Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?

Sulla ei ole hyviä käytöstapoja. Lisäksi olet melkoinen prinsessa vaikka esität muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että luomuilunsa menee välillä pahasti yli. Esim.pesevät lapsen hampaat jollain luomuhammastahnalla ja lapsen suu on täynnä reikiä. Hammaslääkäristä asiaan puuttuneet ja uhanneet tehdä lasun, josta ystävä on pahana. Ei kuulema johdu hammastahnasta vaan geeneistä, kun vanhemmillakin on reikiä. Johtuisikohan kuitenkin siitä hammastahnasta... Ei ole normaalia, että tokaluokkalaisella on ollut jo lähemmäs 20 reikää.

Lisäksi ovat koko perhe huomattavan ylipainoisia (en tiedä miten on edes mahdollista niillä luomuruuilla). Tästä tekisi mieli sanoa siinä kohtaa, kun ystävä alkaa saarnata minulle (hoikalle ja urheilulliselle) kuinka ruokani, pesuaineeni ym. ovat myrkkyä, kun eivät ole luomua.

Outo hammastahna, jos aiheuttaa reikiä.

Hammashoitajana olen nähnyt näiden luomuilijoiden tekemät tuhot lastensa hampaissa. Se on aivan järkyttävää. Se on lapsen terveyden laiminlyöntiä ja lasuja todellakin tehtiin täysin syystä.

Ja tiedoksi, että nämä "geenit" on yleinen vitsi hammaslääkäreiden keskuudessa. Sellaista ei ole kuin huonot hammasgeenit. Kiille/kehityshäiriö voi olla, mutta muuten perusterveeltä lapselta sekään ei hampaita tuhoa, kun hoidetaan oikein hammaslääkärissä ja kotona. (Omalla lapsellani oli osittaista kiillehäiriötä, joten tiedän, mistä puhun.)

Ei kyllä pidä täysin paikkaansa. Minä sekä siskoni olemme molemmat lapsesta asti hoitaneet hampaitamme hyvin, lisäksi kumpikin ravannut hammaslääkärissä oikomishoidon vuoksi ihan pienestä pitäen. Siitä huolimatta, että olemme aina tunnollisesti huolehtineet hampaistamme ja käyneet ammattilaisella, on kummallakin taipumusta hampaiden reikiintymiseen jne. Ikinä emme ole sokeria tai muutakaan epäterveellistä liioin syöneet, mm. lapsuudessa oli tarkka karkkipäivä ja muulloin ei makeisia syöty kuin vain poikkeustilanteissa.

OT syljen mineraalipitoisuus ja tyyppi vaikuttaa. Silleen karkeasti jaettuna toinen sylkityyppi kovettaa hampaita ja hammaskiveä tosi helposti, joten reikiä ei yleensä tule mutta hammaskivi on usein ongelma. Toiselle tyypille ei taas tule hammaskiveä helpolla, mutta reikiä sitäkin enemmän.

Ystäväni on hammaskiven kerääjä ja joutuu käymään useasti vuodessa hammaskivenpoistossa, reikiä edelleen keski-iässä nolla. Itse olen se reikien kerääjä, joka kävi ensimmäistä kertaa hammaskivenpoistossa vasta 40-vuotiaana ja pikkusen löytyi siivottavaa, mutta lähes kaikki hampaat on paikattu 2-3 kertaa.

Jos joutuu käymään useasti vuodessa pelkästään hammaskiven poistossa (pois lukien parodontiitin hoito), niin omahoidossa on erittäin paljon parannettavaa vaikka olisin syljen koostumuksen perusteella altis hammaskiven muodostumiseen.

Jos lähes kaikki hampaat paikattu 2-3 kertaa, niin niin omahoidossa olisi ollut erittäin paljon parannettavaa jo vuosikymmeniä sitten. 

Terveisin hammaslääkäri

Kun sanoit minua porvariksi ja sihisit hampaiden välistä, että on joillain helppoa ja sitten naureskelit että onneksi sinun äitisi pesee sinun ikkunasi, etkä siksi tarvitse siivoojaa. Et sitten voinut millään asettua asemaani ja miettiä, että minulla ei ollut elämässäni ketään kuka olisi auttanut kodinhoidossa, toisin kuin sinulla. Kärsin hiljaa uupumuksesta, mieheni teki burn outin partaalla pitkiä työpäiviä ja kävi työmatkoilla toisella puolella maailmaa. Minulla oli pienet lapset. Se, että mieheni palkalla pystyin ostamaan itselleni siivousapua KERRAN KUUSSA oli sinusta naureskelun aihe. 

Samaa tyyliä käytit minuun niin monessa. Että minulla oli naurettavan helppoa. Olit kuuro kaikelle, mitä yritin elämästäni kertoa ja aivan sokea sille, millaisessa ympäristössä itse elit. 

Emme ole enää ystäviä, mutta edelleen haluaisin sanoa sinulle tämän: minä en ole huonompi ihminen kuin sinä sairauteni vuoksi, eikä ole olemassa mitään OIKEUTTA että sinulla työssäkäyvänä äitinä olisi suurempi oikeus parempaan mieheen ja toimeentuloon, kuin minulla. Sanoit, ettet ymmärrä miten minun kaltaisella sairaalla on hyvä mies ja hyvä elintaso.

Olet aivan väärässä ammatissa, sillä sairaanhoitajana sinun pitäisi pystyä jollain tavalla asettua toisten asemaan. Sen sijaan olet käyttämässä oikeutettua valtaasi muihin nähden, ja uskon että olet hirveä työkaveri ja kamala hoitaja potilaillesi. 

Haluaisin sanoa ystavalleni, etta kolmannen lapsen pitaminen, ts.kolmas raskaus on vastuutonta, niin seka hanta itseaan, etta lapsiaan kohtaan. Yh-aiti, jolla ei vakaata taloutta, ja lasten isa arvaamaton ketku, joka tahollaan naimisissa.

Tama on kuitenkin niin iso ja henkikokohtainen asia, ettei siihen voi ainakaan kovin sanoin puuttua. Hanen on punnittava asia itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että luomuilunsa menee välillä pahasti yli. Esim.pesevät lapsen hampaat jollain luomuhammastahnalla ja lapsen suu on täynnä reikiä. Hammaslääkäristä asiaan puuttuneet ja uhanneet tehdä lasun, josta ystävä on pahana. Ei kuulema johdu hammastahnasta vaan geeneistä, kun vanhemmillakin on reikiä. Johtuisikohan kuitenkin siitä hammastahnasta... Ei ole normaalia, että tokaluokkalaisella on ollut jo lähemmäs 20 reikää.

Lisäksi ovat koko perhe huomattavan ylipainoisia (en tiedä miten on edes mahdollista niillä luomuruuilla). Tästä tekisi mieli sanoa siinä kohtaa, kun ystävä alkaa saarnata minulle (hoikalle ja urheilulliselle) kuinka ruokani, pesuaineeni ym. ovat myrkkyä, kun eivät ole luomua.

Outo hammastahna, jos aiheuttaa reikiä.

Hammashoitajana olen nähnyt näiden luomuilijoiden tekemät tuhot lastensa hampaissa. Se on aivan järkyttävää. Se on lapsen terveyden laiminlyöntiä ja lasuja todellakin tehtiin täysin syystä.

Ja tiedoksi, että nämä "geenit" on yleinen vitsi hammaslääkäreiden keskuudessa. Sellaista ei ole kuin huonot hammasgeenit. Kiille/kehityshäiriö voi olla, mutta muuten perusterveeltä lapselta sekään ei hampaita tuhoa, kun hoidetaan oikein hammaslääkärissä ja kotona. (Omalla lapsellani oli osittaista kiillehäiriötä, joten tiedän, mistä puhun.)

Ei kyllä pidä täysin paikkaansa. Minä sekä siskoni olemme molemmat lapsesta asti hoitaneet hampaitamme hyvin, lisäksi kumpikin ravannut hammaslääkärissä oikomishoidon vuoksi ihan pienestä pitäen. Siitä huolimatta, että olemme aina tunnollisesti huolehtineet hampaistamme ja käyneet ammattilaisella, on kummallakin taipumusta hampaiden reikiintymiseen jne. Ikinä emme ole sokeria tai muutakaan epäterveellistä liioin syöneet, mm. lapsuudessa oli tarkka karkkipäivä ja muulloin ei makeisia syöty kuin vain poikkeustilanteissa.

OT syljen mineraalipitoisuus ja tyyppi vaikuttaa. Silleen karkeasti jaettuna toinen sylkityyppi kovettaa hampaita ja hammaskiveä tosi helposti, joten reikiä ei yleensä tule mutta hammaskivi on usein ongelma. Toiselle tyypille ei taas tule hammaskiveä helpolla, mutta reikiä sitäkin enemmän.

Ystäväni on hammaskiven kerääjä ja joutuu käymään useasti vuodessa hammaskivenpoistossa, reikiä edelleen keski-iässä nolla. Itse olen se reikien kerääjä, joka kävi ensimmäistä kertaa hammaskivenpoistossa vasta 40-vuotiaana ja pikkusen löytyi siivottavaa, mutta lähes kaikki hampaat on paikattu 2-3 kertaa.

Jos joutuu käymään useasti vuodessa pelkästään hammaskiven poistossa (pois lukien parodontiitin hoito), niin omahoidossa on erittäin paljon parannettavaa vaikka olisin syljen koostumuksen perusteella altis hammaskiven muodostumiseen.

Jos lähes kaikki hampaat paikattu 2-3 kertaa, niin niin omahoidossa olisi ollut erittäin paljon parannettavaa jo vuosikymmeniä sitten. 

Terveisin hammaslääkäri

Onneksi itse löysin hammaslääkärin ihan julkiselta, joka tajusi ettei ole edes järkeä jatkuvasti paikkailla hampaita kun paikat ei edes pysy, kyllä minulla on refluksi eli vatsahapot nousee helposti suuhun yötä päivää. Eikä ollut tuollainen joka ei edes tiedä, ettei se hampaiden pesu aina riitä, eikä terveelliset elämäntavat

Miksi öyhötät jatkuvasti Facebookissa negatiivisesti asiasta kuin asiasta? Ensinnäkin, eikö ole koskaan mitään positiivista sanottavaa? Toiseksi, kannattaisi yrittää vaikuttaa asioihin itse lähettämällä suoraa palautetta kyseisille tahoille. Silloin voisi saada oikeasti jotain muutosta aikaan.

Olen epävakaa.

Saanko minä yrittää ystävyyssuhteita?

Olen kaunis , hoikka ja älykäs.

Sama mies 30 vuotta.

Olen rikastunut yrittäjänä.

Minulla on yksi ystävä.

Ystävyyssuhteeni kestävät noin 5-10 vuotta.

Perheeni on hylän nyt minut ..pitivät nälässä ja löivät.mujten olisin kai normaali.

Miten teillä on noin huonoja ystäviä, miksi olette tuollaisten ihmisten kanssa?

Ja kuinka ei voi ystävälle sanoa, että anna kun puhun loppuun tai väkivaltainen mies ei ole sinun arvoisesi?

Et jaksa olla äiti. Myönnä se. Teit lapsesi nuorena, kun olit vielä uskossa ja ajattelit, että näin kuuluu elää. Nyt eron jälkeen olet selkeästi löytänyt sen oikean itsesi ja kun on sinun lapsiviikkosi, et selkeästi jaksa. Huomaan miten lapsesi väsyttävät sinua ja sinua ei yksinkertaisesti kiinnosta. Ymmärrän kyllä, että olisi vaikea ratkaisu antaa lasten asua isällään enkä edes tiedä olisiko isä puolisonsa kanssa valmis siihen. Mutta sen huomaa, että sä et jaksa tätä enää. Ja lapsesi kärsii sen takia.

Mulla on ollut muutamia pitkäaikaisiakin ystäviä, jotka ovat vittuilleet ja nälvineet aivan kaikesta, ja kun asiasta on maininnut, niin se olen minä kun en ymmärrä huumoria, sehän oli nimittäin "hyväntahtoista vitsailua, vittuilu on välittämistä tms". Vaikka asiata useaan kertaan sanoin etten tykkää, ei mennyt jakeluun, niin kerran kokeilin käyttäytyä samoin ystäviäni kohtaan, nälviä kaikesta josta minullekin nälvitään "hyväntahtoisesti". Sain palautetta asiasta, ja kommentoin, että halusin heidän vain kokevan miltä minusta heidän vittuilunsa tuntuun. Sovittiin asia hyvässä hengessä ja olin erittäin mielissäni, että hyvä kun sain suuni avattua !! Noh, viikottaiset lounaat ja kahvittelut ja lenkkeilyt tyssäsivät tasan siihen paikkaan, kummipoikani juhliin en ole saanut enää kutsuja, 15v ystävyys päättyi tähän antamaani palautteeseen..  Niin olkaa vaan rohkeita ja avatkaa suunne !!!! nyt reilu vuosi tapahtuneesta uskon jo, että parempi näin, mutta en ymmärrä sitä miten ihmiset eivät miltei ikinä kestä kuulla OMIA JUTTUJAAN

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että luomuilunsa menee välillä pahasti yli. Esim.pesevät lapsen hampaat jollain luomuhammastahnalla ja lapsen suu on täynnä reikiä. Hammaslääkäristä asiaan puuttuneet ja uhanneet tehdä lasun, josta ystävä on pahana. Ei kuulema johdu hammastahnasta vaan geeneistä, kun vanhemmillakin on reikiä. Johtuisikohan kuitenkin siitä hammastahnasta... Ei ole normaalia, että tokaluokkalaisella on ollut jo lähemmäs 20 reikää.

Lisäksi ovat koko perhe huomattavan ylipainoisia (en tiedä miten on edes mahdollista niillä luomuruuilla). Tästä tekisi mieli sanoa siinä kohtaa, kun ystävä alkaa saarnata minulle (hoikalle ja urheilulliselle) kuinka ruokani, pesuaineeni ym. ovat myrkkyä, kun eivät ole luomua.

Outo hammastahna, jos aiheuttaa reikiä.

Hammashoitajana olen nähnyt näiden luomuilijoiden tekemät tuhot lastensa hampaissa. Se on aivan järkyttävää. Se on lapsen terveyden laiminlyöntiä ja lasuja todellakin tehtiin täysin syystä.

Ja tiedoksi, että nämä "geenit" on yleinen vitsi hammaslääkäreiden keskuudessa. Sellaista ei ole kuin huonot hammasgeenit. Kiille/kehityshäiriö voi olla, mutta muuten perusterveeltä lapselta sekään ei hampaita tuhoa, kun hoidetaan oikein hammaslääkärissä ja kotona. (Omalla lapsellani oli osittaista kiillehäiriötä, joten tiedän, mistä puhun.)

Ei kyllä pidä täysin paikkaansa. Minä sekä siskoni olemme molemmat lapsesta asti hoitaneet hampaitamme hyvin, lisäksi kumpikin ravannut hammaslääkärissä oikomishoidon vuoksi ihan pienestä pitäen. Siitä huolimatta, että olemme aina tunnollisesti huolehtineet hampaistamme ja käyneet ammattilaisella, on kummallakin taipumusta hampaiden reikiintymiseen jne. Ikinä emme ole sokeria tai muutakaan epäterveellistä liioin syöneet, mm. lapsuudessa oli tarkka karkkipäivä ja muulloin ei makeisia syöty kuin vain poikkeustilanteissa.

OT syljen mineraalipitoisuus ja tyyppi vaikuttaa. Silleen karkeasti jaettuna toinen sylkityyppi kovettaa hampaita ja hammaskiveä tosi helposti, joten reikiä ei yleensä tule mutta hammaskivi on usein ongelma. Toiselle tyypille ei taas tule hammaskiveä helpolla, mutta reikiä sitäkin enemmän.

Ystäväni on hammaskiven kerääjä ja joutuu käymään useasti vuodessa hammaskivenpoistossa, reikiä edelleen keski-iässä nolla. Itse olen se reikien kerääjä, joka kävi ensimmäistä kertaa hammaskivenpoistossa vasta 40-vuotiaana ja pikkusen löytyi siivottavaa, mutta lähes kaikki hampaat on paikattu 2-3 kertaa.

Jos joutuu käymään useasti vuodessa pelkästään hammaskiven poistossa (pois lukien parodontiitin hoito), niin omahoidossa on erittäin paljon parannettavaa vaikka olisin syljen koostumuksen perusteella altis hammaskiven muodostumiseen.

Jos lähes kaikki hampaat paikattu 2-3 kertaa, niin niin omahoidossa olisi ollut erittäin paljon parannettavaa jo vuosikymmeniä sitten. 

Terveisin hammaslääkäri

Taidat olla jo hieman aiempaa saapumiserää.

Terveisin toinen hammaslääkäri

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun on tehnyt mieli sanoa jollekin, että "pidä nyt #&%"! se suusi kiinni, kun puhun, en halua mitään neuvoja ym., vaan purkaa ainoastaan ajatuksiani, opettele nyt jo kuuntelemaan ja pitämään itse suusi kiinni".

Mutta enpä vaan ole sanonut. Siitä vasta polemiikki tulisi.

Minusta ongelma on kyllä sillä osapuolella, joka neuvoo toista pyytämättä.

Asia muuttuisi jo sillä parempaan suuntaan, jos toinen edes kysyisi ensin, että "kaipaatko multa ehkä jotain neuvoja tuohon asiaan?" Sitten voisi suoraan vastata kysymykseen ja asia hoituisi sillä.

Mutta yleensä se toinen aloittaa, että "no en nyt oikein osaa neuvoa, mitä sinun pitäisi tuossa asiassa tehdä...", johon tekisi mieli huutaa, että "onko tässä joku edes pyytänyt sinun neuvojasi!"

Jos et halua kommentteja, älä oksenna ongelmiasi kaverin niskaan. Pidä suusi kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut muutamia pitkäaikaisiakin ystäviä, jotka ovat vittuilleet ja nälvineet aivan kaikesta, ja kun asiasta on maininnut, niin se olen minä kun en ymmärrä huumoria, sehän oli nimittäin "hyväntahtoista vitsailua, vittuilu on välittämistä tms". Vaikka asiata useaan kertaan sanoin etten tykkää, ei mennyt jakeluun, niin kerran kokeilin käyttäytyä samoin ystäviäni kohtaan, nälviä kaikesta josta minullekin nälvitään "hyväntahtoisesti". Sain palautetta asiasta, ja kommentoin, että halusin heidän vain kokevan miltä minusta heidän vittuilunsa tuntuun. Sovittiin asia hyvässä hengessä ja olin erittäin mielissäni, että hyvä kun sain suuni avattua !! Noh, viikottaiset lounaat ja kahvittelut ja lenkkeilyt tyssäsivät tasan siihen paikkaan, kummipoikani juhliin en ole saanut enää kutsuja, 15v ystävyys päättyi tähän antamaani palautteeseen..  Niin olkaa vaan rohkeita ja avatkaa suunne !!!! nyt reilu vuosi tapahtuneesta uskon jo, että parempi näin, mutta en ymmärrä sitä miten ihmiset eivät miltei ikinä kestä kuulla OMIA JUTTUJAAN

Mulla sama juttu entisen ystäväni kanssa. Hän arvosteli huumorin varjolla vuosia miestäni, työtäni, uutta asuinpaikkakuntaani, vaatteita, hiuksiani ym. Olen aika leppoisa tyyppi joten parhaani mukaan otin kaiken huumorilla, joskus kyllä sanat satuttavat, mutten koskaan osannut kertoa siitä. Sitten tämä ystäväni sai erään työn josta kerran vitsailin samalla tyylillä, miten hän oli aina mulle tehnyt. Ja välit poikki. Kertalaakista. 10 vuoden tiivis ystävyys katkesi. Nyt vuoden jälkeen voin sanoa, että olen onnellinen. En kaipaa tätä ihmistä yhtään ja meidän ystävyyden loppuminen oli oikeasti itselleni suuri helpotus.

Miia. Koska lopetat kateellisuutesi ja negatiivisen, loputtoman narinasi?

Olet oikeasti hyvin onnekas. Löysit jo teininä miehesi. Unelmamiehesi. Rikkaasta perheestä, ainoa lapsi, antelias luonne. On päättänyt olla tiedostamatta sun kevytkenkäistä puoltasi. Olet käynyt vieraissa useamman kerran vieraissa. Jäämättä kiinni. Lapsia on teille tullut kuin halusitte. Fiksuja, terveitä lapsia. Valitettavasti olet opettanut heidät kitisemään kaikesta, joten ovat verrattain raskasta seuraa.

Kitiset aina anopistasi, mutta silti käytte shoppailemassa (anoppi maksaa) ja yhteislomilla appisten kanssa. Onhan se kätevää, kun oli lomalla lastenvahti mukana, että saa itse nukkua krapulaansa pois ja mikä tärkeintä, ruskettua. Pahempi säkä anopillasi on käynyt miniän suhteen kuin sulla anopin suhteen.

Valitat säästä aina kun on viileämpää kuin +30. Eli vähintään 350 päivää vuodesta. Jos joku tuttavasi on saanut töitä tai muuten onnistanut, niin jotain pahaa pitää sanoa. Jos mä oon kaatunut ja katkaissut koipeni, niin serkun kummin kaima kaatui ja katkaisi molemmat jalkansa. Jonkun mutkan kautta yrität aina pistää paremmaksi.

Arvaa vaan miksi välimme on viime aikoina viilentyneet. En vaan jaksa enää, vaikka on sinussa myös hyvät puolet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.

Taidan olla autisti tai jotain, mutten ymmärrä mitä ideaa tuollaisessa valittamisessa on ja että toisen pitäisi vaan vissiin olla että "aijaa, no vooi vooi". Onko se hyödyllistä? Tuntuu paljon hyödyllisemmältä yrittää ratkaista ne ongelmat kuin vain voivotella.

Eikös tuossa aika selvästi sanottu mitä ideaa siinä on. Omien ajatusten selvittely. Ihminen haluaa ratkaista asian itse ja hänen olisi helpompaa tehdä se, jos hän saisi puhua asiasta toisen häiritsemättä neuvoillaan. Tätä tehdään terapiassakin, kyllä se toimii pienemmissä ongelmissa myös.

Itse olen tosi varovainen puhumaan asioistani, jos en ole satavarma että toinen ei ole sitä tyyppiä että alkaa tykittää neuvojaan. Kun juttu on vähän niin että en usko muiden tietävän minua paremmin miten minun asiani kannattaa hoitaa. Tämä on tietysti monelle punainen vaate. Aika moni uskoo ymmärtävänsä muiden asiat paremmin kuin he itse.

Tollaisessa tilanteessa kannattaa etukäteen mainita että "en kaipaa neuvoja (vaan kuuntelevaa korvaa)".

Ei kaikki tiedä, mitä "tehdä" toisen tuskaa kohdatessa. Joistakin se on kiusalllista tai aiheuttaa avuttomuuden tunteita, jos kotona ei ole koskaan tunteista puhuttu.

Mutta jos ystävälläsi on tapana antaa neuvoja, voit jo avautuessasi päättää etukäteen kertoa hänelle että toivot hänen vain kuuntelevan. Tee se ystävällisesti.

Kiitos neuvostasi. Usko tai älä, olen keksinyt tuon itsekin. Olen sanonut erittäin selvästi että kaipaan kuuntelijaa, en muuta. Olen myös sanonut että en pidä neuvomisesta. Asiasta on riideltykin oikein kunnolla. Neuvojilla vain se neuvominen on niin verissä että osa ei usko millään. Ymmärrän kyllä mistä se tarve tulee, mutta se on silti raivostuttavaa.

No katsos kun sen ystävyyden pitäisi olla vastavuoroista. Ei kukaan saa mitään oksennusämpärinä toimimisesta. Neuvomisesta saa edes ongelmanratkaisun ilon ja vähän stimulaatiota aivoille.

En oikein ymmärrä, miksi haluat kuormittaa ystäviäsi murheillasi, joita et edes yritä ratkoa? Tai jos ongelma on oikeasti ratkaisematon, eihän se silloin puhumalla parane. Lisäksi on tosi väärin sitä ystävää kohtaan vuodesta toiseen märistä niistä samoista ongelmista, joita ei muka voi ratkaista.

Onneksi parantumaton, etenevä sairauteni ei ole estänyt ystävyyksiäni, eivätkä he ole koskaan olleet niin huonoja ystäviä että olisivat joko neuvoneet minua sairaudessani maallikkoina, tai kieltäneet kertomasta mitä minulle kuuluu, ja missä tilassa sairauteni on menossa.

Et sinä voi ratkaista minun sairauttani, vaikka varmasti ajattelet ylemmyysharhoissasi siihen pystyväsi. 

Jännä myös tuo, että toisille normaali keskustelu on täysin mahdotonta, jokainen asia on ongelma mikä pitää ratkaista, ja jos ei ratkaisua arvosteta, niin sitten on tosien parempi olla vain hiljaa. Onko teillä joku kehitysvammaisuus vai mistä se johtuu?

Kun tapaat kaverin, ja kysyt mitä kuuluu, hänen on vastattava hyvää, koska jos hän sanoo että ei niin hyvää nyt, kun 15v koira lopetettiin eilen, ja surettaa, niin hän saa sinulta ratkaisuryöpyn suruunsa.

Kun hän sitten sanoo että on kyllä ollut kuumat ilmat, hellettäkin viikko, sattuikin tähän loman alkuun heti tämmöiset säät, niin sinä vastaat siihen että hommaa ilmalämpöpumppu, muista juoda paljon ja pysyttele pois auringosta sen sijaan että sanoisit että niinpä, on kyllä tälle kesälle hellettä piisannut.

Rasittavia tuollaiset.

Mä taas ymmärrän ihan hyvin näitä neuvojia, koska en itsekään jaksaisi vain kuunnella ja kuunnella jonkun samaa ruikutusta joka tapaamiskerralla.

Mies taas kävi vieraissa/ei ole rahaa/en mene töihin, koska työ ei saa määrittää itseisarvoani/on kuuma, kylmä, liian synkkää, liian valoisaa/elämä on tylsää

Kyllä siinä tulee vinkki jos toimen mieleen, millä toimen voisi elämäänsä parantaa.

En nyt jaksa vain kuunnella toisen monologivalitusta joka ikinen kerta kun nähdään. Monet asiat ovat ratkaistavissa tai helpotettavissa, mutta sitä ei ole kai ole kiva kuulla.

Nyt kyllä teet itsestäsi vähän tyhmän.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun on tehnyt mieli sanoa jollekin, että "pidä nyt #&%"! se suusi kiinni, kun puhun, en halua mitään neuvoja ym., vaan purkaa ainoastaan ajatuksiani, opettele nyt jo kuuntelemaan ja pitämään itse suusi kiinni".

Mutta enpä vaan ole sanonut. Siitä vasta polemiikki tulisi.

Minusta ongelma on kyllä sillä osapuolella, joka neuvoo toista pyytämättä.

Asia muuttuisi jo sillä parempaan suuntaan, jos toinen edes kysyisi ensin, että "kaipaatko multa ehkä jotain neuvoja tuohon asiaan?" Sitten voisi suoraan vastata kysymykseen ja asia hoituisi sillä.

Mutta yleensä se toinen aloittaa, että "no en nyt oikein osaa neuvoa, mitä sinun pitäisi tuossa asiassa tehdä...", johon tekisi mieli huutaa, että "onko tässä joku edes pyytänyt sinun neuvojasi!"

Ei ne voi kysyä tuollaista, koska koko neuvomisen pointti menisi hukkaan. Ei he neuvo rakkaudesta, vaan ylemmyydentunnostaan ja omasta grandioottisuudestaan käsin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun on tehnyt mieli sanoa jollekin, että "pidä nyt #&%"! se suusi kiinni, kun puhun, en halua mitään neuvoja ym., vaan purkaa ainoastaan ajatuksiani, opettele nyt jo kuuntelemaan ja pitämään itse suusi kiinni".

Mutta enpä vaan ole sanonut. Siitä vasta polemiikki tulisi.

Minusta ongelma on kyllä sillä osapuolella, joka neuvoo toista pyytämättä.

Asia muuttuisi jo sillä parempaan suuntaan, jos toinen edes kysyisi ensin, että "kaipaatko multa ehkä jotain neuvoja tuohon asiaan?" Sitten voisi suoraan vastata kysymykseen ja asia hoituisi sillä.

Mutta yleensä se toinen aloittaa, että "no en nyt oikein osaa neuvoa, mitä sinun pitäisi tuossa asiassa tehdä...", johon tekisi mieli huutaa, että "onko tässä joku edes pyytänyt sinun neuvojasi!"

Jos et halua kommentteja, älä oksenna ongelmiasi kaverin niskaan. Pidä suusi kiinni.

Olen jo tehnyt niin. Kun ei nevonta-asenne kerran loppunut, niin lakkasin yksinkertaisesti kertomasta asioistani enää. Kaveruus on sittemmin hiipunut. Kerro nyt sitten minullekin, miksi se siihen hiipui.

Oma kantani on, että kaveruuteen kuuluu myös kuuntelemisen taito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun on tehnyt mieli sanoa jollekin, että "pidä nyt #&%"! se suusi kiinni, kun puhun, en halua mitään neuvoja ym., vaan purkaa ainoastaan ajatuksiani, opettele nyt jo kuuntelemaan ja pitämään itse suusi kiinni".

Mutta enpä vaan ole sanonut. Siitä vasta polemiikki tulisi.

Minusta ongelma on kyllä sillä osapuolella, joka neuvoo toista pyytämättä.

Asia muuttuisi jo sillä parempaan suuntaan, jos toinen edes kysyisi ensin, että "kaipaatko multa ehkä jotain neuvoja tuohon asiaan?" Sitten voisi suoraan vastata kysymykseen ja asia hoituisi sillä.

Mutta yleensä se toinen aloittaa, että "no en nyt oikein osaa neuvoa, mitä sinun pitäisi tuossa asiassa tehdä...", johon tekisi mieli huutaa, että "onko tässä joku edes pyytänyt sinun neuvojasi!"

Ei ne voi kysyä tuollaista, koska koko neuvomisen pointti menisi hukkaan. Ei he neuvo rakkaudesta, vaan ylemmyydentunnostaan ja omasta grandioottisuudestaan käsin. 

En kans usko, että neuvoja ainakaan samalla tasolla kokee olevansa kuin se, jota hän neuvoo.

Mutta vikansa kait jokaisella.

Miten viitsit marista mulle 10 minuutin myöhästymisestä, kun itse olet useita kertoja odotuttanut mua yli tunnin??

En ymmärrä miksi avauduit mulle jatkuvasti parisuhdeongelmistasi, huutoriidoista ja eropeloista, ja sitten yhtäkkiä tunnustit että olettekin koko ajan suunnitelleet häitä ja toinen on se oikea. WTF. Mun on täytynyt toimia ilmaisena terapeuttina, etkä näistä hyvistä asioista suhteessasi koskaan maininnut mitään. Sikäli kuin niitä onkaan. Onnea avioliittoonne.