Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?
Eli mitä haluaisitte sanoa, neuvo tai mielipide, josta teille aivan varmasti suututtaisiin ja katkaistaisiin välit? Minulla on ystävä jolla on kolme suurta koiraa, eikä niitä lenkitetä ollenkaan. Tekee pahaa eläinten puolesta ja niiden jätöksiä on milloin missäkin. Olen monesti vihjannut, että mennäänkö vaikka yhdessä lenkille, mutta ei. Inhottavaa, teen kohta elsun.
Kommentit (2639)
Että emme jaa samaa arvomaailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Voitko lopettaa sen jatkuvan itsesi ylistämisen ja varsinkin tekemiesi ruokien ylistämisen. Me muut ei niitä päästä maistamaan eikä ne näytä mitenkään "niiiiiiiin hyvääältä", että niitä pitäisi olla joka päivä ylistämässä. Se makaronilaatikkokin näyttää ihan tavalliselta makrulaatikolta. Ja joku siskonmakkarasoppa pakastevihanneksista ei voi mitenkään olla "niiiiin järjettömän hyvääääää".
Voi luoja, mullakin on tällainen oman elämänsä masterchef lähipiirissä. Hän tekee kyllä erinomaista viskikakkua, mutta ne hänen muut ruokansa eivät ole kovin hyviä, eivät edes kauniita. Tekee "terveellistä", eli suola ja rasva minimissä. Olen hänen ruokiaan maistanut. Ihan syömäkelpoista, mutta siinäpä se.
Lukeeko kukaan muu näitä pelko persiissä, että kirjoitus on tehty itsestä? Vaikka itse ajattelee olevansa ihan kelpo ystävä tai kaveri...? Tämä ketju kun hyvin paljastaa sen, että ei voi lopultakaan tietää, mitä muut sinusta oikeasti ajattelevat!
Että olen vahingoniloinen nyt kun hänelläkin on krooninen sairaus joka vaatii jatkuvaa lääkitystä ja rajoittaa elämää ajoittain, koska häneltä ei parin vuosikymmenen aikana riittänyt ymmärrystä omalleni.
Että kun kysyt miten minulla menee niin se että ihan oikeasti vastaan kysymykseen, ei pitäisi tulla yllätyksenä kahdenkymmenen vuoden aikana. Ja kun kysyn sinulta saman, haluan myös oikean vastauksen. Jos et halua asioitani tietää tai omiasi kertoa, niin älä kysy tai sano suoraan. (Kyllä sen kuitenkin huomaa jos sinulla ei mene hyvin, joten turhaan teeskentelet.) Jopa ulkomaiset ystäväni joille ihan kulttuuriin kuuluu se että kysymykseen ei yleensä vastata rehellisesti, ovat tuon oppineet.
Vierailija kirjoitti:
Lukeeko kukaan muu näitä pelko persiissä, että kirjoitus on tehty itsestä? Vaikka itse ajattelee olevansa ihan kelpo ystävä tai kaveri...? Tämä ketju kun hyvin paljastaa sen, että ei voi lopultakaan tietää, mitä muut sinusta oikeasti ajattelevat!
Mä olen tuolla varmaan se , joka juo liikaa ja liian känniin, joka kerta
Joka kerta kun mennään ulos laskee hän rahojaan ennen tilausta .Mietin miksi hän ylipäänsä lähtee ulos. Inhottavaa minulle. Jatkuvasti pistän hänelle juotavaa ,mutta nyt olen päättänyt että tästä poikki.
Haluaisin sanoa yhdelle pitkäaikaiselle ystävälle, että olemme kasvaneet täysin erillemme, eikä meillä ole enää juuri mitään yhteistä. Välttelen sinua tästä syystä, ja lisäksi elämässäni on raskas jakso menossa, olen aikalailla erakoitunut kaikesta.
Mutta toisaalta olen kiitollinen, että soittelet, ja kyselet kuulumisia vaikka harvoinkin. Voi olla, että minä olen tässä elämän vaiheessa huono ystävä, ja aika joskus korjaa tilanteen. En pysty tätä sinulle sanomaan, kun meillä ei ole ikinä ollut tapana tunteilla ääneen. Lisäksi olen tosi väsynyt ja kipeä.
Älä jaa jatkuvasti kuvia ja juttuja niistä rescuekoirista jotka etsivät kotia, en ole hankkimassa puolasta enkä muualtakaan katukoiraa. Kaverin kyllä omalle koiralle otan, mutta tiedän jo mitä haluan. Ja ei en halua myöskään jatkuvasti lukea näiden ulkomailla toimivien rescue yhdistysten rahan kerjäämisestä, en ole sinne syytämässä rahaa, pistän ne omaan koiraani.
Ei kyseessä ystävät, mutta sellaset wanna be ystävät. Olen järkyttynyt avoimesta pervoilustanne ja kuinka yleistä se onkaan tässä yhteiskunnassa.
Että ei tarvitse joka kerta ihmetellä ja naureskella, kun sinulle on jo asiat moneen kertaan vuosien aikana selitetty. Minä en osta uutta tavaraa kaupasta vain siksi että olemassaoleva on sinun mielestäsi vanha/väärän värinen/ruma/kulunut/what ever. Minä en maalaa ikkunapokia siksi että sinun mielestäsi ne kaipaavat maalia, enkä tee uutta terassia vaan korjaan vanhaa, vaikka sinun mielestäsi upousi terassi olisi paikallaan.
Ja ei, en jätä tekemättä tätä rahantuhlaamista siksi ettei minulla olisi varaa siihen, vaan siksi että arvoni ovat sellaiset että vanha käytetään loppuun ensin, sekä arvostan ympäristöä ja vältän turhaa kuluttamista vain sinun mieleisesi ulkonäön vuoksi. Tuo on oikeasti todella raskasta tuo jatkuva rahasta puhuminen, ja kuluttamisen ihannointi. Nykyään kaikki mitä keskustelemme on sitä mitä sinä olet ostanut, kuinka paljon se maksoi, mihin aiot seuraavaksi laittaa rahaa, mitä minun pitäisi ostaa, mitä uusit(vaikka vanhassa ei ole mitään muuta vikaa kuin että se on mielestäsi epämuodikas) ja kuinka paljon tienaat tai säästät kun ostat taas sellaista mitä sinulla jo on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme tunteneet pitkään mutta sinusta kuoriutuikin esille teeskentelijä joka ei olekaan sitä mitä esitit. Et ole oikeasti niin empaattinen ja ymmärtäväinen kuin mitä annoit ymmärtää. En luota sinuun enää, en voi olla oma itseni seurassasi, en voi puhua sinulle enää asioistani saati tunteistani. Harmi. On huijattu olo.
Kaikki kommentoijat täällä ovat teeskentelijöitä ja epä-empaattisia.
Sinäkin?
Menit aikoinaan naimisiin, vaikka tuleva puolisosi huusi ja kiroili mitättömistä syistä, piti mykkäkoulua ja käyttäytyi monella muulla tapaa huonosti. Äitisi pyysi vielä hääpäivän aamuna, että peru häät, koska on tulossa vaikea liitto. Et uskonut. Nyt olet valittanut 40 vuotta, miten vaikeaa on ja toinen pojistasi huutaa ja kiroilee sinulle kuten isänsä. Mallioppiminen.
Toinen poika teki sinun tavallasi, meni naimisiin mahdottoman naisen kanssa, lapsia tuli kuin turkin hihasta. Nyt haukut nykyään jo ex-miniääsi ja toisaalta ihan syystä, mutta pitääkö mennä naimisiin kuin järkeä vailla, jos varoitusmerkit hehkuvat punaisena. Kaksi poikaani eivät ole olleet koskaan naimisissa ja heille jaksat antaa ohjeita aviotumiseen. Pitäisikö toistenkin ängetä siihen helvettiin, jossa sinun perheessä ollaan jo toisessa sukupolvessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi puhut aina lapsillesi huutaen? Työskentelet lasten parissa ja olet heille kuin enkeli, mutta omille lapsillesi sinä vain huudat ja karjut. Tiedän että miehesi huutaa jatkuvasti lapsillenne. Olet puhunut siitä usein. Mutta miksi sinun täytyy olla samanlainen?
Sanoisin taas ystävälleni miksi puhut lapsellesi lässyttäen vaikka on ärsyttävä ja tottelematon kakara.
Lapsen kannalta sekin on oikeastaan parempi vaihtoehto kuin jatkuvan karjunnan kuuntelu. Ainakaan hänelle ei jää aikuiseksi kasvettuaan muistikuvaa siitä, että olisi ollut arvoton vanhempiensa silmissä.
Että vaikutat nykyään katkeralta ja tietyissä asioissa jopa kateelliselta, ja se alkaa käydä raskaaksi. Jos on niin, että et enää ole aidosti onnellinen kun jokin asia menee minulla hyvin, se on merkki siitä, että ystävyys on tiensä päässä.
Miten aikuiselle ihmiselle tuntuu tulevan (varsinkaan ikävänä) yllätyksenä, että muut voivat nauttia samoista asioista tai elämäntyylistä niin, että ovat tehneet elämässään myös jotakin muuta?
Sinä jätit nuorena opinnot kesken ja jättäydyit pois työelämästä, ja keskityit mieheesi, lapsiisi, kotiisi ja luoviin projekteihisi. Minä en sitoutunut, asuin vuokralla milloin missäkin ja tein hulluna uraa keskittymättä mihinkään muuhun. Se EI tarkoittanut sitä, ettenkö olisi vielä lähempänä neljääkymppiä löytänyt maailman ihaninta miestä, mennyt naimisiin, ehtinyt saada kolmea tervettä lasta ja asettua maalle nauttimaan perheenäitiydestä. Se ei tarkoittanut sitä, että minun taiteelliset lahjani olisivat ruostuneet tai eivät enää kiinnostaisi ketään. Urapainotteisuuteni ei vaatinut sellaisia uhrauksia, ja nyt myöhemmin voin nauttia täysin rinnoin myös niistä tismalleen samoista asioista joihin sinä panostit. Sen sijaan se on syy mm. siihen, että taloudellinen tilanteemme on hyvin erilainen. Kun minä painoin töissä pää kolmantena jalkana ja nautin urastani, sinä jaksoit aina kertoa, miten onnellinen olit kotona äitinä ja vaimona. Miksi siis vaikutat nyreältä siitä, että nykyään minäkin olen onnellinen pääasiassa kotona äitinä ja vaimona?
1v lapsen paikka ei ole päiväkodissa ma-pe 8-16
Ei ystävälle, mutta työkaverille. Haluaisin sanoa sille muutamankin asian.
Ensiksikin sen, että voisi lopettaa jatkuvan valittamisen työstään. Hänellä sentään on työpaikka, ja vielä sellainen, että ilman alan koulutusta saa bruttopalkka on yli 3000€/kk, ja joka vuosi tulee palkankorotukset. Työ ei rasita kuin korkeintaan satunnaisesti vähän kroppaa eikä työt taatusti seuraa kotiin. Omaa vastuuta ei nyt niin kauheasti ole, ja jos mokaat, se ei vaaranna ketään eikä pilaa kenenkään elämää. Mitään tulos-tms. vaatimuksia ei ole. Lisäksi hän työskentelee useimmiten hyvin itsenäisesti, eikä kukaan huohota niskaan. Tästä päästäänkin seuraavaan sanomisen aiheeseen.
Vaikka työ onkin itsenäistä, se ei tarkoita sitä, että joka päivä voi lähteä 1-3.5 h aiemmin töistä ennen kuin työaika loppuu (useimmiten hän lähtee 2-2.5 h ennen työajan loppumista paitsi perjantaisin, jollloin lähtö koittaa yleensä 3.5 h aiemmin, joskus jopa 4 h aiemmin). Hänellä on siis 8.5 h työpäivä, josta 0.5 h on palkatonta ruokatuntia, ei liukumia. Käytännössä hän siis tekee useimmiten 5.5-6.5 h työpäivän 8 h työpäivän palkalla. Hänellä ei siis ole mitään syytä miksi pitäisi lähteä töistä aiemmin (lääkäri tms.), vaan hän lähtee ihan vaan kotiin. Hän ei välillä ole edes tehnyt kaikkia työtehtäviään loppuun ennen kotiinlähtöä, vaan välillä hänen työtehtäviensä loppuunsaattaminen kaatuu minun niskaani, lähin kollega kun olen. Myös muut työkaverit, jotka ei työskentele saman asian parissa, on joutuneet sekaantumaan hänen työtehtäviinsä. He ovat yhtäkkiä huomanneet, ettei hän olekaan paikalla, mutta asia x pitää tehdä saman tien, että heidän omat työtehtävät edistyy.
Etenkin tuo liian aikaisin töistä lähteminen on hänelle tosi arka asia (varmaankin koska tietää tekevänsä väärin), ja kun joku on edes yrittänyt hänelle siitä sanoa hän on suuttunut ja mennyt saman tien puolustusasemiin. Nyt yksi työkaveri on kuitenkin saanut tarpeekseen tuosta menosta, ja on menossa valittamaan asiasta pomolle. Saa nähdä, miten käy... Itse olen yrittänyt ottaa asian puheeksi, mutta olen tullut vihaisesti teilatuksi saman tien. Jos kollegalle näyttäisin tämän tekstin, välit todellakin menisi saman tien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko lopettaa sen jatkuvan itsesi ylistämisen ja varsinkin tekemiesi ruokien ylistämisen. Me muut ei niitä päästä maistamaan eikä ne näytä mitenkään "niiiiiiiin hyvääältä", että niitä pitäisi olla joka päivä ylistämässä. Se makaronilaatikkokin näyttää ihan tavalliselta makrulaatikolta. Ja joku siskonmakkarasoppa pakastevihanneksista ei voi mitenkään olla "niiiiin järjettömän hyvääääää".
Voi luoja, mullakin on tällainen oman elämänsä masterchef lähipiirissä. Hän tekee kyllä erinomaista viskikakkua, mutta ne hänen muut ruokansa eivät ole kovin hyviä, eivät edes kauniita. Tekee "terveellistä", eli suola ja rasva minimissä. Olen hänen ruokiaan maistanut. Ihan syömäkelpoista, mutta siinäpä se.
Mullakin on tällainen masterchef tuttu. Haluaisin sanoa, että ne huonosti tarkennetut kuvat sekaisella hellalla keittiössä tai olohuoneen sekaisella pöydällä ei oikeasti näytä siltä että nyt on niiiiiin uskomattoman hyvää ja # soooo good.
Tykkään kivoista ruokakuvista somessa kyllä. Mutta en ymmärrä miksei sitä voisi edes esim tarkentaa siihen munakokkeliin tai siirtää sivuun jonkun tahraisen juomalasin vierestä.
Vierailija kirjoitti:
. Mutta en ymmärrä miksei sitä voisi edes esim tarkentaa siihen munakokkeliin tai siirtää sivuun jonkun tahraisen juomalasin vierestä.
Tarkentaa munakokkeliin 😂
Jos syö liian vähän ja on ketoosissa silloin henki haisee pahalle. Paha haju tulee hengitysilmaan keuhkoista. Haju on hirveä. Eli ruokaa lisää.
Sitten jos on mahassa ja ruokatorvessa vikaa, tulee hajut mahasta.