Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Vierailija kirjoitti:

Se sun seksisuhde siihen jonkun toisen aviomieheen ei ole mikään vuosisadan rakkaustarina, teidän kahden romanttinen kohtalo eikä täysin vääjäämätön asia, joka vain väkisin tapahtui teille. Tunteet eivät vie aikuista ihmistä väkisin ja mitkään asiat eivät vain tapahdu.

Olet todella rasittavaa kuunneltavaa, moraalisi on paljastunut hyvin matalaksi enkä haluaisi enää olla kanssasi missään tekemisissä. Tosi ikävää vaieta näistä ja joutua kannustamaan sua siitä, että panet toisen naisen rakasta aviomiestä ja hänen lastensa isää.

Ja kyllä, kyllä pidän sitä miestäkin syyllisenä, mutta minä en tunne häntä enkä vaimoaan, en minä ole häneen pettynyt ihmisenä. Pahinta että kun tämä joskus loppuu ja mies ei jätä sitä 20 vuoden avioliittoaan, minä olen se, joka joudun silloinkin kuuntelemaan miten sinä olet tämän sikamiehen viaton uhri...

Jos ei olisi aivan täysin pakko, en olisi missään tekemisissä kanssasi enää. En voi luottaa enää. Moraalisi, itsereflektiosi ja kykysi kantaa vastuu käytöksestäsi on ameeban tasolla.

Oops. Olikohan tää mulle. Sori.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että sinulla menee vähän elämä ohi, kun et uskalla yhtään mennä pois mukavuusalueeltasi. Mitään uutta ei voi kokeilla tai tehdä, ettei epäonnistu ja näytä jotenkin nololta. Mitä sitten, jos joskus ei onnistukaan?

Et viihdy työssäsi, mutta se on tuttu ja helppo paikka, niin pysyt silti siellä vuosikausia. Miksi? Kokeile jotain uutta, repäise vähän välillä!

Toiselle entiselle kaverille. Yrität lämmitellä välejämme välirikon jälkeen, josta syytit täysin yksin minua ja ehdottomasti halusit katkaista välimme. Tästä on vuosia aikaa, mutta sanomasi asiat loukkaavat edelleen, eikä ystävyytemme tule palaamaan ennalleen ikinä.

Minä olen yhä samassa työssä siksi, kun vakityöstä ei voi irtisanoutua ilman mitään taloudellisia turvaverkkoja. Se on eri asia, jos ihmisellä on puoliso tai sitten vanhemmat tai nykytyössä niin iso palkka, että on kertynyt säästöjä. Minulla ei ole. Lisäksi vaikka olen pätevä ihminen, niin olen kamppaillut painoni kanssa jo pitkään ja se on iso miinus uuden työpaikan hakemisessa.

Sitä että ulospäin kunnolliselta näyttäytyvät ihmiset on vastenmielisiä kun luulevat siinä kunnollisuudessaan saavansa tehdä mitä vaan. Jopa rikollisia touhuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä hammasharjaa saa käyttää

Täällä yksi, joka pesee hampaita n. 4-5 x päivässä, eikä paha haju silti lähde/pysy poissa. :/ Hajuongelmien aiheuttajaa/aiheuttajia on etsitty hammaslääkärissäkin "kissojen ja koirien kanssa" jo vuosia, mutta mitään ei ole löytynyt. Viimein tänä vuonna löytyi yksi ongelmakohta, jota kyllä koitetaan korjata parhaillaan... Siihenkin menee vain v***sti aikaa, koska hammaslääkäriajat kiven takana, ja niitä annetaan aina usean kuukauden väliajoilla. :'(

Hammasvälejä hinkkaan, kieltä putsaan monta kertaa päivässä... Ei auta kuin pieneksi hetkeksi. :(

Luulen, että alkusyy tähän kierteeseen on 1.) aikoinaan harrastamassani suun "raikastamisessa" suuvesillä (alkoholi ym. siinä tappaa kaikki hyvätkin bakteerit: juuri ne, jotka pitäisivät pahat bakteerit kurissa).

Sekä 2.) monen, monen vuoden ajan jatkuvasti syömissäni "terveellisissä" ksylitolikarkeissa (tiedättehän: niitä mitä syötetään lapsillekin jo päiväkodista lähtien aina ruokailun jälkeen?) Tapasin muka pitää niillä hengityksen raikkaana.

No, bakteerithan tykkäävät syödä sokereita - ne siis elävät niillä - ja ksylitolihan on sokeria! Joten... Tilanne suun bakteeristossa ryöstäytyi käsistä täysin. :/

Hei persutakaa te hampaiden hoidosta väittelevät ihan oma ketju. Kiitos.

Jotta, hammasharjaa käytetään kyllä, sitä suorastaan ylityöllistetään! Mutta sekään ei auta. :'(

Miksi et koskaan pyydä omaan kotiisi.

Vierailija kirjoitti:

Että olen vahingoniloinen nyt kun hänelläkin on krooninen sairaus joka vaatii jatkuvaa lääkitystä ja rajoittaa elämää ajoittain, koska häneltä ei parin vuosikymmenen aikana riittänyt ymmärrystä omalleni.

Tämän haluaisin sanoa ...

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävälle, mutta työkaverille. Haluaisin sanoa sille muutamankin asian.

Ensiksikin sen, että voisi lopettaa jatkuvan valittamisen työstään. Hänellä sentään on työpaikka, ja vielä sellainen, että ilman alan koulutusta saa bruttopalkka on yli 3000€/kk, ja joka vuosi tulee palkankorotukset. Työ ei rasita kuin korkeintaan satunnaisesti vähän kroppaa eikä työt taatusti seuraa kotiin. Omaa vastuuta ei nyt niin kauheasti ole, ja jos mokaat, se ei vaaranna ketään eikä pilaa kenenkään elämää. Mitään tulos-tms. vaatimuksia ei ole. Lisäksi hän työskentelee useimmiten hyvin itsenäisesti, eikä kukaan huohota niskaan. Tästä päästäänkin seuraavaan sanomisen aiheeseen.

Vaikka työ onkin itsenäistä, se ei tarkoita sitä, että joka päivä voi lähteä 1-3.5 h aiemmin töistä ennen kuin työaika loppuu (useimmiten hän lähtee 2-2.5 h ennen työajan loppumista paitsi perjantaisin, jollloin lähtö koittaa yleensä 3.5 h aiemmin, joskus jopa 4 h aiemmin). Hänellä on siis 8.5 h työpäivä, josta 0.5 h on palkatonta ruokatuntia, ei liukumia. Käytännössä hän siis tekee useimmiten 5.5-6.5 h työpäivän 8 h työpäivän palkalla. Hänellä ei siis ole mitään syytä miksi pitäisi lähteä töistä aiemmin (lääkäri tms.), vaan hän lähtee ihan vaan kotiin. Hän ei välillä ole edes tehnyt kaikkia työtehtäviään loppuun ennen kotiinlähtöä, vaan välillä hänen työtehtäviensä loppuunsaattaminen kaatuu minun niskaani, lähin kollega kun olen. Myös muut työkaverit, jotka ei työskentele saman asian parissa, on joutuneet sekaantumaan hänen työtehtäviinsä. He ovat yhtäkkiä huomanneet, ettei hän olekaan paikalla, mutta asia x pitää tehdä saman tien, että heidän omat työtehtävät edistyy.

Etenkin tuo liian aikaisin töistä lähteminen on hänelle tosi arka asia (varmaankin koska tietää tekevänsä väärin), ja kun joku on edes yrittänyt hänelle siitä sanoa hän on suuttunut ja mennyt saman tien puolustusasemiin. Nyt yksi työkaveri on kuitenkin saanut tarpeekseen tuosta menosta, ja on menossa valittamaan asiasta pomolle. Saa nähdä, miten käy... Itse olen yrittänyt ottaa asian puheeksi, mutta olen tullut vihaisesti teilatuksi saman tien. Jos kollegalle näyttäisin tämän tekstin, välit todellakin menisi saman tien.

Ahtaaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että olen vahingoniloinen nyt kun hänelläkin on krooninen sairaus joka vaatii jatkuvaa lääkitystä ja rajoittaa elämää ajoittain, koska häneltä ei parin vuosikymmenen aikana riittänyt ymmärrystä omalleni.

Tämän haluaisin sanoa ...

Sama. Mutta kyseessä molempien lasten sairastaminen.

Että lopeta se jatkuva saikuttaminen. Kukaan ei usko että olet oikeasti koko ajan kipeä. Tasan 37 ei ole kuumetta (tuntuu olevan normi lämpösi, jos on joka aamu) ja jos kurkussa on joka aamu vähän tuntemuksia, niin se ei ole syy jäädä jatkuvasti kotiin. Varsinkin, kun Ikeaan kyllä jaksaa lähteä. Ja jos viikonloput jaksaa kuitenkin ryyppää aamukuuten asti. En tajua miten ei ole vielä huomautettu tosta saikuttamisesta, tai ehkä onkin.

Sanoisin että rakastan häntä. Ja siksi ei ole minun asiani kertoa totuutta. Se totuus hänen kohdalla on, että vaikka hänellä olisi kaikki maailman rikkaudet, hän ei lopulta tulisi sen tyytyväisemmäksi itseensä tai elämäänsä, koska ei ole kunnolla tullut sinuiksi itsensä kanssa. Kaikki on ulkokultaista, upeaa, mahtavaa, materiaa - ja häneltä silti puuttuu rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Että lopeta se jatkuva saikuttaminen. Kukaan ei usko että olet oikeasti koko ajan kipeä. Tasan 37 ei ole kuumetta (tuntuu olevan normi lämpösi, jos on joka aamu) ja jos kurkussa on joka aamu vähän tuntemuksia, niin se ei ole syy jäädä jatkuvasti kotiin. Varsinkin, kun Ikeaan kyllä jaksaa lähteä. Ja jos viikonloput jaksaa kuitenkin ryyppää aamukuuten asti. En tajua miten ei ole vielä huomautettu tosta saikuttamisesta, tai ehkä onkin.

Minä menen töihin 50% ajasta 37-38 asteen lämmöissä. Tiedättekö sen tunteen kun ei pysy kunnolla pystyssä, ja otsa on kuuma ja posket heloittavat punaisina, noh, sen kuumeisen olon? Koittakaapa olla siinä olotilassa viikosta 3-4 päivää. 

Tarvitset hovia, ja kelpuutat vain ne, joilla menee tällä hetkellä lujaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et koskaan pyydä omaan kotiisi.

Kotihäpeä on yleinen tunne. Ei se tee sitä ilkeyksissään. Lisäksi jos olet niitä, jotka kauheasti pyytelee anteeksi oman kotinsa sotkuisuutta ja sillä on oikeasti paljon sotkuisempaa, niin ei se halua nimenomaan sinua kotiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ystävälle, mutta työkaverille. Haluaisin sanoa sille muutamankin asian.

Ensiksikin sen, että voisi lopettaa jatkuvan valittamisen työstään. Hänellä sentään on työpaikka, ja vielä sellainen, että ilman alan koulutusta saa bruttopalkka on yli 3000€/kk, ja joka vuosi tulee palkankorotukset. Työ ei rasita kuin korkeintaan satunnaisesti vähän kroppaa eikä työt taatusti seuraa kotiin. Omaa vastuuta ei nyt niin kauheasti ole, ja jos mokaat, se ei vaaranna ketään eikä pilaa kenenkään elämää. Mitään tulos-tms. vaatimuksia ei ole. Lisäksi hän työskentelee useimmiten hyvin itsenäisesti, eikä kukaan huohota niskaan. Tästä päästäänkin seuraavaan sanomisen aiheeseen.

Vaikka työ onkin itsenäistä, se ei tarkoita sitä, että joka päivä voi lähteä 1-3.5 h aiemmin töistä ennen kuin työaika loppuu (useimmiten hän lähtee 2-2.5 h ennen työajan loppumista paitsi perjantaisin, jollloin lähtö koittaa yleensä 3.5 h aiemmin, joskus jopa 4 h aiemmin). Hänellä on siis 8.5 h työpäivä, josta 0.5 h on palkatonta ruokatuntia, ei liukumia. Käytännössä hän siis tekee useimmiten 5.5-6.5 h työpäivän 8 h työpäivän palkalla. Hänellä ei siis ole mitään syytä miksi pitäisi lähteä töistä aiemmin (lääkäri tms.), vaan hän lähtee ihan vaan kotiin. Hän ei välillä ole edes tehnyt kaikkia työtehtäviään loppuun ennen kotiinlähtöä, vaan välillä hänen työtehtäviensä loppuunsaattaminen kaatuu minun niskaani, lähin kollega kun olen. Myös muut työkaverit, jotka ei työskentele saman asian parissa, on joutuneet sekaantumaan hänen työtehtäviinsä. He ovat yhtäkkiä huomanneet, ettei hän olekaan paikalla, mutta asia x pitää tehdä saman tien, että heidän omat työtehtävät edistyy.

Etenkin tuo liian aikaisin töistä lähteminen on hänelle tosi arka asia (varmaankin koska tietää tekevänsä väärin), ja kun joku on edes yrittänyt hänelle siitä sanoa hän on suuttunut ja mennyt saman tien puolustusasemiin. Nyt yksi työkaveri on kuitenkin saanut tarpeekseen tuosta menosta, ja on menossa valittamaan asiasta pomolle. Saa nähdä, miten käy... Itse olen yrittänyt ottaa asian puheeksi, mutta olen tullut vihaisesti teilatuksi saman tien. Jos kollegalle näyttäisin tämän tekstin, välit todellakin menisi saman tien.

Ahtaaja?

Ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et koskaan pyydä omaan kotiisi.

Kotihäpeä on yleinen tunne. Ei se tee sitä ilkeyksissään. Lisäksi jos olet niitä, jotka kauheasti pyytelee anteeksi oman kotinsa sotkuisuutta ja sillä on oikeasti paljon sotkuisempaa, niin ei se halua nimenomaan sinua kotiinsa.

Mä en enää halua kotiini juuri ketään. Ei ole mitään häpeää, muttaen jaksa sitä että kodistani pitää sitten puhua kuitenkin jossain vaiheessa. Joko arvostellaan, hymähdellään alta kulmien, tai ihmetellään miten vieläkään emme ole tapetoineet olkkaria vaikka puhuimme siitä jo monta vuotta sitten. Sellaiset ovat tervetulleita edelleen jotka tulevat minun takiani, eivätkä kotini takia.

Ei ehkä kannata kertoa sukujuhlissa, että sinulla on poikaystävä, kun olette vasta jutelleet Tinderissä yhden illan. Enkä suosittele menemään kihloihin viikon seurustelun jälkeen, nyt kävi taas niin, että puoli kylää tiesi tulevista prinsessahäistänne ennen, kuin sinä ja poiccis olitte tietäneet toisenne kahta viikkoa. Ja sitten käy taas niin, että häät perutaan, kun tutustut mieheen ja saat huomata hänen olevansa jo varattu, koditon, jättiveloissa, psykoottinen, peliriippuvainen, vela, kiihkouskovainen, tai pikkuserkkusi. Eli jotain sellaista, mikä pitäisi saada selville kauan ennen, kuin häitä suunnitellaan, joten pliis, älä enää ole "so in lööw" tuntemattomaan mieheen, äläkä yritä enää astua alttarille tutustumisvaiheessa.

Tenavana oli suloista uskoa rakkauteen ensisilmäyksellä ja "seurustella" jonkun pikkujantterin kanssa kaksi viikkoa hääkellot korvissa soiden, mutta tolleen 26-vuotiaana ne teini-iän pilvilinnat olisi korkea aika jo romuttaa, koska selvästi sinua jo viime kerralla hävetti kertoa tuleville häävieraille kolmatta kertaa häistä, joita ei tulekaan. 

Työnnä se älykännykkäsi sinne mihin ei aurinko paista ! Sinne omaasi ja pokkipäin !

Vierailija kirjoitti:

Jos syö liian vähän ja on ketoosissa silloin henki haisee pahalle. Paha haju tulee hengitysilmaan keuhkoista. Haju on hirveä. Eli ruokaa lisää.

Sitten jos on mahassa ja ruokatorvessa vikaa, tulee hajut mahasta.

En syö liian vähän, enkä ole ketoosissa. Jos söisin lisää, niin olisin lihava, sen sijaan että nyt olen hiukan yli ihannepainon. 

Mahassa ja ruokatorvessa ei ole vikoja (ei esim. happo-ongelmia).

Tarkoittamani haju ei tule hengityksestä eikä mahasta, vaan todellakin puhtaasti - suusta!

Ps. Oli pakko jatkaa tarkennuksella, kun tänne tulee näitä "tietäjiä" neuvomaan... Antakaa nyt vaan kommenttini olla yksi kommenteista muiden kommenttien joukossa, ja kertokaa niitä omia juttuja omista elämistänne, niin minä jatkan tämän oman ongelmani selättämistä! :D

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta kun mennään ulos laskee hän rahojaan ennen tilausta .Mietin miksi hän ylipäänsä lähtee ulos. Inhottavaa minulle.  Jatkuvasti pistän hänelle juotavaa ,mutta nyt olen päättänyt että tästä poikki. 

Niin että köyhä ei saisi lähteä ollenkaan ulos iltaa viettämään? :O

Vierailija kirjoitti:

Työnnä se älykännykkäsi sinne mihin ei aurinko paista ! Sinne omaasi ja pokkipäin !

Tykkäät katsoa toisen anaaliikipua hänen kasvoilta. Aika perverssiä.