Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Anne, lopeta se saikutus tai saat tästäkin työpaikasta potkut.

Vierailija kirjoitti:

Anne, lopeta se saikutus tai saat tästäkin työpaikasta potkut.

Tunnetaankohan me sama henkilö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että luomuilunsa menee välillä pahasti yli. Esim.pesevät lapsen hampaat jollain luomuhammastahnalla ja lapsen suu on täynnä reikiä. Hammaslääkäristä asiaan puuttuneet ja uhanneet tehdä lasun, josta ystävä on pahana. Ei kuulema johdu hammastahnasta vaan geeneistä, kun vanhemmillakin on reikiä. Johtuisikohan kuitenkin siitä hammastahnasta... Ei ole normaalia, että tokaluokkalaisella on ollut jo lähemmäs 20 reikää.

Lisäksi ovat koko perhe huomattavan ylipainoisia (en tiedä miten on edes mahdollista niillä luomuruuilla). Tästä tekisi mieli sanoa siinä kohtaa, kun ystävä alkaa saarnata minulle (hoikalle ja urheilulliselle) kuinka ruokani, pesuaineeni ym. ovat myrkkyä, kun eivät ole luomua.

Outo hammastahna, jos aiheuttaa reikiä.

Hammashoitajana olen nähnyt näiden luomuilijoiden tekemät tuhot lastensa hampaissa. Se on aivan järkyttävää. Se on lapsen terveyden laiminlyöntiä ja lasuja todellakin tehtiin täysin syystä.

Ja tiedoksi, että nämä "geenit" on yleinen vitsi hammaslääkäreiden keskuudessa. Sellaista ei ole kuin huonot hammasgeenit. Kiille/kehityshäiriö voi olla, mutta muuten perusterveeltä lapselta sekään ei hampaita tuhoa, kun hoidetaan oikein hammaslääkärissä ja kotona. (Omalla lapsellani oli osittaista kiillehäiriötä, joten tiedän, mistä puhun.)

Allekirjoitan. Ja vanhempana, joka mokasi tässä. Meillä riitti reikiintymiskierteeseen se, että ei otettu päiväkodissa fluoritabletteja, kotona sentään käytettiin fluorihammastahnaa. Yhdellä kolmesta lapsesta näin, opittiin sentään ja kaikkien lasten hampaat on onneksi nyt kunnossa.

Että olit kamala vaimo hienolle miehelle. Että se, että lähdit avioliitosta, koitui lopulta miehen onneksi. Että olit hirviöminiä ja kohtelit mukavia appivanhempiasi tylysti. Että oli kamalaa sinulta viedä lapset toiselle puolelle Suomea ilman syytä. Että olen aina pitänyt sinua yksinkertaisena. Että miehesi ei ollut terapian tarpeessa, mutta sinä olet. Että miehen uusi vaimo on yksi ihastuttavimmista naista, jonka tunnen.

Jätän tämän kuitenkin sanomatta sillä en halua pitää enää mitään yhteyttä sinuun.

Miksi annat pienen lapsen juoda samasta pullosta kuin sinä ja syödä samalla lusikalla? Ja ihmettelet kun on reikiä hampaissa. Olet käynyt lapsen kanssa hammasneuvoloissa joissa on varmasti puhuttu kariesbakteerin tarttumisesta..

Sanon kaikki ystävälle itselleen. En hänen "selän takana", koska ystävyys perustuu luottamukseen ja luotettavuuteen. Luottamusta ei selän takana ansaita,

Jos lopettaisit muiden syyttelyn lapsesi häiriökäytöksesi vuoksi.

Aina syy kavereissa, opettajassa ja kaikissa muissa, paitsi lapsessasi kun koulusta tulee negatiivista palautetta.

Jos suomalaiset miehet eivät kelpaa, lopettaisit heidän arvostelunsa.

Ei jaksa enää kuunnella miessuhteista, jotka alkavat ja päättyvät aina pian ja samoin.

Omaa mielipidettäni en voi sanoa, siitä suututaan verisesti.

Ikävää, kun ei itse sinisilmäisenä näe että mies on vaan sen yhden asian perässä, joka kerta se on suurta rakkautta, kuukauden, pari.

Että lopettaisi jatkuvan valituksen työkiireistä ja stressistä, jos ei aio tehdä asialle ikinä mitään. Ajaisi pitkät partakarvat pois. Lopettaisi hyvesignaloinnin.

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat jotenkin vähän teennäiseltä. Ikään kuin et puhuisi ihan rehellisesti asioista. Olet kiinnostava ihminen, mutta tuollainen esittäminen joskus vähän ihmetyttää.

Ehkä on kysymys small talkista.

Hän ei vain halua avautua sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.

Taidan olla autisti tai jotain, mutten ymmärrä mitä ideaa tuollaisessa valittamisessa on ja että toisen pitäisi vaan vissiin olla että "aijaa, no vooi vooi". Onko se hyödyllistä? Tuntuu paljon hyödyllisemmältä yrittää ratkaista ne ongelmat kuin vain voivotella.

Eikös tuossa aika selvästi sanottu mitä ideaa siinä on. Omien ajatusten selvittely. Ihminen haluaa ratkaista asian itse ja hänen olisi helpompaa tehdä se, jos hän saisi puhua asiasta toisen häiritsemättä neuvoillaan. Tätä tehdään terapiassakin, kyllä se toimii pienemmissä ongelmissa myös.

Itse olen tosi varovainen puhumaan asioistani, jos en ole satavarma että toinen ei ole sitä tyyppiä että alkaa tykittää neuvojaan. Kun juttu on vähän niin että en usko muiden tietävän minua paremmin miten minun asiani kannattaa hoitaa. Tämä on tietysti monelle punainen vaate. Aika moni uskoo ymmärtävänsä muiden asiat paremmin kuin he itse.

Tollaisessa tilanteessa kannattaa etukäteen mainita että "en kaipaa neuvoja (vaan kuuntelevaa korvaa)".

Ei kaikki tiedä, mitä "tehdä" toisen tuskaa kohdatessa. Joistakin se on kiusalllista tai aiheuttaa avuttomuuden tunteita, jos kotona ei ole koskaan tunteista puhuttu.

Mutta jos ystävälläsi on tapana antaa neuvoja, voit jo avautuessasi päättää etukäteen kertoa hänelle että toivot hänen vain kuuntelevan. Tee se ystävällisesti.

Kiitos neuvostasi. Usko tai älä, olen keksinyt tuon itsekin. Olen sanonut erittäin selvästi että kaipaan kuuntelijaa, en muuta. Olen myös sanonut että en pidä neuvomisesta. Asiasta on riideltykin oikein kunnolla. Neuvojilla vain se neuvominen on niin verissä että osa ei usko millään. Ymmärrän kyllä mistä se tarve tulee, mutta se on silti raivostuttavaa.

No katsos kun sen ystävyyden pitäisi olla vastavuoroista. Ei kukaan saa mitään oksennusämpärinä toimimisesta. Neuvomisesta saa edes ongelmanratkaisun ilon ja vähän stimulaatiota aivoille.

En oikein ymmärrä, miksi haluat kuormittaa ystäviäsi murheillasi, joita et edes yritä ratkoa? Tai jos ongelma on oikeasti ratkaisematon, eihän se silloin puhumalla parane. Lisäksi on tosi väärin sitä ystävää kohtaan vuodesta toiseen märistä niistä samoista ongelmista, joita ei muka voi ratkaista.

Onneksi parantumaton, etenevä sairauteni ei ole estänyt ystävyyksiäni, eivätkä he ole koskaan olleet niin huonoja ystäviä että olisivat joko neuvoneet minua sairaudessani maallikkoina, tai kieltäneet kertomasta mitä minulle kuuluu, ja missä tilassa sairauteni on menossa.

Et sinä voi ratkaista minun sairauttani, vaikka varmasti ajattelet ylemmyysharhoissasi siihen pystyväsi. 

Jännä myös tuo, että toisille normaali keskustelu on täysin mahdotonta, jokainen asia on ongelma mikä pitää ratkaista, ja jos ei ratkaisua arvosteta, niin sitten on tosien parempi olla vain hiljaa. Onko teillä joku kehitysvammaisuus vai mistä se johtuu?

Kun tapaat kaverin, ja kysyt mitä kuuluu, hänen on vastattava hyvää, koska jos hän sanoo että ei niin hyvää nyt, kun 15v koira lopetettiin eilen, ja surettaa, niin hän saa sinulta ratkaisuryöpyn suruunsa.

Kun hän sitten sanoo että on kyllä ollut kuumat ilmat, hellettäkin viikko, sattuikin tähän loman alkuun heti tämmöiset säät, niin sinä vastaat siihen että hommaa ilmalämpöpumppu, muista juoda paljon ja pysyttele pois auringosta sen sijaan että sanoisit että niinpä, on kyllä tälle kesälle hellettä piisannut.

Rasittavia tuollaiset.

Sinä olet jo vuosia valittanut ja kärsinyt miehesi alkoholiongelmasta. Koko teidän perhe kärsii. Lapset oireilevat ja voivat huonosti.

Lähde, hyvä ihminen. Lähde!

Ota apu vastaan ja anna lapsillesi mahdollisuus turvalliseen lapsuuteen.

Että anna niitä kissoja pois sieltä ahtaasta kaupunkiasunnostasi.

Vastavalmistuneena ei saa asiantuntijan paikkoja. Omalle alalle pääsy tarkoittaa, että aloitetaan niistä entry level -rooleista, vaikka olisi tutkinto. Kannattaisi nyt vaan päästä työelämään kiinni, kun tutkinto on vielä tuore ja työharjoittelu riittää kokemukseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.

Taidan olla autisti tai jotain, mutten ymmärrä mitä ideaa tuollaisessa valittamisessa on ja että toisen pitäisi vaan vissiin olla että "aijaa, no vooi vooi". Onko se hyödyllistä? Tuntuu paljon hyödyllisemmältä yrittää ratkaista ne ongelmat kuin vain voivotella.

Eikös tuossa aika selvästi sanottu mitä ideaa siinä on. Omien ajatusten selvittely. Ihminen haluaa ratkaista asian itse ja hänen olisi helpompaa tehdä se, jos hän saisi puhua asiasta toisen häiritsemättä neuvoillaan. Tätä tehdään terapiassakin, kyllä se toimii pienemmissä ongelmissa myös.

Itse olen tosi varovainen puhumaan asioistani, jos en ole satavarma että toinen ei ole sitä tyyppiä että alkaa tykittää neuvojaan. Kun juttu on vähän niin että en usko muiden tietävän minua paremmin miten minun asiani kannattaa hoitaa. Tämä on tietysti monelle punainen vaate. Aika moni uskoo ymmärtävänsä muiden asiat paremmin kuin he itse.

Tollaisessa tilanteessa kannattaa etukäteen mainita että "en kaipaa neuvoja (vaan kuuntelevaa korvaa)".

Ei kaikki tiedä, mitä "tehdä" toisen tuskaa kohdatessa. Joistakin se on kiusalllista tai aiheuttaa avuttomuuden tunteita, jos kotona ei ole koskaan tunteista puhuttu.

Mutta jos ystävälläsi on tapana antaa neuvoja, voit jo avautuessasi päättää etukäteen kertoa hänelle että toivot hänen vain kuuntelevan. Tee se ystävällisesti.

Kiitos neuvostasi. Usko tai älä, olen keksinyt tuon itsekin. Olen sanonut erittäin selvästi että kaipaan kuuntelijaa, en muuta. Olen myös sanonut että en pidä neuvomisesta. Asiasta on riideltykin oikein kunnolla. Neuvojilla vain se neuvominen on niin verissä että osa ei usko millään. Ymmärrän kyllä mistä se tarve tulee, mutta se on silti raivostuttavaa.

No katsos kun sen ystävyyden pitäisi olla vastavuoroista. Ei kukaan saa mitään oksennusämpärinä toimimisesta. Neuvomisesta saa edes ongelmanratkaisun ilon ja vähän stimulaatiota aivoille.

En oikein ymmärrä, miksi haluat kuormittaa ystäviäsi murheillasi, joita et edes yritä ratkoa? Tai jos ongelma on oikeasti ratkaisematon, eihän se silloin puhumalla parane. Lisäksi on tosi väärin sitä ystävää kohtaan vuodesta toiseen märistä niistä samoista ongelmista, joita ei muka voi ratkaista.

Onneksi parantumaton, etenevä sairauteni ei ole estänyt ystävyyksiäni, eivätkä he ole koskaan olleet niin huonoja ystäviä että olisivat joko neuvoneet minua sairaudessani maallikkoina, tai kieltäneet kertomasta mitä minulle kuuluu, ja missä tilassa sairauteni on menossa.

Et sinä voi ratkaista minun sairauttani, vaikka varmasti ajattelet ylemmyysharhoissasi siihen pystyväsi. 

Jännä myös tuo, että toisille normaali keskustelu on täysin mahdotonta, jokainen asia on ongelma mikä pitää ratkaista, ja jos ei ratkaisua arvosteta, niin sitten on tosien parempi olla vain hiljaa. Onko teillä joku kehitysvammaisuus vai mistä se johtuu?

Kun tapaat kaverin, ja kysyt mitä kuuluu, hänen on vastattava hyvää, koska jos hän sanoo että ei niin hyvää nyt, kun 15v koira lopetettiin eilen, ja surettaa, niin hän saa sinulta ratkaisuryöpyn suruunsa.

Kun hän sitten sanoo että on kyllä ollut kuumat ilmat, hellettäkin viikko, sattuikin tähän loman alkuun heti tämmöiset säät, niin sinä vastaat siihen että hommaa ilmalämpöpumppu, muista juoda paljon ja pysyttele pois auringosta sen sijaan että sanoisit että niinpä, on kyllä tälle kesälle hellettä piisannut.

Rasittavia tuollaiset.

Suomessa jaksetaan kysyä "mitä kuuluu", vaikka ei oikeasti haluta tietää, eikä jakseta edes kuunnella, jos joku oikeasti alkaa kertoa vastausta kysymykseen. Olen itse testannut tätä suoran vastauksen antamista suoraan kysymykseen. MInultakin joku ennestään tuntematon ihminen on kysynyt tuon kysymyksen. Minusta on on täysin hölmöä tuntemattomilta ylipäänsä kysyä tuollaisia kysymyksiä. Joku myönteistä ajattelua opettava psykologi ohjaisi sanomaan vaikka, että "onko sulla ollut yhtä huono päivä kuin mulla?" Ihminen usein valitsee vastakkaisen asenteen ja luultavasti vastaisi, että "no ei se nyt sentään ihan huonokaan ole ollut".

"Lopeta päihteet. Mene töihin. Ala opiskella." ym. vastaavat lauseet (käskyt ja neuvot) on kuulemma psykologin mielestä sellaisia, jotka aiheutavat vain lisää vastahankaisuutta ja negatiivisuutta. Se johtuu siitä, että tällaisissa lauseissa pyritään toisen muuttamiseen, mistä kukaan ei pidä. Tuskin näitä lauseita viljelevä itsekään tykkäisi, jos joku häntä komentaisi samoin. Oikea lause olisi sanoa "työnteko onkin ihan naurettavaa". Se laukaisee yleensä positiivisen vastaväitteen.

Jokaisella on varmaan näitä käskijöitä ja neuvojia tuttavapiirissään, jotka eivät sitten - yllätys yllätys - ota kuitenkaan itse yhtään sen paremmin käskyjä ja neuvoja vastaan muilta, kuten sinulta. Jollet usko, koita vaikka tätä asiaa sellaisen kohdalla, jonka koet neuvovan tai käskevän itseäsi. Koita maksaa samalla asenteella ja katso, tykkäsikö hän muka itse asenteestasi! Ei varmasti tykkää.

Eräällä naisella oli äiti, joka aina moitti hänen valintojaan. Tekipä hän niin tai näin, aina äiti sanoi jotain negatiivista. Kerran tytär oli ostanut verhot, mutta tokaisikin nyt äidilleen itse negatiivisesti, että "ne ovat kyllä aika rumat, tuli varmaan väärä valinta", jolloin äiti, joka aina oli vastakkaista mieltä, tokaisi, että "hyväthän ne ovat".

Jos sanomme toiselle "älä paisko sitä ovea", se on negatiivissävyinen käsky, joka salaa kritisoi toista ("aina sinä olet paiskomassa niitä ovia"-asenne). Jos taas sanomme "laita ovi hiljaa kiinni", sekin on käsky, mutta positiivinen käsky, joka kertoo, että luotamme siihen, että henkilö osaa kyllä sulkea oven hiljaa.

Voi sinua! Olet tavattoman rasittava terveysintoilija. Ymmärrän, että sinulla on ollut vatsavaivoja, jotka ovat viheliäisiä, mutta niitten lääkitseminen on minusta kummallista. Kaikenmaailman terveyslitkut, halpahallista ostetut, kurkumajuomat, inkiväärishotit, vitamiinitabletit, rautalisät ja muut ainekset, joita nyt en muista tai tiedä, niin minusta ne aiheuttavat lisää vatsa- ja muita ongelmia. En hirveä sanoa, että ihosi on keltainen, painosi on laskenut ihan ala rajoille ( syöt jatkuvasti sosekeittoja ja marjapirtelöitä) ja olet rypistynyt ikääsi nähden liiallisesti. Mutta, jos yritän varovasti kommentoida uutta terveyskaupan löytöäsi, että onkohan se todella tarpeellinen, alat kiivaasti väittämään tarvitsevasi juuri tätä havupuujuomaa siihen ja tähän vaivaasi. Toivottavasti se ja muut hankkimasi liemet ja itsehoitotarvikkeet sitten auttavat. Jotenkin tuntuu vain, että erinäisten lääkkeittesi kanssa näillä alkaa olemaan yhteisvaikutuksia terveyteesi epäedulliseen suuntaan. Olen huolissani, olet vanha ystäväni, antaisit minulle kerrankin suunvuoron.

Vierailija kirjoitti:

Voi sinua! Olet tavattoman rasittava terveysintoilija. Ymmärrän, että sinulla on ollut vatsavaivoja, jotka ovat viheliäisiä, mutta niitten lääkitseminen on minusta kummallista. Kaikenmaailman terveyslitkut, halpahallista ostetut, kurkumajuomat, inkiväärishotit, vitamiinitabletit, rautalisät ja muut ainekset, joita nyt en muista tai tiedä, niin minusta ne aiheuttavat lisää vatsa- ja muita ongelmia. En hirveä sanoa, että ihosi on keltainen, painosi on laskenut ihan ala rajoille ( syöt jatkuvasti sosekeittoja ja marjapirtelöitä) ja olet rypistynyt ikääsi nähden liiallisesti. Mutta, jos yritän varovasti kommentoida uutta terveyskaupan löytöäsi, että onkohan se todella tarpeellinen, alat kiivaasti väittämään tarvitsevasi juuri tätä havupuujuomaa siihen ja tähän vaivaasi. Toivottavasti se ja muut hankkimasi liemet ja itsehoitotarvikkeet sitten auttavat. Jotenkin tuntuu vain, että erinäisten lääkkeittesi kanssa näillä alkaa olemaan yhteisvaikutuksia terveyteesi epäedulliseen suuntaan. Olen huolissani, olet vanha ystäväni, antaisit minulle kerrankin suunvuoron.

Minullakin on tuttu, joka "ei juo lainkaan kahvia kofeiinin takia", vaan kahvin sijaan hän lipittää muita juomia. Mutta sitten hän kuitenkin juo mm. kaakaota ja syö suklaata.

Kyllä näitä "terveysintoilijoita" aina riittää, jota innostuvat jostain yhdestä asiasta. Antaa heidän olla. Eihän se sinun kroppaasi koske, vaan hänen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi otit heti uuden miehen kun vanhan jätit? Ja vielä asumaan luoksesi. Etkö ymmärrä, että välillä voi asua hetken aikaa yksinkin.

Minullekin sanottiin noin, kun uusi mies muutti epävirallisesti lähes heti luokseni, kun entinen lähti. Kuulin monestakin suunnasta, että ei tule kestämään. Yhdessä ollaan oltu kohta 30v enkä päivääkään vaihtaisi.

Mene terapiaan, töihin ja aikuistu. Lopeta tyhjä draaman pyöritys. Kohtaa tosiasiat; kaikki kaverisi ovat kadonneet vuosien saatossa sinun tarvitsevuutesi ja mustasukkaisuutesi vuoksi. Ja opettele kuuntelemaan puhumatta koko ajan päälle.

Älä aina ruikuta, on raskasta kuunnella loputonta valitusta asioista, joihin löytyisi ratkaisu, jos yrittäisit.