Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Niille sekakäyttäjille, mulsuille ja kaljamahaisille naimisissa oleville miehille antaminen ei ole mitenkään ihailtavaa, eikä meistä kukaan ole sinulle kateellinen.

Minua ahdistaa puolestasi, kun kutsut tuntemattomia ja selkeästi epätasapainoisia yksilöitä kotiisi netistä ja baarista tutustumatta heihin tuntiakaan. Olet tullut pelotelluksi, uhkailluksi, ryöstetyksi näiden valintojen seurauksena, milloin opit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan ajatellut, että lapsesi vaikea allergia ja iho-oireet voisi johtua siitä, että tupakoit koko raskautesi ajan?

Tämä.  noiden lisäksi astma, oppimisvaikeudet ja muut diagnoosit. Poltit askin päivässä ellet enemmänkin raskauden aikana, mutta olit tyytyväinen itseesi kun lopetit synnytykseen polttamisen.. Ei se siinä kohtaa enää lasta auta.

Uskon tähän heti kun tutkimus tehdään niin että otetaan normaaliälyinen henkilö jolla ei ole itsellään, ja jonka lähisuvussa ei ole mitään "diagnooseja", jolla on hyvät koulutodistukset ja mutenkin on hyvin elämässään pärjäävä, ja lähisuku myös, ja verrataan tätä tupakoitsijaa noiden mainitsemieni piirteiden omaavaan tupakoitsijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettei koko ajan tilaisi Matsmartilta herkkuja (kun ostaa muutenkin älyttömät määrät jo kaupoista. Joka päivä syö herkkuja) ja huijaa itseään väittämällä että ne "herkut" ei tule hälle. Olisi joskus esim kiva kokata yhdessä, mutta tiedän että hän ei pysty kokkaamaan seisten ollenkaan vaan aina pitää istua (myös kun paistaa, mikä sinänsä on terveysriski jos tulikuumaa paistorasvaa lentää naamalle/silmiin)

Miksi hänen pitäisi kokkailla seisten, jos laitatte yhdessä ruokaa? Senkö takia, että sulla on pakkomielle, että ruokaa ei voi laittaa istuen? Mitenkähän sulle kävis, jos joutuisit pyörätuoliin?

Tätä nauroin itsekin :D Minä en pysty seisomaan paikallani tasapaino/verenpainehommien takia, vaan aina jos esim pilppuan salaattia niin teen sen istuen.

Vierailija kirjoitti:

Mene terapiaan, töihin ja aikuistu. Lopeta tyhjä draaman pyöritys. Kohtaa tosiasiat; kaikki kaverisi ovat kadonneet vuosien saatossa sinun tarvitsevuutesi ja mustasukkaisuutesi vuoksi. Ja opettele kuuntelemaan puhumatta koko ajan päälle.

Miten ihminen voi mennä terapiaan jos hänellä ei ole töitä? Tiedätkö yhtään kuinka paljon terapiakäynnit maksavat ?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ok jatkuvasti pyydellä palveluksia tyyliin "sä varmaan voit heittää mut sinne?", "sähän voisitkin ottaa meidän lapset perjantaina hoitoon, ne niin tykkää susta ja meillä on Matin kanssa menoa", "Sä varmaan voit tulla leipomaan lasten synttäreitä varten meille koko lauantaiksi, tarttisin vähä jeesiä". Etkä koskaan edes sano kiitos, tai osoita kiitollisuutta antamastani avusta. Kuitenkin kun itse tarvin apua, niin sulla on kiireitä. Opettele pyytämään kohteliaasti, älä olettavasti ja osoita vilpitöntä kiitollisuutta.

Siis vitsi miten paljon mua riepoo tommoset olettavat pyynnöt ja sitten ne naamioidaan lasten tai kehujen avulla sellaisiksi, ettei niistä voi kieltäytyäkään. Voi saatana sentään.

"En mä ikävä kyllä voi. Sun täytyy kysyä joltain toiselta."

Niin vastaat seuraavalla kerralla. Jos hyväksikäyttäjäsi alkaa tentata, että mitä suunnitelmia/menoja sulla (muka) on ettet voi, niin vastaat lyhyesti että "se on henkilökohtainen asia", etkä selittele mitään sen enempää, vaikka toinen hyppisi päällään raivosta edessäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anne, lopeta se saikutus tai saat tästäkin työpaikasta potkut.

Tunnetaankohan me sama henkilö?

Anne jää kohta eläkkeelle. Turha sitä on enää kouluttaa.

Tuo sinun "suvaitsevaisuutesi" on aika yksisuuntaista. "Suvaitset" 100% Suomeen tulijoista, mutta et suvaitse n. 20% Suomessa olevista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.

Taidan olla autisti tai jotain, mutten ymmärrä mitä ideaa tuollaisessa valittamisessa on ja että toisen pitäisi vaan vissiin olla että "aijaa, no vooi vooi". Onko se hyödyllistä? Tuntuu paljon hyödyllisemmältä yrittää ratkaista ne ongelmat kuin vain voivotella.

Eikös tuossa aika selvästi sanottu mitä ideaa siinä on. Omien ajatusten selvittely. Ihminen haluaa ratkaista asian itse ja hänen olisi helpompaa tehdä se, jos hän saisi puhua asiasta toisen häiritsemättä neuvoillaan. Tätä tehdään terapiassakin, kyllä se toimii pienemmissä ongelmissa myös.

Itse olen tosi varovainen puhumaan asioistani, jos en ole satavarma että toinen ei ole sitä tyyppiä että alkaa tykittää neuvojaan. Kun juttu on vähän niin että en usko muiden tietävän minua paremmin miten minun asiani kannattaa hoitaa. Tämä on tietysti monelle punainen vaate. Aika moni uskoo ymmärtävänsä muiden asiat paremmin kuin he itse.

Tollaisessa tilanteessa kannattaa etukäteen mainita että "en kaipaa neuvoja (vaan kuuntelevaa korvaa)".

Ei kaikki tiedä, mitä "tehdä" toisen tuskaa kohdatessa. Joistakin se on kiusalllista tai aiheuttaa avuttomuuden tunteita, jos kotona ei ole koskaan tunteista puhuttu.

Mutta jos ystävälläsi on tapana antaa neuvoja, voit jo avautuessasi päättää etukäteen kertoa hänelle että toivot hänen vain kuuntelevan. Tee se ystävällisesti.

Kiitos neuvostasi. Usko tai älä, olen keksinyt tuon itsekin. Olen sanonut erittäin selvästi että kaipaan kuuntelijaa, en muuta. Olen myös sanonut että en pidä neuvomisesta. Asiasta on riideltykin oikein kunnolla. Neuvojilla vain se neuvominen on niin verissä että osa ei usko millään. Ymmärrän kyllä mistä se tarve tulee, mutta se on silti raivostuttavaa.

No katsos kun sen ystävyyden pitäisi olla vastavuoroista. Ei kukaan saa mitään oksennusämpärinä toimimisesta. Neuvomisesta saa edes ongelmanratkaisun ilon ja vähän stimulaatiota aivoille.

En oikein ymmärrä, miksi haluat kuormittaa ystäviäsi murheillasi, joita et edes yritä ratkoa? Tai jos ongelma on oikeasti ratkaisematon, eihän se silloin puhumalla parane. Lisäksi on tosi väärin sitä ystävää kohtaan vuodesta toiseen märistä niistä samoista ongelmista, joita ei muka voi ratkaista.

Onneksi parantumaton, etenevä sairauteni ei ole estänyt ystävyyksiäni, eivätkä he ole koskaan olleet niin huonoja ystäviä että olisivat joko neuvoneet minua sairaudessani maallikkoina, tai kieltäneet kertomasta mitä minulle kuuluu, ja missä tilassa sairauteni on menossa.

Et sinä voi ratkaista minun sairauttani, vaikka varmasti ajattelet ylemmyysharhoissasi siihen pystyväsi. 

Jännä myös tuo, että toisille normaali keskustelu on täysin mahdotonta, jokainen asia on ongelma mikä pitää ratkaista, ja jos ei ratkaisua arvosteta, niin sitten on tosien parempi olla vain hiljaa. Onko teillä joku kehitysvammaisuus vai mistä se johtuu?

Kun tapaat kaverin, ja kysyt mitä kuuluu, hänen on vastattava hyvää, koska jos hän sanoo että ei niin hyvää nyt, kun 15v koira lopetettiin eilen, ja surettaa, niin hän saa sinulta ratkaisuryöpyn suruunsa.

Kun hän sitten sanoo että on kyllä ollut kuumat ilmat, hellettäkin viikko, sattuikin tähän loman alkuun heti tämmöiset säät, niin sinä vastaat siihen että hommaa ilmalämpöpumppu, muista juoda paljon ja pysyttele pois auringosta sen sijaan että sanoisit että niinpä, on kyllä tälle kesälle hellettä piisannut.

Rasittavia tuollaiset.

Mä taas ymmärrän ihan hyvin näitä neuvojia, koska en itsekään jaksaisi vain kuunnella ja kuunnella jonkun samaa ruikutusta joka tapaamiskerralla.

Mies taas kävi vieraissa/ei ole rahaa/en mene töihin, koska työ ei saa määrittää itseisarvoani/on kuuma, kylmä, liian synkkää, liian valoisaa/elämä on tylsää

Kyllä siinä tulee vinkki jos toimen mieleen, millä toimen voisi elämäänsä parantaa.

En nyt jaksa vain kuunnella toisen monologivalitusta joka ikinen kerta kun nähdään. Monet asiat ovat ratkaistavissa tai helpotettavissa, mutta sitä ei ole kai ole kiva kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.

Taidan olla autisti tai jotain, mutten ymmärrä mitä ideaa tuollaisessa valittamisessa on ja että toisen pitäisi vaan vissiin olla että "aijaa, no vooi vooi". Onko se hyödyllistä? Tuntuu paljon hyödyllisemmältä yrittää ratkaista ne ongelmat kuin vain voivotella.

Eikös tuossa aika selvästi sanottu mitä ideaa siinä on. Omien ajatusten selvittely. Ihminen haluaa ratkaista asian itse ja hänen olisi helpompaa tehdä se, jos hän saisi puhua asiasta toisen häiritsemättä neuvoillaan. Tätä tehdään terapiassakin, kyllä se toimii pienemmissä ongelmissa myös.

Itse olen tosi varovainen puhumaan asioistani, jos en ole satavarma että toinen ei ole sitä tyyppiä että alkaa tykittää neuvojaan. Kun juttu on vähän niin että en usko muiden tietävän minua paremmin miten minun asiani kannattaa hoitaa. Tämä on tietysti monelle punainen vaate. Aika moni uskoo ymmärtävänsä muiden asiat paremmin kuin he itse.

Tollaisessa tilanteessa kannattaa etukäteen mainita että "en kaipaa neuvoja (vaan kuuntelevaa korvaa)".

Ei kaikki tiedä, mitä "tehdä" toisen tuskaa kohdatessa. Joistakin se on kiusalllista tai aiheuttaa avuttomuuden tunteita, jos kotona ei ole koskaan tunteista puhuttu.

Mutta jos ystävälläsi on tapana antaa neuvoja, voit jo avautuessasi päättää etukäteen kertoa hänelle että toivot hänen vain kuuntelevan. Tee se ystävällisesti.

Kiitos neuvostasi. Usko tai älä, olen keksinyt tuon itsekin. Olen sanonut erittäin selvästi että kaipaan kuuntelijaa, en muuta. Olen myös sanonut että en pidä neuvomisesta. Asiasta on riideltykin oikein kunnolla. Neuvojilla vain se neuvominen on niin verissä että osa ei usko millään. Ymmärrän kyllä mistä se tarve tulee, mutta se on silti raivostuttavaa.

No katsos kun sen ystävyyden pitäisi olla vastavuoroista. Ei kukaan saa mitään oksennusämpärinä toimimisesta. Neuvomisesta saa edes ongelmanratkaisun ilon ja vähän stimulaatiota aivoille.

En oikein ymmärrä, miksi haluat kuormittaa ystäviäsi murheillasi, joita et edes yritä ratkoa? Tai jos ongelma on oikeasti ratkaisematon, eihän se silloin puhumalla parane. Lisäksi on tosi väärin sitä ystävää kohtaan vuodesta toiseen märistä niistä samoista ongelmista, joita ei muka voi ratkaista.

Onneksi parantumaton, etenevä sairauteni ei ole estänyt ystävyyksiäni, eivätkä he ole koskaan olleet niin huonoja ystäviä että olisivat joko neuvoneet minua sairaudessani maallikkoina, tai kieltäneet kertomasta mitä minulle kuuluu, ja missä tilassa sairauteni on menossa.

Et sinä voi ratkaista minun sairauttani, vaikka varmasti ajattelet ylemmyysharhoissasi siihen pystyväsi. 

Jännä myös tuo, että toisille normaali keskustelu on täysin mahdotonta, jokainen asia on ongelma mikä pitää ratkaista, ja jos ei ratkaisua arvosteta, niin sitten on tosien parempi olla vain hiljaa. Onko teillä joku kehitysvammaisuus vai mistä se johtuu?

Kun tapaat kaverin, ja kysyt mitä kuuluu, hänen on vastattava hyvää, koska jos hän sanoo että ei niin hyvää nyt, kun 15v koira lopetettiin eilen, ja surettaa, niin hän saa sinulta ratkaisuryöpyn suruunsa.

Kun hän sitten sanoo että on kyllä ollut kuumat ilmat, hellettäkin viikko, sattuikin tähän loman alkuun heti tämmöiset säät, niin sinä vastaat siihen että hommaa ilmalämpöpumppu, muista juoda paljon ja pysyttele pois auringosta sen sijaan että sanoisit että niinpä, on kyllä tälle kesälle hellettä piisannut.

Rasittavia tuollaiset.

Mä taas ymmärrän ihan hyvin näitä neuvojia, koska en itsekään jaksaisi vain kuunnella ja kuunnella jonkun samaa ruikutusta joka tapaamiskerralla.

Mies taas kävi vieraissa/ei ole rahaa/en mene töihin, koska työ ei saa määrittää itseisarvoani/on kuuma, kylmä, liian synkkää, liian valoisaa/elämä on tylsää

Kyllä siinä tulee vinkki jos toimen mieleen, millä toimen voisi elämäänsä parantaa.

En nyt jaksa vain kuunnella toisen monologivalitusta joka ikinen kerta kun nähdään. Monet asiat ovat ratkaistavissa tai helpotettavissa, mutta sitä ei ole kai ole kiva kuulla.

Monen elämä ois jo siten parempaa, jos teitä vinkin mieleen saajia olisi vähän vähempi ja kuuntelijoita enempi.

Miksei tule mieleen mieleen, että se kaverisi osaa kyllä sitten pyytää, jos hän neuvoasi kaipaisi, jos hän kerran muutenkin asioistaan saa suunsa auki?

Jätä heti väkivaltainen ja henkisesti sairas puolisosi. Siitä ei valitettavasti voi tulla enää mitään. Sinulla on mahdollisuus ja oikeus olla vielä onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Että on käsittämättömän itsekäs. Selittää loputtomasti omasta elämästään, ei koskaan kysy kuulumisia. Ja kaiken tämän päälle on tekopyhä - vaikkakin olevinaan kovasti uskovainen. On maailman paskin lähimmäinen ja aikoinaan surkea äiti. Siinäpä ne enimmät.

Miksi olet tällaisen ihmisen ystävä?

Vierailija kirjoitti:

Nuo leuassasi rehottavat partakarvat voisi poistaa laserilla. Ne näkyvät sivuvalossa todella selvästi.

Pidät itseäsi naisellisena mutta parta ei siihen kuulu.

Muutama ihokarvat ei tarkoita partaa edes amisteinillä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että aika epätodennäköistä, että jokainen ihminen hänen lähipiirissä (isä, ex, kaveri, työkaveri) olisi narsisti.

Mulla: ex, toinen vanhemmista ja entinen kollega (kunnes irtisanottiin epäasiallisesta käytöksestä). 

On se mahdollista. 

Voisiko olla mahdollista, että he olisivat hankalia ihmisiä, eivät narsisteja?

Nämä kolme ovat olleet oikeita narsisteja. Vanhemmallani on dg. Toivon että ex on myös saanut dg:n ja sitä kautta apua henkiseen puoleensa. Kollegasta olisi paljonkin juttua, mutta ehkäpä kerron joskus toiste. 

Kyllä mun on tehnyt mieli sanoa jollekin, että "pidä nyt #&%"! se suusi kiinni, kun puhun, en halua mitään neuvoja ym., vaan purkaa ainoastaan ajatuksiani, opettele nyt jo kuuntelemaan ja pitämään itse suusi kiinni".

Mutta enpä vaan ole sanonut. Siitä vasta polemiikki tulisi.

Minusta ongelma on kyllä sillä osapuolella, joka neuvoo toista pyytämättä.

Asia muuttuisi jo sillä parempaan suuntaan, jos toinen edes kysyisi ensin, että "kaipaatko multa ehkä jotain neuvoja tuohon asiaan?" Sitten voisi suoraan vastata kysymykseen ja asia hoituisi sillä.

Mutta yleensä se toinen aloittaa, että "no en nyt oikein osaa neuvoa, mitä sinun pitäisi tuossa asiassa tehdä...", johon tekisi mieli huutaa, että "onko tässä joku edes pyytänyt sinun neuvojasi!"

Vierailija kirjoitti:

Tämä sopii monelle tässä ketjussa, mutta erityisesti eräälle ystävälleni:

Jos oikeasti pidät minua niin kamalana, kerro se suoraan, tai jos et siihen pysty, lakkaa yhteydenpito kanssani. Minä tulen luoksesi vaikka sinä et tule koskaan minun, ajattelet jostakin syystä että olen ärsyttävä ihminen ja huono ystävä (näin olen päätellyt), vaikka koitan järjestää vähäisestä vapaa-ajastani näkemisellesi aikaa. Myös minulla on rankkaa, ei vain sinulla. Minulla on myös minua arvostavia ystäviä, jos jokin käytöksessäni vaivaa, etkä siitä halua kuitenkaan kertoa ja halveksit minua, pyydän ettet käytä aikaani. En halua olla ystävä ihmisen kanssa, joka ajattelee minusta näin selkäni takana. Et sinäkään ole täydellinen, miksi vaadit sitä minulta.

Eikös tuollainen "ystävä" ole helppo vain jättää sen kummempaa numeroa tekemättä? Jos hän ei kerran välitä sinusta, pitää sinua ärsyttävänä eikä edes halua käydä luonasi, niin miksi edes haluat olla hänen seurassaan? Keskity mieluummin niihin mukaviin ihmisiin lähipiirissäsi, joita sinulla kuitenkin onneksi on.

Älä vertaile omaa elämääsi muiden elämään.

Oletko ajatellut ,että et voita sillä yhtään mitään itsellesi. Juokset vain ja ainoastaan itsesi kanssa kilpaa. Opettele ulos vertailusta saat tilalle hyvän ja tasapainoisen olon.👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anne, lopeta se saikutus tai saat tästäkin työpaikasta potkut.

Tunnetaankohan me sama henkilö?

Anne jää kohta eläkkeelle. Turha sitä on enää kouluttaa.

No sitten ei ole sama henkilö.

Viha vie viljan maasta ja kateus kalat vesistä.

Vierailija kirjoitti:

A. Noi tatskat + lyhyet hiukset + lihavuus ei kaunista sua. Hmm on ehkä tarkoituksellista?

B. Oot rasittava

Terveisin Porvoon kaunein mamma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä sopii monelle tässä ketjussa, mutta erityisesti eräälle ystävälleni:

Jos oikeasti pidät minua niin kamalana, kerro se suoraan, tai jos et siihen pysty, lakkaa yhteydenpito kanssani. Minä tulen luoksesi vaikka sinä et tule koskaan minun, ajattelet jostakin syystä että olen ärsyttävä ihminen ja huono ystävä (näin olen päätellyt), vaikka koitan järjestää vähäisestä vapaa-ajastani näkemisellesi aikaa. Myös minulla on rankkaa, ei vain sinulla. Minulla on myös minua arvostavia ystäviä, jos jokin käytöksessäni vaivaa, etkä siitä halua kuitenkaan kertoa ja halveksit minua, pyydän ettet käytä aikaani. En halua olla ystävä ihmisen kanssa, joka ajattelee minusta näin selkäni takana. Et sinäkään ole täydellinen, miksi vaadit sitä minulta.

Eikös tuollainen "ystävä" ole helppo vain jättää sen kummempaa numeroa tekemättä? Jos hän ei kerran välitä sinusta, pitää sinua ärsyttävänä eikä edes halua käydä luonasi, niin miksi edes haluat olla hänen seurassaan? Keskity mieluummin niihin mukaviin ihmisiin lähipiirissäsi, joita sinulla kuitenkin onneksi on.

Takana voi piillä liian iso toisen muuttamishalu, niin ettei osaa jättää tätä ärsyttävää ihmistä historiaan, vaan pitää nähdä, että hän muuttuu haluttuun suuntaan.

Joku syyhän siinä täytyy olla takana, miksi ei sitten jätä toista niin sanotusti vain omaan arvoonsa, jos ei kerran ole yhteistä säveltä.

Minulle ainakin selvisi, että oma tuttu jatkoi kanssani vain, koska "manipuloi" minua haluamaansa suuntaan omalla käytöksellään. Oletti siis, että muutun mieluisammaksi, kun hän ensin toimii tietyllä tavalla minua kohtaan. No, muutosyrityksethän vaistotaan jollain kumman tavalla aina. Ja hän siis ihan kertoi tämä asian minulle niin, ettei asia jäänyt minun arvailujeni varaan, mistä oikein oli kysymys.

Ei ihmisiä kuulkaa voi manipuloida muuttumaan miksikään.