kaipaa kalliilla rahalla ostettuja sirkushuveja vaan aikuista ystävää. Onko hän oikeasti sinulle niin tärkeä kuin sanot olevan? Tekosi on ristiriidassa sanojesi kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Että en jaksa itsekeskeisyyttäsi. Esität empaattista, mutta aikeesi paljastuu aina lopulta, joka kerta toisensa jälkeen johtaa välirikkoon koska et ollut sitä mitä annoit ensin ymmärtää. Olet yksi itsekeskeisimmistä ihmisistä kenet olen tuntenut.

Etäisyys sinusta on tehnyt minulle ja perheelleni hyvää. Harmi vaan että itsekkyytesi näyttäytyy myös kummilapsesi hylkäämisenä. Hän kuitenkin kaipaa ja kyselee toisinaan. Minulla ei ole vastauksia enkä halua haukkua ketään lapselleni tärkeää ihmistä. Olen yrittänyt antaa konservatiivisia vastauksia mutta joskus on varmaan kerrottava totuus, kunhan lapsi kasvaa. Harmi että paljastuit näin kylmäksi ihmiseksi.

Muistan kuinka itse harmittelit nuorena isäsi tekemiä katteettomia lupauksia ja montaa muutakin asiaa. Nyt teet itse samanlaisia katteettomia lupauksia, jotka sitten perut " koska tarvitsit omaa aikaa" - oikeasti? Asut samalla paikkakunnalla etkä voi edes paria tuntia viettää kummilapesi kanssa aikaa vaikka puistossa tai pyöräilemässä? Ei lapsi kaipaa kalliilla rahalla ostettuja sirkushuveja vaan aikuista ystävää. Onko hän oikeasti sinulle niin tärkeä kuin sanot olevan? Tekosi on ristiriidassa sanojesi kanssa.

Tämä kuulostaa siltä, että rauhallinen ja syyttelemätön keskustelu olisi tarpeen. Ehkä ystävälläsi on oikeasti voimat todella vähissä. Olen itse ollut masentunut/burn outissa ja kummilapsen äiti täynnä pyhää vihaa siitä, että en ole hoitanut kummin tehtäviä hänen odotustensa mukaisesti. Silti olen auttanut sen vähän mitä olen pystynyt ja muistanut lapsen merkkipäivät, osallistunut kutsuille jne. Itse koen, että lapsen äiti, joka on ystäväni, ei ole vastaavasti auttanut minua yhtään. Kun lapsi syntyi, meidän ystävyys jäi taka-alalle ja minusta tuli ystävän sijaan vain kummi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunpa osaisit olla vähemmän takertuva suhteessa miehiin. Olet niin hyvä tyyppi, että ansaitset paljon parempia kuin noita huijarimiehiä.

Miksi et sano tuota suoraan!? Luultavasti ystäväsi ei ole koskaan kuullut tuota keneltäkään. Ehkä sanasi avaisivat hänen silmänsä ja hän ryhtyisi miettimään asiaa. Nyt hän luulee nimenomaan, ettei ole paremman arvoinen.

Sanoin pari vuotta sitten aika suoraan ja tuntui ymmärtävän, mutta melkein heti tuli taas uusi entisenlainen ihastus...  Mutta meillä jokaisella on oma tiemme, ei ole helppoa muuttaa itseään, ei minunkaan. Miten sitten ystävän olisi sen helpompi. Jos vain kiintyy kerta toisensa jälkeen vääränlaisiin eikä pääse irti.

Lapsesi eivät ole niin kilttejä ja kunnollisia kuin luulet. Nuorimmaisesi kiusaa, haukkuu ja terrorisoi kaikkia muita lapsia. Toisiksi nuorin esittää teille enkeliä ja heti nurkan takana tekemässä kolttosia. Kyllä, se oli myös teidän pojat mukana polttamassa nuotiota koulun pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että en jaksa itsekeskeisyyttäsi. Esität empaattista, mutta aikeesi paljastuu aina lopulta, joka kerta toisensa jälkeen johtaa välirikkoon koska et ollut sitä mitä annoit ensin ymmärtää. Olet yksi itsekeskeisimmistä ihmisistä kenet olen tuntenut.

Etäisyys sinusta on tehnyt minulle ja perheelleni hyvää. Harmi vaan että itsekkyytesi näyttäytyy myös kummilapsesi hylkäämisenä. Hän kuitenkin kaipaa ja kyselee toisinaan. Minulla ei ole vastauksia enkä halua haukkua ketään lapselleni tärkeää ihmistä. Olen yrittänyt antaa konservatiivisia vastauksia mutta joskus on varmaan kerrottava totuus, kunhan lapsi kasvaa. Harmi että paljastuit näin kylmäksi ihmiseksi.

Muistan kuinka itse harmittelit nuorena isäsi tekemiä katteettomia lupauksia ja montaa muutakin asiaa. Nyt teet itse samanlaisia katteettomia lupauksia, jotka sitten perut " koska tarvitsit omaa aikaa" - oikeasti? Asut samalla paikkakunnalla etkä voi edes paria tuntia viettää kummilapesi kanssa aikaa vaikka puistossa tai pyöräilemässä? Ei lapsi kaipaa kalliilla rahalla ostettuja sirkushuveja vaan aikuista ystävää. Onko hän oikeasti sinulle niin tärkeä kuin sanot olevan? Tekosi on ristiriidassa sanojesi kanssa.

Tämä kuulostaa siltä, että rauhallinen ja syyttelemätön keskustelu olisi tarpeen. Ehkä ystävälläsi on oikeasti voimat todella vähissä. Olen itse ollut masentunut/burn outissa ja kummilapsen äiti täynnä pyhää vihaa siitä, että en ole hoitanut kummin tehtäviä hänen odotustensa mukaisesti. Silti olen auttanut sen vähän mitä olen pystynyt ja muistanut lapsen merkkipäivät, osallistunut kutsuille jne. Itse koen, että lapsen äiti, joka on ystäväni, ei ole vastaavasti auttanut minua yhtään. Kun lapsi syntyi, meidän ystävyys jäi taka-alalle ja minusta tuli ystävän sijaan vain kummi. 

olen yrittänyt keskustella asioista nimen omaa rauhallisesti, ja olen ollut keskustelematta. Tämä ihminen vaan tekee itsestään martttyyria ja uhriutuu milloin mistäkin. Olen auttanut häntö niin paljon että itse uuvuin. Hänelle vaan tuntuu kaikki ympäröivän maailman normaaleille ihmisille kohdistuvat odotukset olevan liikaa. En ole pyytänyt häntä olemaan lapsen kanssa, kaikki on lähtenyt henkilöstä itsestään mutta ärsyttää lapsen puolesta että ei sitten pidä lupauksiaan. Minä en siis odota tältä ihmiseltä muuta kuin sen mitä lupaa.

Itse en ainakaan lupaa mitään minkä toteuttamiseen en voi antaa takeita.

Miksi kaikki pitäisi mennä tämän ihmisen pillin mukaan jos ei kykene minkäänlaiseen vastavuproisuuteen tai edes lupauksiaan pitämään? Joskus olen hienovaraisesti maininnut asiasta, mutta kuinka hienovatraisesti se sitten pitää tehdjos silkiihansikkaatkin on liian rajut tälle uniikille lumihiutaleelle? Olkoot, pääsen itsekin vähemmällä kun en jaksa olla aina se joka ottaa yhteyttä ja yrittää ylläpitää jonkilaisia edes kohteliaita välejä.

Vierailija kirjoitti:

Että en jaksa itsekeskeisyyttäsi. Esität empaattista, mutta aikeesi paljastuu aina lopulta, joka kerta toisensa jälkeen johtaa välirikkoon koska et ollut sitä mitä annoit ensin ymmärtää. Olet yksi itsekeskeisimmistä ihmisistä kenet olen tuntenut.

Etäisyys sinusta on tehnyt minulle ja perheelleni hyvää. Harmi vaan että itsekkyytesi näyttäytyy myös kummilapsesi hylkäämisenä. Hän kuitenkin kaipaa ja kyselee toisinaan. Minulla ei ole vastauksia enkä halua haukkua ketään lapselleni tärkeää ihmistä. Olen yrittänyt antaa konservatiivisia vastauksia mutta joskus on varmaan kerrottava totuus, kunhan lapsi kasvaa. Harmi että paljastuit näin kylmäksi ihmiseksi.

Muistan kuinka itse harmittelit nuorena isäsi tekemiä katteettomia lupauksia ja montaa muutakin asiaa. Nyt teet itse samanlaisia katteettomia lupauksia, jotka sitten perut " koska tarvitsit omaa aikaa" - oikeasti? Asut samalla paikkakunnalla etkä voi edes paria tuntia viettää kummilapesi kanssa aikaa vaikka puistossa tai pyöräilemässä? Ei lapsi kaipaa kalliilla rahalla ostettuja sirkushuveja vaan aikuista ystävää. Onko hän oikeasti sinulle niin tärkeä kuin sanot olevan? Tekosi on ristiriidassa sanojesi kanssa.

Ja tarkennan vielä, tämän kyseisen ihmisen kaikki muutkin ihmissuhteet kaatuu siis samaan lopulta, minä olen niitä harvoja jotka on vuosikausia tätä ihmistä koittanut kannatella ja auttaa. Nyt en vaan enää jaksa mitään draamaa. Aikuinen ihminen vois ottaa pään pois pensaasta ja alkaa ottaa vastuuta itsestään ja aikuistua. Mistä alapeukut? Kuinka pitkään pitää vielä ymmärtää ja silittää päätä kun ihminen toistaa samoja haitallisia kaavojaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että en jaksa itsekeskeisyyttäsi. Esität empaattista, mutta aikeesi paljastuu aina lopulta, joka kerta toisensa jälkeen johtaa välirikkoon koska et ollut sitä mitä annoit ensin ymmärtää. Olet yksi itsekeskeisimmistä ihmisistä kenet olen tuntenut.

Etäisyys sinusta on tehnyt minulle ja perheelleni hyvää. Harmi vaan että itsekkyytesi näyttäytyy myös kummilapsesi hylkäämisenä. Hän kuitenkin kaipaa ja kyselee toisinaan. Minulla ei ole vastauksia enkä halua haukkua ketään lapselleni tärkeää ihmistä. Olen yrittänyt antaa konservatiivisia vastauksia mutta joskus on varmaan kerrottava totuus, kunhan lapsi kasvaa. Harmi että paljastuit näin kylmäksi ihmiseksi.

Muistan kuinka itse harmittelit nuorena isäsi tekemiä katteettomia lupauksia ja montaa muutakin asiaa. Nyt teet itse samanlaisia katteettomia lupauksia, jotka sitten perut " koska tarvitsit omaa aikaa" - oikeasti? Asut samalla paikkakunnalla etkä voi edes paria tuntia viettää kummilapesi kanssa aikaa vaikka puistossa tai pyöräilemässä? Ei lapsi kaipaa kalliilla rahalla ostettuja sirkushuveja vaan aikuista ystävää. Onko hän oikeasti sinulle niin tärkeä kuin sanot olevan? Tekosi on ristiriidassa sanojesi kanssa.

Tämä kuulostaa siltä, että rauhallinen ja syyttelemätön keskustelu olisi tarpeen. Ehkä ystävälläsi on oikeasti voimat todella vähissä. Olen itse ollut masentunut/burn outissa ja kummilapsen äiti täynnä pyhää vihaa siitä, että en ole hoitanut kummin tehtäviä hänen odotustensa mukaisesti. Silti olen auttanut sen vähän mitä olen pystynyt ja muistanut lapsen merkkipäivät, osallistunut kutsuille jne. Itse koen, että lapsen äiti, joka on ystäväni, ei ole vastaavasti auttanut minua yhtään. Kun lapsi syntyi, meidän ystävyys jäi taka-alalle ja minusta tuli ystävän sijaan vain kummi. 

olen yrittänyt keskustella asioista nimen omaa rauhallisesti, ja olen ollut keskustelematta. Tämä ihminen vaan tekee itsestään martttyyria ja uhriutuu milloin mistäkin. Olen auttanut häntö niin paljon että itse uuvuin. Hänelle vaan tuntuu kaikki ympäröivän maailman normaaleille ihmisille kohdistuvat odotukset olevan liikaa. En ole pyytänyt häntä olemaan lapsen kanssa, kaikki on lähtenyt henkilöstä itsestään mutta ärsyttää lapsen puolesta että ei sitten pidä lupauksiaan. Minä en siis odota tältä ihmiseltä muuta kuin sen mitä lupaa.

Itse en ainakaan lupaa mitään minkä toteuttamiseen en voi antaa takeita.

Miksi kaikki pitäisi mennä tämän ihmisen pillin mukaan jos ei kykene minkäänlaiseen vastavuproisuuteen tai edes lupauksiaan pitämään? Joskus olen hienovaraisesti maininnut asiasta, mutta kuinka hienovatraisesti se sitten pitää tehdjos silkiihansikkaatkin on liian rajut tälle uniikille lumihiutaleelle? Olkoot, pääsen itsekin vähemmällä kun en jaksa olla aina se joka ottaa yhteyttä ja yrittää ylläpitää jonkilaisia edes kohteliaita välejä.

Juu, ei tarvitse enää, olethan jo yrittänyt. Joskus ihmisllä on omat mielenterveysongelmansa, jotak aiheuttavat jaksamisongelmia ja osa on vaan mulk**ja ja itsekeskeisiä. 

t. Tuo, jonka viestiin vastasit

Pääsin hänestä lopulta eroon. Hän jätti vastaamatta viestiini ja itse en ota enää yhteyttä. Hän oli käyttäytynyt töykeästi joka kerta tavatessamme, tavalla tai toisella. Joko olemalla aina myöhässä, tiuskimalla tai vain olemalla omituinen ja sosiaalisesti kömpelö. Hyvä näin, kaikkien ystävyyssuhteiden ei tarvitse kestää ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin sanoa, että teki elämänsä suurimman virheen jättäessään ihannekumppaninsa huomattavasti vanhemman miehen takia. Tällä vanhemmalla miehellä on ongelmia, jotka tulevat myöhemmin pikku hiljaa esille.

No jos olet oikea ystävä niin sano, hyvä ihminen! Varoita ennen kuin ystäväsi sitoutuu liikaa,jos hän ei siis varmasti tiedä näistä ongelmista.

Voisitko ystävällisesti repiä minulta vaatteet päältä ja paiskata sängylle. Kiitos.

Että tiedän, että hän rakastaa lapsiaan yli kaiken, mutta juuri siksi hänen tulisi miettiä, mitä kaikkea kertoo heistä somessa ja varsinkin millaisia kuvia julkaisee heistä siellä.

- Olet rasisti ja homofoobinen.

- Kaikki eivät sinua kadehdi vaikkakin luulet niin

- Tuo kostofantasioilla hekumointi on jo psykoottista, hakeudu hoitoon

- Juntti miehes ei todellakaan tiedä kaikkea, hän on ylimielinen ja epäkohtelias pätijä. Ota välillä itse asioista selvää.

Mikä oikeus sinulla on kertoa yksityiskohtaisesti minulle muiden ystäviesi asiat ja nauraa heille? Tietenkin olet kaikki nämä vuodet kertonut naureskellen minun asiani heille. Soimaan itseäni, että olen ollut mukana tässä kamalassa kuviossa niin kauan. Olet entinen ystäväni.

Miten voi olla ystävä, jos ei asioista puhuta? Ne on vaan kavereita silloin..

Minua nyppii se sinun asenne, että sinä olet sellainen ihminen jolla kaikki on aina huonosti, ja minä sellainen jolla tietenkin on kaikki hyvin. Tämä tarkoittaa siis sitä, että valitat elämästäsi kuinka huono onni sinulla on kaikessa, ja oletat, että kaikki mitä minulla on, on pelkkää tuuria. Oletat myös, että minulla ei voi olla mitään vaikeuksia, tai jos on, ne eivät ole niin vakavia, että niistä tarvitsisi puhua mitään. Näin on ollut jo nuoresta asti, vaikka meillä on ollut tasan samanlaiset lähtökohdat elämässä (sinulla ehkä jopa paremmat). Toisin sanoen, et taida tuntea minua yhtään, kun et ole koskaan vaivautunut katsomaan ennakkoluulojesi taakse. Tiedät varmasti, että olen ymmärtäväinen ja pitkäpinnainen ihminen, ja hyvä kuuntelija ja autan mielelläni. Mutta et tiedä, että olen ahdistunut, mennyt rikki joistain niistä asioista, jotka sinä olet ohittanut olkaa kohauttamalla, et tiedä mitä kaikkea muuta se mitä minulla on, mutta sinulla ei pitää sisällään, ei se ole pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan paljon stressiä, huolta, vaivannäköä ja kompromisseja. Haluat vain pitää yllä jotain kuvitelmaa siitä, että minunlaisillani ihmisillä kaikki on niin helppoa.

Lopeta se saakelin murjottaminen ja radiohiljaisuus. Tai älä sitten ainakaan mulle tule itkemään sitä miten kukaan kaveri ei halua olla sun kanssa tekemisissä kun keskityt aina vain itseesi ja piehtaroit itsesäälissä.

Että käyttää lapsillaan liian pieniä vaatteita. Esim sukkahousut on niin pienet että vääntää varpaita sivuun ja lapsi välillä koukistelee varpaitaan vähentääkseen niissä paineita. Haalari on niin pieni että kun lapsi nostaa kädet ylös niin haalari kiristää haaroista. Housut on niin lyhyitä että kun lapsi kyykistyy niin lahkeet on polvissa.  Käyttää noin 2-3 numeroa liian pieniä vaatteita ja kenkiä. Ei varmaan tahallaan vaan ei varmaan ymmärrä että minkä kokoisia niiden vaatteiden tulisi olla ettei niistä olisi lapselle haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Että käyttää lapsillaan liian pieniä vaatteita. Esim sukkahousut on niin pienet että vääntää varpaita sivuun ja lapsi välillä koukistelee varpaitaan vähentääkseen niissä paineita. Haalari on niin pieni että kun lapsi nostaa kädet ylös niin haalari kiristää haaroista. Housut on niin lyhyitä että kun lapsi kyykistyy niin lahkeet on polvissa.  Käyttää noin 2-3 numeroa liian pieniä vaatteita ja kenkiä. Ei varmaan tahallaan vaan ei varmaan ymmärrä että minkä kokoisia niiden vaatteiden tulisi olla ettei niistä olisi lapselle haittaa.

Täh, miten noin voi olla? Kyllähän viimeistään neuvolassa saa tiedon, minkä pituinen lapsi on, ja sen mukaan voi ostaa vaatteita. Toki lapsilla on kasvupyrähdyksiä, että yhtäkkiä huomaa housujen lahkeiden olevankin lyhyet, ja saattaa mennä pari viikkoa, että ehtii housuostoksille.